Nuorten aikuisten seurustelusta/parisutheesta kysymys

"Eri ihmisellä on erilaiset ideaalit seurustelulle."

Joo, on tosiaan, en millään tavalla tuomitse tuota tapaa mitä kuvailin, vähän vain ehkä ihmettelin.

"Ja puhummeko nyt tapailuista vai seurustelusta?"

Minähän en tiedä koska mielestäni tuo kuulostaa enintään tapailulta, mutta olen kuullut siitä puhuttavan "seurusteluna". Ehkä on ajettu sitä takaa että sitä on jo kestänyt jonkin aikaa tai että se on vakavampaa kuin tapailu.

"Seurustelussa usein ne ekat viikot kuitenkin on sitä peppu ja paita menetelmää, jatkuvasti yhdessä."

Tässä puhutaan pidemmistä ajan jaksoista useammista kuukausista jne.

"Itse en jaksaisi tosin olla jatkuvasti toisessa kiinni. Kuitenkin ollut niin itsenäinen niin pitkään, että ajatus jonkun olevan jatkuvasti läsnä ahdistaa. MYöskin opiskelun ja työn MIELESTÄNI kuuluisi olla aina tärkeämpää kuin puoliso, varsinkin opiskelun. Ymmärrän kuitenkin jos joku on 12h joka päivä töissä eikä huomioi lainkaan puolisoaan, että silloin sitä työtä on liikaa. "

Miten meinasit tuosta sitten rakentaa vakavampaa ihmissuhdetta tai yhteenmuuttoa jne.?
Koska silloinhan se toinen voi olla läsnä aika paljon.

Itsekin olen varsin itsenäinen, mutta en jotenkin käsitä että seurustelussa toista ei nähdä silloin kun on mahdollista vaan enemmänkin että "sinä ja sinä päivänä, ehkä".

Ei se kovin kiinteältä seurustelulta kuulosta tai sellaiselta joka olisi mitään muuta kuin väliaikainen suhde noiden opiskelujen ajan esimerkiksi.

Utelias. kirjoitti:

"Eri ihmisellä on erilaiset ideaalit seurustelulle."

Joo, on tosiaan, en millään tavalla tuomitse tuota tapaa mitä kuvailin, vähän vain ehkä ihmettelin.

"Ja puhummeko nyt tapailuista vai seurustelusta?"

Minähän en tiedä koska mielestäni tuo kuulostaa enintään tapailulta, mutta olen kuullut siitä puhuttavan "seurusteluna". Ehkä on ajettu sitä takaa että sitä on jo kestänyt jonkin aikaa tai että se on vakavampaa kuin tapailu.

"Seurustelussa usein ne ekat viikot kuitenkin on sitä peppu ja paita menetelmää, jatkuvasti yhdessä."

Tässä puhutaan pidemmistä ajan jaksoista useammista kuukausista jne.

"Itse en jaksaisi tosin olla jatkuvasti toisessa kiinni. Kuitenkin ollut niin itsenäinen niin pitkään, että ajatus jonkun olevan jatkuvasti läsnä ahdistaa. MYöskin opiskelun ja työn MIELESTÄNI kuuluisi olla aina tärkeämpää kuin puoliso, varsinkin opiskelun. Ymmärrän kuitenkin jos joku on 12h joka päivä töissä eikä huomioi lainkaan puolisoaan, että silloin sitä työtä on liikaa. "

Miten meinasit tuosta sitten rakentaa vakavampaa ihmissuhdetta tai yhteenmuuttoa jne.?
Koska silloinhan se toinen voi olla läsnä aika paljon.

Itsekin olen varsin itsenäinen, mutta en jotenkin käsitä että seurustelussa toista ei nähdä silloin kun on mahdollista vaan enemmänkin että "sinä ja sinä päivänä, ehkä".

Ei se kovin kiinteältä seurustelulta kuulosta tai sellaiselta joka olisi mitään muuta kuin väliaikainen suhde noiden opiskelujen ajan esimerkiksi.

Lue lisää

No miten Utelias suhtautuu kaukosuhteeseen?

Itse olen ollut kaukosuhteessa noin puolen vuoden verran, jolloin nähtiin parin viikon välein. Sen puolen vuoden jälkeen sitten muutin poikaystäväni luokse asumaan.
Olin tuolloin 17v ku alettiin seurustella ja poikaystäväni 20v. Nykyään oon 19v ja seurustellaan ja ollaan yhdessä edelleen sekä suunnitellaan yhdessä tulevaisuutta.

onnellinen_92 kirjoitti:

No miten Utelias suhtautuu kaukosuhteeseen?

Itse olen ollut kaukosuhteessa noin puolen vuoden verran, jolloin nähtiin parin viikon välein. Sen puolen vuoden jälkeen sitten muutin poikaystäväni luokse asumaan.
Olin tuolloin 17v ku alettiin seurustella ja poikaystäväni 20v. Nykyään oon 19v ja seurustellaan ja ollaan yhdessä edelleen sekä suunnitellaan yhdessä tulevaisuutta.

Lue lisää

En välttämättä perusta kaukosuhteista (yksi huono kokemus koska tuli tunne että suhde olisi toiminut jos olisi ollut mahdollista nähdä useammin), mutta eihän sillä sinällään ole väliä jos toista pyritään näkeemään useinkin ja kaukosuhtteessahan on kyse olosuhteiden pakosta yleensä eikä siitä ettei olisi tarvetta tai halua nähdä.

Mutta entäs jos olisit asunut tuon poikaystävän kanssa samalla paikkakunnalla ja olisitte nähneet vain parin viikon välein viikonloppuna sekä tiettyinä iltoina muutaman tunnin per viikko?
Syynä ei pelkästään opiskelut ja työt vaan kaikki mahdolliset muut menot sekä ylipäätään se että on riittävää nähdä enintään muutamia kertoja viikossa?

En todellakaan ole tässä ketään moittimassa koska jokaisella on omat parisuhteensa, en vain tiedä olenko itse valmis siihen että täytyy erityisesti varata kalenterista aika toiselle ja senkin kanssa on vähän ongelmia.
Näen tuon ongelmana tunnesiteen muodostamisen sekä sen kanssa että miten toisen läsnäoloon tottuu.
Se on nimittäin sitten jatkon kannalta aika tärkeä juttu, mielestäni siis.

Onnea teille, jospa teillä hommat etenee kun olette noin nuoria vielä.

Utelias. kirjoitti:

"Eri ihmisellä on erilaiset ideaalit seurustelulle."

Joo, on tosiaan, en millään tavalla tuomitse tuota tapaa mitä kuvailin, vähän vain ehkä ihmettelin.

"Ja puhummeko nyt tapailuista vai seurustelusta?"

Minähän en tiedä koska mielestäni tuo kuulostaa enintään tapailulta, mutta olen kuullut siitä puhuttavan "seurusteluna". Ehkä on ajettu sitä takaa että sitä on jo kestänyt jonkin aikaa tai että se on vakavampaa kuin tapailu.

"Seurustelussa usein ne ekat viikot kuitenkin on sitä peppu ja paita menetelmää, jatkuvasti yhdessä."

Tässä puhutaan pidemmistä ajan jaksoista useammista kuukausista jne.

"Itse en jaksaisi tosin olla jatkuvasti toisessa kiinni. Kuitenkin ollut niin itsenäinen niin pitkään, että ajatus jonkun olevan jatkuvasti läsnä ahdistaa. MYöskin opiskelun ja työn MIELESTÄNI kuuluisi olla aina tärkeämpää kuin puoliso, varsinkin opiskelun. Ymmärrän kuitenkin jos joku on 12h joka päivä töissä eikä huomioi lainkaan puolisoaan, että silloin sitä työtä on liikaa. "

Miten meinasit tuosta sitten rakentaa vakavampaa ihmissuhdetta tai yhteenmuuttoa jne.?
Koska silloinhan se toinen voi olla läsnä aika paljon.

Itsekin olen varsin itsenäinen, mutta en jotenkin käsitä että seurustelussa toista ei nähdä silloin kun on mahdollista vaan enemmänkin että "sinä ja sinä päivänä, ehkä".

Ei se kovin kiinteältä seurustelulta kuulosta tai sellaiselta joka olisi mitään muuta kuin väliaikainen suhde noiden opiskelujen ajan esimerkiksi.

Lue lisää

Miten suhde ei mukamas voi olla vakava, vaikka ei yhdessä asuttaisikaan?
Suhde on silloin vakavaa kun kummatkin haluavat viettää toistensa kanssa loppu elämänsä. Ei mielestäni suhde ole sen vakavampi, asutaanko yhdessä vai ei. Se riippuu ainoastaan siitä, kuinka kovasti ne ihmiset oikeasti haluavat olla toistensa kanssa.

Ja miten tuo yhteenmuutto vaikuttaa asiaan? Tottakai voidaan yhteen muuttaa, mutta vaikka asuttaisiin yhdessä niin ei silloinkaan tarvitse olla jatkuvasti puolison kanssa. Tottakai ollaan samassa talossa ,mutta kummallakin voi olla omat tekemisensä.

Oma itsenäisyys täytyy säilyä, muuten suhde ei varmasti kestä. Koska halutaan kuinka uskoa rakkauteen, niin sen toisen kasvot alkavat jossain vaiheessa kyllästyttämään, VARSINKIN kun asutaan yhdessä. Ja jos elämässä on pelkästään se puoliso ja kun kyllästytään.... silloin voisin sanoa että ero on varma.

gaggggggagagaa kirjoitti:

Miten suhde ei mukamas voi olla vakava, vaikka ei yhdessä asuttaisikaan?
Suhde on silloin vakavaa kun kummatkin haluavat viettää toistensa kanssa loppu elämänsä. Ei mielestäni suhde ole sen vakavampi, asutaanko yhdessä vai ei. Se riippuu ainoastaan siitä, kuinka kovasti ne ihmiset oikeasti haluavat olla toistensa kanssa.

Ja miten tuo yhteenmuutto vaikuttaa asiaan? Tottakai voidaan yhteen muuttaa, mutta vaikka asuttaisiin yhdessä niin ei silloinkaan tarvitse olla jatkuvasti puolison kanssa. Tottakai ollaan samassa talossa ,mutta kummallakin voi olla omat tekemisensä.

Oma itsenäisyys täytyy säilyä, muuten suhde ei varmasti kestä. Koska halutaan kuinka uskoa rakkauteen, niin sen toisen kasvot alkavat jossain vaiheessa kyllästyttämään, VARSINKIN kun asutaan yhdessä. Ja jos elämässä on pelkästään se puoliso ja kun kyllästytään.... silloin voisin sanoa että ero on varma.

Lue lisää

Yritin vain rajata keskustelua tuolla näihin suhteisiin joissa ei asuta "vielä" yhdessä,

Mitään muuta en suhteen "vakavuudella" tarkoittanut.

"Ja miten tuo yhteenmuutto vaikuttaa asiaan? Tottakai voidaan yhteen muuttaa, mutta vaikka asuttaisiin yhdessä niin ei silloinkaan tarvitse olla jatkuvasti puolison kanssa. Tottakai ollaan samassa talossa ,mutta kummallakin voi olla omat tekemisensä.

Oma itsenäisyys täytyy säilyä, muuten suhde ei varmasti kestä. Koska halutaan kuinka uskoa rakkauteen, niin sen toisen kasvot alkavat jossain vaiheessa kyllästyttämään, VARSINKIN kun asutaan yhdessä. Ja jos elämässä on pelkästään se puoliso ja kun kyllästytään.... silloin voisin sanoa että ero on varma. "

Sinä et siis pyri muuttamaan yhteen toisen kanssa?
Miksi tulet sitten tällaiseen keskusteluun jos koko ajatuksesi parisuhteesta on täysin erilainen?

"Koska halutaan kuinka uskoa rakkauteen, niin sen toisen kasvot alkavat jossain vaiheessa kyllästyttämään, VARSINKIN kun asutaan yhdessä."

Tätä lausetta en ymmärtänyt.
Halutaan uskoa rakkauteen, mutta toisen kasvot alkavat kyllästyttää?

Eiköhän se rakkaus kuule ole enemmän vakavassa suhteessa usein tahto kuin tunnetila.

Utelias. kirjoitti:

Yritin vain rajata keskustelua tuolla näihin suhteisiin joissa ei asuta "vielä" yhdessä,

Mitään muuta en suhteen "vakavuudella" tarkoittanut.

"Ja miten tuo yhteenmuutto vaikuttaa asiaan? Tottakai voidaan yhteen muuttaa, mutta vaikka asuttaisiin yhdessä niin ei silloinkaan tarvitse olla jatkuvasti puolison kanssa. Tottakai ollaan samassa talossa ,mutta kummallakin voi olla omat tekemisensä.

Oma itsenäisyys täytyy säilyä, muuten suhde ei varmasti kestä. Koska halutaan kuinka uskoa rakkauteen, niin sen toisen kasvot alkavat jossain vaiheessa kyllästyttämään, VARSINKIN kun asutaan yhdessä. Ja jos elämässä on pelkästään se puoliso ja kun kyllästytään.... silloin voisin sanoa että ero on varma. "

Sinä et siis pyri muuttamaan yhteen toisen kanssa?
Miksi tulet sitten tällaiseen keskusteluun jos koko ajatuksesi parisuhteesta on täysin erilainen?

"Koska halutaan kuinka uskoa rakkauteen, niin sen toisen kasvot alkavat jossain vaiheessa kyllästyttämään, VARSINKIN kun asutaan yhdessä."

Tätä lausetta en ymmärtänyt.
Halutaan uskoa rakkauteen, mutta toisen kasvot alkavat kyllästyttää?

Eiköhän se rakkaus kuule ole enemmän vakavassa suhteessa usein tahto kuin tunnetila.

Lue lisää

"Sinä et siis pyri muuttamaan yhteen toisen kanssa?
Miksi tulet sitten tällaiseen keskusteluun jos koko ajatuksesi parisuhteesta on täysin erilainen?"

Tottakai ajatus siitä että muutetaan yhteen on että muutetaan yhteen, mutta jos vähän ajatellaan REALISTISESTI pidemmälle, tajutaan, ettei yhtä ihmistä jaksa koko loppuelämäänsä jos ei ole myös muutakin elämää, kuin se yksi ihminen. Ymmärrätkös? Vai miksi muuten avioerot olisivat niin korkeassa määrässä kuin nyt?

Tarkoitatko tuolla, että sinun tapasi keskustella on pelkästään kun ihmiset ovat samaa mieltä kanssasi? Jos et halua muiden, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi puhuvan, niin miksi edes aloitit tämän keskustelun?

Ja miten et ymmärtänyt lausettani? Rakkaus ei ole sama asia kuin että jaksaa toista ihmistä 24/7. Rakkaus on halu olla yhdessä, kun rakastaa oikeasti, tajuaa myös ettei elämä toimi niinkuin haaveissa, että ollaan jatkuvasti vain kahdestaan. Se kyllästyminen tulee. Ja kun tulee kyllästyminen, tulee myös riitoja helpommin. Kun tulee riitoja, rakkaus kuolee.

On hyvä, että haluat uskoa sellaiseen haavemaailmaan missä ollaan vain kahdestaan ikuisesti ja aina, mutta kun realistisesti sellaiset eivät vain toimi suurimmassa osassa suhteita.

gagagagagaggagaagaga kirjoitti:

"Sinä et siis pyri muuttamaan yhteen toisen kanssa?
Miksi tulet sitten tällaiseen keskusteluun jos koko ajatuksesi parisuhteesta on täysin erilainen?"

Tottakai ajatus siitä että muutetaan yhteen on että muutetaan yhteen, mutta jos vähän ajatellaan REALISTISESTI pidemmälle, tajutaan, ettei yhtä ihmistä jaksa koko loppuelämäänsä jos ei ole myös muutakin elämää, kuin se yksi ihminen. Ymmärrätkös? Vai miksi muuten avioerot olisivat niin korkeassa määrässä kuin nyt?

Tarkoitatko tuolla, että sinun tapasi keskustella on pelkästään kun ihmiset ovat samaa mieltä kanssasi? Jos et halua muiden, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi puhuvan, niin miksi edes aloitit tämän keskustelun?

Ja miten et ymmärtänyt lausettani? Rakkaus ei ole sama asia kuin että jaksaa toista ihmistä 24/7. Rakkaus on halu olla yhdessä, kun rakastaa oikeasti, tajuaa myös ettei elämä toimi niinkuin haaveissa, että ollaan jatkuvasti vain kahdestaan. Se kyllästyminen tulee. Ja kun tulee kyllästyminen, tulee myös riitoja helpommin. Kun tulee riitoja, rakkaus kuolee.

On hyvä, että haluat uskoa sellaiseen haavemaailmaan missä ollaan vain kahdestaan ikuisesti ja aina, mutta kun realistisesti sellaiset eivät vain toimi suurimmassa osassa suhteita.

Lue lisää

"Ymmärrätkös? Vai miksi muuten avioerot olisivat niin korkeassa määrässä kuin nyt?"

Odotukset kemioista, pikasuhteet ja kyvyttlömyys rakentaa juuri noita suhteita alun pitäen?

"Tarkoitatko tuolla, että sinun tapasi keskustella on pelkästään kun ihmiset ovat samaa mieltä kanssasi? Jos et halua muiden, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi puhuvan, niin miksi edes aloitit tämän keskustelun?"

Miksi olet niin riitaisa?

Enhän minä ole erityisesti mitään mieltä tästä aiheesta vaan yritän ymmärtää ajatuksia, mutta jos henkilö on täysin eri mieltä aloituksen määritelmistä mitä on suhde, seurustelu ja suhteen vakavuus niin tuskin meillä on mahdollista keskustella mistään.

"Rakkaus ei ole sama asia kuin että jaksaa toista ihmistä 24/7. Rakkaus on halu olla yhdessä, kun rakastaa oikeasti, tajuaa myös ettei elämä toimi niinkuin haaveissa, että ollaan jatkuvasti vain kahdestaan. Se kyllästyminen tulee. Ja kun tulee kyllästyminen, tulee myös riitoja helpommin. Kun tulee riitoja, rakkaus kuolee."

Rakkaus on tahtoa. Joko olla riitelemättä, lopettaa riidat tai selvittää riidat.
Ei vain antaa kaiken tapahtua ja sanoa että "se oli nyt tässä".

"On hyvä, että haluat uskoa sellaiseen haavemaailmaan missä ollaan vain kahdestaan ikuisesti ja aina, mutta kun realistisesti sellaiset eivät vain toimi suurimmassa osassa suhteita. "

Voisitko vähän valaista vaikkapa suorana lainauksena missä olen moista sanonut?

Utelias. kirjoitti:

"Ymmärrätkös? Vai miksi muuten avioerot olisivat niin korkeassa määrässä kuin nyt?"

Odotukset kemioista, pikasuhteet ja kyvyttlömyys rakentaa juuri noita suhteita alun pitäen?

"Tarkoitatko tuolla, että sinun tapasi keskustella on pelkästään kun ihmiset ovat samaa mieltä kanssasi? Jos et halua muiden, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi puhuvan, niin miksi edes aloitit tämän keskustelun?"

Miksi olet niin riitaisa?

Enhän minä ole erityisesti mitään mieltä tästä aiheesta vaan yritän ymmärtää ajatuksia, mutta jos henkilö on täysin eri mieltä aloituksen määritelmistä mitä on suhde, seurustelu ja suhteen vakavuus niin tuskin meillä on mahdollista keskustella mistään.

"Rakkaus ei ole sama asia kuin että jaksaa toista ihmistä 24/7. Rakkaus on halu olla yhdessä, kun rakastaa oikeasti, tajuaa myös ettei elämä toimi niinkuin haaveissa, että ollaan jatkuvasti vain kahdestaan. Se kyllästyminen tulee. Ja kun tulee kyllästyminen, tulee myös riitoja helpommin. Kun tulee riitoja, rakkaus kuolee."

Rakkaus on tahtoa. Joko olla riitelemättä, lopettaa riidat tai selvittää riidat.
Ei vain antaa kaiken tapahtua ja sanoa että "se oli nyt tässä".

"On hyvä, että haluat uskoa sellaiseen haavemaailmaan missä ollaan vain kahdestaan ikuisesti ja aina, mutta kun realistisesti sellaiset eivät vain toimi suurimmassa osassa suhteita. "

Voisitko vähän valaista vaikkapa suorana lainauksena missä olen moista sanonut?

Lue lisää

Eli sinun mielestä sinä olet muita parempi, koska sinä et tekisi tälläistä pikasuhdetta tai et tekisi virheitä suhteen rakentamisesta?

Väärin. Varmasti osa noista saattaa ollakin pikasuhteita, mutta syy on siinä, että takerrutaan puolisoon liikaa. Kun ajattelet realistisesti, yhä, niin sinä etkä kukaan muu tule jaksamaan sitä puolisoasi jos teillä ei ole muuta elämää kuin se puoliso.

"Voisitko vähän valaista vaikkapa suorana lainauksena missä olen moista sanonut?

Rakkaus on tahtoa. Joko olla riitelemättä, lopettaa riidat tai selvittää riidat.
Ei vain antaa kaiken tapahtua ja sanoa että "se oli nyt tässä"."

siinäpä sinulle valaistuksesi, sanoit vielä sopivasti samassa postissa. Kun ollaan suhteessa tai avioliitossa, niin silloin riidellään, silloin mökötetään, silloin EI OSATA sopia heti. Silloin on hyvä että on vähän muutakin elämää, että saadaan hengähdettyä, että saadaan ne ajatukset koottua yhteen. Yleisemmin jos on oma elämä, niin niitä riitoja tulee jopa vähemmän. Koska pidemmällä juoksulla ne huonot puolet puolisossa tulevat ärsyttämään, meistä kukaan ei ole täydellinen. Ja jos joku sanoo, että he osaisivat kyllä selvittää riidat tai olla riitelemättä, niin se kertoo pelkästään siitä miten epärealistisesti he ajattelevat suhteita ja miten he luulevat olevansa jotakin parempaa kuin muut, vaikka todellisuus on jotain muuta.

Eli kuitenkin lopulta aloituksesi oli pelkästään vain saadakseen muut tukemaan sinun käsitystä suhteista. Minä kerron sinulle miten me jotkut muut näemme suhteen ja elämme niissä ja sinä sanot, että minä riitelen?

Itsehän sinä alunperin puhuit siihen sävyyn, että me jotka näemme suhteet toisella tavalla olisimme jotenkin vähempiarvoisia tai emme olisi tosissamme suhteidemme kanssa.

gagagggagaga kirjoitti:

Eli sinun mielestä sinä olet muita parempi, koska sinä et tekisi tälläistä pikasuhdetta tai et tekisi virheitä suhteen rakentamisesta?

Väärin. Varmasti osa noista saattaa ollakin pikasuhteita, mutta syy on siinä, että takerrutaan puolisoon liikaa. Kun ajattelet realistisesti, yhä, niin sinä etkä kukaan muu tule jaksamaan sitä puolisoasi jos teillä ei ole muuta elämää kuin se puoliso.

"Voisitko vähän valaista vaikkapa suorana lainauksena missä olen moista sanonut?

Rakkaus on tahtoa. Joko olla riitelemättä, lopettaa riidat tai selvittää riidat.
Ei vain antaa kaiken tapahtua ja sanoa että "se oli nyt tässä"."

siinäpä sinulle valaistuksesi, sanoit vielä sopivasti samassa postissa. Kun ollaan suhteessa tai avioliitossa, niin silloin riidellään, silloin mökötetään, silloin EI OSATA sopia heti. Silloin on hyvä että on vähän muutakin elämää, että saadaan hengähdettyä, että saadaan ne ajatukset koottua yhteen. Yleisemmin jos on oma elämä, niin niitä riitoja tulee jopa vähemmän. Koska pidemmällä juoksulla ne huonot puolet puolisossa tulevat ärsyttämään, meistä kukaan ei ole täydellinen. Ja jos joku sanoo, että he osaisivat kyllä selvittää riidat tai olla riitelemättä, niin se kertoo pelkästään siitä miten epärealistisesti he ajattelevat suhteita ja miten he luulevat olevansa jotakin parempaa kuin muut, vaikka todellisuus on jotain muuta.

Eli kuitenkin lopulta aloituksesi oli pelkästään vain saadakseen muut tukemaan sinun käsitystä suhteista. Minä kerron sinulle miten me jotkut muut näemme suhteen ja elämme niissä ja sinä sanot, että minä riitelen?

Itsehän sinä alunperin puhuit siihen sävyyn, että me jotka näemme suhteet toisella tavalla olisimme jotenkin vähempiarvoisia tai emme olisi tosissamme suhteidemme kanssa.

Lue lisää

"Eli kuitenkin lopulta aloituksesi oli pelkästään vain saadakseen muut tukemaan sinun käsitystä suhteista. Minä kerron sinulle miten me jotkut muut näemme suhteen ja elämme niissä ja sinä sanot, että minä riitelen?"

Sinä riitelet koska puhut ohi aiheen ja sanot minun sanoneeni asioita joita en ole sanonut.

"Itsehän sinä alunperin puhuit siihen sävyyn, että me jotka näemme suhteet toisella tavalla olisimme jotenkin vähempiarvoisia tai emme olisi tosissamme suhteidemme kanssa. "

Ihmettelin asiaa!

Mutta jos keskustelun taso on tätä:
"Rakkaus on tahtoa. Joko olla riitelemättä, lopettaa riidat tai selvittää riidat.
Ei vain antaa kaiken tapahtua ja sanoa että "se oli nyt tässä"."
"

tuo on sama asia sinulle kuin:
"On hyvä, että haluat uskoa sellaiseen haavemaailmaan missä ollaan vain kahdestaan ikuisesti ja aina, mutta kun realistisesti sellaiset eivät vain toimi suurimmassa osassa suhteita."

ja lainaat niitä samasta viestistä etkä aiempaa joista pyysin lainausta asiasta!

Sinusta siis on täysin epärealistista odottaa että ihmiset ovat ikuisesti yhdessä ja aina koska he tulevat joku päivä riitelemään ja rakkaus loppuu siihen jonka jälkeen erotaan?

En oikeasti edes tiedä mitä sanoa koska tuohan on vähän kuin tuulen tuvassa asuisi.

Utelias. kirjoitti:

"Eli kuitenkin lopulta aloituksesi oli pelkästään vain saadakseen muut tukemaan sinun käsitystä suhteista. Minä kerron sinulle miten me jotkut muut näemme suhteen ja elämme niissä ja sinä sanot, että minä riitelen?"

Sinä riitelet koska puhut ohi aiheen ja sanot minun sanoneeni asioita joita en ole sanonut.

"Itsehän sinä alunperin puhuit siihen sävyyn, että me jotka näemme suhteet toisella tavalla olisimme jotenkin vähempiarvoisia tai emme olisi tosissamme suhteidemme kanssa. "

Ihmettelin asiaa!

Mutta jos keskustelun taso on tätä:
"Rakkaus on tahtoa. Joko olla riitelemättä, lopettaa riidat tai selvittää riidat.
Ei vain antaa kaiken tapahtua ja sanoa että "se oli nyt tässä"."
"

tuo on sama asia sinulle kuin:
"On hyvä, että haluat uskoa sellaiseen haavemaailmaan missä ollaan vain kahdestaan ikuisesti ja aina, mutta kun realistisesti sellaiset eivät vain toimi suurimmassa osassa suhteita."

ja lainaat niitä samasta viestistä etkä aiempaa joista pyysin lainausta asiasta!

Sinusta siis on täysin epärealistista odottaa että ihmiset ovat ikuisesti yhdessä ja aina koska he tulevat joku päivä riitelemään ja rakkaus loppuu siihen jonka jälkeen erotaan?

En oikeasti edes tiedä mitä sanoa koska tuohan on vähän kuin tuulen tuvassa asuisi.

Lue lisää

Tarkoitan siis että tahto on yrittämistä vaikkei enää rakastakkaan niin kovaa kuin silloin alussa.

Ei se ny maailmanloppu ole jos suhde loppuu, mutta jos on luovutusmentaliteetti jo alussa niin se on kyllä varma ettei suhteesta sitten mitään tule pitemmän päälle.

Ehkä sinäkin odotat lopulta sitä jopa toivot että se päättyisi?

Ihan puhtaasti uteliaisuudesta kyselen jo senkin takia että todennäköisesti tässä voi tulla tuon ikäisen naisen kanssa tapailu jne. ajankohtaiseksi koska tuon ikäisistä noin suurin piirtein etsin seuraa (huomannut etten tule tuota vanhempien kanssa niin helposti toimeen ja osalla jo oman ikäisistä elämä liiankin urillaan).

Ehkä olen sitä tyyppiä sitten miehenä että satsaan suhteeseen jopa muiden asioiden kustannuksella. Pitäähän sitä omaakin elämää tietysti olla, mutta noista jutuista tulee mieleen se että enemmän on tärkeää se oma elämä ja toinen on siinä sivussa jonkinlaisena sivumausteena tai bonuksena kuin varsinaisena kumppanina jonka kanssa tarkoitus olisi edes pyrkiä rakentamaan yhteistä elämää.

Ehkä olen typerän vanhanaikainen tai jotain?

Utelias. kirjoitti:

Ihan puhtaasti uteliaisuudesta kyselen jo senkin takia että todennäköisesti tässä voi tulla tuon ikäisen naisen kanssa tapailu jne. ajankohtaiseksi koska tuon ikäisistä noin suurin piirtein etsin seuraa (huomannut etten tule tuota vanhempien kanssa niin helposti toimeen ja osalla jo oman ikäisistä elämä liiankin urillaan).

Ehkä olen sitä tyyppiä sitten miehenä että satsaan suhteeseen jopa muiden asioiden kustannuksella. Pitäähän sitä omaakin elämää tietysti olla, mutta noista jutuista tulee mieleen se että enemmän on tärkeää se oma elämä ja toinen on siinä sivussa jonkinlaisena sivumausteena tai bonuksena kuin varsinaisena kumppanina jonka kanssa tarkoitus olisi edes pyrkiä rakentamaan yhteistä elämää.

Ehkä olen typerän vanhanaikainen tai jotain?

Lue lisää

Kyllä sellaisiakin nuoria naisia löytyy, jotka arvostavat sinun kanssasi samoja asioita niin parisuhteessa, kuin muussakin elämässä (tai ainakin sen verran, että yhteinen tulevaisuus on mahdollista). Minusta on kunnioitettavaa, ettet pidä seurustelusuhteita vain kertakäyttökamana, vaan pyrit elinikäiseen kumppanuuteen seurustelukumppanisi kanssa ja haluat nähdä vaivaa parisuhteen eteen. Tietysti sellaisen ihmisen löytäminen voi viedä tovin, mutta niitä on. Yhteistä elämää ja tulevaisuutta on vaikea suunnitella ja toteuttaa sellaisen ihmisen kanssa, jolle toiset asiat ovat elämässä tärkeämpiä (esim. työ, opiskelut jne). Totta kai ihmisellä pitää olla omaakin elämää parisuhteen ulkopuolella, mutta asiat pitäisi osata järjestää elämässään niin, että kaikilla osapuolilla on hyvä olla, eikä parisuhde kärsi siitä.

Roosalinda kirjoitti:

Kyllä sellaisiakin nuoria naisia löytyy, jotka arvostavat sinun kanssasi samoja asioita niin parisuhteessa, kuin muussakin elämässä (tai ainakin sen verran, että yhteinen tulevaisuus on mahdollista). Minusta on kunnioitettavaa, ettet pidä seurustelusuhteita vain kertakäyttökamana, vaan pyrit elinikäiseen kumppanuuteen seurustelukumppanisi kanssa ja haluat nähdä vaivaa parisuhteen eteen. Tietysti sellaisen ihmisen löytäminen voi viedä tovin, mutta niitä on. Yhteistä elämää ja tulevaisuutta on vaikea suunnitella ja toteuttaa sellaisen ihmisen kanssa, jolle toiset asiat ovat elämässä tärkeämpiä (esim. työ, opiskelut jne). Totta kai ihmisellä pitää olla omaakin elämää parisuhteen ulkopuolella, mutta asiat pitäisi osata järjestää elämässään niin, että kaikilla osapuolilla on hyvä olla, eikä parisuhde kärsi siitä.

Lue lisää

Osa kiinnostuksesta tai uteliaisuudesta ei ole pelkästään itseni takia vaan myös sen että jonkun verran on tuttavanaisia tuosta ikäryhmästä ja olen pikkaisen ihmetellyt että miten he ajattelivat tuosta kehittää sitten sen pysyvämmän suhteen.

Sanoisin kuitenkin että näin miehenä ainakaan alkuun ei kannata mainostaa ettiä tuota vakavaa suhdetta koska olen huomannut että naiset kavahtavat sellaista.

En minäkään tahdo suhdetta jossa ollaan heti kuin aviopari ja aletaan perustella perhettä (jonka vuoksi oman ikäisistä ei tahdo löytyä sopivaa vaan pitäisi olla nuorempi), mutta tällainen "tapailu" seurustelu on jotenkin hmmm.. omituista?

Ihan hienoa että ihminen pärjää yksin ja on itsenäinen (itse olen tuota jälkimmäistä vähän liikaakin), mutta parisuhdetta ajatellen pitkällä tähtäimellä jotenkin epäilen että se ei toimisi.

Utelias. kirjoitti:

Osa kiinnostuksesta tai uteliaisuudesta ei ole pelkästään itseni takia vaan myös sen että jonkun verran on tuttavanaisia tuosta ikäryhmästä ja olen pikkaisen ihmetellyt että miten he ajattelivat tuosta kehittää sitten sen pysyvämmän suhteen.

Sanoisin kuitenkin että näin miehenä ainakaan alkuun ei kannata mainostaa ettiä tuota vakavaa suhdetta koska olen huomannut että naiset kavahtavat sellaista.

En minäkään tahdo suhdetta jossa ollaan heti kuin aviopari ja aletaan perustella perhettä (jonka vuoksi oman ikäisistä ei tahdo löytyä sopivaa vaan pitäisi olla nuorempi), mutta tällainen "tapailu" seurustelu on jotenkin hmmm.. omituista?

Ihan hienoa että ihminen pärjää yksin ja on itsenäinen (itse olen tuota jälkimmäistä vähän liikaakin), mutta parisuhdetta ajatellen pitkällä tähtäimellä jotenkin epäilen että se ei toimisi.

Lue lisää

Opiskelen ja käyn työssä, ehtisin ehkä seurustella, jolloin elämä menisi täysin aikatauluttamiseksi, mikä sinällään ei haittaisi minua. Mutta kuka mies itse pitemmän päälle jaksaa sitä, että joutuu kalenterin kanssa suunnittelemaan joka viikolle milloin ehtii nähdä?

Jos olet ihmetellyt, miten siitä kehittää vakavampaa suhdetta, niin aika epätodennäköistä se onkin. Ainakin itse ajattelen, että suhdeasioita voin vakavasti ajatellla vasta kun olen valmistunut ja normaalissa työelämässä.

Toinen vaihtoehto on se, että en kävisi töissä, jolloin suhdetta taas rasittaisi se, että mies joutuisi maksamaan elämistäni, mihin ajatukseen en itse kuitenkaan usko minkään miehen kohdalta, että niin koskaan kävisi.
Itsekin tietysti mielikuvissaan ajattelee, että suhde olisi kohtalaisen tiivis, jos vakavampaa tarkoitusta olisi. Käytännössä se ei olisi mahdollista, että se olisi tiivis. Väljäänkin suhteeseen voi vaikuttaa esim vuorotyöajat jommankumman kohdalla eli ne illat ja viikonloputkin on tiukassa.
Toisaalta kun on pitkään sinkkuna, ei myöskään osaisi olla toisen kanssa aina. Nautin myös yksinolosta ja omasta ajasta.

Käytännössä vaikka pidän ihmissuhteita tärkeinä, työ-ja opiskeluajasta ei voi olla pois. Eli tosiasiassa kalenteri on saneltu pitkäksi ajaksi eteenpäin, vaikka haluaisi myös panostaa ihmissuhteisiin. Valitettavasti.

miten sinä roosalinda käytännössä teet sen? Eli suurin osa ihmisistä opiskelee n. 8-16 enemmän tai vähemmän pakollisesti istuen luennoilla ja harjoituksissa. Sen jälkeen tulee vielä kaikki koulutyöt, ja siihen lisäksi se työ, jolla opiskelut rahoitetaan.

Minä puolestaan en ikimaailmassa ymmärrä, miten onnistut laittamaan ihmissuhteet noiden edelle? Saneletko työnantajalle työvuorosi, järjesteletkö koulun kurssijärjestykset uusiksi vai miten? Miten sinä näet kouluttautuvan ja pakosta työssä käyvän ihmisen upeana, joka uhraa vapaa-aikansa siksi, että on pakko? Luuletko, että joku opiskelee ja tekee yhtäaikaa työtä vain siksi, että voisi ihailla itseään kuusikymmentuntisen viikon jälkeen peilistä, että olipas taas hieno viikko? On se yksinäisempää ja tunneköyhempää, mutta kuka opiskelija pystyy elämään jotakin ideaalielämää, jos sitä ei joku muu kustanna? Työ ja opiskelu ei saa olla koko elämän sisältö. Käytännössä se vie ehkä vuodesta 8-9kk noin neljän-viiden vuoden ajan. Mutta toisaalta opiskelukin on valintakysymys.

tuskin onnistuukaan kirjoitti:

Opiskelen ja käyn työssä, ehtisin ehkä seurustella, jolloin elämä menisi täysin aikatauluttamiseksi, mikä sinällään ei haittaisi minua. Mutta kuka mies itse pitemmän päälle jaksaa sitä, että joutuu kalenterin kanssa suunnittelemaan joka viikolle milloin ehtii nähdä?

Jos olet ihmetellyt, miten siitä kehittää vakavampaa suhdetta, niin aika epätodennäköistä se onkin. Ainakin itse ajattelen, että suhdeasioita voin vakavasti ajatellla vasta kun olen valmistunut ja normaalissa työelämässä.

Toinen vaihtoehto on se, että en kävisi töissä, jolloin suhdetta taas rasittaisi se, että mies joutuisi maksamaan elämistäni, mihin ajatukseen en itse kuitenkaan usko minkään miehen kohdalta, että niin koskaan kävisi.
Itsekin tietysti mielikuvissaan ajattelee, että suhde olisi kohtalaisen tiivis, jos vakavampaa tarkoitusta olisi. Käytännössä se ei olisi mahdollista, että se olisi tiivis. Väljäänkin suhteeseen voi vaikuttaa esim vuorotyöajat jommankumman kohdalla eli ne illat ja viikonloputkin on tiukassa.
Toisaalta kun on pitkään sinkkuna, ei myöskään osaisi olla toisen kanssa aina. Nautin myös yksinolosta ja omasta ajasta.

Käytännössä vaikka pidän ihmissuhteita tärkeinä, työ-ja opiskeluajasta ei voi olla pois. Eli tosiasiassa kalenteri on saneltu pitkäksi ajaksi eteenpäin, vaikka haluaisi myös panostaa ihmissuhteisiin. Valitettavasti.

Lue lisää

"Käytännössä vaikka pidän ihmissuhteita tärkeinä, työ-ja opiskeluajasta ei voi olla pois. Eli tosiasiassa kalenteri on saneltu pitkäksi ajaksi eteenpäin, vaikka haluaisi myös panostaa ihmissuhteisiin. Valitettavasti. "

Ikävältä kuulostaa.

Pidemmän päälle miehenä ajattelisin varsinkin jos nainen varaa vielä aikaa sitten mm. kavereilleen mieluummin kuin minulle että ei siitä tule mitään.
Ennen kaikkea näen tuossa ongelmana sen tunnesiteen muodostumisen sekä sen miten se suhde kestää sitten myöhemmin.

Useammalla saattaa opiskelujen jälkeen se parisuhde katketa ja olen miettinyt onko tässä muiden elämäntilanteiden muutosten vuoksi yksi syy.

Toisin sanottuna kun onkin yhtäkkiä "liikaa aikaa" viettää sen toisen kanssa niin huomataan ettei kuuluta yhteen.

Vähän ihmetyttää vain tuo mentaliteetti että "joo mä seurustelen. Juteltiin eilen puhelimessa ja viime viikon torstaina nähtiin" jne.

Vähän kuin kaukosuhde, mutta samassa kaupungissa asuen.

Miksi sanon että opiskelun tulee olla tärkeämpi niin syyt ovat tässä.

Ammatti on tärkeä. Ihan sama mitä sinä sanot, se ammatti on tärkein asia mitä mielestäni ihminen tekee elämässään. Jos jättää opiskelematta sen takia että saa löhöillä oman 'kullan' kanssa tai jättää menemättä kouluun että kerkeää nähdä miestään/naistaansa, SE ON VÄÄRIN.

Millä todennäköisyydellä eroat tästä kullasta, kuin että olisit vaihtamassa uuteen ammattiin lähitulevaisuudessa?

Ja miten niin sellainen ihminen elää yksinäistä ja tunneköyhää elämää? Tuntuu, että jokainen vähänkin huonosti kouluttautunut ihminen väittää aina tätä samaa, että nämä, jotka ovat panostaneet kouluttautumiseen olisivat yksinäisempiä?

Saako se teidät tuntemaan itsenne jotenkin "viisaammiksi" kun ette jaksaneet opiskella pidempään?

Utelias. kirjoitti:

"Käytännössä vaikka pidän ihmissuhteita tärkeinä, työ-ja opiskeluajasta ei voi olla pois. Eli tosiasiassa kalenteri on saneltu pitkäksi ajaksi eteenpäin, vaikka haluaisi myös panostaa ihmissuhteisiin. Valitettavasti. "

Ikävältä kuulostaa.

Pidemmän päälle miehenä ajattelisin varsinkin jos nainen varaa vielä aikaa sitten mm. kavereilleen mieluummin kuin minulle että ei siitä tule mitään.
Ennen kaikkea näen tuossa ongelmana sen tunnesiteen muodostumisen sekä sen miten se suhde kestää sitten myöhemmin.

Useammalla saattaa opiskelujen jälkeen se parisuhde katketa ja olen miettinyt onko tässä muiden elämäntilanteiden muutosten vuoksi yksi syy.

Toisin sanottuna kun onkin yhtäkkiä "liikaa aikaa" viettää sen toisen kanssa niin huomataan ettei kuuluta yhteen.

Vähän ihmetyttää vain tuo mentaliteetti että "joo mä seurustelen. Juteltiin eilen puhelimessa ja viime viikon torstaina nähtiin" jne.

Vähän kuin kaukosuhde, mutta samassa kaupungissa asuen.

Lue lisää

Totta, mutta eikö ole myös hyvä, että silloin kun aikaa ei ihmissuhteelle ole, niin sitä suhdetta ei silloin edes ole tai kaipaa. Kun aikaa on vähän muutenkin, on vain tyytyväinen siitä, ettei ole vielä sitäkin stressiä, että se pieni vähäinen aika pitäisi jakaa vielä vähemmäksi parisuhteen ja muiden ihmissuhteiden kanssa.

Minä en näe ongelmaa tunnesuhteen muodostumisen kanssa, jos selvää on, ettei ole aikaa suhteelle eikä minkään tunnesuhteen muodostumiselle, miksi pitäisi asiasta tehdä ongelmaa. Jos ei rakastu, niin sitten ei rakastu, eikä sitä minun nähdäkseni tarvitse ajatella "suorittamisena", joka pitäisi ehtiä tehdä sillä, että viettää aikaa jonkun standardiajan yhdessä. Ylipäätään mä en ainakaan rakastu sillä, että kunhan tarpeeksi paljon katselen jotain samaa naamaa, niin se tekisi sen kemian. Ja kun ei ole aikaa niin silloin keskitytään elämässä muihin asioihin ja on vain helpotus, ettei ole suhdetta ja jotain vielä uutta tekijää sitä kalenteria ohjelmoimassa.

Mikä ongelma se on, jos huomaa huonon suhteen toimimattomaksi ja sen jättää taakseen, eikö se ole kaikkien etu? Lisäksi ei kaikki edes hae tai halua jotain tiivistä suhdetta.

ei se ole ongelma :) kirjoitti:

Totta, mutta eikö ole myös hyvä, että silloin kun aikaa ei ihmissuhteelle ole, niin sitä suhdetta ei silloin edes ole tai kaipaa. Kun aikaa on vähän muutenkin, on vain tyytyväinen siitä, ettei ole vielä sitäkin stressiä, että se pieni vähäinen aika pitäisi jakaa vielä vähemmäksi parisuhteen ja muiden ihmissuhteiden kanssa.

Minä en näe ongelmaa tunnesuhteen muodostumisen kanssa, jos selvää on, ettei ole aikaa suhteelle eikä minkään tunnesuhteen muodostumiselle, miksi pitäisi asiasta tehdä ongelmaa. Jos ei rakastu, niin sitten ei rakastu, eikä sitä minun nähdäkseni tarvitse ajatella "suorittamisena", joka pitäisi ehtiä tehdä sillä, että viettää aikaa jonkun standardiajan yhdessä. Ylipäätään mä en ainakaan rakastu sillä, että kunhan tarpeeksi paljon katselen jotain samaa naamaa, niin se tekisi sen kemian. Ja kun ei ole aikaa niin silloin keskitytään elämässä muihin asioihin ja on vain helpotus, ettei ole suhdetta ja jotain vielä uutta tekijää sitä kalenteria ohjelmoimassa.

Mikä ongelma se on, jos huomaa huonon suhteen toimimattomaksi ja sen jättää taakseen, eikö se ole kaikkien etu? Lisäksi ei kaikki edes hae tai halua jotain tiivistä suhdetta.

Lue lisää

"Ylipäätään mä en ainakaan rakastu sillä, että kunhan tarpeeksi paljon katselen jotain samaa naamaa, niin se tekisi sen kemian."

Oletko varma?
Minä väitän että sillä on huomattava merkitys nimenomaan stressitilanteissa joita parisuhteesa tulee myöhemmin miten ihmisillä on aikaa toisilleen sekä kuinka paljon he tuntevat läheisyyttä toistensa kanssa.

"Mikä ongelma se on, jos huomaa huonon suhteen toimimattomaksi ja sen jättää taakseen, eikö se ole kaikkien etu?"

Mutta kun sen huono suhde voi muodostua juuri siitä kun ne kemiat jää syntymättä sen takia kun ei vietetä tarpeeksi aikaa yhdessä suhteen alkuvaiheessa tai sitten se yhdessäolo tulee "shokkina" kun yhtäkkiä vietetäänkin aikaa paljon toisen kanssa.

"Lisäksi ei kaikki edes hae tai halua jotain tiivistä suhdetta. "

Oletusarvoni oli se että nämä naiset hakevat.

gaggggggagagaa kirjoitti:

Miksi sanon että opiskelun tulee olla tärkeämpi niin syyt ovat tässä.

Ammatti on tärkeä. Ihan sama mitä sinä sanot, se ammatti on tärkein asia mitä mielestäni ihminen tekee elämässään. Jos jättää opiskelematta sen takia että saa löhöillä oman 'kullan' kanssa tai jättää menemättä kouluun että kerkeää nähdä miestään/naistaansa, SE ON VÄÄRIN.

Millä todennäköisyydellä eroat tästä kullasta, kuin että olisit vaihtamassa uuteen ammattiin lähitulevaisuudessa?

Ja miten niin sellainen ihminen elää yksinäistä ja tunneköyhää elämää? Tuntuu, että jokainen vähänkin huonosti kouluttautunut ihminen väittää aina tätä samaa, että nämä, jotka ovat panostaneet kouluttautumiseen olisivat yksinäisempiä?

Saako se teidät tuntemaan itsenne jotenkin "viisaammiksi" kun ette jaksaneet opiskella pidempään?

Lue lisää

"huonosti koulutettu"?
Kuka ihminen käyttää tuollaista termiä?

Ainakaan sinä et vaikuta ymmärtävän tätä aihetta sen pidemmälle joten aiheesta on sinun kanssa turha keskustella.

"Saako se teidät tuntemaan itsenne jotenkin "viisaammiksi" kun ette jaksaneet opiskella pidempään? "

Elämässä on muitakin asioita kuin opiskelu sinulla ei ole harmainta aavistusta kuinka pitkälle esimerkiksi minä olen opiskellut.

Utelias. kirjoitti:

"Ylipäätään mä en ainakaan rakastu sillä, että kunhan tarpeeksi paljon katselen jotain samaa naamaa, niin se tekisi sen kemian."

Oletko varma?
Minä väitän että sillä on huomattava merkitys nimenomaan stressitilanteissa joita parisuhteesa tulee myöhemmin miten ihmisillä on aikaa toisilleen sekä kuinka paljon he tuntevat läheisyyttä toistensa kanssa.

"Mikä ongelma se on, jos huomaa huonon suhteen toimimattomaksi ja sen jättää taakseen, eikö se ole kaikkien etu?"

Mutta kun sen huono suhde voi muodostua juuri siitä kun ne kemiat jää syntymättä sen takia kun ei vietetä tarpeeksi aikaa yhdessä suhteen alkuvaiheessa tai sitten se yhdessäolo tulee "shokkina" kun yhtäkkiä vietetäänkin aikaa paljon toisen kanssa.

"Lisäksi ei kaikki edes hae tai halua jotain tiivistä suhdetta. "

Oletusarvoni oli se että nämä naiset hakevat.

Lue lisää

minä en edes ala parisuhteeseen saatikka muuta yhteen päiväksikään rakastumatta ihmiseen ja jos en koe edes alkeellista kemiaa, en voisi painajaismaisempaa tilannetta kuvitellakaan..

Jos kuvittelee, että kemiat syntyvät vain aikaa viettämällä, miksei silloin mene naapurinsa kanssa naimisiin, tai pomonsa tai työkaverin, jos se ajan määrä sitä suhdetta parantaisi? Varmaan olisi tosi hyvä suhde, jos se sillä paranisi. En väitä et kaikki olis niinkuin minä. Mulle sitä kemiaa ei tehdä ajan kanssa, se joko on tai ei ole, riippuu persoonasta, ei yhdessävietetyn ajan määrästä.

En joudu suhteeseen, jossa ei ole kemiaa. Kemiaa voi olla ilman suhdetta ja en ala suhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne kemiaa. Yksinkertaista. Kemiaa ei tule sillä että vain alkaa viettää aikaa jonkun kanssa.

Eli tuollaista tilannetta mun elämään ei koskaan edes tule, että olen huonossa suhteessa, jossa ei ole muodostunut kemiaa. Mahdotonta. Jos on kemiaa ja sitten tulee se shokki, niin suhteen voi lopettaa. Mikään ei ole pakko, mitään kauheampaa en voisi kuvitellakaan kuin suhteen, jossa se kemia "tekemällä tehtäisiin". Herranjestas, eikö ihmiset rakastu? Platonista rakkautta voi toki tuntea, mutta sitähän nyt voi tuntee joka toista vastaantulijaa kohtaan.

Ja yksi asia vielä. Älä koskaan oleta. :)

Utelias. kirjoitti:

"huonosti koulutettu"?
Kuka ihminen käyttää tuollaista termiä?

Ainakaan sinä et vaikuta ymmärtävän tätä aihetta sen pidemmälle joten aiheesta on sinun kanssa turha keskustella.

"Saako se teidät tuntemaan itsenne jotenkin "viisaammiksi" kun ette jaksaneet opiskella pidempään? "

Elämässä on muitakin asioita kuin opiskelu sinulla ei ole harmainta aavistusta kuinka pitkälle esimerkiksi minä olen opiskellut.

Lue lisää

Ymmärränkö minä tätä keskustelua.

Vai etkö sinä vain kestä sitä, että joku on kanssasi eri mieltä?

Tottakai elämässä on muuta, mutta kun mietitään, että me käytämme kuitenkin yleisemmin 8h päivässä töihin, niin eikö se ammatti olisi aika tärkeä asia silloin?

Kun sanotaan, että keskittykää ammatin hankkimiseen ja työhön, niin miksi pitää mennä siihen ääripäähän ja ajatella että sitten ei olisi muuta elämää? Jos ei osaa tasapainottaa työn tärkeyden ja myös seurustelusuhteen tärkeyden välillä, niin no... mitäpä siihen voi sanoa.

never ever kirjoitti:

minä en edes ala parisuhteeseen saatikka muuta yhteen päiväksikään rakastumatta ihmiseen ja jos en koe edes alkeellista kemiaa, en voisi painajaismaisempaa tilannetta kuvitellakaan..

Jos kuvittelee, että kemiat syntyvät vain aikaa viettämällä, miksei silloin mene naapurinsa kanssa naimisiin, tai pomonsa tai työkaverin, jos se ajan määrä sitä suhdetta parantaisi? Varmaan olisi tosi hyvä suhde, jos se sillä paranisi. En väitä et kaikki olis niinkuin minä. Mulle sitä kemiaa ei tehdä ajan kanssa, se joko on tai ei ole, riippuu persoonasta, ei yhdessävietetyn ajan määrästä.

En joudu suhteeseen, jossa ei ole kemiaa. Kemiaa voi olla ilman suhdetta ja en ala suhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne kemiaa. Yksinkertaista. Kemiaa ei tule sillä että vain alkaa viettää aikaa jonkun kanssa.

Eli tuollaista tilannetta mun elämään ei koskaan edes tule, että olen huonossa suhteessa, jossa ei ole muodostunut kemiaa. Mahdotonta. Jos on kemiaa ja sitten tulee se shokki, niin suhteen voi lopettaa. Mikään ei ole pakko, mitään kauheampaa en voisi kuvitellakaan kuin suhteen, jossa se kemia "tekemällä tehtäisiin". Herranjestas, eikö ihmiset rakastu? Platonista rakkautta voi toki tuntea, mutta sitähän nyt voi tuntee joka toista vastaantulijaa kohtaan.

Ja yksi asia vielä. Älä koskaan oleta. :)

Lue lisää

"Yksinkertaista. Kemiaa ei tule sillä että vain alkaa viettää aikaa jonkun kanssa. "
Puhuin kyllä hieman eri "kemioista" koska suhdehan on tuossa vaiheessa käynnissä.
Ihmisten välinen yhteys syvenee kyllä kun he viettävät aikaa yhdessä jota tarkoitin "kemialla" tässä tapauksessa.

"Jos on kemiaa ja sitten tulee se shokki, niin suhteen voi lopettaa. Mikään ei ole pakko, mitään kauheampaa en voisi kuvitellakaan kuin suhteen, jossa se kemia "tekemällä tehtäisiin". Herranjestas, eikö ihmiset rakastu? Platonista rakkautta voi toki tuntea, mutta sitähän nyt voi tuntee joka toista vastaantulijaa kohtaan. "

Olen täysin eri mieltä, mutta on eri keskustelun aihe.
Sopii kyllä hyvin kuvaan nykysuhteista tuo käsitys että kemiaa joko on tai sitä ei ole ja sitten vain rakastutaan eikä suhdetta rakenneta.

Senhän takia suhteet jää lyhyeksi kun ne tunteet eivät enää myöhemmin riitä pitämään tyytyväisenä kun se rakastumisvaihe on ohi.
Sitten tulee shokki ja heitetään toinen pihalle.

Silloin nimenomaan sen kemian rakentaminen olisi hyödyksi sitä vakavaa suhdetta ajatellen mutta jos siihen ei ole valmis, ei sitä halua tehdä, odottaa sen tulevan vain jostain valmiina ja ei käytä aikaa toiseen ihmiseen niin se on sen sileän tien ohi.

"Ja yksi asia vielä. Älä koskaan oleta. :) "

Oletusarvoni tälle ketjulle koska naiset joita käytin esimerkissäni etsivät lopulta sitä vakavaa suhdetta.

"Jos on kemiaa ja sitten tulee se shokki, niin suhteen voi lopettaa. "

Tähän ajatuksen voi päättää tämän keskustelun.

Hetkessä elämisen ihanuutta ilman kumppanuutta sanon minä.

gagagagagagagaga kirjoitti:

Ymmärränkö minä tätä keskustelua.

Vai etkö sinä vain kestä sitä, että joku on kanssasi eri mieltä?

Tottakai elämässä on muuta, mutta kun mietitään, että me käytämme kuitenkin yleisemmin 8h päivässä töihin, niin eikö se ammatti olisi aika tärkeä asia silloin?

Kun sanotaan, että keskittykää ammatin hankkimiseen ja työhön, niin miksi pitää mennä siihen ääripäähän ja ajatella että sitten ei olisi muuta elämää? Jos ei osaa tasapainottaa työn tärkeyden ja myös seurustelusuhteen tärkeyden välillä, niin no... mitäpä siihen voi sanoa.

Lue lisää

"mmärränkö minä tätä keskustelua.

Vai etkö sinä vain kestä sitä, että joku on kanssasi eri mieltä?"

No et ymmärrä kun tässä puhuttiin ihmissuhteista jotka määrittelin tuossa aloituksessa jo.
Ei koulutuksesta tai työhön keskittymisestä.

"Jos ei osaa tasapainottaa työn tärkeyden ja myös seurustelusuhteen tärkeyden välillä, niin no... mitäpä siihen voi sanoa. "

Yritin keskustella juuri tuosta tasapainottamisesta ja varsinkin silloin kun ei ole pakko olla töissä tai opiskelussa.

Ihmettelin siis tyyliä seurustela jossa nähdään vain silloin tällöin ja kyselin miten yleistä tämä oikeastaan on.

En muuta.
En ymmärtänyt lainkaan näitä "koko aika menee jos ei halua olla huonosti koulutettu tai eikö ammatilla ole väliä" puheita.

Utelias. kirjoitti:

"Yksinkertaista. Kemiaa ei tule sillä että vain alkaa viettää aikaa jonkun kanssa. "
Puhuin kyllä hieman eri "kemioista" koska suhdehan on tuossa vaiheessa käynnissä.
Ihmisten välinen yhteys syvenee kyllä kun he viettävät aikaa yhdessä jota tarkoitin "kemialla" tässä tapauksessa.

"Jos on kemiaa ja sitten tulee se shokki, niin suhteen voi lopettaa. Mikään ei ole pakko, mitään kauheampaa en voisi kuvitellakaan kuin suhteen, jossa se kemia "tekemällä tehtäisiin". Herranjestas, eikö ihmiset rakastu? Platonista rakkautta voi toki tuntea, mutta sitähän nyt voi tuntee joka toista vastaantulijaa kohtaan. "

Olen täysin eri mieltä, mutta on eri keskustelun aihe.
Sopii kyllä hyvin kuvaan nykysuhteista tuo käsitys että kemiaa joko on tai sitä ei ole ja sitten vain rakastutaan eikä suhdetta rakenneta.

Senhän takia suhteet jää lyhyeksi kun ne tunteet eivät enää myöhemmin riitä pitämään tyytyväisenä kun se rakastumisvaihe on ohi.
Sitten tulee shokki ja heitetään toinen pihalle.

Silloin nimenomaan sen kemian rakentaminen olisi hyödyksi sitä vakavaa suhdetta ajatellen mutta jos siihen ei ole valmis, ei sitä halua tehdä, odottaa sen tulevan vain jostain valmiina ja ei käytä aikaa toiseen ihmiseen niin se on sen sileän tien ohi.

"Ja yksi asia vielä. Älä koskaan oleta. :) "

Oletusarvoni tälle ketjulle koska naiset joita käytin esimerkissäni etsivät lopulta sitä vakavaa suhdetta.

"Jos on kemiaa ja sitten tulee se shokki, niin suhteen voi lopettaa. "

Tähän ajatuksen voi päättää tämän keskustelun.

Hetkessä elämisen ihanuutta ilman kumppanuutta sanon minä.

Lue lisää

Minä puhun siitä kemiasta, mikä ylipäätään saa ihmisen kiinnostumaan toisesta edes yhtään vakavammassa mielessä. Eli edelleen, jos ei ole tietynlaista kemiaa, ei ole halua alkaa edes suhteeseen. Onhan näitä pakkoavioliittotraditioita maailmassa, missä se kemia tehdään, kun ei muusta tiedetä.

Kaikkien kanssa ei tule sitä halua syventää suhdetta, ja jos se onkin käynyt, se halu voi mennä pois.


Sopii kyllä hyvin kuvaan nykysuhteista tuo käsitys että kemiaa joko on tai sitä ei ole ja sitten vain rakastutaan eikä suhdetta rakenneta.

??? Miten voi edes rakastua jos ei ole kemioista tietoakaan? Minä en ainakaan voi, enkä voi kuvitella suhdetta ilman rakastumista, enkä voi kuvitella rakastumista ilman kemiaa. Ainakaan minun kohdalla se ei ole mahdollista.


Senhän takia suhteet jää lyhyeksi kun ne tunteet eivät enää myöhemmin riitä pitämään tyytyväisenä kun se rakastumisvaihe on ohi.
Sitten tulee shokki ja heitetään toinen pihalle.

Heitetään? Jos huomaa olevansa huonossa suhteessa, missä mahdollisesti molemmat voi huonosti, on vain hyvä päätös lopettaa suhde. Lisäksi jos sitä sielunyhteyttä ei alunalkujaankaan ole, niin miten siinä voi koskaan edes tulla rakastumista? Ei mitenkään.

Silloin nimenomaan sen kemian rakentaminen olisi hyödyksi sitä vakavaa suhdetta ajatellen mutta jos siihen ei ole valmis, ei sitä halua tehdä, odottaa sen tulevan vain jostain valmiina ja ei käytä aikaa toiseen ihmiseen niin se on sen sileän tien ohi.

Kemiaa ei rakenneta, se on tai ei ole, sitä ei voi tekemällä tehdä jokaisen kanssa niin vain päättämällä. Ihmisten kanssa viihtyminen ja toimeentuleminen on eri asia kuin se kemia, mikä saa haluamaan sitoutumista aivan oikeasti. Suhdetta voi rakentaa, mutta vaikeaksi menee, jos sekin pitää tekemällä tehdä. Ihmissuhteet rakentuvat myös itsekseen ainakin minulla monien ihmisten kanssa ja jos ne pitää vääntää rautalangasta, se ei sovi minulle. Eivätkä minun kemiani katkea siitä jos ei ole koko ajan kylki kyljessä nyhjäämässä toisen kanssa. Ne joko ovat tai eivät ole, eivätkä katkea sillä, että pitää edelleen olla se ajanviettostandardi, mitä sinä yrität esitellä.

"Ja yksi asia vielä. Älä koskaan oleta. :) "

Oletusarvoni tälle ketjulle koska naiset joita käytin esimerkissäni etsivät lopulta sitä vakavaa suhdetta.

"Jos on kemiaa ja sitten tulee se shokki, niin suhteen voi lopettaa. "

Jos et ole tietoinen siitä, että ihmisillä on syitä erota, niin ehkä opit vielä jotakin.

Hetkessä elämisen ihanuutta ilman kumppanuutta sanon minä.

Kuka on sanonut, että ne eivät voisi molemmat toteutua? Sinä!

Utelias. kirjoitti:

"mmärränkö minä tätä keskustelua.

Vai etkö sinä vain kestä sitä, että joku on kanssasi eri mieltä?"

No et ymmärrä kun tässä puhuttiin ihmissuhteista jotka määrittelin tuossa aloituksessa jo.
Ei koulutuksesta tai työhön keskittymisestä.

"Jos ei osaa tasapainottaa työn tärkeyden ja myös seurustelusuhteen tärkeyden välillä, niin no... mitäpä siihen voi sanoa. "

Yritin keskustella juuri tuosta tasapainottamisesta ja varsinkin silloin kun ei ole pakko olla töissä tai opiskelussa.

Ihmettelin siis tyyliä seurustela jossa nähdään vain silloin tällöin ja kyselin miten yleistä tämä oikeastaan on.

En muuta.
En ymmärtänyt lainkaan näitä "koko aika menee jos ei halua olla huonosti koulutettu tai eikö ammatilla ole väliä" puheita.

Lue lisää

Millä tavalla työ ja opiskelu ei mukamas kuulu ihmissuhteisiin? Kyllä ne kuuluvat, puhumatta siitä että kun joku aloittaa keskustelun (esimerkiksi sanomalla että korkeasti koulutetut ovat yksinäisiä ) niin minä vastaan siihen.

Jos et ymmärrä sitä, niin minä en asialle voi mitään.

Kaverit ovat tärkeitä myös kun ollaan parisuhteessa. Kavereita ei pidä unohtaa vaikka ollaan suhteessa, koska jos unohtaa kaverit ja sitten parin vuoden päästä eroaakin kumppanista... niin mitä sinulle jää jäljelle? Unohdit kaverisi kumppanisi takia.

Tottakai jos ollaan vaan kavereiden kanssa, niin sehän on eri asia, mutta eikö mukamas ihmisille riitä vaikka 2-3 päivää viikossa seurustelulle? Eikö se kerro enemmänkin oman elämän sisällön puuttumisesta?

et halua ymmärtää kirjoitti:

Minä puhun siitä kemiasta, mikä ylipäätään saa ihmisen kiinnostumaan toisesta edes yhtään vakavammassa mielessä. Eli edelleen, jos ei ole tietynlaista kemiaa, ei ole halua alkaa edes suhteeseen. Onhan näitä pakkoavioliittotraditioita maailmassa, missä se kemia tehdään, kun ei muusta tiedetä.

Kaikkien kanssa ei tule sitä halua syventää suhdetta, ja jos se onkin käynyt, se halu voi mennä pois.


Sopii kyllä hyvin kuvaan nykysuhteista tuo käsitys että kemiaa joko on tai sitä ei ole ja sitten vain rakastutaan eikä suhdetta rakenneta.

??? Miten voi edes rakastua jos ei ole kemioista tietoakaan? Minä en ainakaan voi, enkä voi kuvitella suhdetta ilman rakastumista, enkä voi kuvitella rakastumista ilman kemiaa. Ainakaan minun kohdalla se ei ole mahdollista.


Senhän takia suhteet jää lyhyeksi kun ne tunteet eivät enää myöhemmin riitä pitämään tyytyväisenä kun se rakastumisvaihe on ohi.
Sitten tulee shokki ja heitetään toinen pihalle.

Heitetään? Jos huomaa olevansa huonossa suhteessa, missä mahdollisesti molemmat voi huonosti, on vain hyvä päätös lopettaa suhde. Lisäksi jos sitä sielunyhteyttä ei alunalkujaankaan ole, niin miten siinä voi koskaan edes tulla rakastumista? Ei mitenkään.

Silloin nimenomaan sen kemian rakentaminen olisi hyödyksi sitä vakavaa suhdetta ajatellen mutta jos siihen ei ole valmis, ei sitä halua tehdä, odottaa sen tulevan vain jostain valmiina ja ei käytä aikaa toiseen ihmiseen niin se on sen sileän tien ohi.

Kemiaa ei rakenneta, se on tai ei ole, sitä ei voi tekemällä tehdä jokaisen kanssa niin vain päättämällä. Ihmisten kanssa viihtyminen ja toimeentuleminen on eri asia kuin se kemia, mikä saa haluamaan sitoutumista aivan oikeasti. Suhdetta voi rakentaa, mutta vaikeaksi menee, jos sekin pitää tekemällä tehdä. Ihmissuhteet rakentuvat myös itsekseen ainakin minulla monien ihmisten kanssa ja jos ne pitää vääntää rautalangasta, se ei sovi minulle. Eivätkä minun kemiani katkea siitä jos ei ole koko ajan kylki kyljessä nyhjäämässä toisen kanssa. Ne joko ovat tai eivät ole, eivätkä katkea sillä, että pitää edelleen olla se ajanviettostandardi, mitä sinä yrität esitellä.

"Ja yksi asia vielä. Älä koskaan oleta. :) "

Oletusarvoni tälle ketjulle koska naiset joita käytin esimerkissäni etsivät lopulta sitä vakavaa suhdetta.

"Jos on kemiaa ja sitten tulee se shokki, niin suhteen voi lopettaa. "

Jos et ole tietoinen siitä, että ihmisillä on syitä erota, niin ehkä opit vielä jotakin.

Hetkessä elämisen ihanuutta ilman kumppanuutta sanon minä.

Kuka on sanonut, että ne eivät voisi molemmat toteutua? Sinä!

Lue lisää

"Ne joko ovat tai eivät ole, eivätkä katkea sillä, että pitää edelleen olla se ajanviettostandardi, mitä sinä yrität esitellä."

Okei, se on sinun mielipiteesi. Olen täysin eri mieltä.

"Jos et ole tietoinen siitä, että ihmisillä on syitä erota, niin ehkä opit vielä jotakin. "

Ainakin esittelet niistä yleisimmän.

"Kuka on sanonut, että ne eivät voisi molemmat toteutua? Sinä! "

Aivan, koska ne eivät voi. Kumppanuus on luotu kestämään, tuo toinen ei.

"Minä puhun siitä kemiasta, mikä ylipäätään saa ihmisen kiinnostumaan toisesta edes yhtään vakavammassa mielessä. Eli edelleen, jos ei ole tietynlaista kemiaa, ei ole halua alkaa edes suhteeseen. Onhan näitä pakkoavioliittotraditioita maailmassa, missä se kemia tehdään, kun ei muusta tiedetä."

Niin tosiaan maailmassahan on vain mahdollisuus joko täysin kemia-suhteisiin tai pakkoavioliittoihin.
Mitään muutahan ei ole olemassa kuin nuo kaksi..............................

Mutta itse ketjun aiheesta niin oletko ollut tuollaisessa suhtessa jota kuvailin?

gagagagaggggggaagga kirjoitti:

Millä tavalla työ ja opiskelu ei mukamas kuulu ihmissuhteisiin? Kyllä ne kuuluvat, puhumatta siitä että kun joku aloittaa keskustelun (esimerkiksi sanomalla että korkeasti koulutetut ovat yksinäisiä ) niin minä vastaan siihen.

Jos et ymmärrä sitä, niin minä en asialle voi mitään.

Kaverit ovat tärkeitä myös kun ollaan parisuhteessa. Kavereita ei pidä unohtaa vaikka ollaan suhteessa, koska jos unohtaa kaverit ja sitten parin vuoden päästä eroaakin kumppanista... niin mitä sinulle jää jäljelle? Unohdit kaverisi kumppanisi takia.

Tottakai jos ollaan vaan kavereiden kanssa, niin sehän on eri asia, mutta eikö mukamas ihmisille riitä vaikka 2-3 päivää viikossa seurustelulle? Eikö se kerro enemmänkin oman elämän sisällön puuttumisesta?

Lue lisää

En enää ymmärrä mistä minä sinun kanssa keskustelen.

Olen ketjun aloittaja. Yritin rajata aihetta tietyllä tavalla.
Aloituksen aihe koski suhteita joissa molemmat opiskelee tai toinen on töissä, mutta molemmilla on silti vapaa-aikaa.
Heidän seurustelunsa on kuitenkin enemmän "tapailua" kuin yhdessä tiiviisti viettämistä.

Mitään muuta en ole väittänyt vaan esitin kysymyksen että miten yleistä tämä on ja miten muut ihmiset esimerkiksi sinä koet tällaiset suhteet.

"Tottakai jos ollaan vaan kavereiden kanssa, niin sehän on eri asia, mutta eikö mukamas ihmisille riitä vaikka 2-3 päivää viikossa seurustelulle? Eikö se kerro enemmänkin oman elämän sisällön puuttumisesta? "

Oletko huolissasi oman elämän sisällön puuttumisesta jos sinulla on aikaa kumppanillesi enemmän kuin 2-3 päivää viikossa (ei siis kokonaisia päiviä vaan muutamia tunteja)?

En todellakaan ajanut mitään mallia tässä esille jossa työt, koulut, harrastukset ja kaverit unohdetaan eli se muu oma elämä koska on parisuhde, mutta siis tuollaisista suhteista joita kuvailin tulee mieleen että se on enemmän harrastus kuin varsinainen suhde.
Mietin vain että miten sellainen toimii joillakin?

Utelias. kirjoitti:

"Ne joko ovat tai eivät ole, eivätkä katkea sillä, että pitää edelleen olla se ajanviettostandardi, mitä sinä yrität esitellä."

Okei, se on sinun mielipiteesi. Olen täysin eri mieltä.

"Jos et ole tietoinen siitä, että ihmisillä on syitä erota, niin ehkä opit vielä jotakin. "

Ainakin esittelet niistä yleisimmän.

"Kuka on sanonut, että ne eivät voisi molemmat toteutua? Sinä! "

Aivan, koska ne eivät voi. Kumppanuus on luotu kestämään, tuo toinen ei.

"Minä puhun siitä kemiasta, mikä ylipäätään saa ihmisen kiinnostumaan toisesta edes yhtään vakavammassa mielessä. Eli edelleen, jos ei ole tietynlaista kemiaa, ei ole halua alkaa edes suhteeseen. Onhan näitä pakkoavioliittotraditioita maailmassa, missä se kemia tehdään, kun ei muusta tiedetä."

Niin tosiaan maailmassahan on vain mahdollisuus joko täysin kemia-suhteisiin tai pakkoavioliittoihin.
Mitään muutahan ei ole olemassa kuin nuo kaksi..............................

Mutta itse ketjun aiheesta niin oletko ollut tuollaisessa suhtessa jota kuvailin?

Lue lisää

Eli emme ymmärrä toisiamme. Ihmisiä on tuonkin asian suhteen aika erilaisia.

Tottakai olen tuollaisessa tilanteessa, kuka ei olisi, jos on normaaleita ihmissuhteita ympärillään, mutta en koskaan tulkitsisi tai erehtyisi luulemaan niitä kyllä miksikään seurusteluksi. Olen useankin ihmisen kanssa tuollaisessa tilanteessa, mutta siinä ei ole kysymys tietenkään mistään parisuhteesta. Tai ihmissuhteita ne on tietenkin, mutta ei suhde siinä mielessä niinkuin miehen ja naisen välillä oikea parisuhde.

kuka ei olisi kirjoitti:

Eli emme ymmärrä toisiamme. Ihmisiä on tuonkin asian suhteen aika erilaisia.

Tottakai olen tuollaisessa tilanteessa, kuka ei olisi, jos on normaaleita ihmissuhteita ympärillään, mutta en koskaan tulkitsisi tai erehtyisi luulemaan niitä kyllä miksikään seurusteluksi. Olen useankin ihmisen kanssa tuollaisessa tilanteessa, mutta siinä ei ole kysymys tietenkään mistään parisuhteesta. Tai ihmissuhteita ne on tietenkin, mutta ei suhde siinä mielessä niinkuin miehen ja naisen välillä oikea parisuhde.

Lue lisää

"Eli emme ymmärrä toisiamme. Ihmisiä on tuonkin asian suhteen aika erilaisia.
"
Niin ollaankin, huomasin sen jo ajat sitten. Se on ihan ok, koska halusinkin juuri erilaisia mielipiteitä erilaisilta ihmisiltä asiaan.

"Olen useankin ihmisen kanssa tuollaisessa tilanteessa, mutta siinä ei ole kysymys tietenkään mistään parisuhteesta. Tai ihmissuhteita ne on tietenkin, mutta ei suhde siinä mielessä niinkuin miehen ja naisen välillä oikea parisuhde."

No siis tätä minäkin ihmettelen juuri että miten se on seurustelua tai oikea parisuhde. Kai ihmiset ovat sitten vain niin erilaisia?

Utelias. kirjoitti:

"Eli emme ymmärrä toisiamme. Ihmisiä on tuonkin asian suhteen aika erilaisia.
"
Niin ollaankin, huomasin sen jo ajat sitten. Se on ihan ok, koska halusinkin juuri erilaisia mielipiteitä erilaisilta ihmisiltä asiaan.

"Olen useankin ihmisen kanssa tuollaisessa tilanteessa, mutta siinä ei ole kysymys tietenkään mistään parisuhteesta. Tai ihmissuhteita ne on tietenkin, mutta ei suhde siinä mielessä niinkuin miehen ja naisen välillä oikea parisuhde."

No siis tätä minäkin ihmettelen juuri että miten se on seurustelua tai oikea parisuhde. Kai ihmiset ovat sitten vain niin erilaisia?

Lue lisää

Miten niin olisi oikea parisuhde tuollainen. Ei minulle ainakaan sellainen tilanne ole mikään parisuhde. Ainakaan minulle ei merkitse sellaista, ehkä jollekin merkitsee.
Siinäkin asiassa ihmiset voi olla erilaisia. Mistä edes ajattelet, että tuollainen olisi seurustelua?

Eli olit aikuisopiskelija. Aivan eri asia kuin päiväopiskelija, joka opiskelee 8-16, tekee sen päälle koulutyöt ja käy vielä töissä illat/vkonloppuna. Joten jos et vieläkään ymmärrä, miten joku ei ehdi noiden kulkemisten paikasta toiseen lisäksi "valita" elämässään ykkössijalle ihmissuhteita tai harrastuksia, niin ajatuksia voisi kyllä laajentaa.

Yleensä ihmiset nyt vain opiskelevat itselleen jonkun ammatin jolla elää. Jos haluaa olla itseään täynnä, siihen ei opiskeluja tarvita päivääkään. Suurin osa ihmisistä pitää ammattiin opiskelemista aivan normaalina prosessina, ei mitenkään hakien sitä, että olisi jotenkin muita parempi, mistä sinä tuollaista olet saanut päähäsi?

jaahas jaahas kirjoitti:

Eli olit aikuisopiskelija. Aivan eri asia kuin päiväopiskelija, joka opiskelee 8-16, tekee sen päälle koulutyöt ja käy vielä töissä illat/vkonloppuna. Joten jos et vieläkään ymmärrä, miten joku ei ehdi noiden kulkemisten paikasta toiseen lisäksi "valita" elämässään ykkössijalle ihmissuhteita tai harrastuksia, niin ajatuksia voisi kyllä laajentaa.

Yleensä ihmiset nyt vain opiskelevat itselleen jonkun ammatin jolla elää. Jos haluaa olla itseään täynnä, siihen ei opiskeluja tarvita päivääkään. Suurin osa ihmisistä pitää ammattiin opiskelemista aivan normaalina prosessina, ei mitenkään hakien sitä, että olisi jotenkin muita parempi, mistä sinä tuollaista olet saanut päähäsi?

Lue lisää

Ainakin noissa esimerkkitapauksissa niin nämä naiset opiskelivat kyllä korkeakouluissa (tai ammattikorkeassa), mutta eivät he kyllä töitä tehneet paitsi kesällä.

Jos tietäisin ettei näillä ihmisillä olisi lainkaan aikaa juuri välimatkan, työn tai opiskelujen takia niin en asiaa kyselisi tällaisessa ketjussa vaan tämä aihe koski nimenomaan niitä joilla ehkä olisi aikaa (toki kiireidensä lisäks) mutta eivät niin tee vaan sitä aikaa kulutetaan muuhun enemmän.

jaahas jaahas kirjoitti:

Eli olit aikuisopiskelija. Aivan eri asia kuin päiväopiskelija, joka opiskelee 8-16, tekee sen päälle koulutyöt ja käy vielä töissä illat/vkonloppuna. Joten jos et vieläkään ymmärrä, miten joku ei ehdi noiden kulkemisten paikasta toiseen lisäksi "valita" elämässään ykkössijalle ihmissuhteita tai harrastuksia, niin ajatuksia voisi kyllä laajentaa.

Yleensä ihmiset nyt vain opiskelevat itselleen jonkun ammatin jolla elää. Jos haluaa olla itseään täynnä, siihen ei opiskeluja tarvita päivääkään. Suurin osa ihmisistä pitää ammattiin opiskelemista aivan normaalina prosessina, ei mitenkään hakien sitä, että olisi jotenkin muita parempi, mistä sinä tuollaista olet saanut päähäsi?

Lue lisää

"Suurin osa ihmisistä pitää ammattiin opiskelemista aivan normaalina prosessina, ei mitenkään hakien sitä, että olisi jotenkin muita parempi, mistä sinä tuollaista olet saanut päähäsi? "

En siis halua yleistää, mutta näin on asiat ainakin minun lähipiirissäni. Yksi sukulaismieheni on yrittäjä, joka tienaa ja menestyy erittäin hyvin, eikä hänellä ole muuta elämää kuin se oma työ. Tiuskii vain muille ja on monesti tuonutkin esiin, että vähemmän työtä tekevä ihminen on turha. Sitten yksi minun parhaista lapsuudenystävistäni tuntuu olevan ikuinen opiskelija, joka tähtää koko ajan vain korkeammalle, jotta voisi näyttää muille ihmisille, miten hyvin pärjää nykyään! Hän myös kuvittelee, että mahdolliset kumppanikokelaat vain yrittävät hyötyä hänestä rahallisesti, eikä perusduunari voi olla hänelle tarpeeksi fiksua seuraa! Myös tämän ystäväni kavereita nähneenä, tuntuu siltä, että kaikki yhtä paljon koulutetut ajattelevat suunnilleen samalla tavalla ja pitävät alemmin koulutettuja tyhminä tai laiskoina. Tämä on tietysti rankka yleistys, joka ei varmasti pidä kaikkien kohdalla paikkansa, mutta itselläni on tällaisia kokemuksia. Ja mietin tuota, että miten monesti nykyään istutaan koulunpenkillä klo 8 - 16 joka päivä? Ainakin lähipiirissä opiskelut hoituvat pääsääntöisesti kotoa käsin itsenäisesti, kursseista riippuen. Olen käsittänyt, että opiskelua voi suorittaa aika omalla tahdillaankin nykyään, joten sitä varmasti kannattaisi hyödyntää, jos sosiaalinen elämä kärsii. Mutta tämähän on edelleen persoonakysymys. Jos ei ole muuta elämää kuin se opiskelu/työ, niin ei sitä haluakaan järjestää muulle elämälle aikaa.

Roosalinda kirjoitti:

"Suurin osa ihmisistä pitää ammattiin opiskelemista aivan normaalina prosessina, ei mitenkään hakien sitä, että olisi jotenkin muita parempi, mistä sinä tuollaista olet saanut päähäsi? "

En siis halua yleistää, mutta näin on asiat ainakin minun lähipiirissäni. Yksi sukulaismieheni on yrittäjä, joka tienaa ja menestyy erittäin hyvin, eikä hänellä ole muuta elämää kuin se oma työ. Tiuskii vain muille ja on monesti tuonutkin esiin, että vähemmän työtä tekevä ihminen on turha. Sitten yksi minun parhaista lapsuudenystävistäni tuntuu olevan ikuinen opiskelija, joka tähtää koko ajan vain korkeammalle, jotta voisi näyttää muille ihmisille, miten hyvin pärjää nykyään! Hän myös kuvittelee, että mahdolliset kumppanikokelaat vain yrittävät hyötyä hänestä rahallisesti, eikä perusduunari voi olla hänelle tarpeeksi fiksua seuraa! Myös tämän ystäväni kavereita nähneenä, tuntuu siltä, että kaikki yhtä paljon koulutetut ajattelevat suunnilleen samalla tavalla ja pitävät alemmin koulutettuja tyhminä tai laiskoina. Tämä on tietysti rankka yleistys, joka ei varmasti pidä kaikkien kohdalla paikkansa, mutta itselläni on tällaisia kokemuksia. Ja mietin tuota, että miten monesti nykyään istutaan koulunpenkillä klo 8 - 16 joka päivä? Ainakin lähipiirissä opiskelut hoituvat pääsääntöisesti kotoa käsin itsenäisesti, kursseista riippuen. Olen käsittänyt, että opiskelua voi suorittaa aika omalla tahdillaankin nykyään, joten sitä varmasti kannattaisi hyödyntää, jos sosiaalinen elämä kärsii. Mutta tämähän on edelleen persoonakysymys. Jos ei ole muuta elämää kuin se opiskelu/työ, niin ei sitä haluakaan järjestää muulle elämälle aikaa.

Lue lisää

Varmaan kannattaa sitten harkita sitä omaa ihmissuhdeverkoston muuttamista jos noin ikävällä tolalla käsityksesti muista ihmisistä ovat. Minusta sinä yleistät nyt aika rankasti vain sen puolesta, jos joku on opiskellut ammatin, lisäkouluttautuu tai etenee työelämässä. Pitäisikö jättää se tekemättä, ettei vain kukaan sinunlaisesi alkaisi ruokkia tuollaisia kuvitelmia jostain kastijärjestelmästä. Aikamoista yleistystä myös sinun puoleltasi. Monesti vaan menee niin, että sitä kovemmin joutuu työnsä tekemään, jos ei ole käynyt kouluja.

IIlmeisesti et oikein täysin ymmärrä nykyistä koulutusjärjestelmää. Aikuisopiskelija opiskelevat huomattavasti helpommalla työtaakalla vähemmillä tunneilla ja tehtävillä kuin muut. Sikäli epäilen sitäkin oletko aikuisopiskelija, koska se vaatii ainakin tietyillä aloilla usean vuoden työkokemuksen ja aikuisopintoraha 8 vuoden työkokemuksen, ja olet silti vasta 26.. Hmm.. riippuu tietysti alastasi.

Lisäksi opiskelun järjestäminen riippuu täysin koulutusalasta, makaako kotona ja käykö tenteissä vai onko läsnälopakko ja opiskelee paikanpäällä. Kursseja ei kannata tai voi venyttää, useimmissa oppilaitoksissa saa max yhden vuoden pelivaraa, jos ei ole äitiys/sairaslomalla/armeijassa, ja kurssit järjestetään tiettyyn aikaan vuodesta, seuraavaa aikaa voi joutua odottamaan vuoden, jos on läsnäolovelvoitteita. Samoin jos saa opintotukea, siihen tarvii tietyn määrä suorituksia. Jos ei saa, sitä tarkemmin joutuu miettimään, miten nopeasti opiskelee, ja miten paljon tekee töitä. Voihan sitä toki hummailla ihmisten kanssa mielin määrin jos ei ota vastuuta elämästään muulla tavoin, mut sitä rataa on tiedossa itku pitkästä ilosta.

Saat silti olla omaa mieltäsi, tutustu kuitenkin erilaisiin ihmisiin, niin ehkä huomaat, että voit oppia tiedostamaan monelta kannalta asioita.

roosalindalle kirjoitti:

Varmaan kannattaa sitten harkita sitä omaa ihmissuhdeverkoston muuttamista jos noin ikävällä tolalla käsityksesti muista ihmisistä ovat. Minusta sinä yleistät nyt aika rankasti vain sen puolesta, jos joku on opiskellut ammatin, lisäkouluttautuu tai etenee työelämässä. Pitäisikö jättää se tekemättä, ettei vain kukaan sinunlaisesi alkaisi ruokkia tuollaisia kuvitelmia jostain kastijärjestelmästä. Aikamoista yleistystä myös sinun puoleltasi. Monesti vaan menee niin, että sitä kovemmin joutuu työnsä tekemään, jos ei ole käynyt kouluja.

IIlmeisesti et oikein täysin ymmärrä nykyistä koulutusjärjestelmää. Aikuisopiskelija opiskelevat huomattavasti helpommalla työtaakalla vähemmillä tunneilla ja tehtävillä kuin muut. Sikäli epäilen sitäkin oletko aikuisopiskelija, koska se vaatii ainakin tietyillä aloilla usean vuoden työkokemuksen ja aikuisopintoraha 8 vuoden työkokemuksen, ja olet silti vasta 26.. Hmm.. riippuu tietysti alastasi.

Lisäksi opiskelun järjestäminen riippuu täysin koulutusalasta, makaako kotona ja käykö tenteissä vai onko läsnälopakko ja opiskelee paikanpäällä. Kursseja ei kannata tai voi venyttää, useimmissa oppilaitoksissa saa max yhden vuoden pelivaraa, jos ei ole äitiys/sairaslomalla/armeijassa, ja kurssit järjestetään tiettyyn aikaan vuodesta, seuraavaa aikaa voi joutua odottamaan vuoden, jos on läsnäolovelvoitteita. Samoin jos saa opintotukea, siihen tarvii tietyn määrä suorituksia. Jos ei saa, sitä tarkemmin joutuu miettimään, miten nopeasti opiskelee, ja miten paljon tekee töitä. Voihan sitä toki hummailla ihmisten kanssa mielin määrin jos ei ota vastuuta elämästään muulla tavoin, mut sitä rataa on tiedossa itku pitkästä ilosta.

Saat silti olla omaa mieltäsi, tutustu kuitenkin erilaisiin ihmisiin, niin ehkä huomaat, että voit oppia tiedostamaan monelta kannalta asioita.

Lue lisää

Voitaisiinko palata ketjun alkuperäiseen aiheeseen?