Äitien mielipidettä kysyisin??

Kiitos vastauksestasi. samaa mieltä olen iteki. äitini tosin oli eri mieltä. minulla on viime aikoina ollu se tilanne kun miettiny äitini puheita, että uskallanko sit suihkuunkaan mennä, vaikka lapset ois nukkumassa... tiijä mitä tapahtuu sillä aikaa...... Mutta lähinnä tarkotin sitä, että jos meen jonneki tuohon "kylille" etemmäs kauppaan ja kauppa reissulla viivyn vaikkapa 20-30 min niin missä vaiheessa se ois mahollista? millon uskaltas jättää nää lapset keskenään? tosin voi kyllä olla että kun en oo tähän mennessä sitä tehny, ni joutus lahjomaan eka reissun, että saatte vaikka tikkarit jos äiti nyt käy kaupasta sen random. vessapaperi, maito, kahvi, jauhelihan....

Meillä oli tuttavaperhe, joka halusi tehdä kaiken lapsen ehdoilla. Hän oli keskipiste, mitään ei tehty sellaista, joka olisi voinut aiheuttaa lapselle ahdistusta. Hän ei ollut yksin hetkeäkään ennen 6 ikävuottaan. Äiti oli kotona, ja kaikki vapaa-ajat isäkin oli lapsen kanssa.
Vanhempien mielestä lapsi oli "voimakastahtoinen ja temperamenttinen". Muiden, esim. minun mielestäni hän oli itsekäs, huonosti kasvatettu ja häijy.

Lopulta lapsesta tuli niin vaativainen, että oli haettava apua. Terapiassa kehoitettiin vanhempia jättämään lapsi kotiin yksin ja menemään pois kotoa aluksi 10 minuutiksi.
Lapsi huusi koko ajan. Ei pelkoa, vaan raivoa siitä, että vanhemmat menivät vaikka hän kielsi.
Hänelle oli hirveän vaikeaa saada perille, että vanhemmilla on oma elämä, ja he eivät enää tästä lähtien ole joka hetki käytettävissä. Lapsen oli mentävä ulos yksin. Hän ei ikinä halunnut leikkiä toisten lasten kanssa, koska "ne toiset aina tappelivat". Ne eivät koskaan halunneet tehdä samaa kuin tämä lapsi. Niinpä hän oli kouluun mennessään valmiiksi syrjäytynyt, eristäytyvä ja koko maailmalle vihainen.

Kyllä lapsen pitää oppia ymmärtämään, että yksin ja itsekseenkin on osattava olla. Ei lapsi ole niin tyhmä tai pahansuopa, että vahingoittaisi itseään tai ympäristöään heti jos jää ilman silmälläpitoa. Lapselle pitää opettaa sääntöjä, joita noudattamalla selviytyy yksin kotona ja pihaleikeissä. Jos ei lapseen sen verran luoteta, että äiti voisi mennä yksin suihkuun muutamaksi minuutiksi, niin vika ei ole lapsessa, vaan aikuisessa, joka pitää lasta täysin aivottomana olentona.

Mene kauppaan. Sano, että nyt menen yksin tällä kertaa, ja te olette sillä aikaa nätisti kotona.

Ny jo mummu kirjoitti:

Meillä oli tuttavaperhe, joka halusi tehdä kaiken lapsen ehdoilla. Hän oli keskipiste, mitään ei tehty sellaista, joka olisi voinut aiheuttaa lapselle ahdistusta. Hän ei ollut yksin hetkeäkään ennen 6 ikävuottaan. Äiti oli kotona, ja kaikki vapaa-ajat isäkin oli lapsen kanssa.
Vanhempien mielestä lapsi oli "voimakastahtoinen ja temperamenttinen". Muiden, esim. minun mielestäni hän oli itsekäs, huonosti kasvatettu ja häijy.

Lopulta lapsesta tuli niin vaativainen, että oli haettava apua. Terapiassa kehoitettiin vanhempia jättämään lapsi kotiin yksin ja menemään pois kotoa aluksi 10 minuutiksi.
Lapsi huusi koko ajan. Ei pelkoa, vaan raivoa siitä, että vanhemmat menivät vaikka hän kielsi.
Hänelle oli hirveän vaikeaa saada perille, että vanhemmilla on oma elämä, ja he eivät enää tästä lähtien ole joka hetki käytettävissä. Lapsen oli mentävä ulos yksin. Hän ei ikinä halunnut leikkiä toisten lasten kanssa, koska "ne toiset aina tappelivat". Ne eivät koskaan halunneet tehdä samaa kuin tämä lapsi. Niinpä hän oli kouluun mennessään valmiiksi syrjäytynyt, eristäytyvä ja koko maailmalle vihainen.

Kyllä lapsen pitää oppia ymmärtämään, että yksin ja itsekseenkin on osattava olla. Ei lapsi ole niin tyhmä tai pahansuopa, että vahingoittaisi itseään tai ympäristöään heti jos jää ilman silmälläpitoa. Lapselle pitää opettaa sääntöjä, joita noudattamalla selviytyy yksin kotona ja pihaleikeissä. Jos ei lapseen sen verran luoteta, että äiti voisi mennä yksin suihkuun muutamaksi minuutiksi, niin vika ei ole lapsessa, vaan aikuisessa, joka pitää lasta täysin aivottomana olentona.

Mene kauppaan. Sano, että nyt menen yksin tällä kertaa, ja te olette sillä aikaa nätisti kotona.

Lue lisää

Lapseni ovat osanneet leikkiä keskenään aina hyvin, suihkussa ja vessassa olen käynyt itsekseni. Kyse oli pois kotoa lähtemisestä, ja lasta ei tule jättää yksin ennen kuin hän on henkisesti kypsä siihen tai ennen kuin hän osaa toimia mahdollisissa hätätilanteissa. Kukaan tuskin epäilee että lapsi itseään vahingoittaisi, mutta osaako lapsi toimia esim tulipalon sattuessa?

Olen aina pitänyt lapsilleni ikätason mukaiset rajat, enkä ole antanut lapsien pompotella minua mielihalujensa mukaan. Lapsillani on myös kavereita ollut pienestä pitäen.

Eikä noi mainitsemasi vanhemmat "pilanneet" lastaan sillä etteivät jättäneet pienenä yksin vaan sillä että kasvattivat lapsensa uskomaan että hän on vanhempiensa pomo!

Aivan totta joka sana. Sanotaan myös että vahinko ei tule kello kaulassa.

Jos ottaa lapset mukaansa pihalle mattojen tamppauksen ajaksi, voi lapsukaiselle käydä joku haaveri, heti kun selän kääntää tai vaikka siinä silmiensä edessä. Sitten joutuu miettimään, olisiko kuitenkin ollut parempi, jos lapset olisivat olleet sisällä kahdestaan tuon ajan.

Tekee niin tai näin, aina voi mennä väärin. Kotiinsa on moni myös kuollut. :)