Ex mies osti mulle

HAHAHHAHAHHAAA :D
Vai on ENTINEN mukamas nii tärkee miehelle.. Miks se on sitte ENTINEN jos nii olis??

No mutta. Eihän kyseistä aloittajan kuvailemaa ex-miestä ole edes olemassakaan, sinä itsehän tämän aloituksen tehtailit, nimimerkki "exät on parhaita" :) Tiedät sen itsekin, ja niin tiedämme me kaikki muutkin. Samoin kuten sinä aloitat tasaisin väliajoin keskusteluja haisevista miehen lapsista, perheellisiä miehiä iskevistä naikkosista jäätelökioskilla jne.

""Hieno juttu, täällä vaan on kateelliset eronneet jotka eivät saa mitäänl ahjoja keneltäkään.""

Mistä tällaista päättelet? Aikamoisen analyysin teet muutaman vastauksen perusteella (joissa muuten ihan aiheellisesti taivastellaan taas sinun juttujasi), ai että eivät saa lahjoja oikein keneltäkään? :D

""On heinoa että exät ovat kaverieta ja tulevat toimeen ja mies ymmärtää, että ex vaimo on arvokas.""

Ex-puolisoiden ei tarvitse olla kavereita. Saavat toki olla, ja ehkä jotkut harvinaiset tapaukset ovatkin, mutta pääasia on, että toimeen tullaan, edes lasten vuoksi. Kaveruus on romanttisen suhteen jälkeen monissa tapauksissa aika mahdotontakin, ja ainakin minun tuntemani eronneet ihmiset tuskin haluaisivat edes kaveerata exänsä kanssa, onhan siihen aina syynsä että on haluttu kyseisestä ihmisestä eroon. Jos suhde on esim. loppuvuotensa ollut kaveripohjalla ja ollaan eletty kämppisten lailla, ja rakkaus on kuollut jo aikaa sitten, kaveruus voi olla hyvinkin mahdollista. Mutta harvemmin kuitenkaan mitään syvää ystävyyttä kehkeytyy, kyllä ne eroon johtaneet syyt hiertävät siinä kuitenkin aina jollain lailla.

Kuinka niin "ex-vaimo on arvokas"? Miksi niin arvokkaasta on sitten haluttu eroon? Jos on niin arvokas, miksi suhde sitten päättyi? Tämä on niin tyypillinen ajattelutapa eronneelta, joka ei ole päässyt yli erostaan eikä jatkanut elämässä eteenpäin, kuvitella olevansa jotenkin "arvokas" toisen elämässä, vaikka todennäköisesti se toinen on jo mennyt täyttä höyryä eteenpäin ja tuskin tuhlaa tähän roikkumaan jääneeseen enää ajatustakaan.

""Yleensä ne kateellisett uudet suhteet estää miestä olemasta tekemisissä lasten ja exän kanssa, mutta on miehiä jotka laittaa nyksille luun kurkkuun.""

Vai että ihan "yleensä" tällaista tapahtuu? Mihin väittämäsi perustuu?
Ja mistä uuden puolison pitäisi olla kateellinen? Ja kenelle?

Miksi kukaan mies laittaisi puolisolleen "luun kurkkuun"? Tässäkin korostat exän ylivertaisuutta, vaikka tosiasia on, että se ex on mennyttä elämää, ainoastaan lapset ovat enää läsnä miehen elämässä, samaten puoliso. Ei miehen tarvitse kenellekään rakastamalleen perheenjäsenelle lyödä mitään luita kurkkuun, se on sinun oma harhaluulosi, jolla yrität kaikin keinoin parantaa omaa petettyä oloasi.

""Miehelle kaikista tärkeintä on ex vaimo ja yhteiset lapset. ""

Älytön väite :)
Jos ex-vaimo on kaikkein tärkeintä, niin miksi se sitten on ex?
Kaikkein tärkeintä on perhe. Ne edellisen liiton lapset ja mahdolliset uudet, ne kaikki ovat rakkaita lapsia, sekä puoliso, jonka kanssa elämänsä jakaa (ei se, jonka kanssa sitä joskus jakoi. Se ei toiminut.).

""Itkekää uusikot, olette miehen elämässä häntäpäässä. ""

Voi sinua.....
Tähän voisi sanoa, että eiköhän se ole se ex jonka pitäisi itkeä, jos jonkun pitää. Ex ei ole edes häntäpäässä, hän ei ole listalla ollenkaan. Mutta ihan aikuisten oikeastihan kenenkään ei tarvitse itkeä ja miettiä "sijoituksiaan", katsos kun normaalit aikuiset ihmiset ymmärtävät, että ero on ero ja ex on yhtä kuin entinen, ja kenelle tahansa ihmiselle se puoliso, joka kulkee siinä rinnalla ja herää vierestä joka päivä uuteen aamuun, on se rakkain ihminen. Hänen kanssaanhan se kumppanuus ja arki jaetaan, vapaaehtoisesti, omasta tahdosta. Menneet ovat menneitä, yleensä aikuisilla muitakin suhteita takana, joiden luultiin olevan niitä ainoita oikeita, mutta jotka eivät toimineetkaan, eikä rakkaus riittänyt.

Vain teini-ikäisen ajatusmaailman tasolla oleva aikuinen ihminen ajattelee sinun laillasi: "minäpäs olen parhain ja arvokkain, minulle kuuluu ne timanttisormukset ja yhteiset päivälliset, vaikka olenkin entinen, olen korvaamaton, ykkönen, hähää..." Olet pieni ja surkea ihminen, ja toisaalta ymmärrän täysin. Miehesi jätti sinut, etkä koskaan ole päässyt sinuiksi sen asian kanssa. Ex-miehesi on jatkanut elämäänsä uuden puolison kanssa, tuskin tuhlaa sinuun ajatustakaan, mutta sinä naisparka kirjoitat heistä samalla internetin keskustelupalstalla vielä kymmenenkin vuoden jälkeen, toisin sanoen he hallitsevat sinun ajatuksiasi 24/7. Ja sinun haavemaailmassasi, fantasioissasi, ex-miehesi tulisi, ostaisi sinulle timanttisormuksen, veisi päivälliselle, tulisi edes luo, sanoisi että olet arvokkain, että tuo "naikkonen" ei ole mitään sinun rinnallasi. Mutta tiedätkös, ei sellaista päivää tule. Sinä olet yksin, ja jäät yksin, jos et uskalla päästää irti.