KAhden lapsen yksinhuoltaja ja uusi parisuhde joskus

Olen 50-vuotias ja erosin 20 vuotta sitten. En ole vielä löytänyt uutta miestä. :(

Tapasimme baarissa. Emme juurikaan niissä käy, mutta tuolloin juhlin ystäväni synttäreitä ja mies tuli sinne muuton päätteeksi kavereineen lasilliselle.

Minullakin oli tuolloin 2 lasta ja olin hiukan vanhempi kuin sinä.
Tokihan se vaatii mieheltä upeaa luonnetta, että lähtee yksinhuoltajan kelkkaan. Minä löysin tällaisen (lapsettoman) miehen ja uskon, että sinäkin vielä löydät!
Koskaan emme ole lapsista riidelleet eikä mieheni ole laskenut eurojaan vaikka niitä on kulunut penni poikineen myös minun lasteni kuluihin. Nykyään meillä on yhteinenkin lapsi.

Päivääkään en ole eroani katunut, päinvastoin! Tiedän olevani onnekas, koska minulla on upea mies ja ihanat lapset!

Kysyin 23v nuorelta mieheltä, että voisiko hän seurustella yh:n kanssa.
Vastaus tuli välittömästi: Tottakai! Miksen voisi?

Hmm... olet todella nuori ja kaksi pientä lasta.Mitä, jos todellakin keskittyisit vaan lasten kasvatukseen ja opiskele ammatti mikäli se vielä puuttuu.Laita oma elämäsi ensin järkestykseen ja mieti vasta sitten mahdollista uutta parisuhdetta.Sekin kannattaa aloittaa hiljalleen ja tutustua kunnolla, koska olet jo eronnut lasten isästä ei tarvitse samaa kaavaa toistaa.

varmasti löydät vielä ihanan miehen elämääsi! :) itse olen vielä onnellisesti aviossa mutta mitä yöelämässä olen käynyt ja miehet tulleet treffeille pyytämään niin eivät ole kadonneet vaikka olen kertonut olevani äiti :) eli siis tarkoitukseni sanoa että ei kaikki miehet pelkää lapsia / yh-äitejä! :) ei pelkoa että yksin jäisit... :)

Riippuu miehestä, millaista haet...jos haet mieheltäsi jännittävyyttä, karismaa, rohkeutta ja testosteronia niin todennäköisesti saat sitoutumiskammoisen, miehen joka elää nuoruuttaan vielä seuraavat 20 v... Jos taas löydät, rauhallisen ja "tylsän" miehen, niin todennäköisesti häntä ei haittaa lapset..
Olen itse eronnut, kahden lapsen yh, hieman vanhempi kuin sin', kylläkin, mutta teen töitä itseni kanssa, jotta en rkahda enää renttuihin...ne muutama keihin olen tuntenut eron jälkeen vetoa, ovat olleet juurikin näitä renttuja..nyt olen tavannut mukavan, kiltin miehen joka o kaikkea muuta...ihastunut olen ehkä vähän mutta arki tuntuu tylsältä vaikka hän on juuri sitä mitä olen AJATELLUT että mieheltä kaipaan. Tasaista arkea, vakituista työtä, raittiutta, urheilullisuutta, lapsirakkautta, eläinrakkautta ja samankaltaiset unelmatkin meillä on... mutta annan aikaa itselleni..
On ihan normaalia käydä läpi eron jälkeen näitä asioita, koska ainakin itselläni on suuri pelko juuri yksinjäämisessä. Kun suurin unelma, ehjä perhe, on mennyt rikki, on vain jaksettava yrittää eteenpäin ja silloin tulee väkisin mieleen se, että äinkö minä olen tästä eteenpäin lopullisesti yksin. Mielestäni sillä, että löytää uuden miehen, vaikka vain laastarisuhteenkin, on suuri merkitys eron läpikäymisessä. En tarkoita että tuolla kylillä pitäisi piirakkaa jaella yleisesti, mutta joku ihastus, joka veisi ajatukset pos exästä ja antaisi toivoa sille ettet tule jäämään yksin. Itselläni ainakin on pahimmat hetket silloin kun tulee näitä MÄ OLEN AINA YKSIN-tunteita ja silloni tulee meitittyä sitä, oliko ero oikeasti hyvä ratkaisu...niitä heikkoja hetkiä...
Hyvä pointti eräällä, että valitse mahdollinen seuraava kumppani tarkkaan...et halua käydä eroa läpi uudelleen ja eivät lapsetkaan. Ajattele mitä mieheltäsi haluat ja mitä perhe-elämältäsi vaadit, mieti millaista haluat elämäsi olevan tulevaisuudessaja tähtää niitä kohti. Jos haluat tasaisen ja normaalin perhe-arjen niin hae itsellesi miestä kuka hakee tätä samaa ja käyttätyuy kuin aikuiset...jso taas haet elämältä esim muuttoa ulkomaille niin hae miestä kuka haluaa tätä samaa... itse en usko mihinkään ennalamäärättyyn vaan siihen, että ihmisen pitää itse ohjata itseään kohti päämääriään eikä luottaa kohtalon tuomiin asioihin...

jos haluat purkaa mieltäsi tai muuten vaan kysellä tai jotain niin:
[email protected]

Ei ole helppoa mulla oli pojat 7 - ja 9 -vuotiaat, yksinhuoltajana olin n. 7-v erosin lastenisästä odottaessani nuorimmaista, ei ollut oikeastaan miessuhteita koko aikana.
Tavatessani 12vuotta sitten nykyisen mieheni olin 33-vuotias, ja tein elämäni virheen perustamalla uusperheen oli siis minun 2poikaa ja hänen 4poikaa ja saimme 3-yhteistä lasta, nyt kotona on 2poikaa ja 3yhteistä. Olen onnellinen lapsistani mutta uusperheelliseksi en enää suostuisi tällä elämänkokemuksella, voisin olla yhdessä jonkun kanssa mutta en haluaisi asua samankaton alla.

Moikka jos haluat juttella lisää asiasta olen sinun kanssa vähän samassa tilanteessa.. tästä on jo jonkun aikaa kun kirjoitit mut tällä hetkellä olen samassa tilanteessa ja pelkään myös että jään yksin mailaa tht. [email protected]

Minä olen kohta 35 ja 8 vuotta ollu yksin lapsen kanssa. On siinä pari kolme jotain suhteenyritystä ollut mutta loppujen lopuksi olen tyytyväisempi näin. Olen saanut keskittyä täysin lapseeni ja kasvanut itse ihmisenä eritavoin kuin parisuhteessa. Minua ei enää edes kiinnosta parisuhteet ja mitään uusioperhekuviota en jaksaisi.
Ehkä joskus tapaan jonkun ja kolohtaa,mistä sen tietää. Mutta voin kuvitella itseni sinkuksi lopun elämää.