Myin purteni pois

Otan osaa, ymmärrän hyvin.
Minullakin oli se tilanne, että muutamia vuosia stten vähensin kustannuksia siirtymällä pienempään purkkariin: ylläpito- ja laituripaikkamaksut putosivat, mutta purjehdus lisääntyi (=ei välttämättä tarvita miehistöä).

Nyt harkinnassa on siirtyminen siihen, mistä matkapurjehdukset aikanaan aloitin eli vanha folkkari ilman elektroniikkaa ja ilman ns. mukavuuksia. Sekin on nautinto, ettei tarvitse harmitella milloin mitäkin rikkoutunutta mittaria tai sähköharmia eikä ole pakko käyttää moottoria - vieras ajatus nykyajan perheveneilyssä ja stressaavassa kiireessä.

"Back to basics"!

Toivottavasti Toivo Ton pääsee vaikkapa venelevien tuttavien kanssa vielä vesille. Yllättävän moni kaipaa eniten juuri sitä veneilykaveria. Turhan kallistahan tuo purjehdus harrastuksena on -- itsekin olen tyytynyt suhteellisen pieneen ja vanhaan veneeseen, josta ei isoja kuluja kerry.

Tuo downshiftaaminen voi olla ihan hyväkin ratkaisu. Me aloitettiin alle 6 metrin ht-paatilla. Vaimo halusi vesivessan, keittiön ja telkkarin -> piti vaihtaa 24-jalkaiseen nopeaan paattiin. Keväällä tuli taas tilanne että olisi halunnut vaihtaa 30-jalkaiseen, mutta en suostunut kun ei olisi ollut varaa kuin 30-vuotta vanhaan. Ei olisi kestänyt hermot eikä rahapussi sellaista. Myytiin vene pois ja ostettiin mökki.

Minä olisin ehkä halunnut uudemman, pienen ht-paatin. Sillä pääsee samoihin saariin, mutta huolto- ylläpito- ja polttoainekulut on ihan eri luokkaa. En itse tarvitsisi muita mukavuuksia kuin radion ja lämmittimen. Saaristo on täynnä paskahuusseja ja tiskivettä Itämeren altaassa riittää.

Jonkun uppotukin tietysti myit, kunnon purkkarit eivät käy kaupaksi. Koneajon sm-kisat taas vaihteeksi kevyttuulisena viikonloppuna; oliko hauskaa, mopottajat?

Olen itse myös miettinyt sitä, että hankkisin kimppakaverin veneeseen. Vene seisoo laiturissa kuitenkin vähintään puolet kesästä. Samalla kustannukset ja kunnostustyöt voisi puolittaa. Saisin purjehduskaverin kun vaimokin kuulemma haluaisi tehdä kesällä muutakin kuin keikkua aalloilla. Yksi hyvä tyyppi on jo tiedossa, jonka kanssa on puhuttu asiasta. Kaveri on hyvä purjehtija, huumorintajuinen ja ahkera. Ihan ventovieraan kanssa en hommaan ryhtyisi.

Tsemppiä talousvaikeuksien kanssa painiville. Jos ei ole omistamisen pakkoa, niin purjehtimaan pääsee kyllä. Voi sitäpaitsi olla ihan virkistävää jos kuviot hieman muuttuvat.