Onko alkuseurakunta esikuva ja tavoiteltava ihanne?

Raamattuhan on uskovan ohjekirja. Uskommehan, että Raamattu on totta?
Voiko Jumalan Sana kehittyä? Vai onko Sana, niin kuin Raamattu sanoo, "selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua".
Siis onko Raamatun ilmoitus täydellinen, niin kuin se Sanan mukaan on?
Tässä on nyt käynyt niin, että seurakunta on poikennut pois Raamatun ilmoituksesta. "Kukin poikkesi omalle tielleen", niin kuin Sana sanoo.
Kyllä hajaannuksen siemenkin oli jo heti alussa.

1. Kor. 1:12
Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen".
-
Nyt ei tarvi ihmetellä, miksi tapahtuu niin vähän ja miksi seurakuntaelämä on niin kuivaa. Miksi paranemisia tapahtuu niin vähän ja miksei evankeliumi leviä toivotulla tavalla.
Miksi niin vähän ihmisiä tulee uskoon? Miksi maailma ei voi uskoa? Tähän Raamattu antaa vastauksen.

Joh. 17:21
että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
-
Tuossa oli syy, miksi maailma ei voi uskoa. Kun seurakunta ei ole yhtä. Minäkin ajattelin aikoinaan, että jos usko on tuollaista, niin en halua uskoon tullakkaan.
Mutta usko ei ole oppikiistoja, opinsuuntia, kirkkoja, herätysliikkeitä ym ym.
Usko on jotakin ihan erilaista. Alkuseurakunnassa oli Jeesus, Jumalan Sana, yhdistävä tekijä. He tunsivat näin:

Ap. t. 4:32
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
-
Yksi sydän ja yksi sielu. He olivat yhtä. Yksi Kristuksen ruumis ja Kristuksen mieli. Jos jotain erimielisyyttä oli, niin silloin asia ratkaistiin kysymällä Jumalalta.
-
Filippiläiskirje 3
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.

Ja mikä mieli?
-
1. Kor. 1:10
Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
1. Kor. 2:16
Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
-
Eli yhteenvetona. Meidän tulisi olla yhtä, yhdessä ilman seurakuntarajoja. Meidän mielipiteemme ei ratkaise, vaan Jumalan mielipide ratkaisee.
Ja muutos lähtee aina ensin minusta itsestä. Ei pidä odotaa, että muut muuttuu ja sitten voin olla yhtä kaikkien uskovien kanssa. Ei niin, vaan omassa sydämessä pitää tulla muutos.
-
Alkuseurakunnan malli tulee varmasti takaisin ja se toimii jo nyt monissa ns kotiseurakunnissa. Jumala puhdistaa seurakuntansa, morsiamen, Pojalleen.
Jumalan Sana tulee yhdistämään meidät. Kiitos Herralle.