kassatyttö ja puhumisen vaikeus

Voit aloittaa ihan heittämällä vaikka: "Huomasin, että asut samassa rapussa." -tyylistä. Itse kysyin erästä kassatyttöä kahville, kun olimme molemmat noin viikon verran moikkailleet toisiamme hyllyjen välissä. Ei siinä mitään sen ihmeellisempiä rupatteluita tarvinnut ja sain hänen numeronsa.

Anna vain tilanteen viedä sen ihmeempiä harjoittelematta, sillä jos alat treenaamaan kotona jotain dialogeja, niin tositilanteessa jännittäessä on vaarana, että unohdat, että mitä pitikään sanoa ja sormi menee keskelle suuta.

Voisit kokeilla samaa juttua mitä meikäläinenkin teki pari vuotta takaperin.

Lähiseutuni Alepan kassalla työskenteli iltapäivisin aina yksi järkyttävän söpö neiti, siniset silmät, musta lyhyt tukka ja varmaan seksikkäin hymy mitä ikinä olen kenelläkään naisella nähnyt. En tiennyt hänestä mitään, mutta hän oli kassalla vastassa arki-illoin aina kauppareissuillani.

Yhtenä päivänä pistin huomiolle että hänellä olikin tänään silmälasit päässä.
Siirryin vähän sivummalle, nyhtäsin irti paperipalan irti luonnosvihostani ja kirjoitin siihen kuinka kauniilta hän näyttää silmälasit päässä.
Kassalla sitten lappu neidille vitossetelin välissä, hän vilkaisi sitä, vähän jotain hymyntapaista pidätteli ja hymisteli hetken, kunnes itse kirjoitti siihen samaan lappuun jotain ja ojensi ostoskuitin kera takaisin mulle.

Siinä oli hänen etunimensä ja puhelinnumeronsa.

Ite olen cittarin kassalla ja ihan toivottomasti ihastunut yhteen asiakkaaseen. :) Ensin meillä oli sellaista silmäpeliä ja hymyilyä, ja hän tuli aika usein kassalleni tai siihen viereiseen, jotta varmasti huomaisin hänet. Mutta mutta, jälkeenpäin alkoi hitosti ujostuttamaan (muutuin punaiseksi ja pelkäsin, että hän tai muut kassatytöt huomaa) ja aloin välttelemään hänen katsettaan ja
käänsin tylysti pään toiseen suuntaan. Nyt harmittaa, kun tämä mies ei tule enää kassalleni, vaan muihin mikä saa minut hiukan mustasukkaiseksi. :// Joka kerta töissä oottelen häntä turhaan. Taisin pilata mun mahikset, kunpa hän tulisi silloin kun ei ole paljon ihmisiä (esim. aamulla), jotta voisin kertoa miten paljon pidän hänestä.. :

Voi. Jos on hirveän ujo, niin ei sitä oikeassa tilanteessa edes aamulla uskaltaisi asiata kertoa .. luulen. Oletko milloin nähnyt häntä viimeksi? Ehkä hän joskus lukee tämän viestisi ja "rohkaistuu".

"Oma" kassaneitini (vai onkohan rouva?) on hävinnyt kuin tuhka tuukeen. Lopetan syömisen :\

Itsellä vähän samanlainen tilanne, lähikaupan kassatyttöön ihastanut, vaikka en vielä ole antanut siitä minkäänlaista merkkiä ulos päin myös tää tyttö alkaa vähintäänkin oudosti käyttäymään aina kun tulen kassalle, sen vaan jotenkin tuntee että tässä voisi olisi jo jotain vastakaukua, kunhan vaan vielä uskaltaisi tehdä jotakin asian eteen

Lähikaupassani työskentelee yksi aivan tajuttoman söpö kassaneiti. Aina kun menen hänen kassalle ja tarkoituksena olisi aina jutella hänelle, mutta aina menen täysin lukkoon siinä kun olen tekemässä ostoksia mikä avuksi?

lMielenkiintoisia tapauksia näkee välillä kaupan kassoina. Asiakaspalvelussa on hyvä olla tasapuolisesti ysävällinen kaikille asiakkaille. Mutta välillä tuntuu, että vähän pitempääkin silmiinkatsomista löytyy ja joidenkin muijien katse on sellainen, että tekis heti mieli sopia treffit tai ehdottaa muuta mukavaa. Jotkut muijat voi tosiaan katsoa silmiin niin koukuttavasti, että mieeen ei tule muuta, kuin makuuhuone... Jotkut jääneet pidemmäksi aikaakin mieleen, varsinkin kun aina välillä käy samoissa mestoissa ostoksilla

Kivannäköisen muijan kohdalla olisi kiva kokeilla kepillä jäätä, mutta muutama ongelma on esteenä. Jos takana on muita asiakkaita, niin kassatyttö voi tulla vaivaantuneeksi ja mennä jäihin, jos huomaa, että muut asiakkaat seuraavat tilannetta, eikä se omaakaan toimintaa helpota...Toinen juttu on se, että miten erottaa kiinnostuneen kassaneidin vain ystävällisestä kassaneidistä?

Tästä on aikaa, olen tämän joskus kertonut aiemminkin. Kerran ujouttani välttelin yhtä kassatyttöä, se oli ihan liian nätti, Jenni Dahlman tyylinen. Huomasin että katsekontaktia oli. Menin aina viereiseltä kassalta. Sitten kerran hiljaisena sunnuntaina ei ollut vaihtoehtoja ja oli pakko mennä tästä kassalta missä tyttö oli. Kun aloin moikkaamaan tyttöä, tämä nousi saman tien ylös katsoen vihaisesti silmiini ja käveli pois. Kassalle tuli toinen vanhempi nainen.

Eli teeppä sama testi ja älä noteeraa sitä tyttöä, katso miten se reagoi?

Mulla on sellanen ongelma, että jotku kassatytöt taas puolestaan tuntuvat haluavan minua enemmän kuin minä heitä. Kun sitä jatkuu vuosikausia paikkakunnalta toiselle tai kaupasta toiseen, ei sitä jaksa. Mielellänihän minä juttelen, mutta juttu on niin, että naiset odottavat enemmän romansseja kuin miehet kuvittelevatkaan tai tajuavatkaan. Mulle on tullut pelko ja inho kohtauksia, enkä jaksa sitä touhua missä mua kytätään herkeämättä. Ei ole kiinnostusta laukoa mitään kuolematonta paskaa vaikka siihen kykenisin helpostikin. Kauppareissuilla en valitse kassoja mitenkään millään ajatuksella, no okei, ehkä sillee, et missä on lyhyin jono.

Mua häiritsee myös se, että työntekijät tuntuvat keskustelevan minusta myös alkuvaiheessa työpaikoillaankin aika paljonkin, koska niitä heippa ja höpinä määriä ei voi olla arvaamatta jo liki nelikymppisenä miehenä. Vaikka likan ikä olisi 19vee, niin mitä nuorempia ovat, sitä enemmän ovat kimpussani.

Jättäkää siis jo selvästi sellaset ihmiset rauhaan, jotka on ulkoiseltaan olemukseltaan hyvin mielenkiintoisia. Sisältä he ovat kyllästyneet alituiseen huomioimiseen.

Nonii, ujous pois ja kiinni vaa sanon minä. Ihan normaaleja ihmisiä ne kassaneiditkin ovat, eli samanlailla heitä isketään, tottakai kun ovat töissä nii se hankaloittaa tilannetta.
Omaa kokemus on kassaneidin iskemisestä... Ensin ujouttani vain kyseiselle neidolle sanoin sen perus terve tai moi. Keräsin rohkeutta puhumisen vaikeus oli silloin suuri. Sitten vain aloin juttemaan niitä näitä ja kyselin tyyliin miten menee/ miten on päivä mennyt. Huom tästä alkaa ns peli ekan kerran kun olet mennyt moi jutusta pidemmälle niin aina vaan juttelemaan mukavia, tietty flirtti mukaan, näih te jäätte heidän muistiin. Jonkin ajan kuluessa keräsin rohkeutta ja nyt mennää kaikki tai ei mitään. menin kassalle ja ostosten tehtyä hän kysyi hymyillen ja naureskellen että tarviinko kuittia, sanoin: En tarvitse kuittia, mutta voin kyllä ottaa kuitin jos laitat siihen numerosi. siihenhän se raapusti sen, elikkäs mikään ei ole mahottomuus