Sortavalassa avattu uusi saha keväällä 2012

Olisiko niin onnellisesti että kattiloissa olisi myös puun polttomahdollisuus jo? Silloinhan voisi toivoa, että hiiliriippuvuus helpottaisi, ja pääsisivät pikkuhiljaa siirtymään hakkeen polttamiseen.

Laatokan pohjoisrannikolle on suunniteltu suojelualuetta jo 20 vuotta.

Sittemmin EU:n Tacis-rahalla 2000-luvun alussa tehtyyn suojelualuesuunnitelmaan sisältyi 84 000 hehtaaria Laatokan pohjoisrannikkoa ja -saaristoa Impilahdelta Lahdenpohjaan ja Hiitolaan.

Suojelualueesta tehtiin suomalaisavulla esite, hoitosuunnitelma ja malliksi retkeilyvarustuksia saariin sekä annettiin työnimi "Laatokan saariston puisto".
Nimi on myöhemmin täsmentynyt "Laatokan vuonot –kansallispuistoksi".

Kuitenkin Sortavalan sahan perustamislupa viittaa siihen, että tiukemmin suojellusta, federaatiotason kansallispuistostatuksesta ollaan luopumassa ja siirtymässä tasavaltatason luonnonpuistostatukseen. On myös mahdollista, että puiston perustamishankkeesta luovutaan kokonaan. Laatokan pohjoisrantojen metsät halutaan siis sirkkelin terään?

Uuden sahan menestymisennuste on joka tapauksessa heikko, sillä se ei ole oikeassa paikassa. Edelleen, perustamisinvestointi on ollut iso. On tarvittu tuotantolinja, oma energiatuotanto, rakennukset, puunkorjuukoneita, puutavarankuljetusajoneuvoja, puu- ja sahatavaran lastaus- ja purkukoneita sekä markkinat sahatavaralle. Näillä investoinneilla on vaikeaa saada kassavirtaa positiiviseksi moniin, moniin vuosiin, ja suhdanteetkin vaihtelevat.

Sortavalan sahan haasteita ovatkin riittävän puumäärän hankinta sekä valmiiden tuotteiden markkinointi ja jakelulogistiikka sekä yleinen kyky kustannustehokkaaseen toimintaan. Lähivuodet näyttävät, pystytäänkö sahaliikeidea ylipäätään saamaan toimivaksi.

Vai toteutuuko Venäjän edesmenneen pääministeri Viktor Tsernomyrdinin lentävä lause jälleen:

”Yritimme parhaamme, mutta kävi niin kuin aina käy”.