Suuri ongelma

oletpa pahassa tilanteessa ja sinulla on ilkeä äiti jos häntä äidiksi edes kannatta kutsua.
ett voi elää noin. äitisi tarvii apua ei kai yksistään masennus ilkeyttä saa aikaan.
itse teini äitinä en ymmärrä alkuunkaan äitisi käytöstä. olet myös siinä iässä että tarvit paljon kannustusta koulussa jne.
mene koulu terveyden huoltoon ja kerro tilanteesi. heillä on vaitiolovelvollisuus.

Mielestäni tarvitset jonkinlaisen tukiverkon ja mahdollisesti yritä päästä opiskelemaan kauemmas että voit muuttaa kotoa. Älä anna vanhempiesi pilata elämääsi ja mahdollisuuksiasi. Vaikutat fiksulta. Yritä katsoa googlettamalla mitä apuja nuorille on tarjolla. Voi olla että joudut itsenäistymään aikaisin, jos haluat päästä toteuttamaan unelmiasi ja välitkin vanhempiin voi kärsiä ainakin väliaikaisesti.

Voimia ja rohkeutta sinulle ja muista että niitä hyviäkin ihmisiä ja aikuisia on. Etsi heitä elämääsi - oikeita roolimalleja joihin voit samaistua : )

Jos tuntuu että nyt et enää kestä (äidillä esim vaihdevuodet voivat pahentaa käytöstä) niin ota kuntasi lastensuojeluun yhteyttä. Kerro ihan miten teillä menee, vaikka tulostat hyvän aloitustekstisi ja luetutat. Saat joko opiskelija-asunnon tai sinut sijoitetaan perheeseen, jossa koulunkäyntiä kannustetaan ja muutenkin ilmapiiri on tervemmpi. Olet pärjääjä, olet fiksumpi kuin heistä kumpikaan on koskaan ollutkaan. Hyvää, toiveikasta jatkoa!

Hae rautakaupasta korvatulpat niin ne vaimentavat äänet ja saat lukuruahan ja kyllä äidilläsi aika plajon fiiraa päässä kun ei anna lapsensa rauhassa lukea koekisiin että pärjää koulussa. Meillä ainakin lapsi sanoo ettö hiljaa kun lukee ja silloin ollaan hiljaa että sillee.

Äidilläsi on varmasti ongelmia itsensä kanssa ja elämänsä kanssa; varmasti myös se orastava kauhu (ehkä tiedostamaton) siitä että sinä lähdet ja jätät hänet... koska olet niin tärkeä hänelle. Jotain hyvääkin hän on selvästi jossain vaiheessa osannut tehdä ja osannut olla hyväkin äiti, koska on saanut aikaisekseen noin fiksun jälkeläisen!

Voit toki lukea koulun kirjastossa ja julkisessa kirjastossa niiden aukioloaikoina. Mitä tulee metelöintiin kotona (esim. musiikin kuuntelu lujaa tai laulaminen - mistä usein syytetään teinejä), niin huomauta asiallisesti, mutta älä tee kynnyskysymystä. voit vaikka todeta että niinpä, äitipä täällä tosiaan toistaiseksi rahaa käyttelee eikä alaikäisellä ole vielä oikeuksia, mutta toinen tässä yrittää kasvaa tienaavaksi ihmiseksi ja toinen taas ei. Hae kesätöitä. Harrasta liikuntaa, hanki ystäviä, harrastuksia, ja pidä itsestäsi hyvää huolta. Vaikka vanhempasi eivät nyt osaa sinua ehkä tukea, tai siltä ainakin tuntuu, sinua on rakastettu, sen huomaa tekstistäsi. Se rakkaus on sisälläsi ja kantaa, rakasta sillä rakkaudella nyt itseäsi.

Tsemppiä!

Olet vielä alaikäinen ja äitisi on vastuussa sinusta , ainakin taloudellisesti.

Tuossa jo neuvottiinkin kirjastossa lukemisesta ja korvatulpista. Kumpikin ovat tehokkaita ja toimivia ohjeita. Voisithan ihan hyvin jäädä koulusi tai kaupugin kirjastoon, saisit lukurauhan. Haeppa itsellesi korvatulpat, ne ovat niin pieniä ettei niitä edes huomaa kun oikein tunget ne korviisi. (tiedän kokemuksesta koska käytän itse niitä jatkuvasti).

Olisiko sinulla ketään muuta normaalia perheenjäsentä kenen luokse voisit mennä aina silloin tälloin, saadaksesi olla rauhassa? Mummo, pappa, täti, serkkuja.....?

Jos osaisisit antaa äitisi sanomiset ja typerät puheet mennä yhdestä korvasta sisään toisesta ulos, jättämättä mitään muistiin, se olisi parasta.
Suurin osa ihmisiä on huolehtivaisia ja huomaavaisia, ota heistä oppia. Etsi kaikista pras ihminen, oli se sitten opettajasi tai kuka tahaansa ja ota hänestä esimerkkiä, ei äidistäsi.

Kehottaisin sua soittamaan sun oman kaupungin sosiaalitoimistoon, kriisipäivystykseen vaikka. Sinne kriisipäivystykseen voi soittaa vaikkei tilanne oliskaan niin älyttömän akuutti. Ne on siellä kuullut kaikenlaista, joten älä pelkää ettet "osaisi" heille kertoa asiaasi. Usein osaavat kysyä oikeat kysymykset :).

Tai sitten jollekkin sun koulusta, kelle vaan uskallat puhua. Vaikka kuraattorille, terveydenhoitajalle tai luotettavalle opettajalle. Ne sitten ohjaavat sua eteenpäin.

Jos oma olo tuntuu tosi pahalta, ettei jaksa enää, niin voit ihan soittaa vaikka alueesi terveyskeskuksen akuuttiajan lääkärille. Meinasin vaan, jos tunnet olosi masentuneeksi yms. Sieltä sitten lääkärikin osaa ohjata vaikka psykiatrille yms.

Eikös lukioikäinen voisi asua opiskelija-asunnossa tai vaikka sellaisessa soluasunnossa, jos ei ihan yksin halua asua.

Pääasia, että kerrot edes murto-osan noista ajatuksistasi joista kirjoitit jollekkin aikuiselle, niin asiassa päätään eteenpäin. Älä suotta odottele ja siirrä kertomista päivällä tai kahdela. Toimi nyt. Voi olla elämäsi paras teko.

Paljon voimia ja rohkeutta!

Täällä muut ovatkin antaneet hyviä yhteyshenkilöitä koulujen ja sosiaalijärjestelmän osalta. Ehdotan vielä lähintä Narsistien uhrien tuki ry:n yhdistystä. Äitisi on selvästi sadistinen narsisti, aivan kuin omanikin on ollut koko ikäni. Tuolloin kymppi tenteistä ei edes riittänyt, vaan vastaus oli "senkun". Äideissämme on kateuden vietti ja narsistinen persoonallisuushäiriö. He eivät tunnusta omia sairauksiaan, vaan panevat meidät syömään lääkkeitään, jos edes osaavat hakea hoitoon.

Olet tosi mahtava nuori!!!

Sinulla on niin terveet ajatuksenkulut, yrität opiskella ja pärjätä elämässä!
Ja kun sinulla on ongelmana karmee äitisi, niin kerrot siitä avoimesti täällä ja kysyt että mitä tehdä.
Tosi upeaa! Olet eteenpäin menevää tyyppiä, joka tarttuu ongelmaan ja yrittää fiksata asian kuntoon!

Sinä tulet pärjäämään ja menemään pitkälle tuolla terveellä asenteellasi.

En osaa antaa sen enempää neuvoa, mutta mielestäni on tärkeää että saat tietää miten joku toinen ajattelee sinusta ja tosiaan kunnioittaa sinua!

Onnea matkaan!

OLET PAHASA TILANTEESSA