Olin puolisen vuotta pätkätöissä eräässä työpaikassa, jossa ihastuin todella syvästi työkaveriini. Kun näin hänet ensimmäistä kertaa, hengitykseni tuntui salpaantuvan ja tuntui kuin sähköisku olisi kulkenut lävitseni. Se ei ollut sellainen tunne, joka tulee kun näkee poikkeuksellisen komean miehen, vaan tuntui joltakin syvemmältä yhteydeltä. Kun aloimme työskennellä yhdessä, tulimme heti todella hyvin toimeen keskenämme, juttelimme kaikesta mahdollisesta, meillä oli samanlaisia kiinnostuksen kohteita, samanlainen huumorintaju jne. Flirttiä ja pitkiä katseitakin oli paljon. En ole koskaan ennen tuntenut niin syvää henkistä yhteyttä keneenkään mieheen, ja fyysinen vetovoima oli myös erittäin vahva. Taisin olla jopa rakastunut.
Mutta, mutta. Kyseinen mies oli naimisissa, hänellä oli lapsia, ja hän on minua 25 vuotta vanhempi. Itse olen siis 24-vuotias nainen. En uskaltanut kertoa tunteistani hänelle, sillä tajusin kyllä tilanteen olevan mahdoton, ja olen sitä paitsi todella, todella ujo. 24-vuotias ja melkein viisikymppinen elävät ihan eri maailmoissa, tiedän sen kyllä. Ja vaikka jonkinlainen suhde olisikin alkanut, en olisi varmastikaan kestänyt syyllisyyden tunnetta hänen lapsiensa ja vaimonsa puolesta.
Yli vuosi on kulunut siitä, kun lopetin kyseisessä työpaikassa, enkä ole nähnyt kyseistä miestä sen jälkeen. Olen tällä välin aloittanut opiskelut, tutustunut moniin uusiin ihmisiin, seurustellutkin. Ajattelin, että ihastus kyllä hälvenisi, kun pääsen uusiin piireihin ja uusien mielenkiintoisten miesten pariin. Mutta ei niin vain käynytkään. Ihastumisen tunne on pysynyt yhtä voimakkaana kuin se oli vuosi sitten. Ajattelen häntä usein ja näen jopa unia hänestä. Usein toivon näkeväni hänet sattumalta kulkiessani vanhan työpaikkani lähistöllä. En vain pääse eroon tunteesta, että ikäerosta ja hänen perheellisyydestään huolimatta hän saattoi olla elämäni mies. Olen ollut kerran, ehkä kaksi, rakastunut oman ikäiseeni mieheen, mutta en ole kokenut vastaavaa yhteyttä kenenkään kanssa, en poikaystävien enkä naispuolisten ystävien kanssa. Sellaista sielun sympatiaa tapahtuu kerran pari elämän aikana, jos on onnekas.
Onko kenellekään muulle käynyt näin? Miten päästä näin voimakkaiden tunteiden yli, kun mikään ei tunnu auttavan?
Miten päästä syvän ihastuksen yli?
1
397
Vastaukset
- Lifes not bedofroses
Anteeksi jos sanon niin onhan tuo vähän haihattelua.
Laita hieman realismia peliin ja mieti asiaa.
Ennen kaikkea kannattaa unohtaa nuo "elämäni mies", "en ole kokenut vastaavaa" tai "ei tule koettua kuin pari kertaa elämässä" jne.
Ne ovat sinun asettamia kuviltetuja ehtoja myös jatkon kannalta itsellesi aivan kuin se vähentäisi tuon kokemuksen merkitystä sinulle. Ei se tarkoita että noita tunteita joita koit tarvitsee kieltää, mutta tulee ymmärtää että niihin usein vaaditaan myös tietty aika ja paikka.
Joudut tekemään ihan tietoista työtä ettet kiinnitä siihen vanhaan työpaikkaasi enää huomiota yms.
Kun katsot noita esteitä suhteenne tiellä niin oliko hän todella "elämäsi mies"?
Toki tuo sielujen sympatiaa on harvinaista, mutta esimerkiksi olet saattanut jostakin toista syystä olla kiinnostunut noihin poikaystäviisi joten heidän vertailu tähän mieheen on vähän epäreilua kaikkia miehiä kohtaan.
Jos nostat tuon miehen jalustalle unelmissasi ja muistoissasi jossa se on helppoa koska toinen tai muut asiat ei ole pilaamassa sitä niin et koskaan pääse siitä eroon.
Tiedän asiasta koska olin ihastunut erääseen naiseen aika pitkään entisellä paikkakunnallani.
En minäkään ole koskaan kohdannut mitään vastaavaa ja pitkän aikaa oli tilanne jolloin minun oli vaikea kohdata häntä normaalisti ja olin sen jälkeen aina aivan sekaisin.
Mutta hän oli minua nuorempi, korkeastikoulutttautumassa ja varmasti tavoiteltu nuori nainen.
Kiinnostuin hänestä ei pelkästään sen takia että hän oli nätti vaan hän vaikutti myös luonteen puolesta ihanteelliselta sekä jotenkin tuntui että meillä oli yllättävän paljon samankaltainen ajattelutapa.
Hän ei kuitenkaan kunnolla vastannut aloitteisiini ja hän oli myös kuten olettaa saattaa tiettyjä aikoja varattu.
Jokin hänessä jäi vain riepomaan sydäntä pitkäksi aikaa kunnes lopulta kun olin tarpeeksi pitkään virunut löyhässä hirressä riuhtaisin itseni irti muuttamalla pois paikkakunnalta.
Siitä on hieman aikaa jo, mutta nyt on aika harvinaisen tyhjä olo varsinkin mitä tulee ajatuksiin rakkaudesta ja parisuhteesta.
Varsinkaan jos aikaansa ei täytä asioilla ja sosiaalisesti eristäytyy niin siellä taustallahan se voisi kummitella.
Kun tänään heitin laukun olalle ja lähdin ajamaan pyörällä töihin aamuisella niin se nainen oli mielessäni.
Mutta minkäs teet?
Enkä ole koskaan ollut rakastunut tai tuntenut että joku olisi tosissaan ollut minuun ihastunut.
Arvelen että sinä tulet jos vain olet tekemisissä miesten kanssa niin löytämään jonkun joka aiheuttaa samankaltaisia tunteita kuin tuo mies kunhan et tee hänestä voittamatonta.
Ei kukaan elävä mies voi kilpailla jonkun unelmien ja muistojen kanssa.
Minun todennäköisyys edes löytää nainen elämääni on aika hatara puhumattakaan edes likimain tuollaisesta fiiliksestä kuin tuo nainen herätti. Varsinkin kun hän teki joskus juttuja jotka antoivat vihjeitä että hänelläkin olisi voinut olla jotain tunteita. Mut ehkä ajoitus ei toiminut.
Ekana sinun kannattaa tosiaan ottaa realistinen näkemys asioista, kohdata tosiasioita ja lakata kertaamasta päässäsi katseita ja flirttejä yms.
Samoin kaikenlainen samankaltaisuuksien löytäminen kannattaa lopettaa.
Teillä olisi lopulta niitä erojakin ollut muutakin kuin vain ikä, vaimo ja hänen lapsensa jotka olisivat voineet tehdä suhteesta muuta kuin odotit.
Ei kannata tuhlata elämäänsä ohikiitäviin pilviin tai jäädä katseineen tuijottamaan solisevaa virtaa vaan rakentaa jollekin kantavamman päälle.
Olen ehkä ennenkin kokenut joskus sillä tavoin samankaltaisuutta mm. naisen kanssa tuttavallisella tasolla että ymmärrän että kyse on myös siitä ajasta ja paikasta jossa kohdataan sekä siitä että jonkun kanssa jakaa niitä hetkiä vaikkei se tarkoitakkaan että oltaisiin koskaan sen enempää yhdessä. Minun kohdallani niistä ei ole koskaan muodostunut rakkaussuhdetta. Sinä olet ollut selkeästi onnekkaampi vaikka tuo yksi mielestäsi on ollut jonkinlainen huippukokemus jota ei voi ylittää.
Ihmisten välisessä kohtaamisisa monella tavalla voi olla magiaa, mutta kannattaa muistaa että se voi olla hyvin hetkellistä sellaista.
We'll always have Paris.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad691265- 42911
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että356744- 116690
- 53673
- 51648
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän116646Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38615- 76602
- 56584