Kalliiksi käy koirallaan purettaminen !

ilmaisesta nettilehdestä, eikä Iltalehdestäkään.
Ihmetyttää tuo summa, kun eihän normaalisti saa korvauksia kuin pari tonnia korkeintaan. Mistä tuossa oli kyse?
Olisi oikein maksattaakin kunnon korvaukset, myös kyttärakkien puremista. Miten nykyaikana voidaan yleensäkään käyttää rakkeja puremaan ketään.
En ihmettelisi, vaikka joku räjäyttäsi koko kyttäaseman sellaisen jälkeen tai kostaisi yksityiselle parhaaksi näkemällään tavalla.

Voisiko joku referoida uutista tänne niin päästään oikein joukolla ruotimaan asiaa. En viitsi kauppaan lähteä lehteä hakemaan.
Onko tässä muuten kyse vuoden 2010 tapauksesta/sista.
Summat ovat sellaisia ettei nyt ihan pikku purusta ole kyse tai sitten on 0-virhe.

Koiran hyökkääminen ihmisen kimppuun on aina traumasoiva. Vaikka pohkeeseen ei jäisi kuin naarmu, tilanne on pelottava. Mitä suuremman koiran kimppuun tulosta on kysymys, sitä pahemmat arvet. Ihmiselle voi jäädä koko loppuelämän pelot.

Koirat ovat arvaamattomia, koska suurin osa kasvattajista ei ole koira- asiantuntijoita, vaikka he norsunkokoista koiraa taluttaessaan sitä esittävät. Esim. lihaksikas ja elopainoltaan liki vasikan kokoinen elikko saattaa ilman puremista kaataa ihmisen. Ei sekään mukavaa ole. Vielä epämiellyttävämpää on tuon haisevan eläimen läsnäollessa sen "vahtiminen", ettei uskalla edes hengittää.

Koira on saalistaja alkuaan, ja se huomaa kuka pelkää. Pelkäämätön ihminen voi oppia kouluttamaan noita elikkoja, mutta koiran saalistus- ja tappovietti herää, jos se aistii pelon. Monia ihmisiä pelottaa koira, ja sitä pitää ymmärtää. Pelko voi olla jo geeneissä, alkukantaisena, koska ennen oli ihmisten suojauduttava metsän eläimiltä.

Monet koiranomistajat sanovat, että heidän koiransa muka aistivat epärehellisyyden, ja siksi tae rehellisyydestä on muka hankkia jopa kennel. Koiranomistajien härskiydellä ei myös ole enää mitään rajaa, ja edes asuinympäristön epäsiisteydestä ei saisi sanoa, ja niinmuodoin tottua heittämään uudet kengät roskiin vain siksi, että ei kiireessä ehdi tsekata joka ainoaa "luonnonjätekasaa" kadulla. ( Koiranomistajien lempifraaseja.)

Tilanne on kääntynyt vakavaksi, ja koirien omistajat suitsuttavat myrkkysyöteistä maastossa, lasinsiruista ja ajavat tietään siten, että nyt jopa itseään kunnioittamat ravintolat voivat sallia ihmisen aterioivan, ehkä jopa juhlapäivää viettämään tullessaan ravintolassa, johon yhtäkkiä tulee haiseva koira viereiseen pöytään ateriaa sulostuttamaan! Kun tupakkalaki sai tupakan pois ravintoloista, nyt sinne pitää tuoda koiria.

Jos haju ei miellytä, ja ateria ei maistu, eikä varmasti maistu jos koko ravintola haisee koirille; taitaa väistövelvollinen olla ihminen. Taitaa olla niin, että dominoivat ihmiset hankkivat nämä hallitakseen muita, se on monen kohdalla totta. Osa tietysti hoivaa koiriaan, mutta suhteellisuudentaju menee nopeasti.

Nallet jakoon Suomessa. Kaikille koiranomistajille kainaloon lutuinen iso nallekarhu, ja sitä voi paapoa ja hoivata ja etsiä sitä mikä puuttuu korvien välistä, jakaa hellyyttä ilman riskejä. Nyt leluosastolle, koiranomistajat, niin muutkin voivat elää ja hengittää; sekä olla silpoutumatta kimppuun hyökänneen "nallen" hampaista. Jos pienenä on ollut leluja vähän, isona pitää hankkia mopsi tai kaksi.

Nyt nopeasti koirakuria, ja kuka ministeri ensin ryhtyisi toimeen?

juu

Joskus muinoin kauan aikaan sitten, lähdimme siskoni kanssa naapuriin hevosia katsomaan (siskoni kävi ratsastamassa siellä ja minäkin halusin lähteä), kun talon emäntä oli koiransa kanssa siinä ulkona. Vaihdoimme kuulumisia, ja siskoni silitteli koiraa. Emäntä meni sitten navettaan tekemään askariaan, kun yllättäen koira hyökkäsi siskoni kimppuun sillä seurauksella, että sai 26 tikkiä naamaansa, mm hänen suunpielensä repes, nenänvarteen tuli ''lävistys'' (siskoni myöhemmin nauroi siitä et nyt ois saanu siihen korun ilmaiseks ilman et ois tarvinu lävistäjällä käydä) jne jne. Niin ja tämä koira tosiaan oli tämä kaikkien rakastama collie. Naapurin emäntä ajoi autollaan siskoni kotiini, jossa vanhempani sitten lähtivät viemään sairaalaan. Emännän palattuaan tilalleen, hän laittoi isännän hommiin = koira sai kuulan kalloon.

Siskolleni ei tullut traumoja koiria kohtaan, mutta hänelle puhkesi allergia. Hän ei voinut enään tulla ratsastamaan kanssamme kun tuli kauhea ihottuma ja hänen silmänsä vuosi ja kutisi. Korvaukset hoitui ilman oikeus jupakoita, ja kyllähän sen ymmärtää, kuka jättäisi maksamatta sellaista tapahtumaa, kun pieni lapsi oli kyseessä (ja muutenkin).

Monta monituista vuotta syytin itseäni tästä tapahtumasta, koska minä sinne halusin alunperin lähteä (en ollut aiemmin käynyt) ja siskoni lähti näyttämään missä se paikka on. Lähinnä itse olen saanut traumoja nimenomaan colliee kohtaan, kun aiemmin pitänyt niitä niin ihmisrakkaina (katosonut liikaa Lassieta muinoin) ja sitten tapahtuikin näin. Muita koiria kohtaan ei ole mitään ongelmaa, mutta collie joutui kyllä sellaiselle listalle, jota en halua enään kohdata.

Hienoa,että on tämmönen palsta jonne koiravihaajat pääsevät purkautumaan ja lietsomaan vihaa ja kauhua toinen toisilleen.

niin

Tässä lisää jos joku epäilee.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ts-koira-hyokkasi-suoraan-kiveksiin---jattisakot/art-1288447447601.html

Hoitomuodot - nikki, puhuu kyll asiaa, sitä ei käy kieltäminen. Lievästi provosoivasti, mutta aihe on tosi. Monta kertaa olen jakanut tuon ajatuksen, että jos koiranomistajat eivät itse ota vastuuta koiriensa tekemisistä, jätöksistä, puremista, haukkimisista, siihen puuttuu kohta yhteiskunta. Min en koiraihmisenä esim sitä käsitä sitä että koiria on oltava kaupungissa enemmän kuin yksi. Nyt on turha vinkua siitä että niistä on toisileen seuraa, joillakin niin voi ehkä, ( ehkä ! ) olla, mutta pääsääntöisesti, kaksi koiraa haukkuu tuplasti, ulostaa tuplasti, ovat kaikessa tuplasti läsnä. Hyvässä ja huonossa. Ja jos sittten omistaja on sellainen laiskansitkeä, kokematon, enempi tunteella kuin järjellä, saati kokemuksella varustettu, ovat ongelmat päivänselvä juttu. Sitten niitä koiria, myydään , vaihdetaan , annetaan, lopetetaan, kun ei tulla enää toimeen niiden kanssa.
Äly, joko olet meidät jättänyt!