Pilaako raskaus vartaloni?

Tätä aihetta on vatvottu viime viikkoina useammassakin keskustelussa.Toisilla muuttaa paljonkin,toisilla ei juuri yhtään vaikka useampi lapsi,tai sitten osa sopeutuu muutoksiin niin,ettei koe muuttuneensa ulkoisesti.Toiset tekee kovasti töitä vartalonsa eteen,toiset palautuu lähes tekemättä mitään.Se on niin geeneistä ja lähtötilanteesta kiinni.
Imettämättömyys ei takaa sitä,että rinnat pysyvät ennallaan.Kudokset löystyvät odotusaikana,siis kaikki kudokset jalkaterästä lähtien.Mutta sekin on niin yksilöllistä.
Painonnousukin johtuu monesti paljon muusta kuin syömisestä,turvotukselle ei paljon ole tehtävissä.Tosin nesteet kyllä lähtee nopeasti poiskin.
Syö terveellisesti,liiku säännöllisesti ja lepää riittävästi sekä juo vettä runsaasti.Lopputulos on silloin paras mahdollinen kropan ja vauvankin kannalta.
Kropan muutoksiin kannattaa varautua,ne on väistämättömiä kun ikää tulee,olipa synnyttänyt tai imettänyt tai lapseton.

- Mitenkä imetys muutti rintoja? vai imetitkö edes? onko loppujenlopuksi imetys edes tärkeää, onko kyse vain siitä että se luo "ainutlaatuisen" suhteen vauvan ja äidin välille? Isot rinnat roikkuvat yhä edelleen. En tiedä onko imetys syynä vai vain se, että ikää on tullut. Muutos ei haittaa minua eikä miestäni. Imetin kaikkia kolmea lastani n. kolmisen kuukautta, olisin halunnut imettää pitempäänkin mutta maitoa ei tullut
- Miltä vatsasi näytti raskauden jälkeen? paljonko paino nousi raskauden aikana sinulla? Vatsani on täynnä raskausarpia ja on löysä. Ei haittaa minua tai miestäni. Painoni nousi jokaisessa raskaudessa n. 15 kg
- Muuttiko synnytys mitenkään sinun alapäätäsi huonompaan kondikseen? Ei muuttanut

vastaa myös:
- Mitä vaivoja sinulla raskausaikana oli ja jäikö raskaudesta jotain pysyvää haittaa kuten esim. vaikea pidättää virtsaa? EI ollut vaivoja raskauden aikana vaan raskaana olo aika oli elämäni ihaninta aikaa. Ja meillä on kolme tervettä lasta, joka on paljon, paljon enemmän ja merkityksellisempää kuin roikkuvat rinnat tai löysä vatsanahka

Aijaa, täällä on sitten tätä puitu useemmassakin keskustelussa.. no kappas kun itse eksyin nyt vasta tänne palstalle niin en tiennyt :)

Jep, geeneistähän se paljolti riippuu myös.

Kun miettii oman äitini tilannetta ja hän sai minut 30-vuotiaana ja olen ainoa lapsi niin omalla äitilläni raskaus jätti esim. poveen pelkkiä positiivisiä muutoksia, oli suurinpiirtein samankokoinen kuin minä ennen kun mut sai eli n. 160cm ja 53kg ... mut äipälle tulikin sit raskausaikana päälle parikymmentä kiloo sitä painoo ... johtu kyllä ihan omasta syömisestä ja itsekurista ! ei hitto minä kyllä pelkään jos tulee niitä mielitekoja , omalla äitilläni oli kuulema ne kuivatut sokeroidut aprikoosit tai jotkut sellaset et se veti niitä aina ihan himona ... mä oon jo tälläkin hetkellä itse niin perso ruualle, et ihan pelottaa miten sit pärjäisin ja pystyisin pitää itsekurin jos tulee niitä mielitekoja :DD nyt kuitenkin voin syödä kuin hevonen ja en silti liho !
Johtuu ehkä mun iästäkin, kun sitä on vasta 19. Kolmenkympin jälkeen sitä varmaan alkaa kertyy samalla tavalla vähän helpommin kuin mamallekkin :)

Oliks sulla Anna Maria Aurora niin minkään näkösiä mielitekoja ruuan suhteen raskausaikana? ja miten muuten sun omat raskaudet meni ja miltä keho näyttää niiden jälkeen? kun et kertonut tuossa mitään omaan itseen liittyvistä jutuista ... :(( ois mukava kyllä kuulla ! ja et monta lasta sulla on, kenties tyttöjä vai poikia ja minkä ikäsii ja minkä ikänen ite oot? koitan ehtii jonkin näköstä äippä seuraa vielä enemmän kun itselläki tää vauvakuume , vaikka kaveripiiristä kyllä löytyy jo pari äitiä ...

Entäs tuliks sulle/teille paljon raskaus arpia? Sekin kyllä kanssa pelottaa, kun itellä tullu murkkuiässä jo niitä koipiin ja rintoihin. mut vissiin tämäkin taas niin yksilöllistä et vaikee lähtee sanomaan :/

Mulla jäi alapäähän häpyhuuliin repeämä, joka ei korjaantunut lainkaan. Kätilö oli sanonut mun ollessa vielä ihan sekavana, vauva rinnalla synnytyspöydällä, että "Tätä en tikkaa, se paranee muutenkin". Jos teille kätilö sanoo MITÄÄN samansuuntaista, niin ärjäiskää sille, että "nyt tikkaat, saatana!"

Niin paljon harmittaa, että toiselta puolen roikkuu puoleen väliin asti irti sellainen maailman hankalin lirpake siellä. Jälkitarkastuksessa sanottiin, että kyllä se olis parantunu, kun oltais vaan tikattu ja että ei tuollaista kosmeettista haittaa kukaan lähde korjaamaan. Toivottavasti ei ole seksissä tiellä. Sit kyllä pääsee itku.

Minä täysimetän. Maitoa tulee suorastaan tulvimalla, vauvalla on hyvä ote yms. yms. positiivista. En silti ole mikään imetysfanaatikko. Hyvin toimiva imetys on ennen kaikkea kätevää ja halpaa ja voi luottaa siihen, että ravinto on juuri vauvalle sopivaa. Helpommalla pääsee jos imetys toimii hyvin.

Toisaalta: huonosti toimiva imetys voi olla ihan yhtä helvettiä, niin olen kuullut. Mitä järkeä siinä sitten on? Silloin kannattaa miettiä, onko vauvalle tärkeintä just se tisumaito vai se, että äidin kanssa seurustelussa on ruokintatilanteessa positiivinen fiilis? Mä veikkaisin, että se fiilis on tärkeämpää.

Painoin ennen raskautta 50, synnärille mentäessä n. 72-74 kg, ja nyt 3 kk synnytyksestä 59. Paino tippuu kokoajan hitaasti, mutta varmasti. En tee sen eteen juuri mitään. Maha ei seisoessa näytä yhtään pahalta, mutta istuessa vyöryy housunkauluksen ylle kuin pullataikina :D Ennen raskautta kuppikoko oli AA, nyt D! Se kyllä nousi jo raskausaikana kokoon C, joten uskon, että "damage was done" jo silloin. Uskon, että imetyksen jälkeen jäljellä on maailman surkeimmat ja ruttuisimmat räpyläläpyskät.

Mitenkä ne saattoi sulle tehdä tolleen että jättivät tikkaamatta sen ... ?

Ihme touhua oikeesti, nyt mua alko kyllä ihan vähän pelottamaan suoraan sanottuna.

Koska eihän kellekkään ihmiselle saa noin tehdä! kyllähän se pitää kuntoon pistää, en ymmärrä.

Miten sulla muuten nous paino noin kovasti? eiks se normaali painon nousu oo jotain 8-15kg?

Hyi muuten kun katoin mainoksen siitä, mikä ohjelma se nyt oli, niin se super Marjo ja tytöt !! nii tää muija oli vaan silleen et juu antaa sen painon nousta nippa nappa vaan sen kaheksan kiloo eikä yhtään yli... eihän toi tollanen "laihdutus" raskausaikana oo todellakaan hyväks

Hienoo kuitenkin et sulla tippuu toi paino tollasta tasasta tahtia. Kyllä se varmasti onkin niin että, osa jo siitä painosta jää sinne synnytysosastolle kun saadaan vauva ulos, sitten imettäminen kanssa on vissiin hyvä tapa tuossa painon pudotuksessa ja ihan kevyet lenkit vauvan kanssa niin et vauveli vaunuissa.

Ootsä sit ite yrittäny kuroo jollain tapaa kanssa sitä nahkaa vatsassa kuntoon? Käsittäisin niin, ettet säkään taida mikään kaameen vanha äiskä olla.

Mulla on yks kaveri joka kanssa liho pikkusen liikaa raskausaikana ihan omasta syystä kun herkutteli vähän miten sattu, nii, jäipä se vatsanahka sit semmoseks löysäks..................... ja kiva kun ikääkin suurinpiirtein saman verran kun mulla

Emmä tiedä sitten, et pitäskö mun ottaa se maidonnousu esto lääke et ei kusis nuo rinnat... vähän itsekästä, mut kyllähän se mielessä pyörii, kaaheeta jos mulle tulis jotkut olemattomat räpyskät, et kuppikoko menis johonkin AA

Etkös kysellyt näitä samoja justiin jokin aika sitten tällä samalla palstalla?

Lapsi voi yhtä hyvin olla myöskin allerginen vaikka kananmunalle, saatikka jollekin viljoille jne. :)

En tiedä, onko näillä sitten yhteyttä et imettäminen ehkäisis myöskin lasten allergioita?

Kyllä mie haluaisin imettää ja tehdä kaiken lapseni eteen, ei se siitä kiinni ole ETTEN HALUAISI.

Mutta kyllähän se pistää miettimään että miltä vartalo näyttää lapsen saannin jälkeen ja ihan normaaleja ajatuksia nämä kuulkaa ovat...

En tiedä kuka muu täällä on kysellyt, mutta minä vasta eksyin tänne ensimmäistä kertaa.

Ja kyllä, on lapsen aika. Koska hedelmällisin ikä naisella on siinä 20-25vuoden paikkeilla elämä muutenkin kunnossa :))

No ... olen mä jo aika "kaameen vanha", eli 32 v ;) Mut raskauteen asti olin alle painoindeksiä 19.

No, sen jälkitarkastuksen tehny lääkäri sanoi, että useasti senkaltaiset repeämät paranevat ilman tikkausta. Mun kohdalla eivät sitten parantuneetkaan, vaan olisi pitänyt tikata. Mistäs sen tietää etukäteen? Olisi pitänyt siinä kohdassa sanoa kätilölle, että senkus tikkaat vaan :(

Ja tiedän, että jotkut ovat revenneet pahemminkin. Siihen ei voi hirveesti itse vaikuttaa - että jos tahtoo sen vauvan, niin pitää ottaa riski. Jonkinverran voi sellaisella öljyvenyttely tai hieronnalla niitä paikkoja notkistaa etukäteen.

Painon nousu on kovin yksilöllistä ja johtuu hormoneista. Minä en mitään erityistä herkutellut jo pahoinvoinnin tähden, mutta silti paino nousi.

Jostain olen lukenut, että jos laihduttaa raskausaikana, rasvasta irtoaa jotain ympäristömyrkkyjä ja vauva kärsii niistä sitten. Parempi siis antaa pläskin vain kerääntyä, kunhan syö fiksusti ja terveellisesti. Se on vauvan parhaaksi.

Imettäessäkään ei siksi pitäisi hirveesti laihdutella. Minä olen ajatellut, että katson, mihin paino jää imetyksen jälkeen ja stressaan sitten vasta .... ettei mene tämä maidontuotanto sekaisin.

venähtäneeseen vatsanahkaan ei valitettavasti auta, kuin kirurgin veitsi. Vaikka läski lähtisi, uskon, että ylimääräistä nahkaa jäisi silti :( Kyllä se maha on sellainen pallo loppuvaiheessa, että ei se läski sitä ole venyttänyt. Sekin tosin lienee yksilöllistä. Itse ajattelin, että saan varmasti kamalasti arpia, koska olen aina ollut niin pieni, mutta toisin kävi :) Ei arven arpea, ei ainuttakaan!

http://www.iltalehti.fi/catwalk/2012031215313908_ca.shtml

Katsopa tuosta nro 3. Anna. Näköjään on mahdollista päästä noinkin hyvään kuntoon raskauden jälkeen :)

Kyllä nämä muutokset kropassa surettaa. Uskon että monta mammaa surettaa, mutta se ei ole kovin trendikästä sanoa sitä ääneen. Pitäisi vaan olla onnesta soikeena, kun on saanut vauvan. Siihen kuuluu kuitenkin myös paljon menetyksen tunnetta ja ahdistusta. Ikinä ei ole enää vapaa menemään ja tulemaan, se on ikäänkuin "leikin loppu". Se ei tarkoita, etteikö rakastaisi lastaan.

Ei äitiys naista miksikään pyhimykseksi muuta, samoja turhamaisia tyttösiä me ollaan silti ;) Ei se ole itsekästä, että haluaa näyttää vielä nätiltä joku päivä. Kyllä mä uskon, että jokainen mamma on jollakin tasolla samoja ajatuksia pyöritellyt päässään. Kyllä minulta pääsi itku, kun ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen katsoin itseäni kirpputorin sovituskopin peilistä. Siellä minä salaa pillitin.

Noniin siinä tuli ääneen tuokin asia jonkun muun suusta kuin minun!! :)

Ja 32-vuotiaana, et sinä mikään vanha vielä ole. Ainakaan minun mielestä. Kyllä tuossa iässä olevat naiset on vielä ulkoisestikin kauniita! :) kasvoiltaan ymym.

Tuo Anna... voi hyvä jumala mikä muutos. Saanko sanoo että tuolla on parempi vatsa mikä mulla nytten on!! itse en nimittäin sen kummemmin vatsalihaksia treenaile, eli löytyy ihan normi pömppis.

Ja sitten tuolla ihan lopussa tuo Lauran muodonmuutos, vaikka ei liitykkään mitenkään raskauteen, mutta vähän tuosta Laurastakin on laihdutuksen jälkeen muodostunut aivan sika kaunis nainen!! Ei herranjumala. !!

No , nyt kun me tiedetään että Annakin on saanut itsensä noin loistavaan kuntoon ei se ole mahdottomuus muillekkaan !!

Mut pystyykö kukaan esim. myöntämään että olisi valmis menemään kirurgin veitsen alle jos olisi vain rahaa ja himottaisi korjata raskauden jättämät muutokset ... ?

Itse en kyllä ehkä veisi asiaa kuitenkaan niin pitkälle. tuntuu ihan älyttömältä :(

Saattaahan tää olla niin, et tää vauvan teko siirtyy vielä parilla kolmella vuodella esim.

APUA , EMMÄ OSAA PÄÄTTÄÄ !!!! :D

Toisaalta haluaisin lapsen niin kovasti, toisaalta sen tuomat muutokset pelottaa JOKAISELLA ELÄMÄNALUEELLA. Nyt iski paniikki.

Tulee niitä päivä et voikun pikkuinen ois ihana ja sit niitä et kerkeishän sitä myöhemminkin..... se on just tätä tämmöstä kun ikä rupee kallistuu siihen pariinkymppiin, nii sit sitä alkaa arpomaan ja miettimään tälläsiä. Aika kait se näyttää et mihin suuntaan vaaka kallistuu. !

Jos sä olet nyt 19 ja olet itsellesi asettanut takarajaksi sen 25, niin miksi et odottaisi vielä?

Sinulla on ihanin nuoruus edessäsi. Vaikka minä olin jo 31 kun tulin raskaaksi ja 32, kun synnytin, tuntui silti siltä, että loppui aika kesken. Ei elämä ole enää samaa lapsen kanssa. Ei sinun näin ikäloppu tartte olla, kuin minun, kun lasta rupeat tekemään, mutta onhan sinulla tuossa aikaa odotella vielä.

Mene vaikka ulkomaille kääntymään ja nauti menemisestä. Istu kavereitten kanssa iltaa myöhään ja harrasta kivoja juttuja. Tälläydy antaumuksella ja nauti siitä, että olet nuori ja nätti! Vaikka joku mamma nyt sanoisi, että hetkinen! Voihan noista jutuista nauttia lapsenkin kanssa ... niin ei. Ei voi. Ei samallatavalla.

Sinun hedelmällisyytesi tuskin muuttuu miksikään tuossa ikähaarukassa, jonka mainitsit. Kyllä sen vauvankin aika on joku päivä. Jos et sitä nyt saa, niin ei se tarkoita, ettet ikinä saisi.

Vauvan tuomaan elämänmuutokseen ei silti toisaalta voi koskaan olla valmis. Se on niin iso muutos, ettei sitä voi ennalta kuvitella. Miten siihen sitten voisi ensikertalaisena valmistautua? Ei se iästä ole kiinni, enkä yhtään väitä, ettetkö olisi tarpeeksi kypsä äidiksi. Sanon vain, että kerta ei ole kiire, älä kiirehdi ;)

Jep, niinhän se menee että äidiksi kehitytään eikä synnytä. Ihan samat asiat esim. parikymppinen joutuu opettelemaan kuin 35-vuotiaskin kun äidiksi tulee...

Niin olemme mieheni kanssa olleet nyt pari vuotta yhdessä eli alotettiin seurustelemaan joskus sillon kun oltiin 17v ja nyt 19-vuotiaina muutettiin samaan osotteeseen vähän aikaa sitten, et ehkä se vauvan hankinta tuleekin liian nopeaan saumaan, kun just iso muutos tapahtunu meidän molempien elämässä.

Puhuttiin sitten että jos ennemmin alettais yrittämään lasta 22-vuotiaina, joten meistä tulis vanhempia sitten kun ollaan 23v. niin kuulostaa vähän paremmalta ja ehkä mielikin osaisi sillon ottaa vielä PIKKUISEN paremmin vastaan ne pienet muutokset mitä kehoon jää siitä raskaudesta :))

Muutenkin ei kuulostaisi hassummalta kun ois kolmekymppinen sillon kun esikoinen alottaa koulun!

Ja 25-vuotiaana jos sais toisen lapsen niin menis kyllä aika simppelisti nuo.

Sisaruksillakin ois ikäeroo sitten se klassinen pari vuotta, joten saisivat hyvät leikkikaverit toisistaan. Ekana tietysti toiveissa poika ja sitten tyttö :)

Mutta... jos on sisaruksilla kuitenkin toisaalta niin pieni ikäero kuin tuo pari vuotta. Niin tahtooko se mennä sitten niin, että just kun oot kerinny palautua niin se ei oikeen hyödytä mitään kun kohta oot uudestaan taas paksuna ja menee se työ hukkaan mitä teit kropan eteen ...
Tai, jos haluaa suunnitella lapset tuommoisella ikäerolla niin kannattasko mun sit tehdä niin et esikoisen saatua en sen kummemmin rupee mitään treenaamaan vaan annan sen painon tippua itsestään niin paljon kun on sillon tippuakseen ja sit vasta kun toinen pulla on saatu uunista ulos niin alotan semmosen kunnon treenin ja pistän kropan tiptop kuntoon.
Mut pelottaa sitten että jos mä tuon ensimmäisen lapsen jälkeen "laiminlyön" itseäni etten tee mitään palautuakseni, niin sitten kun se toinen on kanssa synnytetty, niin jää pakosti jotain löllöä nahkaa roikkumaan koska ensimmäisellä kerralla ei huolehtinut itsensä palautumisesta mitenkään erikoisesti?

En tiedä tajusitteko mitä yritin sanoo...

Oispa täällä joku mamma vastaileen jolla lapset on tehty just tuolleen muutaman vuoden ikäerolla.

Mut tosiaan, ainahan sitä saa haaveilla ja niin pitääkin!! se antaa iloa elämiseen :))

Tietäisin jopa jo kivat nimet muksuille ;)

Joonas Miska Eemeli

Lyhyesti: Pilaa.

Onko pilaa suunitella elämää??

miksi sä edes suunnittelet raskautta jos olet noin huolissasi ulkonäöstäsi..ja mun mielestä kuulostat aika "kakaralta", että mitäs jos aikuistuisit vielä ja menisit vaikka töihin ja kokeilisit ihan aikuisten elämää ennen lasta.
ettekä ole edes miehes kanssa niin kauan seurustelleet saatika asuneet saman katon alla, että siihen soppaan kannattaisi lasta sotkea, ties vaikka päädytkin yh-äidiksi.
selvitä itsellesi mitkä asiat ovat tällä hetkellä tärkeimpiä elämässäsi, kirjoita vaikka paperille, lue paperi ja mieti oletko sittenkään valmis lapseen.

Kyllä raskaus ja äitiys muuttaa kehoa!! Muttei siitä varmaan kannata olla niin houlissaan. Ite olin ekassa neuvola käynnissä 62kg ja kun synnytin olin 80kg. Nopeasti se lähti pois, tosin nyt vuosia myöhemmin ja vanhempana olen nykyisellään 70kg. Ja painoindeksi on ihan normaali.

Imetys ei todellakaan ollut kiva, sattui ja tuli raskausarpia ja vauvakaan ei ollut tyytyväinen, joten 3kk kituutin, kunnes aloitettiin korvike. hyvin kasvoi sillä ja näyttäisi olevan ihan terve ja normaalikokoinen allergia vapaa lapsi meillä.

Tupkoinnin lopetin heti kun tulin raskaaksi enkä edlleenkään vuosia myöhemmn polta. En myöskaan juo alkoholia. Ne vanhentavat myös ihoa ja kehoa. Liikun ja yritän syödä terveellisesti, mutta joskus se lipsuu :) Karkkipäivistä en ainekaan luovu.

Edelleen mieheni tykkää ulkonäöstäni vaikka olenkin hieman isompi kuin ennen.

Raskausarvista en todellakaan tykkää ja mieluiten olisin elänyt ilman niitä, mutta minkäs niille enää teet. :D

No tuolle yhdelle älypäälle tuolla, että kyllä, olen ihan aikuinen nainen ja en mikään kakara enää.

Toisekseen, oltaisiin kyllä oltu ihan tarpeeksi yhdessä mieheni kanssa, sillä jos ajatellaan omiakin vanhempiani niin he saivat mut kolmekymppisinä ja olivat kerenneet olla 6kk yhdessä kun äiti oli raskaana ja kun äidin raskaus selvisi niin muuttivat sillon saman katon alle. Minun syntymästä kaksi viikkoa niin menivät maistraatissa naimisiin. Nyt ovat 49 v ja ovat olleet yhdessä 20vuotta onnellisesti.

Ja tää vartalo juttu ei todellakaan ole mulle elämä, se on vaan yks pikku seikka mikä kiinostaa!

NO MITÄ VEE ITTUA.

Kohta lähtee vetää poliisiilmoitus tollasesta oksettavasta nettiherjasta.

tiesitkö että imetyksellä on positiivisia vaikutuksia ihmisen terveyteen, eim. on tutkittu, että miehet joita EI IMETETTY lapsina ovat alttiimpia sairastumaan eturauhassyöpään.
imetys vaikuttaa myös positiivisesti lapsen vastustuskykyyn.
eli ei ihan turha juttu tuo imetys..ellei nyt ihan tieten tahtoen halua vaikuttaa negatiivisesti alspensa terveyteen..toki ymmärrän niitä äitejä joilla ei nyt maitoa tule riittävästi ja imetys muutenkin vaikeata.

mutta siinä vaiheessa jos pohtii enempi ulkonäöllisiä muutoksia itsessään kuin lapsen terveyttä niin se osoittaa tietynlaista "kakaramaisuutta" ja itsekeskeisyyttä.
mitäs jos pohtisit vähän syvällisemmin tuota perheenperustamistasi
esim.
- miksi lapsi haluaisi syntyä juuri minulle
- mitä minä voin tarjota lapselle
- olisinko hyvä vanhempi lapselleni

ihan tiedoksesi, jotkut ihmiset eivät voi saada lapsia vaikka haluaisivat kovasti, ja jotkut jotka saavat lapsen saattavat saada sairaan lapsen. se että sinä pohdit jotain raskausarpia ja muita kropan muutoksia raskauden jälkeen on aika säälittävää..

Kukin tavallaan...

Mut ei kai se musta huonoa ihmistä tee jos haluan välittää ulkonäöstäni? Ja tämä ulkonäöstä välittäminen kertaa myöskin siitä että huolehdin yhtä tarkasti terveydestäni!

Nämä kaksi asiaa ovat olleet mulle jostain 12-vuotiaasta lähtien kaiken A ja Ö. !!

Ja minä saan olla kaunis, saan haluta olla kaunis, vaikka haluaisin lapsen ja olla äiti. Niinkuin minä sanoin aikasemmin, PYRIN YHDISTÄMÄÄN NÄMÄ MOLEMMAT ASIAT MAHD. HYVIN.

Ja minä oon ollu täällä ihan ystävällinen ihmisille... ja tää viesti millä alotin tämän keskustelun, niin sekin oli asiallinen, joten miksi h*lvetissä minun täytyisi ottaa kuraa niskaan!!

On se jännä et tuolla lukee ihan selvästi kysymykset. Mut sit ei osata vastata niihin, kertoo jotain luetunymmärtämisestä. Vaan alkaa sitten turhan päivänen mömmönmöö.

Minä oon ihmisenä tämmönen, tämmönen vaan minä oon ja tulen luultavasti aina olemaan. Erittäin kriittinen ulkonäköäni kohtaan mm. Ei mun tarvitse muuttua sun tai kenenkään muun takia. Väitätkö sitten itse että oot/ootte parempia ihmisiä kuin minä?

Tämän keskustelupalstan tarkoitus ei ollut riitelyyn. Mutta täällä on ihmisiä jotka haastaa riitaa, niin saavat sitä mitä tilaavat. Yritin tehdä tämän, että tästä olisi hyötyä myöskin jollekkin muille. Jotka haluaisivat yleisesti ottaen lukea et mitä muutoksia muilla on tapahtunu kehossa. Mut kun täällä on ehkä pari järkevää vastausta ja muut on täyttä paskanjauhantaa !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja nyt vielä perustelen noihin kysymyksiis:
- Miksi lapsi haluaisi syntyä juuri minulle:
Siksi koska osaisin olla maailman paras äiti omalle lapselleni! Ja olen itseni mielestä muutenkin hyvin empatiakykyinen ja ystävällinen, hoivaava, mut silti tarkka ja tiukka tietyissä asioissa, hyvin rajat asettava ja hyvän kasvatuksen antava. Olen hyvin äidillinen, joten voisi oikeastaan sanoa että olen tietyltä skaalalta kuin luotu äidiksi! LAPSENI OLISIVAT MULLE KAIKKI KAIKESSA.

- Mitä minä voin tarjota lapselle:
Yksinkertaisesti; hyvän elämän. Turvallisen kodin ja arjen. Hyvän isän. Joskus myöskin sisaruksia. Yrittäen tähdätä siihen mahd. "täydelliseen" perhe-elämään kuin olla ja pystyy ;)

- Olisinko hyvä vanhempi lapselleni:
Kyllä luultavasti ja aivan varmasti olisin. En usko että aikuiseksi kasvettuaan hänelläkään olisi paljon valittamista siitä, minkalaista kotona oli. Kaiken pyrin antamaan lapsiani kohtaan, pusuttelemaan ja rakastamaan, joten ehdottomasti kyllä. Enkä juhli ja rellestä tuolla niin, ettei mulla olisi aikaa lapselle ja muutenkaan kovin usein tee tätä rakasta harrastusta kun mulle siinä baarityöskentelyssä on jo tarpeeksi ja jos lähden joskus lapsille on varma hoitopaikka tiedossa, mukava mummola.

Suosittelen odottamaan. Minullekin ulkonäkö oli kaikki kaikessa tuon ikäisenä. Nykyisin olen eri mieltä, ja sinunkin mielipiteesi varmasti myöhemmin muuttuu :)

Itselläni kävi vähän toisin. Ensimmäisestä rintani kasvoivat koosta B kokoon C, noh imetyksen jälkeen eivät jääneet roikkumaan vaan kutistuivat rusinoiksi. Hyvä kun on mitään jäljellä. Nyt on toinen tulossa ehkä nyt kasvanut takaisin siihen kokoon B suunnilleen, saas nähdä jääkö näistä mitään jäljelle tän toisen imetys rupeaman jälkeen..

No en usko että raskaus pilaa kropan. Tottakai se on suuri muutos kropalle, mutta yleensä hyvin se palautuu takaisin. On yksilöllistä, kuinka nopeasti kroppa palautuu. Jos harrastat paljon liikuntaa niin muutosta hädin tuskin edes näkee.