Onko yksinäisyytesi masennusta, nettiriippuvuutta vai laiskuutta

Elämäni on kaikkea muuta kuin täydellistä, en tarvitse sen täytteeksi mitään sosiaalipornoa. Tähän aikaan vuodesta on toki taas helpompaa, kun on kesä ja läheisen ihmisen kaipuu helpottaa hieman, mutta ennen kuin huomataankaan niin on jälleen syksy ja yksinäiset illat ja viikonloput.

Eli sinun kohdallasi kyse on siitä, että "mikään ei kiinnosta". Kumpi tuli ensin: se, että mikään ei kiinnostanut joten aloit roikkua netissä, vai se, että aloit roikkua netissä ja kaikki muu jäi tekemättä?

Minä väitän, että vähintään yksi sukupolvi on hukattu internetin takia. Nuoret aikuiset eivät käy missään, tapaa ketään tai tee mitään muuta kuin tuijottavat näyttöä. Siis nekin, joiden ei tarvitse tehdä sitä työkseen. Väitän myös, että oikeasti monella palstalaisella on kyse nettiriippuvuudesta.

Ellen tarvitsisi heinäkuussa itsekin nettiä aikataulujen etsimiseen yms niin haastaisin jengin täysin netittömän kuukauden viettämiseen. Kuinkahan moni lähtisi mukaan? Tai edes sellaiseen, että netissä ei käydä muuta kuin hakemassa ihan välttämättömimmät tiedot/tekemässä pakolliset asiat (laskujen maksaminen jne) - kuka olisi mukana?

simasuuneiti kirjoitti:

Elämäni on kaikkea muuta kuin täydellistä, en tarvitse sen täytteeksi mitään sosiaalipornoa. Tähän aikaan vuodesta on toki taas helpompaa, kun on kesä ja läheisen ihmisen kaipuu helpottaa hieman, mutta ennen kuin huomataankaan niin on jälleen syksy ja yksinäiset illat ja viikonloput.

Eli sinun kohdallasi kyse on siitä, että "mikään ei kiinnosta". Kumpi tuli ensin: se, että mikään ei kiinnostanut joten aloit roikkua netissä, vai se, että aloit roikkua netissä ja kaikki muu jäi tekemättä?

Minä väitän, että vähintään yksi sukupolvi on hukattu internetin takia. Nuoret aikuiset eivät käy missään, tapaa ketään tai tee mitään muuta kuin tuijottavat näyttöä. Siis nekin, joiden ei tarvitse tehdä sitä työkseen. Väitän myös, että oikeasti monella palstalaisella on kyse nettiriippuvuudesta.

Ellen tarvitsisi heinäkuussa itsekin nettiä aikataulujen etsimiseen yms niin haastaisin jengin täysin netittömän kuukauden viettämiseen. Kuinkahan moni lähtisi mukaan? Tai edes sellaiseen, että netissä ei käydä muuta kuin hakemassa ihan välttämättömimmät tiedot/tekemässä pakolliset asiat (laskujen maksaminen jne) - kuka olisi mukana?

Lue lisää

Ei pidä yleistää sitä että nuoret eivät kävisi missään, tapaa ketään tai tee mitään muuta kuin tuijottavat näyttöä. :)

Itselläni on useampi kaveripiiri joiden kanssa "kausiluontoisesti" hengailen, ja jokaiseen niistä kuuluu yleensä aina vain se yksi (tuurilla toinenkin) hiljaisempi henkilö. Eli noin joka kahdeskymmenes on tämän "hukatun sukupolven edustaja".

Pointtina siis se että hyvin pieni osa on tuota anti-sosiaalista introvertti porukkaa.

Itse ainakin yritän pitää kontakia näihin hiljaisempiinkiin, koska heidän kanssaan on helpompi keskustella syvällisemmistä asioista.

"Ulkoilusta: Ihan yhtä tyhjänpäiväistä maleksia yksin ulkona kuin lähteä yksin baariin. Ei ketään kiinnosta ja ei ole mitään järkevää tekemistä."


Yksin ulkoilu voi olla yksin olevalle varsin turhaa. Koska on lähestulkoon mahdotonta törmätä kehenkään olemalla pelkästään ulkona (ainakin Suomessa) ja harvempi haluaisi edes tutustua ex-tempore jos et ole sitten sellainen joka jo muutenkin saisi helposti seuraa.

Yksin olemisen ongelma onkin siinä että muut karsastavat ja sitä yksinäisemmältä tuntuu jos vaikka yrittää itsekseen käydä ulkosalla.

Baarissa käyminen yksinkin voi silti olla kannattavaa jos sen tarkoituksena on saada seuraa. Ongelmaksi voi vain tulla sama juttu eli ihmetellään miksi on yksin liikenteessä tai sitten muuten katsotaan kieroon.


"Netissä roikkumisesta: Ei netissä roikkuminen yhtään mitään voita, mutta tekemistähän sekin. Joo, olis varmaan paljon hienompaa lähteä tyttöystävän kanssa piknikille tai ulkomaanreissulle, mutta sulle varmaan jo selvisikin ettei mulla sellaista ole ja en osaa edes kuvitella että koskaan tulisi olemaankaan."


Tuohon kannattaisi varmaankin panostaa.

simasuuneiti kirjoitti:

Elämäni on kaikkea muuta kuin täydellistä, en tarvitse sen täytteeksi mitään sosiaalipornoa. Tähän aikaan vuodesta on toki taas helpompaa, kun on kesä ja läheisen ihmisen kaipuu helpottaa hieman, mutta ennen kuin huomataankaan niin on jälleen syksy ja yksinäiset illat ja viikonloput.

Eli sinun kohdallasi kyse on siitä, että "mikään ei kiinnosta". Kumpi tuli ensin: se, että mikään ei kiinnostanut joten aloit roikkua netissä, vai se, että aloit roikkua netissä ja kaikki muu jäi tekemättä?

Minä väitän, että vähintään yksi sukupolvi on hukattu internetin takia. Nuoret aikuiset eivät käy missään, tapaa ketään tai tee mitään muuta kuin tuijottavat näyttöä. Siis nekin, joiden ei tarvitse tehdä sitä työkseen. Väitän myös, että oikeasti monella palstalaisella on kyse nettiriippuvuudesta.

Ellen tarvitsisi heinäkuussa itsekin nettiä aikataulujen etsimiseen yms niin haastaisin jengin täysin netittömän kuukauden viettämiseen. Kuinkahan moni lähtisi mukaan? Tai edes sellaiseen, että netissä ei käydä muuta kuin hakemassa ihan välttämättömimmät tiedot/tekemässä pakolliset asiat (laskujen maksaminen jne) - kuka olisi mukana?

Lue lisää

"Minä väitän, että vähintään yksi sukupolvi on hukattu internetin takia. Nuoret aikuiset eivät käy missään, tapaa ketään tai tee mitään muuta kuin tuijottavat näyttöä. Siis nekin, joiden ei tarvitse tehdä sitä työkseen. Väitän myös, että oikeasti monella palstalaisella on kyse nettiriippuvuudesta."


Nettiriippuvaisuus on ilmiönä kaksijakoinen. Monille ihmisille se voi olla ainut keino pitää yllä omaa virike ja ajatustoimintaansa sekä päästä eroon yleisestä ahdistuksesta, joka seuraisi siitä jos joutuisikin eroon netistä pitkiksi ajoiksi.

Normaalissa tilanteessa tuollainen ei ole kovin vaarallista koska ne sosiaaliset suhteet sujuvat muutenkin ja siihen on totuttu jo vuosikymmenien ajan, mutta niiden kohdalla joilla on enemmän ongelmia noiden asioiden kanssa niin netti tarjoaa niillekin hyvän mahdollisuuden.

Joillekin netistä irtautuminen voi auttaakin. Valtaosalle tämän palstan lukijoista se saattaisi vain pahentaa tilannetta.

Netti itsessään ei ole se suurin ongelma. Suurin ongelma on siinä että pitäisi löytyä jokin syy ja motivaation lähde tehdä niitä muitakin juttuja. Kun on se syy saatu selville niin sitten tekisi kaikkensa sen eteen esim. 2 vuoden ajan.

11+13=24 kirjoitti:

Ei pidä yleistää sitä että nuoret eivät kävisi missään, tapaa ketään tai tee mitään muuta kuin tuijottavat näyttöä. :)

Itselläni on useampi kaveripiiri joiden kanssa "kausiluontoisesti" hengailen, ja jokaiseen niistä kuuluu yleensä aina vain se yksi (tuurilla toinenkin) hiljaisempi henkilö. Eli noin joka kahdeskymmenes on tämän "hukatun sukupolven edustaja".

Pointtina siis se että hyvin pieni osa on tuota anti-sosiaalista introvertti porukkaa.

Itse ainakin yritän pitää kontakia näihin hiljaisempiinkiin, koska heidän kanssaan on helpompi keskustella syvällisemmistä asioista.

Lue lisää

Sosiaaliset ympyrät ovat monille ihmisille itsestäänselvyys. Ne seuraavat ns. lapsuudesta myöhempiin ikävaiheisiin.

Normaalit muutoksetkin elämäntilanteissa lasketaan vielä hyväksytyiksi ja tälläisten ihmisten on helpompaa saada seuraa myöhemminkin.

Poikkeuksen muodostavatkin nämä epäsosiaalisemmat tapaukset joiden on vaikeampaa tutustua muihin. Riippuu myös tuurista ja sattumastakin että minkälaisia ihmisiä tulee vastaan ja mihin suuntaan asiat menevät.

Useampi voi vaikuttaa siihen itsekin paljon mutta ne vaikutusmahdollisuudet riippuvat usein noista alkutekijöistä.

virtuaalisosiaaliset kirjoitti:

Sosiaaliset ympyrät ovat monille ihmisille itsestäänselvyys. Ne seuraavat ns. lapsuudesta myöhempiin ikävaiheisiin.

Normaalit muutoksetkin elämäntilanteissa lasketaan vielä hyväksytyiksi ja tälläisten ihmisten on helpompaa saada seuraa myöhemminkin.

Poikkeuksen muodostavatkin nämä epäsosiaalisemmat tapaukset joiden on vaikeampaa tutustua muihin. Riippuu myös tuurista ja sattumastakin että minkälaisia ihmisiä tulee vastaan ja mihin suuntaan asiat menevät.

Useampi voi vaikuttaa siihen itsekin paljon mutta ne vaikutusmahdollisuudet riippuvat usein noista alkutekijöistä.

Lue lisää

Nykyisinkin tuossa sosiaalisuudessa vallitsee tietynlainen hierarkia. Ovat feicbookit yms. Täytyy siis olla vähän kuin pakkovirtuaalisosiaalinen ollakseen hyväksytty siihen normaaliin sosiaalisuuteen.

simasuuneiti kirjoitti:

Elämäni on kaikkea muuta kuin täydellistä, en tarvitse sen täytteeksi mitään sosiaalipornoa. Tähän aikaan vuodesta on toki taas helpompaa, kun on kesä ja läheisen ihmisen kaipuu helpottaa hieman, mutta ennen kuin huomataankaan niin on jälleen syksy ja yksinäiset illat ja viikonloput.

Eli sinun kohdallasi kyse on siitä, että "mikään ei kiinnosta". Kumpi tuli ensin: se, että mikään ei kiinnostanut joten aloit roikkua netissä, vai se, että aloit roikkua netissä ja kaikki muu jäi tekemättä?

Minä väitän, että vähintään yksi sukupolvi on hukattu internetin takia. Nuoret aikuiset eivät käy missään, tapaa ketään tai tee mitään muuta kuin tuijottavat näyttöä. Siis nekin, joiden ei tarvitse tehdä sitä työkseen. Väitän myös, että oikeasti monella palstalaisella on kyse nettiriippuvuudesta.

Ellen tarvitsisi heinäkuussa itsekin nettiä aikataulujen etsimiseen yms niin haastaisin jengin täysin netittömän kuukauden viettämiseen. Kuinkahan moni lähtisi mukaan? Tai edes sellaiseen, että netissä ei käydä muuta kuin hakemassa ihan välttämättömimmät tiedot/tekemässä pakolliset asiat (laskujen maksaminen jne) - kuka olisi mukana?

Lue lisää

Ahaa no ei tuo ole mikään ongelma kunhan sinä vain löydät ne aikataulut. ;-)

"Ellen tarvitsisi heinäkuussa itsekin nettiä aikataulujen etsimiseen yms niin haastaisin jengin täysin netittömän kuukauden viettämiseen."

Tuollaiset ongelmat vaikuttavat pitkälle. Ikävästi niihin ei yleensä puututa kouluissakaan mitenkään.

Äläpä vääristele sanojani, sanoin että palataan asiaan elokuussa, koska tämän viikon torstaina lähden lomalle.

Mutta mitä muuhun tekstiisi tulee, niin olet ilmeisesti saanut sen oivalluksen, mitä olen yrittänyt muillekin herätellä.

Elämä voi olla tylsää tai se voi olla rikasta ja mikä parasta: se on täysin itsestä kiinni! Päivittäinen ateriointi voi olla kylmää maksalaatikkoa suoraan foliorasiasta tai se voi olla päivän kohokohta, johon sisältyy käsillä tekemistä, väreistä ja tuoksuista nauttimista, kaunis kattaus ja tietysti aito, herkullinen ruoka.

Tuntuu kuin monet vain odottaisivat jotain tapahtuvaksi. Että "menisi nyt nopeasti tämäkin päivä, jotta..." - niin jotta mitä? Jotta tulisi toinen samanlainen päivä joka pitää saada vain kiireesti pois päiväjärjestyksestä? Kuinka moni on oikeasti _läsnä_ omassa elämässään, tässä hetkessä?

simasuuneiti kirjoitti:

Äläpä vääristele sanojani, sanoin että palataan asiaan elokuussa, koska tämän viikon torstaina lähden lomalle.

Niinaina, "ei nyt kulta, päätäni särkee"

Meh, millä tässä elokuulle asti kestää. Saisivat keksiä jonkin pillerin, joka alentaisi miesten(kin) seksihimoa. Miesten e-pilleri?

Ilkeämielinen sanoisi, että sellainen on jo keksitty. Nimittäin vihkisormus. Mutta onneksi minä en ole mitenkään ilkeämielinen, vaan lempeä kuin aurinkoisen kesäpäivän tuulenhelma.

simasuuneiti kirjoitti:

Mutta mitä muuhun tekstiisi tulee, niin olet ilmeisesti saanut sen oivalluksen, mitä olen yrittänyt muillekin herätellä.

Elämä voi olla tylsää tai se voi olla rikasta ja mikä parasta: se on täysin itsestä kiinni! Päivittäinen ateriointi voi olla kylmää maksalaatikkoa suoraan foliorasiasta tai se voi olla päivän kohokohta, johon sisältyy käsillä tekemistä, väreistä ja tuoksuista nauttimista, kaunis kattaus ja tietysti aito, herkullinen ruoka.

Tuntuu kuin monet vain odottaisivat jotain tapahtuvaksi. Että "menisi nyt nopeasti tämäkin päivä, jotta..." - niin jotta mitä? Jotta tulisi toinen samanlainen päivä joka pitää saada vain kiireesti pois päiväjärjestyksestä? Kuinka moni on oikeasti _läsnä_ omassa elämässään, tässä hetkessä?

Lue lisää

Minä yritän kovin miettiä, miten se olisi itsestä kiinni. Ehkä minun pitäisi opetella kokkaamaan, tähän asti kun on menty milteinpä tuolla maksalaatikko -esimerkilläsi.

"Menisi nyt nopeasti tämäkin päivä, jotta..", noh tietysti, jotta olisi taas päivän lähempä kuolemaa, kaiken tuskan päättymistä. Jep, se elämä on joillekin meistä näin kivaa.

No, enivei, josko sitä oppisi niin hyväksi kokiksi elokuuhun mennessä, että nautinto vie nautintoneidinkin mennessään, aterioiden välillä pysähdymme vain hetkeksi kokeilemaan vieläkö nahkasohva nitisee.

08.jpg kirjoitti:

Niinaina, "ei nyt kulta, päätäni särkee"

Meh, millä tässä elokuulle asti kestää. Saisivat keksiä jonkin pillerin, joka alentaisi miesten(kin) seksihimoa. Miesten e-pilleri?

Ilkeämielinen sanoisi, että sellainen on jo keksitty. Nimittäin vihkisormus. Mutta onneksi minä en ole mitenkään ilkeämielinen, vaan lempeä kuin aurinkoisen kesäpäivän tuulenhelma.

Lue lisää

Omin sormin ja värisevien pienten kodinkoneiden avulla sitä joutuu itse kukin himonsa laannuttamaan.

simasuuneiti kirjoitti:

Omin sormin ja värisevien pienten kodinkoneiden avulla sitä joutuu itse kukin himonsa laannuttamaan.

Jos omat toimet veisivät himon, niin tuskinpa ihmiskuntaa olisi edes olemassa. Auttavat ainoastaan tylsyyteen, ja siihenkin vain hetkellisesti. Meillä miehillä vielä sekin ongelma, että tulee fyysiset rajat vastaa jos ahkerasti "tylsistyy"

08.jpg kirjoitti:

Jos omat toimet veisivät himon, niin tuskinpa ihmiskuntaa olisi edes olemassa. Auttavat ainoastaan tylsyyteen, ja siihenkin vain hetkellisesti. Meillä miehillä vielä sekin ongelma, että tulee fyysiset rajat vastaa jos ahkerasti "tylsistyy"

Lue lisää

Mot. Miehet voivat edes ostaa seksiä, naiset joutuvat olemaan kokonaan ilman.

Anonyymi hotellitapaaminen ihmisen kanssa, josta ei ole nähnyt edes kuvaa saati livenä etukäteen - siinä ainoa vaihtoehto, joka on ollut tarjolla tähän mennessä.

Kuinka moni mies, käsi sydämellä, lähtisi seksitreffeille naisen kanssa, josta he eivät oikeasti tiedä yhtään mitään? Ei ulkonäköä, ei ruumiinrakennetta, ei ääntä tai tuoksua, ei käytöstapoja... Vain oletuksella, että huoneessa todella odottaisi nainen tai ainakin etäisesti naista muistuttava ihmisolento.

Käsi ylös kaikki halukkaat.

simasuuneiti kirjoitti:

Mot. Miehet voivat edes ostaa seksiä, naiset joutuvat olemaan kokonaan ilman.

Anonyymi hotellitapaaminen ihmisen kanssa, josta ei ole nähnyt edes kuvaa saati livenä etukäteen - siinä ainoa vaihtoehto, joka on ollut tarjolla tähän mennessä.

Kuinka moni mies, käsi sydämellä, lähtisi seksitreffeille naisen kanssa, josta he eivät oikeasti tiedä yhtään mitään? Ei ulkonäköä, ei ruumiinrakennetta, ei ääntä tai tuoksua, ei käytöstapoja... Vain oletuksella, että huoneessa todella odottaisi nainen tai ainakin etäisesti naista muistuttava ihmisolento.

Käsi ylös kaikki halukkaat.

Lue lisää

Meh, olisinhan minäkin lähtenyt tapaamaan sinua ilman mitään tietoja sinusta, joten mikä ongelma tuo muka on? Ja voihan sen kuvan pyytää, jos kovin ahistaa.

Naiset eivät "joudu" olemaan ilman, vaan VALITSEVAT olla ilman. Siinä on suuri ero. Ota huomioon, että työttömällä / köyhällä miehellä ei ole varaa ostaa seksiä. Mies voi siis joutua olemaan ilman, nainen ei. Ei koskaan.

simasuuneiti kirjoitti:

Mot. Miehet voivat edes ostaa seksiä, naiset joutuvat olemaan kokonaan ilman.

Anonyymi hotellitapaaminen ihmisen kanssa, josta ei ole nähnyt edes kuvaa saati livenä etukäteen - siinä ainoa vaihtoehto, joka on ollut tarjolla tähän mennessä.

Kuinka moni mies, käsi sydämellä, lähtisi seksitreffeille naisen kanssa, josta he eivät oikeasti tiedä yhtään mitään? Ei ulkonäköä, ei ruumiinrakennetta, ei ääntä tai tuoksua, ei käytöstapoja... Vain oletuksella, että huoneessa todella odottaisi nainen tai ainakin etäisesti naista muistuttava ihmisolento.

Käsi ylös kaikki halukkaat.

Lue lisää

Yksinkään nainen ei varmana lähtis seksitreffeille jos ei tiedä miehen ulkonäköä. Moni mies lähtis varmaan mut paikanpäällä tapaamisessa vois mies lähtee kotiin takas jos nainen on joku hirveen läski.

simasuuneiti kirjoitti:

Mot. Miehet voivat edes ostaa seksiä, naiset joutuvat olemaan kokonaan ilman.

Anonyymi hotellitapaaminen ihmisen kanssa, josta ei ole nähnyt edes kuvaa saati livenä etukäteen - siinä ainoa vaihtoehto, joka on ollut tarjolla tähän mennessä.

Kuinka moni mies, käsi sydämellä, lähtisi seksitreffeille naisen kanssa, josta he eivät oikeasti tiedä yhtään mitään? Ei ulkonäköä, ei ruumiinrakennetta, ei ääntä tai tuoksua, ei käytöstapoja... Vain oletuksella, että huoneessa todella odottaisi nainen tai ainakin etäisesti naista muistuttava ihmisolento.

Käsi ylös kaikki halukkaat.

Lue lisää

"Mot. Miehet voivat edes ostaa seksiä, naiset joutuvat olemaan kokonaan ilman."

http://yle.fi/uutiset/netista_seksia_saaneet_toisille_kuin_ostaisi_sian_sakissa_toisille_pala_taivasta/6686340

joopajoo3 kirjoitti:

"Mot. Miehet voivat edes ostaa seksiä, naiset joutuvat olemaan kokonaan ilman."

http://yle.fi/uutiset/netista_seksia_saaneet_toisille_kuin_ostaisi_sian_sakissa_toisille_pala_taivasta/6686340

Lue lisää

Sarjassamme "yllättäviä" tutkimuksia.

08.jpg kirjoitti:

Sarjassamme "yllättäviä" tutkimuksia.

Ja ketä artikkelissa referoitiin? 22-vuotiasta blondia.

simasuuneiti kirjoitti:

Ja ketä artikkelissa referoitiin? 22-vuotiasta blondia.

Niin, niiden muiden lisäksi.

Keskustelupalstalta voi olla pitkä matka sänkyyn. Viitaten tuohon ensivirkkeeseen. Varsinkin jos olet mies.

simasuuneiti kirjoitti:

Mot. Miehet voivat edes ostaa seksiä, naiset joutuvat olemaan kokonaan ilman.

Anonyymi hotellitapaaminen ihmisen kanssa, josta ei ole nähnyt edes kuvaa saati livenä etukäteen - siinä ainoa vaihtoehto, joka on ollut tarjolla tähän mennessä.

Kuinka moni mies, käsi sydämellä, lähtisi seksitreffeille naisen kanssa, josta he eivät oikeasti tiedä yhtään mitään? Ei ulkonäköä, ei ruumiinrakennetta, ei ääntä tai tuoksua, ei käytöstapoja... Vain oletuksella, että huoneessa todella odottaisi nainen tai ainakin etäisesti naista muistuttava ihmisolento.

Käsi ylös kaikki halukkaat.

Lue lisää

Tämä saikin pohtimaan, että mitenkähän miespuolisella huoralla olisi kysyntää. Oman hataran käsityksen mukaan niitä olisi jossain päin maailmaa, mutta Suomesta... En tiedä.

Mikäs siinä olisi mennessä seksitreffeille jos paikat vain olisi kunnossa :)

Pitäisikö kuitenkin priorisoida työnhaku ensisijalle? Tai jos omalla alalla ei ole töitä niin uuden ammatin opiskelu?

simasuuneiti kirjoitti:

Pitäisikö kuitenkin priorisoida työnhaku ensisijalle? Tai jos omalla alalla ei ole töitä niin uuden ammatin opiskelu?

No ei kiinnosta vittusaatana

simasuuneiti kirjoitti:

Pitäisikö kuitenkin priorisoida työnhaku ensisijalle? Tai jos omalla alalla ei ole töitä niin uuden ammatin opiskelu?

Eikö kolme ammattia riitä ja 7 muuta tutkintoa. Eikä se opiskelu ole ennenkään töitä tuonut.

saa.tana. kirjoitti:

No ei kiinnosta vittusaatana

Varo vähän, kiltin miehen kuori rapisee ;-D

simasuuneiti kirjoitti:

Varo vähän, kiltin miehen kuori rapisee ;-D

Tuohan on vain hyvä juttu, naiset eivät kiinnostu nössyköistä.

"Mitä tässä muka pitäis vielä keksiä. Rahaa ei ole muuhun harrastukseen kuin salilla käymiseen. Jos olet niin täydellinen ja viisas niin kerro nyt sitten mitä pitäisi tehdä.?"


Riipppuu myös muusta tilanteesta että millainen se on. Jos on vaikkapa terve ja asiat yleisesti ottaen kunnossa niin voi priorisoida että mitkä asiat tekee ja millä tavalla.

Tuo voisi parhaimmillaan tarkoittaa vaikkapa sitä että harkitsisi muuttoa muualle tai lähtisi tekemään muita hommia yms.

Jos tilanne ei tuollaista muutosta salli niin kokeilisi etsiä vaikka järjestötoimintaa ja lähteä mukaan sellaiseen.

Niin, aloittaja selvästi rankkasi harrastukset hyviin ja huonoihin harrastuksiin. Arvatenkin siten, että hänen omat harrastuksena ovat niitä hyviä ja muiden harrastukset huonoja.

En tiedä sitten, millä objektiivisella kriteerillä esimerkiksi kokkaus olisi parempi harrastus kuin liikunta. Ulkonäköön ja terveyteen taitaa liikunnalla olla parempi vaikutus.

nite_owl kirjoitti:

Niin, aloittaja selvästi rankkasi harrastukset hyviin ja huonoihin harrastuksiin. Arvatenkin siten, että hänen omat harrastuksena ovat niitä hyviä ja muiden harrastukset huonoja.

En tiedä sitten, millä objektiivisella kriteerillä esimerkiksi kokkaus olisi parempi harrastus kuin liikunta. Ulkonäköön ja terveyteen taitaa liikunnalla olla parempi vaikutus.

Lue lisää

Eli sinun aikasi riittää vain joko liikuntaan tai terveellisen, kotitekoisen ruuan laittamisen, mutta ei molempiin? Lucky you! Et varmaan ehdi edes kärsiä yksinäisyydestä, kun päiväsi ovat noin kiireisiä.

Viestini oli kuitenkin tarkoitettu niille, jotka rutisevat kun ei ole mitään tekemistä ja aika ei kulu millään ja pitää vetää rauhoittavia tai nukahtamislääkkeitä jotta saa nukuttua taas yhden vuorokauden yli kun ei ole mitään sisältöä elämässä.

simasuuneiti kirjoitti:

Eli sinun aikasi riittää vain joko liikuntaan tai terveellisen, kotitekoisen ruuan laittamisen, mutta ei molempiin? Lucky you! Et varmaan ehdi edes kärsiä yksinäisyydestä, kun päiväsi ovat noin kiireisiä.

Viestini oli kuitenkin tarkoitettu niille, jotka rutisevat kun ei ole mitään tekemistä ja aika ei kulu millään ja pitää vetää rauhoittavia tai nukahtamislääkkeitä jotta saa nukuttua taas yhden vuorokauden yli kun ei ole mitään sisältöä elämässä.

Lue lisää

Tekemistä olisi vaikka kuinka, eri asia, jaksaako sitä tehdä. Varsinkin ruuanlaitto on tylsää hommaa, joka ei jaksa kiinnostaa.

Ruuanlaitto ei taida auttaa unettomuuteen, Yösyömisellä on nukkumiseen pikemminkin haitallinen vaikutus.

simasuuneiti kirjoitti:

Eli sinun aikasi riittää vain joko liikuntaan tai terveellisen, kotitekoisen ruuan laittamisen, mutta ei molempiin? Lucky you! Et varmaan ehdi edes kärsiä yksinäisyydestä, kun päiväsi ovat noin kiireisiä.

Viestini oli kuitenkin tarkoitettu niille, jotka rutisevat kun ei ole mitään tekemistä ja aika ei kulu millään ja pitää vetää rauhoittavia tai nukahtamislääkkeitä jotta saa nukuttua taas yhden vuorokauden yli kun ei ole mitään sisältöä elämässä.

Lue lisää

Ruoanlaitto sopii paremmin harrastuksena naisille ja jos siihen on kokemusta niin se tulee kuin itsestäänselvyytenä. Sinulla se kokemus on jo valmiiksi hankittuna.

Ei yksinäinen mies tosiaan mitään sisäistä Gordon Ramsayta löydä yhtäkkiä ja ei ole tarvettakaan löytää.



"Viestini oli kuitenkin tarkoitettu niille, jotka rutisevat kun ei ole mitään tekemistä ja aika ei kulu millään ja pitää vetää rauhoittavia tai nukahtamislääkkeitä jotta saa nukuttua taas yhden vuorokauden yli kun ei ole mitään sisältöä elämässä."


Elät niin erilaista elämää ettet tajua tälläisten tyyppien olemista. On aivan eri asia elää normaalissa tilanteessa normaaline ongelmineen kuin yrittää selviytyä päivästä toiseen.

Normaalissa tilanteessa ei tarvitse miettiä syitä olemassa ololleen vaan niitä löytyy itsestään.

Jos olet tyytyväinen elämääsi niin jatka toki ihan samalla tavalla. Mutta jos kärsit yksinäisyydestä ja _jos_ haluat jotain muutosta, niin eikö kannattaisi avata edes hetkeksi mielensä pohtimaan mitä voisi tehdä toisin?

Minä kirjoitan tänne paljon silloin, kun istun koneella, ja koska kirjoitan aina omalla nimimerkilläni niin kirjoitukseni erottuvat. Mutta jos kellonaikoja vaivautuisi katsomaan niin huomaisi, että istun koneella vain kausittain. Kotiuduin äsken, nyt käyn läpi tätä ja muutamaa palstaa, ja sen jälkeen menen nukkumaan. Huominen päivä on niin täynnä palavereja, että saatte olla aika lailla rauhassa :-D

Jos satuit kirjoittamaan itsestäsi, kysyisin vain uteliaisuudestani, että kiinnostaako sinua palata "normaaliin elämään ja yhteiskuntaan"? Kiinnostaisiko sinua kehittää sosiaalisia taitojasi?

Olin aiemmin sosiaalisesti paljon nykyistä taidottomampi, mutta koulujen ja työnteon myötä tilanne on hieman helpottanut. En kyllä vieläkään oikein viihdy esim. isoissa massatapahtumissa, ahdistun sellaisissa.

Minulla on takana vuosien masennus ja ahdistus, minkä aikana erakoiduinkin taidokkaasti... Sitä virhettä on muuten hankala korjata. Ja vuosia kestäneen huonon itsetunnon korjaaminen on sekin melkoinen prosessi, mutta en usko että täysin mahdoton tehtävä.

Uskon, että tästä kaikesta voi vielä nousta jokseenkin parempaan tilanteeseen, mutta noiden sosiaalisten suhteiden rakentaminen "tyhjästä" on todella haastavaa. Yksinäisyys-palstalta ei ehkä hirveästi saa keinoja siihen, kun kaikki tuntuu olevan niin kovin yksinäisiä, eikä ystäviä saaneet tule tänne kertomaan elämästään.

dancelikeno1iswatching kirjoitti:

Jos satuit kirjoittamaan itsestäsi, kysyisin vain uteliaisuudestani, että kiinnostaako sinua palata "normaaliin elämään ja yhteiskuntaan"? Kiinnostaisiko sinua kehittää sosiaalisia taitojasi?

Olin aiemmin sosiaalisesti paljon nykyistä taidottomampi, mutta koulujen ja työnteon myötä tilanne on hieman helpottanut. En kyllä vieläkään oikein viihdy esim. isoissa massatapahtumissa, ahdistun sellaisissa.

Minulla on takana vuosien masennus ja ahdistus, minkä aikana erakoiduinkin taidokkaasti... Sitä virhettä on muuten hankala korjata. Ja vuosia kestäneen huonon itsetunnon korjaaminen on sekin melkoinen prosessi, mutta en usko että täysin mahdoton tehtävä.

Uskon, että tästä kaikesta voi vielä nousta jokseenkin parempaan tilanteeseen, mutta noiden sosiaalisten suhteiden rakentaminen "tyhjästä" on todella haastavaa. Yksinäisyys-palstalta ei ehkä hirveästi saa keinoja siihen, kun kaikki tuntuu olevan niin kovin yksinäisiä, eikä ystäviä saaneet tule tänne kertomaan elämästään.

Lue lisää

"Yksinäisyys-palstalta ei ehkä hirveästi saa keinoja siihen, kun kaikki tuntuu olevan niin kovin yksinäisiä, eikä ystäviä saaneet tule tänne kertomaan elämästään."

Nimenomaan! Ja jos tulisivat niin heidät teilattaisiin.

Sosiaalisia taitoja voi opetella, mutta tämä palsta yllyttää tekemään juuri päinvastoin. Tämä yllyttää katkeruuteen ja käpertymiseen. Ehkä joitakin aktiivisia kirjoittajia pelottaa, että muut löytäisivät itsestään sosiaalisia taitoja ja löytäisivät ystäviä ja he tuntisivat itsensä entistäkin kurjemmiksi? Siksi pitää lannistaa jokainen, joka vähänkin yrittää valaa positiivisuutta ja uskoa. Tai käskee ottaa itseään niskasta kiinni, kuten allekirjoittanut.

simasuuneiti kirjoitti:

"Yksinäisyys-palstalta ei ehkä hirveästi saa keinoja siihen, kun kaikki tuntuu olevan niin kovin yksinäisiä, eikä ystäviä saaneet tule tänne kertomaan elämästään."

Nimenomaan! Ja jos tulisivat niin heidät teilattaisiin.

Sosiaalisia taitoja voi opetella, mutta tämä palsta yllyttää tekemään juuri päinvastoin. Tämä yllyttää katkeruuteen ja käpertymiseen. Ehkä joitakin aktiivisia kirjoittajia pelottaa, että muut löytäisivät itsestään sosiaalisia taitoja ja löytäisivät ystäviä ja he tuntisivat itsensä entistäkin kurjemmiksi? Siksi pitää lannistaa jokainen, joka vähänkin yrittää valaa positiivisuutta ja uskoa. Tai käskee ottaa itseään niskasta kiinni, kuten allekirjoittanut.

Lue lisää

En oikeastaan usko, että pääosa palstalaisista voisi opetella "sosiaalisia" taitoja, mitä ne sitten ovatkaan. Lienemme kaikki introvertteja, ja meiltä todennäköisesti puuttuu jokin ominaisuus sielustamme, ehkä meiltä uupuu empatia. Sinullekin lienee selvinnyt kirjoituksistani, ettei empatia ole vahva puoleni. Kun katsoo palstan kielenkäyttöä yleisimmin, tulee väistämättä mieleen, ettei empatia ole täällä juuri kenenkään vahvuus. Ehkä se selittää myös yksinäisyytemme.

Koska kaikki me täällä olemme aikuisia, tai vähintäänkin teinejä, en pidä todennäköisenä sitäkään, että me enää voisimme löytää ystäviä, kun kerran tähänkin asti olemme heiltä "onnistuneet" välttymään. Luulen, että paras ystävä yksinäiselle olisi toinen yksinäinen. "Normaaleilla" ihmisillä on menonsa, kaveripiirinsä, (ehkä) sosiaaliset harrastuksensa, siinä tuntee yksinäinen itsensä väistämättä ulkopuoliseksi. Toisen yksinäisen kanssa olisi mahdollista olla "samalla viivalla".

Tosin, tässä on se ongelma, etteivät yksinäiset halua tavata toisia yksinäisiä. Yksinäinen nainen ei halua tavata yksinäistä miestä, kuten ei yksinäinen mieskään. Elämme noidankehässä, josta emme taida päästä koskaan pois. Se osa meistä, joka asuu samalla paikkakunnalla/seudulla (esim pääkaupunkiseudulla) voisi alkaa pitämään esimerkiksi lautapeli-iltoja, jossa tutustuminen toiseen tapahtuisi "luonnollisesti". Mutta niin, sitten alkaa vinkuna "mutta kun ei kiinnosta lautapeli", "mitens me jotka emme asu Helsingissä" ja niin edelleen. Todennäköisesti kukaan ei edes uskaltaisi tulla paikalle.

Lets face it, yksinäisyys on ja pysyy elämässämme. Meistä ei koskaan, ikinä, milloinkaan, tule sosiaalisia. Yksikään meistä ei tule saamaan ystäviä, eikä parisuhdetta. Elämä tulee olemaan nyt ja jatkossa ihan sitä samaa tuskaa ja pelkoa kuin tähänkin asti.

Rohkeimmat meistä ovatkin jo tehneet päätöksensä, ja vapautuneet. Vain me pelkurit jäämme jäljelle, odottamaan milloin luonto päättää kiusanneensa meitä tarpeeksi.

08.jpg kirjoitti:

En oikeastaan usko, että pääosa palstalaisista voisi opetella "sosiaalisia" taitoja, mitä ne sitten ovatkaan. Lienemme kaikki introvertteja, ja meiltä todennäköisesti puuttuu jokin ominaisuus sielustamme, ehkä meiltä uupuu empatia. Sinullekin lienee selvinnyt kirjoituksistani, ettei empatia ole vahva puoleni. Kun katsoo palstan kielenkäyttöä yleisimmin, tulee väistämättä mieleen, ettei empatia ole täällä juuri kenenkään vahvuus. Ehkä se selittää myös yksinäisyytemme.

Koska kaikki me täällä olemme aikuisia, tai vähintäänkin teinejä, en pidä todennäköisenä sitäkään, että me enää voisimme löytää ystäviä, kun kerran tähänkin asti olemme heiltä "onnistuneet" välttymään. Luulen, että paras ystävä yksinäiselle olisi toinen yksinäinen. "Normaaleilla" ihmisillä on menonsa, kaveripiirinsä, (ehkä) sosiaaliset harrastuksensa, siinä tuntee yksinäinen itsensä väistämättä ulkopuoliseksi. Toisen yksinäisen kanssa olisi mahdollista olla "samalla viivalla".

Tosin, tässä on se ongelma, etteivät yksinäiset halua tavata toisia yksinäisiä. Yksinäinen nainen ei halua tavata yksinäistä miestä, kuten ei yksinäinen mieskään. Elämme noidankehässä, josta emme taida päästä koskaan pois. Se osa meistä, joka asuu samalla paikkakunnalla/seudulla (esim pääkaupunkiseudulla) voisi alkaa pitämään esimerkiksi lautapeli-iltoja, jossa tutustuminen toiseen tapahtuisi "luonnollisesti". Mutta niin, sitten alkaa vinkuna "mutta kun ei kiinnosta lautapeli", "mitens me jotka emme asu Helsingissä" ja niin edelleen. Todennäköisesti kukaan ei edes uskaltaisi tulla paikalle.

Lets face it, yksinäisyys on ja pysyy elämässämme. Meistä ei koskaan, ikinä, milloinkaan, tule sosiaalisia. Yksikään meistä ei tule saamaan ystäviä, eikä parisuhdetta. Elämä tulee olemaan nyt ja jatkossa ihan sitä samaa tuskaa ja pelkoa kuin tähänkin asti.

Rohkeimmat meistä ovatkin jo tehneet päätöksensä, ja vapautuneet. Vain me pelkurit jäämme jäljelle, odottamaan milloin luonto päättää kiusanneensa meitä tarpeeksi.

Lue lisää

Jos noin on, niin silloin kannattaisi hyväksyä asia ja tehdä elämästään paras mahdollinen yksinäisenä. Katkeruus muita ihmisiä kohtaan ei muuta mitään vaan on pahin rangaistus, minkä ihminen voi langettaa _itselleen_.

Mutta kun tähänkin saan vastaukseksi, että "helppohan sinun on sanoa" ja "pitäisikö sodassakin vain hyväksyä että vihollinen tulee ja tappaa" jne jne. Samat vanhat argumentit.

JOS haluaa muuttaa asioita niin silloin kannattaa tehdä niille jotain. Niin sodassakin tehdään, ja monessa muussa tilanteessa. Jos kerran koetaan, että on tilaisuus vaikuttaa siihen, miten asiat etenevät, niin kiinni ja kimppuun.

Mutta JOS ajattelee kuten sinä "Meistä ei koskaan, ikinä, milloinkaan, tule sosiaalisia. Yksikään meistä ei tule saamaan ystäviä, eikä parisuhdetta." niin eikö olisi helpompaa hyväksyä asiantila ja suunnata energiansa muihin asioihin elämässä?

En usko, että kovinkaan moni palstalainen on luovuttanut. En usko, että sinäkään olet oikeasti luovuttanut. PELKO on vain niin suuri, että on helpompi jäädä ruudun ääreen rutisemaan ja narisemaan ja syyttämään maailmaa omasta "kohtalostaan" kuin lähteä epämukavuusalueelle ja yrittää kohdata ihmisiä. Häpeän pelko, epäonnistumisen pelko...

Ja niin päivät jatkuvat samanlaisina: netissä on seuranhakuilmoitus, seitsemään vuoteen kukaan ei ole siihen vastannut mutta ehkä jo huomenna, tai varmaan ensi viikolla. Kaikki muuttuu kun vain tulee vastaus omaan profiiliin tai lähetettyihin viesteihin, ihan varmasti, ihan kohta. Kunhan tämäkin päivä vain menisi nopeasti jotta tulisi se päivä kun on Oma Rakas eikä enää tarvitse olla yksin, tänä kesänä ei vielä onnistunut kuten ei niinä seitsemänä aiempanakaan mutta ihan varmaan ensi kesänä on jo tilanne toisin, sitten voi nauttia elämästä, kun nyt vain menisi äkkiä aika sinne saakka...

Ensimmäinen palaverini alkaa klo 11 joten otan vastaan huutoryöpyn vasta joskus illalla.

simasuuneiti kirjoitti:

Jos noin on, niin silloin kannattaisi hyväksyä asia ja tehdä elämästään paras mahdollinen yksinäisenä. Katkeruus muita ihmisiä kohtaan ei muuta mitään vaan on pahin rangaistus, minkä ihminen voi langettaa _itselleen_.

Mutta kun tähänkin saan vastaukseksi, että "helppohan sinun on sanoa" ja "pitäisikö sodassakin vain hyväksyä että vihollinen tulee ja tappaa" jne jne. Samat vanhat argumentit.

JOS haluaa muuttaa asioita niin silloin kannattaa tehdä niille jotain. Niin sodassakin tehdään, ja monessa muussa tilanteessa. Jos kerran koetaan, että on tilaisuus vaikuttaa siihen, miten asiat etenevät, niin kiinni ja kimppuun.

Mutta JOS ajattelee kuten sinä "Meistä ei koskaan, ikinä, milloinkaan, tule sosiaalisia. Yksikään meistä ei tule saamaan ystäviä, eikä parisuhdetta." niin eikö olisi helpompaa hyväksyä asiantila ja suunnata energiansa muihin asioihin elämässä?

En usko, että kovinkaan moni palstalainen on luovuttanut. En usko, että sinäkään olet oikeasti luovuttanut. PELKO on vain niin suuri, että on helpompi jäädä ruudun ääreen rutisemaan ja narisemaan ja syyttämään maailmaa omasta "kohtalostaan" kuin lähteä epämukavuusalueelle ja yrittää kohdata ihmisiä. Häpeän pelko, epäonnistumisen pelko...

Ja niin päivät jatkuvat samanlaisina: netissä on seuranhakuilmoitus, seitsemään vuoteen kukaan ei ole siihen vastannut mutta ehkä jo huomenna, tai varmaan ensi viikolla. Kaikki muuttuu kun vain tulee vastaus omaan profiiliin tai lähetettyihin viesteihin, ihan varmasti, ihan kohta. Kunhan tämäkin päivä vain menisi nopeasti jotta tulisi se päivä kun on Oma Rakas eikä enää tarvitse olla yksin, tänä kesänä ei vielä onnistunut kuten ei niinä seitsemänä aiempanakaan mutta ihan varmaan ensi kesänä on jo tilanne toisin, sitten voi nauttia elämästä, kun nyt vain menisi äkkiä aika sinne saakka...

Ensimmäinen palaverini alkaa klo 11 joten otan vastaan huutoryöpyn vasta joskus illalla.

Lue lisää

Olet mielestäni täysin oikeassa, kun sosiaalisen elämän hankinta on mahdotonta, pitäisi keskittyä nimenomaan siihen, että yrittää tehdä yksinäisestä elämästä niin mukavan kuin mahdollista.

Ymmärrän ja tiedostan tämän, mutta en usko, että se voi onnistua. Meillä yksinäisillä on kuitenkin "sosiaalisen tarpeen kirous", me kyllä kaipaamme toisen ihmisen seuraa, mutta emme voi sitä saavuttaa. Juuri se tekee yksinäisyydestä niin karmeaa. Mikäli ihminen voisi valita, mitä tuntee, ei meillä olisi masennusta, ahdistusta, pelkoa, eikä yksinäisyyttäkään. Valitettavasti emme voi, ja juuri siksi niin moni yksinäinen, erityisesti mies, päättää päivänsä oman kätensä kautta. Miesten itsemurhaluvut kertovat omaa karua kieltään, kuinka vaikea pala yksinäisyys miehelle on. Eivät tietenkään KAIKKI itsemurhan tehneet olleet yksinäisiä, mutta veikkaanpa, että merkittävä osa joka tapauksessa.

Niin, se on osa typeryyttämme, perusteetonta optimismia tosiasioiden edessä, se ettemme luovuta, vaikka meillä olisi siihen kaikki maailman syyt. Meissä on biologinen usko, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, vaikkei mikään fakta puhu sen puolesta. Toisinsanoen, olemme idiootteja, jos uskomme, että mikään voisi muuttua, mutta niin, emme voi sitä itse valita. Siispä olemme idiootteja. Pelolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, vaikka toki pelkäämmekin. Mutta pelkäsimme tai emme, mikään ei silti muutu. Ihmisen valintamahdollisuudet ulottuvat vain tiettyyn rajaan asti, eikä elämäänsä voi rajattomasti muuttaa. Jos joku niin usko, niin tämä ihminen uskoo liiaksi elokuvien valheelliseen maailmaan.

Tämä seuranhakuilmoitus kertoo juuri siitä idioottimaisesta uskosta, että mikään voisi muuttua. Ja kyllä, minullakin on deitti-ilmoitus, ja kyllä, kirjoittelen vieläkin naisille siellä, ja kyllä, vastaanotakin joskus viestejä, käyn jopa treffeillä. Olen samanlainen idiootti, kuin kaikki muutkin. Päässäni asuu se sama "mitä-jos" -ajatus kuin kaikilla muillakin.

Mitä-jos ei vain koskaan tule toteutumaan. Ei koskaan, ei milloinkaan. Kiroan itseäni ja päivää jona synnyin, mutta siihen se sitten jääkin, rohkeus ei riitä muuhun. En voi valita osaani, en voi valita vihaani, en voi valita katkeruuttani.

Olen niin totaalisen eksynyt elämääni, etten kertakaikkiaan enää tiedä, mitä tehdä. En kertakaikkiaan. Päivät ovat vain toisiaan seuraavia rutiinien suorittamista, ja yksinäisyyttä, joka ei koskaan pääty. Mikään ei tällä hetkellä tunnu miltään. En jaksa edes odottaa seuraavaa prostituutiokertaa, samaa valhetta sekin on, kuin koko elämäni.

Tiedän kyllä, mikä olisi helpoin tie ulos tästä kaikesta, mutta pelkään liikaa. Sellaista se on. Taidan käydä tänään kirjastossa lainaamassa uskontoa käsitteleviä kirjoja, vaikka ateisti olenkin. Siis ennenkuin alan tekemään napolilaispitsaa.

08.jpg kirjoitti:

En oikeastaan usko, että pääosa palstalaisista voisi opetella "sosiaalisia" taitoja, mitä ne sitten ovatkaan. Lienemme kaikki introvertteja, ja meiltä todennäköisesti puuttuu jokin ominaisuus sielustamme, ehkä meiltä uupuu empatia. Sinullekin lienee selvinnyt kirjoituksistani, ettei empatia ole vahva puoleni. Kun katsoo palstan kielenkäyttöä yleisimmin, tulee väistämättä mieleen, ettei empatia ole täällä juuri kenenkään vahvuus. Ehkä se selittää myös yksinäisyytemme.

Koska kaikki me täällä olemme aikuisia, tai vähintäänkin teinejä, en pidä todennäköisenä sitäkään, että me enää voisimme löytää ystäviä, kun kerran tähänkin asti olemme heiltä "onnistuneet" välttymään. Luulen, että paras ystävä yksinäiselle olisi toinen yksinäinen. "Normaaleilla" ihmisillä on menonsa, kaveripiirinsä, (ehkä) sosiaaliset harrastuksensa, siinä tuntee yksinäinen itsensä väistämättä ulkopuoliseksi. Toisen yksinäisen kanssa olisi mahdollista olla "samalla viivalla".

Tosin, tässä on se ongelma, etteivät yksinäiset halua tavata toisia yksinäisiä. Yksinäinen nainen ei halua tavata yksinäistä miestä, kuten ei yksinäinen mieskään. Elämme noidankehässä, josta emme taida päästä koskaan pois. Se osa meistä, joka asuu samalla paikkakunnalla/seudulla (esim pääkaupunkiseudulla) voisi alkaa pitämään esimerkiksi lautapeli-iltoja, jossa tutustuminen toiseen tapahtuisi "luonnollisesti". Mutta niin, sitten alkaa vinkuna "mutta kun ei kiinnosta lautapeli", "mitens me jotka emme asu Helsingissä" ja niin edelleen. Todennäköisesti kukaan ei edes uskaltaisi tulla paikalle.

Lets face it, yksinäisyys on ja pysyy elämässämme. Meistä ei koskaan, ikinä, milloinkaan, tule sosiaalisia. Yksikään meistä ei tule saamaan ystäviä, eikä parisuhdetta. Elämä tulee olemaan nyt ja jatkossa ihan sitä samaa tuskaa ja pelkoa kuin tähänkin asti.

Rohkeimmat meistä ovatkin jo tehneet päätöksensä, ja vapautuneet. Vain me pelkurit jäämme jäljelle, odottamaan milloin luonto päättää kiusanneensa meitä tarpeeksi.

Lue lisää

Mä olen hyvinkin empaattinen. Silti olen yksinäinen. En oikein tiedä miten mun kannattaisi käytännössä opiskella niitä sosiaalisia taitoja. Yksi ongelma on se, että häpeän itseäni.

simasuuneiti kirjoitti:

Jos noin on, niin silloin kannattaisi hyväksyä asia ja tehdä elämästään paras mahdollinen yksinäisenä. Katkeruus muita ihmisiä kohtaan ei muuta mitään vaan on pahin rangaistus, minkä ihminen voi langettaa _itselleen_.

Mutta kun tähänkin saan vastaukseksi, että "helppohan sinun on sanoa" ja "pitäisikö sodassakin vain hyväksyä että vihollinen tulee ja tappaa" jne jne. Samat vanhat argumentit.

JOS haluaa muuttaa asioita niin silloin kannattaa tehdä niille jotain. Niin sodassakin tehdään, ja monessa muussa tilanteessa. Jos kerran koetaan, että on tilaisuus vaikuttaa siihen, miten asiat etenevät, niin kiinni ja kimppuun.

Mutta JOS ajattelee kuten sinä "Meistä ei koskaan, ikinä, milloinkaan, tule sosiaalisia. Yksikään meistä ei tule saamaan ystäviä, eikä parisuhdetta." niin eikö olisi helpompaa hyväksyä asiantila ja suunnata energiansa muihin asioihin elämässä?

En usko, että kovinkaan moni palstalainen on luovuttanut. En usko, että sinäkään olet oikeasti luovuttanut. PELKO on vain niin suuri, että on helpompi jäädä ruudun ääreen rutisemaan ja narisemaan ja syyttämään maailmaa omasta "kohtalostaan" kuin lähteä epämukavuusalueelle ja yrittää kohdata ihmisiä. Häpeän pelko, epäonnistumisen pelko...

Ja niin päivät jatkuvat samanlaisina: netissä on seuranhakuilmoitus, seitsemään vuoteen kukaan ei ole siihen vastannut mutta ehkä jo huomenna, tai varmaan ensi viikolla. Kaikki muuttuu kun vain tulee vastaus omaan profiiliin tai lähetettyihin viesteihin, ihan varmasti, ihan kohta. Kunhan tämäkin päivä vain menisi nopeasti jotta tulisi se päivä kun on Oma Rakas eikä enää tarvitse olla yksin, tänä kesänä ei vielä onnistunut kuten ei niinä seitsemänä aiempanakaan mutta ihan varmaan ensi kesänä on jo tilanne toisin, sitten voi nauttia elämästä, kun nyt vain menisi äkkiä aika sinne saakka...

Ensimmäinen palaverini alkaa klo 11 joten otan vastaan huutoryöpyn vasta joskus illalla.

Lue lisää

Kivaa että joku järkeväkin kirjoittelee tänne.

"- haluan ihan oikeasti kuulla minne kaltaiseni miehen pitää mielestäsi mennä? Huono itsetuntoinen, olemattomat sosiaaliset lahjat omaava, ystävätön, yhteiskunnasta / normaalista elämästä kymmenen vuotta erkaantunut (eli ei siis mitään puheenaiheita normaalin ihmisen kanssa), muista poikkeava sinkku mies joka ahdistuu / menee lukkoon / vaivaantuu tuntemattomien ihmisen ympärillä. Jopa silmiin katsominen vaikeaa."



Kirjoitit useitakin järkeviä pointteja. Mutta kirjoitit myös tärkeästä ongelmasta eli siitä että pystyykö tälläinen yksinäinen mies vaikkapa menemään jonnekin itsekseen.

Pelkkä ulkoilu ei ole tosiaan järkevää. Täytyisi olla jokin hyvä syy mennä sinne uloskin.

Uskoisin silti että kyllä jokainen hyötyisi siitä että yrittäisi tehdä jotakin konkreettista tuolle sosiaalisuudelle.



"Olisi ilahduttavaa kaikille palstan miehille jos vaihteeksi naputtelisit jotain mikä ei lukeudu turhaksi hölynpöly piilovittuiluksi yksinäisiä miehiä kohtaan oman katkeruuden takia (jos kerta haluat esittää tietävää)."


Olihan tuo simasuun viesti sellaista piilovittuilua, mutta se tuntui johtuvan ennen kaikkea ymmärtämättömyydestä. Joskus tuossa vittuilussa voi olla kyllä oma pointtinsakin ja kyllä se tuostakin kirjoituksesta löytyi eli monille ihmisille voisi tehdä hyvääkin erottautua netistä.

Samanlaista vittuilua toisaalta saavat naisetkin aikaiseksi tältä palstalta vaikka moni nainen voi kokea aivan samanlaisia ongelmia kuin palstalla kirjoittelevat miehetkin. Eli kyse on ennen kaikkea ymmärtämättömyydestä.


"Jos "neuvosi" okeasti toimii, miksi itse roikut täällä? Ruikutat koneella istumisesta vaikka itse olet palstan aktiivisin käyttäjä?"


Vastaan kirjoittajan puolesta. Simasuulla on joillekin naisille tyypillinen ongelma eli "liian kovat kriteerit". Rohkeus ja halukkuus ei tunnu riittävän ihmisten tapaamiseen ja koska se ei ole pakollista niin odotetaan sitä "täysin oikeaa".

08.jpg kirjoitti:

En oikeastaan usko, että pääosa palstalaisista voisi opetella "sosiaalisia" taitoja, mitä ne sitten ovatkaan. Lienemme kaikki introvertteja, ja meiltä todennäköisesti puuttuu jokin ominaisuus sielustamme, ehkä meiltä uupuu empatia. Sinullekin lienee selvinnyt kirjoituksistani, ettei empatia ole vahva puoleni. Kun katsoo palstan kielenkäyttöä yleisimmin, tulee väistämättä mieleen, ettei empatia ole täällä juuri kenenkään vahvuus. Ehkä se selittää myös yksinäisyytemme.

Koska kaikki me täällä olemme aikuisia, tai vähintäänkin teinejä, en pidä todennäköisenä sitäkään, että me enää voisimme löytää ystäviä, kun kerran tähänkin asti olemme heiltä "onnistuneet" välttymään. Luulen, että paras ystävä yksinäiselle olisi toinen yksinäinen. "Normaaleilla" ihmisillä on menonsa, kaveripiirinsä, (ehkä) sosiaaliset harrastuksensa, siinä tuntee yksinäinen itsensä väistämättä ulkopuoliseksi. Toisen yksinäisen kanssa olisi mahdollista olla "samalla viivalla".

Tosin, tässä on se ongelma, etteivät yksinäiset halua tavata toisia yksinäisiä. Yksinäinen nainen ei halua tavata yksinäistä miestä, kuten ei yksinäinen mieskään. Elämme noidankehässä, josta emme taida päästä koskaan pois. Se osa meistä, joka asuu samalla paikkakunnalla/seudulla (esim pääkaupunkiseudulla) voisi alkaa pitämään esimerkiksi lautapeli-iltoja, jossa tutustuminen toiseen tapahtuisi "luonnollisesti". Mutta niin, sitten alkaa vinkuna "mutta kun ei kiinnosta lautapeli", "mitens me jotka emme asu Helsingissä" ja niin edelleen. Todennäköisesti kukaan ei edes uskaltaisi tulla paikalle.

Lets face it, yksinäisyys on ja pysyy elämässämme. Meistä ei koskaan, ikinä, milloinkaan, tule sosiaalisia. Yksikään meistä ei tule saamaan ystäviä, eikä parisuhdetta. Elämä tulee olemaan nyt ja jatkossa ihan sitä samaa tuskaa ja pelkoa kuin tähänkin asti.

Rohkeimmat meistä ovatkin jo tehneet päätöksensä, ja vapautuneet. Vain me pelkurit jäämme jäljelle, odottamaan milloin luonto päättää kiusanneensa meitä tarpeeksi.

Lue lisää

"Tosin, tässä on se ongelma, etteivät yksinäiset halua tavata toisia yksinäisiä. Yksinäinen nainen ei halua tavata yksinäistä miestä, kuten ei yksinäinen mieskään. Elämme noidankehässä, josta emme taida päästä koskaan pois. Se osa meistä, joka asuu samalla paikkakunnalla/seudulla (esim pääkaupunkiseudulla) voisi alkaa pitämään esimerkiksi lautapeli-iltoja, jossa tutustuminen toiseen tapahtuisi "luonnollisesti". Mutta niin, sitten alkaa vinkuna "mutta kun ei kiinnosta lautapeli", "mitens me jotka emme asu Helsingissä" ja niin edelleen. Todennäköisesti kukaan ei edes uskaltaisi tulla paikalle."


Yksinäisyys on tosiaan itsessään noidankehä ja usein siihen liittyy muitakin ongelmia. Tuo esimerkki antaa jotakin osviittaa niistä muista ongelmista.

Mutta uskon silti että kyllä yksinäinen mies ja nainen haluavat tavata toisensa. On vain eri asia että halutaanko tavata tämän palstan kautta tai leimautua yksinäiseksi. Ihmisillä on sen verran kovat ennakkoluulot toisia yksinäisiä ihmisiä kohtaan että tutustuminen voikin olla muihin todella työlästä.

Valtaosa ihmisistä pystyy muuttumaan sosiaalisestikin. Siihen riittää oikeastaan sekin että löytyy yksi ihminen jonka kanssa tehdä niitä erilaisia asioita jne. Eli ei se mikään mahdoton asia ole. Sen takia kannattaisikin varmasti panostaa siihen.

voihan vee kirjoitti:

Mä olen hyvinkin empaattinen. Silti olen yksinäinen. En oikein tiedä miten mun kannattaisi käytännössä opiskella niitä sosiaalisia taitoja. Yksi ongelma on se, että häpeän itseäni.

Lue lisää

Miksi häpeät itseäsi?

Sosiaalisia taitoja voi opetella menemällä mahdollisimman paljon erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin työssä, koulussa, baarissa, harrastuksessa tms. Missä vaan keksii. Tarkoitan, että tietoisesti voi kehittää esim. kuuntelutaitoa, myönteistä tapaa ilmaista itseään (puhetyyli, kehon kieli yms.), toisten huomioimista ym.

Sisimmällistä ei ole juominen tai kiljun keittäminen.
- Sitä ei saa osoittaa painostaen.
Ei sinne ei saa mennä sinne töihin, jos on painostamisen persoonallisuus.

Miksi et suorita rakentavaa seksuaalisuutta A:sta Ö:hön älyllisyydeksi?
- Me ei saada nostaa rahaa seurakunta-toimina, ja se on jo mielisairaustasoista todelisuudettomuutta, koska psyykkisen kivun tuoton laittomuutta ei ole tiedostettu.

Sini ja Janne. Katsomme tässä todellisuuspohjaan vetoamista suu auki.
- Me olemme todella mielisairaita ja huvittuneita. Te ette voi teeskennellä, se on sairaalloista lapsenmielisyyttä 3-vuotiaalta, jopa 1 ja puoli vuotiaalta. Tila ei varmasti sovi naiselle.
Teologi: Tämä ei olekaan soveltuva mallina.
- Tässä pitääkin nyt keksiä, joku toinen keino.
Tässä onkin ollut käytös-häiriö tässä toiminnassa jo pitkän aikaa.
- Tämä onkin täysin huono.
Tämä ei sovi perheellisyytenä.

Dih, all is fine and dandy ja niin edelleen, kauniiksi muodostetusta ajatuksesta tuossa on paha valuvirhe. Ihminen ei voi valita, onko katkera vaiko ei. Joten, sitä joko on katkera, tai sitten ei ole. Mitkään kauniit lauseet tai Kumbayan laulaminen leirinuotiolla pitäen toisista kädestä kiinni ei sitä muuta.

Viha ja katkeruus tarttuu toisilta ihmisiltä. Viha saa aikaan vihaa, eikä se kierre yksinäiseen katkea. Viha ja katkeruus on syvällä historiassamme. Ne lienevät tarttuneet meihin jo ammoisina eoneina, menneinä aikakausina, ja vieläkin on kiusaajalla paha olla, häntä on pahoinpidelty lapsena, hän pahoinpitelee muita lapsia, muut lapset saavat vihan tartunnan.

Toisille, elämässä koittaa hyviä kokemuksia, hyviä ihmisiä, ehkä rakkautta, ehkä ystävyyttäkin. Rakkaus on vihan vastalääke, rakkaus pesee katkeruuden puhtaaksi ja taputtelee talkkia päälle. Toisille ei ole luvassa mitään, ellei pysty uskomaan ristiin, ellei pysty uskomaan, että tuolla kaiken takana on todellakin joku, joka rakastaa sinua, juuri sellaisena kuin olet. Pienenä, viallisena, katkerana, ihmisen irvikuvana. Taisimme menettää enemmän kuin aavistammekaan, kun tiede pudotti Jumalan alustaltaan. Nyt rakkaus on enää ihmisten välinen, ja jotkut jäävät kokonaan ilman rakkautta.

Rakkaus on onnellisuus. Rakkaus on sitä, että tunnet olevasi jollekin toiselle tärkeä. Rakkaus on sitä, että tunnet sinusta pidettävän.

Vain rakkaus kumoaa vihan ja katkeruuden, ei mietelauseet eikä ihmisen säälittävät yritykset saada tunteet vaikuttamaan omalta valinnalta. Tunteitaan ei voi valita.

Jos voisi, meillä ei olisi vihaa, meillä ei olisi sotia, ei raiskauksia, ei murhia, ei tappoja. Sillä jos voisi valita olevansa aina onnellinen, miksi kukaan valitsisi vihan?

Maailma ei vain toimi niin, höpönassuseni.

08.jpg kirjoitti:

Dih, all is fine and dandy ja niin edelleen, kauniiksi muodostetusta ajatuksesta tuossa on paha valuvirhe. Ihminen ei voi valita, onko katkera vaiko ei. Joten, sitä joko on katkera, tai sitten ei ole. Mitkään kauniit lauseet tai Kumbayan laulaminen leirinuotiolla pitäen toisista kädestä kiinni ei sitä muuta.

Viha ja katkeruus tarttuu toisilta ihmisiltä. Viha saa aikaan vihaa, eikä se kierre yksinäiseen katkea. Viha ja katkeruus on syvällä historiassamme. Ne lienevät tarttuneet meihin jo ammoisina eoneina, menneinä aikakausina, ja vieläkin on kiusaajalla paha olla, häntä on pahoinpidelty lapsena, hän pahoinpitelee muita lapsia, muut lapset saavat vihan tartunnan.

Toisille, elämässä koittaa hyviä kokemuksia, hyviä ihmisiä, ehkä rakkautta, ehkä ystävyyttäkin. Rakkaus on vihan vastalääke, rakkaus pesee katkeruuden puhtaaksi ja taputtelee talkkia päälle. Toisille ei ole luvassa mitään, ellei pysty uskomaan ristiin, ellei pysty uskomaan, että tuolla kaiken takana on todellakin joku, joka rakastaa sinua, juuri sellaisena kuin olet. Pienenä, viallisena, katkerana, ihmisen irvikuvana. Taisimme menettää enemmän kuin aavistammekaan, kun tiede pudotti Jumalan alustaltaan. Nyt rakkaus on enää ihmisten välinen, ja jotkut jäävät kokonaan ilman rakkautta.

Rakkaus on onnellisuus. Rakkaus on sitä, että tunnet olevasi jollekin toiselle tärkeä. Rakkaus on sitä, että tunnet sinusta pidettävän.

Vain rakkaus kumoaa vihan ja katkeruuden, ei mietelauseet eikä ihmisen säälittävät yritykset saada tunteet vaikuttamaan omalta valinnalta. Tunteitaan ei voi valita.

Jos voisi, meillä ei olisi vihaa, meillä ei olisi sotia, ei raiskauksia, ei murhia, ei tappoja. Sillä jos voisi valita olevansa aina onnellinen, miksi kukaan valitsisi vihan?

Maailma ei vain toimi niin, höpönassuseni.

Lue lisää

Olen täysin eri mieltä. Voin itse valita katkeruuden tai hyväksymisen.

En voi vaatia ketään rakastamaan minua, mutta voin valita sen että itse rakastan elämää ja luontoa ja koiriani ja ystäviäni ja taidetta ja hyvää musiikkia, ja ruokaa ja.. ihan mitä ikinä haluan rakastaa.

Onnellisuuteni ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä/muista ihmisistä.

simasuuneiti kirjoitti:

Olen täysin eri mieltä. Voin itse valita katkeruuden tai hyväksymisen.

En voi vaatia ketään rakastamaan minua, mutta voin valita sen että itse rakastan elämää ja luontoa ja koiriani ja ystäviäni ja taidetta ja hyvää musiikkia, ja ruokaa ja.. ihan mitä ikinä haluan rakastaa.

Onnellisuuteni ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä/muista ihmisistä.

Lue lisää

P.S. Suosittelen, että tutustut Marcus Aureliuksen teokseen Meditations.

Voimme keskustella siitä sitten lomani jälkeen, jos jostain syystä päätän palata tänne.

simasuuneiti kirjoitti:

P.S. Suosittelen, että tutustut Marcus Aureliuksen teokseen Meditations.

Voimme keskustella siitä sitten lomani jälkeen, jos jostain syystä päätän palata tänne.

Lue lisää

Niin ja tietysti Viktor E Franklin koko tuotanto.

En itse ole em. teoksia lukenut viimeisten parin-kolmen vuoden aikana, mutta silloin kun niitä tarvitsin niin ne antoivat avaimet oman elämäntilanteen hyväksymiseen ja onnellisuuden uudelleen löytämiseen. Suosittelen.

simasuuneiti kirjoitti:

Olen täysin eri mieltä. Voin itse valita katkeruuden tai hyväksymisen.

En voi vaatia ketään rakastamaan minua, mutta voin valita sen että itse rakastan elämää ja luontoa ja koiriani ja ystäviäni ja taidetta ja hyvää musiikkia, ja ruokaa ja.. ihan mitä ikinä haluan rakastaa.

Onnellisuuteni ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä/muista ihmisistä.

Lue lisää

Niin, mielipiteet ovat kuin cloaca maximoita, jokaisella on sellainen.

Et sinäkään ole voinut valita rakastavasi mitään mainitsemastasi asioista. Sinä vain satut rakastamaan niitä, eikä siinä ole omalla toiminnallasi mitään tekemistä. Olet saanut elämässäsi rakkautta, joka on pessyt vihan pois sinusta. Mikä on tietysti hyvä asia, viha ja katkeruus ei ole kovin lämpimiä petikumppaneita.

Minä rakastan historiaa, pyöräilyä, 1600-lukua, Ruotsin suurvalta-aikaa, lenkkeilyä, kuntosalia, Ateenaa, roomalaisia, Spartacusta ja kirjastoja. Muunmuuassa. Mikään niistä ei tietenkään rakasta minua takaisin, eivätkä ne pysty paikkaamaan rakkautta, jota saa vain kun joku toinen ihminen pitää sinua tärkeänä.

Hain toisenlaisen kirjan, lainasin edellisen paavin, Benedictus XVI:n kirjoittaman Jeesus Nasaretilainen. Olen ateisti, ja todennäköisesti ateistina pysynkin. Olen vain hyvin vaikuttunut siitä, että 1600-luvun sotien keskellä eläneet ihmiset pystyivät tuntemaan iloa ja onnellisuutta, ja uskon, että uskonnolla oli hyvin suuri merkitys siihen, miten he elämänsä kokivat. Mainitsemasi kirjailijat eivät ole minulle tuttuja, mutta epäilen, että ne ovat samaa "valitse-tunteesi-ole-onnellinen" potaskaa kuin moderni psykologiakin. Kristinusko on tuonut ihmisten elämään merkityksellisyyttä ja onnellisuutta jo parintuhannen vuoden ajan, joten luotan siihen enemmän kuin pelkkää rahaa takoviin kirjailijoihin.

simasuuneiti kirjoitti:

P.S. Suosittelen, että tutustut Marcus Aureliuksen teokseen Meditations.

Voimme keskustella siitä sitten lomani jälkeen, jos jostain syystä päätän palata tänne.

Lue lisää

Niin ja oikein hyvää lomaa sinulle, älä nyt ymmärrä väärin, mutta toivottavasti et päätä palata enää tänne. Minua tulee sinua ikävä, kuten epäilemättä varsin monella muullakin, mutta niin, tämä palsta on ihmiskunnan jäteviemäri, johon kaikki sonta kerääntyy, toivottavasti löydät jotain parempaa.

simasuuneiti kirjoitti:

P.S. Suosittelen, että tutustut Marcus Aureliuksen teokseen Meditations.

Voimme keskustella siitä sitten lomani jälkeen, jos jostain syystä päätän palata tänne.

Lue lisää

Sinä ja me kaikki tiedämme kyllä, että palaat tänne jossain vaiheessa.

08.jpg kirjoitti:

Niin, mielipiteet ovat kuin cloaca maximoita, jokaisella on sellainen.

Et sinäkään ole voinut valita rakastavasi mitään mainitsemastasi asioista. Sinä vain satut rakastamaan niitä, eikä siinä ole omalla toiminnallasi mitään tekemistä. Olet saanut elämässäsi rakkautta, joka on pessyt vihan pois sinusta. Mikä on tietysti hyvä asia, viha ja katkeruus ei ole kovin lämpimiä petikumppaneita.

Minä rakastan historiaa, pyöräilyä, 1600-lukua, Ruotsin suurvalta-aikaa, lenkkeilyä, kuntosalia, Ateenaa, roomalaisia, Spartacusta ja kirjastoja. Muunmuuassa. Mikään niistä ei tietenkään rakasta minua takaisin, eivätkä ne pysty paikkaamaan rakkautta, jota saa vain kun joku toinen ihminen pitää sinua tärkeänä.

Hain toisenlaisen kirjan, lainasin edellisen paavin, Benedictus XVI:n kirjoittaman Jeesus Nasaretilainen. Olen ateisti, ja todennäköisesti ateistina pysynkin. Olen vain hyvin vaikuttunut siitä, että 1600-luvun sotien keskellä eläneet ihmiset pystyivät tuntemaan iloa ja onnellisuutta, ja uskon, että uskonnolla oli hyvin suuri merkitys siihen, miten he elämänsä kokivat. Mainitsemasi kirjailijat eivät ole minulle tuttuja, mutta epäilen, että ne ovat samaa "valitse-tunteesi-ole-onnellinen" potaskaa kuin moderni psykologiakin. Kristinusko on tuonut ihmisten elämään merkityksellisyyttä ja onnellisuutta jo parintuhannen vuoden ajan, joten luotan siihen enemmän kuin pelkkää rahaa takoviin kirjailijoihin.

Lue lisää

Muutamia vuosia sitten vieralin Turun Aboa Vetus -museossa (tjsp) enkä tajunnut, mikä sai keskiajalla eläneet ihmiset ylipäänsä säilyttämään elämänhalunsa niissä olosuhteissa. Minulle 2000-luvun elämä hyvinvointivaltiossa oli silloin liian rankkaa, en nähnyt mitään iloa tai onnellisuutta. Elämä oli olevinaan paskaa kun oli yksinäinen ja kaikkea. Onneksi en luopunut lukemisesta vaan etsin vastauksia "eksistentialistiseen kriisiini" kirjoista ja niin buddhalaisuudesta, stoalaisuudesta, juutalaisuudesta kuin mistä tahansa, mitä ylipäänsä käsiini sain.

Minusta olisi ihanaa voida tulla (kristiiliseen) uskoon. Valitettavasti en ole onnistunut. Paljon olen lukenut myös kristillistä kirjallisuutta, raamattuakin luen silloin tällöin, mutta kokemus uskoontulosta puuttuu. Olen kai liian analyyttinen.

Katkeruus ei ole tunne. Viha on perustunne, samoin esimerkiksi pelko. Jos joku potkaisisi koiraani tuolla ulkona, niin tuntisin vihaa enkä voisi sitä estää. Adrenaliini ja muut hormonit valtaisivat elimistöni ja olisin "taistele tai pakene" -tilassa. Mutta se, kantaisinko jälkeen päin illasta toiseen katkeruutta tai kaunaa tai esimerkiksi pelkoa, olisi oma valintani. Saisin kyllä ihan pelkätsään ajattelemalla stressihormonitasoni kohoamaan, mutta kyse ei olisi enää tunteesta vaan omasta valinnasta. Ja ainoa, joka siitä valinnasta kärsisi, olisin minä itse. Katkeruus, kauna, ahdistus, masennus, ikävä, kaipuu... ne eivät ole tunteita, ne ovat ajatusmalleja, ja niihin voi vaikuttaa kognitiivisella terapialla tai tiedostamalla ihan itse, mistä on kysymys.

Ulkona oli, muuten, ihan mielettömän upea iltataivas. Istuskelin myöhäisillan kävelylenkilläni hetken aikaa ihailemassa lähes yötöntä yötä. Mustarastaat olivat jo vaienneet, mutta aamuyöllä kolmen-neljän aikaan alkaa taas laulu. Yhtään ihmistä en kävelylläni nähnyt, enkä citykanejakaan. Ja kun ei ole kaneja niin ei ole kettujakaan :-(

simasuuneiti kirjoitti:

Olen täysin eri mieltä. Voin itse valita katkeruuden tai hyväksymisen.

En voi vaatia ketään rakastamaan minua, mutta voin valita sen että itse rakastan elämää ja luontoa ja koiriani ja ystäviäni ja taidetta ja hyvää musiikkia, ja ruokaa ja.. ihan mitä ikinä haluan rakastaa.

Onnellisuuteni ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä/muista ihmisistä.

Lue lisää

Voisitko hyväksyä myös raiskaajasi teon? Unohdat rikosilmoituksen tekemisen ja hyväksyt, että tekijällä oli syynsä, ja että tehty on tehty, eikä sille asialle enää mitään voi. Tekijän vastuuseen laittaminen on eräänlainen kostotoimi, koska jos et ole yhtään katkera ja hyväksyt tilanteen, sinun ei tarvitse viedä asiaa eteenpäin. Jostain syystä en usko, että jättäisit asiaa sikseen, koska etpä taitaisikaan voida valita, miten tunnet. Se, että sinun täytyisi tehdä ilmoitus muita ihmisiä ajatellen, on turhaa, koska jokainenhan voi valita katkeruuden, tai hyväksymisen.

Eikä tarvitse mainita, että raiskaus on rikos, koska sillä ei ole mitään väliä. Ihmisen vaurioittamiseen, katkeroittamiseen, tai elämänhalun viemiseen ei tarvitse tehdä rikosta, ja se, että noin voi tehdä laillisin keinoin, ei tarkoita, että rikokseksi luokiteltu teko olisi jollain lailla pahempi aiheuttaessaan vastaavaa.

Invisible boy kirjoitti:

Voisitko hyväksyä myös raiskaajasi teon? Unohdat rikosilmoituksen tekemisen ja hyväksyt, että tekijällä oli syynsä, ja että tehty on tehty, eikä sille asialle enää mitään voi. Tekijän vastuuseen laittaminen on eräänlainen kostotoimi, koska jos et ole yhtään katkera ja hyväksyt tilanteen, sinun ei tarvitse viedä asiaa eteenpäin. Jostain syystä en usko, että jättäisit asiaa sikseen, koska etpä taitaisikaan voida valita, miten tunnet. Se, että sinun täytyisi tehdä ilmoitus muita ihmisiä ajatellen, on turhaa, koska jokainenhan voi valita katkeruuden, tai hyväksymisen.

Eikä tarvitse mainita, että raiskaus on rikos, koska sillä ei ole mitään väliä. Ihmisen vaurioittamiseen, katkeroittamiseen, tai elämänhalun viemiseen ei tarvitse tehdä rikosta, ja se, että noin voi tehdä laillisin keinoin, ei tarkoita, että rikokseksi luokiteltu teko olisi jollain lailla pahempi aiheuttaessaan vastaavaa.

Lue lisää

No just, miten en yhtään ole yllättynyt tästä vertauksesta...

Totta helvetissä raiskaajalle, ryöstäjälle, pahoinpitelijälle, varkaalle jne pitää hakea tuomiota. Et VOI oikeasti olla noin naiivi, vai voitko? Siis tämä oli täydellinen esimerkki siitä, mitä edellä jo ennustin (18.6. klo 10:02).. Voin kai vain sanoa, että kiitos, että teit esimerkkini näkyväksi :-o

Jos joku potkaisee koiraani tai raiskaa minut tai vahingoittaa lastani, niin teen kaikkeni saadakseni hänet vastaamaan teostaan.

Mutta jos sen JÄLKEEN (riippumatta siitä saiko hän tuomion vai ei) pilaan OMAN elämäni olemalla katkera tapahtuneesta, niin siitä saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Minun katkeruuteni ei ole rangaistus tekijälle, se on rangaistus vain ja ainoastaan itselleni. Ymmärrätkö? Vain minä kärsin siitä, jos olen katkera jostain, mille en ENÄÄ voi mitään.

örpö pörpötti kirjoitti:

Sinä ja me kaikki tiedämme kyllä, että palaat tänne jossain vaiheessa.

Mahdollisesti. Valitettavaa teille :-) Mutta voin miinustaa itse omia viestejäni jatkossakin, jos on tarvis.

Näiden pitkien ketjujen seuraaminen on kuitenkin sen verran hankalaa että luen huomisen mittaan vain ketjun häntäpäähän ilmestyneet kommentit. Kannattaa siis laittaa sinne kaikki hyvän loman ja onnellisen elämän toivotukset ja muut terveiset minulle ;-)

simasuuneiti kirjoitti:

Muutamia vuosia sitten vieralin Turun Aboa Vetus -museossa (tjsp) enkä tajunnut, mikä sai keskiajalla eläneet ihmiset ylipäänsä säilyttämään elämänhalunsa niissä olosuhteissa. Minulle 2000-luvun elämä hyvinvointivaltiossa oli silloin liian rankkaa, en nähnyt mitään iloa tai onnellisuutta. Elämä oli olevinaan paskaa kun oli yksinäinen ja kaikkea. Onneksi en luopunut lukemisesta vaan etsin vastauksia "eksistentialistiseen kriisiini" kirjoista ja niin buddhalaisuudesta, stoalaisuudesta, juutalaisuudesta kuin mistä tahansa, mitä ylipäänsä käsiini sain.

Minusta olisi ihanaa voida tulla (kristiiliseen) uskoon. Valitettavasti en ole onnistunut. Paljon olen lukenut myös kristillistä kirjallisuutta, raamattuakin luen silloin tällöin, mutta kokemus uskoontulosta puuttuu. Olen kai liian analyyttinen.

Katkeruus ei ole tunne. Viha on perustunne, samoin esimerkiksi pelko. Jos joku potkaisisi koiraani tuolla ulkona, niin tuntisin vihaa enkä voisi sitä estää. Adrenaliini ja muut hormonit valtaisivat elimistöni ja olisin "taistele tai pakene" -tilassa. Mutta se, kantaisinko jälkeen päin illasta toiseen katkeruutta tai kaunaa tai esimerkiksi pelkoa, olisi oma valintani. Saisin kyllä ihan pelkätsään ajattelemalla stressihormonitasoni kohoamaan, mutta kyse ei olisi enää tunteesta vaan omasta valinnasta. Ja ainoa, joka siitä valinnasta kärsisi, olisin minä itse. Katkeruus, kauna, ahdistus, masennus, ikävä, kaipuu... ne eivät ole tunteita, ne ovat ajatusmalleja, ja niihin voi vaikuttaa kognitiivisella terapialla tai tiedostamalla ihan itse, mistä on kysymys.

Ulkona oli, muuten, ihan mielettömän upea iltataivas. Istuskelin myöhäisillan kävelylenkilläni hetken aikaa ihailemassa lähes yötöntä yötä. Mustarastaat olivat jo vaienneet, mutta aamuyöllä kolmen-neljän aikaan alkaa taas laulu. Yhtään ihmistä en kävelylläni nähnyt, enkä citykanejakaan. Ja kun ei ole kaneja niin ei ole kettujakaan :-(

Lue lisää

Jep, olen tässä juuri lukemassa kirjaa Hakkapeliitoista 30-vuotisessa sodassa, joka lienee yksi ihmiskunnan raaimpia kokemuksia. Kuitenkin, sen ajan ihmiset, niin talonpojat kuin sotilaatkin, säilyttävät uskonsa ristiin, ja pitävät maallista elämää ohimenevänä, ja odottavat kuolemanjälkeistä ikuista valoa. Kuten Kustaa Aadolf sanoo vaimolleen Maria Eleonoralle heidän tavatessaan viimeistä kertaa "jollemme näe toisiamme tässä katoavassa maailmassa, niin tapaamme kerran ikuisessa autuudessa". Moderni analyyttinen ajattelu on tuon uskon meiltä vienyt, ja väkisinkin tässä tuntee pientä katkeruutta.

Onhan ristin uskonto nimenomaan heikkojen uskonto. Miettikääpä pre-kristittyä Roomaa ja kristittyjen vainoamista. Ketkä ovatkaan modernin länsimaisen yhteiskunnan vainottuja ja sorrettuja? Yksinäiset, köyhät ja syrjäytyneet. Mutta emme osaa enää uskoa, ehkemme pysty enää uskoa, ja siksi(kin) elämämme on mustaa ja kylmää.

Viha ja katkeruus on saman kolikon eri puolet. Viha syntyy (muunmuuassa) koetusta epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, ja katkeruus siitä, kun ei tunne saavansa oikeutta. Katkeruus on vihaa, joka ei ole saanut täyttymystään. Koirasi väkivaltainen kohtelu, mikä on väärin ja pahaa, aiheuttaa toki vihaa, mutta sitä vihaa ei voi verrata vuosikausien kaltoinkohteluun. Mikä on ehkä hyväkin, muuten täällä pimahtaisi enemmänkin ihmisiä.

Et voi siis valita, tunnetko vihaa, kuinka kauan sitä tunnet, kuten et voi valita sitäkään, tunnetko masennusta tai pelkoa. Viha, katkeruus, masennus ja pelko ovat inhimillisiä tunteita, siinä mielessä tarpeellisia, että ne kertovat meille elämämme olevan päin biojäteastiaa. Se on aivojemme tapa saada meidät muuttamaan käytöstämme. Aivot eivät voi sille mitään, että käytöksen muutos ei aina auta, jäätynyttä savipeltoa ei vain kertakaikkiaan kynnetä puisella auralla. Vaikka kuinka "valitsisi".

En ole aamuihminen, mutta olen pakottanut itseni heräämään aikaisin, ja vastaavasti menevän nukkumaankin aikaisin. Aamulla ei ihmisiä näy missään, näin kesällä aurinko paistaa jo täydeltä taivaalta, eikä aamulenkillä ole muita kuin minä ja linnut. Ja ne citykanit. Jotka epäilemättä huvittuneena katsovat menoani, "kyllä ihmiset ovat hulluja, juosta nyt vaikkei ole kettua perässä". Ovat varmasti myös oikeassa.

Noin vuosi sitten aamulenkillä tuli kettu vastaan jalkakäytävän alikulkutunnelissa. Tuijotimme toisiamme hetken, ja sitten kettu teki oppikirjan mukaisen U-käännöksen. Mistä lie repolainen kaupunkiin eksynyt. Komea eläin joka tapauksessa.

simasuuneiti kirjoitti:

No just, miten en yhtään ole yllättynyt tästä vertauksesta...

Totta helvetissä raiskaajalle, ryöstäjälle, pahoinpitelijälle, varkaalle jne pitää hakea tuomiota. Et VOI oikeasti olla noin naiivi, vai voitko? Siis tämä oli täydellinen esimerkki siitä, mitä edellä jo ennustin (18.6. klo 10:02).. Voin kai vain sanoa, että kiitos, että teit esimerkkini näkyväksi :-o

Jos joku potkaisee koiraani tai raiskaa minut tai vahingoittaa lastani, niin teen kaikkeni saadakseni hänet vastaamaan teostaan.

Mutta jos sen JÄLKEEN (riippumatta siitä saiko hän tuomion vai ei) pilaan OMAN elämäni olemalla katkera tapahtuneesta, niin siitä saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Minun katkeruuteni ei ole rangaistus tekijälle, se on rangaistus vain ja ainoastaan itselleni. Ymmärrätkö? Vain minä kärsin siitä, jos olen katkera jostain, mille en ENÄÄ voi mitään.

Lue lisää

Haet tuollaisten tekijöille tuomiota vain, koska voit niin tehdä, ja sillä saat ikäänkuin kuitattua hänen tekonsa. Ihmiset hakisivat tuomioita, vaikka kahvikupin läikyttelystä, jos niin voisi tehdä. On kumminkin monia asioita, joilla ihminen voidaan ajaa todella ahtaalle, mutta mikään laki ei sitä kiellä ja siten sinäkin käännät koko homman uhrin niskoille, kuinka hänellä on vain väärä ajattelutapa ym. Sinuakin taitaa painaa enemmän se, että joku tietty asia on rikokseksi määritelty, ja siten se on automaattisesti pahempi juttu.

Kerrohan, miksi "helvetissä raiskaajalle, ryöstäjälle, pahoinpitelijälle, varkaalle, jne, pitää hakea tuomiota", koska voin olla näin naiivi? Oletko vain lainkuuliainen kansalainen, vai vituttaako sinua kenties, että joku kenkäisi koiraasi, kun se näytti hampaitaan? Entäs, jos raiskaaja jättää elinikäisen vamman sinuun, mikä haittaa elämääsi, ja vapauduttuaan sama henkilö uusisi rikoksiaan aina, kun mahdollista. Etkö silloinkaan tuntisi minkäänlaista katkeruutta sitä kohtaan, että joku voi tehdä noin välittämättä paskaakaan muista, eikä ketään kiinnosta paskaakaan tehdä muuta, kuin antaa lain määräämä pikku tuomio tuollaiselle, jotta mentäisiin vain pelisääntöjen mukaan? Siihen päälle vielä ymmärtäjät, jotka pitävät tekijää uhrina ja ovat enemmän huolissaan hänestä, kuin hänen uhreistaan. Olisitko täysin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka uutisointi muistuttaisi jatkuvasti siitä, mitä tapahtui?

Mielestäni on kohtuutonta syyttää esim. Valjakkalan murhaaman perheen jäljelle jäänyttä poikaa siitä, että hän saattaa tuntea katkeruutta, koska häneltä vietiin koko perhe ympäriltä yhden ihmisen tekojen takia, ja nyt tekijä on niistä teoistaan tuomion istunut ja hän on sen asian kanssa aloittanut puhtaalta pöydältä. Uhrin omaiset eivät saa koskaan aloittaa puhtaalta pöydältä, vaan he kärsivät tekijän takia koko loppuelämänsä. Kiva varmaan lukea lehdistä näiden murhaajien kuulumisia, kuinka he kehuskelevat elämänsä hymyilevän, ja muu kansa pitää peukkuja pystyssä miehelle, joka on "tekonsa kuitannut", ja joka siten ansaitsee yrittää uudelleen. Uskoisin, että tuossa tilanteessa on hyvin katkera aromi. Olisi jopa sinulla. Varsinkin, jos joku atm olisi tappanut jälkikasvusi, kun ei suostunut antamaan, ja kaikki syyllistäisivät naisia tuollaisista teoista, kuinka niitä ei tapahtuisi, jos naiset olisivat anteliaampia.

Invisible boy kirjoitti:

Haet tuollaisten tekijöille tuomiota vain, koska voit niin tehdä, ja sillä saat ikäänkuin kuitattua hänen tekonsa. Ihmiset hakisivat tuomioita, vaikka kahvikupin läikyttelystä, jos niin voisi tehdä. On kumminkin monia asioita, joilla ihminen voidaan ajaa todella ahtaalle, mutta mikään laki ei sitä kiellä ja siten sinäkin käännät koko homman uhrin niskoille, kuinka hänellä on vain väärä ajattelutapa ym. Sinuakin taitaa painaa enemmän se, että joku tietty asia on rikokseksi määritelty, ja siten se on automaattisesti pahempi juttu.

Kerrohan, miksi "helvetissä raiskaajalle, ryöstäjälle, pahoinpitelijälle, varkaalle, jne, pitää hakea tuomiota", koska voin olla näin naiivi? Oletko vain lainkuuliainen kansalainen, vai vituttaako sinua kenties, että joku kenkäisi koiraasi, kun se näytti hampaitaan? Entäs, jos raiskaaja jättää elinikäisen vamman sinuun, mikä haittaa elämääsi, ja vapauduttuaan sama henkilö uusisi rikoksiaan aina, kun mahdollista. Etkö silloinkaan tuntisi minkäänlaista katkeruutta sitä kohtaan, että joku voi tehdä noin välittämättä paskaakaan muista, eikä ketään kiinnosta paskaakaan tehdä muuta, kuin antaa lain määräämä pikku tuomio tuollaiselle, jotta mentäisiin vain pelisääntöjen mukaan? Siihen päälle vielä ymmärtäjät, jotka pitävät tekijää uhrina ja ovat enemmän huolissaan hänestä, kuin hänen uhreistaan. Olisitko täysin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka uutisointi muistuttaisi jatkuvasti siitä, mitä tapahtui?

Mielestäni on kohtuutonta syyttää esim. Valjakkalan murhaaman perheen jäljelle jäänyttä poikaa siitä, että hän saattaa tuntea katkeruutta, koska häneltä vietiin koko perhe ympäriltä yhden ihmisen tekojen takia, ja nyt tekijä on niistä teoistaan tuomion istunut ja hän on sen asian kanssa aloittanut puhtaalta pöydältä. Uhrin omaiset eivät saa koskaan aloittaa puhtaalta pöydältä, vaan he kärsivät tekijän takia koko loppuelämänsä. Kiva varmaan lukea lehdistä näiden murhaajien kuulumisia, kuinka he kehuskelevat elämänsä hymyilevän, ja muu kansa pitää peukkuja pystyssä miehelle, joka on "tekonsa kuitannut", ja joka siten ansaitsee yrittää uudelleen. Uskoisin, että tuossa tilanteessa on hyvin katkera aromi. Olisi jopa sinulla. Varsinkin, jos joku atm olisi tappanut jälkikasvusi, kun ei suostunut antamaan, ja kaikki syyllistäisivät naisia tuollaisista teoista, kuinka niitä ei tapahtuisi, jos naiset olisivat anteliaampia.

Lue lisää

Kerropa nyt, mistä ja kenelle sinä olet katkera ja miten se katkeruus toimii rangaistuksena sen "kohteelle" ja toisaalta parantaa sinun elämänlaatuasi. En oikein jaksaisi noita kuvitteellisia esimerkkejä, jos suinkin todellisia olisi tarjolla.

simasuuneiti kirjoitti:

Kerropa nyt, mistä ja kenelle sinä olet katkera ja miten se katkeruus toimii rangaistuksena sen "kohteelle" ja toisaalta parantaa sinun elämänlaatuasi. En oikein jaksaisi noita kuvitteellisia esimerkkejä, jos suinkin todellisia olisi tarjolla.

Lue lisää

Niin, et "oikein jaksaisi noita kuvitteellisia esimerkkejä". Etpä tietenkään, nehän voisi pistää sinut funtsimaan, että ehkäpä saattaisit katkeroitua itsekin, jos jotain tarpeeksi järisyttävää tapahtuisi.

En minä ole pitänyt katkeruutta rangaistuskeinona. Mutta on vain asioita, jotka pistävät vituttamaan, eikä hymyilytä ensinkään. En itse pysty hyväksymään vääryyttä ja sitähän tapahtuu kaiken aikaa. Se, kuinka rikkaat kyykyttävät köyhiä, esimerkiksi. En vain pysty sulattamaan sellaista. Jos taas tuollaisenkin ongelman hyväksyy, silloin ei ainakaan ole odotettavissa minkäänlaista muutosta asiaan. Vaikka moni onkin tuollaista vastaan, liian moni ilmeisesti hyväksyy ongelman, koska mitään ei asian eteen pystytä tekemään, vaikka yritetäänkin. Se vituttaa, tiedäthän?

Invisible boy kirjoitti:

Niin, et "oikein jaksaisi noita kuvitteellisia esimerkkejä". Etpä tietenkään, nehän voisi pistää sinut funtsimaan, että ehkäpä saattaisit katkeroitua itsekin, jos jotain tarpeeksi järisyttävää tapahtuisi.

En minä ole pitänyt katkeruutta rangaistuskeinona. Mutta on vain asioita, jotka pistävät vituttamaan, eikä hymyilytä ensinkään. En itse pysty hyväksymään vääryyttä ja sitähän tapahtuu kaiken aikaa. Se, kuinka rikkaat kyykyttävät köyhiä, esimerkiksi. En vain pysty sulattamaan sellaista. Jos taas tuollaisenkin ongelman hyväksyy, silloin ei ainakaan ole odotettavissa minkäänlaista muutosta asiaan. Vaikka moni onkin tuollaista vastaan, liian moni ilmeisesti hyväksyy ongelman, koska mitään ei asian eteen pystytä tekemään, vaikka yritetäänkin. Se vituttaa, tiedäthän?

Lue lisää

"En itse pysty hyväksymään vääryyttä ja sitähän tapahtuu kaiken aikaa. Se, kuinka rikkaat kyykyttävät köyhiä, esimerkiksi. En vain pysty sulattamaan sellaista. Jos taas tuollaisenkin ongelman hyväksyy, silloin ei ainakaan ole odotettavissa minkäänlaista muutosta asiaan. Vaikka moni onkin tuollaista vastaan, liian moni ilmeisesti hyväksyy ongelman, koska mitään ei asian eteen pystytä tekemään, vaikka yritetäänkin. Se ********, tiedäthän? "

No mitä sinä teet tuon asian hyväksi? Minä olen mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, koska uskon että asioihin voi vaikuttaa. Yksi taistelu hävittiin, kun turkistarhausta ei (vielä) kielletty, mutta työ senkin asian eteen jatkuu edelleen.

08.jpg kirjoitti:

Niin, mielipiteet ovat kuin cloaca maximoita, jokaisella on sellainen.

Et sinäkään ole voinut valita rakastavasi mitään mainitsemastasi asioista. Sinä vain satut rakastamaan niitä, eikä siinä ole omalla toiminnallasi mitään tekemistä. Olet saanut elämässäsi rakkautta, joka on pessyt vihan pois sinusta. Mikä on tietysti hyvä asia, viha ja katkeruus ei ole kovin lämpimiä petikumppaneita.

Minä rakastan historiaa, pyöräilyä, 1600-lukua, Ruotsin suurvalta-aikaa, lenkkeilyä, kuntosalia, Ateenaa, roomalaisia, Spartacusta ja kirjastoja. Muunmuuassa. Mikään niistä ei tietenkään rakasta minua takaisin, eivätkä ne pysty paikkaamaan rakkautta, jota saa vain kun joku toinen ihminen pitää sinua tärkeänä.

Hain toisenlaisen kirjan, lainasin edellisen paavin, Benedictus XVI:n kirjoittaman Jeesus Nasaretilainen. Olen ateisti, ja todennäköisesti ateistina pysynkin. Olen vain hyvin vaikuttunut siitä, että 1600-luvun sotien keskellä eläneet ihmiset pystyivät tuntemaan iloa ja onnellisuutta, ja uskon, että uskonnolla oli hyvin suuri merkitys siihen, miten he elämänsä kokivat. Mainitsemasi kirjailijat eivät ole minulle tuttuja, mutta epäilen, että ne ovat samaa "valitse-tunteesi-ole-onnellinen" potaskaa kuin moderni psykologiakin. Kristinusko on tuonut ihmisten elämään merkityksellisyyttä ja onnellisuutta jo parintuhannen vuoden ajan, joten luotan siihen enemmän kuin pelkkää rahaa takoviin kirjailijoihin.

Lue lisää

" että ne ovat samaa "valitse-tunteesi-ole-onnellinen" potaskaa kuin moderni psykologiakin."

On vahvaa tieteellistä näyttöä, että terapia voi auttaa vihaan, katkeruuteen, masennukseen jne. Ei kyse ole mistään uskonasioista.

nite_owl kirjoitti:

" että ne ovat samaa "valitse-tunteesi-ole-onnellinen" potaskaa kuin moderni psykologiakin."

On vahvaa tieteellistä näyttöä, että terapia voi auttaa vihaan, katkeruuteen, masennukseen jne. Ei kyse ole mistään uskonasioista.

Lue lisää

En minä sitä sinänsä epäile, alan ammattilaiset lienevät taitavia manipulaattoreita, jotka saavat uskomaan vaikka lumen mustaksi. Psyykelääkkeet apuna, pistämässä ihmisen aivotoiminnan vielä enemmän sekaisin.

simasuuneiti kirjoitti:

"En itse pysty hyväksymään vääryyttä ja sitähän tapahtuu kaiken aikaa. Se, kuinka rikkaat kyykyttävät köyhiä, esimerkiksi. En vain pysty sulattamaan sellaista. Jos taas tuollaisenkin ongelman hyväksyy, silloin ei ainakaan ole odotettavissa minkäänlaista muutosta asiaan. Vaikka moni onkin tuollaista vastaan, liian moni ilmeisesti hyväksyy ongelman, koska mitään ei asian eteen pystytä tekemään, vaikka yritetäänkin. Se ********, tiedäthän? "

No mitä sinä teet tuon asian hyväksi? Minä olen mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, koska uskon että asioihin voi vaikuttaa. Yksi taistelu hävittiin, kun turkistarhausta ei (vielä) kielletty, mutta työ senkin asian eteen jatkuu edelleen.

Lue lisää

Mutta se prosessi on monesti helvetin hidas, ja vaikka olisikin mukana tekemässä asialle jotain, mitään ei välttämättä tapahdu omana elinaikana ja silloin kerkeää hatuttamaan moneen kertaan. Rikkaille on vaikea pistää kampoihin, koska raha puhuu. Demokratiankin reiluus: kolme sutta ja yksi jänis äänestävät, mitä laitetaan päivälliseksi. Tuollaisessa tilanteessa on hyvin vaikeaa saada aikaiseksi yhtään mitään laillisin keinoin. Rikkaillahan tuokaan ei ole ongelma. Kun on tarpeeksi fyrkkaa ja tietää, että rahalla saa, siinä on korruption siemen.

Simasuuneiti antoi näkyä tulevaan. Hän itse ei vietä netissä aikaa heinäkuussa mutta muutoin kyllä. Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten aikansa käyttää. Jos simasuuneiti katsoo ettei seura ole veroistaan voihan sitä käyttää aikansa fiineimmillä palstoilla. Etttei olisi niin missä simasuulla on angsti mitä hän projisoi niihin jotka olettaa olevan alapuolellaan.
Noh väliäkö...

Juhannusta kaikille!

simallaangsti kirjoitti:

Simasuuneiti antoi näkyä tulevaan. Hän itse ei vietä netissä aikaa heinäkuussa mutta muutoin kyllä. Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten aikansa käyttää. Jos simasuuneiti katsoo ettei seura ole veroistaan voihan sitä käyttää aikansa fiineimmillä palstoilla. Etttei olisi niin missä simasuulla on angsti mitä hän projisoi niihin jotka olettaa olevan alapuolellaan.
Noh väliäkö...

Juhannusta kaikille!

Lue lisää

Jokainen saa viettää aikansa ihan kuten tahtoo (niin kauan kuin se ei vahingoita muita), se mistä "angstaan" on muiden ihmisten syyttely omasta yksinäisyydestä. Ja erityisesti naisiin kohdistuva katkeruus ja suoranainen viha. Se saa minut haluamaan ravistella järkeä ihmisiin.

simasuuneiti kirjoitti:

Jokainen saa viettää aikansa ihan kuten tahtoo (niin kauan kuin se ei vahingoita muita), se mistä "angstaan" on muiden ihmisten syyttely omasta yksinäisyydestä. Ja erityisesti naisiin kohdistuva katkeruus ja suoranainen viha. Se saa minut haluamaan ravistella järkeä ihmisiin.

Lue lisää

Minä kun elin siinä käsityksessä, että yksinäisyys johtuu juuri siitä, etteivät muut ihmiset välitä sinusta. Olisihan se sitten väärin syyttää heitä siitä. Hahaha. Jos siis emme laske omasta halustaan erakkoja yksinäisiksi.

Mitä tulee naisiin koskevaan katkeruuteen, siinäkin on vinha perä, sen verran yleistä se tälläkin palstalla on. Jatkuvista torjunnoista, siitä kun ei vain kelpaa, no, väkisin se vihaiseksi pistää. Niin makaa kuin petaa.

08.jpg kirjoitti:

Minä kun elin siinä käsityksessä, että yksinäisyys johtuu juuri siitä, etteivät muut ihmiset välitä sinusta. Olisihan se sitten väärin syyttää heitä siitä. Hahaha. Jos siis emme laske omasta halustaan erakkoja yksinäisiksi.

Mitä tulee naisiin koskevaan katkeruuteen, siinäkin on vinha perä, sen verran yleistä se tälläkin palstalla on. Jatkuvista torjunnoista, siitä kun ei vain kelpaa, no, väkisin se vihaiseksi pistää. Niin makaa kuin petaa.

Lue lisää

Niin, on se niin väärin, ettei kukaan tule kotoa hakemaan.

Pitäisiköhän alkaa vihata suomalaisia miehiä, kun eivät halua juuri minua?

Mutta ai pahus, kun eiväthän ne sitä edes tietäisi, itselläni vain olisi kurja olo. En taida. Katson mieluummin jatkossakin silmiin ja hymyilen, kun saan katsekontaktin.

simasuuneiti kirjoitti:

Niin, on se niin väärin, ettei kukaan tule kotoa hakemaan.

Pitäisiköhän alkaa vihata suomalaisia miehiä, kun eivät halua juuri minua?

Mutta ai pahus, kun eiväthän ne sitä edes tietäisi, itselläni vain olisi kurja olo. En taida. Katson mieluummin jatkossakin silmiin ja hymyilen, kun saan katsekontaktin.

Lue lisää

En usko, että se on siitä kiinni, etteikö kukaan mies sinua huolisi, ja onhan huolinutkin, vaan siitä, että olet itse se, joka ei huoli niitä miehiä, jotka olisivat tarjolla.

simasuuneiti kirjoitti:

Niin, on se niin väärin, ettei kukaan tule kotoa hakemaan.

Pitäisiköhän alkaa vihata suomalaisia miehiä, kun eivät halua juuri minua?

Mutta ai pahus, kun eiväthän ne sitä edes tietäisi, itselläni vain olisi kurja olo. En taida. Katson mieluummin jatkossakin silmiin ja hymyilen, kun saan katsekontaktin.

Lue lisää

Kyllä poliisi tai ulosottomies kotoota hakee, lopeta jo tuo propagandan viljely.

On sinulla kyllä otsaa väittää, ettei suomalainen mies haluaisi sinua, vaikka allekirjoittanutkin on sinuun yhteyttä ottanut. Tyypillistä naisen logiikkaa, ei päätä eikä häntää, ja silti sitä kehdataan julkisesti esittää. Ei pysty ymmärtämään.

08.jpg kirjoitti:

Kyllä poliisi tai ulosottomies kotoota hakee, lopeta jo tuo propagandan viljely.

On sinulla kyllä otsaa väittää, ettei suomalainen mies haluaisi sinua, vaikka allekirjoittanutkin on sinuun yhteyttä ottanut. Tyypillistä naisen logiikkaa, ei päätä eikä häntää, ja silti sitä kehdataan julkisesti esittää. Ei pysty ymmärtämään.

Lue lisää

Hei oikeasti: anonyymi tapaaminen seksin merkeissä hotellihuoneessa EI todellakaan tarkoita sitä, että minä/naiset aina ja kaikkialla saisi seksiä saati parisuhteen aina halutessaan.

Sinä, mies, olet jälleen lähdössä treffeille. Olet saanut profiiliisi/viesteihisi vastauksia, sinulla on jälleen edes mahdollisuus. Muistellaanpa miten minun, naisen, kävi kun viimeksi kokeilin... Juu, ei yksiäkään treffejä koska kukaan ei edes vastannut minulle. Entä livenä sitten, muistellaanpa saman tien sitäkin... Juu, illan aikana yksi ympärikännissä oleva mies, joka etsi sairaanhoitajaa, iskeytyi minun ja ystävättäreni pöytään ja kertoili satuja. Sen jälkeen olikin hiljaisempaa. Ai miksi en itse tehnyt aloitteita? Koska en saanut kehenkään edes sellaista katsekontaktia, että olisin voinut mennä juttusille. Ikäluokkani vapaiden miesten katseet olivat nuorten naisten säärissä ja takapuolissa (loput olivat oman naisensa kanssa liikenteessä ja kuikuilivat salatummin), aikani yritin parin miehen katsetta pyydystää mutta sitten totesin, että helpompi on keskittyä pitämään hauskaa kaverin kanssa.

Eli hiljaista, hiljaista on. Enkä näe, että yksi tapaaminen hotellihuoneessa olisi ratkaisu yksinäisyyteeni. Jos se johtaisi seksiin niin se olisi hetkellinen helpotus, mutta mikähän olisi todennäköisyys, että niin tapahtuisi? Että livenä huomaisin haluavani seksiä naisia vihaavan, prostituoituja käyttävän miehen kanssa?

No, ehkä "maailmalla" saa edes niitä katsekontakteja. Ja kyllä minä Suomessakin jatkan yrittämistä, ainakin silloin tällöin. Ehkä elämä todella kulkee seitsemän vuoden sykleissä ja seitsemännen yksinäisen kesän jälkeen tapahtuu jokin käänne. Ja jos ei, niin sitten pitää nauttia edelleen muista asioista.

simasuuneiti kirjoitti:

Hei oikeasti: anonyymi tapaaminen seksin merkeissä hotellihuoneessa EI todellakaan tarkoita sitä, että minä/naiset aina ja kaikkialla saisi seksiä saati parisuhteen aina halutessaan.

Sinä, mies, olet jälleen lähdössä treffeille. Olet saanut profiiliisi/viesteihisi vastauksia, sinulla on jälleen edes mahdollisuus. Muistellaanpa miten minun, naisen, kävi kun viimeksi kokeilin... Juu, ei yksiäkään treffejä koska kukaan ei edes vastannut minulle. Entä livenä sitten, muistellaanpa saman tien sitäkin... Juu, illan aikana yksi ympärikännissä oleva mies, joka etsi sairaanhoitajaa, iskeytyi minun ja ystävättäreni pöytään ja kertoili satuja. Sen jälkeen olikin hiljaisempaa. Ai miksi en itse tehnyt aloitteita? Koska en saanut kehenkään edes sellaista katsekontaktia, että olisin voinut mennä juttusille. Ikäluokkani vapaiden miesten katseet olivat nuorten naisten säärissä ja takapuolissa (loput olivat oman naisensa kanssa liikenteessä ja kuikuilivat salatummin), aikani yritin parin miehen katsetta pyydystää mutta sitten totesin, että helpompi on keskittyä pitämään hauskaa kaverin kanssa.

Eli hiljaista, hiljaista on. Enkä näe, että yksi tapaaminen hotellihuoneessa olisi ratkaisu yksinäisyyteeni. Jos se johtaisi seksiin niin se olisi hetkellinen helpotus, mutta mikähän olisi todennäköisyys, että niin tapahtuisi? Että livenä huomaisin haluavani seksiä naisia vihaavan, prostituoituja käyttävän miehen kanssa?

No, ehkä "maailmalla" saa edes niitä katsekontakteja. Ja kyllä minä Suomessakin jatkan yrittämistä, ainakin silloin tällöin. Ehkä elämä todella kulkee seitsemän vuoden sykleissä ja seitsemännen yksinäisen kesän jälkeen tapahtuu jokin käänne. Ja jos ei, niin sitten pitää nauttia edelleen muista asioista.

Lue lisää

EI tarkoita? Lakkaa syömästä niitä nappeja, joissa on nätti pingviinin kuva, ne eivät tee aivoillesi hyvää.

Olen kanssasi ainakin lähelle samaa ikäluokkaa, ja vaikka tietysti myönnän kyllä katselevani nuoria naisia (epäilemättä naisetkin kyllä katsovat komeita nuoria miehiä!), treffiseuraa etsin suunnilleen samanikäisistä, /- 5 vuotta. Nuorin, kenen kanssa tämän ikäisenä (40 ) olen ollut treffeillä, oli 27-vuotias (naisen aloite), ja vanhin 45-vuotias (minun aloitteeni). Seuraava treffikumppanini on 39-vuotias (minun aloitteeni).

Verbaalinen lahjakkuuteni viestin lähettämisessä, ja ilmeisesti samalla lahjakkuudella hyvin tehty profiilini on tosiaan tuonut minulle "paljon" (mieheksi) viestejä viimeisen parin vuoden aikana. Muutin myös tyyliä, jolla kirjoitan ensimmäisen viestini naiselle, ja vastausprosentti on noussut noin 25%:iin (eli joka neljäs vastaa, blondeille tiedoksi), mikä on käsittääkseni aika hyvä luku miehelle. Vain yksi viestittely ei johtanut livetreffeihin. Lähinnä siksi, että minua (haha) ei tällä kertaa kiinnostanut, naisen viestit olivat sellaisia max kaksi riviä pitkiä. Saa siinä sitten posiitivista vaikutusta.

Yritit pyydystää miehen katsetta? Sori nyt vaan, mutta ehkä sinunkin olisi jo aika oppia se, että me miehet emme todellakaan ole ajatuksenlukijoita. Jos näet kiinnostavan miehen, mene juttelemaan, siis ihan verbaalisesti, eikä säihkysilmilläsi. Kas kun miehelle se on ainutlaatuinen kokemus, että nainen tulee juttelemaan, siinä kun on aina valtava riski hoitaa homma itse. Kaikki kanssasisaresi kun eivät ole kovinkaan ystävällisiä torjuessaan. Siinä on itsetunto joskus kovilla.

Kuka tässä on yksinäisyyden ratkaisemisesta puhunut? Seksistähän tässä keskusteltiin. Sinä väitit ettet saa seksiä, minä tarjosin sitä heti, ja nyt alat keskustelemaan yksinäisyydestä. Tyypillistä naisen logiikkaa, tuodaan tunteita sinne, mihin tunteet eivät kuulu. Mikä siinä "edes hetken helpoituksessa" sitten olisi vikana? Meh, koittakaa nyt päättää.

Ehkä huomaisitkin haluavasi seksiä minun kanssani, minun, naisia vihaavan, prostituoituja käyttävän katkeran ja henkisesti sairaan miehen kanssa. Huomaisit, että kokemusteni kautta kohtelen naisia vain seksiobjekteina, ja huomaisit pitäväsi siitä. Tai sitten et. Täällä sinä vain paasaat toisia ihmisten luokse, mutta itse et uskalla. Klassinen esimerkki "tehkää niinkuin minä sanon, ei niinkuin minä teen". Samapa tuo.

En tiedä, miten herkästi naiset saavat katsekontakteja kaukomailla, mutta ainakin minun tapauksessani, mies tuntuu saavan niitä kovinkin runsaasti. Flirttailu alkaa jo lentoasemalla, ja välillä sitä tulee ronskisti kaupan kassajonossakin. Olisiko niin, että naisilla on sisäänrakennettu vietti muualta tulleita miehiä kohtaan, tiedäthän, eri geenipohjan takia?

08.jpg kirjoitti:

EI tarkoita? Lakkaa syömästä niitä nappeja, joissa on nätti pingviinin kuva, ne eivät tee aivoillesi hyvää.

Olen kanssasi ainakin lähelle samaa ikäluokkaa, ja vaikka tietysti myönnän kyllä katselevani nuoria naisia (epäilemättä naisetkin kyllä katsovat komeita nuoria miehiä!), treffiseuraa etsin suunnilleen samanikäisistä, /- 5 vuotta. Nuorin, kenen kanssa tämän ikäisenä (40 ) olen ollut treffeillä, oli 27-vuotias (naisen aloite), ja vanhin 45-vuotias (minun aloitteeni). Seuraava treffikumppanini on 39-vuotias (minun aloitteeni).

Verbaalinen lahjakkuuteni viestin lähettämisessä, ja ilmeisesti samalla lahjakkuudella hyvin tehty profiilini on tosiaan tuonut minulle "paljon" (mieheksi) viestejä viimeisen parin vuoden aikana. Muutin myös tyyliä, jolla kirjoitan ensimmäisen viestini naiselle, ja vastausprosentti on noussut noin 25%:iin (eli joka neljäs vastaa, blondeille tiedoksi), mikä on käsittääkseni aika hyvä luku miehelle. Vain yksi viestittely ei johtanut livetreffeihin. Lähinnä siksi, että minua (haha) ei tällä kertaa kiinnostanut, naisen viestit olivat sellaisia max kaksi riviä pitkiä. Saa siinä sitten posiitivista vaikutusta.

Yritit pyydystää miehen katsetta? Sori nyt vaan, mutta ehkä sinunkin olisi jo aika oppia se, että me miehet emme todellakaan ole ajatuksenlukijoita. Jos näet kiinnostavan miehen, mene juttelemaan, siis ihan verbaalisesti, eikä säihkysilmilläsi. Kas kun miehelle se on ainutlaatuinen kokemus, että nainen tulee juttelemaan, siinä kun on aina valtava riski hoitaa homma itse. Kaikki kanssasisaresi kun eivät ole kovinkaan ystävällisiä torjuessaan. Siinä on itsetunto joskus kovilla.

Kuka tässä on yksinäisyyden ratkaisemisesta puhunut? Seksistähän tässä keskusteltiin. Sinä väitit ettet saa seksiä, minä tarjosin sitä heti, ja nyt alat keskustelemaan yksinäisyydestä. Tyypillistä naisen logiikkaa, tuodaan tunteita sinne, mihin tunteet eivät kuulu. Mikä siinä "edes hetken helpoituksessa" sitten olisi vikana? Meh, koittakaa nyt päättää.

Ehkä huomaisitkin haluavasi seksiä minun kanssani, minun, naisia vihaavan, prostituoituja käyttävän katkeran ja henkisesti sairaan miehen kanssa. Huomaisit, että kokemusteni kautta kohtelen naisia vain seksiobjekteina, ja huomaisit pitäväsi siitä. Tai sitten et. Täällä sinä vain paasaat toisia ihmisten luokse, mutta itse et uskalla. Klassinen esimerkki "tehkää niinkuin minä sanon, ei niinkuin minä teen". Samapa tuo.

En tiedä, miten herkästi naiset saavat katsekontakteja kaukomailla, mutta ainakin minun tapauksessani, mies tuntuu saavan niitä kovinkin runsaasti. Flirttailu alkaa jo lentoasemalla, ja välillä sitä tulee ronskisti kaupan kassajonossakin. Olisiko niin, että naisilla on sisäänrakennettu vietti muualta tulleita miehiä kohtaan, tiedäthän, eri geenipohjan takia?

Lue lisää

Kirjoitin nimenomaan, että "en saanut kehenkään edes sellaista katsekontaktia, _että olisin voinut mennä juttusille_"

Tapoihini ei kuulu tungetella eikä tuppautua toisten seurueisiin. Ihan kuten en pidä siitä että minun ja ystävieni seuraan tullaan kysymättä, se on se vanha kunnon "tee muille kuten toivoisit tehtävän itsellesi" -sääntö. Jos ihmisen katse kulkee ohitsesi kuin olisit hänelle ilmaa, on mitä ilmeisintä, ettei hän myöskään toivo sinun liittyvän seuraasi.

Enää vajaan tunnin rutistus, sen jälkeen olen out of office.

simasuuneiti kirjoitti:

Kirjoitin nimenomaan, että "en saanut kehenkään edes sellaista katsekontaktia, _että olisin voinut mennä juttusille_"

Tapoihini ei kuulu tungetella eikä tuppautua toisten seurueisiin. Ihan kuten en pidä siitä että minun ja ystävieni seuraan tullaan kysymättä, se on se vanha kunnon "tee muille kuten toivoisit tehtävän itsellesi" -sääntö. Jos ihmisen katse kulkee ohitsesi kuin olisit hänelle ilmaa, on mitä ilmeisintä, ettei hän myöskään toivo sinun liittyvän seuraasi.

Enää vajaan tunnin rutistus, sen jälkeen olen out of office.

Lue lisää

Meh, ihan kuin mieheen tarvitsisi ottaa mitään katsekontaktia, sen kun menee juttelemaan! Me kun olemme paljon suoraviivaisempia (ne putkiaivot nääs) kun te naiset.

Siksipä juuri harva mies uskaltaa tulla juttelemaan naiselle, varsinkin kun tämä istuu ystävättäriensä seurassa, sen katsekontaktikin kun voi tarkoittaa ihan mitä vaan.

Aikuisten oikeasti, ei se ole näin vaikeaa kuin miltä te saatte sen vaikuttamaan. Tai no, kannattaako kuunnella huorilla käyvää miestä, joka kyllä kieron huumorintajunsa voimin menee naiselle kuin naiselle juttelemaan, jos nainen nk. miellyttää silmää? Kun olenhan minäkin silti tällä palstalla, ei toimi tämä taktiikkakaan kovin hyvin, mutta ehkä se onkin kantajasta kiinni, eikä taktiikasta.

Hyvää lomaa.

Kyllä.