Oudot kommentit

Olin myös 21 kun sain esikoisen. Koulusta valmistuin juuri ennen syntymää ja kyllä huomasi miten muut oppilaat katselivat pitkään ja monesti rupesivat kuiskuttelemaan keskenään ja katsoivat minuun päin.. En jaksanut kuitenkaan välittää heistä loppujen lopuksi paljoakaan, sillä olin todella iloinen vauvasta, joka oli todellakin toivottu :)

Suosittelen vain jättämään nuo kommentit omaan arvoonsa (vaikeaa ehkä, mutta parasta). Tosin saan katseita vieläkin paljon, nyt toista odottaessanikin.. Mutta uskon tämän johtuvan siitä, että minua luullaan usein vieläkin alaikäiseksi :P

Useat ihmiset eivät todellakaan tajua miettiä lainkaan sanomisiaan, vaan sanovat juurikin sen mitä ajattelevat. Itselläni ei koulussa/töissä ole tullut vastaan tällaista, mutta varhaisultrassa ultraaja töksäytti, että oliko tämä lapsi vahinko, vaikka olin juuri kertonut lopettaneeni pillereiden syönnin lähes vuotta aikaisemmin...

Minäkin 21 v ja ekaa odottelen. Koulut sain alta pois hyvissäajoin ja raskausmahaa ei kovin moni koulussa kerennyt enää näkemään. Jännitin paljon kavereille kertomista juurikin sen takia että ollaan vielä nuoria ja ekoja lapsen saajia koko lähipiiristä. Ja kyllä sen huomasi että kaverit ei oikein aluksi osanneet suhtautua ja ekat kommentit oli tyyliin että eikö olisi kannattanut odottaa vielä muutama vuosi ja jatkaa opiskeluja.. Sitten sitä tuntuu että on saanut kaikille selitellä ja perustela miksi haluttiin lapsi "jo" nyt, ihan niinku asia kenellekkään kuuluu. Kaikkien kavereiden tuntuu olevan tosi vaikea ymmärtää miten joku voi haluta lapsen tässä iässä. No osa nyt kuukausien totuttelun jälkeen osaa suhtautua asiaan asiallisesti ja jättää typerät kommentit pois mutta vieläkin joiltain kuulee kommenttia ihan päin naamaa että oisitte jättäneet ne lapsenhankinnat ja hankkineet remppa-auton että siinä oisi ollut projektia kesäksi! Ihan ihme käytöstä mielestäni..

Multa kans esim. anoppi kysyi että oliko suunniteltu. Hitto, 8 vuoden yhdessäolon jälkeen veikkasi vahinkoa vai?! Ja töissä yks kysyi vatsan kasvaessa, että joko on tullut itseinho. Mikä itseinho?! Näytänkö siltä että pitäis olla?! Ja toinen työkaveri kysyi lapsen synnyttyä, että kumpaa toivottiin, tyttöä vai poikaa. Ei tollasia kysellä ***kele!

oon myös 21, ihan pian 22. la on syyskuussa. otettiin sukupuoli selville miehen vanhemman pojan toiveesta ja kun selvisi että poika tulee, totesi todella moni että OOT VARMAAN TOSI PETTYNYT!!! siis whoooooooooooot!!!???? lapsen halusimme, sukupuoli nyt on ihan toisarvoinen seikka kunhan on kaikki hyvin! mur. ja just toi et onlikos suunniteltu jne. 6vuotta seurusteltu, vuos naimisissa.

ja mahan koon kommentointi, toiset sanoo et eihän susta huomaa yhtään et oot tiine kun oot valmiiks jo niin paksu, ja toiset meinaa (jo rv 16 lähtien)) et herrajumala kun sulla on iso maha, mikä ihmeen norsunpoikanen sieltä tulee? että kivat vaan ihmiset... :P

Odotan viidettä lasta, ikää 28v ja ihmiset puhuu ääneen kaikkea että "onkohan tuo joku lestaadiolainen?" ja "Voi kun on tuokin nuorena alkanut.." ja "montakohan vielä tulee, riittääkö aika kaikille?" ja ja ja ja ja..... ###¤%&/)%&/¤/%¤%¤¤###"!!!!!!

Että ei se ihmisten ihmettely lopu vaikka tekisit mitä ja missä iässä!!

Oon itse "jo" 26v ja mies 29v ja odotamme esikoistamme, mutta pakko sanoa näitä juttuja luettuani, että mielestäni on ihan ok tehdä lapset nuorempana, jos itse siihen kokee olevansa valmis.
Mutta en toisaalta ihmettele noita ikäviä kommentteja, koska nykymaailma on vähän sellainen, että moni ajattelee, että lapset pitäisi tehdä vasta yli 30- vuotiaana.
Töissä ollessani minun kohdallani ei kukaan ole minulle heittänyt mitään törkeää kommenttia (mutta olenkin "vanha" verrattuna 20-vuotiaaseen), mutta olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota, että olen ainoa alle 30- vuotias, joka työpaikallani on lapsen saamassa/saanut, kaikki muut työpaikallani olevat esikoisensa saaneet ovat olleet jo yli 30- vuotiaita..
Lisäksi olen myös huomannut käydessäni esim.perhevalmennuksessa, että kaikki pariskunnat, keitä siellä on samaan aikaan sattuneet olemaan esikoista odottavina, ovat minua ja miestäni vanhempia..

Mutta siis, haluan vain sanoa, että olkaa tyytyväisiä valintaanne, koittakaa jättää nuo ikävät kommentit omaan arvoonsa, ei kellään ole mielestäni oikeutta mennä arvostelemaan toisen valitsemaa elämää :) Nauttikaa raskauksistanne ja siitä, että ootte vielä nuoria silloinkin, kun lapsenne täyttää 18 :)

”Siis onko ihmiset jotenkin tyhmiä vai eikö ne ymmärrä, miten tuommoiset kommentit loukkaa?”
 

Ei. Ihmiset eivät ymmärrä, että tuollaiset kommentit voisivat loukata, koska he olettavat, että et ole mikään draamakuningatar (mikä ilmeisesti sitten kuitenkin olet) vaan kuvittelevat, nuo ketaleet, että sinä ymmärrät että he eivät tarkoita sitä henkilökohtaisena loukkauksena. Ja senkin – ne ketaleet – että jos loukkaantuisit, niin rohkenisit edes kertoa asiasta.

Voinen kertoa, että tällaisessa hormonaalisessa tilassa vähän kaikki voi loukata. Se on ihan luonnollista. Itse olen yli 30-vuotias, odotan toista. Sain esikoisen 28-vuotiaana. Sitä vaan huomaa, miten kaikki ihmiset alkaa suhtautua suhun eri tavalla, kun a) olet raskaana tai b) olet äiti. Kai se menee niin, että jotenkin ihmiset ajattelee, että olet koko yhteiskunnan omaisuutta sen jälkeen, kun päätät lisääntyä.

Jätä ihmisten kommenttien kuuntelu toisarvoiseksi. Nyt on sinun aikasi tutustua siihen, kuka olet. Lapsesi pitää tästä kyllä huolen. Lapsen saanti on yksi elämän isoimmista asioista, luultavasti suurin ja tärkein asia. (Ainakin mulle). Se herättää niin paljon tunteita ihmisissä, muisteluita yms, että niitä kommentteja ja ihan hyväntahtoisinakin ajateltuja, tulee ihan väkisinkin.

Nauti raskaudestasi ja ole ylpeä siitä, että olet tehnyt rohkean valinnan elämässäsi. Aina ehtii tehdä töitä ja opiskella, vaikka myöhemminkin. Se lapsi ei paljon sun titteleistä tai työkokemuksestasi hyödy. Jos vetää tiukille talous, niin kirpparit ja sukulaisten käytetyt vaatteet on sitä varten, ruoka on hyvä tehdä itse ja opetella syömään mahdollisimman paljon niitä makaroneja ja perunoita yms. Meillä on mennyt rahaa paljon vähemmän kuin ennen, meni nimittäin kaikki baariin ja lapsen syntymän jälkeen on jotain jäänyt säästöönkin.

Vielä kerran, onnea ihanalle odotukselle!

T. Mutsi x2 18 4

tavallaan en yhtään ihmettele tuota että noin nuorilta tulevilta vanhemmilta kysellään siitä että oliko raskaus toivottu...useimmiten on "vahinko" noin nuorilla.

tavallaan itseäni surettaa nuorten vanhempien ja nimenomaan äitien puolesta, kun eivät tajua menettävänsä tärkeitä työkokemus ja kouluttautumismahdollisuuksia.
useimmiten äidit heräävät työnhakuun vasta silloin kun ja jos parisuhde kaatuu ja mies ei olekaan enää elättämässä ja maksamassa kaikkea..
se on siinä sitten kiva lähteä hakemaan töitä kun olet ollut poissa työelämästä sen seitsemän vuotta..ja jos aiempaa työkokemusta ei ole ja suurinpiirtein amiksen päätyttyä on ryhtynyt "synnytyskoneeksi" niin ei sitä hyvällä katsota.

satun sitäpaitsi tietämään eräänkin äidin joka ei ole itselleen ammattia opiskellut vaan yläasteella "pamahti paksuksi" ..ei ole varmaan päivääkään sen jälkeen tehnyt töitä, mies on vain vaihtunut ja perheenlisäystä tullut säännöllisin väliajoin..mies vain elättää koko perheen.

Työelämä on itseasiassa aika perseestä. Tai mikäs siinä töissä käydessä jos on sattunut löytämään sellaisen ammatin missä oikeasti viihtyy. Moni kuitenkin tajuaa vasta opiskelujen jälkeen ja töihin päästyään että ei se työelämä niin hienoa ole. Sitten kun ollaan yritetty elää "ihanaa" nuoren, työssäkäyvän parin elämää, aletaan yrittää lasta saada ja kappas ei se niin onnistukaan kun ikää on 30 v ja kroppa pilattu viinan juonnilla ja kymmenen vuoden juhlinnalla.

Mulle ainakin parasta elämää on perhe-elämä ja kiitollinen olen että mieskin sattuu olemaan kohtuu varakas, sillä kyllähän se elämää helpottaa. Ikää on 28 v.

Töissä pomo kysyi, että pitäisikö onnitella...

Synnytyssairaalassa kätilö sanoi toiselle kätilölle, että pitäisikö vaihtaa ammattia (3. imukuppisynnytys peräkkäin)...

Synnytyssairaala lääkäri sanoi, että täällähän on synnyttäjän haju...

Sairaalassa muut äidit sanoivat, että vie se vauva nukkumaan toiseen huoneeseen...

IHAN PAKKO KYSYÄ ALOTTELIJA. OLETKO HOITOALALLA TÖISSÄ?

Nii-in, semmoista se elämä on!

mun mielipide on se että nauttikaa raskausajastanne ja älkää tollasista skeidan jauhajista välittäkö.itse aikoinaan olin 17v kun tein ensimmäisen lapsen nyt minulla on 5 lasta ja 2 lastenlasta .oon 51v.mut kaikki ok.NOSTAKAA VAAN ODOTTAJAT LIPPU KORKEALLE,ÄLKÄÄ P PUHUJISTA VÄLITTÄKÖ

Jännä kyllä, ekaa kaksikymppisenä odottaessa, ei kukaan töksäytellyt mitään. Tai sitten eivät uskaltaneet. (Ei kun hetkonen, ainoa oli, setäni oli kysynyt isältäni, pitäisikö onnitella vai pahoitella.. Isäni veti pultit) Joka tapauksessa, vaikka ensimmäinen oli vahinko, en kadu päivääkään, että sai alkunsa ja saapui maailmaan.
Mutta nyt kuusi vuotta myöhemmin toisen kohdalla, yritetty ja toivottu, kysyi eräs ystäväni, että mitä mieheni ajattelee vauvan tulosta. Vastasin että onnessaan on, onhan tätä yritetty. Vastaus kuului järkyttyneenä "Ai ootte vai?!"
Toinen todellakin puolituttu naishenkilö kysyi, että vieläkö olen mieheni kanssa yhdessä. Vastasin että kyllä (mietin: ei kun tapana on pistää ukko pihalle, kun vauva on siitetty) katsoi vatsaani ja osoitti hölmistyneenä "MItä mieltä se on tuosta?" Ensimmäistä kertaa milloinkaan olin sanaton.

Mä luulen että toi töksäyttely ja kommentointi työpaikallasi on iän takia, koska useimmiten siinä iässä vielä moni nuori ei osaa ajatella asioita järkevästi ja ei välttämättä vielä edes perheenä vaan yksilönä. Olin itse 22 kun poika syntyi ja ajatus maailmani heitti kuperkeikan, kun täytyi ajatella pientä ihmistä ja sen tarpeita, oman navan tuijottelun sijaan. Ja tietenkin myös perhettä. Nyt olen yksinhuoltaja isä ja kun mietin noita aikoja, niin kyllä aika lapsellisesti olen ajatellut parisuhteen ylläpitämistä. Tyttöystävä oli tuolloin 20 ja eihän siitä mitään tullut kun kumpikin oli vielä lapsia itsekkin, eikä ollut sellasta elämän kokemusta ja parisuhde kokemusta vielä. Nyt asiat on toisin kun osaa ajatella kaiken monelta eri kantilta ja ymmärtää tekemisensä ja sanomisensa vasta vaikutuksen. (Esim. jos sanon näin toiselle, niin tulee nyrkki silmään... joten en sano) 21 vuoden iässä puuttuu se elämän viisaus vielä. En pahalla tarkoita. Ymmärrät sen sitten kun täytät 30 ja ajattelet elämää taaksepäin tähän hetkeen. Luulen että ajattelen samoin vielä 40, että "voi kun luulin olevani silloin jo elämää nähnyt". heh... Sen mä kyllä tiedän että niin mä tulen ajattelemaan. :)