työn ja perheen yhdistäminen?

Itsekin olin aina väsynyt ja kotihommat tein iltamyöhällä lapsen mentyä nukkumaan yritettyäni paluuta töihin, miehestä ei ollut kotihommissa apuna kun on yrittäjä ja se vie paljon hänen aikaansa. Mutta nyt jäin hoitovapaalle, syksyllä syntyy myös toinen lapsi joten vaikka tiukkaa tekee niin oman hyvinvoinnin vuoksi 'luovutin' ja päätin jäädä kotiin. Lapsi oli iltaisin aina niin perääni etten mitään saanut tehtyä emmekä ehtineet töitten ja hoidosta haun jälkeen mitään :(
Mutta itse en ole ura ihminen tai korkeasti koulutettu joten ymmärrän että mietit sitäkin. Eikö alallasi ole osa-aikatyötä mahdollista tehdä ollenkaan?
Itse olen sitä mieltä että oma hyvinvointi ja perheen onnellisuus on tärkeämpää kuin se millä autolla ajaa tai millaisessa talossa asuu. Mutta onko teidän pakko sitten luopua kaikesta vaan olisi mahdollista supistaa menoja niin ettei tarvitsisi kaikesta luopua?

Olisiko aloittajalla mahdollista hankkia au pair kotiin, lapset saisivat enemmän huomiota sillä aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Sehän on halvin tapa hoidattaa lapset kun kumpikin vanhempi on töissä. Vaikka minä ja mieheni olemme vain keskiluokkaisia puurtajia niin suunnitteilla on au pairin palkkaaminen kun minäkin menen hoitovapaalta töihin. Toki se vaatii aupparille oman huoneen ja omasta yksityisyydestä tinkimistä, mutta uskon sen olevan lapselle parempi vaihtoehto kuin päiväkoti. Kotihoidontuella melkein maksaa sen aupparin taskurahan kun lapsi on vielä alle 3v.

Ensinnäkin jos sinulla on vakituinen työsuhde, voit tehdä aivan hyvin 80%.sta työviikkoa siihen saakka, kunnes nuorempi lapsista menee tokaluokalle... Joten sulla on vielä vuosia aikaa! voit tehdä esimerkiksi n.9-15 päiviä, tai sitten pitää yhden päivän viikossa vapaata. Tulotaso tippuisin vähän, mutta ei kohtuuttomasti, kun teillä toinen vanhempi on kuitenkin töissä. Voisitte varmasti pitää omakotitalonne.:) Hyvä ystäväni tekee näin, ja toimii heillä.

Ja sitten siihen jaksamiseen... Olen itse yh, joten ei ole toista aikuista jakamassa kotitöitä tai lastenhoitoa. Lapset ovat 2v ja 5v. Olen täyspäiväinen opiskelija. Voin joskus tehdä lyhyemmän päivän, mutta se kostautuu sillä, että paiskin sitten hommia lasten nukkuessa. Teen kuitenkin niin mielelläni, ettei lasten tarhapäivät veny liian pitkiksi. Tärkeintä on olla tuossa iässä paljon lasten kanssa!

Tietysti minuakin joskus väsyttää, erityisesti silloin jos lapsen sairastaa eikä saa nukkua, ja päälle vielä puskee pari tenttiä. Mutta jotenkin otan tämän elämänvaiheen sellaisena positiivisena haasteena! Kun huomaa että minähän pystyn hoitamaan kodin kunnialla, ja pitämään lapsista hyvää huolta, sekä valmistumaan vielä siinä sivussa hyvään tutkintoon, niin kyllä se voimaa antaa.

Käytännössä olen tehnyt elämästäni melko rutiininomaista. Kotitöille ym on aikataulut, siis kohtuulliset sellaiset. Esimerkiksi torstaisin on siivouspäivä, jolloin pesen kylppärin ja lattiat yms mitä ei päivittäin tule tehtyä. Astiat siivoan heti kun on syöty, pyykit pesen heti kun niitä kertyy jne, ettei kotitöitä kasaannu. Koska jos niitä kasaantuu, niin alkaa stressi...

Laadukas lasten kanssa olo ja pakollisten hommien hoito on myös mahdollista yhdistää, ethän unohda sitä? Lapsesi ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin minun, ja siinä isässä lapsen osallistuvat valtavan mielellään. Esimerkiski pyykkihuoltoa on mukava tehdä yhdessä, lapset petaavat mielellään omat sänkynsä kun iloisesti tsemppaa ja kehuu (2v tarvitsee vielä apua...) ja ruuan laitto on ihanaa yhdessä, kunhan sitä ei yritä tehdä kiireellä... Kiireestä lapset eivät pidä. Siispä voitte esimerkiksi tehdä alkuillasta valmiiksi jo seuraavan päivän ruuan. Töiden/opiskelujen jälkeen voi sitten rauhassa jäädä vielä vähäksi aikaa ulos leikkimään yms.

On joitekin hommia, jotka haluan tehdä yksin, koska se on helpompaa. Iltaisin esimerkiksi viikkaan pyykit samalla kun katselen töllöä. Huomaamatta se homma tulee tehtyä.:) Mutta tärkeää on myös jättää edes jokin hetki, milloin ei tarvitse tehdä mitään. Mulla lapset menee unille 20.30, ja sen jälkeen touhuan vielä tovin. Klo 21 keskityn tekemään vain ja ainoastaan sitä, mitä haluan. Syön, katson töllöä, luen kirjaa, jumppaan, lakkaan kynteni tai mitä milloinkin. Oma aika auttaa jaksamaan!

Ystäviä kannattaa ehdottomasti tavata. Onko sinulla ystäviä, joilla on lapsia? Minulla on niitä monta, ja siksi koenkin, ettei ystävieni kanssa olo ole lapsilta pois, kun he tapaavat samalla omia ystäviään. Lähtevät aina mielellään kylään, ja ovat iloisia kun meille tulee vieraita. Kyllä lapsetkin tykkää ihmisten seurasta.:)

Mä luulen että jos hieman pysähdytte miettimään, mikä arkirutiineissanne mättää, tai onko teillä liian kovia tavoitteita pikkulapsi ajalle (esim. juuri kiireellä talon remontti ja hurja urakehitys). Jos järkeistätte ajankäyttöänne, opitte varmasti nauttimaan tästä ajasta paljon enemmän. Tsemppiä.

ap hyvä, koita nyt päättää, että kumpi sitä raskaampaa ja vaativampaa hommaa oikein on. Muutama kuukausi sitten kirjoitit, että kotiäitiys on paljon raskaampaa ja vaativampaa kuin sinun toimistossa tapahtuva työsi.

olet suostunut painostukseen?

Kieltämättä kotityöt on jääneet vähän retuperälle. Toiset äidit tuntuu hoitavan työnsä, kodin ja lapset helposti, itseltäni se ei suju, mutta koitan olla ottamatta stressiä. Aina se ei vaan onnistu, varsinkin jos puoliso ottaa niistä stressiä ja riidellään kotitöistä. Me ei oikein muusta taideta riidelläkään nykyään.

Lapsen kasvaessa pikkuhiljaa tosin on helpottunut. Lapsi ei ihan niin paljon vaadi huomiotani ja roiku puntissa ja huuda, kun koitan tehdä jotain. Ja auttaa astianpesukoneen tyhjennyksessä ja lelujen siirtelyssä ennen imurointia tms. Kun haen lapsen päiväkodista koitan alkuun vähintään sen puoli tuntia pyhittää sille, että olen lapsen kanssa. Jaan hommia eri päiville. Jotkut hommat on kyllä sitten sellaisia, että ne ei vaan suju lapsen kanssa. Pientä lasta pitää vähän vahtiakin, että mitä touhuaa ja ei meillä ainakaan viihdy kovin kauan yksin.
Viikonloppuna teen 30 min kotitöitä, kun lapsi nukkuu päikkärit. Lopun aikaa syön, katson telkkaria, luen lehteä, luen sähköpostin tms. tai otan itsekin päikkärit. Illalla, kun lapsi nukahtanut voin esim. ripustaa pyykit kuivamaan.

Haen lapsen lähes aina päiväkodista, yhdessä viemme (miehellä pidemmät työpäivät). Ja koska en halua lapsen päivän venyvän niin en tee ylitöitä ja koitan välttää jos suinkin mahdollista myöhään päivällä alkavia palavereja.

Ystäviä en ole nähnyt moneen kuukauteen, koska heilläkin pieniä lapsia ja ovat töissä, yksi yksityisyrittäjänä.

Miettikää sitäkin, että omakotitalossa on enemmän hommaa. Piha saattaa olla isompi ym. Enemmän sisälläkin siivottavaa pinta-alaa.

Minä olen myös pitkästä aikaa siirtynyt kokopäivätyöhön. Sitä ennen tein 75-80% työviikkoa. Töissä on jatkuva kiire ja stressi. Nyt olen todella uupunut psyykkisesti ja töihin meno aiheuttaa vaikeaa ahdistuneisuutta. Kotona ollessa olo aina helpottuu. Kotona en ole kiukkuinen ja viikonloput voin paremmin kun saan olla kotona mutta töissä heti aamusta olen ahdistunut, välillä hyvinkin ahdistunut. Minä en tiedä mitä tehdä, kun elätän kuitenkin neljä ihmistä työnteollani (miehellä ei ole töitä). Jos vähennän töitä, niin taloudellisesti tilanteesta tulee ahdistavampi. Nykyistä tilannetta en taas meinaa kestää kun stressi on minulle liian kova. Stressinsietokykyni on varmasti keskimääräistä alhaisempi.

Olen puolikuollut töistä silloin, kun joudun tekemään 70 tuntista työviikkoa, mutta normaalia työaikaa jaksan kyllä tehdä ja siihen päälle kotityöt.

Ehdin kyllä töissä tehdä kaikki työt ja ei ole mitään työstressiä, miehellä sen sijaan on tulospaineita töissä ym. Mutta viikonlopulle kasaantuu liian paljon tehtävää käytettävissä oleviin tunteihin nähden ja se aiheuttaa parisuhteessamme riitoja ja stressiä. Mies on useimmiten vielä lauantain töissäkin, joka syö osan ajasta. Jos tarvitsen viikonloppuna 30 min - 1 1/2 tuntia harrastukseeni tai johonkin omaan menooni ilman lasta niin siitä tulee riitaa. Jostain olisi hyvä löytyä myös joskus yhteistäkin aikaa. Pelkään, että ajaudumme erilleen ja jopa eroon. Ehkä pitäisi sopia joku 1 krt/kk tai 1 krt/2 kuukaudessa 1-2 h yhteistä aikaa (lapsenvahti siksi aikaa). Syömään, leffaan tms.

Että aah ihanaa viikonloppu! Vai onko sittenkään...

Onko sulla mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa? Tai ehkä kannattaisi harkita sitä kotiin jäämistä, jos kerta mahdollisuus olisi. Meillä on omakotitalo ja niissä on tietysti erikokoiset pihat, mutta meillä esim. menee aikalailla aikaa nurmikon leikkuuseen, talvella lumitöihin ym. Mies painuu heti illalla lumitöihin, kun pääsee töistä. Onhan se omakotitalo muuten kiva, lapsilla on tilaa jne.

Tarvitsetteko välttämättä kahta autoa? Me luovuimme toisesta, kyllähän se hankaloittaa, mutta ei ole ihan mahdotonta. Monessa perheessä on vain yksi auto. Jos sitäkään. Matkustellakin kyllä ehtii myöhemminkin. Me emme ole matkustelleet siksikään, kun se pienten lasten kanssa on tuntunut hankalta.

Mitä ihmeen kotitöitä on niin paljon, että niihin menee koko ilta?? En ymmärrä koska itselläni ei koskaan kotityöt ole vieneet paljoa aikaa ja silti on siistiä, ruokaa ja vaatetta. Siis pyykit pesee kone, astiat pesee kone, siivous kerran viikossa vie 2 - 3 tuntia jos on imurit sun muut (meillä 160 neliön talo) jne. Vaativatko nykyajan äidit liikaa itseltään.

Asiat tärkeysjärjestykseen esim. silittäminen tai joku muu yhtä turha ei ole mikään pakollinen kotityö vaan yleensä itse itselle asetettu vaatimus.

systeemi on väärä siinä suhteessa että kotiäidin tuleva eläke on pieni ja sen takia joutuu paiskiin töitä.
toinen juttu on se että ihmiset arvostavat tavaraa enemmän kuin aikaa omien lastensa kanssa olemista.. ajattele jos te oisitte ilman velkaa ? oletan että velkaa on. ei se palkka riitä kellään jos on velkaa sinne ja tänne. paljosta voi tinkiä mutta on vaikeaa laskea elintasoa johon on tottunut.
miehesi on myöskin saanut ottaa enemmän vastuuta ja on myöskin tyytmätön joten ette ole saanut ratkaisua ongelmaan mutta rahaa tulee enemmän. hyvälle elämälle ei raha ole ratkaisu senhän olette saanut huomata.

Välillä oon väsynyt, mutta en sentään puolikuollut. :) Minuuttiakaan en tee ylitöitä ja samaa olen painottanut miehelleniki. Kotityöt jaetaan nykyään tosi tarkasti 50/50. Lasten ollessa ihan pieniä uuvuin totaalisesti ja romahdin, kun mies ei auttanut tarpeeksi kotona vaan teki pitkää työpäivää.Se raha ei ole niin tärkeää, että tarttis ylitöitä tehdä ja perheen hyvinvointi uhrata. Töissä ei kukaan ole korvaamaton, mutta pienelle lapselle omat vanhemmat on. Ja meillä on tingitty siivoustasosta. Ja siivotaan päivittäin aina vähän yhdessä lasten kans. Se on sitä laatuaikaa ihan siinä missä pelailu, pyöräily tai esim. iltasadun lukeminen. Omat harrastukset ja ystävät on tietty vähän jääneet vähemmälle.. mutta meillä touhuillaan suunnilleen joka toinen vkl jotain perheenä ja joka toisella on sitten aina toisella "vapaata".