Mikä ihme useimpia lapsia riivaa?

Olen ihan väsynyt siihen, että suurinpiirtein jokaisessa lapsityöpaikassa missä olen ollut, on 90% lapsista aivan kamalia. Aina kun pitäis uuteen työpaikkaan vaihtaa, ahdistun jo ajatuksesta ja mietin kuinka kamalia lapset sielläkin ovat.

Uudelle tulokkaalle lapset on ilkeitä. Eivät usko mitään, kyselevät ihan liikaa ja aliarvioivat, jossain paikassa lapset jopa ihan kiusasivat. Kerran purtiin ja yks lapsi tykkäs aina kiukustuessaan läimästä kädellä. Tää työ ei oo nuorena varsinkaan mitään herkkua, kun nää lapsoset pitää teininä. = ei tarvitse uskoa kun se näyttää noin nuorelta. Niiden kunnioituksen saavuttaa vasta jokusen ajan päästä, alkuajat tuntuu ihan helvetiltä jokaisessa paikassa.

Nykyisessä työpaikassa olen ollut yli puoli vuotta. Kuuntelen joka ikinen päivä haistattelua, haukkuja, miten mut halutaan tappaa veitsellä etc. Nauretaan vaan kun yrittää jotain käskee tekemään. Ihan kun joku lapset vs aikuiset taistelu. Nää riiviöt yhdistää voimansa, vaikka vastassa olis kolme ohjaajaa. Joskus on pakko ottaa kädestä kiinni, että se juokseminen ja kiljuminen loppuis. Siitä seuraa kahta kauheempi huuto, ihan kun niitä rääkättäisiin ja he ovat uhreja. Yrittävät repiä kättä vaan pois, että ei oo oikeutta koskea. Hohhoijaa. Haistattelua tulee sit vielä kahta kauheemmin. Tekis joskus mieli haistatella takaisin, kun mikään ei auta! Kuulemma kotonakin saavat haistatella. Sitten nää ihanat lapsukaiset on vielä käsittämättömän väkivaltaisia. Ihan huvikseen potkivat toisiaan mennen tulleen, nyrkkiä lättyyn ku suututaan jne. Välitunnillakaan niitä ei kukaan valvo, mätkivät toisiaan mennen tullen kun tulen töihin. Saa itekkin pelätä kokoajan, että millon on nyrkki omassa naamassa. Joskus joku voiveitselläkin huitoi. Keppikin meinannu silmään tulla. Itse kun on vielä pienikokoinen, niin tosi vaikeaa pitää jotain riehuvaa lasta kiinni ettei satuttais muita. En myöskään halua että yksikään niistä satuttaa mua itseäni. Haukkuvat toisiaankin ihan käsittämättömän paljon, kiusaavat ja syrjivät. Kaikki huutavat toistensa päälle vaikka kuinka yrittäisi hiljentää. Oma ääni kärsii kun kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, vaan pitää toistaa toistaa toistaa. Työpäivän jälkeen korvissa soi ja hiljaisuus on ihanaa. Ei jaksa puhua mitään.

Kukaan ei myöskään arvosta tavaroita, leluja, kyniä ... viskataan pitkin poikin, rikotaan, varastetaan. Haukkuvat, että kuinka köyhää meillä on ja kaikki on ihan peestä. Joku menee rikki niin "ostakaa uusia!!". Ei kukaan välitä mistään. Ruuasta myös kaikki valittaa, ei kuulemma ole tarpeeks hyvää, ihan peetä. Pitäis olla joka päivä jätskiä ja muita herkkuja. Sitten kun niitä joskus hommataan, niin nekään ei kelpaa. Ei tee hirveästi mieli olla mukava tuollaisille hirviöille. :/ Itse yrittänyt olla mukava ja ymmärtäväinen, mutta silti saa kuunnella sitä kuinka huono olen ja tyhmä. Onneks on niitä kilttejäkin lapsia seassa mitkä piristävät, mutta toi uhmakkuus tuntuu kohta tarttuvat niihinkin. Sitähän joutuu kiusatuksi jos on kiltti hissukka ....

Hauskinta on, että vanhemmat syyttää työntekijöitä. Ei heidän kullanupussa mitään vikaa ole. : )

Alanvaihtoa todellakin ajatellut, tollasessa työympäristössä tulee hulluksi. Oon miettinyt, että onko mussa jotain vikaa kun en jaksa tuollaista ... mutta ei kaikki vaan voi olla sopivia kaikkeen.