Asperger ja työkyvyttömyys

Oletko keskustellut nykyisessä hoitopaikassasi työkyvyttömyyseläkkeen mahdollisuudesta, oletko koskaan hakenut eläkettä? Onko tämänhetkinen hoitosi asiallista eli keskittyykö niihin oireisiin mitkä tällä hetkellä ovat pahiten invalidisoivimpia? Mikäli ei, millaisesta hoidosta ajattelisit itse eniten hyötyväsi? Oletko omasta mielestäsi kykenemätön tekemään minkäänlaista työtä vai etkö vain tahdo tehdä minkäälaisia töitä? Tuolla taustalla luulisi eläkkeen irtoavan helpostikin.

Älä suostu itse siihen, että sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin eläkkeelle jääminen. Ihan varmaan valta-osa Asseista on normaalielämässä ja löytäneet sopivan alan. mm Anssi Kela sanoo olevansa asperger. Mikä sinua kiinnostaa eniten? Voisit aloittaa tekemällä kutsumuskartan ja kirjoittaa paperille sinulle kiinnostavat tekemiset. Ymmärrän, että vastoinkäymiset aiheuttavat masennusta ja tulee kierre joka jatkuu ja jatkuu.

Neuvon, että laadi itsellesi joka päivälle päiväohjelma ja noudata sitä. Säännölliset ylösnousut ja paljon ulkoilua. Itse olen todennut että liikunta ulkoilmassa on parasta masennuksen hoitoa. Siitä se lähtee. Keskustele terapeuttisi kanssa , kun olet tehnyt kartoittanut asiat/työtehtävät jotka kiinnostaisi. "Työ" voi löytyä ensin harrastuksen kautta. Mieleen tulee vaikka valokuvaus? Päihteistä pitää irrottautua määrätietoisesti ja niiden tilalle harrastus tai harrastuksia. Mieti mitä kaikkea saisit niillä rahoilla jotka kuluvat päihteisiin? Olisiko se innoittajana vaikka säästää kunnollinen kamera? Älä luovuta, sinä voit muuttaa elämäsi suuntaa:)

http://hehku.yle.fi/tee-kutsumuskartta/

Kirjoituksesi viittaa vahvaan verbaalisuuteen. Kykenet tuomaan asiasi hyvin esille. Se on osoitus lahjakkuudesta ja piilevistä voimavaroistasi. Kuten on kehottu, älä luovuta vaan hae hoitoa jotta pääset päihteistä irti. Sinulla on hyvä tulevaisuus, kun alat määrätietoisesti etsiä muutosta. Terapialla pääset traumoista irti. Sinulla on oikeus saada terapiaa. Sitä pitää itse vaatia ja vaatia. Sinnikkyyttä vaaditaan. Kevättä kohti:)

Entä jos terapiaa ei ole enää mahdollista saada?

"Älä suostu itse siihen, että sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin eläkkeelle jääminen."

Noin typerää "ohjetta" tuskin koskaan on nähty! Onko sinulla omakohtaista kokemusta aloittajan aiheeseen liittyen minkä perusteella voisit häntä ohjeistaa käytännöntasolla, kukaan täysjärkinen ei ota todesta pikadiagnosoitujen wanna-be-assien netistä hakemia tyhjyydentäyteisiä kehoituksia?

"Ketä nämä As-vihapalsta tyypit oikein on?"

He ovat mielenterveyshäiriöisiä ääliöitä jotka ovat itse diagnosoineet itsensä asseiksi ja kiusaavat aitoja asseja AS-palstalla.

As-vihapalstan jengi oikein tulistuu kun joku KEHTAA kyseenalaistaa heidän kivan pikku assi-luonteenpiirteensä.
HUOH! AS on rasite niille joilla se oikeasti on, eikä mikään hauska kiva normaali asia!

Suomalainen työelämä on täynnä asseja:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/suomalainen tyokulttuuri on autistinen/201309516423

Nuoren paikka ei ole eläkkeellä

2000-luvun vaihteessa neurologiassa tehtiin melkoisia läpimurtoja. Oli alettu etsiä ratkaisuja vanhusväestön aivojuttuihin ja oheistuotteena nousi esiin paljon muuta.

Muistaako kukaan nähneensä juurikaan muuta autisminkirjosta kuin elokuvan Sademies, jossa kuvattiin entuudestaan tuttua, syvästi autistista, puhumatonta tyyppiä?

Kun uudet tiedot erilaisista neurologisista poikkeavuuksista nousivat päivänvaloon ja levisivät populaaristi, monet vanhemmat samoin kuin oireilijat huokasivat helpotuksesta.

Se ei sitten ollutkaan laiskuutta, ilkeyttä saati synnin kirous eikä riivaajan tekosia kun lapsi käyttäytyi huonosti tai todella omituisesti. Ja niin sitten Suomessakin alettiin diagnosoida asperger-oireisia, adhd-oireisia, dysfaatikkoja, tic-oireisia, rettingin-oiretýhtymää potevia ja monia muita.

Samaan tahtiin vanhan koulukunnan psykiatrisia diagnooseja alkoi vaihtua uusiin neurologista poikkeavuutta kuvaaviin, parempiin.

No sitten ne lapset, joita oli alettu tutkia paremmin, varttuvat ja sitämukaa on myös lisääntynyt "mielenterveysongelmaisten" määrä.

Tavalliselle kaduntallaajalle, jolla ei ole itsellään tai lähipiirissään neurologista oireilua potevia, sensosrtin dg:t eivät ehkä paljoakaan kerro. Hullu on hullu vaikka voissa paistais, mutta meikäläisille asiat näyttäytyykin ihan toisin.

Sainpa myös minä tässä jonkin aikaa sitten todella vahvistuksen sille, ettei aspergerius ole sairaus eikä edes mielenterveyden häiriö, nimittäin Aurorassa minulle suoraan kerrottiin, että koska en sairasta mitään mielisairautta, heidän on kovin vaikeaa yrittää minua auttaa, vaikka pitkäaikaisesta masennuksesta kärsinkin. Ja vaikkei älyssäni mitään vikaa olekaan, käytännön asiat tuottavat toisinaan sellaisia vaikeuksia, joiden vuoksi vähemmästäkin masentuu, mutta joihin eivät sairaalat pysty mitenkään puuttumaan jo ihan resurssipulan vuoksi. Siksipä olenkin ollut jo vuosia eläkkeellä (46v) vaikken omasta mielestäni ole täysin työkyvytön; voisin tehdä lähes ihan mitä vain (kokemusta löytyy usealta sektorilta) esim. etätyönä, mikä antaisi lisäpotkua elämääni ja toivoa tulevaisuuteen.

Hauska kuulla, että Aurorassa vapauden tuulet lopultakin puhaltaa!

Pieni lapsemme oli lasten psykiatrian osastolle tuomituna pakko"hoitoon" 2004-2006. Se oli perheellemme kamalinta aikaa, josta on nyt lopultakin selvitty.

Mutta aiheeseen - Aspergerkaan ei pitänyt lasten psykiatrian polikliniikalle lähetettyjä poikia hulluina, vaan kyvykkäinä lapsina, joita oli väärin ymmärretty. Wikipedian mukaan Asperger jatkoi tieteellistä työskentelyään autismin arvoituksen parissa vielä eläkkeellä.