numbers

Ensimmäinen tyttönen jo 5v :)

Minä kavahtaisin lähinnä sitä, jos jo aikuisen iässä oleva tyyppi kertoo, ettei ole koskaan jaksanut yhdessä suhteessa muutamaa vuotta pidempään.

0 kertaa. ei oo löytyny oikeeta ei..

Parikymppisellä kavahdan jos suhteita on ollut yli viisi. Itse en halua seurustella muuten kuin tosimielellä, enkä ymmärrä niitä jotka hyppivät suhteesta toiseen pienen ihastumisen perässä.

Oletteko koskaan miettineet, että jos sillä toisella on ollut niitä suhteita, niin ei se jättäjä suhteessa ole aina just se nainen. Sehän voi olla myös niin, että itse on halunut seurustella, mutta toinen on ottanut ja jättänyt, lähtenyt vieraan matkaan ja sitten tästä syytätte sitä jätettyä ?

Ja toisaalta jos toinen paljastuu petturiksi/valaehtelijaksi/narkiksi/alkoholistiksi/henkisesti sairaaksi, niin mitä järkeä on enää jatkaa siinä suhteessa ?

Voi olla myös niin, että itse on sitä tyyppiä, että haluais seurustella vakavasti, mutta jokainen kohtaama nainen on ollut sitä kevytkenkäistä tyyppiä, joka on lähtenyt..Lähtenyt kuka minkäkin takia, toinen haluaa vain vapautta, toinen ei tiedä onko kiinnostunut naisista vai miehistä, toinen on ahdistunut, jollakin on vakava syömishäiriö/itsarikierre/alko-ongelma/huumeongelma, joku on rakastunut toiseen..yksi valehtelee ja ravaa vieraissa jne. Ja tästäkin syytätte vain sitä toista osapuolta, joka on jätetty/petetty ?

Sitten kun koette elämää ja kasvatte ihmisinä vähän enemmän, niin huomaatte, että ei elämä ole niin helppoa eikä mustavalkoista.

Itse en ainakaan haluaisi seurustella naisen kanssa, joka on elänyt pumpulissa eikä ole mitään elämänkokemusta, sillä itse ainakin olen kokenut paljon asioita nuorena.

Minä tarkoitin juuri näitä sitoutumisrajoitteisia, jotka kaipaavat uutta säpinää elämäänsä aina tietyin väliajoin. Toki nämäkin tyypit yleensä rauhoittuvat jossakin vaiheessa, sen odottelu voi vaan olla muille melko raastavaa puuhaa. Sille ei tietty voi mitään, jos on tullut jätetyksi tai kumppani on osoittautunut jotenkin epäsopivaksi. Toisaalta, jos nainen kerta toisensa jälkeen haksahtaa pettäjäalkoholistiin, ei sekään kauhean hyvä juttu ole.. Mutta se nyt ei tässä tainnutkaan olla pointti.

Ei ole korrektia kertoa monenko kanssa on seurustellut.
Se on ihan puppua, että kaikki pitää jakaa.
Seukkasin muutaman vuoden ihqun naisen kanssa ja muutettiin yhteenkin asumaan.
Hän oli muualta, joten mun ysteistä tuli sitten yhteisiä ystejä.
Kaikki meni todella hyvin, kunnes hänelle selvisi vahingossa, että meikän ystit on meikän exiä.Senjälkeen ei mikään ollut enää kuin ennen. Ja kuten arvata saattaa, niin erohan siitä sitten tuli.
Mun maailmassa exästä ei voi koskaan enää tulla nyxää, ero on se viimenen niitti, kun muuta ei ole enää tehtävissä ja sehän ei uusinnoissa paremmaksi muutu.

Yhden kerran. Muuttui tyttösystävästä ystäväksi.
Luvusta en tarkkaan tiedä mutta jos ollut iästä riippuen todella monen kanssa, niin tuntuisi ehkä omalta puolelta olevani vain yksi niistä lisää, joka jää taas kohta taakse.

En ole ollut yhdessäkään
Ennen 30v ikävuotta max 5 kumppania olisi vielä ok määrä.
Ennen seurustelua tulisi tuntea toista riittävästi

En kyllä kertoisi montako exää on ollut; aika monta.
Mutta jos musta olisi ollut kiinni niin olisin edelleen sen kanssa jonka tapasin 18-v..
Eroamiset ovat rankkoja prosesseja ja en erityisemmin halua muutoksia elämään jos suhteella on pieninkin elinmahdollisuus.
Mun exät ovat olleet levottomia ja harrastaneet muita siinä sivussa, ei sille mitään voi.

Ei kai tommosia voi laskea. Jokainen seurustelu on omanlaisensa. Tietty on niitä, jotka haksahtaa hoitamaan alkoholisteja yms. ja vaikka ne on hienoja tyyppejä, on niillä paljon eksiä jos kuitenkaan eivät ryhdy oksennuksia pidempään siivoileen. Ei moni exä aina kerro siitä, että on huithapeli.
Ite olen sitoutumiskammoinen ja siksi olen nykyään yksin. En halua pahaa kenellekään mutta suhteet alkaa ahdistaa vaikka kuinka yritän.

Itse nyt 25-vuotiaana kavahtaisin ehkä sitä, ettei ole lainkaan kokemusta seurustelusta. Nykymaailmassa ensimmäinen kumppani on harvemmin se, kenen kanssa perustetaan perhe. Myös sitä kavahtaisin, jos joku laskisi parin-muutaman kuukauden jutun seurusteluksi ja tällaisia "suhteita" olisi useampia.

Kaikkein pelottavimpia ovat kuitenkin ihmiset, joista huomaa menneisyyden painon liian selvästi. Jos onkin kokemusta, mutta muutoin on kypsymätön ihminen, saattaa menneet ja käsittelemättömät asiat tulla liiaksi rasitteeksi uudessa suhteessa.

Eli ideaali olisi nainen, jolla olisi ollut vakavampia suhteita, jotka olisivat asiallisesti loppuun saatettuja ja jolle minä olisin se tarpeeksi kauan kaivattu "oikea" :)

No jaa, sekö sitten lienee syy meikän yksinoloon, että oon törmänny vain sellasiin, että kavahtavat mua sen takia, ettei ole kokemusta seurustelusta, kun ikääkin mulla on kohta 30. No, eipä sitä kokemustakaan tällä menolla tule, eikä tarvii miettii sitä, et onko kumppanilla liikaa eksiä.

Yrittänyt olen tutustua uusiin ihmisiin, vaan jokin mussa ilmeisesti sitten mättää, kun yhteydenpito loppuu viimestään sen jälkeen, kun ollaan tavattu. Tämä on tapahtunut siks usein, et mussa se vika sillon varmaan on oltava. Kaverit väittävät kyllä aivan muuta, mut mistäs mä tiedän, kehtaako ne mulle vaan sanoa, jos tuo totta oisikin. Vaan jos en kelleen kelpaa, ni anti olla. Ehkä mä vielä jatkan kattelemista ja lopulta tyydyn kohtalooni, jos ei vain natsaa.