Sain 2 viikkoa sitten tietää poikaystäväni peliriippuvuudesta sekä siitä että hänellä on 6000 euron edestä pikavippivelkaa.
Siis tämä velka on kerääntynyt alle 2 kuukauden sisään.
Kun sain tietää asiasta en millään voinut uskoa sitä, sillä koko suhteemme ajan hän on aina sanonut EI pikavipeille. Olen edelleenkin järkyttynyt asiasta, sillä tuntuu etten tunne häntä ollenkaan ja epäilen häntä jatkuvasti.
Hänen äitinsä joutui ottamaan lainaa pankista, jotta tuo velka saataisiin maksettua nopeasti pois. Hyvä että velka saadaan pois, mutta pakko on silti hakea apua ja lopettaa TÄYSIN pelaaminen.
Sillä ihmettelen sitä kun hänen äitinsä kuitenkin sanoi ettei tuo estä vaikka lottojen tekemistä taikka 10 e pelaamista viikossa.
Tänään sain tietää että poikaystäväni oli uudelleen käynyt pelaamassa.
Enkä yhtään tiedä mikä olisi oikea suhtautumistapa. Tunnen niin paljon vihaa häntä kohtaan ja minua kuvottaa mitenkä hän kehtaa valehdella minulle, kun hän kuitenkin tietää että aikaisemmissa parisuhteissani on ollut ongelmia luottamuksen kanssa ja luottamus on minulle kaikki kaikessa.
Kun puhun hänelle siitä, että haluan että hän kertoo minulle heti jos tekee mieli pelata, ja hakee tietysti apua ja kerron kuinka minua loukkaa valehtelu niin hän hyökkää vastaamalla että " jos sinäkin pelaisit, niin minä tukisin sinua aina, tuo sinun periaate kusee koska kaikki valehtelee joskus, et voi löytää rehellistä miestä. Mistäs minäkään voin tietää että mitä teet salaa yms."
Muutoin hän on todella ihana, välittävä ja ystävällinen mies, mutta heti kun puhun hänen peliriippuvuudestaan rupeamme riitelemään rajusti.
Haluaisin tukea häntä ja auttaa, mutta kaikki valehtelu ja varsinkin tuo velka haittaa meidän yhteistä tulevaisuuttamme, enkä halua enää joutua kärsimään ja elämään epäluuloisena. Toisaalta rakastan häntä niin paljon ja minulla oli paljon ihania odotuksia tulevaisuudesta ihmisen kanssa josta välitän yhteisessä asunnossa jne. Ja nyt kaikki on ihan vituillaan...
Voitteko auttaa minua, että pitäisikö minun jättää hänet vaiko yrittää vielä kestää?
Jotenkin tuntuu, että minun vastuullani olisi hänen tyttöystävään pelastaa hänet tuolta ja tehdä kaikkeni, ettei hänen tulevaisuutensa menisi pilalle. Mutta en tunne minkäänlaista sympatiaa häntä kohtaan sillä olen ihan riekaleina.
Poikaystävän peliriippuvuus
12
3112
Vastaukset
- bloginpitäjä
Olet vaikeassa tilanteessa. Olen itse toipuva pelinarkkari. Pidän blogia toipumisestani osoitteessa irtiuhkapeliongelmasta.omasivu.fi/ pyydäppäs poikaystävääsi lukemaan tarinani ja mihin kaikkeen minulla hallitsematon pelaaminen on johtanut. Asian kanssa ei ole leikkimistä. Totuus on kuitenkin se että vain HÄN itse voi asiaa alkaa hoitamaan ja myöntää olevansa sairas ja tarvitsevansa apua. Pelastaa ei voi ketään eikä auttaa loputtomiin sillä maksamalla toisen lainoja tai vippejä, mahdollistaa vain toisen lisäpelaamista eikä varsinainen pohja tule ajoissa vastaan.
Jos sitä auttamista jatkatte, hän jatkaa pelaamista ajatellen että te olette loppupeleissä maksamassa hänen mokansa. Se on kaikista pahinta mitä voitte tehdä. Antakaa kusta luottotietonsa ja lopettakaa rahan antaminen lainaaminen. Sen herättää yleensä tai sitten käy niin että alkaa rikoksilla hankkia rahaa.
Se että muutat pois sieltä voi herättää hänet tai antaa vain sytykkeen pilata asiat enemmän, ongelma on juuri se että jos ihminen ei itse tajua olevansa hallitsematon ja tarvitsevansa apua, ei ole mitään väliä mitä teet, kaikki on hänestä itsestä kiinni. Peliriippuvaisen läheisenä olo on raskasta jos toinen ei itse ole motivoitunut asioita hoitamaan. Nyt peli poikki hinnalla millä hyvänsä ja sitten asiat paperille ja hoitosuunnitelma kehiin. Aloittakaa GA-ryhmästä. Sinne kuuntelemaan muiden tarinat peleistä ja siitä mihin on holtiton pelaaminen johtanut. Kiitos pelaamattomasta päivästä , tänään 9 päivää. - Ymmärrän
Hei! Tuntui, kuin olisit kirjoittanut minun tarinaani. Pari vuotta sitten olin tismalleen samassa tilanteessa. Ajanvietteenä pokeria harrastaneella poikaystävälläni oli lähtenyt homma käsistä ja reilussa kuukaudessa pikavippivelkoja oli kertynyt yli 3000 euroa. Tämä tuli täysin puun takaa, en ollut aavistanut mitään tällaista, vaikkakin hän olikin ollut aika-ajoin surullinen ja masentuneen oloinen. Hän ei itse kertonut peliongelmasta, vaan hänen äitinsä oli vahingossa avannut kotiin tulleen laskun, joka osottautui pikavippilaskuksi. Poikaystäväni koki suurta helpotusta, kun sai purkaa asiaa ja ei tarvinnut enää salailla. Minä olin myös aluksi vihainen ja ennen kaikkea kuvotti. Hän oli valehdellut minulle yli kuukauden joka päivä.
Hänen vanhempansa maksoivat lainat pois ja poikaystäväni asetti vippi- ja pokerisivuistoille laina- ja pelikieltoja itselleen. Mutta hänen käsityksensä mukaan homma oli sitten hoidettu. Pelaaminen oli ongelma, mutta hän ei myöntänyt olevansa peliriippuvainen. Saimme hänen äitinsä kanssa suostuteltua pojan käymään nuorten päihdekliniikalla, jossa hän kävikin puolen vuoden ajan. Hän ei kokenut, että hoidosta ja keskusteluista olisi ollut mitään apua, koska hänen mukaansa hän ei tarvinut apua. "Minulla oli ongelma, mutta ei ole enää. En vain enää pelaa."
Jatkuu....- Ymmärränjatkuu
Poikaystäväni kävi töissä ja sai maksettua kaikki velat pois. Jotenkin samoihin aikoihin velkojen maksun jälkeen hoidossa käyminenkin vain jäi pois. Olin jatkuvasti epäileväinen ja vainoharhainen. Tuntui, kuin olisin tulossa hulluksi. Poikaystäväni kanssa en asiasta voinut jutella, sillä myös meillä aihe "peliriippuvuus" aloitti riitelyn. En voinut asiasta kertoa kenellekään ystävilleni, koska olin poikaystävälleni niin luvannut. Minua vain ahdisti. Poika lupaili, ettei enää ikinä valehtele minulle.
No, kuinkas kävikään. Juuri kun luottamus oli pitkän prosessin jälkeen saatu rakennettua: Yhtenä iltana yllätin hänet huoneestaan pelaamasta nettipokeria. En muista milloin olisin ollut niin järkyttynyt ja vihainen. Hän oli taas valehdellut. Hän uskotteli minulle, että oli vain pelannut saamallaan 20 euron ilmaisella pelirahalla pari päivää. Mutta kun oli sovittu: EI ENÄÄ IKINÄ MITÄÄN RAHAPELIÄ, ei edes 20 senttiä pelikoneeseen. Minun oli pakko kertoa hänen vanhemmilleen, koska poika ei osannut itse pitää itsestään huolta. Jälleen hän vaipui itsemurhan partaille ja tuli hysteeriseksi, mutta vakuutti minulle ja äidilleen, ettei enää pelaa. Hänen sanoillaan ei ollut mitään merkitystä, niissä ei ollut enää mitään takeita enkä luottanut niihin. Hän vannoi lopettavansa oikeasti. No, pari päivää myöhemmin hän paljasti minulle, että ei ollut vain pelannut tällä 20 eurolla. Hänelle oli kahdessa päivässä kertynyt 3000 euron pikavippivelat. Oloni oli äärimmäisen ristiriitainen, sillä tunsin suurta huolestuneisuutta ja surua häntä kohtaan, mutta samaan aikaan minua loukkasi ja suututti tämä pettymys ja valehtelu.
Poika rukoili, etten jättäisi häntä ja niin me jatkoimme yhdessä. Hän jatkoi hoitoaan, mutta luottamusta ei ollut missään asiassa. En luottanut hänen sanoihinsa ollenkaan. Pikkuhiljaa jälleen luottamusta rakennettiin uudelleen. Poika kävi hoidoissa 1-2. viikon välein, juttelemassa. Hän laittoi uusia peli- ja lainakieltoja ja kävi laittamassa pankkitililleen nostorajat, ettei voisi käyttää rahaa samallalailla. Hän antoi tietokoneensa vanhemmilleen, jotta ei pystyisi enää pelaamaan.
Meni kolmisen kuukautta edellisestä pelaamisesta, kun jälleen arki alkoi olla mukavaa ja luottamus jo rakentumassa. Hänen hoidossa käymiseen tuli kolmen viikon tauko sairastumisen vuoksi. Luottamus ei todellakaan ollut täydellinen, sillä edelleen olin vainoharhainen ja epäileväinen. Meninkin lukemaan hänen tekstiviestejään hänen ollessaan suihkussa. Viestilaatikko oli täynnä kiitos viestejä pikavippifirmoilta. Sydämeni löi tuhatta ja sataa, maailma musertui jälleen. Missään ei ollut enää mitään järkeä. "HEI EN OO PELANNU!! NE ON MAINOKSIA!" hän koitti vakuutella minulle. Enää en kuitenkaan ollut vihainen. Tiedostin, että hän on oikeasti sairas eikä tee sitä tahallaan. Tietenkään ne eivät olleet mainoksia, vaan hän oli jälleen viikossa saanut kerättyä 4000 euron pikavippivelat. Aikaisemmista veloista ei ollut maksettu vielä penniäkään, joten niitä oli nyt yhteensä 7000 euroa. Vanhemmat maksoivat jälleen pikavippivelat pois, ja poika jäi nämä velkaa vanhemmilleen. Hän aloitti jälleen päihdehoitoyksikössä käymisen ja hänen vanhempansa ottivat häneltä verkkopankkitunnukset pois.
Hän on nyt vuoden jatkanut keskusteluhoitoaan eikä hänellä ole edelleenkään omia verkkopankkitunnuksia tai tietokonetta. Hän kuitenkin käy hoidossa omasta mielestään turhaan, sillä on nyt vuoden ollut pelaamatta. Hänen mielestään ongelma on hoidettu eikä aijo enää ikinä pelata. Kuitenkin tiedän, ettei hänen vanhempansa voi pitää hänen pankkitunnuksia ikuisuuksia ja kyllähän pelejä voi pelata älypuhelimellakin.. Pelko on siis läsnä joka päiväisessä elämässä. Yhteistä taloutta on mahdotonta suunnitella vielä, kun toisella on edelleen 7000 euron velat maksamatta. Ja mitäs sitten, jos muutamme yhteen ja pelaaminen alkaakin uudestaan? Kun hän pelaakin vuokrarahat yms? En halua ottaa selvää. Yhdessä on oltu yli kolme vuotta ja mies on maailman ihanin, mutta jostain luin juuri, että asia, josta parisuhde ei selviä on hoitamaton riippuvuus. Niin kauan, kuin hän ei itse myönnä olevansa riippuvainen, tiedän, ettei meillä yhteistä tulevaisuutta. En halua viettää loppuelämääni peläten ja epäillen. Välillä on aikoja, joilloin voin nauttia elämästä, mutta kyllä tämä on raastanut minun energiaa ja persoonallisuutta niin paljon, etten voi edes selittää. Ennen olin rento ja hauska, nykysin ennemminkin vain epäileväinen.. Ilman luottamusta ei voi rakentaa toimivaa parisuhdetta.. - 1+2
Ymmärränjatkuu kirjoitti:
Poikaystäväni kävi töissä ja sai maksettua kaikki velat pois. Jotenkin samoihin aikoihin velkojen maksun jälkeen hoidossa käyminenkin vain jäi pois. Olin jatkuvasti epäileväinen ja vainoharhainen. Tuntui, kuin olisin tulossa hulluksi. Poikaystäväni kanssa en asiasta voinut jutella, sillä myös meillä aihe "peliriippuvuus" aloitti riitelyn. En voinut asiasta kertoa kenellekään ystävilleni, koska olin poikaystävälleni niin luvannut. Minua vain ahdisti. Poika lupaili, ettei enää ikinä valehtele minulle.
No, kuinkas kävikään. Juuri kun luottamus oli pitkän prosessin jälkeen saatu rakennettua: Yhtenä iltana yllätin hänet huoneestaan pelaamasta nettipokeria. En muista milloin olisin ollut niin järkyttynyt ja vihainen. Hän oli taas valehdellut. Hän uskotteli minulle, että oli vain pelannut saamallaan 20 euron ilmaisella pelirahalla pari päivää. Mutta kun oli sovittu: EI ENÄÄ IKINÄ MITÄÄN RAHAPELIÄ, ei edes 20 senttiä pelikoneeseen. Minun oli pakko kertoa hänen vanhemmilleen, koska poika ei osannut itse pitää itsestään huolta. Jälleen hän vaipui itsemurhan partaille ja tuli hysteeriseksi, mutta vakuutti minulle ja äidilleen, ettei enää pelaa. Hänen sanoillaan ei ollut mitään merkitystä, niissä ei ollut enää mitään takeita enkä luottanut niihin. Hän vannoi lopettavansa oikeasti. No, pari päivää myöhemmin hän paljasti minulle, että ei ollut vain pelannut tällä 20 eurolla. Hänelle oli kahdessa päivässä kertynyt 3000 euron pikavippivelat. Oloni oli äärimmäisen ristiriitainen, sillä tunsin suurta huolestuneisuutta ja surua häntä kohtaan, mutta samaan aikaan minua loukkasi ja suututti tämä pettymys ja valehtelu.
Poika rukoili, etten jättäisi häntä ja niin me jatkoimme yhdessä. Hän jatkoi hoitoaan, mutta luottamusta ei ollut missään asiassa. En luottanut hänen sanoihinsa ollenkaan. Pikkuhiljaa jälleen luottamusta rakennettiin uudelleen. Poika kävi hoidoissa 1-2. viikon välein, juttelemassa. Hän laittoi uusia peli- ja lainakieltoja ja kävi laittamassa pankkitililleen nostorajat, ettei voisi käyttää rahaa samallalailla. Hän antoi tietokoneensa vanhemmilleen, jotta ei pystyisi enää pelaamaan.
Meni kolmisen kuukautta edellisestä pelaamisesta, kun jälleen arki alkoi olla mukavaa ja luottamus jo rakentumassa. Hänen hoidossa käymiseen tuli kolmen viikon tauko sairastumisen vuoksi. Luottamus ei todellakaan ollut täydellinen, sillä edelleen olin vainoharhainen ja epäileväinen. Meninkin lukemaan hänen tekstiviestejään hänen ollessaan suihkussa. Viestilaatikko oli täynnä kiitos viestejä pikavippifirmoilta. Sydämeni löi tuhatta ja sataa, maailma musertui jälleen. Missään ei ollut enää mitään järkeä. "HEI EN OO PELANNU!! NE ON MAINOKSIA!" hän koitti vakuutella minulle. Enää en kuitenkaan ollut vihainen. Tiedostin, että hän on oikeasti sairas eikä tee sitä tahallaan. Tietenkään ne eivät olleet mainoksia, vaan hän oli jälleen viikossa saanut kerättyä 4000 euron pikavippivelat. Aikaisemmista veloista ei ollut maksettu vielä penniäkään, joten niitä oli nyt yhteensä 7000 euroa. Vanhemmat maksoivat jälleen pikavippivelat pois, ja poika jäi nämä velkaa vanhemmilleen. Hän aloitti jälleen päihdehoitoyksikössä käymisen ja hänen vanhempansa ottivat häneltä verkkopankkitunnukset pois.
Hän on nyt vuoden jatkanut keskusteluhoitoaan eikä hänellä ole edelleenkään omia verkkopankkitunnuksia tai tietokonetta. Hän kuitenkin käy hoidossa omasta mielestään turhaan, sillä on nyt vuoden ollut pelaamatta. Hänen mielestään ongelma on hoidettu eikä aijo enää ikinä pelata. Kuitenkin tiedän, ettei hänen vanhempansa voi pitää hänen pankkitunnuksia ikuisuuksia ja kyllähän pelejä voi pelata älypuhelimellakin.. Pelko on siis läsnä joka päiväisessä elämässä. Yhteistä taloutta on mahdotonta suunnitella vielä, kun toisella on edelleen 7000 euron velat maksamatta. Ja mitäs sitten, jos muutamme yhteen ja pelaaminen alkaakin uudestaan? Kun hän pelaakin vuokrarahat yms? En halua ottaa selvää. Yhdessä on oltu yli kolme vuotta ja mies on maailman ihanin, mutta jostain luin juuri, että asia, josta parisuhde ei selviä on hoitamaton riippuvuus. Niin kauan, kuin hän ei itse myönnä olevansa riippuvainen, tiedän, ettei meillä yhteistä tulevaisuutta. En halua viettää loppuelämääni peläten ja epäillen. Välillä on aikoja, joilloin voin nauttia elämästä, mutta kyllä tämä on raastanut minun energiaa ja persoonallisuutta niin paljon, etten voi edes selittää. Ennen olin rento ja hauska, nykysin ennemminkin vain epäileväinen.. Ilman luottamusta ei voi rakentaa toimivaa parisuhdetta..Ei tule toimimaan homma kun vanhemmat maksoi velat pois, niiden ois pitäny vaan antaa mennä ulosottoon niin niitä pikavippejä ei voisi enää ottaa.
Helpostihan hän käy uuden verkkopankkitunnukset pankista hakemassa ja taas mennään. - bloginpitäjä
1+2 kirjoitti:
Ei tule toimimaan homma kun vanhemmat maksoi velat pois, niiden ois pitäny vaan antaa mennä ulosottoon niin niitä pikavippejä ei voisi enää ottaa.
Helpostihan hän käy uuden verkkopankkitunnukset pankista hakemassa ja taas mennään.Juurikin näin. Itsellä pohja tuli vastaan ja homma nyt omasta ja vain omasta tahdostani parempaan suuntaan. Hoito on minulle tärkeää ja samalla elintärkeää on myös puhua asioista asioiden nimillä. Minä olen sairas ja minulle pelit ovat mahdottomuus. En hallitse itseäni jos pelaan, niimpä en voi pelata.
http://irtiuhkapeliongelmasta.omasivu.fi/
15 päivää ja eteenpäin mennään..
- Enjaksaenää
Moi! Luin ketjun ja huomasin niin paljon yhtäläisyyksiä kaikkien kirjoittamissa viesteissä ja poikaystäväni tilanteessa. Olemme seurustelleet noin 1,5 vuotta ja sain tietää noin 6kk seurustelun jälkeen hänen peliriippuvuudestaan. Kaikki meni hyvin kunnes hän ei vastannut 1,5 viikkoon puhelimeen ja viesteihin. Hänen äidiltään sain tietää, että poikaystävälläni on asia joka painaa häntä ja hän yrittää saamaan hänet kertomaan asiasta minulle. Lopulta sain tietää, että hänellä on peliongelma ja hän oli muutamassa päivässä pelannut 1000€ palkkansa. Olin tietenkin vihainen pelaamisesta ja siitä, että hän oli ollut ilmoittamatta itsestään. Mietin jo kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä hänelle oli voinut sattua: oliko hän joutunut onnettomuuteen, oliko hän sairaalassa yms. Aikaisemmissa suhteissani luottamukseni on joutunut koetukselle ja poikaystäväni tietää sen. Saimme selvitettyä kuitenkin asiat, hän lupasi olla pelaamatta ja hänen äitinsä aina tarkisti, että hän oli nostanut kaikki rahansa yms.
Muutimme syksyllä yhteen ja luulin, että kaikki olisi hyvin kunnes hän pelasi taas. Hän pelasi kaiken. Opintotukensa ja palkkansa. Pelaamisen jälkeen hän tuli pyytämään minulta anteeksi tekoaan ja tottakai annoin hänelle anteeksi. Hän oli unohtanut nostaa rahansa ja himo oli yltynyt liian suureksi. Hän oli koneella ainakin 3 päivää putkeen, eikä nukkunut, syönyt tai käynyt suihkussa tänä aikana. Tämän pelaamisen jälkeen hän ei pelannut muutamaan kuukauteen.
Viimeksi hän pelasi helmikuussa ja saman kaavan mukaan kaikki opintotukensa ja palkkansa. Hänen vanhempansa maksoivat kaikki kulut ja hän tuli pyytämään minulta anteeksi. Nyt minulla on hänen pankkitunnuksensa ja minun pitää pitää huoli siitä, että aina joka kuukausi hänen tilinsä on tyhjä, eikä hänen kortillaan ole yhtään rahaa. Eli siirrän kaikki rahat omalle tililleni ja huolehdin kaikista laskuista yms.
Hän on muuten ihana ja huomaavainen ihminen, vaikka hän on mielestäni liikaa koneella, eikä jaksa aina vaivautua tekemään kanssani oikein mitään. Olen useaan otteeseen pyytänyt häntä hakemaan apua, mutta hänen mielestään ongelmaa ei ole, kun häneltä on viety pois kaikki keinot pelata. Eli siis ainoa ratkaisu ongelmaan on se, ettyä vien häneltä kortit ja pankkitunnukset. Terapia ei kuulemma auta tai pitkäaikaisesta terapiasta ei tule hänelle olemaan apua. Vain sellaisille pelaajille terapiasta on apua joilla ei ole takanaan tukihenkilöitä. Tiedän itse, että hän tarvitsee käyttäytymisterapiaa tai vastaavaa, että hän saa käytyä erilaisia syitä pelaamiseensa ja muuhun käyttäytymiseensä läpi.
jatkuu...- Enjaksaenää
Nyt olen saanut tarpeekseni. Itse käyn asian puolesta terapiassa, koska en itse jaksa. Olen usein hyvin masentunut, enkä jaksa nähdä ystäviäni tai ylipäätään tehdö mitään. Olen niin turhautunut koko tilanteeseen ja olen hänelle aika verisesti vihainen. Itken melkein joka päivä, kun minulla on paha olo, enkä vain osaa lähteä suhteesta. Olisi vain helpompaa, etten rakastaisi häntä ja voisin vain kävellä pois katsomatta taakseni. En osaa luottaa häneen yhtään ja ei oikeastaan huvita yrittää luottaa, kun aina kaikki menee kuitenkin päin honkia. Joka päivä mielessäni painaa huoli siitä milloin hän pelaa ja jos pelaa niin se on minun vikani, koska olen antanut hänelle mahdollisuuden pelata. Niin hän sanoi kesäisestä pelaamisestaan, kun hänen äitinsä ei ollut tarkistanut oliko hän nostanut kaikkia rahojaan vai ei. Hän mielestäni syytti asiasta selkeästi äitiään, vaikka omasta mielestään ei. En halua samaan tilanteeseen ja ottaa vastuuta hänen pelaamisestaan. Tiedän, että ei ole minun vikani, että hän pelaa, mutta vähän vaikeaa ajatella muuta. Hän ei ole onneksi ottanut pikavippejä tai lainaa. Vielä.
Nyt olen antanut hänelle aikarajan. Jos hän ei hakeudu hoitoon ja mene terapiaan juttumme on syksyyn mennessä ohi. Otan asian myös hänen vanhempiensa kanssa puheeksi ja toivottavasti poikaystäväni ymmärtää kantamme. Hän ei ole ikinä käynyt terapiassa tai edes yrittänyt hakea apua hakeutumalla erilaisiin ohjelmiin yms. Hänen äitinsä on jossitellut hänen ongelmaansa, eikä ole vienyt poikaansa terapiaan, vaikka olisi voinut vuosia sitten niin tehdä. Kyllä, olen vähän vihainen hänen äidilleen. Ja jossittelen, että jos hän olisi vienyt poikansa terapiaan niin hänen matkansa terveelliseen elämään olisi voinut olla jo pidemmällä!
Poikaystäväni pelaamisesta ei voi oikein enää puhua. "Ongelmaa ei ole, niin ei siitä tarvitse edes puhua. Ei pelaamisen taustalla ole mitään traumaa, huonoa lapsuutta yms." No kuitenkin jostain se peliongelma kumpuaa. Sana peliongelma saa riidan aikaiseksi. Hän ei ota kuuleviin korviinsa sitä, kun puhun hänen pelaamisestaan ja meidän tulevaisuudestamme ja mahdollisesta perheestä. Voimme kuulemma hankkia ne kaikki vaikka potenssiin kymmenen, kun ongelmaa ei ole. Kaikki lainat pitäisi olla minun nimissäni, emme ikinä pystyisi ostamaan oikein mitään yhteistä esim. autoa tai taloa. Sitten hän sanoo vastaan, ettei ikinä pelaisi mitään lainaa, koska hän pelaa ainostaan silloin kun tietää, ettei mahdollisesti jää asiasta kiinni. Joten lainan pelaaminen on mahdotonta. Just joo, sanon minä. Tiedän, että kun se himo yltyy niin hän pelaa silloin kyllä millä tahansa.
Toivon ainakin, että hän löytää halunsa mennä hoitoon seuraavien kuukausien aikana. Tiedän, että tämä on vain toive ajattelua, mutta toivoisin että hän ottaisi sen askeleen. Muuten aion jatkaa elämääni. Vähän rikkinäisenä, mutta yksin.
- H4X Hacker
Hieman javan opettelua niin voi muuttaa RAY nettikasinon sivun siten että se jakelee koko ajan päävoittoja :)
olen tosi rikas 20v mies - lopeta pelaus!
alkoholisti ... vain yksi ryyppy ja juomisputki on päällä
peliholisti...vain yksi pelinapin painallus ja peliputki on päällä
Inhottava totuus on se ettei kukaan oikeasti voi pidemmän päälle jäädä edes voitolle peleissä. Koska RAY, PAF jne -pelit ovat rahankeruuta varten. Enemmistölle pelaajista isot voittopotit tulevat aina menemään ohi. Jotkut ovat voittaneetkin isosti mutta kun heille on muodostunut peliriippuvuus , eivät malta lopettaa pelaamista, häviävät kaiken takaisin tavoitellessaan lisää voittoja.
Kannattaa ihan oikeasti lopettaa pelaamiset, niillä voi vain köyhtyä , ei rikastua. - Hopefull
Löydän osan entistä itseäni tuosta AP:n tekstistä, ja haluan pyytää anteeksi poikaystäväsi vuoksi.
Itse hankin pelikiellot kasinoille joilla pelasin, pistin korttipelaamisen rajan 0 euroon ray:n pelikoneissa, estin rahannostot automaatista.
Olen nyt jo päässyt pitkälle velkojeni maksuissa, tunnen olevani voiton puolella ongelmani kanssa. Kun olen maksanut velkani, tunnen olevani vapaa mies, siihen asti kuljen vielä näkymättömissä kahleissa, mutta eroan entisestä minusta kun en tavoittele suurta voittoa jolla kuitata kaikki pois.
Uskon että tilastollisesti pelinarkomania tappaa yhtä paljon ihmisiä kuin huumausaineet.
Voimia sinulle ja muille ongelman kanssa taisteleville. - aivosairaus??
peliriippuvuus on alkoholismiin ym riippuvuusongelmiin verrattuna aivan samalainen aivosairaus. Alkoholistikin voi olla raittiina mutta heti kun ottaa yhdenkään paukun, aivot käskyttävät ottamaan lisää, eli riippuvuus tulee olemaan läpi elämän. Sama pätee peliriippuvuudessa, jos pelaamisesta pysyy erossa...ei peliriippuvuus ole kuitenkaan poispyyhitty. Heti kun alkaa pelata, aivot käskyttää pelaamaan lisää. Ihminen on jokseenkin voimaton. Kummallista ettei tuohonkaan ole keksitty lääkitystä? ps. Huom: en ole asiantuntija.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh731910Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971653- 1471197
- 59688
- 198652
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako190551- 54537
- 46488
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462