Optimiluovimien puuskassa?

Polaarit laaditaan tietyillä reunaehdoilla eli tietyillä oletuksilla, jotka eivät välttämättä päde juuri siihen tilanteeseen missä ollaan.
Esim ilman tiheys vaihtelee kosteuden, ilmanpaineen ja lämpötilan vaikutuksesta.
Ylhäällä tuulee yleensä enmmän kuin alhaalla, mutta kuinka paljon enemmän vaihtelee sekin. Tosituulen suunta maston huipun korkeudella ja alempana ei myöskään ole aina sama ja ero vaihtelee tapauksesta toiseen. Myös aallokko vaikuttaa suorituskykyyn.

Tästä kaikesta seuraa, etteivät polaarit ole täydellisiä, mutta suuntaa antavia kylläkin. Oman veneen tuntemus on siis tärkeää.
Polaareja laadittaessa oletetaan ylhäällä olevan tilanteen kannalta paras purjeyhdistelmä, puuskan tullessa näin ei ole, eikä puuskan lyhyestä kestosta johtuen kannata reivata tai vaihtaa keulapurjetta. Siispä polaari juuri tuolle purjeyhdistelmälle poikkeaa usein veneen vpp (mittakirjan) polaareista, eikä vain lukuarvoltaan edellisestä johtuen, vaan myös suhteessa aiemmin vallinneessa tuulessa saavutettuun suorituskykyyn. VPP polaareista ei siis voi nyt päätellä tuleeko kurssia muuttaa ja mihinkä suuntaan ja kuinka paljon.

Vendaamiseen kuluu aina aikaa, ja suorituskyky laskee vendan aikana. Puuskan aikana vmg on yleensä (ei aina) keskimääräistä parempi, jolloin puuskan aikana vendatessa häviää kaikkein eniten matkassa tavoitteeseen.
Siispä puuskan aikana ei kannata vastasiftissäkään yleensä vendata, vaan ajaa niitä wally kursseja tuuleen nähden ylemmäs, mutta usein laskea tosisuuntaa alemmas, mikäli se ei estä lokilukemaa kasvamasta. Purjetrimmi kallistuksen pitämiseksi järkevissä rajoissa on kuitenkin kaikkein tärkein ja merkittävin tekijä suorituskykyä optimoitaessa. Pienellä miehistöllä keulapurjeeseen ei yleensä kosketa, mutta jos sille on oma trimmaaja niin jaluspistettä kannattaa kyllä siirtää taakse jo puuskassakin, mikäli köysisäädöt on ja välitys riittää. Ison säädöt ovat kuitenkin ne tärkeimmät, eli hekki, levanki ja jalus. Jos barduunat löytyy niin niitäkin säädetään, mikäli miehistöä siihen on, muuten se jääköön ennalleen.

Jos vmg ei puuskassa parane, niin teet luultavasti jotain väärin. Toki veneillä on usein jokin maksimi vmg vastaiseen jossain tuulessa, ja suurempi tuuli ei silloin voi vmg:tä lisää nostaa, polaareissa tähän kuitenkin vaikuttaa tuulen mukana oletettavasti kasvava aallokko, mitä puuskassa ei esiinny.
Vaikka vmg ei kasvaisi kovemmasta tuulesta johtuen, niin venevauhdin kai silti pitäisi kasvaa, joten varmista että niin myös tapahtuu käytännössä. Mikäli joudut puuskassa ajamaan niin ylös että venevauhti laskee on se kaiketi aina merkki siitä, ettei purjeita saatu trimmattu puuskaan sopivaksi.

Ja tämä kaikki siis silloin, kun tuulta on ennestään sen verran, että kallistusta rajoitetaan, eikä ajeta maksimitehoilla. jos tuuli kasvaa puuskassa 0.5 m/s --> 1.5 m/s, on tilanne tietysti toinen, ja silloin voi olettaa polaarien kertovan aika paljon siitä mitä tulee tehdä, eli tavoite nopeudet pätevät yhtä hyvin kuin tasaisessa tuulessakin.

Sitten on vielä sellainen poikkeus kuin ukkospuuskat, joiden kesto nimestään huolimatta voi olla jopa kymmeniä minuutteja. Niissä tietty kannattaa reagoida kuten pysyvään tuulenmuutokseen, eli tarvittaessa vendata ja jopa reivata / vaihtaa keulapurjetta tai rullata nykyistä pienemmäksi.

Ainoa asia mitä optimaalisesta reaktiosta puuskiin voi siis sanoa on että tunne veneesi ja sen suorituskyky käytännössä ja keskity ennenkaikkea purjetrimmeihin. Kokemus auttaa, treenaaminen pikemminkin kuin pelkkä kisaaminen voittoa tavoitellen. Siis tavoitteena tehdä havaintoja veneen suorituskyvystä harjoituskisoissa pikemminkin kuin yrittää pärjätä niissä kisoissa. Kun keskittyy kisaamiseen, niin havainnot jäävät yleensä tekemättä, silloin soveltaa sitä osaamistaan jota jo omaa eikä opi lisää. Yksin vesillä taas ei saa niitä havaintoja tehdyksi, kun ei ole toista venettä mihin verrata. Tähän käyttöön ne kerhojen viikkokisat ovat parasta mahdollista treeniä, kunhan tilaisuuden havaintojen tekoon hyödyntää, eli keskittyy enemmänkin siihen kuin pärjäämiseensä.