eläinten hautausmaalla kummittelee

Eläimet kummittelevat siinä missä ihminenkin. Sehän on tullut todettua jo useaankin kerran tällä palstalla, ettei eläimillä olisi sielua, se on vain kiihkouskovaisten propagandaa ja ylimielisyyttä muuta luomakuntaa vastaan. Outoa tuossa on se, että eläimet olivat kuolleet samana päivänä. Miten. Onnettomuus. Vaiko, ennen aikaisesti lopetettuina? Tiedän, että entisen kotikaupunkini hautausmaalle on haudattu kaksi tulipalossa kuollutta koiraa. Olisikohan sama hautausmaa. Koirien elät ovat päättyneet yhtäkkiä, ehkä julmallakin ja traumaattisella tavalla ja he palaavat paikalle, jolla heidän fyysiset kehonsa lepäävät?
Sinulla saattaa myös olla kyky nähdä sellaista, mitä nykymaailman turruttamat ihmiset eivät voi / osaa yleensä nähdä.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Alkaako entisen kotikaupunkisi nimi T:llä? Jos, niin kyseessä on todennäköisesti sama hautausmaa.

Samaa mieltä Obrir UII:n kanssa että sielut on eläimilläkin! Yleensä nousevat jos ovat kuolleet julmalla tavalla tai ahdistuneena/pelossa tai vihaisina. Kokemuksia on minullakin, mutta leijuneena on ollut? Missä se toinen koira mahto olla?

Olin hautausmaalla tänään illalla. Hoidin erään haudan ja jotenkin tiesin mullan alla olevan suurehkoja kiviä muodostelmassa. Kaivoin kivet ylös n.10 cm maakerroksen alta ja tein niistä sydämen haudalle. Haudalla olleessa lyhdyssä oli melkein kokonaan palamaton hautakynttilä. Sytytin sen palamaan haudalle ja lähdin kotiin. Nyt tuntuu, että vaalea, pieni/keskikokoinen koira tepastelisi parketilla ja välillä se on vieressäni sängyssä. Haudalla olleessa kyltissä oli vain eläimen nimi, syntymä-ja kuolinaika, ei minkäänlaista kuvaa haudan asukista. En näe tätä koiraa silmilläni, vaan ikäänkuin välähdyksinä ja tunnen sen 'energiat'. Se ei pelota minua, mutta tuntuu hieman epämukavalta. Miksi se seurasi minua kotiini? Haluaisin kuulla haamututkijan
haamukokemuksista? :)

Hmmh, se koira kaipaa melko varmasti omistajaa? Entinen omistaja ei antanut tarpeeksi huomiota (?) Sytytit sen kynttilän, teit hienon kuvion sen haudalle, ehkä se alko pitää sinusta, onhan se mukava että on lemmikkikin aina matkassa :D Kokeile kutsua sitä sen nimel? Tunnetko mitään erityisempää sitten? Esimerkiksi tunnet 'iloisempaa' energiaa kuten joskus kun koiria kutsuu. :)
Pakko sanoa että itse en ole kyllä eläimen energiaa kokenut, vaikka talon takana onkin omien koirien pieni hautausmaa.

Miksi juuri kummituspalsta vetää puoleensa teitä provoilevia teinejä? Olet katsonut Pet cemetary-elokuvan ja keksit siitä mielestäsi hauskan aloituksen.

Kuka uskoo mihinki, uskon maanpääliseen kuolleihin sieluihin.
Sinä et taida.

Pelottavaa.

Näsinsärkän metsittyneille pelloille on aikoinaan haudattu kymmeniä nautoja, loppukesän öinä siellä nähdään silloin tällöin "läpinäkyviä" lehmiä laiduntamassa, eikä maataloja ei ole enää lähimaillakaan.

Naudat paloivat 1900 luvun alun navettapalossa.

Onpas suloista, surullisella tavalla että pieni haamukoira seurasi sinua kotiin :< Ja tiedän tuon tunteen, kun et näe hahmoa mutta mielessä tiedät tarkkaan, mikä on vieressä. Koirien uskolliset luonteet tuntien, voi ihan hyvin olla että karvaturri on odotellut omistajaansa uudessa olomuodossaan, ja kun joku osoitti sille huomiota, lähti seuraamaan.. En usko että siitä on mitään haittaa, päinvastoin koira voi olla suojelijasi. Muistaisin tarinaa että jossain nuori tyttö käveli illalla jollain pimeällä kujalla ja outo mies lähti seuraa... tyttö pelästyi mutta sitten mies jäi johonkin ja tyttö pääsi turvallisesti kotiin.. Samassa paikassa oli kuitenkin raiskattu joku toinen nainen, ja raiskaaja oli kertonut että nuorta tyttöä lähti seuraa, mutta sitten huomasi että hänellä olikin saattaja - en nyt millään muista oliko saattaja edesmennyt sukulainen (ihminen) vai koira.

Onko tapahtunut mitään uutta Kummasteleva näkijä?

Näkysi oli ihan todellinen. Lähiomaisten näkeminen (joko unessa tai valveilla) pian heidän kuolemansa jälkeen on erittäin yleistä, ja kyllä eläinten haamujakin on nähty kautta aikojen. Ei se ole sairauden merkki. "Obrir Ull:in" vastaus sinulle oli erittäin hyvä.

Kiitos kaikille vastanneille mieltä lämmittävistä vastauksista ja kysymyksistä. En ole käynyt hautausmaalla pariin viikkoon. Tämä suloinen haamukoira oli kanssani vain sen yhden illan ja yön. Aamulla hän oli jatkanut matkaansa.

Optinenharha: En muistele jälkeenpäin enkä kutsu näitä kuolleita eläimiä, koska haluan heidän lepäävän rauhassa. Joskus hautaa hoitaessani saatan puhua itsekseni / haudassa lepäävälle eläimelle esim. tämän haudasta tai iästä, esim 'olitpas sinä vanha / nuori tai 'miksi sinut on unohdettu näin'. Pitäisi varmaan lopettaa se juttelu heille, etteivät tule perässäni, tuo oli kuitenkin toistaiseksi ainoa kerta :) kiitos kauniista viestistäsi.

Hepulis: Kiitos asiallisesta ja asiantuntevasta vastauksesta. En juttele enää sellaisella tavalla, jonka voi tulkita kutsuna.

"Kummastelevan näkijän" nicki jännästi muistuttaa paria itse käyttämääni, toisella rajatiedon foorumilla, jopa kirjoitustyyli on samankaltaista. Kaikin mokomin, mutta huomioikaa, ettemme ole sama henkilö.