Onko täällä ylivilkkaiden koirien omistajia paikalla?

Ikä ja rotu ?
Miten ilmenee ?

Rotu on sekarotuinen (mm. itäsiperianlaika,pystykorvaa.) Ikä on kolme vuotta.
Vilkkaus ilmenee seuraavilla tavoilla:

- Kun tulee vieraita kylään, niin koiraa juoksee kuin päätön kana ympäri seiniä ja hyppii/loikkii ja vinkuu eikä meinaa rauhottua, ei kuule eikä näe silloin mitään. Menee kuitenkin käskystä "omalle paikalle", mutta tulee sieltä pois heti ja tätä samaa voi siis toistaa tuhat kertaa
-Kun ollaan menossa ulos lenkille, niin alkaa sekoilla; pyöriä ympyrää ja todella malttamaton. Ulos pitäisi päästä heti eikä kohta, vinkuu ja ulisee rappukäytävässä kun mennään kohti ulko-ovea.
-Tottelee kyllä käskyjä, mutta unohtaa sen merkityksen heti, eli kun on komennettu jonnekin , niin ei kauaa niin sieltä tullaan jo pois säheltämään
-Sekoaa kaikista ihmisistä ulkona sekä koirista, rupee siis pomppimaan takajaloillaan (yrittää kävellä kuin ihminen,hehhe) ja hirveää vinkumista. Tuolloin ei namit eikä karjaisut kiinnosta yhtään
-Välillä niin seko, että törmäilee päin tolppia ja seiniä
-Ei pelkää ketään, tulkoon kuka tahansa meille kylään niin koira on heti tämän ihmisen sylissä nuolemassa ja pyörimässä

Lisäisin tähän vielä, että koira ei ole ollenkaan agressiivinen. Ei pure eikä murise, myös kaikkien koirien kanssa tulee toimeen . Me ulkoillaan kolme kertaa päivässä ja harrastetaan myös sisällä leikkejä esim. pallon etsimistä.

Mutta voitte varmaan kuvitella , että välillä tuo käytös ärsyttää. Lähes kaikki ketkä tulee kadulla juttelemaan, kysyvät minulta, että onko tämä koira ihan pentu vielä. On kuulemma ihan "pennun eleet ja liikkeet".

Koira tottelee pirun hyvin silloin, kun ei ole muita ärsykkeitä lähellä (jaksaa keskittyä 100%:sesti). Mutta jos yrität muuulloin niin melkein mahdottomalta tuntuu :( Joskus tehdään superpitkiä lenkkejä, jotta koira uupuisi , mutta tulee vaan entistä vilkkaammaksi.

Voisiko nämä olla merkkejä ad/hd:stä vai kuvittelenko minä ? Vai ihan vaan perus vilkas koira? :/

nimerkki "Tekemistä toiselle": Olet oikeassa. Ja olenkin ymmärtänyt, että tämä rotu nimenomaan tarvitsee jatkuvaa aktiivista tekemistä. Yritän tosiaan parhaani tehdä (kaiken työn ja lastenhoidon ohella), että toisellakin olisi puuhaa. Tykkää hirmu paljon etsimisleikeistä ja olemme myös paljon pitäneet vapaana ja ulkona leikitty. :-) Parastahan se olisi, jos pystyisi 24/7 juoksemaan tuolla metsissä, mutta sitten pitäisi olla työtön ja lapseton ihminen niin kerkeä isi :D

Ja sinulle "Joopa joo" haluaisin kysellä kun tunnut olevan koirankoulutus ihmisiä, niin miten koulutan koiraani , ettei tämä törmäile päin seiniä ja tolppia ? Tai vingu rappukäytävässä kun on niin malttamaton ulosmentäessä?? Kerroppa se. Ja tosiaan, olen antanut lähes kaikkeni, olen ainakin yrittänyt kouluttaa. Ja oppi on mennyt perille noissa perus komennoissa esim. istu, paikka, maahan jne. Mutta ei hallitse käskyä "Älä vingu" tai "älä törmäile seiniin senkin puupää". Että voisitko kertoa vinkkejä näihin minun koulutusongelmiin ?

KOiranne koulutuksessa ei ole keskitytty varmaan rauhoittumisen opetteluun. Aktiivinen pirulainen, eli se vaan tarvitsee kurinalaista elämää, sen lisäksi sille täytyy opettaa rauhoittuminen. Vaikeaa se on jo aikuiselle. Mutta ei mahdotonta.

En suosittele liikunnan lisäämistä, vaan aktiviteetin, nenätyöskentely on yksi parhaista ja helpoimmista keinoista. Vaikka verijälkeä tekemään. Helppo homma, ja koiralla tekemistä.

Sitten valitset yhden ainoa keinon, jota käytät aina, kun koiralla pääsee ylikierrosten puolelle- Teidän tapauksessanne saattaisi olla apua esimerkiksi häkistä. Ehollistatte sen siihen, että häkki on kiva paikka. Ruoka on siihen yleensä toimivin menetelmä. Kun tulee vieraita, koira menee häkkiin. Se ei missään tapauksessa saa päästä ovelle vastaanottamaan. MItään ei tapahdu riehumisella. KOira ei yksinkertaisesti saavuta sillä muuta kuin sen, että kaikki hauska loppuu. Jähmetyt paikallesi. Riehumalla ei saa saavuttaa yhtään mitään koskaan.

Kun koira alkaa oppimaan rauhoittumisen alkeita, lisäätte haastetta. makupaloja, joihin ei saa koskea ilman lupaa, siinä vaiheessa kun maksamakkara pysyy kuonon päällä, alatte olla voiton puolella.

ja sitten tosiaan liikunnan laatuun huomiota. Useille koirille rauhoittav ia lenkkejä ovat ne hitaata nuuskuttelulenkit. Ylikierros ongelmaa ei voiteta juoskuttamalla koiraa. Sen kunto kasvaa, kierrokset lisii pahimmassa tapauksessa, ja kunnon kasvaessa se todella myös jaksaa riehua. Eli hidastakaa ihan kaikkea. Kotonanne ei alkuvaiheessa ota juoksuaskelta lapsetkaan. Kukaan ei korota ääntään. Ympäristön virikkeitä rauhoitetaan. Koiralle tarjotaan hallitusti sille luontaista virikettä. useinkaan se ei ole sitä, mitä siinä ihmislaumassa olisi tarjolla. Esimerkiksi moni paimenkoira haluaisi paimentaa kaikkea mahdollista. Lasten paimentaminen sen sijaan on kiellettyä. Helpoin tapa on tarjota sitä oikeaa paimennusta. Metsästyskoiralla jotain siihen liittyvää. Jää pois se ei toivottu, kun koira tajuaa, mihin se on luotu, ja mikä on sitä oikeaa koiran elämää. Ja palkkio tule siitä. Voitte vaikka hakea kaupasta raakoja luita, kiinnittää sen keppiin, ja tehdä laahausjälkiä, luu palkkiona jäljen päässä. KOira saa ja joutuu tekemään töitä. KOiralle osoitetaan sen paikka laumassa. En tarkoita mitään pieksämistä, en sinne päinkään, usein pelkkä elekieli auttaa asiaan kaikkein tehokkaimmin. Poistamalla se koiran palkkio, saadaan ei toivottua kääytöstä pois kitkettyä. Mutta se vaatii sen, että perheen jokainen muistaa ja sisäistää asian. Pieni lapsi ei siihen ymmärrykseen pysty, joten aiuine kieltää lasta toimimasta väärällä tavalla. Joka ruokkii koiran väärää toimintaa.

Helpolla olisi päässyt. jos se olisi tehnyt jo pentuna. Pentu on tarvittaessa helppo ottaa pakkorauhoittumisen vaikka syliin, aikuisen kanssa se onkin jo usen haastavampaa. MOni koiranomistaja valitettavasti unohtaa tämän asian opetamisen pennulle. ja seurauksena on asioihin ylireagoiva ja ylikierroksilla käyvä lemmikki, jonka kanssa arki on haastavaa. On aika helppoa kieltää pennulta sisällä riehuminen, ja pentua on helppo ohjata oikeaan. Aikuisen kohdalla on haastetta ihan erikseen. Tavat ovat päässeet jäämään päälle, joten sitkeyttä vaaditaan. Aika usein koiralle helpointa olisi päästä toiseen kotiin, jossa se voisi aloittaa alusta ymmärtävässä ohjauksessa.

Ja lapset on muuten älyttömän huono tekosyy siihen, että koiralle ei ole aikaa. Kyse on valinnoista. lapsi on meillä ainakin mitä parhain apulainen myös treenauksessa. Kun saavat ohjeet, niin ovat lähes aina innokkaita apulaisia, ainakin meillä. metsässä kyllä siivet löyträä hyvön piilon, sekä ihmisen etsintä harjoitteista ei ole pulaa. Lapsikin oppii nauttimaan luonnosta ja retkistä, jos aikuinen antaa siihen mahdollisuuden. Kyseessä on pitkälti valintakysmys. Perhe on vain huono tekosyy laiskuudelle.