Ompas vaikeaa elämää

Kyllä täällä ei ketään arvostella niin kuin uusperheen äitejä, näitä exn NAIKKOSIA!
Minä en nyt voi exääni kehua, sellaista paskaa olen joutunut häneltä kestämään, mutta exn naista en ole koskaan haukkunut, hän ei ole tehnyt lapselleni mitään väärää!

Olen huomannut saman, että eksän "naikkoset" saavat aikamoista lokaa niskaansa ja usein vain siksi että sattuvat vain astumaan tähän sotatantereelle. En tarkoittanutkaan että eksää kehumaan tarvitsisi ruveta, mutta jätetään se toisen haukkuminenkin pois, tai haukutaan sitten niin ettei lapsi kuule. Usein käy niin että huomaammattaankin haukutaan eksää lapsen kuullen, eihän lasta kaikelta voi säästää, mutta pienen lapsen pää helposti ymmärtää asiat väärin. Lapsi ei voi ymmärtää että vanhemmat riitelevät lapsen/lastensa asioista (tapaamisesta jne.) eivät lapsen takia. Lapsi siis kuvittelee että hänessä on jotain vikaa, tai että se on hänen syynsä että vanhemmat riitelevät. Lapsen tulevaisuus on kuitenkin vanhempien käsissä, ei hänen itsensä.

Meilä ei ole kokemusta ex miehen naisten ongelmista, mutta mitä täällä lukee niin aika laajasti heillä niitä on. Ensin heidän pitäisi tulla itsensä kanssa timeen, ja vasta sitten mittiä muuta.

Meidän miehen halusi nainen jolla ei ollut lapsia ollenkaan, ja kuvitteli niin, että saisi miehen lapset itselleen, mutta väärin kuvitteli. Oli siitä erittäin katkera kun me emme halunneet heitä edes nähdä. Pientä rajaa, ja mies oli meidän kanssa samoilla linjoilla, eikä halunut enempää satuttaa lapsia kuin hylätessään heidät ja vaihtaessaan niin teki.
Mitä täällä lukee, niin useassa lukee kuinka kauheita miehen lapset ovat, likaisia, häiriköitä ja siivottomia... eikä ex vaimokaan arvosteluitta jää.
Kuraa sataa joka puolelta jos vaan antaa sen sataa. Me emme antaneet, ja lapset ovat erittäink iitollisia, ettei joutuneet lapsena isän naisten ongelmien keskelle.

Oletettavasti aika usein käy niin .. että eroon liittyy katkeruutta ja se eron katkeruus tulee siitä että toinen osapuoli mitään selittämättä rakkautta vannomalla etsii siinä sivussa itselleen uutta ihmistä.. eli saattaa pitää hätävarana vielä puolisoaan .. ja kun uusi napsahtaa kohille vanha heitetään sitten tunkiolle.. ihan sama vanhan itsetunnon tai muun rikkinäisen olotilan mitä sydämeen jää .. ei selityksiä ei mitään ... hyvähän se on sivusta seuraajan kertoilla järkevää toimintaa lapsen parhaaksi kuinka jätetyn tulisi toimia ... eihän jättäjäkään ole toiminut jättäessään ja pettäessään puolisoaan lasta aatellen ... jos lasta aatellaan ..sitä aatellaan siinä vaiheessa kun sitä ruvetaan tekemään, että haluaako ottaa sen 50 % vastuun siitä yhteisestä lapsesta ja puolisosta ja tehdä parisuhteen eteen kaikki ja päättää että lapsi tehdään ydinperheeseen eikä mihinkään uusioperhesysteemeihin missä ihmiset vaihtuu ja olla kehen tahansa kanssa aina siihen asti kun ei enää tahotakkaan .. sitoutumista haloo!!! Lapsen parasta aatellaan silloin kun kuunnellaan lasta mitä hän haluaa ... lapsi saattaa selvällä suomenkielellä sanoa ettei ole halukas elämään kolmessa taloudessa vaan omassa kotona ja ehkä toisen puolison kodissa mahdollisesti jossa lapsen tavaroita on... mutta mahdollisesti lapsi ei halua viettää toisen puoliskon uuden rakkauden kotona ja nukkua lattiatiloissa ja kuunnella tämän lapsilta että on vaan vieras joka ei saa päättää mitään ... miettikää .. aikuiset ihmiset sotkee suhdesotkuillaan ja uusilla ja uusilla puolisoilla ne lasten elämät... lapsi ei tarvitse kuin omat vanhemmat .. muut pysykööt poissa jos lapsi ei niitä kuvioihin halua !!! Kiitos. lapsen oma tahto kunniaan.

miusta on niin, että jos lasten vanhempi haukkuu toista vanhempaa, on syytä katsoa peiliin ja tiukasti, kysyä, että kukahan se tahtoi lapset juuri sen ihmisen kanssa, kuka valitsi lapsiensa toiseksi vanhemmaksi juuri hänet, jota pitää tänä päivänä haukkua ja mollata. Osallinen ei ole kovin kaukana. Jos tuolloin vielä tekee mieli jatkaa louskuttamista, on jo kyse järjenköyhyydestä.