KOTIÄIDIN ROOLI!!!

Olin itse kotiäitinä aikoinaan viisi vuotta. Mieheni kävi töissä ja osallistui aika vähän koitöihin. En tiedä, miksi ajattelin ja yhä ajattelen, että kotitöitä on loppujen lopuksi aika vähän ja suurimman osan tekee koneet. Tiskokone tiskaan ja pyykkikonee pesee. Siivouksen hoidimme yhdessä sillä en yksinkertaisesti ruennut siivoamaan isommalti ellei mies osallistunut siihen.

Astiat menevät meillä yhä nihkeästi koneeseen ja minäkin olen ne silloin ätllöin jättänyt muiden pantavaksi koneeseen. Asenteestahan se on kiinni; miehelleni ei ole lainkaan tärkeää ovatko likaiset astiat heti koneessa vai eivät.

En kokenut, että mieheni olisi jotenkin laiskempi tai pääsisi vähemmällä vaikkei hän kotitöihin osallistunutkaan. Minulle oli itsestään selvää, että teen kotityöt päivän aikana ja illalla tehdään jotakin kivaa yhdessa. Ymmärrän hyvin kiukkusi mutta toisaalta voisit miettiä, miten saisit hommat tehtyä päiväsaikaan helpommin ja yksinkertaisemmin. Ja oikeasti voisit välillä ottaa tirsat lasten kanssa ja muutoinkin nauttia siitä kotielämästä, sen ei missään nimessä pitäisi olla suorittamista ja toisten passaamista.

JOs miehesi vähättelee kotiäitiyttäsi niin se on jo toinen asia. En sietäisi moista vähättelyä vaan jättäisin kaikki työt tekemettä ja kulkisin kylässä sun muussa niin kauan, että mies hoksaisi mitä kaikkea päivän aikana tapahtuu. RIitelemään asiasta ei kannata rueta vaan mieluummin konkreettisin esimerkein näytä, mitä kotiäitiys on. SIitä pitää myös saada nauttia sillä se on (ainakin minulle) elämäni onnellisinta aikaa ja pääosissa ei suinkaan ollut se "kuka tekee kotityöt"

Kyllä minun mielestä miehesi kuuluu siivota omat jälkensä. Minä en kyllä suostu katselemaan sitä, että mies jättäisi omat likaiset vaatteensa pitkin poikin tai muut omat jälkensä.

Mutta se joka on kotona tekee enemmän, mutta ei sentään kaikkea. Meillä menee siivous niin, että molemmat siivoaa ja molemmat korjaa omat jälkensä.

Enkä minä tee miehelle leipiä yms valmiiksi ja laita ruokaa valmiiksi lautaselle. Sillontällön saatan tehdä, mutta pääsääntöisesti itse.

Itse en ole kotiäiti. Minulla on kolme lasta ja olen töissä 8-9 tuntia päivässä. Sen mitä olen sivusta seurannut, niin kotiäitien mihet ovat juuri tuollaisia, josta avaaja kertoo.

Tämän vuoksi en ole koskaan halunnut jäädä kotiin hoitamaan lapsia, vaan koska käymme kumpikin töissä, molemmat osallistuvat iltaisin ja viikonloppuisin yhtä paljon kotitöihin ja lastenhoitoon.

Itsellä lapset 1v4kk ja 3-vuotiaat ja oon ollu koko ajan kotiäitinä, nyt tosin lähdössä ensi syksynä takas töihin. Meillä minä teen ruoat pääsääntöisesti viikolla, mutta viikonloppuisin mies yleensä kokkaa meille jotain (tai vastaavasti käyttää lapset ulkona, jos haluankin tehdä jotain ruokaa). Pyrin tekemään kotityöt päivän aikana lasten kanssa, otan lapset siis mukaan kotitöihin (siivous, ruoan laitto) tai he leikkivät sen aikaa keskenään. Silti minulla on joka päivä 1,5-2h lepohetki päivällä, jolloin voin nukkua/tehdä mitä haluan kun lapset nukkuu päikkärit samaan aikaan. Illalla kun mies tulee, hän yleensä haluaa vaan olla lasten kanssa, joten siksi pyrinkin tekemään kotihommat päivällä, jotta lapset saa aikaa isän kanssa. Toki mieskin tekee illalla/vloppuna kotitöitä jos molemmat ollaan paikalla, mutta päävastuu on nyt minulla, kun olen kotona. Lisäksi meillä minä olen se, joka harrastaa, käyn 2-4 krt/vko urheilemassa jumpissa, salilla tms., kun mies taas pyhittää lähes kaiken vapaa-aikansa lapsille koska tulee usein vasta klo 17-18 aikaan kotiin. Viikonloppuna molemmat saa nukkua pitkään toisena aamuna ja toinen katsoo lapsia. Minä nukun siis la-aamuna pitkään (klo 9) ja mies sunnuntaina :-). Keittiön mies usein siivoaa illalla, jotta mun aamu olis helpompi.

"Sanira"...sä olet yksinkertasesti opettanut miehes liian hyvälle niin se onkin vaikeeta opettaa enää oikeille tavoille. Nyyt teet niin että sanot miehellesi suoraan mitä häneltä odotat. JOs ei osaa laittaa esim vaatteitaan pyykkiin, niin anna olla etköä pese niitä. Kyllä se sitten havahtuu kun ei ole enään puhtaita vaatteita päälleen laittaa. Teet selväksi että peset VAIN pyykkikorissa olevat vaatteet. JOs ei aikuinen ihminen sen vertaa osaa, niin kulkekoon likasissa vaatteissa. Älä tee herralle väitä ennenkuin oppii siivommaan pöydästä omat sotkunsa.

Kaikkihan lopulta susta itestä kiinni...siitä että mihin sä suostut.

Itse aikanaan lasten ollessa pieniä olin samassa tilantessa. Miehelläni oli oma maalaus- alan yritys. Kerran sitten pyysin häntä jäämään lasten kanssa kotiin joksikin aikaan ja menin ite töihin. 3 viikkoa hän sitä kesti ja sitten palasin takasin kotiäidiksi...koskaan ei mies enään ollut sitä mieltä että mä vaan olen kotona...ja alkoi ottaa huomioon muutenkin mua enemmän ja auttamaan.

Miehen täytyy konkreettisesti kokea mitä se kotiäitinä olo on ja mitä mieheltä siellä kotona odotetaan niin kyllä ne yleensä tajuaa...jos on yntään järkeä päässä.

Nimimerkki minä vain... toteaa : "Sanira"...sä olet yksinkertasesti opettanut miehes liian hyvälle niin se onkin vaikeeta opettaa enää oikeille tavoille."

Ymmärrän kyllä, mitä viestilläsi ajat takaa, mutta onhan tämä nyt hullua, että sekin on naisen vika, että on tehnyt kotona LIIKAA, niin on sitten OPETTANUT miehen "liian hyvälle". Eihän se nyt herran jesta voi niin olla, kyllä mies on ihan aikuinen, ajatteleva ihminen, jolla on vastuuta kodista, puolisostaan ja perheestään aivan yhtälailla kuin puolisollaan! Kotitöidenjako voi tietenkin jakautua eri tavalla, jos mies käy töissä, mutta ei hän sillä varjolla voi vain odottaa tulevansa palvelluksi, eikä siten muka YMMÄRRÄ, mikä häneen osuutensa on. Välillä näitä tekstejä lukiessa ihan suututtaa, on niin vaikea joskus uskoa, että elämme 2000-luvulla.

Nainen, et ole miehesi piika, vaan puoliso!

Meillä sama tilanne. Ymmärrän kyllä, ettei 10-tuntisen työpäivän jälkeen jaksa kotona tehdä, mutta pitäisi sitä siisteyttä edes ylläpitää, lapsi sotkee ihan tarpeeksi jo. Ja viikonloput kuluu miehellä vaan lepäämiseen, vaikka pitäisi silloin jotain jaksaa tehdä -kotona ollessaan hän makaa sohvalla käytännössä koko ajan. Itse teen viikonloput töitä ja lisäksi sen kodinkin sitten hoidan. Eniten tosin harmittaa, ettei vauvamme hoito kiinnosta lainkaan, vain kun on aivan pakko (kun olen töissä) hän vaihtaa vaipat (kauheella marttyyriasenteella ja voivottelulla), ellei sitten päätä antaa lapsen odottaa, kunnes pääsen töistä.

Enkä ole opettanut miestä tähän. Huudan, nalkutan, anelen, valitan joka päivä, mutta mitään ei tapahdu. Kaikki kääntyy aina minun syykseni ja mies muuttuu marttyyriksi ihmetellen, kuinka hänelle aina valitetaan ja ei muka mitään osaa oikein tehdä..........

Ihan kaikille jotka pohtivat asiaa ja ovat epävarmoja :

Älkää koskaan alkako miehillenne äideiksi.
Sukupuoliroolit ovat antiikkia ja jos haluaa niitä saa omassa elämässä päättää olla toteuttamatta.

Meillä kotiäidin rooli oli niin etä kotiäiti teki kotona kaiken siivoamisen. Mutta lasten kanssa oleminen ja pukeminen kuuluu ihan yhtälailla töissä käyvälle miehelle (koska on myös isä!!).

Ja nyt kun molemmat ovat töissä niin siivoillaankin yhdessä vaikka minulla toimistotyö ja miehellä raskaampi työ.

Jos ei omia astioita pesukoneeseen saa, tai pyykkejä pyykkikoriin on se jo pelkkää laiskuutta!! ja mielen köyhyyttä. Ei toisesta tehdä mitään palvelijaa itselleen eikä pelkkää kodinhoitajaa. Rupea sinäkin pitämään miestäsi pelkkänä työnantajana, kuluta rahaa ja paljon. :)

Ja meillä kun mies on nyt välillä pitempiä aikoja kotona, hän tekee kotityöt viikolla minä sitten teen isompia hommia vkl aikana.

Meillä ei tuollainen peli yksinkertaisesti vetele! kotiäiti ei ole piika vaan äiti ja myös miehensä vaimo ei miehen ÄITI ! meillä mies korjaa aina likaiset astiat koneeseen samoin likaiset pyykit ja vieläpä laittaa koneen päälle ja ripustaa ne pyykit kuivumaan, tyhjentää sen astiakoneenkin... jos äiti on lasten käytettävissä koko päivän ja mies töissä silloin iltaisin ollaan vanhempia ja yhdessä tehdään kodintyöt sekä hoidetaan lasten iltatoimet.Meillä on näin ja tulee aina olemaan.Kerran teet kaiken yksin miksi et olisi samantien yh äiti ja silloinkin pääset helpommalla kun ei ole mies passattavana!? miksi olet tuohon suostunut!? voin vain ihmetellä! tottakai mies ottaa palvelut vastaan, jos niitä on tarjolla.Et vaadi mitään se on ihan oma häpeäsi.Annat lapsillesi kotiorjan mallin samalla äitinä.Onnee vaan sulle!

Lisään vielä, että pidän kiinni myös omasta ajastani.Kolmesti viikossa käyn ratsastamassa ja kerran tanssitunnilla.Olen aina liikkunut paljon enkä siitä luovu koskaan.Mies käy uimassa ja käymmme myös viikonloppuisin yhdessä lasten kanssa.Perhe tarvitsee myös yhteistä aikaa! nyt a.p laitat asiat kuntoon ja teet miehellesi selväksi, että passaaminen loppuu tähän tai muuttakoot omilleen.

Meillä minä teen kotona (2 ja 4v) päivän aikana lasten kanssa kotitöitä juuri sen mitä ehdin. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ja pienemmän päikkäriaikaan otan vähän lepoaikaa. Loput hommat tehdään sitten illalla ja viikonloppuisin yhdessä. Ja silloin kun olivat nuorempia ja heräilivät öisin, niin ne hoideltiin yleensä vuoroöin. Onneksi mieheni tietää ja ymmärtää, että lapset tarvitsevat leppoisaa hyvin levännyttä äitiä. Ja hän osaa arvostaa sitä, että minä käytän paljon aikaani ihan vaan aidosti lasten kanssa olemiseen/ leikkimiseen.

Vaihda roolia miehen kanssa, pakotat sen vanhempainvapaalle ja menet itse töihin. Siinähän huomaa, että kotona ei ole mitään tekemistä ;). Toinen vaihtoehto, otat eron ja pakotat miehen pitämään lapsia puolet ajasta.

Miehesihän on välillä lomalla ja hänellä on varmasti myös vapaapäiviä.. pidä sinäkin vapaapäivä ja jätä kaikki siltä päivältä hoitamatta. Vie lapsesi ulos syömään tai tarjoa heille jotain helppoa ja nopeaa ruokaa. Eivät kyllä kärsi yhdestä päivästä. Ja jos ei auta niin pidä muutaman päivän "loma". Kun mies tulee töistä kotiin ja kyselee ruoan perään niin sano, että sulla on lomapäivä. Köllötä sohvalla katsomassa televisiota tai tee jotain muuta kivaa.

Millainen äiti miehelläsi on? Onko hän ollut kotiäitinä? Tuo kotiäitiys on ennen tarkoittanut sitä, että nainen hoitaa kodin sekä lapset ja mies hankkii leivän pöytään. Nainen tuo hymyhuulin tohvelit ja sanomalehden kun mies työpäivän päätteeksi rojahtaa nojatuoliin.

Onko miehen äiti passannut poikaansa niin, että tämän ei ole tarvinnut omassa lapsuudenkodissaankaan tehdä mitään? Tuskin on vaatinut pojaltaan kovin suurta oma-aloitteisuutta jälkien siivoamisen suhteen.

Vaikea antaa mitään neuvoja, kun nämä käyttäytymismallit helpoisti periytyy sukupolvelta toiselle, ellei niitä itse tietoisesti halua muuttaa. Miehellesi tämä nykyinen käytäntö sopii tietysti hyvin. Olennaista on se, että miten sinä muutat omaa toimintaasi. Silloin miehenkin on pakko muuttua.

Joo näinhän se on että nainen väistämättä opettaa miehensä laiskaksi tekemällä liikaa.
Olin itsekin aikanaan kotona kuusi vuotta, mies kävi töissä, joten hoisin tietenkin kaikki kotityöt. Mielestäni se oli silloin ihan hyvä ratkaisu enkä valittanut.
Nyt lapset ovat jo teinejä ja olen itsekin ollut jo pitkään työelämässä, työni on raskaampaa kuin mieheni työ.
Luulin aikanaan että mieheni alkaisi osallistua kotihommiin enemmän kun menen töihin, mutta toisin kävi.
Hän edelleen makaa vapaa-aikansa sohvalla ja on esimerkki mennyt lapsillekin hyvin perille, saan edelleen tehdä kotityöt yksin.
Neuvoisin sinua, että laittakaa työt ajoissa jakoon tai on suuri riski, että ne jäävät sinulle iäksi.
Ja siis minä en ole mikään marttyyri, en tosin nalkuta, mutta päivittäin esitän toiveita että saisin apuja huushollinpitoon.
No, olen kuitenkin päättänyt yrittää niin myötä- kuin vastamäessäkin kun aikoinaan tuli luvattua ja niin kauan kuin jaksan vaan. Ainakin niin kauan kuin lapset ovat kotona.
Sen jälkeen en sitten osaa sanoa, ehkä annan itselleni luvan luovuttaa ja lähden nostelemaan.