Saako työtön (+ muut ongelmat) iloita vauvasta?

Ai miksi äiti ei saisi iloita vauvastaan? siihen ei vaikuta onko työssä, varakas vai köyhä...sukulaisille ei sun ja teidän elämä kuulu, jos eivät hyväksy olkoot sitten hyväsyksymättä.Hieman voisit arvostaa itseäsi enemmän etkä olla noin ankara itseäsi kohtaan.Töitä saa kun riittävän ahkerasti hakee ja aina voi opiskella ammatin, joka huomattavasti parantaa työnsaantia.Mikä helvatan ongelma on vuokralla asumisessa...on se nyt parempi kuin teltassa pihalla.On katto pään päällä ja ruokaa, joten teillä menee silloin hyvin.Piste.

Voi sinun kanssasi, ei kannata välittää toisten ihmisten odotuksista työn ja asumisen suhteen. Nykyään ei ole enää helppoa saada vakituista työtä, varsinkaan nuorten, työtä ylipäätään.

Olette viisaita kun ette ala ottamaan satojen tuhansien eurojen lainoja jonkun omistusasunnon takia josta ei ole muuta kuin menoja seuraavat 40 vuotta,

Nyt raskautesi aikana ja sen jälkeen olisi hyvä jos saisit uusia ystäviä jos sinusta entiset tuntuvat ahdistavilta.

Itse sain lapseni 16 ja 18 vanhana eikä koulutuksesta saati työpaikasta ollut hajuakaan. Pikkuhiljaa lasten kasvaessa lähdin aikuiskoulutukseen ja nyt olen ollut työelämässä jo yli kolmekymmentä vuotta, lapset ovat menestyneet omissa töissään ja perustaneet omat perheensä. Mukavia lapsenlapsiakin on jo olemassa.

Anna itsellesi lupa iloita elämästäsi ja perheestäsi juuri tässä ja nyt sekä tulevaisuudessa.

Ravistaudu hyvä ihminen noista kateellisista ja alemmuudentuntoisista ajatuksista.
Suurimmalla osalla nuoria ensimmäistä lastaan odottavilla ihmisillä on pienet tulot, pienet asunnot, tarkan markan päivät.
Elämä jatkuu lapsissamme, niin että jokainen lapsi on tervetullut. Iloitse lapsestasi ja kerro hänestä riemumielin äidillesi.
Miksi ihmeessä koko suku sinua halveksisi? Jos niin on, et heitä taervitse mihinkään.

Ihan vain yleisesti kaikille ihmisille sanon, että omista masennusista ja varsinkaan lääkityksistä ei ole tarpeen kertoa kenellekään. Mitä lääkkeet muille kuuluvat, ne ovat lääkärin ja potilaan väliset.

Uteliaille sukulaisille ei ole pakko kertoa kaikke mitä he kyselevät. Mitä heille kuuluu sinun pätkätyösi? Sinulla on nyt oma koti, mies ja pian lapsi, olet omillasi ja seisot oman huushollisi ovella. Ei sinun ole pakko nöyristellä kenellekään. Ei edes peilikuvallesi, tyttökulta.

NOKKA PYSTYYN! Olet ihan hyvä.

Voi rakas ihminen, sinä saat iloita elämästä ja olet itsenäsi oikein hyvä , lapsen hoito on nyt työtäsi ja olet arvokas omana itsenäsi , juuri sellaisena kuin olet .

Jos olet ollut masentunut , voi olla , että alemmuudentuntosi osa on pelkoa siitä , mitä muut ajattelevat , ei se tee ihmistä paremmaksi , että tekee työtä , työtä ja aina työtä , vaan mitä ihminen on sydämessään .
Ei vakituinen työpaikka, eikä omistusasunto . Se ,että elää ja kunnioittaa itseään tarpeeksi , se heijastuu sitten lapseen ja lähiympäristöön , saat sitten itse samoin takaisin .

Kirjoittamasi oli koskettavaa luettavaa. Mitä jos kirjoittaisit ihmisille samoin ja kysyt haluavatko he tavata lapsesi , uskon , että kaikki haluavat ja sydämet sulavat , anna sille tilaisuus .
Ei ihminen ole paha , vaan olosuhteet ja oma traumaattinen historia pistää pahuutta ja arvostelua .
Ota itse ensimmäinen askel , tuskin tulet katumaan .
Lapsen kannalta olisi hyvä olla paljon rakkaita ihmisiä ympärillä .
Anna lähimmillesi anteeksi , vaikka vähitellen , se auttaa , että et itse katkeroidu. Katkeruus vie elämän ilon , sen varmaan haluat tarttuvan lapseen ja katkaista ilottumuuden ketjun , jos sellaista on ollut .

Älä suotta murehdi vaan iloitse :) Olet sen ansainnut! Jätä kaikki, jotka moittivat sinua omaan arvoonsa ja elä vain omaa elämääsi!

ne "läheiset" ihmiset osoittautuvat kaikkea muuta kuin aidosti läheisiksi, sellaista tämä elämä on. Aidosti läheiset ihmiset surevat surujasi, iloitsevat kanssasi hyvistä asioista. On erittäin hyvä, että sinulla on heitäkin ympärilläsi. Ei se lapsi tarvitse lukumäärällisesti valtaisaa määrää kontakteja vaan yksikin laadukas ja turvallinen ihmissuhde on tarpeeksi. Teitähän on miehenne kanssa jo kaksi. Entäs miehen puolen vanhemmat ja sukulaiset, onko siellä vastaanotto millainen?

Kiltintytön syndrooma.Älä selittele kenellekään uteliaalle asioitasi äläkä vähättele itseäsi.Raha asioissa kannattaa käydä Kelan sivuilla ja käyttää laskureita,saisitteko asumistukea,kun olette vuokralla?Sitten jos ja kun olet kotihoidontuella, laske saatko myös hoitolisän.Jos lapsi on yhteinen päätös kannattaa keskustella miehen kanssa myös KOHTUULLISESTA osallistumisesta kodin menoihin,ei ole järkevää,että teet ympäripyöreää päivää vauvan kanssa ja kotona ja et voi yhtään käyttää rahaa itseesi,jos se kuitenkin olisi mahdollista miehen tuloilla.Ja mieluummin hemmottele itseäsi,jos suinkin mahdollista,kuin että vauvalle ostaisit krääsää,vauva tarvitsee tyytyväisen ja rentoutuneen äidin mieluummin,kuin jonkun hilavitkuttimen.Se hyväpuoli vuokralla asumisessa on,että pienten lasten kanssa koti joutuu koville,eipähän harmita piirrokset seinässä niin paljon,kuin jos olisi juuri valmistunut ok-talo.Itse asun pienessä ok-talossa,jota remontoitu viimeksi 20v.sitten ja tarvetta jo olisi pienelle pintaremontille,mutta ihan turhaa touhua alle kouluikäisten kanssa.