Missä vaiheessa tuli arki suhteeseen?

Ei ollut mitään epäjatkuvuuskohtaa havaittavissa.

Emme avioituneet missään huuhaa hengessä. Olimme totutelleet toisiimme 3-vuotta.
Lapset hankimme harkiten ja ottaen ennakkoon huomioon heidän vaikutuksensa elämäämme ja sen rytmiin.

Ainoa, muutaman kuukauden mittainen poikkeava jakso oli viimeisen penskan lähtö.
Vaimo oli jotenkin toisaikainen.

Kyllä on ollut niin riivatun tasaista eloa.
Ei riitoja, ei äidin luokse lähtemisiä, ei mitään!

Syvä dementia lienee syynä tähän tyytyväisyyteen!

No arki tulee varmasti kaikille yhteenmuuton jälkeen. Alkuun kuherrellaan kun on niin ihanaa asua yhdessä, toki riidelläänkin, ei ole helppoa välttämättä totuttaa esim siivous ja ruokailutapoja yhteisiksi. Jossain vaiheessa siinä sitten huomaa että kaikki alkaa vain kulkea omalla painollaan ja jokailtaiset kuhertelut muuttuvat siihen että toinen tekee vaikkapa työhommia ja toinen kouluhommia. Välillä tehdään jotain yhdessä ja laitetaan ruokaa, siivoillaan.

Mutta se ei ole huono asia lainkaan, jos osaa ja muistaa pitää keskinäisestä hellyydestä huolta, eikä turhaan stressaannu jos lemmenleikit jäävät stressin vuoksi vähemmälle. Se on vain elämää. Kannattaa ottaa ohjenuoraksi että kaiken arjen keskellä, muistaisi päivittäin koskettaa, hellästi, toista. Pussata poskelle, halata, jopa nipistää takamuksesta, tai vain sipaista toista poskesta, niin että toinen muistaa että vielä tunnet hellyydenkipeyttä ja halua häntä kohtaan.

Meidän suhde ehdottomasti syventyi arjen myötä. On mahtavaa tuntea että seurustelee oman parhaan ystänsä kanssa, työskennellään tiimissä molempien hyvinvoinnin ja onnen vuoksi. Toki se on vaatinut töitä, pitää jaksaa yrittää ymmärtää toisen ärsyttäviä tapoja, ja riitojakin mahtuu elämään. Jos molemmat kunnioittavat ja rakastavat toista, ei sen alkuhuuman katoamisessa ole mitään pahaa, huuma haihtuu mutta itse rakkaus syvenee.

Arki tulee kaikkiin suhteisiin jossain vaiheessa. Ei se niin kamala peikko ole.

Syvä rakastumishurma kestää 2 vko-2 vuotta. Se aika on oppia tuntemaan toisen persoonaa muilta osin, koska rakkaudessahan seksi on vain yksi asia, joka sitoo toiseen. Toisen persoona ajatusmaailmoineen ym. on se, joka kiehtoo ja pitää yhdessä ja saa jokaisen päivän tuntumaan ihmeeltä.

Säälin sellaisia ihmisiä, joilla pitää olla rakkauden hurma koko ajan päällä ja heti kun arki koittaa, vaihdetaan uuteen. Se on aika kypsymätöntä.

Arki rakkaan ihmisen kanssa kaikkine arkisine touhuineen voi olla todella mieluisaa. Eihän niitä elämän kohokohtia huomaa, jos koko ajan aallon harjalla menisi.