Olemme asuneet kohta kaksi vuotta uusioperheenä jossa on minun kohta 14 vuotta täyttävä tyttäreni sekä uusi miesystäväni. Kokoajan sopeutuminen uuteen mieheen on tyttärelle ollut vastenmielistä. Tytär haluaisi vain vanhan perheen,ei muita vaihtoehtoja.
Mies uusioperheessämme ei ole osoittanut kovinkaan kypsää suhtautumista kun on huomannut että lapsen on häntä vaikea sulattaa. Puheet aluksi olivat kyllä suuria esim että meillä aikuisilla pitää löytyä pitkäjänteisyyttä ymv. Todellisuus sen sijaan on sitä että mies menee kapinaan mukaan ja käyttäytyy joskus jopa pelottavan vihaisesti lasta kohtaan. Mitään väkivaltatilannetta ei ole ollut, mutta suoraa huutamista aivan kasvojen edessä sekä jatkuvaa kyttäämistä miten asioita hoidetaan..Ilmapiiri kotona on nykyään luonnoton ja raskas. Alan väsymään tähän kokonaisuuteen,samoin varmasti me kaikki..nykyään ainoana vaihtoehtona näenkin erilleen muuton mutta saako lapsi sitten tästä liikkeestä singnaalin että "voitimpas"..Tyttö on nimittäin erittäin voimakastahtoinen ja tässä tilanteessa tietää mitä tahtoo..Mies puolestaan sanoo että hän on luonteeltaan ikäänkuin peili;jos hänelle ollaan kivoja,hänkin on ja päinvastoin..
erilleen muuttoko ainoa vaihtoehto...
29
813
Vastaukset
- Tiedät itsekin
Normaali äiti tekee sen mikä on lapselle parasta... ja se EI todellakaan ole asuminen tuossa kuviossa.
- ymmärrystä !
Jos tulee erilleenmuutto , syyllinen on mies, eikä tytär. Eikö Sinunkin mielestäsi miehen pitäisi olla aikuinen, eikä mennä mukaan tyttären kiukutteluun.
Tuo viimeinen lauseesi pätee lähes kaikkiin aikuisiin ihmisiin, mutta 14v ei ole aikuinen, vaan lapsi, joka PAKOTETAAN sopeutumaan uuteen perhekuvioon..- ahdistus:(
Ihan samaa mieltä olen että aikuinenhan tuon miehen pitää olla ja ymmärtää ensinnäkin tytön ikä ja lisäksi se että tyttö suree edelleen vanhempien eroa. Näin ne suuret puheetkin antoivat ymmärtää ennen muuttoamme, mutta käytäntö on kyllä aivan muuta:( Tytön itsetunto on koetuksella jos on kotona tunne että ei kelpaa jollekulle ym..pakko tässä on laittaa asuntoa hakuun!
- kaipaan likkaani
Ainoa oikea ratkaisu on et lähdet, ennekö pilaat kaikki välis tyttäreesi.
Meikäläinen menetti tyttäreni luottamuksen juuri tällaisessa tapauksessa, avomieheni huusi lapsilleni ja komensi, poika anto takas, mutta tyttö pelkäsi, viimein tyttö muutti isälleen ja ei ole enään minun kanssa oikeen missään tekemisissä, tyttö nyt 15v.
Poika asuu nyt minun kanssa ja on 18v ja miehestä tuli ero, kun sain turpiini se riitti, nyt koitan saada tyttäreni luottamuksen takas, pientä lähentymistä on jo tapahtunut hän on tullut ostoksille minun kanssa, asuun hän ei enään tule minun kanssa, isänsä luona on hyvä olla ja turvallista. - örinäääää
Viisas valitsee lapsen ja vähemmän viisas miehen.
- hmm...,,..,.
No et ole sentään mikään Anna Wahlgren - jolla hutsulla oli ytyttärensä sensaatiokirjan mukaan ainakin yhdeksän eri miestä, hallitsematon kakaralauma kaikella järjellä yhden akan ( tai edes parisuhteellisen kahden aikuisen perheen) kasvatuskykyyn ja joka mäntti vielä elätti itsensä paitsi synnyttämällä, myös lähinnä kirjoittamalla lastenkasvatusoppaita Ruotsissa, mistä traumoista tyttärensä kirjoitti kirjankin...
Sen verran pentuja kuin pystyy kasvattamaan. En tunne mitään uusioperheellisiä - ainakaan sellaisia missä pieniä lapsia olisi, mutta tottakai lapsen ehdoilla, eli minusta äijä mäkeen, jos lapsi ei tykkää. Lapset ei ole tyhmiä. Sitten voit hankkia miehiä ja elää vaikka neliöparisuhteessa, kun lapsesi on 18- vuotias tai siis sitten, kun hän siinä parikymppienä tms. milloin haluaakaan, sitten muuttaa omilleen ja kokeilla omien siipiensä kannattamista.
Itse en ole tehnyt lapsia siksi, että mua kammottaisi ja pelottaisi se vastuu ja se epäitsekkyys, mitä äitiys tai isyys vaatisi: pitäisi kahdeksikymmeneksi vuodeksi - tai oikeastaan loppuelämäksi, luopua kaikista omista haaveista. En tekisi lapsia kuin rakkausliittoon. - tsimby
Aika kinkkinen tilanne.. Olen sitä mieltä, että miehen aikuisena ja viisaampana pitäisi joustaa. Mutta toisaalta onko valinnan oltava mies vai tytär? Eikö vaihtoehtona voisi olla että molemmat.
Jos mies muuttaa pois, niin teidän suhteennehan ei pidä katketa, se vain muuttaisi muotoaan. Olisitte sitten hieman vähemmän tekemisissä.
Onhan sekin aika kummallista, jos teini-ikäinen saa määritellä äidin omaa elämää.
Kyllä 14-vuotiaan pitää jo ymmärtää, että aidilläkin saa olla läheinen hyvä ihmissuhde, eikä hän sitä voi estää. Toki tyttö tarvitsee sinuakin paljon.
Ehkä hän kokeekin miehen kilpailijana sinun huomiosta? Tyttö pelkää että äiti ei enää olekaan häntä varten vaan miestä varten. Ehkä hän haluaisi omia sinut kokonaan. (varsinkin jos hän on ainut lapsi, eikä pienempänäkään ole joutunut kilpailemaan huomiosta).
PErheneuvolasta voisi saada apua..- teinin äitipuoli
Ei teini-ikäisen myös tarvii sietää hulvatonta huutamista ja tappelua mieheltä joka pitäs olla aikuinen.
Jatkuva huutaminen ja riitely luo epävarmuutta ja on pelottavaa, teininkin elämä pitää olla turvallista.14v on vielä lapsi, ja toki hän ymmärtää äidin tarpeet, mutta myös hänet on otettava huomioon tässä perheessä, hän on täsvaltainen perheenjäsen.
Mies joka tähän perheeseen on tullut pitää sietää murkkuikästä, koska hän on se toinen aikuinen. - ahdistus:(
Hieno ja kypsä kirjoitus:) Kiitos! Perheneuvolaan aiomme varata aikaa seuraavaksi koska omat keinot ovat aikalailla vähissä..olemme vakavasti puntaroineet erillään asumista siten että suhde kuitenkin voisi jatkua mutta vielä tekee mieli sitä ennen koittaa josko ammattilainen saisi tytön tunnesolmun auki ja siten tilanne helpottaisi. Selkeästi mielestäni tässä on kyse siitä että tytär jollain tapaa haluaa omia minut itselleen kokonaan, hyvänä esimerkkinä se että melkein aina haluaa että vietän hänen kanssaan kahden aikaani yläkerrassa ja mies on tällöin alakerrassa. Tyttö on pienenä saanut jakamattoman huomion..
Kovin vallanhaluinen lapsi on ollut koko ikänsä ja sekin tässä liene isona syynä..mutta mieheltäkin edelleen vaadin tilannetajua ja empatiaa lisää,mukaan meneminen ei varmasti kapinaa vie pois vaan lisää ennestään..no,ensi viikon ohjelmassa on soitto perheneuvolaan,katsotaan mitä mieltä siellä ovatkaan.
- OUP10v
Toisaalta ymmärrän muiden sinulle kirjoittamia kommentteja, toisaalta en. Kaikki tuomitsevat miehesi käytökse, huom, ihan aiheesta, mutta onko lapsesi käytös sitten hyväksyttävää ?
Jos annat teini-ikäisen määrätä elämääsi saat varmasti olla yksin siihen saakka kun lapsesi muuttaa omilleen.
Tilanne kuitenkin näyttäisi johtuvan siitä, että lapsi ei ole kyennyt käymään läpi niitä tunteita mitä on syntynyt kun perhe menee rikki.
Onko lapsen isä kuvioissa mukana ?
Voisitko ajatella että haette koko porukalla ammattiapua ?
Tilanteesi on varmasti ihan kamala, mutta älä tee lapsestasi syytöntä, tuon ikäinen tietää jo mitä tekee ja tekojensa seuraukset. Riitaan tarvitaan aina kaksi !
Tsemppiä ! Kerrohan miten teillä homme lopulta menee- Mieti jatkossa
Ei voi vyöryttää vastuuta noin nuorelle :(. Se on törkeää. Uusperheissä on usein vaihtoehtoina oma parisuhde/seksi ja toisaalta oman lapsen hyvinvointi. Jokainen voi tahollaan miettiä, mikä näistä on tärkeämpi. Jos se oma seksi vie voiton niin ylimääräiset lapsethan voi aina lykätä sossuille lastenkotiin ja adoptoitaviksi. Tai muuten olosuhteisiin, joissa lapsi ei selviä tai edes jää henkiin :(. Viime hetkinä letkuissa sitten itse mietitään että mitä olisi voinut tehdä toisin, kun ei siinä ole ketään vierellä.
- ahdistus:(
Keskustelimme tässä kaikki kolmisin tilanteestamme ja ainakaan vielä siitä ei ole ollut kovasti apua. Mies syyttää edelleenkin lasta siitä että hän sulkee miehen pois tai mulkoilee vain. Lapsi taas puolestaan tuntuu olevan eräänlaisessa tunnelukossa mihin en näytä avaimia itse löytävän..itkee edelleen keskutelujen yhteydessä ikäväänsä ydinperheeseen josta ero tullut n neljä vuotta sitten. Omakin ahdistus on kova tytön puolesta ja voi kuinka monta kertaa olenkaan näiden vuosien aikana pohtinut itsekseni sitä kuinka arvokasta oikea ydinperhe onkaan mikäli sen vaan onnistuu koossa pitämään,kaikkeen kun ei voi yksin valitettavasti vaikuttaa:(
Tytöllä on vaan jotenkin tuo inhon kierre jäänyt ikävästi päälle;ei halua syödä miehen laittamaa ruokaa,ei halua että hänen pyykkejään pestään samassa koneessa yhtaikaa,haluaa syödä vain meidän alkuperäisistä astioistamme ymv..Toisaalta ymmärrän lasta mutta toisaalta miestäkin..ei varmasti ole helppoa asua tässä tilanteessa kummankaan,tilanne on "sairas" ja näin se ei voi enää jatkua. Seuraava suunnitelma on käydä jutustelemassa perheneuvolassa ja jos se ei johda parempaan ei liene muita vaihtoehtoja kuin muutto erilleen vaikka suhde sitten jatkuisikin..raskas tilanne joka aivan jatkuen painaa mieltä:( - ahdistus:(
Mieti jatkossa kirjoitti:
Ei voi vyöryttää vastuuta noin nuorelle :(. Se on törkeää. Uusperheissä on usein vaihtoehtoina oma parisuhde/seksi ja toisaalta oman lapsen hyvinvointi. Jokainen voi tahollaan miettiä, mikä näistä on tärkeämpi. Jos se oma seksi vie voiton niin ylimääräiset lapsethan voi aina lykätä sossuille lastenkotiin ja adoptoitaviksi. Tai muuten olosuhteisiin, joissa lapsi ei selviä tai edes jää henkiin :(. Viime hetkinä letkuissa sitten itse mietitään että mitä olisi voinut tehdä toisin, kun ei siinä ole ketään vierellä.
aika kärjistävä esimerkki:( Ei nämä asiat aina näin mustavalkoisia ole..
- cksdgs
Itse muutin pois miehen perheestä, kun ei homma toiminut ja minua ei hynää väksytty vaikka kuinka parhaani tein. Lopulta tuli valehtelua, siis sitähän en siedä ja hermot meni, johon nuoriso pyrkikin.
meillä olisi voinut olla kiva uusperhe ja ois voitu järjestää asiat niin, että jokaisella olisi ollut asiat paremmin kuin nyt esim. on. kaikki kärsi siitä, että muutin pois loppupelissä.
Onko takana useita epäonnistuneita suhteita? Vaikuttaa joku ulkopuolinen tekijä? Luotatko mieheen, että on kunnollinen ?
Sinun vanhempana pitää olla johtaja. Puhuminen ensin tytön kanssa ja sitten yhdessä kaikki voisi auttaa. Jos menee kovin riitaisaksi, sieltä ei nousta enää helpolla takaisin. - Olet vastuussa
Olisi sinun kannattanut muutama vuosi "pihdata" ja kasvattaa tyttäresi murkkuvuosien ohi. Ymmärrän tytärtäsi täysin, äiti vehtaa vieraan miehen kanssa ja tytär kärvistelee murkkuikänsä kanssa.
Jos lapsia hankkii on niistä huolehdittava ihan hamaan "loppuun" asti ja omat himot ja halut väistykööt. Nykyajan uusioperheet ovat kuvottavia! - älä lyö
jos miehen pinna palaa ja hän käyttäytyy kuin teini on vika hänessä. kun hän valitsi sinut ,valitsi hän myös tyttäresi...
kunnolliset käytöstavat puolin ja toisin ja asialliset keskustelut, jos ei siihen pysty ei tilanne parane.
tyttäresi on vaikeassa iässä, ole hänen tuki silloin kun hän sinua eniten tarvitsee.
hänen hormooniit hyrrää joka suuntaan ja siinä te tarvitte kärsivällisyyttä. en usko että hän ajattelee mitään että "sainpa tahtoni läpi" teini iässä tulee koko ajan vastoinkäymisiä, teki miten hyvänsä vanhempana. - lapsen puolella
Niinpä.. se tytär voi joku päivä ottaa ja itse pyrkiä jonnekin lastensuojelulaitokseen sen takia, että äidin uusi mies heillä kotona tekee elämän hankalaksi. En usko, että sellaisena päivänä enää äidin parisuhdekaan on arvossaan, vaan näkökulmat avartuu silmän räpäyksessä. On tietysti olemassa äitejä, joille oma lapsi ei merkkaa kovinkaan paljoa, oma onni sen sijaan, mutta eiköhän valtaosa kuitenkin pidä omaa lastaan miestä tärkeämpänä. Aloittajan tapauksessa juttu saattaa mennä niinkin, että jos yrittää sekä syödä että säästää kakun, ei onnistu kummassakaan. Jos lapsi selkeästi alkaa voida pahoin, empaattisesti lapseensa suhtautuva äiti käy kyllä pohtimaan, miksi. Ja kun aloittaja tietää, että mies käyttäytyy kuin lapsi lapsen kanssa, voi ajatusrakennelma olla se, että vaikka suhde jatkuisikin, se tulisi olemaan kokoajan suurempaa piinaa kaikille.
Omalla kohdalla jos olisi, pitäisi tyttären hyvinvointia tärkeimpänä asiana. 14vuotias tuskin tulee sanomaan, että mulla on paha olla, mutta melko varmasti alkaa sirotella pahaaoloaan muualle; saattaa alkaa lintsaaminen koulusta, päihteitten käyttö saattaa lisääntyä. Voi olla, että alkaa löytyä kyläpaikkoja, joissa voi yöpyä.. kaiken kaikkiaan, tuosta voi kehkeytyä tytölle tosi vahingollinen kierre. Kyse on kuitenkin 14vuotiaasta.. ei mene kovin kauaa, kun tyttö alkaa jo tulla toimeen itsensä kanssa, alkaa pärjäämään, mutta tuon ikäisenä hän on vielä enemmin lapsi kuin aikuinen, ja tarvitsee tasapainoisen kodin kasvaakseen tasapainoiseksi.
Jos olisi mun juttu, laittaisin miehen pois kuviosta. Heti. - Lapsi nro 1
Miksi ns normivanhemmat eivät käy samanlaista syyniä läpi kuin adoptioprosessissa? Olet aikoinaan valinnut oman lapsesi saamisesi hänen silloisen isänsä kanssa ja ajattele nyt hänen parastaan ja tue häntä hänen surutyössään, ei hän ole syypää vanhempiensa eroon. Ei lapsen tarvitse hyväksyä vieraita puoliskoja elämään. Lapsi tarvitsee vanhempiaan eikä toisinpäin. Sitäpaitsi lapsi on vaan hetken kotona, jos elät ns normi ihmisiän.
Kannattaa ottaa selvää millaisia traumoja vanhemmat voivat aiheuttaa lapselleen, kun laittavat itsensä lapsensa etusijalle. Esim googleta äitisuhde, isäsuhde, kiintymyssuhde, tunnelukot.
Jos et ole vielä ymmärtänyt tilastoja niin nyt on hyvä mennä tilastojen sisälle, miksi avioeroja tulee niin paljon saati sitten avoeroja, joita ei tilastoida. Miksi masennuslääkkeitä syö puoli miljoonaa suomalaista tai kuinka nuoret eivät näe tulevaisuuttansa kovin valoisana? Tunne-elämän ongelmat lähtevat suoraan kotoa, jotka vyöryvät lumipallon lailla sukupuolvelta toiselle, jos kukaan ei koskaan katso peilistä itseään ja tee asioille jotain.- Liian kauan odottanu
Sama kokemus, tosin en ole uskaltanut muuttaa yhteen!!!!
Miehellä oli 8 v poika kun tapasimme. Poika ei ole koskaan hyväksynyt isälleen uutta kumppania. Nyt poika on jo 12,5 ja edelleen pelkää isän menettämistä ja vaatii koko ajan isän huomion, jos olemme yhdessä. Hän myös täysin häikäilemättömästi ohittaa minut ja puhuu päälle ym.ym. Lisäksi he ovat kehittäneet keskenään hyvitysperiaatteen. Eli jos mies viettää minun kanssa aikaa kahdestaan, pojan pitää saada sama aika tuplasti-triplasti. Mies viettää kyllä muutenkin lapsen kanssa riittävästi aikaa, koska poika ei suostu tapaamaan äitiään enää ollenkaan.
Itse rakastan lapsia, ja on omiakin 3 kpl. Hekin ovat avioerolapia, ja ovat hyväksyneet ihmissuhteeni.
Mies haluaisi muuttaa yhteen, mutta näen vaihtoehdon täysin pois suljettuna sen vuoksi, että tässä perheessä eivät ole eroasiat ja uudet suhteet käsitelty loppuun. Valta lähes kaikissa asioissa on siirretty pojalle. Mm. vaikka olisivat meillä, niin pojan pitää saada päättää mitä tv:stä katsotaan, missä nukkuu, moneltako menee nukkumaan, jne, Lisäksi hän ei syö tekemiäni ruokia välillä ja puhuu vain isälleen.
En todellakaan ole mitenkään syyllinen tähän tilanteeseen!! Poika aloitti torjumiseni ennenkuin olemme edes tavanneet. Hän oli kuullut, että isällä on naisystävä ja alkoi soitella miehen perään kysellen aina onko minun kanssani ja meneekö kotiin yöksi jne. Vaati jo silloin hyvitystä kaikesta yhdessä viettämästämme ajasta.
Suhde todennäköisesti kariutuu tähän asiaan. Olen todella ollut pitkämielinen ja odottanut, että asiat korjaantuvat. MUTTA KERRAN ANNETTUA VALTAA EI SAA LAPSELTA TAKAISIN. Luulenpa, että poika on jo ennen avioero pitänyt koko perhettä otteessaan, joten miten tilanne voisi muuttua. Isä on ihan voimaton ja yrittää vain keskustella pojan kanssa tilanteesta, mutta tiukan paikan tullen antaa vallan aina pojalle. Tai hyvittää tilanteet jälkikäteen.
Vika on kasvatuksessa!! Eikä sitä voi uusi puoliso korjata mitenkään! - siinä kans yksi yök
Liian kauan odottanu kirjoitti:
Sama kokemus, tosin en ole uskaltanut muuttaa yhteen!!!!
Miehellä oli 8 v poika kun tapasimme. Poika ei ole koskaan hyväksynyt isälleen uutta kumppania. Nyt poika on jo 12,5 ja edelleen pelkää isän menettämistä ja vaatii koko ajan isän huomion, jos olemme yhdessä. Hän myös täysin häikäilemättömästi ohittaa minut ja puhuu päälle ym.ym. Lisäksi he ovat kehittäneet keskenään hyvitysperiaatteen. Eli jos mies viettää minun kanssa aikaa kahdestaan, pojan pitää saada sama aika tuplasti-triplasti. Mies viettää kyllä muutenkin lapsen kanssa riittävästi aikaa, koska poika ei suostu tapaamaan äitiään enää ollenkaan.
Itse rakastan lapsia, ja on omiakin 3 kpl. Hekin ovat avioerolapia, ja ovat hyväksyneet ihmissuhteeni.
Mies haluaisi muuttaa yhteen, mutta näen vaihtoehdon täysin pois suljettuna sen vuoksi, että tässä perheessä eivät ole eroasiat ja uudet suhteet käsitelty loppuun. Valta lähes kaikissa asioissa on siirretty pojalle. Mm. vaikka olisivat meillä, niin pojan pitää saada päättää mitä tv:stä katsotaan, missä nukkuu, moneltako menee nukkumaan, jne, Lisäksi hän ei syö tekemiäni ruokia välillä ja puhuu vain isälleen.
En todellakaan ole mitenkään syyllinen tähän tilanteeseen!! Poika aloitti torjumiseni ennenkuin olemme edes tavanneet. Hän oli kuullut, että isällä on naisystävä ja alkoi soitella miehen perään kysellen aina onko minun kanssani ja meneekö kotiin yöksi jne. Vaati jo silloin hyvitystä kaikesta yhdessä viettämästämme ajasta.
Suhde todennäköisesti kariutuu tähän asiaan. Olen todella ollut pitkämielinen ja odottanut, että asiat korjaantuvat. MUTTA KERRAN ANNETTUA VALTAA EI SAA LAPSELTA TAKAISIN. Luulenpa, että poika on jo ennen avioero pitänyt koko perhettä otteessaan, joten miten tilanne voisi muuttua. Isä on ihan voimaton ja yrittää vain keskustella pojan kanssa tilanteesta, mutta tiukan paikan tullen antaa vallan aina pojalle. Tai hyvittää tilanteet jälkikäteen.
Vika on kasvatuksessa!! Eikä sitä voi uusi puoliso korjata mitenkään!Siinä taas yks lapselle mustasukkainen ämmä yrittää syyllistää pientä lasta. Mieti miten oksettavan katkeraa tekstiä suollat.
Mene psykiatrin puheille että opit ymmärtämään asioita pienen avioerolapsen kannalta.
Onneksi sentään ymmärrät että sinusta ei todellakaan ole yhdenkään lapsen äitipuoleksi.... ja hyvinpä olet onnistunut sulkemaan silmäsi myös omien lapsiesi osalta mitä tulee uusien suhteitesi hyväksymiseen.
Toivottavasti edes sitten ymmärrät kun lapsesi istuu terapiassa itkemässä itsekään äitinsä pilaamaa lapsuuttaan. - terapiakäynnissä
siinä kans yksi yök kirjoitti:
Siinä taas yks lapselle mustasukkainen ämmä yrittää syyllistää pientä lasta. Mieti miten oksettavan katkeraa tekstiä suollat.
Mene psykiatrin puheille että opit ymmärtämään asioita pienen avioerolapsen kannalta.
Onneksi sentään ymmärrät että sinusta ei todellakaan ole yhdenkään lapsen äitipuoleksi.... ja hyvinpä olet onnistunut sulkemaan silmäsi myös omien lapsiesi osalta mitä tulee uusien suhteitesi hyväksymiseen.
Toivottavasti edes sitten ymmärrät kun lapsesi istuu terapiassa itkemässä itsekään äitinsä pilaamaa lapsuuttaan.Mitenköhän mahtaa tuon sinun Yöks- tilanteesi kanssa olla.. ainakin minulle tuli melko vahvana tunne, että siinä on kans ja yksi.. tuntuu, että kannattaisi vähän tutkailla omaa ymmärrystään ennen kuin alkaa toisia syyttämään. Aika varma olen, ettei sinulla ole omia lapsia, etkä ole edes eronnut, jos edes parisuhdetta kokenut.
Mielestäni liian kauan odottanut ei kirjoita mitään mustasukkaista syyllistämistä, sinä kylläkin sen teet ihan täysillä.
Loppujen lopuksi liian kauan odottanut on lähellä hyvin oikeaa oivallusta: kasvatuksesta voi olla kyse, tai, omasta mielestäni kyse on aikuisena olemisen vaikeudesta. Tunnen itsekin eroisän, joka on antanut kaiken vallan etenkin pojalleen, eikä tilanne ole tuota kummoisempi. Lapsi on jo liki kymmentä, mutta edelleen yhtä vaativa kuin kahden ikäisenä. Jo tuolloin lapsi sai isänsä tekemään just niinkuin tahtoi. Isä ei voi puhua kenenkään kanssa ilman, että lapsi huutaa väliin ja päälle, tai tekee jotain käsittämätöntä temppua. Isä on ihmeissään kun on yrittänyt kaikkensa lapsen eteen, ja tämä vaan keksii lisää vaatimuksia, eikä ole tyytyväinen sittenkään. Ja näin edelleen.
Olisin ollut tuosta isästä hänen erottuaan kiinnostunut, mutta näin jo, ettei minun tapani ja tyylini suhtautua lapsiin ja heidän kasvattamiseen ja hänen sopineet eivätkä olleet mitenkään yhdistettävissä, niin erilaiset ne olivat ja ovat vieläkin. Ihan lupaava suhde tukehtui siihen, etten olisi voinut sallia miehen lapsilta sellaista mitä omiltani en salli, en olisi voinut vaatia omiltani sellaista mitä en olisi saanut miehen lapsilta vaatia. Kaiken kruunasi se, etten olisi voinut katsella miestä, joka on niin löperö lastensa kanssa, ettei häneltä löydy aikuisuutta ja vastuullisuutta muuhun kuin hyvittelyyn ja periksiantamiseen lastensa kanssa. Jokainen saa kasvattaa lapsensa niinkuin kasvattaa, jokainen saa tehdä omat virheensäkin, niihin on jokaisella oikeus erehtyväisenä epätäydellisenä ihmisenä. Niinpä on ihan hyvä ajatella ja päätellä, onko kokonaisuus riittävän hyvä kaikkien ehdoilla. Jos ei, ei tilanne välttämättä korjaannu missään perheterapiassa istumisella.
Loppupäätelmäkin on ihan oikeansuuntainen.. todennäköisesti suhde kariutuu tuohon. Näin tod näk on, sillä joskus on aika lopettaa väkisin vääntäminen. - pahan äitipuol tytär
terapiakäynnissä kirjoitti:
Mitenköhän mahtaa tuon sinun Yöks- tilanteesi kanssa olla.. ainakin minulle tuli melko vahvana tunne, että siinä on kans ja yksi.. tuntuu, että kannattaisi vähän tutkailla omaa ymmärrystään ennen kuin alkaa toisia syyttämään. Aika varma olen, ettei sinulla ole omia lapsia, etkä ole edes eronnut, jos edes parisuhdetta kokenut.
Mielestäni liian kauan odottanut ei kirjoita mitään mustasukkaista syyllistämistä, sinä kylläkin sen teet ihan täysillä.
Loppujen lopuksi liian kauan odottanut on lähellä hyvin oikeaa oivallusta: kasvatuksesta voi olla kyse, tai, omasta mielestäni kyse on aikuisena olemisen vaikeudesta. Tunnen itsekin eroisän, joka on antanut kaiken vallan etenkin pojalleen, eikä tilanne ole tuota kummoisempi. Lapsi on jo liki kymmentä, mutta edelleen yhtä vaativa kuin kahden ikäisenä. Jo tuolloin lapsi sai isänsä tekemään just niinkuin tahtoi. Isä ei voi puhua kenenkään kanssa ilman, että lapsi huutaa väliin ja päälle, tai tekee jotain käsittämätöntä temppua. Isä on ihmeissään kun on yrittänyt kaikkensa lapsen eteen, ja tämä vaan keksii lisää vaatimuksia, eikä ole tyytyväinen sittenkään. Ja näin edelleen.
Olisin ollut tuosta isästä hänen erottuaan kiinnostunut, mutta näin jo, ettei minun tapani ja tyylini suhtautua lapsiin ja heidän kasvattamiseen ja hänen sopineet eivätkä olleet mitenkään yhdistettävissä, niin erilaiset ne olivat ja ovat vieläkin. Ihan lupaava suhde tukehtui siihen, etten olisi voinut sallia miehen lapsilta sellaista mitä omiltani en salli, en olisi voinut vaatia omiltani sellaista mitä en olisi saanut miehen lapsilta vaatia. Kaiken kruunasi se, etten olisi voinut katsella miestä, joka on niin löperö lastensa kanssa, ettei häneltä löydy aikuisuutta ja vastuullisuutta muuhun kuin hyvittelyyn ja periksiantamiseen lastensa kanssa. Jokainen saa kasvattaa lapsensa niinkuin kasvattaa, jokainen saa tehdä omat virheensäkin, niihin on jokaisella oikeus erehtyväisenä epätäydellisenä ihmisenä. Niinpä on ihan hyvä ajatella ja päätellä, onko kokonaisuus riittävän hyvä kaikkien ehdoilla. Jos ei, ei tilanne välttämättä korjaannu missään perheterapiassa istumisella.
Loppupäätelmäkin on ihan oikeansuuntainen.. todennäköisesti suhde kariutuu tuohon. Näin tod näk on, sillä joskus on aika lopettaa väkisin vääntäminen.Toivottavasti tommoset ilkeät noitaakat tippuu johonkin kuumaan pataan ja kiehuu kuoliaaksi... kuten saduissa.
- 27
Nykyajan lapsia ei opeteta kunnioittamaan auktoriteetteja,tässä tapauksessa vanhempiaan.Tuolla asenteella lapsella tulee olemaan vaikeuksia myöhemmin elämässään,koulussa,töissä jne.Ehkä virhe kasvatuksessa on tapahtunut jo aiemmin ja murrosikä sekä kriisi avioerosta pahentaa tilannetta.Aikuinen ihminen on oikeutettu saamaan kumppanuutta aikuisesta ihmisestä,pelkkä äiti lapsi kumppanuus kasvattaa kieroon molempia.Ulkopuolista apua nimenomaan nuorelle naiselle,joka on eksyksissä ilman rajoja.
- ahdistus:(
Olen pohtinut asiaa paljon siltä kannalta onko tytölle annettu liikaa periksi asioissa ja vastaus siihen on että ajoittain onkin mutta aivan hienosti tietää varmasti mikä on oikein ja väärin eli ei ole ongelmia koulussa eikä muuallakaan, on enemmänkin ujo ja arka uusissa kaveripiireisssä ym. Kotona hän on aina ihan syntymästään saakka ollut hyvin voimakastahtoinen ja tempperamenttinen yksilö jonka vuoksi kasvatus on ollut haasteellista. Silti väite että tyttö olisi nyt eksyksissä ilman rajoja tuntuu väärältä väitteeltä,mielestäni hän vain on haastava luonne joka kuitenkin vallan hyvin tietää oikean ja väärän rajan..
- en tykännyt
ahdistus:( kirjoitti:
Olen pohtinut asiaa paljon siltä kannalta onko tytölle annettu liikaa periksi asioissa ja vastaus siihen on että ajoittain onkin mutta aivan hienosti tietää varmasti mikä on oikein ja väärin eli ei ole ongelmia koulussa eikä muuallakaan, on enemmänkin ujo ja arka uusissa kaveripiireisssä ym. Kotona hän on aina ihan syntymästään saakka ollut hyvin voimakastahtoinen ja tempperamenttinen yksilö jonka vuoksi kasvatus on ollut haasteellista. Silti väite että tyttö olisi nyt eksyksissä ilman rajoja tuntuu väärältä väitteeltä,mielestäni hän vain on haastava luonne joka kuitenkin vallan hyvin tietää oikean ja väärän rajan..
Jospa se tyttäresi vaan ei yksinkertaisesti tykkää siitä miehestäsi, ei kaikki voi tykätä kaikista, mutta aikuinen tulee kyllä toimeen vaikka v****tumaisen työkaverinkin kanssa, koska aikuisilla on jo" hienosäätöä".
Etkä sinä voi väkisin opettaa tyttöä pitämään miehestäsi.
Minulla oli aikoinaan niin ällöttävä "isäpuoli", inhosin sitä, mutta koitin sietää äidin takia, siksi muutinkin pois kotoa jo 16v, kun hain opiskeleen vähän kauvemmaksi, niin oli helppo lähteä, no loppujenlopuksi äitini erosi siitä miehestä, muutaman vuoden päästä, kun minä olin lähtenyt. - en minäkään tykkää
en tykännyt kirjoitti:
Jospa se tyttäresi vaan ei yksinkertaisesti tykkää siitä miehestäsi, ei kaikki voi tykätä kaikista, mutta aikuinen tulee kyllä toimeen vaikka v****tumaisen työkaverinkin kanssa, koska aikuisilla on jo" hienosäätöä".
Etkä sinä voi väkisin opettaa tyttöä pitämään miehestäsi.
Minulla oli aikoinaan niin ällöttävä "isäpuoli", inhosin sitä, mutta koitin sietää äidin takia, siksi muutinkin pois kotoa jo 16v, kun hain opiskeleen vähän kauvemmaksi, niin oli helppo lähteä, no loppujenlopuksi äitini erosi siitä miehestä, muutaman vuoden päästä, kun minä olin lähtenyt.Äidin kaverien sietäminen on miellyttämistä ja aiheuttaa ongelmia omassa tulevassa parisuhteessa, jos edes ikinä kykenee aitoon rakastavaan parisuhteeseen. Esimerkkejä on maailma pullollaan ja silti vanhemmat vaan miettivät ovatko antaneet liikaa periksi jne. Jos vanhempien parisuhde mielellään avioliitto on kunnossa ja lapsi saa kotona rakkautta, rajat ovat myös rakkautta, niin ei lapsen tarvitse hakea kotona temperamentillaan huomiota tai hyväksyntää. Kaikki diagnosoidaan nykyisin haastaviksi tms, mutta kotoa se kasvatus kuitenkin lähtee ja vanhempien on syytä katsoa peilistä itseään.
- 27
Ruokailut ja pyykinpesut kuulosti omituiselle,jos lapsi tosiaan tietää perheen rajat.Normaalit arkirutiinit ovat vanhempien vastuulla,jos vanhemmat kerran ne hoitavatkin.Omaa tahtoaan voi nuori osoittaa tuossa iässä vaikka huoneensa sisustuksessa,harrastuksissa,pukeutumistyylissä.Se että tietää oikean ja väärän,ei merkitse,että toimisi sen mukaan.Kapinointia,joka kuuluu murrosikään ja voi olla yhtä rajua ehjässäkin perheessä.
- huldaha
Aika paha, jos aikuinen mies ei ole oppinut muuten säätelemään omia tunteitaan kuin vain peilaten toisia. Erittäin kypysymätöntä, ja selittääkin aika hyvin, miksi hän käyttäytyy samalla tavalla kuin teini-ikäinen. Teini-ikäiselle kuuluu tietty haastavuus, se auttaa eriytymään ja irtaantumaan nimenomaan äidistä. Se taas, jos aikuisella ei vielä ole tunteitten hallinta tuon kehittyneempää on aika huolestuttavaa. Tuon kasvun olisi pitänyt tapahtua jo niin kauan aikaa sitten, ettei sen enää aikuisena pitäisi vaivata. Olisikohan niin, että tuollaista miestä saa pitää kuin kukkaa kämmennellä, että on tyytyväinen, mutta ahdistuu heti, jos näin ei käykään.
Rehellisesti sanoen, tuollainen mies on todella pelottava.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh882108Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1361766- 1801316
- 241784
- 67732
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol10711- 59708
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako211608- 49566
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337502