moro!
otsikko on vähän ehkä liian "raaka", mutta antaa olla.
Olen 23-vuotias yhden lapsen äiti. Minulla on paljon sisaruksia, ja neljä nuorinta ovat 3-, 5-, ja 6- ja 9-vuotiaita. Oma lapseni on 10kk.
Isälläni on yritys, joten hän on töissä lähes 24/7 ja äitini työskentelee hänen yrityksessään myös. Varsinkin näin talvella joutuvat olemaan tosi paljon töissä. He eivät kuitenkaan ole halunneet IKINÄ meistä lapsistaan ketään mihinkään päiväkotiin tms. Näinpä minä olen siis toiminut lapsenvahtina viimeiset 9- vuotta.
Olen perheemme kolmanneksi vanhin lapsi, mutta kaksi vanhempaa asuvat senverran kaukana, ettei heistä tämän asian suhteen ole siis apua (eikä heitä edes pyydettäisi, minä olen meistä se johon vanhempani luottavat parhaiten tässä asiassa ainakin). Neljänneksi ja kolmanneksi vanhimmat ovat veljeni, toinen 17- vuotias ja toinen 19. Heistä ei myöskään ole apua lapsenvahtina olosta koska se heitä kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo p*skaa :D
TÄssä siis oli hieman taustatietoja.
Minä olen siis todella paljon lapsenvahtina ja minua sanotaanko vara-äidiksi. Tai sanottiin siihen asti kunnes sain oman lapseni ja en ole enää vara vaan oikea äiti =)
Kun oma lapseni syntyi olin luonnollisesti äitiyslomalla myös pikkusisarteni kaitsemisesta. Kun lapselleni on tullut ikää lisää, myös lapsenvahti keikat ovat taas lisääntyneet. Minulla ei asian kanssa ole oikeastaan ongelmaa, mutta mieheni on aika kypsynyt tuohon hommaan. Hänestä vanhempani käyttävät minua hyväkseen, en nimittäin nosta palkkaa tästä heiltä. Onhan kyse omista sisaruksistani eikä naapurin lapsista! Tuntuisi väärältä pyytää rahaa siitä, että olen pikkusiskojeni ja veljieni kanssa.
Miehen mielestä tuo minun lapsenvahti hommani käy työstä joten mun pitäisi pyytää siitä palkkaa tai sitten kieltäytyä edes joistain keikoista eikä aina suostua.
Mutta en halua! En halua kieltäytyä, jos kieltäydyn olemasta heidän kanssaa, se tuntuu kuin hylkäisin heidät. He ovat minulla todella tärkeitä koska olen oikeasti ollut heidän kanssaan erittäin paljon aina vauvasta saakka. Mieheni onkin kysynyt multa että miksen saman tien adoptoisi heitä kun olen heidän kanssaan yhtä paljon kuin oman lapseni kanssa..
Meillä on kyllä miehen kanssa omaakin aikaa, mutta mies pelkää sen vähenevän koko ajan sitä mukaan kun oma lapsemme kasvaa ja sen myötä voin paremmin olla myös sisaruksieni kanssa ja mies siis pelkää että palaamme siihen aikaan mitä oli ennen omaa lastamme= lapsenvahtina olemista vähintään 4 päivää viikossa. Olen miehen mielestä liian kiltti ja liian uhrautuvainen. Hän itse on sitten taas itsekkäämpää sorttia joten en sitten tiedä olenko vain hänen mielestään urhautuva vai teenkö sen minkä kuka tahansa epäitsekäs tekisi.
On toki kausia, jolloin äitini ja isäni ei tarvitse molempien olla töissä, jolloin he eivät minua tarvitse. Nyt kuitenkin on semmoinen kausi menossa, että nytkin takana viiden päivän lapsenvahtina oloa ja tänään siis eka "vapaa päivä" viiteen päivään.
Mitä mä tekisin? Ymmärrän miestäni, mutta en halua hylätä sisaruksiani enkä olla syy siihen jos heidät on pakko laittaa päiväkotiin. Sinne heidät nimittäin pakko laittaa jos minä nyt kieltäytyisin heitä hoitamasta.
palkankin pyytäminen on vähän hämärä ajatus. Varsinkin kun äitini on siksi juuri töissä, ettei tarvitse maksaa palkkaa erikseen kellekään ulkopuoliselle joten se olisi vähän plus miinus nolla jos mulle nyt pitäisi alkaa maksamaan.
Hyväksikäyttöä vai ei?
33
1134
Vastaukset
- Itsekkyys monenlaist
Haluavatko vanhempasi välttyä päiväkotimaksuilta? Monen lapsen päiväkotiin laittaminen nimittäin maksaa kahdelle työssäkäyvälle vanhemmalle pitkän pennin. Jos tarkoitus on välttyä päiväkotimaksuilta, kyseessä on hyväksikäyttö, koska eivät maksa sinullekaan mitään.
MUTTA, jos kerran itse pidät tilanteesta, siinä ei ole mitään ongelmaa. Hyödytte tästä "hyväksikäytöstä" molemmat osapuolet.
Sitten tulee se kolmas asia: miehesi. Jos et ota miehesi toiveita yhteisestä ajasta huomioon, olet sinäkin yhtä itsekäs kuin miehesi on vaatiessaan, ettei sinun pitäisi ilmaiseksi sisaruksiasi hoitaa.
Toisaalta, jos vähennät hoitokertoja, kannattaa tarkkailla sitä, MIHIN SE LISÄÄNTYNYT VAPAA-AIKA OIKEASTI MENEE. Käyttääkö miehesi sen lisäajan oikeasti sinun kanssasi olemiseen vai johonkin omaan juttuunsa. Jos lisäaika ei sitten menekään teidän yhteiseen olemiseen vaan jonnekin aivan muualle, se on ihan sama vaikka käytät sen vapaa-ajan jatkossakin sisarustesi hoitamiseen ja sanot miehellesi, että eihän hän sitä aikaa sinun kanssasi jakanut, sama kai se sitten on miten sen käytät. - -----
Niin. Minusta ei voida puhua hyväksikäytöstä vanhempiesi taholta, jos sinä ihan mielelläsi hoidat sisaruksiasi. Hyväksikäyttö on sitä, että pakotetaan toinen johonkin, mihin hän ei halua ja mistä on pakottajalle hyötyä. Jos olet jo vuosia ihan mielelläsi hoitanut sisaruksiasi, niin eihän vanhemmilla ole edes mitään perusteita olettaa, että nyt yllättäin et enää hoidakaan, joten vanhempiasi et voi syyttää niin kauan kuin et sano heille, ettet halua hoitaa sisaruksiasi. Toisaalta he ilmeisesti tajusivat esimerkiksi äitiyslomatarpeesi hyvin, joten mielestäni tuo ei mitenkään täytä hyväksikäytön kriteereitä, vaikka he epäilemättä hyötyvätkin sinun palveluksistasi, samoin kuin lapset, joille olet varmasti parempi hoitopaikka kuin vaikka päiväkoti.
Sitten on miehesi. Jos teillä on yhteinen lapsi, niin en näe kauheasti mahdollisuuksia teidän viettää aikaa keskenänne enempää joka tapauksessa. Ovatko ne sisarukset oikeasti niin iso ongelma? Toisaalta, jos vanhempasi maksaisivat sinulle pikkuisen korvauksen lastenhoidosta (esim. saman kuin päiväkotiin pitäisi), niin helpottaisiko se miehesi suhtautumista asiaan? Silloin heidän ei kuitenkaan tarvitsisi maksaa varsinaista palkkaa siitä, eikä tarvitsisi maksaa esimerkiksi niiltä kuukausilta, jolloin hoitoa ei tarvitsekaan ainakaan kovin paljoa, toisin kuin päiväkotiin. Toisaalta ymmärrän sitäkin, että miestäsi ärsyttää, jos sinä teet koko ajan vapaaehtoistyötä ilmaiseksi varsinkin, jos teidän rahatilanne ei ole kauhean hyvä. - liian kiltti
Kiitos vastauksista!
Itselläni ei tosiaan ole ongelmaa asian kanssa, koska olisin muutenkin päivät kotona, ja mieluummin menen lapsuuden kotiini kaitsemaan sisaruksiani ja omaa lastani ja lenkittämään perheen koiraa kuin viettäisin päivät tässä kolmiossa missä minä, mieheni ja lapsemme elämme. Siellä on koko ajan tekemistä ja minä kun en tykkää yleensä olla vain paikallani. Tällainen kolmio on äkkiä siivottu ja ruokaostoksillekin jää niin rutosti aikaa, ettei tiedä miten sen ajan käyttäisi. No, nyt käytän sen ajan tietokoneella (lapsi nukkuu) ja mies on käymässä vanhempiensa luona.
Mieheni on minua 13 vuotta vanhempi ja on siis 36-vuotias nyt ja hän jäi 3 vuotta sitten työtapaturmaeläkkeelle (vai mikä se virallinen nimitys nyt oli?) joten hänellä ei muuta olekaa kuin aikaa olla meidän kanssamme. Silti hän jää mieluummin tänne pieneen kolmioon istumaan nettiin tms kuin lähtisi mukaamme lapsuudenkotiini, jossa olisi tekemistä ja aikaa yhdessäkin olla.
Yleensä ei siis lähde mukaan. Käy meidät heittämässä sinne ja tulee itse takaisin (meillä vain yksi auto ja hän ottaa sen itselleen jos pitää kaupassa tms käydä). Rahahuolia meillä ei ole, joten en tajua miksi haittaa vaikka ilmaiseksi lapsenvahtina olenkin (asumme pikkupaikkakunnalla ja täällä eläminen ei ole kallista, varsinkaan kun asuu appivanhempiensa omistamassa osakeasunnossa :D heille maksellaan siis vastiketta vajaa 300€/kk).
Harvemmin olen yötä ollut nyt kotona lapsenvahtina vaan ollaan iltapäivällä/illalla tultu aina takas kotiin jolloin ollaan taas kolmistaan minä, mies ja lapsi.
Ei tosiaan olla nyt joka päivä oltu menossa, vaikka nyt viiden päivän putki olikin mutta seuraavasta kerrasta ei taas tietoa.
Miehen mielestä vanhempani käyttävät kiltteyttäni hyväkseen. Joo myönnän, että olen melko kiltti ja olen esimerkiksi peruuttanut omia menojani vanhempieni menojen takia, kuten vaikkapa jos ollaan miehen ja lapsen kanssa oltu menossa jonnekin ostoksille isommalle paikkakunnalle, ja äiti soittaa ja pyytää lapsenvahdiksi, hän myös yleensä saa minut joko perumaan reissumme tai sitten ottamaan edes pari sisarta mukaamme. Niin, myönnän että mua v*tuttaisi jos mieheni tekisi noin, mutta en vain henno sanoa ei.. Jos joskus harvoin saan pidettyä pääni että nyt ei oikeasti käy, että on sovittu muuta, lopettaa äiti puhelun aika vihaisena ja kohta isäni soittaa minulle ja yrittää houkutella minua, että maksaa vaikka nyt vähän rahaakin (yleensä jonkun viiskymppisen antaa sitten) jos nyt vain tulen lapsenlikaksi. Joskus tosiaan harvoin saattavat jonkun 50€ antaa, mutta harvoin.
Mies ei ole itse tottunut tekemään mitään ilmaiseksi eikä mielellään auta edes jouluvalojen laitossa naapuria jos ei saa tästä jotain korvausta itselleen. Tiedän, TODELLA omituinen piirre (ja kyllä, näin on kerran käynyt kun naapuri tuli pyytämään apua jouluvalojen laitossa, sopersi mies jotain että ei nyt pysy, mutta itse kyllä menin avuksi ja myöhemmin mieheltäni kysyin että mitä ihmettä tuo nyt oli ja hän sanoi suoraan ettei todellakaan aijo ilmaiseksi raataa, tulee vielä tavaksi kuulemma tulla pyytämään avuksi jos kerran suostuu. HUOH!)
Siksi hän suhtautuukin minun tapaani toimia niin negatiivisesti.
Yksi kamala asia on se, että sisarukseni pitävät miehestäni jostain kumman syystä aivan älyttömästi, mutta tämä ei yleensä ole heitä innokas tapaamaan.
Tästä aiheesta ei ole ollut riitaa oikeastaan, ei ainakaan pahempia riitoja, eikä varsinkaan nyt oman lapsemme syntymän jälkeen. Mies vain välillä muistuttaa, että mun ei pitäs alkaa taas suostumaan joka ikinen kerta.
Olen koittanut sanoa ihan asiallisesti, että eikö hänestäkin olisi paljon mukavampi viettää päivät maalla kuin täällä keskustan tuntumassa pikku kämpässä. Sanoo että kyllä, mutta ihan oman perheen kesken. No minun perheeseeni kuuluvat myös pikkusisareni, vaikka ydinperheeni on tottakai oma lapseni ja mieheni.
Oma omakotitalo on ollut molemmilla haaveissa siitä asti kun tapasimme (vajaa 6v sitten), mutta sitten tapahtui miehelle tosiaan aika paha tapaturma töissä ja ei ole vielä tullut omakotitalon hankinta ajankohtaiseksi. Rahaakin mennyt säästöstä miehen sairaala- ja lääkekuluihin, kun ei kaikkiin kuluihin korvauksia saada. Persaukisia ei kummiskaan olla, että raha ei ongelma ole.
Itse vaan niin inhoan tällaisessa pikku kolossa asumista ja nytkin haluaisin olla lapsuudenkodissani kun on niin kaunis ilma niin saisi olla pihalla rauhassa, mutta kun ei pääse nyt ei.. Päivä mennyt siivotessa ja kun lapsen laitoin nukkumaan niin mies hurautti vanhempiensa luokse käymään.- viemärirotta
Monipiippuinen juttu. Auttaminen on hyvä asia, läheiset välit on hyvä asia, molemminpuolinen "hyötyminen" on loistojuttu.
Mutta mutta. Minulla on neljä aikuistuvaa opiskelevaa nuorta, joista tytär on kutakuinkin aloittajan ikäinen. Lastenvahtimista meillä ei ole, mutta muuta työtä ja puuhaa on vuosien varrella teetetty lapsilla ja nuorilla paljonkin. On tarvittu apua maatilan töihin, pihahommiin, kesämökin projekteihin, pikkuremonttehin avuksi, isovanhempien nurmikon hoitoon, isovanhempien kuskaamiseen ym ym.
Mutta AINA on kysytty nuorilta - haluaako - ehtiikö - sopiiko. Ja annettu helppo tie kieltäytymiseen. Ja AINA on maksettu käypä korvaus tai jopa yläkanttiin, sillä opiskelijalla on kapeahko leipä. Me tarvitsemme lisäkäsiä ja nuoremme rahaa - meillä molemminpuolinen hyöty toimii näin.
Jos olisin aloittajan äiti, en ikinä maailmassa kehtaisi pyytää tytärtäni, joka olisi itsekin äiti, ottamaan niin suurta hoitovastuuta sisaristaan. Ja vielä ilman korvausta.
Jos nämä aloittajan hoitokeikat ovat satunnaisia silloin tällöin - sit ymmärrän. Ja hätätilanteessa pitää aina auttaa, eikä silloin kysellä maksuja.
Mutta jos tätä hoitoa on paljon niinkuin aloittajan kirjoituksesta voi ymmärtää. Ja se määrittää ja hallitsee aloittajan perheen elämää. Liika on liikaa ja ymmärrän täysin aloittajan miestä. Mitään ei oikeastaan voi suunnitella, sillä jos hoitopyyntö tulee se menee kaiken muun ohitse ja edelle. Teidän oman pikkuperheenne asiat ja käytännöt ja "muotoutuminen" jäävät lapsuudenperheen tarpeiden jalkoihin. Ei hyvä ei.
Ehdotan kompromissia. Jatkat hoitoavun antamista, mutta koita saada määrää pienemmäksi. Ja suunnitelkaa omia menoja, jotka ilmoitatte etukäteen vanhemmillesi, että silloin ja silloin ei sovi. Ja pidätte niistä kiinni, paitsi jos on hengenhätä kyseessä.
Maksupuoleen en ota kantaa. Kuten sanoin minä en kehtaisi teettää nuorisollani ilmaiseksi, mutta heidän taloutensa onkin heiveröinen ja raha tiukassa.
- vinkkaaja9+865412
Kannattaisi ehkä pitää vähän parempi huoli yksityisyydestäsi eikä repostella kaikkea nettiin?
- liian kiltti
Kiitos vinkistä,
mutta älä huoli, ei minua kukaan tunnista ;)- Ei tunnisteta
Miten niin ei tunnista? Loruiletko siellä?
- Ihan vaan
Jos tuo tekstisi pitää kutinsa, sinut tunnistaa helposti. Harvalla on tuollaista tilannetta elämässään, joten jos tuttujasi sattuu olemaan palstalla, tunnistaa takuulla heti.
- olet liian kiltti
Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että vanhempasi pitävat sinua automaattisena ilmaisena lapsenvahtina. Jos kerran perut miehesi kanssa sopimasi menotkin, jos äitisi soittaa hätiin. Minä kyllä ymmärrän miestäsi, jos miehesi siis viettää päivät yksin kotonanne kun sinä ja lapsi menette lapsuudenkotiisi aina päiväksi. Mikä kamaluus se päiväkoti olisi niille lapsille, eikö välimuoto kelpaisi vanhemmillesi. Sisarukset olisi esim. 3 päivää viikossa hoidossa ja sitten jos lisäpäiviä tarvitsee, niin sinä hoitaisit.
- ------
Se on totta, että omia, jos sovittuja menoja miehesi kanssa, ei saa perua tuollaisten hyväntekeväisyystöiden takia (jos ei ole hätätilanne kyseessä). Eikä vanhemmilla ole oikeus suuttua siitä, jos kieltäydyt. Toisaalta miestäsi tuntuu ärsyttävän enemmän se, että teet ilmaista työtä kuin se, että olet paljon poissa kotoa. Miksi hän ei mene sinne omien vanhempiensa luokse silloin kun sinä olet omassa lapsuudenkodissasi ja ole teidän kanssanne kotona silloin kun sinäkin olet? Mitä ilmeisimmin siksi, ettei hän kaipaa teidän seuraanne yhtään enempää, mutta ei vain halua, että sinä hoidat niitä sisaruksiasi ilmaiseksi.
Selitä vanhemmillesi, että miehellesi tuo on ongelma, niin ehkä vanhempasi ymmärtävät, että heidänkin pitää ymmärtää sinun kieltäytymisen.- roolisinä?
Luulen, että naisen vanhemmat uskovat maksavansa asumiseen annetun asunnon verran.
Eli 3h k N. 80 neliötä 300€ = yhtiövastikkeen verran asunnosta saisi vuokraa 10-12 €/ neliö vesimaksu 16-25 €/ henkilö.
Olet siinä keskimmäisen lapsen apu ja palvelu raossa, josta ei pois pääse. Itse olin myös, neljä nuorempaa ja kolme vanhempaa..
Myös sisarukset katsoivat oikeudekseen pitää minua käsikassarana, yhtäkään kahvia ei tarjottu ilman vasta palvelua siivous tiskaaminen lastenhoito..
Kun aika jätti, testamentti kertoi kaikki kiinteä omaisuus oli jo siirretty siskoille ja irtain oli laputettu saajilleen.
Olin todella pöllähtänyt, en koskaan ollut ajatellut asioita niin.. Aloin kieltäytyä palveluksista ja työstä koska oma koti ja lapset hoidettavina.. Yhteyden pito loppui.
- 32
Sitten kun äidilläsi on vähemmän töitä,käytä häntä vuorostasi lapsenvahtina omalle lapsellesi ja mene miehesi kanssa kahdestaan lomalle.Tai keksikää yhteinen harrastus ja käytä äitiäsi lapsesi vahtina,kyllä yksi menee siinä joukon jatkona.Mies voi vain olla mustasukkainen lapsuuden perheellesi ja kostaa menemällä omien vanhempien luokse,silloin kun te olisitte kotona,aika yksinäistä sinustakin varmaan odotella kotona miestä.
- Tjaahas...
Kenellä tässä on ongelma? Sinulla vai miehelläsi? Jos sinusta lastenhoito sujuu ilman suurempia ongelmia, niin miksi miehesi on niin kovin sitä vastaan? Tietysti asia olisi ratkaistavissa siten, että te miehesi kanssa muuttaisitte pidemmälle. Kun välimatkaa on sellaiset pari sataa kilometriä, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei pääse lapsenvahdiksi.
Toisaalta olisitko sinä onnellisempi siellä jossain? Vai olisitko jopa yksinäisempi?
Sano miehellesi että hankkii itselleen jonkin harrastuksen. Enkä tarkoita harrastusta siinä tietokoneella, vaan että tekisi jotain missä hän näkisi ihmisiä ja olisi poissa kotinurkista. Silloin hän ei vain istua nököttäisi tietokoneellaan ja odottaisi sinua kotiin. - 4326223
IHAN NAURETTAVA JUTTU! HE RIISTÄVÄT SINUA RÖYHKEÄSTI! SE JOKA LAPSIA TEKEE, NE MYÖS HOITAA. pS. EHKÄISY On KEKSITTY JUURI TÄLLAISIA PERHEITÄ VARTEN.
Onko tämä provo? Teille tulee ero jos et lopeta. Ja, älä väitä että on vain nuo kaksi vaihtoehtoa, päiväkoti tai sinä. On myös muita lastenhoitajia joka voi tulla kotiinsa hoitamaan lapsia. Aivan naurettava juttu. Lopeta koko homma , ei sinun voimat riitä oman perheesi hoitamiseen enää, tai ajaudutte eroon.
Miehesi tulee soittaa äidillesi ja isukillesi joka ne lapset on alulle pannut että lopettaavat sen lastentekohomman kun eivät kanna vastuutuaan. Rahako se on niiiiiin täärketä perheellesi?Osta heille kondomipakkaus lahjana!- mnbvgtuy
Alottajalle, Aivan mahtavaa, että haluat olla noin paljon sisarustesi elämässä. En näe asiassa suurtakaan ongelmaa. Ethän ole koskaan kieltänyt miestäsi tulemasta vanhempiesi kotiin, kun vahdit sisaruksiasi. Ja tuskin paljon kuskailet ruokaa, sinnepäin. ainakaan aina. Jatkossa taas kun välit ovat kerran noin läheiset ja luottavaiset lapsesi voi joskus, kun vanhemmillesi sopii, olla taas heillä. Lapsesi kehityksen kannalta on hyväksi olla setien ja tätien joukon jatkona. Isomman esimerkki on hieno voimavara. syöminen, kuivax oppiminen menee mukavasti isompien mallin mukaan ihan vaan normaalilla mallioppimisella, ilman vanhempien niin suurta panostusta. Siis toki näihin asioihin pitää vanhemmankin ohjata ja neuvoa, mutta lapsi saa hyvää ja luonnollista vertaustukea. Ja entäs se puheen oppiminen. Varmasti on lapselle hyödyksi olla tollasessa tutussa joukossa, Leikitte, luette ja pelaatte ja ulkoilette yhdessä sun muuta. säästöö tulee molemmin puolin, kun lapsellasi on kavereita, ei tarvi puistoon viedä tai kerhoon.
Jos ootte jotain sopinu, ilmoita ajoissa äitilles ja pistä äitis kalenteriin ylös ne päivät kun ootte ostoksilla ja matkalla. Mun mielestä nyt ei oo kuitenkaan kauhee ongelma siinä, että ottaa joskus kaksi hyvinkäyttäytyvää lasta mukaan, jos kerran autoonkin sopii. Lapsikin viihtyy paremmin takapenkillä, kun siellä on muitakin. Toki siihen pitää panostaa. Ei se ole helppoa, mutta pitemmän päälle läheiset välit sisarusten kesken on kaikkien parhaaksi.
- liian kiltti
Kiitti kaikille vastauksista!
Pakkohan tähän on joku ratkaisu löydettävä. Ymmärrän miestäni siinä asiassa, että häntä harmittaa olla yksinään päivät, mutta se on taas hänen oma ratkaisunsa. Hän voisi aivan hyvin tulla mukaamme. Miksi ei tule? Koska emme saa siitä rahaa. Hän ei aijo tehdä "vapaaehtoistyötä" (ja tämän on hän itse sanonut!)
Joskus kyllä tosiaan tulee mukaan, mutta yleensä tulee takaisin kotiin tai lähtee käymään siellä vanhempiensa luona. Harrastuksia hänellä on, mutta niitä voi lähinnä kesällä harrastaa. Kavereita hänellä on, mutta he kaikki asuvat jossain kaukana ja ovat päivät varattuina (töissä).
Vanhempani ovat tietoisia siitä, että mieheni ei tästä käytännöstä tykkää, mut he lähinnä nauravat asialle, eivät ymmärrä tuollaista ajattelutapaa että mitään ei voi ilmaiseksi tehdä (en kyllä minäkään). Hänen takiaan vanhempani joskus jonkun 50€ heittävätkin mulle, että pysyis mies tyytyväisenä.
Raskausaikana meni kyllä överiksi tää hoitojuttu ja tajusin sen silloin itsekin. Olin yötäpäivää, monta päivää/yötä putkeen lapsenlikkana ja yksi ilta muistan itkeneeni miehelle etten jaksa lähteä että väsyttää, mutta lähdin silti..
Tuollaista en halua enää ikinä tapahtuvan. Toisaalta olin silloin tosiaan raskaana enkä tiedä romahtaisinko nyt noin herkästi?
Kyllä mä aijon nyt pysyä tiukempana. Nyt en oo vaa taas ollut tuon aloituskirjoituksen jälkeen lapsenlikkana, eli nykyään tosiaan harvemmin olen kuin ennen. Mies pelkää, että keikat lisääntyvät. Mun pitää vaa pysyä tiukempana, näin se on. Ongelmani on vain se, että mitä sisarukseni ajattelevat kun en yhtäkkiä tulekaan heitä aina hoitamaan kun tarvitsee? Heillehän se ei aukea että minkä takia en tule, vaan luulevat tottakai heti että kyse on siitä, etten halua olla heidän kanssaan :(
Vanhempani ovat oikeastaan sivuseikka siinä päätöksen teossa, että ryhdynkö lapsenvahdiksi vai en, koska ekana ajattelen "pikkuisiani" :(
ap- Jotakin neuvoa
Lievästi tilanne on tuttu, kun oli pikkusisaruksia naimisiin mennessäni. Ei noin pieniä, mutta yksi heistä vammainen. Sydän oli heissä kiinni vastuullisesti toisin, kuin vanhemmissa sisaruksissani. Äiti oli vanhahko, väsynyt ja sairaskin. Olenkin usein miettinyt, miten olisi selvinneet, jos äiti olisi joutunut sänkyyn. Ei tuolloin saanut niin helposti kodinhoitoapua, kuin nykyisin esim. erilaisten yhdistysten kautta.
Teidän kannattaisikin kysellä jostakin yhdistyksestä nuoria alalle harjoittelevia avuksi tilanteeseen. Uskon näin, että olet lastenhoidon hallitsevana ja lapsia todellisella isonsiskon rakkaudella kohtaavana äidillesi korvaamaton apu juuri nyt.
Äitisi ehti vielä saada työelämään kiinni (pakotettuun 70v:een heh.) ja luultavasti nauttii nyt toisenlaisista päivistä. Toisaalta hän on täydellinen äiti, koska lapset ovat hänet äidiksi kouluttaneet. Jos kuka, niin hän tietää, että lasten oikean hoidon lisäksi tärkeintä on rakkaus! Ja hän nyt saa nauttia rakkaudellisen kasvatuksensa tuloksista sinunkin kohdallasi. Näkee todella,että perheessänne on annettu tilaa todelliselle perheen jäsenten väliselle kiintymykselle ja rakkaudelle, jota ei päiväkoti tarjoa. Rakkaus tekee kipeää silloin, kun sen kohteet kärsivät.
On kirkas totuus, että päiväkodin henkilöstö ei tule ongelmien osingoille silloin, kun ne vanhempien eteen lapsen murrosiässä kasautuvat.
Useimmiten syynä rakkaudeton päiväkotikasvatus ja ero todellisesta rakkaudesta äitiinsä pitkät päivät!
Sinä tulet näkemään työsi hedelmät kaikesta, mitä rakkaudella teet, edessäpäin. Mitä tulee mieheesi, ymmärrän tilanteen, enkä osaa nykynuorten laskelmoivan ajatustavan( rakkaudeton kasvatus) tuntien sanoa muuta, kuin lukekaa ja puhukaa asiasta. Esim Saara Kinnusen kirjat ovat hyvää luettavaa.
Uskon todella, että osa-aikaisesti 2-3 pv viikossa saatu ulkopuolinen apu, jota voit itse myös alkuun tukea ja aina, kun haluat, olisi ainakin nyt isommassa "ruuhka-ajassa" kaikille osapuolille ratkaisu. Vuosi hurahtaa nopeasti, mutta on pikkulapsen hoidon kannalta äärettömän tärkeää, miten se menee. Siksi oman ja äitisi nuorimmaisen ollessa noin pieniä olisi tärkeää saada yhdeksi vuodeksikin tuo ulkopuolinen apu. Kaupungeissa eri yhdistykset tällaista toimintaa ylläpitävät ja tarkkaa hintaa en tiedä, mutta työllisyyden tukemana kai pitäisi olla minimaalista. - Kehitä tietoasi
Jotakin neuvoa kirjoitti:
Lievästi tilanne on tuttu, kun oli pikkusisaruksia naimisiin mennessäni. Ei noin pieniä, mutta yksi heistä vammainen. Sydän oli heissä kiinni vastuullisesti toisin, kuin vanhemmissa sisaruksissani. Äiti oli vanhahko, väsynyt ja sairaskin. Olenkin usein miettinyt, miten olisi selvinneet, jos äiti olisi joutunut sänkyyn. Ei tuolloin saanut niin helposti kodinhoitoapua, kuin nykyisin esim. erilaisten yhdistysten kautta.
Teidän kannattaisikin kysellä jostakin yhdistyksestä nuoria alalle harjoittelevia avuksi tilanteeseen. Uskon näin, että olet lastenhoidon hallitsevana ja lapsia todellisella isonsiskon rakkaudella kohtaavana äidillesi korvaamaton apu juuri nyt.
Äitisi ehti vielä saada työelämään kiinni (pakotettuun 70v:een heh.) ja luultavasti nauttii nyt toisenlaisista päivistä. Toisaalta hän on täydellinen äiti, koska lapset ovat hänet äidiksi kouluttaneet. Jos kuka, niin hän tietää, että lasten oikean hoidon lisäksi tärkeintä on rakkaus! Ja hän nyt saa nauttia rakkaudellisen kasvatuksensa tuloksista sinunkin kohdallasi. Näkee todella,että perheessänne on annettu tilaa todelliselle perheen jäsenten väliselle kiintymykselle ja rakkaudelle, jota ei päiväkoti tarjoa. Rakkaus tekee kipeää silloin, kun sen kohteet kärsivät.
On kirkas totuus, että päiväkodin henkilöstö ei tule ongelmien osingoille silloin, kun ne vanhempien eteen lapsen murrosiässä kasautuvat.
Useimmiten syynä rakkaudeton päiväkotikasvatus ja ero todellisesta rakkaudesta äitiinsä pitkät päivät!
Sinä tulet näkemään työsi hedelmät kaikesta, mitä rakkaudella teet, edessäpäin. Mitä tulee mieheesi, ymmärrän tilanteen, enkä osaa nykynuorten laskelmoivan ajatustavan( rakkaudeton kasvatus) tuntien sanoa muuta, kuin lukekaa ja puhukaa asiasta. Esim Saara Kinnusen kirjat ovat hyvää luettavaa.
Uskon todella, että osa-aikaisesti 2-3 pv viikossa saatu ulkopuolinen apu, jota voit itse myös alkuun tukea ja aina, kun haluat, olisi ainakin nyt isommassa "ruuhka-ajassa" kaikille osapuolille ratkaisu. Vuosi hurahtaa nopeasti, mutta on pikkulapsen hoidon kannalta äärettömän tärkeää, miten se menee. Siksi oman ja äitisi nuorimmaisen ollessa noin pieniä olisi tärkeää saada yhdeksi vuodeksikin tuo ulkopuolinen apu. Kaupungeissa eri yhdistykset tällaista toimintaa ylläpitävät ja tarkkaa hintaa en tiedä, mutta työllisyyden tukemana kai pitäisi olla minimaalista.Hyviä kirjoja luettavaksi myös lastenhoidon asiantuntijoilta: Anna Tuliharju ja Liisa Keltinkangas-Järvinen.
- mykiäiskä
Jännä tilanne, en ole kuullut ennen vastaavasta. Toivottavasti löydät jonkin toimivan ratkaisun. Ymmärrän, että haluat hoitaa sisaruksiasi ja se on minustakin niin kuin monesta muustakin hieno asia.
Mutta olen samaa mieltä siinä sen yhden kirjoittajan kanssa, että en ymmärrä, miten sun vanhemmat kehtaavat ilman mitään oikeaa korvausta tuossa määrin teettää sulla ilmaiseksi tuota! Siltä kannalta ymmärrän miehesi näkökulman asiaan - ei se ole hänestäkään ehkä rahakysymys, vaan sellainen periaatekysymys, että se häntä oudoksuttaa. Mitä arvelet - kehtaisiko oma miehesi teettää toisella ilmaiseksi työtä, josta perinteisesti maksetaan vai joustaisiko hän sujuvasti "ei työtä ilman korvausta" -periaatteestaan, mikäli pääsisi itse hyötymään? Se, miten hän itse toimisi tilanteen ollessa toisin päin, kertoo minusta paljon. Jos hän ei itse millään ilkeäisi teettää kenelläkään ilmaiseksi työtä, silloin kyse on periaatteesta ja omanarvontunnosta, joka sotii asiaa vastaan. Jos hän taas itse hyväksyisi sen, että joku tekisi hänelle itselleen ilmaseksi työtä, siinä tapauksessa hänen asenteensa viestisi minun mielestäni itsekkyydestä ja ahneudesta ja kapeakatseisuudesta. Kumpi syy tuossa ilmaisen työn tekemisessäsi sitten mahtanee miestäsi närästää?
Toinen asia on sitten tosiaan se, että miehelläsi on liikaa joutilasta aikaa. Todennäköisesti hän sen takia tuntee tarvetta kaventaa sinunkin elinpiiriäsi. Siinä mielessä sinun on oikeinkin hyvä käydä hoitamassa sisaruksiasi edelleen silloin tällöin - oman jaksamisesi ja elämäntilanteesi mukaan. Entäpä sitten, kun oma lapsesi on jo niin iso, että menee kouluun? Et todennäköisesti voi olla kotiäitinä koko elämääsi. Mitä sitten aiot elämälläsi tehdä? Onko sinulla koulutus? Miten saat töitä? Jos olet vain kotona siihen saakka, kun menet töihin itse, niin sitten se sinun töihinmenosi voi tulla miehellesi kovana kriisinä. Yhtäkkiä sinulla onkin tarkoitusta omassa elämässäsi enemmän kuin hänellä, sinulla on aikatauluja, joiden mukaan täytyy elämää suunnitella - sinulla on omaa rahaa. Kannattaa alkaa valmistautua tuohon tilanteeseen pikkuhiljaa, sillä se ei ehkä tule sujumaan kauhean helposti. Jos kerran miehesi on koko ajan kotona, hänhän voisi ottaa vastuuta teidän oman lapsenne hoitamisesta ja sinä voisit sen sijaan alkaa pikkuhiljaa panostaa uraelämääsi? Kotiäitinä ei voi kuitenkaan koko elämäänsä olla, kun joskus se kuopuskin kasvaa niin isoksi, että kotiäiti jää tyhjän pantiksi. - naisellekin ura
JA Ratkaisu: Mene ulkopuoliselle palkkatöihin. Äläkä elä miehesi siivellä. Laita lapsesi päiväkotiin, ihan malliksi vanhemmillesi.
Miehesi tässä on se nenästä vedetty, kun sai noin laiskan vaimon.
Muutaman vuoden päästä kun miehesi jättää sinut, huomaat elämän todellisen kurjuuten kun ei ole omaa uraa, ei palkka, ei työtodistuksia että olis joskus edes jotain tehnyt. Tätäkö ihan oikeasti haluat`?
Jo osaat olla hölmö, (anteeksi vaan) mutta ei kukaan sinun asiaasi aja -jos et sinä itse.- nvfvtyyyt
Nyt olet alottajalle turhan ankara. Kyllä äiti voi olla kotiäiti ja hoitaa myös sisaruksiaan. Se ei uraa lopeta vaan muovaa. Ei ole mitään syytä laittaa lasta alle 3 v hoitoon ja mennä töihin. Ei tosiaankaan !! Lapsen hoitoon vienti on vanhempien päätös ja sitä on toistern vaan kunnioitettava. Ja mikäli lasta ei viedä hoitoon alle 3 v. niin sitäkin on kunnioitettava.
Uskon että alottajakaan ei loppuelämäänsä ole kotona, mutta lapsella on oikeus läheiseen väleihin varsinkin äitiinsä. Ja lapsi voi hyvin, kun äiti voi hyvin. Ja tämä äiti voi hyvin, kun hoitaa myös välillä sisaruksiaan. Toki olisi hyvä tehdä kirjallinen työsopimus vanhempiensa kanssa, olisi sitten näyttöä myöhemmin. Palkkaus kohdan voi määritellä sovitusti tmv. Koska asia on perheen sisäinen. Kohtuullistahan on, että vanhemmat korvaavat kuluja ja antavat ruokaa ja todistuksen kirjallisena.
Näissä asioissa kuitenkin kaikki tekevät itse omat ratkaisunsa. - työ?
Et voi noin sanoa "naisellekin ura"!
Kuulostaa aivan 70-lukulaiselta propagandalta!
Eli : "Jos ei juuri heti lapsen pienenä ollessa jätä häntä (minkä ikäinen äiti vaan), on uraelämä mennyt"!
Nyt maassamme on suuret määrät parhaimman perheenperustamisaikansa yliopistoihin tuhlanneita sinkkunaisia TYÖTTÖMÄNÄ!
Ja heitä kadehtivat, joilla on kotona työllistämässä edes lapsi/lapset! Miksi työtodistukset eivät anna työtä näille hakijoille? Kerro? Vai eikö työttömyyskortistossa olevat elä miehensä siivellä, kun saavat ansiosidonnaista ja siihenkö sitten pitää pyrkiä pätkätöillä? Kovin on Suomessa käynyt hataraksi tikkaat työelämään. Oikean työn osaamisen ja perhe-elämän perustamisen ovat ohittaneet loputon opiskelu ja sinkkuus!
Tiedä se, että tulevaisuudessa HUUDETAAN ahkeruuden, työtaidon ja työmotivaation perään ja KOVAA! Tätä edustaa aloittajakirjoittajakin! Ja tiedän, mistä puhun eli mistä oman sisarusparveni menestys työelämässä on lähtöisin. Yrittäjäperheestä! - Ratkaisuja nykyään
nvfvtyyyt kirjoitti:
Nyt olet alottajalle turhan ankara. Kyllä äiti voi olla kotiäiti ja hoitaa myös sisaruksiaan. Se ei uraa lopeta vaan muovaa. Ei ole mitään syytä laittaa lasta alle 3 v hoitoon ja mennä töihin. Ei tosiaankaan !! Lapsen hoitoon vienti on vanhempien päätös ja sitä on toistern vaan kunnioitettava. Ja mikäli lasta ei viedä hoitoon alle 3 v. niin sitäkin on kunnioitettava.
Uskon että alottajakaan ei loppuelämäänsä ole kotona, mutta lapsella on oikeus läheiseen väleihin varsinkin äitiinsä. Ja lapsi voi hyvin, kun äiti voi hyvin. Ja tämä äiti voi hyvin, kun hoitaa myös välillä sisaruksiaan. Toki olisi hyvä tehdä kirjallinen työsopimus vanhempiensa kanssa, olisi sitten näyttöä myöhemmin. Palkkaus kohdan voi määritellä sovitusti tmv. Koska asia on perheen sisäinen. Kohtuullistahan on, että vanhemmat korvaavat kuluja ja antavat ruokaa ja todistuksen kirjallisena.
Näissä asioissa kuitenkin kaikki tekevät itse omat ratkaisunsa.Kyllä ja tulikin mieleeni, kun joissakin kunnissa maksetaan perhepäivähoitajille myös oman lapsen hoidosta aivan samoin, kuin vieraan lapsen hoidosta. Esim. 1 vieras ja 3 alle kouluikäistä, niin palkka on perhepäivähoitajan kuukausipalkka. Tiedustelkaa ihmeessä tätä mahdollisuutta kunnalta tässäkin tapauksessa. Sinullahan on jo omasta takaa pieni päiväkoti! Ja siis työ:
- mykiäiskä
työ? kirjoitti:
Et voi noin sanoa "naisellekin ura"!
Kuulostaa aivan 70-lukulaiselta propagandalta!
Eli : "Jos ei juuri heti lapsen pienenä ollessa jätä häntä (minkä ikäinen äiti vaan), on uraelämä mennyt"!
Nyt maassamme on suuret määrät parhaimman perheenperustamisaikansa yliopistoihin tuhlanneita sinkkunaisia TYÖTTÖMÄNÄ!
Ja heitä kadehtivat, joilla on kotona työllistämässä edes lapsi/lapset! Miksi työtodistukset eivät anna työtä näille hakijoille? Kerro? Vai eikö työttömyyskortistossa olevat elä miehensä siivellä, kun saavat ansiosidonnaista ja siihenkö sitten pitää pyrkiä pätkätöillä? Kovin on Suomessa käynyt hataraksi tikkaat työelämään. Oikean työn osaamisen ja perhe-elämän perustamisen ovat ohittaneet loputon opiskelu ja sinkkuus!
Tiedä se, että tulevaisuudessa HUUDETAAN ahkeruuden, työtaidon ja työmotivaation perään ja KOVAA! Tätä edustaa aloittajakirjoittajakin! Ja tiedän, mistä puhun eli mistä oman sisarusparveni menestys työelämässä on lähtöisin. Yrittäjäperheestä!Olet ihan oikeassa siinä, että tulevaisuudessa huudetaan ahkeruuden, työtaidon ja motivaation perään ja minustakin aloittajalla olisi hyviä valtteja ja vahvuuksia juuri esim. hoitotyöalalle.
Mutta. Ilman koulutusta on kuitenkin melko työlästä työllistyä pysyvästi. Ei ole mukavaa sekään, että teoreettista osaamista puuttuu ja siitä joutuu tuntemaan alemmuutta ja saa vain ns. paskahommia. Aina työhönottotilanteessa sitten ohi porskuttavat ne, joilla on paperit - ei väliä, ovatko oikeasti sen parempia itse työssä. Eli selusta on turvattava myös koulutuksen osalta.
Itse olen siinä mielessä nykyaikainen uranainen, että on minulla maisterin tutkinto plakkarissa. Töihin menin opiskeluaikana jo. Talokin tehtiin ukon kanssa ennen kuin tuli mieleen lapsia alkaa hankkia. Mutta minä olen kouluttautunut ja aloittanut työelämän nuorena - ei tällainen ole suositeltavaa kaikille. Ei kaikki pysty kovin helposti edes tulemaan raskaaksi enää kolmikymppisenä. Kannatan lasten hankintaa jo opiskeluaikana, jos vaan intoa asiaan on. Mutta kyllä naisella täytyy olla oma työ - ja se perhepäivähoitajan työ on kyllä oikein hyvä vaihtoehto. Mulla on monia tuttuja jotka on tehneet juuri niin, että hoitaneet omiensa lisäksi paria muuta lasta perhepäivähoitajana. Ei pidä jäädä miehen elätettäväksi! Moni nuori nainen on juuri sellaisessa loukussa, että jos on edes joku koulutus käytynä, niin työkokemusta on hyvin vähän, saati vakituista työpaikkaa. Sitten on haasteellista yrittää vaan sitkeästi ponnistella itsensä töihin. Mahdotonta se ei silti ole! Mutta tämä on noin niin kuin miesten vastaavaan urakehitykseen verrattuna tosi harmillisella tavalla kampittavaa, nuorilla naisilla tahtoo työurat kangerrella lastenhankinnan takia - mikä on niin väärin. Jonkunhan täällä on niitä lapsiakin silti tehtävä.
- liian kiltti
mykiäiskä:
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Tuohon kysymykseen " Mitä arvelet - kehtaisiko oma miehesi teettää toisella ilmaiseksi työtä, josta perinteisesti maksetaan vai joustaisiko hän sujuvasti "ei työtä ilman korvausta" -periaatteestaan, mikäli pääsisi itse hyötymään?"
kommentoin sen verran, että en itsekään tekisi kelle tahansa ilmaiseksi nimenomaan töitä SÄÄNNÖLLISESTI ilmaiseksi, mutta kyse on siskoistani ja veljestäni. Miten voin pyytää rahaa siitä, että vietän aikaa heidän kanssaan? Itse en nimittäin ota asiaa edes siten että olen lapsenvahti. Jotenkin tunnen vain kuuluvani heidän lähes joka päiväiseen elämään. Ehkä siksi, että olen tottunut siihen. Uuteen tottuminen ei ole helppoa- ei minulle eikä sisaruksilleni.
Onko minulla koulutus? On. Minulla on myös tiedossa työpaikka, mutta aloitan työt tosiaan vasta myöhemmin, onhan lapseni vasta 10kk enkä siis tosiaankaan halua vielä töihin.
naisellekin ura: Lapseni on 10kk ikäinen, miksi ihmeessä menisin vielä töihin? Toisekseen en elä mieheni siivellä. Minähän meistä kahdesta olen se, joka on menossa töihin. Mies ei pysty, minä pystyn ja myös menen. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Lapsemme on vielä niin pieni, etten halua vielä hänestä päiviksi eroon, koska siihen ei tarvetta ole.
Ja vai sai mieheni laiskan vaimon. Äidiksi tuleminen tuntuu pelottavan monen mielestä tarkoittavan laiskaa naista nykyään. En tiedä mitä tiedät lapsiperheen pyörittämisestä, mutta voin sanoa, ettei viiden lapsen kanssa ehdi laiskotella. Vähempikin lapsi määrä riittää pitämään kiireisenä! Ja kun lisänä on vielä kodinhoito niin..
ap- viemärirotta
Hei taas kiltti ja ahkera aloittaja!
Sitähän sinä todellakin olet - oikea enkeli vanhemmillesi ja touhukas aikaansaapa nuori nainen.
Näen kuviossanne muutaman ison ongelman, vaikka tilaanne juuri nyt aloittajan mielestä onkin ok. Vanhempasi pitävät sinua ja apuasi itsestäänselvyytenä. Ja itsestäänselvyydestä tulee helposti pikkuhiljaa velvollisuus. Ja jos oma elämäsi etenee vaikkapa työelämän suuntaan (jotta saisitte esim edellytyksiä hankkia haaveilemanne talo) tai teille tulee lisää omia lapsia tai mitä vain, mikä on oman perheenne eteenpäinviemistä ja siihen satsaamista.
JOS vanhempasi tulevina aikoina ja vuosina laskevat näin valtavan paljon sinun apusi varaan asiassa, joka on heidän oma tehtävänsä ja velvollisuutensa, näen kristallipallostani vaaran merkkejä ja ristiriitatilanteita.
Ajatelkaapa naiset ja äidit tilannetta toisinpäin. Miehenne rientäisi aina pikkurillin heilautuksesta auttamaan vanhempiaan. Oman perheenne suunnitelmat nollautuisivat sillä sekunnilla kun pyyntö tai toive kuuluu. Kerran kuukaudessa tämä olisi ihan ok. Kerran viikossa - no siedettävää. Useita kertoja viikossa kokonaisia päiviä jopa illat lisäksi. Sietämätöntä.
Kirjoitan taas rahasta, mutta se kuuluu tähän pakettiin. Joa aloittajan vanhemmat olisivat vastuullisia myös tätä työmyyrä tytärtään kohtaan, he ilman muuta neuvottelisivat molempia osapuolia hyödyttävän diilin. Jos tytär on halukas hoitamaan pieniä sisaruksiaan palkatkoon hänet osa-aikaiseksi hoitajaksi ja korvausta vastaan tietenkin.
Suuntaan katseen myös vuosikymmenien päähän eli mahdolliseen perinnönjakoon ym juttuihin. Miten jyvitetään vuosikausia vanhemmille korvauksetta annettu apu? Voi tulla katkeria fiiliksiä, jos tätä apua ei koskaan huomioida mitenkään. Voivat tuntua kaukaisilta asioilta ja ovatkin niitä, mutta sisarusten välille voi aikojen saatossa tulla muutakin kitkaa ja silloin viimeistään nousevat tämänkaltaiset asiat pintaan.
Mutta ajakohtaisempi asia ja ehkä ongelmakin on se, että minun mielestäni tämä jäjestely syö ja näivertää aloittajan oman perhe-elämän ja tulevaisuuden rakentumista. Tilapäinen apu silloin tällöin on eri juttu, mutta jopa vuosikausia kestävä runsas hoitovastuu on - hyväksikäyttöä. Lapsethan ovat vielä tosi pieniä - jos tilanteen annetaan jatkua samana, edessä voi olla vuosien vaativa ja sitova pesti. Kiltteys on hyvä ja myönteinen asia, mutta pitää muistaa olla kiltti itselleen ja omille tarpeilleen myös. - mykiäiskä
Älä välitä tommosista kommenteista kuin tuo nimimerkki "naisellekin uran" alhainen heitto, jospa se on joku mies jolla on traumaattinen avioero takana? ;-D Ei sua varmasti kukaan oikeasti täällä kehtaa laiskana kyllä pitää!
Mutta siis sullahan on sitten ihan loistava tilanne, kun on koulutus ja töitä luvissa ja teillä on asuminenkin noin edullista! Ja siis ilman muuta ymmärsinkin tuon, että juuri noista syistä haluat sisaruksiasi hoitaa - lähinnä vain siis koitin arvuutella miehesi motiiveja hänen kitkerään suhtautumiseensa tuohon asiaan.
Tottahan toki se on nyt haastavaa varmasti kaikille, kun yhtäkkiä sinulla onkin oma perhe. Kyllähän se väistämättä varmasti tarkoittaa sitä, että vähemmänhän sitä aikaa jää sitten syntymäperheellesi. Mutta koita ajatella, että se on asioiden luonnollinen kulku. Niinhän ennen vanhaankin on tehty ja eletty. Ja ethän sinä sisaruksiasi hylkää! Ainahan voit halutessasi mennä heitä tapaamaan. Kyllä te kaikki totutte pikkuhiljaa uuteen tilanteeseen.
Mutta rohkeasti vaan ota omalle perheelle tilaa, jos sinusta itsestä tuntuu, että nyt väsyttää liikaa. Ei muuta kuin tsemppiä ja hyvää kevättalvea! - ennakkoperintö
mykiäiskä kirjoitti:
Älä välitä tommosista kommenteista kuin tuo nimimerkki "naisellekin uran" alhainen heitto, jospa se on joku mies jolla on traumaattinen avioero takana? ;-D Ei sua varmasti kukaan oikeasti täällä kehtaa laiskana kyllä pitää!
Mutta siis sullahan on sitten ihan loistava tilanne, kun on koulutus ja töitä luvissa ja teillä on asuminenkin noin edullista! Ja siis ilman muuta ymmärsinkin tuon, että juuri noista syistä haluat sisaruksiasi hoitaa - lähinnä vain siis koitin arvuutella miehesi motiiveja hänen kitkerään suhtautumiseensa tuohon asiaan.
Tottahan toki se on nyt haastavaa varmasti kaikille, kun yhtäkkiä sinulla onkin oma perhe. Kyllähän se väistämättä varmasti tarkoittaa sitä, että vähemmänhän sitä aikaa jää sitten syntymäperheellesi. Mutta koita ajatella, että se on asioiden luonnollinen kulku. Niinhän ennen vanhaankin on tehty ja eletty. Ja ethän sinä sisaruksiasi hylkää! Ainahan voit halutessasi mennä heitä tapaamaan. Kyllä te kaikki totutte pikkuhiljaa uuteen tilanteeseen.
Mutta rohkeasti vaan ota omalle perheelle tilaa, jos sinusta itsestä tuntuu, että nyt väsyttää liikaa. Ei muuta kuin tsemppiä ja hyvää kevättalvea!Siinä voi tulla perunkirjoituksissa yllätys.
Eli asunto-osakkeessa asuminen saattaa olla "ennakko perintöä" tuossa kertyy markkina arvolla jotain 400-500 €/kk.
mutta ei uutta alla auringon...
- mk
Kyllä vanhempasi käyttävät sinua törkeästi hyväsesi ja missä on sinun oma tahto ja omat harratukset koska nyt sinun harratus on vanhempien lasten hoitaminen ja otappa lusikka kauniiseen käteen ja pyydä palkka työstäsi tai sitten vanhempisesi lapse t päiväkotiin koska sellaiseen pääsee. Sinulle ei kerry mitää eläkkeitä mutta miten kerkiät jos olisit itse palkkatyössä ja miehesi on ihan oikeassa. Kerran pari kuussa olisi hyvä määrä hoitaa toisten lapsia ilta kerrallaan mutta 4 päivää viikossa on aika härskiä hyväksikäyttöa, Milloin sinulle jää aikaa omaan elämään ja kavereiden kanssa olemiseen. Minä en ruvennut edes autokuskiksi naiseni äidille kun ei aika riittänyt eikä kiinnostanut.
- mykiäiskä
Niin mutta siis hänen oma lapsensa on vasta 10 kk että kyllä hän ehtii sinne töihin mennä ja eläkettä kertyy...
Omasta autokuskiksi rupeamattomuudestasi kuulee kyllä, että olet näitä, jotka eivät eväänsä liikauta ilman eri pyyntöä ja korvausta.
On minusta hyväksikin tehdä toisinaan jotain ilman korvaustakin. Ei kaikki ole kiinni rahasta. Ilman korvausta minäkin nuorena tein kotitilallani töitä - ja oli kai siitä ansionmenetystä, kun ei voinut hakeutua muuallekaan kesätöihin, kun oli kotona niin paljon hommia, että ei vanhemmat mielellään päästäneet. Mutta kyllä sitä minun harrastuksiin sun muuhun satsattiin sitten taas auliisti vastaavasti. Opiskeluaikana tein monta vuotta Invalidiliiton palvelutalolle kerran viikossa pari tuntia vapaaehtoishommia, pidin kirjallisuus- ja luovan kirjoittamisen piirejä asukkaille. Koin jotenkin, että pitää ihmisen tehdä sellaistakin, mistä ei ole korvaus rahallista, vaan että siitä saa pyyteettömästi jotain muuta. Kyllä ihmisen olisi terveellistä välillä tehdä jotain ihan vaan tekemisen vuoksi. Kannattaisi kokeilla.
- liian kiltti
"Ajatelkaapa naiset ja äidit tilannetta toisinpäin. Miehenne rientäisi aina pikkurillin heilautuksesta auttamaan vanhempiaan. Oman perheenne suunnitelmat nollautuisivat sillä sekunnilla kun pyyntö tai toive kuuluu. Kerran kuukaudessa tämä olisi ihan ok. Kerran viikossa - no siedettävää. Useita kertoja viikossa kokonaisia päiviä jopa illat lisäksi. Sietämätöntä."
Tuo on kyllä niiin totta! Olenkin pyytänyt anteeksi mieheltä kun joskus olen perunut yhteisiä menoja omien vanhempieni työasioiden vuoksi. Näin ei kuitenkaan ole päässyt usein käymään! En nyt äkkiä muista kuin kolme kertaa.
En kyllä tosiaankaan tykkäis jos mies tekisi vastaavasti.. vaikea vain kuvitella että tekisi koska ei hän vanhempiaankaan auta korvauksetta- vähintäänkin joku vastapalvelu täytyy olla! Kuitenkin, olen siis ollut todella inha miestäni kohtaan tuon asian suhteen, myönnän ja anteeksi on pyydetty ja anteeksi on myös saatu.
Mä itseasiassa tänään juuri kieltäydyin lapsenvahtikeikasta, koska oltiin juuri menossa miehen ja oman lapsemme kanssa menossa käymään yhdessä paikassa. Kyllä tuntui raastavalta, koska se joka minulle soitti, ei ollut äitini tai isäni vaan 6-vuotias siskoni!! Ei tuo kyllä harmistuneelta kuulostanut kun kerroin, ettei tänään sovi. En sitten tiedä miten he tilanteen ratkaisivat. Joskus ovat joutuneet ottamaan lapset mukaan töihin jos en ole päässyt apuun, tiedä sitten pitikö nytkin.
Kiitos taas vastauksista, mykiäiskä ja viemärirotta!- mummi
Kuullostaa kohtuuttomalta, että oma elämäsi on sidottu sisarustesi hoitamiseen. Ihan on hyväksikäytön meininki, ilman palkkaa hoidat, tiedäthän paljonko se päiväkodissa maksaisi ? Kaikkea ei tietenkään mitata rahassa, mutta jos ihmisen oma aika sidotaan tollaiseen työhön, on siitä jotain maksettavakin, sinähän voisit olla senkin ajan palkallisessa työssä muualla.
Itselläni on sellainen kokemus, että olin hoitovapaalla ja lapsi oli 1,5-v. kun minut kutsuttiin kiireellisesti työhön kolmeksi viikoksi (hoitoalalla työskentelin). Yritin saada jonkun hoitamaan lasta, mutta yritys oli toivoton. Pyysin sitten 14-v. vaikeassa murrosiässä olevaa tytärtäni hoitamaan pikkuista sisartaan ja hän suostui, palkasta ei siinä vaiheessa puhuttu. Kesä oli kuumimmillaan ja nuorisojoukko seilaili ympäriinsä pikkuinen rattaissa mukanaan. Varmistin läheisestä tutusta leikkipuistosta, että he ilmoittavat minulle mikäli pikkuista ei käydä syöttämässä puistossa päivittäin. Puiston tädit olivat iloisia kun nuoriso tuli meidän pikkuisen kanssa syömään joka päivä kun ruoka puistossa tarjottiin. Jengin pojat olivat myös todella huolehtivia pikkutyttöä kohtaan ja leikkivät puistossa.
Hoitojakson päätyttyä teinityttöni kysyi, voisiko hän saada 50 markkaa siitä korvaukseksi. Olin tosi liikuttunut, että hän olisi noin vain lähes ilmaiseksi hoitanut kolme viikkoa kokopäiväisestii lasta, vaikkakin oli siskosta kysymys. Se on varmasti sitä sisarrakkautta. Maksoin hänelle sen rahan, minkä olisin joutunut maksamaan jollekin ulkopuoliselle kolmesta viikosta. Tytär oli aivan sanaton ja sai palkkion hyvin tehdystä työstä. Mielestäni hän silloin oivalsi hyvin tehdyn työn merkityksen ja nyt kolmekymppisenä perheenäitinä hän on hyvin koulutettu ja työpaikallaan hyvin palkattu ja pidetty työntekijä ja vaikea murrosikä on vain haalistuva muisto. Pikkusiskokin on jo 18-v. ja ihailee isompaansa, heille on muodostunut jo kauan sitten hyvin lämpimät suhteet ja pitävät yhtä hyvin tiiviisti, nuorempi lomailee kaikin mahdollisuuksien mukaan siskonsa perheen kanssa.
Nonniin, siis en tarkoita, että se maksettu korvaus lapsen hoidosta olisi tehnyt ketään onnelliseksi, mutta onnettomaksi tuollainen hyväksikäyttö kyllä tekee, se mietityttää kyllä loppuelämän, että miksi se lasten hoito oli niin itsestäänselvä velvollisuus.
Irrotatudu omaan elämääsi ja siirrä vastuu lapsista lasten äidille. Onnea matkaan ! - .
mummi kirjoitti:
Kuullostaa kohtuuttomalta, että oma elämäsi on sidottu sisarustesi hoitamiseen. Ihan on hyväksikäytön meininki, ilman palkkaa hoidat, tiedäthän paljonko se päiväkodissa maksaisi ? Kaikkea ei tietenkään mitata rahassa, mutta jos ihmisen oma aika sidotaan tollaiseen työhön, on siitä jotain maksettavakin, sinähän voisit olla senkin ajan palkallisessa työssä muualla.
Itselläni on sellainen kokemus, että olin hoitovapaalla ja lapsi oli 1,5-v. kun minut kutsuttiin kiireellisesti työhön kolmeksi viikoksi (hoitoalalla työskentelin). Yritin saada jonkun hoitamaan lasta, mutta yritys oli toivoton. Pyysin sitten 14-v. vaikeassa murrosiässä olevaa tytärtäni hoitamaan pikkuista sisartaan ja hän suostui, palkasta ei siinä vaiheessa puhuttu. Kesä oli kuumimmillaan ja nuorisojoukko seilaili ympäriinsä pikkuinen rattaissa mukanaan. Varmistin läheisestä tutusta leikkipuistosta, että he ilmoittavat minulle mikäli pikkuista ei käydä syöttämässä puistossa päivittäin. Puiston tädit olivat iloisia kun nuoriso tuli meidän pikkuisen kanssa syömään joka päivä kun ruoka puistossa tarjottiin. Jengin pojat olivat myös todella huolehtivia pikkutyttöä kohtaan ja leikkivät puistossa.
Hoitojakson päätyttyä teinityttöni kysyi, voisiko hän saada 50 markkaa siitä korvaukseksi. Olin tosi liikuttunut, että hän olisi noin vain lähes ilmaiseksi hoitanut kolme viikkoa kokopäiväisestii lasta, vaikkakin oli siskosta kysymys. Se on varmasti sitä sisarrakkautta. Maksoin hänelle sen rahan, minkä olisin joutunut maksamaan jollekin ulkopuoliselle kolmesta viikosta. Tytär oli aivan sanaton ja sai palkkion hyvin tehdystä työstä. Mielestäni hän silloin oivalsi hyvin tehdyn työn merkityksen ja nyt kolmekymppisenä perheenäitinä hän on hyvin koulutettu ja työpaikallaan hyvin palkattu ja pidetty työntekijä ja vaikea murrosikä on vain haalistuva muisto. Pikkusiskokin on jo 18-v. ja ihailee isompaansa, heille on muodostunut jo kauan sitten hyvin lämpimät suhteet ja pitävät yhtä hyvin tiiviisti, nuorempi lomailee kaikin mahdollisuuksien mukaan siskonsa perheen kanssa.
Nonniin, siis en tarkoita, että se maksettu korvaus lapsen hoidosta olisi tehnyt ketään onnelliseksi, mutta onnettomaksi tuollainen hyväksikäyttö kyllä tekee, se mietityttää kyllä loppuelämän, että miksi se lasten hoito oli niin itsestäänselvä velvollisuus.
Irrotatudu omaan elämääsi ja siirrä vastuu lapsista lasten äidille. Onnea matkaan !Sama se mitä odotetaan.
Itse en saanut vielä takkia pois päältä, kun äiti luetteli mitä on suunnitellut minun tekevän "kotona" käydessäni.
Pikku siskot ilman sopimusta ja lupaani ottivat lompakostani kaikki kolikot, olin muutaman kerran antanut ne heille, mutta en koskaan tarkoittanut, että ottamiseen olisi lupa.
Kasvata kyllä samalla nuoremmat siskot siihen että, sinä olet etuus oikeus ja velvollisuus vastapalvelu on harkittavissa ja sitä tuskin saat..
Elät kahden ajatustavan välissä, olet osa lapsuusperhettäsi ja verisiteillä velvollinen sukurakkauden kautta.
Mikä osuus on asunto-osake asumisetuudella? Vuokra on n. 10-12 €/neliö yhtiövastike siitä 3-4 €/neliö jokaisesta vesimaksut 18-25 €/ kk.
Kyllä vanhempasi varmasti pitävä suhdettanne vasta vuoroisena. Miten verotus, asumisoikeus taitaa kulkea luontaisetu palkan nimikkeellä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh741933Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971673- 1481240
- 59688
- 198662
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6646- 55571
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462