Miksi lesbojen on niin vaikea hyväksyä keskuuteensa ihmistä, joka on uskaltautunut kaapista ulos vasta useampien heterosuhteiden ja lasten teon jälkeen.:(
harmittaa..
j+4
32
677
Vastaukset
- f4ck
milloin sä lakkaat ajattelemasta lesboja toistensa klooneina, sekin on aika vanha ajattelumalli että lesbot on samanlaisia.
Mutta vastataksesi kysymykseen, lesbot ajattelevat että sellaisella ihmisellä on aikamoinen matka edessä, eikä kaikki halua olla siinä prosessia mukana. Myös lesbot ajattelee että heterous on vahvana vielä tällaisessa tuoden epävarmuutta tilanteeseen.
Lesbot on just niin sellaisia. Varovaisia.- Kokeilkaa aitoo
Hinkatessa kuvittelevat,et oispa aito jorna,jonka omistaa ,varakas sharmikas herrasmies.
- f4ck
Kokeilkaa aitoo kirjoitti:
Hinkatessa kuvittelevat,et oispa aito jorna,jonka omistaa ,varakas sharmikas herrasmies.
jorna nii, ja vielä oikee sharmikas herrasmies. Kuulostaa kyllä täytelliselle uunolle.
- j+4
Joo tiedän ettei pitäs yleistää, eikä ollu tarkotuskaan. Mulla vaan on ikävä kyllä pinttynyt sellanen tietty stereotypia päähän. Joo ymmärrän et ollaan varovaisia, en mäkään suin päin suhteeseen lähtis, mut et kun sysätään armotta syrjään kun päässä kaikuu lause "toi on hetero henkeen ja vereen". oon ollu tyttöihin päin aina, nyt kuitenkin vasta sen uskaltanut julkistaa. Mielestäni olen yhtä lesbo kun kuka muu vaan, en tiiä. Se on varmaan yhelle jos toisellekin vaikee "taival" tulla kaapista ulos, sen takia sitä odottaiskin hyväksyntää. Toisaalta tilanne varmaan vaatii sen että itelleen kasvattaa kovemman kuoren, on sitä itekin alkanu kyynisemmäks, pakko, ei muuten tuu toimeen.. plah.. No mut kiitos vastauksesta kuitenki.:)
- f4ck
j+4 kirjoitti:
Joo tiedän ettei pitäs yleistää, eikä ollu tarkotuskaan. Mulla vaan on ikävä kyllä pinttynyt sellanen tietty stereotypia päähän. Joo ymmärrän et ollaan varovaisia, en mäkään suin päin suhteeseen lähtis, mut et kun sysätään armotta syrjään kun päässä kaikuu lause "toi on hetero henkeen ja vereen". oon ollu tyttöihin päin aina, nyt kuitenkin vasta sen uskaltanut julkistaa. Mielestäni olen yhtä lesbo kun kuka muu vaan, en tiiä. Se on varmaan yhelle jos toisellekin vaikee "taival" tulla kaapista ulos, sen takia sitä odottaiskin hyväksyntää. Toisaalta tilanne varmaan vaatii sen että itelleen kasvattaa kovemman kuoren, on sitä itekin alkanu kyynisemmäks, pakko, ei muuten tuu toimeen.. plah.. No mut kiitos vastauksesta kuitenki.:)
kyllä sä saat hyväksyntää kun et anna masentaa niiden jotka ei hyväksy. Sellaisia ihmisiä on, oli suuntautuneisuus mikä vaan. Mut varmasti alkaa löytyy niitäkin jotka ei ajattele mitä on ollut vaan mitä on nyt. Tsempillä vain ja onnea uudelle elämällesi.
Älä kauheesti kyynisty, ei aina ole helppoa mutta lannistua ei kannata ikinä. - j+4
f4ck kirjoitti:
kyllä sä saat hyväksyntää kun et anna masentaa niiden jotka ei hyväksy. Sellaisia ihmisiä on, oli suuntautuneisuus mikä vaan. Mut varmasti alkaa löytyy niitäkin jotka ei ajattele mitä on ollut vaan mitä on nyt. Tsempillä vain ja onnea uudelle elämällesi.
Älä kauheesti kyynisty, ei aina ole helppoa mutta lannistua ei kannata ikinä.Hehe, kiitti:) noi on niitä mitä tässä vaiheessa tarvii.. Vielä kuitenkin hiukan ulapalla tässä.. Onneks lähes kaikki tietää joiden täytyy tietää, se oli vaikein proggis.. Vihdoinkin voin olla oma itteni ja ylpeä siitä!:)
- Liity jäseneksi
j+4 kirjoitti:
Joo tiedän ettei pitäs yleistää, eikä ollu tarkotuskaan. Mulla vaan on ikävä kyllä pinttynyt sellanen tietty stereotypia päähän. Joo ymmärrän et ollaan varovaisia, en mäkään suin päin suhteeseen lähtis, mut et kun sysätään armotta syrjään kun päässä kaikuu lause "toi on hetero henkeen ja vereen". oon ollu tyttöihin päin aina, nyt kuitenkin vasta sen uskaltanut julkistaa. Mielestäni olen yhtä lesbo kun kuka muu vaan, en tiiä. Se on varmaan yhelle jos toisellekin vaikee "taival" tulla kaapista ulos, sen takia sitä odottaiskin hyväksyntää. Toisaalta tilanne varmaan vaatii sen että itelleen kasvattaa kovemman kuoren, on sitä itekin alkanu kyynisemmäks, pakko, ei muuten tuu toimeen.. plah.. No mut kiitos vastauksesta kuitenki.:)
Ekaksi kannattaa lopettaa ruikutus. Jokaisella meillä on menneisyytemme. Itse seurustelin naisen kanssa, joka kysyi minulta onko minulla ollut suhteita miesten kanssa. Kuinka vaikea olikaan kertoa totuus, mutta ihmetyksekseni hän kertoi itselläänkin olleen nuoruudessaan. En olisi ikinä uskonut hänestä.
Ei se ole niin suuri asia, mitä nyt päässäsi kuvittelet. Ehkä kiemuraisemmaksi sen tekee se, että on lapset ja ex-mies, jonka kanssa olet tekemisissä. Moni voi ajatella että haet vain vaihtelua elämään. - j+4
Liity jäseneksi kirjoitti:
Ekaksi kannattaa lopettaa ruikutus. Jokaisella meillä on menneisyytemme. Itse seurustelin naisen kanssa, joka kysyi minulta onko minulla ollut suhteita miesten kanssa. Kuinka vaikea olikaan kertoa totuus, mutta ihmetyksekseni hän kertoi itselläänkin olleen nuoruudessaan. En olisi ikinä uskonut hänestä.
Ei se ole niin suuri asia, mitä nyt päässäsi kuvittelet. Ehkä kiemuraisemmaksi sen tekee se, että on lapset ja ex-mies, jonka kanssa olet tekemisissä. Moni voi ajatella että haet vain vaihtelua elämään.Joo, tiedän ja ymmärrän ettei kukaan tähän tilanteeseen helpolla lähtis:/ oon silti erittäin onnellinen että mulla on nää lapset
- virgo___
Jeb. Kaikki ei jaksa/halua käydä koko prosessia läpi, koska se kestää ja se sisältää paljon epävarmuutta. ja koska jos on itse käynyt ne samat asiat jo läpi, voi tietty olla vielä päälle muita keiden kautta on elänyt luudestaan äpi prosessiajat.
Jotkut jaksaa, riippuu ihmisistä ketkä sit uskaltaa tulla kaapista edes jotenkin ulos. se voi olla aika haastavaa aikaa, jos pitkän aikaa kiikutellaan eessun taassun, ja haetaan sitä itteensä. vaikka kuitenkin tietää ja osaa ymmärtää et kuuluu asiaan, mut kaikki ei siihen rumbaan halua, tai ehkä toisin sanoen jaksa odottaa. Tai pelkää että sit lopulta vetäytyykin takasin kaappiin. Se vaan on semmosta prosessia, sekavaa.... Tai sit ihan simppelisti saattaa tyrmätä yksinkertaisesti sen takia että ne kokee olevansa eri elämäntilanteessa - Eli käynyt ja kokenut jo sen prosessin, niin haluaa sellasia ketkä on jo käynyt sen läpi.
Mut on taas ihmisiä ketkä on samassa elämän tilanteessa niin voi tavallaan antaa vertaistukee siinä hetkessä. - j+4
virgo___ kirjoitti:
Jeb. Kaikki ei jaksa/halua käydä koko prosessia läpi, koska se kestää ja se sisältää paljon epävarmuutta. ja koska jos on itse käynyt ne samat asiat jo läpi, voi tietty olla vielä päälle muita keiden kautta on elänyt luudestaan äpi prosessiajat.
Jotkut jaksaa, riippuu ihmisistä ketkä sit uskaltaa tulla kaapista edes jotenkin ulos. se voi olla aika haastavaa aikaa, jos pitkän aikaa kiikutellaan eessun taassun, ja haetaan sitä itteensä. vaikka kuitenkin tietää ja osaa ymmärtää et kuuluu asiaan, mut kaikki ei siihen rumbaan halua, tai ehkä toisin sanoen jaksa odottaa. Tai pelkää että sit lopulta vetäytyykin takasin kaappiin. Se vaan on semmosta prosessia, sekavaa.... Tai sit ihan simppelisti saattaa tyrmätä yksinkertaisesti sen takia että ne kokee olevansa eri elämäntilanteessa - Eli käynyt ja kokenut jo sen prosessin, niin haluaa sellasia ketkä on jo käynyt sen läpi.
Mut on taas ihmisiä ketkä on samassa elämän tilanteessa niin voi tavallaan antaa vertaistukee siinä hetkessä.Joo, siis haluun tähän sanoa et oon kyllä 100% lesbo, enkä haihattele miesten perään. Tiedän et Se on vaikea uskoa, mutta kun olen aina ollut sitä, uskaltamatta sitä julkistaa. Ei siis ole kyse siitä että etsisin vielä omaa identiteettiä. Niinku tohon yhteen vastasinki et vihdoin uskallan olla oma itteni ja olen ylpeä siitä!:)
- ojbrtw
Koska lesbot luulevat olevansa parempia, mistähän syystä.
Eihän sellaisten kanssa kannata ystävystyä tai tutustua jotka valikoivat seuransa jonkin asian tai omainaisuuden perusteella. - 56868
Lesbojen on vain vaikeeta sulattaa sitä munaa, vaikak se oliskin ollut jonkun lesbon menneisyydessä.
Lesbo muna = ei vaan toimi. :D - hanki elämä,elä nyt
Ethän sinä mitään hyväksymistä tarvitse! Ole oma itsesi. Ei tämä ole mikään uskonto- tai politiikkaryhmittymä. Luuletko, että "peruslesbot" ovat vain niitä aitoja ja oikeita?
Meitä on moneksi. Ole oma itsesi, juuri se, mikä olet. Ei sinun tarvitse mainita miehistäsi joka käänteessä ... varsinkaan, jos ne ovat niitä exiä.
Ei kukaan ikilesbokaan halua toisen juttelevan aina existään.- sanoit sen sinä
Niin yk sin ker tais ta se on , niin yksinkertaista.
- j+4
sanoit sen sinä kirjoitti:
Niin yk sin ker tais ta se on , niin yksinkertaista.
Juu.. Niin kai Se on^^
- 1+2
Ei pidä yleistää tässä(kään) asiassa. Ei aloituksessa, eikä vastauksissa. Ihmisiähän tässä kaikki kuitenkin ollaan. Jokainen kirjoittakoon minä muodossa. : )
- Kids are OK
Minut on kahdesti jätetty perheen vuoksi.Kumppaniksi halunneet eivät halunneetkaan lapsiani.Harmi vaan ettei jättäjillä ollut munaa sanoa edes hei hei.Jättivät vaan kuin nallin kalliolle.
- elämä
Minulla alkaa olemaan kaikesta noin vuosi ulostulosta, erosta jne. Juu kaikkien hyväksyntää ei voi saada eikä kaikkia voi miellyttää, eikä minusta pidäkkään. Minä lähden siitä, kunhan itse hyväksyn itseni ja menneisyyteni, niin se riittää. Ne joille, mun menneisyys on ongelma, on niiden ongelma, ei mun. Enkä usko, että mäkään kovin helposti jaksaisin itsekkään semmoista, että joutuisin vakuuttelemaan toiselle, että en mä niistä miehistä piittaa ja" tilittämään". Joidenkin on helpompi hyväksyä lesboutensa aikaisemmin ja joidenkin taas vaikeampi ,eri syistä johtuen.
Mitä tulee niihin, jotka puhuu vaihtelun hakemisesta elämään niin voin sanoa, että vaatii aika paljon kanttia jättää "perheensä" ja hypätä tuntemattomaan, minusta se vaatii uskallusta eikä ole helppoa, kun sitä ajattelee miten ne lapsetkin eron ottaa ja miten ne selviää. Lisäksi niin paljon näkee ihmisiä huonoissa suhteissa joko lapsien takia tai, että ei tykätä olla yksin.
Tottakai löytyy niitä, joille sä et kelpaa, joillakin voi olla lapset syynä, joillakin taas joku toinen seikka, mutta kelpuutatko sä itse kaikki. Haen tällä sitä, että ei kaikkien hyväksyntää tarvitse hakea. Minulle merkitsevät toisessa elämänkokemus, avarakatseisuus, ymmärrys erilaisista lähtökohdista ponnistavista ihmisistä sekä suvaitsevaisuus, joten aika vaikeata olisi olla ihmisen kanssa, joka olisi mielipiteiltään ja arvoiltaan jotain muuta kuin yllä. Hienoa on se, että jokaisella on oikeus ja vapaus valita seuransa.
Mutta ehkä kaikista tärkein, on se sun oma asenne ja miten kannat itsesi. Löydät varmasti ihmisiä, jotka ovat olleet joskus samassa tilanteessa ja ymmärtävät mistä lähdet, juuri se ymmärrys on se mitä kaipaa, että joku oikeasti ymmärtää, minkä mankelin läpi sä olet käynyt päästäksesi tohon pisteeseen, missä sä olet nyt. - Kids are ok
Jeps!Oon kyllä alusta asti ollut aina avoin ja onhan musta nähnyt etä on tärkeitä nää lapset.Ihastukset o ensin olleet että ok ja sitten pikkuhiljaa ajan kanssa alkaneet niitä tyrkkiä veks meiltä ja oon tietysti heti reagoinut että hei ei noin !
nyt oon pahoillani mutta sanon ihan surulisesena kokemuksena että naiset mun elämässä etsii aina loppujen lopuksi äitiä,ei rakastettua.lesbojen alkuasetelma elämässä?että äitiä ei oo ollut?ja minä taas oon äiti ja tykkäisin naisista jos ne olis muutakin kuin paikkaamassa menneitä puutteitaan.- virgo___
No se kyllä aina noinkaan mene. Ehkä oot tavannut ihmisiä ketkä ei uskalla ottaa elämästä sen kummempaa vastuuta, sisältäen lapset. Harmi että oot kohdannut sellaisia, ketkä eivät osaa/uskalla/halua jakaa suhdetta, mihin tietenkin kuuluu sinun osaltasi lapset. On varmasti olemassa muitakin lesboja ketkä haluaa jakaa arkesi semmoisena kuin se on! Ei se välttämättä liity äitisuhteeseen, vaan jonkin sortin vastuunottamiseen yms.
Keep looking! Varmasti löydät kypsiä naisia ketkä on valmiita lapsiinkin! - f4ck
tunnen muutamiakin lapsellisia lesboja ja heidän lääke tuohon pettymiseen on ollut varovainen alku. Tapailu pitkään ja ei mitään suhdelupauksia yms. Kattelee ihan rauhassa miltä meno alkaa näyttämään.
Lapsia ei kande tutustuttaa joka mimmiin joka nyt vähänkin näyttää kiinnostuneelta. Kyllä sen deitin luonne aukee sulle ilman että samantien koittaa istuttaa sitä perheeseesi.
Myös kandee hiukan miettii miten sä itse käyttäydyt. Oletko hoivaava kumppaniakin kohtaan, voithan huomaamattasi käyttäytyä äitimäisesti myös heitä kohtaan. - Kymppiyks
virgo___ kirjoitti:
No se kyllä aina noinkaan mene. Ehkä oot tavannut ihmisiä ketkä ei uskalla ottaa elämästä sen kummempaa vastuuta, sisältäen lapset. Harmi että oot kohdannut sellaisia, ketkä eivät osaa/uskalla/halua jakaa suhdetta, mihin tietenkin kuuluu sinun osaltasi lapset. On varmasti olemassa muitakin lesboja ketkä haluaa jakaa arkesi semmoisena kuin se on! Ei se välttämättä liity äitisuhteeseen, vaan jonkin sortin vastuunottamiseen yms.
Keep looking! Varmasti löydät kypsiä naisia ketkä on valmiita lapsiinkin!Onhan niit muitakin joil on lapset valmiina. Sellasen kanshan vois synkata.
- j+4
Kymppiyks kirjoitti:
Onhan niit muitakin joil on lapset valmiina. Sellasen kanshan vois synkata.
Kiitti vastauksesta. Tän kaltaset vastaukset antaa toivoa siihen et jossain kohtaa saattaa onnistaa^^
- Kunnioitus
Tiedän, että et ehkä pidä vastauksestani, mutta vastaan silti ja sanon mitä itse ajattelen ja koen.
Itse kaipaan parisuhteelta vakautta ja turvallisuutta. Täällä jo joku sanoikin, että kaapista ulos tuleminen ja kaikki mitä siihen prosessiin liittyy, voi olla sekavaa aikaa elämässä. Kaikki eivät halua siihen vyyhteen sotkeentua.
Asioiden prosessointi ei välttämättä lopu, vaikka itse ajatteleekin, että on jo asiansa läpikäynyt. Heterotaustaisten naisten kanssa olen ainakin itse todennut, että he ovat usein ehtineet omaksua tietynlaisen naisen roolin ja usein ryhtyvät toteuttamaan sitä myös lesbosuhteessa. Se voi olla hyvä tai huono asia, riippuen siitä, mitä kukakin suhteeltaan kaipaa. Itse olen usein kokenut, että heterotaustaisille naisille eräänlainen lesbosuhteen roolittamattomuus on tullut yllätyksenä ja aiheuttanut usein hämmennystä ja jopa ahdistusta. Välillä olen myös kokenut, että heterotaustaiset naiset ovat yrittäneet työntää minua tietyyn lokeroon suhteessa, mistä en todellakaan pidä.
Usein jo se, että heterosuhteissa ja muussa ympäristössä omaksuttu rooli on alkanut purkautumaan, on aiheuttanut omanlaisensa muutosprosessin. Sitä voi olla omasta elämäntilanteesta riippuen joko mukavaa tai vähemmän mukavaa seurata, riippuu jälleen siitä, mitä jaksaa ja elämältään haluaa.
Sellainen selitys, että ihminen on aina ollut lesbo, mutta ei vain ole halunnut tulla kaapista ulos, on minulle henkilökohtaisesti ontuva. On hyvin vaikea kuvitella, kuinka muiden vietävissä ja arka täytyy olla, että on valmis uhraamaan elämänsä miellyttääkseen muita. Sellainen nainen ei välttämättä ole henkilö, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää. Haluan naisen, josta löytyy päättäväisyyttä, kunnianhimoa ja peräänantamattomuutta - en naista, joka haluaa kaikessa miellyttää muita, ei ymmärrä kyseenalaistaa asioita ajoissa tai on niin epävarma, että menee aina massan mukana. Vähiten haluan laskelmoivan naisen, joka on päättänyt perustaa perheen ja hankkia lapsia hinnalla millä hyvänsä miehen kanssa, ja hankkiutuu sitten eroon entisestä elämästään jossakin elämänsä murrosvaiheessa.
Haluan siis kuulla jotain pohditumpaa, vaikkei totuutta voikaan muuksi muuttaa. Tai ainakin jonkinlaisen kasvutarinan. Sellainen selitys, että kaikki oli vain liian vaikeaa, ei oikein annan aihetta kunnioitukseen, sillä monet meistä ovat kohdanneet vastoinkäymisiä seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, mutta silti olleet sitä mitä ovat. Eivätkä välttämättä heittäytyneet suoraan suhteisiin, vaan pysähtyneet ensin pohtimaan, mitä elämältään todella haluavat. Impulsiivinen luonne ja harkitsemattomuus eivät herätä kiinnostustani.
Voi kuulostaa raa'alta, mutta näin ajattelen. Ehkäpä ajatukseni johtuvat siitä, että kaipaan naiselta tiettyjä ominaisuuksia, jotta voin kunnioittaa häntä. Ja ilman kunnioitusta en halua perustaa parisuhdetta, eihän sellainen edes olisi oikein toista kohtaan. Ja kyllä, puolisoni on heterotaustainen nainen. Sellainen, jonka ratkaisut, päätökset ja pohdinnat kykenen hyväksymään.- j+4
Moro. Toi on tosi hyvää ja rakentavaa palautetta. Näen täysin Ton sun kannan hyvin selkeesti. En sano, että omat päätökset olis aina ollu kovin selkärankaa vaativia. Toiset helpommin uskaltaa olla oma itsensä.
elämä on kasvattanut mulle selkärangan ja vihdoin oon pystynyt sen tuomaan selkeemmin esille. Ite oon aina vetäytyny omaan kuoreeni ja ollut hyvin epäsosiaalinen ja ujo. Iän myötä tullut itseluottamusta ja tottakai lasten saaminen ja niiden kanssa eläminen on henkisesti kasvattanut. Eihän mulla kovin paljon ikääkään oo eli elämä ksvattaa entisestään. Koen että
mulla on aina ollut jalat maassa ja oon ollu tietoinen siitä mitä haluan. Kunnianhimoa en juuri omista, en tarvitse sitä kovinkaan paljoa^^
en ehkä oo halunnut nuorempana hyväksyä omaa suuntautumista, vaikka aina olen ollut naisiin päin.
no mutt kiitos vstauksesta. Otan kaikki vastaukset mielellään vastaan! - j+4
Moro. Toi on tosi hyvää ja rakentavaa palautetta. Näen täysin Ton sun kannan hyvin selkeesti. En sano, että omat päätökset olis aina ollu kovin selkärankaa vaativia. Toiset helpommin uskaltaa olla oma itsensä.
elämä on kasvattanut mulle selkärangan ja vihdoin oon pystynyt sen tuomaan selkeemmin esille. Ite oon aina vetäytyny omaan kuoreeni ja ollut hyvin epäsosiaalinen ja ujo. Iän myötä tullut itseluottamusta ja tottakai lasten saaminen ja niiden kanssa eläminen on henkisesti kasvattanut. Eihän mulla kovin paljon ikääkään oo eli elämä ksvattaa entisestään. Koen että
mulla on aina ollut jalat maassa ja oon ollu tietoinen siitä mitä haluan. Kunnianhimoa en juuri omista, en tarvitse sitä kovinkaan paljoa^^
en ehkä oo halunnut nuorempana hyväksyä omaa suuntautumista, vaikka aina olen ollut naisiin päin.
no mutt kiitos vstauksesta. Otan kaikki vastaukset mielellään vastaan! - j+4
Tuli vahingos toi Yks vastaus kahteen kertaan... Mut palatakseni vielä tohon sukupuolirooliin. Tiedän varsin hyvin mitä tarkoitat. Heterosuhteessa varmasti usein käykin niin. Mulla henkilökohtaisesti ei oo kehkeytynyt mitää sukupuoliroolia, ellei sit jopa vähän äijempi rooli. Rooli on äiti, ei "mies" eikä nainen. Ite koen sopeutuvani hyvin "sukupuolettomaan" rooliin suhteessa, suhteessa naisen kanssa. Miestähän en ottaisi enkä haluaisi edes enää..
- 2elämää
j+4 kirjoitti:
Moro. Toi on tosi hyvää ja rakentavaa palautetta. Näen täysin Ton sun kannan hyvin selkeesti. En sano, että omat päätökset olis aina ollu kovin selkärankaa vaativia. Toiset helpommin uskaltaa olla oma itsensä.
elämä on kasvattanut mulle selkärangan ja vihdoin oon pystynyt sen tuomaan selkeemmin esille. Ite oon aina vetäytyny omaan kuoreeni ja ollut hyvin epäsosiaalinen ja ujo. Iän myötä tullut itseluottamusta ja tottakai lasten saaminen ja niiden kanssa eläminen on henkisesti kasvattanut. Eihän mulla kovin paljon ikääkään oo eli elämä ksvattaa entisestään. Koen että
mulla on aina ollut jalat maassa ja oon ollu tietoinen siitä mitä haluan. Kunnianhimoa en juuri omista, en tarvitse sitä kovinkaan paljoa^^
en ehkä oo halunnut nuorempana hyväksyä omaa suuntautumista, vaikka aina olen ollut naisiin päin.
no mutt kiitos vstauksesta. Otan kaikki vastaukset mielellään vastaan!Välillä mietin että mihin ihmeen kategoriaan minä sitten kuulun? 34v elin täydin heteroperheen ydinelämää, ilman mitään ajatuksia naisista, siis koskaan. Ainoa merkki oli, että tuntui että miesten kanssa ollessa suhteessa puuttui jotain, mutta sehän saattoi johtua siitäkin, että oli väärä mies...? Mutta sitten tapasin (baarissa) nykyisen puolisoni ( nainen) ja rakkaus syttyi yhdestä katseesta, tosin tiedettiin toisemme entuudestaan. Ja siitä aukeni tälle "heterolle" aivan uusi maailma...... Jostain syystä mikään tässä suhteessa ei ole tuntunut koskaan vieraalta tai väärältä eikä minulla ole tarvetta kuulua mihinkään yhteisöön. Elän elämääni naiseni kanssa välittämättä mitä muut ajattelevat. Ei tee enään mieli miestä, eikä toista naistakaan. Rakastuin persoonaan, sukupuoli ei tunnu merkitykselliseltä. Joskus ihmettelin kuinka vaivattomasti kykenin ja osasin siirtyä siitä perushetskuelämästä tähän vähemmistöjen elämään...... Tätä takana nyt 10v! Mä olen ehkä joku luokittelematon ;) Bi en missään nimessä koe olevani. Enemmänkin niin, että alkuelämän olin hetsku ja loppuelämän lesbo ;) Eikä minulla ole ollut kokemuksia siitäkään, että minua ei olisi otettu näissä vähemmistöpiireissä vakavasti. Tai sitten en ole vaan tajunnut. so what.
- Näkökulma...
j+4 kirjoitti:
Moro. Toi on tosi hyvää ja rakentavaa palautetta. Näen täysin Ton sun kannan hyvin selkeesti. En sano, että omat päätökset olis aina ollu kovin selkärankaa vaativia. Toiset helpommin uskaltaa olla oma itsensä.
elämä on kasvattanut mulle selkärangan ja vihdoin oon pystynyt sen tuomaan selkeemmin esille. Ite oon aina vetäytyny omaan kuoreeni ja ollut hyvin epäsosiaalinen ja ujo. Iän myötä tullut itseluottamusta ja tottakai lasten saaminen ja niiden kanssa eläminen on henkisesti kasvattanut. Eihän mulla kovin paljon ikääkään oo eli elämä ksvattaa entisestään. Koen että
mulla on aina ollut jalat maassa ja oon ollu tietoinen siitä mitä haluan. Kunnianhimoa en juuri omista, en tarvitse sitä kovinkaan paljoa^^
en ehkä oo halunnut nuorempana hyväksyä omaa suuntautumista, vaikka aina olen ollut naisiin päin.
no mutt kiitos vstauksesta. Otan kaikki vastaukset mielellään vastaan!Jäi sanomatta, että ei minulla muutoin ole mitään erilaisia ihmisiä vastaan tai erilaisilla taustoilla varustettuja lesboja, vastasin ainoastaan parisuhdenäkökulmasta.
- 5+5
2elämää kirjoitti:
Välillä mietin että mihin ihmeen kategoriaan minä sitten kuulun? 34v elin täydin heteroperheen ydinelämää, ilman mitään ajatuksia naisista, siis koskaan. Ainoa merkki oli, että tuntui että miesten kanssa ollessa suhteessa puuttui jotain, mutta sehän saattoi johtua siitäkin, että oli väärä mies...? Mutta sitten tapasin (baarissa) nykyisen puolisoni ( nainen) ja rakkaus syttyi yhdestä katseesta, tosin tiedettiin toisemme entuudestaan. Ja siitä aukeni tälle "heterolle" aivan uusi maailma...... Jostain syystä mikään tässä suhteessa ei ole tuntunut koskaan vieraalta tai väärältä eikä minulla ole tarvetta kuulua mihinkään yhteisöön. Elän elämääni naiseni kanssa välittämättä mitä muut ajattelevat. Ei tee enään mieli miestä, eikä toista naistakaan. Rakastuin persoonaan, sukupuoli ei tunnu merkitykselliseltä. Joskus ihmettelin kuinka vaivattomasti kykenin ja osasin siirtyä siitä perushetskuelämästä tähän vähemmistöjen elämään...... Tätä takana nyt 10v! Mä olen ehkä joku luokittelematon ;) Bi en missään nimessä koe olevani. Enemmänkin niin, että alkuelämän olin hetsku ja loppuelämän lesbo ;) Eikä minulla ole ollut kokemuksia siitäkään, että minua ei olisi otettu näissä vähemmistöpiireissä vakavasti. Tai sitten en ole vaan tajunnut. so what.
Kertomasi "Olin hetero enkä tiennyt paremmasta"-tyyppinen tarina ja kertomus siitä, kuinka vaivattomasti palaset loksahtivat kohdalleen lopulta, on huomattavasti helpompi ymmärtää kuin esimerkiksi "laskelmoidut" tarinat. Tai sellaiset, joissa on tavoiteltu heteroutta niin kiihkeästi, että on eletty vuodesta toiseen pahan olon ja ahdistuksen kanssa ja sekoitettu siihen vielä mies ja lapsetkin. Onhan niissäkin tarinoissa paljon inhimillistä, mutta... Sitä tunnetta, mikä saa ihmisen tekemään omalle ja muiden elämälle niin, ei ole helppoa aivan täysin ymmärtää.
- welcome1
Ei minun ole ainakaan yhtään vaikea hyväksyä! Tervetuloo joukkoon tummaan! :))
- j+4
Hehe kiitti!^^
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi842745On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole612642Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.712601Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä952551Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu892085Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl502012Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma1411866Joskus tulee niin
Yksinäinen olo. Ei ole tarpeeksi ihmisiä elämässä, jotka tuntuisivat välitttävän aidosti. Jos mä ny saisin sairaskohtauk531572Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?171498Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve361485