Tilanne on tämä; molemmilla on takana yksi avioliitto, joista molemmilla 2 lasta.
Erojen jälkeen molemmat toipuneet, samoin lapset ovat ookoo.
Toisella lähilapset, toisella "etälapset" eli joka toinen viikonloppu.
Seurustelua 2 vuotta, vakavissaan ja tosissaan.
Kumpikaan ei halua omista syistään muuttaa toisen paikkakunnalle (välimatkaa 70km). Lähivanhemmalla syyt liittyvät lapsiin ja etävanhemmalla omaan elämään.
Voiko aikuisilla ihmisillä etäsuhde kantaa? Kestää vuosia?
Vai kaatuuko suhde omaan mahdottomuuteensa? Ajanpuutteeseen? Siihen ettei aikaa/ajointoa toisen luo arki-iltana riitä?
Tottakai ihmiset ovat yksilöitä, mutta onko kokemuksia kauan jatkuneesta etäsuhteesta?
6 Vastausta
125 Lukukertaa
Itse en varsinaisesti elä kaukosuhteessa mutta kihlattuni kanssa emme asu saman katon. Toki vietämme paljon aikaa perheenä mutta kumpikin nautimme myös hetkistä yksin omissa kodeissamme. Ja kun täällä lapsiperheen meno yltyy välillä hyvinkin villiksi pystyy mieheni lähtemään kotiinsa jossa vallitsee jatkuvasti ihana rauha ja hiljaisuus.
Syy miksi näin on,on työpaikat ja ikä, olemme jo + 50v.Molemmat oltu samassa työpaikassa 30v omilla paikkakunnilla, ja töitä ei löydy kummankaan kunnasta näin vanhoille ja tään alan tarvitsijoita.
Silti olemme onnellisia ja viikonloput ja lomat aina yhdessä ja miehelläni on lomaa aikas paljon, kun tekee työtä yrittäjänä ja "pomona."
Välimatkaa on 110km, hyvillä autoilla matka taittuu nopeesti.
Niin kai se on, se kestää jos kumpikin haluaa etäsuhteen. Silloin se kantaa ja niitä ihania tapaamisia jaksaa odottaa. Mutta jos toinen haluaa enemmän, sitten se ei enää toimi. Sitten suhteen pitää edetä joko yhteenmuuttoon, tai ainakin suunnitelmaan siitä milloin mahdollisesti - tai sitten vaihtoehtoisesti eroon. Oon miettinyt tätä paljon viimepäivinä ja jos mies ei ole valmis jakamaan mun (ja lasteni) kanssa arkea niin en jaksa kovin montaa vuotta eestaas ajelua ja ainaista ikävöimistä. Varsinkin kun meillä tulee usein yli viikon taukoja näkemisessä. Tuntuu että suhde kuupahtaa, ei puhelimessa puhuminen ja tekstarit korvaa yhdessäoloa.
Omalle kohdalle en osaisi ajatella, että asuisimme eri paikkakunnilla. Minulle itselleni ei ole väliä kummassa paikassa asun. Uudella paikkakunnalla en tunne ketään, mutta kavereiden luo ei ole kuitenkaan kuin se reilu 100km.