pseudo-murrosikäinen

Neuvoja en osaa antaa mutta minkälainen on epätyypillinen Asperger? Minä olen miettinyt pitkään että lapsellani olisi Asperger mutta neurologin mielestä ei koska as-lapset ovat yleensä hyvin älykkäitä. Ja minun lapseni ei ole se "terävin kynä penaalissa". Kaikki aspergeriin liittyvät oireet hänellä on, paitsi tuo älykkyys.

Meillä käydään lapsen kanssa tosi tiukkaa vääntöä juuri samoista asioista kuin teillä. Ja sitä tehdään joka ikinen päivä ja monta kertaa päivässä. Tuntuu niin turhauttavalta jankuttaa esim. hampaanpesusta joka on normaalia ja päivään 2 kertaa kuuluva toimenpide. Tai suihkuun meno ja vaatteiden laittaminen kunnolla pyykkikoriin. Meillä ei onneksi paljon kavereita ole, vain yksi asuu lähellä ja muiden luokse joutuisin viemään joten kaveriongelma ei ole iso. Mutta juuri nämä arkielämään liittyvät perustoimet ja kodin yhteinen arki tökkii.

Meillä oli juuri tuollainen poika , on nyt aikuinen ja pärjää hyvin ja on kova tekemään töitä .

Lapsena ongelmat olivat kuin olisin itse kirjoittanut . Huusin ja laitoin lakia .. nyt tällä järjellä , kiittäisin hyvistä asioista ja laittaisin aina jonkun asian parempaan kuntoon , yksi kerrallaan ja vaikka parin viikon -kuukauden tähtäimellä , ei nips naps varmaan tule onnistumaan .
Vaikka yksi kotityö kerrallaan tai sopimus , milloin ollaan yhdessä kotona .

Meillä ainakin muodostui ongelmaksi se , että kavereita oli niin paljon , jos joku ei ollut "vapaana " joku toinen oli , sulavasti poika sukkuloi kaverilta toiselle .

Hänellä oli toisaalta hyvä kyky tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa , ei koskaan riidellyt .
Myöhemmin tuli ongelmaksi tavaroiden lainailu , silloin oli näitä game boy pelejä , kaverit lainasivat ja eivät palauttaneet .. kuulin vasta myöhemmin.
Tällä järjellä opastaisin , että pyytää kuittauksen lainaamisesta ja sopisi laina ajasta . Myös kitaraa yms, toiset lainasivat ja poika sain pyydellä takaisin , kun kavereilla olisi ollut soiton tarvetta edelleen .

Nämä kaikki on hyvä pitää mielessä , sillä tulee uusia ongelmia .

Parasta lienee yhteiset matkat ja kotihetket ( niitä tuntuu , että oli vaikea järjestää , aina joku seisoi oven takana , ei ollut rauhaa omassa kodissa , jouluaattonakin tuppasivat sisälle .. )

Pojallani oli paljon oppimisongelmaa, oli niin muuta mielenkiinnon kohdetta . Lopulta lintsaili , jäin vuorotteluvapaalle ja pistin pojan ruotuun , pääsi opiskelusta kiinni -- innostui ja haki opiskelemaan lisää , sai hyvät paperit ja on todella ollut pidetty työntekijä ja on nytkin arvostetussa hommassa .

Levottomuus kuitenkin jatkuu muussa mielessä , ei oikein tiedä mitä haluu , aina kuin menossa .. odotan asettuuko .

Tärkein hyväksy hänet sellaisena persoonana , mutta pidä raiteilla niin kauan kuin voit vaikuttaa , moittimisella ei pahenna kuin omaakin mielenvirettä .
Joskus tarvitaan huumoria ja paljon anteeksiantoa .
Mieti , mitkä piirteet pojassa on myönteisiä .. kerro ne hänelle , ei niitä huonoja , sitten keskityt niihin korjaustoimenpiteisiin .
Voimia.

Ei lapsella ole mitään velvollisuutta tehdä sinun töitäsi kotona. Hän on vasta lapsi.

Jos vaikka jättäisit kaikki omat työsi pois lapsen taakalta, niin hänkin jaksaisi paremmin. Niin ja lapsista tulee sotkua ei kannata dramatisoida sen siivoamista.

Terveisin 2 lapsen yh-isä.