Yli 40 "tosissaan"

Nimenomaan näin. Vakavaan suhteeseen olisin valmis, mutta en siihen, että olisi taas joku miehenpuoleke passattavana. Valitettavasti en ole erottuani tavannut yhtäkään miestä, joka ei olettaisi yhteenmuuton tarkoittavan taas sitä, että hänellä on ilmainen piika ja seksiä saatavilla aina kun haluaa.

Kotirumban pyörittäminen yksin ei valitettavasti ole enää toivelistallani kovinkaan korkealla. Jos en löydä miestä joka tämän hyväksyy, minä todellakin nautin mieluummin vaikka yksinelosta ja satunnaisista seksisuhteista. En myöskään ala suhteeseen kenenkään kanssa vain siksi, että en osaa olla yksin.

Tunsin tarvetta kirjoittaa koska ajattelen samalla tavalla kuin sinä. Kyllä toista voi tapailla vakavassa mielessä vaikkei muuttaisikaan yhteen ja yhdistäisi perheitä. Itsekin olen kokenut sen asumisasian suhteen takaiskuja joten se ei ole todellakaan ekana mielessä. Toisaalta olen jo lopettanut oikean naisen etsimisen koska minulle sopivaa ei vain ole olemassa.

Kiitos kirjoituksestasi ex logistics,

tuo avaa hyvin sitä todellisuutta jossa monet näitä kuuluisia "ruuhkavuosia" elävät ihmiset pyörivät.

Itse koen, että yhteenmuutto ei ole mikään hyvän suhteen edellytys. Elämänkokemus on itselleni ainakin osoittanut, että ilman sitä että ollaan vietetty yhdessä seurustelleen kaikki vuoden juhlapyhät, ei kannata harkitakaa yhteenmuuttoa.

Ja suhteita on niin moneen junaan: itse muutin aviomieheni kanssa yhteen vasta kahden vuoden avioliiton jälkeen vaikka asuimme samassa kaupungissa eikä kummallakaan ole lapsia.

Miehet tuntuvat olevat muutoinkin usein valmiimpia uuteen vakavaan suhteeseen helpommin kuin naiset. Tutkimuksen mukaan miehillä kestää 3 vuotta edellisen eron jälkeen seuraavaan liittoon, naisilla 7 vuotta.

Terveisin Heli E-kontakti.fi

eronnut ja karannut kirjoitti:

Nimenomaan näin. Vakavaan suhteeseen olisin valmis, mutta en siihen, että olisi taas joku miehenpuoleke passattavana. Valitettavasti en ole erottuani tavannut yhtäkään miestä, joka ei olettaisi yhteenmuuton tarkoittavan taas sitä, että hänellä on ilmainen piika ja seksiä saatavilla aina kun haluaa.

Kotirumban pyörittäminen yksin ei valitettavasti ole enää toivelistallani kovinkaan korkealla. Jos en löydä miestä joka tämän hyväksyy, minä todellakin nautin mieluummin vaikka yksinelosta ja satunnaisista seksisuhteista. En myöskään ala suhteeseen kenenkään kanssa vain siksi, että en osaa olla yksin.

Lue lisää

ex logistics & eronnut ja karannut


minä ottaisin kummatkin teistä ilomielin koska itselläni on sama ongelma päinvastoin, olen 35 vuotias mies ja minä en nimenomaan halua sellaista naista jolla on hirveä hinku päästä saman katon alle ja syiksi siihen olen haarukoinut seuraavia :

- naiset tänäkin päivänä useimmiten pienituloisia, opiskelijoita tai työttömiä joten motiivit on helppo käsittää.

- varsinkin oman ikäiset ovat hirveässä kiimassa sen lapsen saamiseksi, itse en halua lapsia. eivätkä tunnu ymmärtävän sanaa EI, jäätävää kisuamista päivän selvästä asiasta.

- hirveä tarve kehitellä kulissit "kuntoon", vaikka sitten vekselillä vaikka ei ole varaakaan.

- asun uudessa omakotitalossa, joten tuntuu että kiinostaa päästä "emännäksi"
sen vuoksi että pääsee ilman taloudellista riskiä leikkimään kotista ja sen leikin sitten voi heittä kesken milloin vain ilman seuraamuksia.

joten jos vain tosielämästä löytyisi tuollaisia ~ 40-kymppisiä naisia joilla on jo omat muksut tehtynä eikä olisi pelkoa uusista, oma koti ja kaikki muutenkin sillä mallilla että tarvittaessa kumpikin pystyy vetäytyyn omiin oloihinsa eikä ole pakko nyhjätä kylki kyljessä 24/7, niin laitetaan tänne yksi kpl kiitos !.

5+7 kirjoitti:

ex logistics & eronnut ja karannut


minä ottaisin kummatkin teistä ilomielin koska itselläni on sama ongelma päinvastoin, olen 35 vuotias mies ja minä en nimenomaan halua sellaista naista jolla on hirveä hinku päästä saman katon alle ja syiksi siihen olen haarukoinut seuraavia :

- naiset tänäkin päivänä useimmiten pienituloisia, opiskelijoita tai työttömiä joten motiivit on helppo käsittää.

- varsinkin oman ikäiset ovat hirveässä kiimassa sen lapsen saamiseksi, itse en halua lapsia. eivätkä tunnu ymmärtävän sanaa EI, jäätävää kisuamista päivän selvästä asiasta.

- hirveä tarve kehitellä kulissit "kuntoon", vaikka sitten vekselillä vaikka ei ole varaakaan.

- asun uudessa omakotitalossa, joten tuntuu että kiinostaa päästä "emännäksi"
sen vuoksi että pääsee ilman taloudellista riskiä leikkimään kotista ja sen leikin sitten voi heittä kesken milloin vain ilman seuraamuksia.

joten jos vain tosielämästä löytyisi tuollaisia ~ 40-kymppisiä naisia joilla on jo omat muksut tehtynä eikä olisi pelkoa uusista, oma koti ja kaikki muutenkin sillä mallilla että tarvittaessa kumpikin pystyy vetäytyyn omiin oloihinsa eikä ole pakko nyhjätä kylki kyljessä 24/7, niin laitetaan tänne yksi kpl kiitos !.

Lue lisää

Ongelma kai ikäsi? Olen jo yli 40v ja varmaankin tuon rajapyykin jälkeen valtaosa naisista ei enää halua lapsia. Jos etsin esim. alle 35v naista, he luonnollisestikin haluavat lapsia, etenkin jos niitä ei ole.

En allekirjoita sitä, että pienituloinen nainen automaattisesti etsii elättäjää tai suhteen motiivi olisi se, että miehellä paremmat tulot.

Tuo kulissiongelma vaikuttaa olevan huomattava, monella jo nuoresta alkeaen. Halutaan kirkkohäät, vaikka ollaan ateisteja. Halutaan 2-3 lasta, omakotitalo, hyvä auto ja koira. Matkustetaan kerran-pari vuodessa etelään vaikka velaksi. Rehvastellaan FB:ssä miten hyvin menee. Sitten ollaan aivan poikki sen korvatulehdus-kakkavaippakierteen seassa, ei jakseta kuin huutaa lapsille, ei jakseta huomioida kumppania, seksi ei huvita. Töissä pitää paahtaa että on varaa ylläpitää kulisseja. Muutama vuosi ja sitten päädytään eroon. Ja kaikki vaihtoehtoiset toimintatavat järjestää elämänsä tuomitaan itsekkäiksi tai friikiksi.

Kirjoittamasi on ex logistics aivan kuin minun aatoksiani ja niin asiaa kuin olla ja pääsee. Minäkin kaipaan kyllä suhdetta, mutta en yhteen muuttoa heti, enkä tosiaankaan sitä uusioperheen rumbaa . Haluan kuitenkin omaakin aikaa ja uskon että suurin osa miehistäkin. Miksi pitäisi asua yhdessä,jos asutaan vaikka samassa kaupungissa? Miksi ei voisi tehdä yhdessä asioita, olla välillä yksin ja välillä kaksin? Kun sitten tuntee toisensa hyvin ja kaikki lapset maailmalla, nii sitten yhteen muutto. Mutta ei kait semmosia miehiä ole,kun en minäkään ole semmoista löytänyt.

Riippuu vähän siitä miten iso kaljamaha on tullut hankittua, ja onko tukka miten rasvassa. Hampaitakin voi sitten joskus harjata..

Eikös nuo yhteenmuuttelut sovi enempi 20 ja 30 ikäisille joiden täytyy opetella parisuhdetta ja/tai perustaa perhe? Miksi keski-ikäisen olisi ihan pakko kiusata itseään niillä loputtomilla kompromisseilla joita yhdessä asumiseen liittyy, jos hänellä on mahdollisuus viettää aikaa kumppaninsa kanssa myös erillistalouksissa asuen?

Itselläni ei edes ole lapsia, pelkkiä kissoja vain, mutta silti on sen verran paljon kamaa että ei sitä niin vain survota mihinkään yhteisasuntoon. Turhaa krääsää minulla ei ole, vaan esim. hyllykaupalla kirjoja joita olen koko elämäni ajan kerännyt. Kun miehellä puolestaan saattaa olla lukuisien LP- tai CD-levyjen kokoelma, niin mitä järkeä olisi vaatia KUMPAAKAAN luopumaan omistaan? En ole se kaiken määrävää ämmä joka pakottaa miehen elämään minun pillini mukaan, mutta en myöskään ole se kynnysmatto joka hiirimäisesti tekee kuten mies käskee.

Mielestäni on perin omituista mustavalkoisuutta kypsemmältä ihmiseltä kuvitella että jos ei jokaikinen yö kömmitä saman peiton alle yhteisessä asunnossa, on kyseessä mukamas vain seksisuhde, tai ei ainakaan mikään vakava suhde. Itselleni vakava suhde on sitä että ei pelehditä ulkopuolisten kanssa, ja pystyn sellaiseen vaikka ei yhdessä asuttaisikaan. Jos ei mies pysty, ja häntä pitää vahtia kuin pikkulasta tai hän jopa itse kaipaa itselleen vahtijaa koska heikkona luonteena muuten horostelee missä sattuu, niin en tämmöistä miestä elämääni edes halua.

Mutta paremminkin se on ollut niin päin että miehillä on elämässään niin kiirettä ettei ole aikaa parisuhteelle, miten heillä sitten olisi aikaa juosta vieraissa?

Olen helvetin kyllästynyt siihen että ilmoituksissaan saa nimenomaan tässä asiassa ikäänkuin kävellä jollain nuoralla. Jos liikaa korostaa sitä vakavuutta, mies kuvittelee että kirkonkellot kilisee jo kuukauden päästä. Jos sanoo ettei halua yhteen asumaan, niin sitten nämä neropatit luulevat että käydään vaan naiskentelemassa??? Ja saa vapaasti tietenkin olla myös varattukin, kun ei se muija kuitenkaan asuntooni tule?

Ei hyvää päivää. Mitä on tapahtunut niille ihmisille jotka osaavat ihan normaalisti seurustella ja tutustua tekemättä kaikista mahdollisista asioista jotain suurta ongelmaa ja draamaa?

En mä ainakaan sanonut, etteikö yhteenmuuttaminen olisi jossain vaiheessa mahdollista. Mikä paha olisi tapaamisissa vaikka kahden viikon välein? Niinhän tekee monet kaukosuhteessa elävät. Mun mielestä sulla on hyvin perinteinen käsitys parisuhteesta. Suorastaan piintynyt ja menee suoraan luterilaisen etiikan mukaan. Mulla ei piintyneitä tapoja ole. Olen valmis kokeilemaan mitä vain ja tuo on kokematta, että erillään asuisi ja tapailisi mukavaa miestä, myös seksin merkeissä. Jos sitten joskus tuntuisi, että tuon kanssa haluaa viettää vanhuutensa, niin eikun vaan naimisiin ja saman katon alle. Sekin voisi tapahtua hyvinkin pian, ilman monien vuosien miettimistä jos tulisi vastaan se mies, joka veisi heti jalat alta.

Sun vaan pitää löytää nainen, joka on kanssasi samoilla linjoilla. Ehkä nuorempi olisikin sulle parempi vaihtoehto. Nainen, jolla olisi pitkä parisuhde kokematta, ei lapsia, joka sitoutuisi täysillä teidän parisuhteeseen. Taitaa vaan olla niin, että tulee sullakin ikä vastaan.

Olen kai outo,kun ajattelen muuttavani yhteen,jos tapaan sopivan miehen. Olen hakemassa juuri sitä yhdessä olemista ja nukkumista:-). Lapset ei ole este,eikä hidaste,jos sen oikean tapaa.

Sittenhän sinulla on kaikki hyvin kun kerta voit ottaa naisesi sieltä nuorempien joukosta. Sikäli kuin se sitten kaikilta miehiltä sujuu, niiltäkin jotka eivät ole pressoja tai muuten erityisen ansioituneita yksilöitä. Ei tarvitse enää tänne itkeä ja visertää että ei kelpaa ikäisilleen naisille.

Yritä nyt kumminkin ymmärtää että se sitoutumattomuus menee 40 iässä molemminpäin! Eihän se voi olla niin että jos mies valittaa että ei kiinnosta naisia tai että nainen että ei kiinnosta miehiä, että toinen valehtelee ja toisen kokemus yksistään on se AITO JA OIKEA.

Meillä 40 on todellakin takana jo sen verran kokemusta parisuhteista että on nähty kaikki se mikä niissä on ikävää, ja hulluhan sitä on jos haluaa väkisin kokea taas sitä samaa kakkaa mikä on jo niin tutuksi tullut. Mikä siinä on niin kauhean pahaa jos ei kertakaikkiaan halua tapella kaapin paikasta, mutta silti haluaa rakkautta, läheisyyttä ja yhdessäolemista? Jos asutaan sanotaan nyt vaikka 25 km sisällä, niin onko tosiaan ihan kammottava vaiva tehdä se matka tapaamaan toista? Vaikka vuorotellen. Mitä rakkautta se semmoinen on ettei viitsi edes muutamaa kilometria matkustamaan toista varten?

Pidempi matka sensijaan on jo liikaa vaadittu minunkin mielestäni, varsinkin semmoiset satojen kilometrien matkat. Silti vaan miehet ottavat yhteyttä sieltä kaukaa ja ovat sitten kovin surullisia kun en haluakaan sitä että mies tulee minua kerran panemaan ja sen jälkeen ei koko juipista kuulu enää yhtään mitään. Eihän se VOI olla sillä tavalla että nimenomaan vain toisella puolella maata asuvat olisivat kiinnostuneita, mutta kukaan lähellä asuva ei vahingossakaan, ellei siinä ole juurikin tuo idea takana että pääsee kerran kiksauttamaan jotakuta jota ei sitten tarvitse silmissään sietää...

Toisaalta sekin on mahdollista että jos otetaan se 25 km ala ja otetaan koko maa, niin matemaattisesti isompaan alaan tietenkin mahtuu enemmän kiinnostuneita kuin pieneen länttiin. Kaikki on mahdollista. Mutta ei se kivalta tuntuisi että mies alkaa vaatimaan että minä muutan, ja itsekään en halua moista vaatia, jotta siitä seurustelusta tulisi jotain sittenkin kun on jo kyllästytty matkusteluun.

Kaiken kaikkiaan 40 kohdalla ongelma on se että me ajattelemme myös realiteetteja. Sinä voit ajatella olevasi niin ihana mies että sinun kanssasi on heti pakko haluta saman katon alle, ja otat loukkauksena sen ettei kukaan ajattelekaan niin. Emmehän me voi sinua tuntea, tai ketään muutakaan joka täällä kirjoittelee. Yleensä tällä palstalla tulee kaikista vain se ikävämpi puoli esiin, kun puhellaan juurikin niistä epäkohdista jotka ottavat päähän.

Erityisen ikävä kuva juuri sinusta tulee tuosta että alat suomimaan naisia sillä että ovat "synnyttäneen iän ohittaneita". Mikä ihmeen meriitti ylikansoitetulla planeetalla on se että on synnytysiässä ja haluaa tehdä lapsia tänne lisää tappelemaan alati vähenevistä luonnonvaroista?

Eikä nelikymppinen nainen ole vielä synnytysiän ylittänyt. Olisikin, tässä jo kovasti menopaussi odotellaan...! En tee hittojakaan säännöllisellä kuukautiskierrollani.

Hyvä kirjoitus, mutta etkö tosiaan ole löytänyt yhtä ainoaa 40 naista joka haluaa oikeasti seurustella, eikä vain pelkkää seksiä ja saatavuutta aina silloin kuin haluaa?

Tavallaan kai itsekin haikailen kuitenkin parikymppisenä kokemieni asioiden perään, kun minulle tärkeää olisi juurikin se että saa kumppanin kanssa jakaa kaiken mahdollisen. Ei riitä se pelkkä seksisuhde jossa ikäänkuin puserretaan toisesta kaikki ulos kuin hammastahnatuubista, ja sitten kun on tarpeeksi saatu niin voikin häipyä...? Haluan tehdä toisen kanssa muitakin asioita. Käyskennellä luonnossa, katsoa telkkaa, käydä kaupassa, leikittää kissoja; keskustella, keskustella ja taas keskustella...! Olen kai tavallaan arkiromanttinen ihminen, eli se että saa olla toisen kanssa ja tuntea lämpöä häntä kohtaan on se mitä eniten haluan parisuhteessa.

Mutta sitä varten en tarvitse samaa kattoa enkä edes samaa sänkyä. Yöllä nukun, enkä voi tietää onko siinä vierellä joku vai ei! Paitsi jos siinä on joku, en saa unta, eikä saa hänkään, sillä valitettavasti saatan kuorsata (vaikka en ole lihava)!

Parikymppisen elämääni eivät lapset kuuluneet, enkä ole persoonana muuttunut miksikään, en halua niitä nytkään. En tiedä miltä tuntuu jos miehellä niitä on, kun en ole yhdenkään perheellisen kanssa seurustellut.

Eksältäni kuulemieni seikkojen pohjalta kyllä minuakin epäilyttää että naiset haluavat vain seksiä, ja sitten kun se ei enää oikein kiinnosta, mies joutaa mennä. Ollaanko me eksäni kanssa ainoat 40 ihmiset jotka ihan oikeasti haluavat pysyvän parisuhteen (harmi vain ettemme enää toistemme kanssa...)?!

Täällä taidetaan nyt yleistää ja yksinkertaistaa asioita turhan paljon, ja keskitytään ehkä kahteen ääripäähän. Toisessa päässä on yhdessä asuminen ja toisessa päässä on jonkinlainen ikuinen deittailu, jossa nähdään suht harvoin ja vietetään ns. laatuaikaa/juhlitaan, ollaan parhaimmillaan eikä jaeta arkea (juuri) ollenkaan. Tosiasiassa näiden väliin mahtuu monia eri vaihtoehtoja.

Itse en halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen, mutta ei innosta myöskään tuo toinen ääripää, koska haluan nimenomaan jakaa myös niitä arkisia asioita. Mutta jos vaikka viettää yhdessä viikonloppua tai ihan arki-iltaakin toisen kotona, niin kyllähän siinä tulee todennäköisesti myös kokattua, käytyä kaupassa, vietyä roskia, kenties pestyä pyykkiäkin ja siivottua jos on tarvetta tai siltä tuntuu. Ja jos toisen kanssa on pitempään yhdessä, niin on ihme jos toisen ystävät tai sukulaiset eivät tule ainakin jollain tutuiksi. Ja todennäköisesti myös harrastetaan jotain ja tehdään matkoja yhdessä jne. Mitä tahansa mitä yhdessä asuvat pariskunnatkin tekevät – tai enemmänkin. On paljon saman katon alla asuvia pareja, jotka itse asiassa eivät hirveästi tee asioita yhdessä tai edes oikeasti jaa omaa elämäänsä aidosti sen toisen kanssa. Kunhan ovat ja möllöttävät hiukan karrikoidusti sanottuna.

Mitä tulee sitten sitoutumiseen, niin se on itselleni ainakin asia, joka lähtee sydämestä ja sielusta, siis sisältäpäin eikä mistään ulkoisesta. Jos miehen mielestä asunnon ja lusikoiden jakaminen on merkki sitoutumisesta, niin mies elää aika eri maailmassa, mitä minä elän.

Vaikka ymmärrän tietysti, että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita, niin silti välillä ihmettelen, että mikä magiikka siinä samassa osoitteessa asumisessa oikein on - varsinkaan jos ei ole enää lapsia hankkimassa ja perhettä perustamassa.

Ja tässäkin ketjussa naiset ovat hyvin selkeästi ja perustellusti kertoneet, miksi eivät halua yhdessä asumista. Miehet sen sijaan eivät ole antaneet yhtä selkeitä syitä sille, miksi haluavat muuttaa yhteen.

"haluan jakaa myös yhteisen arjen, kodin, pyykit, tiskit, siivouksen, roskien viennit, remontit, kaupassa käynnit, ruoan laittamisen, matkat, mökkeilyt, lapset, suvut ja omaishoidot, kaikki mitä yhteiseksi vaan voi lukea. Harrastuksia ja kavereita tietysti jokaisella yksilöllä on omiaan. Ja kyllä minun mielestäni minulla on oikeus haluta tällaisia asioita myös 40 vuotiaana."

Ja mikä estää, vaikka ei asuttaisikaan yhdessä? Jos viettäisin useamman päivän putkeen toisen ihmisen kanssa, en todellakaan olettaisi että toinen siivoaa toisenkin kaikki jäljet. Aina kun olen seurustellut on toinenkin tiskannut jne. toisenkin asunnossa, jos pidempään läsnä.

Sellainen suhde kyllä lässähtäisi hyvin nopeasti jossa toinen käy toisen asunnossa sotkemassa eräänlaisena vapaamatkustajana.

En voisi ilmoittaa hakevani seksisuhdetta, koska en sellaista hae. :)

Itselläni on kaksi hyvää ystävää, jotka ovat molemmat vakiintuneessa parisuhteessa, mutta asuvat yksin (tai toinen asuu lapsensa kanssa). Toinen pari on ollut yhdessä lähes 15 vuotta (n. 54 v. ja m. 55) v.) ja toinen kuutisen vuotta (n. 45 v. ja m. 36 v.) Molemmat parit kokeilivat lyhyesti yhdessä asumista jossain vaiheessa, mutta varsin pian totesivat, että suhde toimii paremmin ja pysyy tuoreempanankin, kun asutaan erillään ja on kummallakin enemmän tilaa hengitttää.

Itsellä myös pari pidempää suhdetta takana, mutta ei päiväkään yhdessä asumista. :)

Nämä ovat myös paljon luonnekysymyksiä, eivätkä pelkästään johdu esim. aiemmista elämänkokemuksista. Esim. itselläni on ollut aina suuri oman ajan ja tilan tarve eikä se siitä tule koskaan mihinkään häviämään.En ole siis millään tavalla katkera enkä kaipaa tiettyä ratkaisua siksi, että minulla olisi toisenlaisesta huonoja kokemuksia.

Sinulla vaikuttaisi olevan yksioikoinen käsitys tilanteesta tai tapaamasi naiset ovat olleet poikkeuksellisen itsekkäitä.

Olen todellakin ollut suhteessa, jossa tavattiin lähes joka ilta, tehtii yhdessä hyvää ruokaa jomman kumman kotona, oltiin suorastaan iilimatoja. Pointti vaan on omalla kohdallani siinä, että silloin kun molemmilla on liuta lapsia ja esim. miehellä lasten tapaamis- viikko (jos mukulat haluaa asua äidillään), silloin ei olla niin tiiviisti yhdessä. Ja joskus kun mies oli flunssassa ja kovassa kuumessa, menin sinne varata vasten kuumaa mehua keittämään ja pesemään hänen pyykkinsä. Se, että en halua muuttaa yhteen, ei tarkoita sitä, että olisin kylmä ihminen, joka käyttää toisia hyväkseen ja pistää miehen kaappiin ja ottaa sieltä ulos vain kun itseä huvittaa.

Eikö sinulla ole lapsia, vai hoitiko eksäsi ne ja kodin kokonaan, kun et ymmärrä miten kauhea rumba lapsiperheen taloudessa pyörii? Me 40 naiset ajattelemme myös järjellä, arjen toimivuutta, kun etsimme parisuhdetta. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä,että ainakin itse kykenen ihastumaan ja huumaantumaan miehestä niin että jalat lähtee alta.

Kun ajatellaan uusperheitä lasten näkökulmasta, he aniharvoin ilahtuvat siitä että äiti/ isä raahaa kotiin uuden kumppanin jolla vielä muutama mukula lisää. Tilanne on lähes poikkeuksetta lapsille vahingollinen, ainakin suurta srtessiä aiheuttava. Miksi ihmeessä moni mies ei suostu tätä ymmärtämään? Äitinä velvollisuuteni on huolehtia lasteni hyvinvoinnista ja ventovieraan miehen ja hänen lastensa kanssa yhteen muuttaminen ja mahdollinen ero = pois muuttaminen parin vuoden päästä ei ole lapsille hyväksi.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että muuttaisin miehen kanssa yhteen kun molempien lapset itsenäistyneet. Totta kai jakaisimme kotityöt, pyykit, ruoanlaiton. Eläisimme aivan normaalia arkea. Se on kuitenkin ajankohtaista sitten, kun asun täysin yksin. Lapsiani en sotke miesasioihini.

Ihmettelen sitä, että kun jotkut naiset rahtaa miehen toisensa jälkeen kotiin lapsista huolimatta, tehdään sitten tässä uusperheessä mukuloita aina uuden miehen kanssa muutaman vuoden välein ja lopulta huomataan että naisella on takanaan useita avo/ avioliittoja ja lapsia 2-3 miehen kanssa, häntä syyteään vastuuttomaksi ja miski hän ei ajattele järjellä ja blaa blaa blaa. Me naiset, jotka emme tähän showhun lähde, olemmekin itsekkäitä ja käytämme miehiä hyväksi?

Olen aikuisiällä tutustunut useisiin naisiin, joista on alussa tullut hyviäkin ystävättäriä minulle. Parin-kolmen vuoden tutustumisen jälkeen, näistä "ystävistä" alkanut kuoriutua petollisia valehtelijoita ja monen tason kiukuttelijoita. Ja tietysti niitä, jotka kännissä yrittävät iskeä miestäni tai haastavat kavereille riitaa/ haukkuvat. Tämä on avannut silmäni myös parisuhteiden kannalta, eli olen analysoinut parisuhteita yleensäkin ja todennut että alkuhuuman jälkeen sitä alkaa vasta tutustua toiseen ja kaikki ikävät puolet (pettäminen, valehteleminen, narsismi, vähätteleminen, laiskuus, itsensä passuuttaminen, alkoholin liikakäyttötaipumus, mielenterv.ongelmat jne) alkavat tulla esiin vasta muutaman vuoden päästä tutustumisesta. Toisen ihmisen huonotkin puolet on sitten joko hyväksyttävä ja jatkettava suhdetta, tai irtaannuttava. Em. asioita en itse hyväksy. Olen kyllä riittävän realisti ymmärtääkseni, että arkisten huonojen luonteenpiirteiden edessä minunkin on joustettava, kuten myös vast.sukupuolen. Kaikkea en kyllä enää suostu tässä iässä sulattamaan. Parempi siis tutustua toiseeen osoitteet eri kattojen alla..

Meistä jokainen kantaa menneisyyden kuormaa mukanaan. Jotkut ottavat siitä opikseen, toiset eivät. Jos pidät asennettani yhteen muutaamiseen katkeruutena tai pelkona, en voi sille mitään, se on oma tulkintasi joka heijastunee omasta menneisyyden kuormastasi.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan että ikäiseni miehet etsivät nuoria naisia. En ole siitä täällä palstoilla tai muuallakaan valitttanut. Minulla on kyllä ollut ottajia, enkä ole nettideitannut vuosiin. Näitä keskustelupalstoja silti seuraan säännöllisesti. Olebn päättänyt etsiä sitten vasta parisuhdetta, kun viimeinenkin muksu muuttanut omilleen. Suhde sitten löytyy tai ei löydy. Minulla ei ole mitään tyhjiötä, joka pitäisi täyttää toisella ihmisellä, minulla on rakkautta annettavana. Tällä hetkellä annan sitä läheisilleni ja vapaaehtoistyössä.

Harmi että olet törmännyt vain mielestäsi vääriin naisiin. Ehkä kannattaisi etsiä muualta kuin netistä tai todeteolla etsiä itseään nuorempi kumppani.

ex logistics kirjoitti:

Sinulla vaikuttaisi olevan yksioikoinen käsitys tilanteesta tai tapaamasi naiset ovat olleet poikkeuksellisen itsekkäitä.

Olen todellakin ollut suhteessa, jossa tavattiin lähes joka ilta, tehtii yhdessä hyvää ruokaa jomman kumman kotona, oltiin suorastaan iilimatoja. Pointti vaan on omalla kohdallani siinä, että silloin kun molemmilla on liuta lapsia ja esim. miehellä lasten tapaamis- viikko (jos mukulat haluaa asua äidillään), silloin ei olla niin tiiviisti yhdessä. Ja joskus kun mies oli flunssassa ja kovassa kuumessa, menin sinne varata vasten kuumaa mehua keittämään ja pesemään hänen pyykkinsä. Se, että en halua muuttaa yhteen, ei tarkoita sitä, että olisin kylmä ihminen, joka käyttää toisia hyväkseen ja pistää miehen kaappiin ja ottaa sieltä ulos vain kun itseä huvittaa.

Eikö sinulla ole lapsia, vai hoitiko eksäsi ne ja kodin kokonaan, kun et ymmärrä miten kauhea rumba lapsiperheen taloudessa pyörii? Me 40 naiset ajattelemme myös järjellä, arjen toimivuutta, kun etsimme parisuhdetta. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä,että ainakin itse kykenen ihastumaan ja huumaantumaan miehestä niin että jalat lähtee alta.

Kun ajatellaan uusperheitä lasten näkökulmasta, he aniharvoin ilahtuvat siitä että äiti/ isä raahaa kotiin uuden kumppanin jolla vielä muutama mukula lisää. Tilanne on lähes poikkeuksetta lapsille vahingollinen, ainakin suurta srtessiä aiheuttava. Miksi ihmeessä moni mies ei suostu tätä ymmärtämään? Äitinä velvollisuuteni on huolehtia lasteni hyvinvoinnista ja ventovieraan miehen ja hänen lastensa kanssa yhteen muuttaminen ja mahdollinen ero = pois muuttaminen parin vuoden päästä ei ole lapsille hyväksi.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että muuttaisin miehen kanssa yhteen kun molempien lapset itsenäistyneet. Totta kai jakaisimme kotityöt, pyykit, ruoanlaiton. Eläisimme aivan normaalia arkea. Se on kuitenkin ajankohtaista sitten, kun asun täysin yksin. Lapsiani en sotke miesasioihini.

Ihmettelen sitä, että kun jotkut naiset rahtaa miehen toisensa jälkeen kotiin lapsista huolimatta, tehdään sitten tässä uusperheessä mukuloita aina uuden miehen kanssa muutaman vuoden välein ja lopulta huomataan että naisella on takanaan useita avo/ avioliittoja ja lapsia 2-3 miehen kanssa, häntä syyteään vastuuttomaksi ja miski hän ei ajattele järjellä ja blaa blaa blaa. Me naiset, jotka emme tähän showhun lähde, olemmekin itsekkäitä ja käytämme miehiä hyväksi?

Olen aikuisiällä tutustunut useisiin naisiin, joista on alussa tullut hyviäkin ystävättäriä minulle. Parin-kolmen vuoden tutustumisen jälkeen, näistä "ystävistä" alkanut kuoriutua petollisia valehtelijoita ja monen tason kiukuttelijoita. Ja tietysti niitä, jotka kännissä yrittävät iskeä miestäni tai haastavat kavereille riitaa/ haukkuvat. Tämä on avannut silmäni myös parisuhteiden kannalta, eli olen analysoinut parisuhteita yleensäkin ja todennut että alkuhuuman jälkeen sitä alkaa vasta tutustua toiseen ja kaikki ikävät puolet (pettäminen, valehteleminen, narsismi, vähätteleminen, laiskuus, itsensä passuuttaminen, alkoholin liikakäyttötaipumus, mielenterv.ongelmat jne) alkavat tulla esiin vasta muutaman vuoden päästä tutustumisesta. Toisen ihmisen huonotkin puolet on sitten joko hyväksyttävä ja jatkettava suhdetta, tai irtaannuttava. Em. asioita en itse hyväksy. Olen kyllä riittävän realisti ymmärtääkseni, että arkisten huonojen luonteenpiirteiden edessä minunkin on joustettava, kuten myös vast.sukupuolen. Kaikkea en kyllä enää suostu tässä iässä sulattamaan. Parempi siis tutustua toiseeen osoitteet eri kattojen alla..

Meistä jokainen kantaa menneisyyden kuormaa mukanaan. Jotkut ottavat siitä opikseen, toiset eivät. Jos pidät asennettani yhteen muutaamiseen katkeruutena tai pelkona, en voi sille mitään, se on oma tulkintasi joka heijastunee omasta menneisyyden kuormastasi.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan että ikäiseni miehet etsivät nuoria naisia. En ole siitä täällä palstoilla tai muuallakaan valitttanut. Minulla on kyllä ollut ottajia, enkä ole nettideitannut vuosiin. Näitä keskustelupalstoja silti seuraan säännöllisesti. Olebn päättänyt etsiä sitten vasta parisuhdetta, kun viimeinenkin muksu muuttanut omilleen. Suhde sitten löytyy tai ei löydy. Minulla ei ole mitään tyhjiötä, joka pitäisi täyttää toisella ihmisellä, minulla on rakkautta annettavana. Tällä hetkellä annan sitä läheisilleni ja vapaaehtoistyössä.

Harmi että olet törmännyt vain mielestäsi vääriin naisiin. Ehkä kannattaisi etsiä muualta kuin netistä tai todeteolla etsiä itseään nuorempi kumppani.

Lue lisää

Kirjoitat ex logistics monessa kohtaa asiaa, mutta tuohon kohtaan miehen tuomisesta yh:n perheeseen haluan lausua mielipiteeni. Olen tavallaan samaa mieltä siinä, ettei ole järkevää esitellä jatkuvasti vaihtuvia ja uusia mieskumppaneita lapsille. Se voi olla molemmille osapuolille kiusallista ja haitallistakin, vaikka en tiedä onko asian haitallisuutta varsinaisesti tutkittu. Yh-äidillehän se voi olla ihan käytännön juttu ettei tarvitse vastailla lasten kysymyksiin, kuka se mies oli jne. Haitallista se saattaa olla siinä tapauksessa, jos jomminkummin puolista kiintymystä on ehtinyt syntymään ja sitten tulee eron tullessa mies ja/tai lapsi oireilee.

Tähän liittyy sellainen näkemyksellinen asia, että seuraako kiintymyssuhteiden välttämisestä se ettei yh-äidille lasten kotona-oloaikana ole edes mahdollista syntyä kunnollista ja aitoa parisuhdetta. Väitän, että yh-äiti tekee tässä karhunpalveluksen itselleen ja sulkee itseltään pois mahdollisuuden syvälliseen kumppanuuteen miehen kanssa. Uskon, että ex logistics oikeasti ajattelee, kuten kirjoittaa mutta monet yh:t ehkä toistavat samaa kaavaa "lapsen edun" nimissä ja huomaamattaan ovat onnettomia ja jopa katkeria siitä, etteivät koskaan löydä sitoutunutta kumppania tai puolisoa. Omaa vahinkoa on helppo sitten puolustella ja selittää sillä, että tarkoituksella teen näin ja tämä on hyväksyttävää ja miehet eivät vaan tajua.

Minulla on kokemuksia yh-äideistä, jotka etsivät netistä seuraa ja heidän kanssaan keskustellessa on aina tullut esiin tarve saada itselle sitoutunut ja läheinen kumppani. Mutta käytännön toimissa on lapsi nostettu eräänlaiselle jalustalle, jossa koko elämä pyörii pelkästään lapsen ympärillä eikä minkäänlaista mahdollisuutta osallistua tähän elämään tai arkeen ole annettu minulle "uutena kumppanina". Käytännön esimerkkeinä yksi sanoi suoraan ettei aio tutustuttaa ketään mieskumppaniaan lapsilleen ennenkuin nämä ovat aikuisia. Tapaamiset sovittiin kerran kahdessa viikossa hänen lapsivapaailtanaan. Toinen väitti, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan että tapaisin lapset mutta käytännössä hän järjesti tapaamisemme aina lasten ollessa muualla. Kolmas ehdotti, että voisin ajaa illalla toistakymmentä kilometriä hänen luokseen ja hiipiä lasten nukkumaanmenoajan jälkeen makuuhuoneeseen yöksi. Poistuminen tietysti aamulla aikaisin ennen lasten heräämistä. Nämä muutaman esimerkin mainitakseni.

Kokemusta on kirjoitti:

Kirjoitat ex logistics monessa kohtaa asiaa, mutta tuohon kohtaan miehen tuomisesta yh:n perheeseen haluan lausua mielipiteeni. Olen tavallaan samaa mieltä siinä, ettei ole järkevää esitellä jatkuvasti vaihtuvia ja uusia mieskumppaneita lapsille. Se voi olla molemmille osapuolille kiusallista ja haitallistakin, vaikka en tiedä onko asian haitallisuutta varsinaisesti tutkittu. Yh-äidillehän se voi olla ihan käytännön juttu ettei tarvitse vastailla lasten kysymyksiin, kuka se mies oli jne. Haitallista se saattaa olla siinä tapauksessa, jos jomminkummin puolista kiintymystä on ehtinyt syntymään ja sitten tulee eron tullessa mies ja/tai lapsi oireilee.

Tähän liittyy sellainen näkemyksellinen asia, että seuraako kiintymyssuhteiden välttämisestä se ettei yh-äidille lasten kotona-oloaikana ole edes mahdollista syntyä kunnollista ja aitoa parisuhdetta. Väitän, että yh-äiti tekee tässä karhunpalveluksen itselleen ja sulkee itseltään pois mahdollisuuden syvälliseen kumppanuuteen miehen kanssa. Uskon, että ex logistics oikeasti ajattelee, kuten kirjoittaa mutta monet yh:t ehkä toistavat samaa kaavaa "lapsen edun" nimissä ja huomaamattaan ovat onnettomia ja jopa katkeria siitä, etteivät koskaan löydä sitoutunutta kumppania tai puolisoa. Omaa vahinkoa on helppo sitten puolustella ja selittää sillä, että tarkoituksella teen näin ja tämä on hyväksyttävää ja miehet eivät vaan tajua.

Minulla on kokemuksia yh-äideistä, jotka etsivät netistä seuraa ja heidän kanssaan keskustellessa on aina tullut esiin tarve saada itselle sitoutunut ja läheinen kumppani. Mutta käytännön toimissa on lapsi nostettu eräänlaiselle jalustalle, jossa koko elämä pyörii pelkästään lapsen ympärillä eikä minkäänlaista mahdollisuutta osallistua tähän elämään tai arkeen ole annettu minulle "uutena kumppanina". Käytännön esimerkkeinä yksi sanoi suoraan ettei aio tutustuttaa ketään mieskumppaniaan lapsilleen ennenkuin nämä ovat aikuisia. Tapaamiset sovittiin kerran kahdessa viikossa hänen lapsivapaailtanaan. Toinen väitti, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan että tapaisin lapset mutta käytännössä hän järjesti tapaamisemme aina lasten ollessa muualla. Kolmas ehdotti, että voisin ajaa illalla toistakymmentä kilometriä hänen luokseen ja hiipiä lasten nukkumaanmenoajan jälkeen makuuhuoneeseen yöksi. Poistuminen tietysti aamulla aikaisin ennen lasten heräämistä. Nämä muutaman esimerkin mainitakseni.

Lue lisää

Ja tuosta yhteenmuuttamisesta vielä, että minullakin on tuttuja jotka ovat seurustelleet vuosia vaikkeivat asu yhdessä joten ymmärrän ettei yhdessäasuminen ole kaikille mikään itseisarvo ja sitoutuneen parisuhteen ehto. Mutta minä henkilökohtaisesti pidän yhtenä hyvin tärkeänä osana parisuhteessa sitä, että mennään yhdessä nukkumaan ja herätään yhdessä. Se on oleellinen osa aidon läheisyyden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota minä kaipaan parisuhteessa. Täällä hämmästeltiin sitä, eikö mies pysty sitoutumaan ilman yhteisasumista. Minä ainakin tunnustaudun siinä mielessä tyypilliseksi mieheksi, että en pysty asettautumaan joka päivä ikäänkuin erilaiseen moodiin ja rooliin sen mukaan olenko seurusteleva, sinkku, isä, työmies tms. Minulle ihastumisen tunne toista kohtaan on kokonaisvaltainen tunne, joka ei katoa niiksi päiviksi kun ei ole mahdollisuutta olla yhteydessä toiseen. Ja parisuhteessa odotan tosiaan sitä yhdessä olemista, huomiota ja kommunikaatiota. En tarkoita, että haluaisin tukahduttaa tai kontrolloida kumppania jatkuvalla yhdessä olemisella, mutta omien tunteitteni kannalta olen joko ihastunut, sitoutunut ja parisuhteessa 24/7 tai sitten olen sinkku ja olen kiinnostunut vain omista jutuistani. Naiset ovat aaltoja ja miehet kuminauhoja. Miehet etääntyvät jolleivat saa naiselta huomiota. Ja se heijastuu suoraan myös haluun sitoutua. Jos naista ei näy eikä kuulu miehen arjessa, niin ihastumisen tunne väkisin laimenee, ainakin minulla.

Olen huomannut, että naiset pystyvät eläytymään erilaisiin rooleihin ehkä helpommin. Naisilla on todellakin kyky käyttäytyä maanantaina kuin sinkku-äiti ja tiistaina kuin lapseton pikku-vaimo. Ehkäpä se johtuu putkiaivojen ja tippaleipäaivojen erosta. Ja naiset tietysti vastaavat tähän, että ei heidän tunteensa mihinkään katoa näiden välipäivien ajaksi ja näinhän se varmaan onkin. Naiset vain pystyvät "unohtamaan" ne tunteet tarvittaessa.

Yhdessä asuminen on myös perusteltua, kun tehdään yhdessä lapsia ja halutaan kasvattaa heidät yhdessä. Yhdessä asuminen on myös järkiperäinen ja taloudellinen ratkaisu. Nykymaailmassa, jossa ollaan herkkiä oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin, viihtymisen ja tarpeentyydyksen suhteen perinteiset arvot ovat murtuneet jo hyvän matkaa. Minulle on sanottu, että nainen kasvattaa lapsensa paremmin yksin kuin huonon miehen kanssa. Ja varmaankin se pitää paikkansa, jos mies on päihde- tai mielenterveysongelmainen tai muuten vastuuton ja epävakaa yksilö. Mutta nykyään turhan moni nainen on tuota mieltä ihan vaan sen perusteella, että hänen miehensä on tylsä ja hän ei "enää rakasta" häntä tai on kasvettu erilleen. Turhan monta kertaa olen myös saanut kuulla sitä, että ei sillä ex-miehellä eikä sen tekemisillä ole enää mitään väliä mutta silti joka käänteessä haukutaan häntä, hänen uusia naisystäviään, elatusmaksuja ja ties mitä. Eli kyllä sillä jotain väliä kuitenkin tuntuu olevan.

Mielenkiintoinen kysymys on tuo ex logisticssin kirjoittama, että ajanmyötä ihmisten "pahat" puolet vasta tulevat esiin. Onko jokaisessa ihmisessä sisäsyntyisesti näitä "pahoja" puolia, joita he uusien suhteiden alussa vain peittelevät vai voisiko olla kyse siitä, että parisuhteessa ihmiselle kehittyy tuollaista käytöstä jos suhteessa ei ole kaikki kunnossa? Jos vuorovaikutus kumppanin kanssa on vääristynyttä, niin piilevätkin ikävät luonteenpiirteet saavat hedelmällisen kasvualustan. Varmasti joku narsistinen persoonallisuushäiriö on ihmisessä jo valmiiksi, mutta entäs vaikka läheisriippuvuus tai toisen kynnysmatoksi alistuminen, puhumattomuus, töihin ja harrastuksiin pakeneminen tai vaikkapa ne mainitut päihdeongelmat, jotka ovat hyvin tyypillisiä piirteitä eroon päättyneissä liitoissa. Mikä on syy ja mikä seuraus? Kannattaako ajatella siten, että kun ei muuta yhteen asumaan niin välttyy riskiltä joutua kohtaamaan tällaisia ikäviä asioita, jotka olisi suurimmassa osassa parisuhteita vältettävissä sillä että keskustellaan asioista ja kannetaan oikeasti vastuuta parisuhteen onnistumisesta ja siitä arjesta.

Kokemusta on kirjoitti:

Ja tuosta yhteenmuuttamisesta vielä, että minullakin on tuttuja jotka ovat seurustelleet vuosia vaikkeivat asu yhdessä joten ymmärrän ettei yhdessäasuminen ole kaikille mikään itseisarvo ja sitoutuneen parisuhteen ehto. Mutta minä henkilökohtaisesti pidän yhtenä hyvin tärkeänä osana parisuhteessa sitä, että mennään yhdessä nukkumaan ja herätään yhdessä. Se on oleellinen osa aidon läheisyyden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota minä kaipaan parisuhteessa. Täällä hämmästeltiin sitä, eikö mies pysty sitoutumaan ilman yhteisasumista. Minä ainakin tunnustaudun siinä mielessä tyypilliseksi mieheksi, että en pysty asettautumaan joka päivä ikäänkuin erilaiseen moodiin ja rooliin sen mukaan olenko seurusteleva, sinkku, isä, työmies tms. Minulle ihastumisen tunne toista kohtaan on kokonaisvaltainen tunne, joka ei katoa niiksi päiviksi kun ei ole mahdollisuutta olla yhteydessä toiseen. Ja parisuhteessa odotan tosiaan sitä yhdessä olemista, huomiota ja kommunikaatiota. En tarkoita, että haluaisin tukahduttaa tai kontrolloida kumppania jatkuvalla yhdessä olemisella, mutta omien tunteitteni kannalta olen joko ihastunut, sitoutunut ja parisuhteessa 24/7 tai sitten olen sinkku ja olen kiinnostunut vain omista jutuistani. Naiset ovat aaltoja ja miehet kuminauhoja. Miehet etääntyvät jolleivat saa naiselta huomiota. Ja se heijastuu suoraan myös haluun sitoutua. Jos naista ei näy eikä kuulu miehen arjessa, niin ihastumisen tunne väkisin laimenee, ainakin minulla.

Olen huomannut, että naiset pystyvät eläytymään erilaisiin rooleihin ehkä helpommin. Naisilla on todellakin kyky käyttäytyä maanantaina kuin sinkku-äiti ja tiistaina kuin lapseton pikku-vaimo. Ehkäpä se johtuu putkiaivojen ja tippaleipäaivojen erosta. Ja naiset tietysti vastaavat tähän, että ei heidän tunteensa mihinkään katoa näiden välipäivien ajaksi ja näinhän se varmaan onkin. Naiset vain pystyvät "unohtamaan" ne tunteet tarvittaessa.

Yhdessä asuminen on myös perusteltua, kun tehdään yhdessä lapsia ja halutaan kasvattaa heidät yhdessä. Yhdessä asuminen on myös järkiperäinen ja taloudellinen ratkaisu. Nykymaailmassa, jossa ollaan herkkiä oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin, viihtymisen ja tarpeentyydyksen suhteen perinteiset arvot ovat murtuneet jo hyvän matkaa. Minulle on sanottu, että nainen kasvattaa lapsensa paremmin yksin kuin huonon miehen kanssa. Ja varmaankin se pitää paikkansa, jos mies on päihde- tai mielenterveysongelmainen tai muuten vastuuton ja epävakaa yksilö. Mutta nykyään turhan moni nainen on tuota mieltä ihan vaan sen perusteella, että hänen miehensä on tylsä ja hän ei "enää rakasta" häntä tai on kasvettu erilleen. Turhan monta kertaa olen myös saanut kuulla sitä, että ei sillä ex-miehellä eikä sen tekemisillä ole enää mitään väliä mutta silti joka käänteessä haukutaan häntä, hänen uusia naisystäviään, elatusmaksuja ja ties mitä. Eli kyllä sillä jotain väliä kuitenkin tuntuu olevan.

Mielenkiintoinen kysymys on tuo ex logisticssin kirjoittama, että ajanmyötä ihmisten "pahat" puolet vasta tulevat esiin. Onko jokaisessa ihmisessä sisäsyntyisesti näitä "pahoja" puolia, joita he uusien suhteiden alussa vain peittelevät vai voisiko olla kyse siitä, että parisuhteessa ihmiselle kehittyy tuollaista käytöstä jos suhteessa ei ole kaikki kunnossa? Jos vuorovaikutus kumppanin kanssa on vääristynyttä, niin piilevätkin ikävät luonteenpiirteet saavat hedelmällisen kasvualustan. Varmasti joku narsistinen persoonallisuushäiriö on ihmisessä jo valmiiksi, mutta entäs vaikka läheisriippuvuus tai toisen kynnysmatoksi alistuminen, puhumattomuus, töihin ja harrastuksiin pakeneminen tai vaikkapa ne mainitut päihdeongelmat, jotka ovat hyvin tyypillisiä piirteitä eroon päättyneissä liitoissa. Mikä on syy ja mikä seuraus? Kannattaako ajatella siten, että kun ei muuta yhteen asumaan niin välttyy riskiltä joutua kohtaamaan tällaisia ikäviä asioita, jotka olisi suurimmassa osassa parisuhteita vältettävissä sillä että keskustellaan asioista ja kannetaan oikeasti vastuuta parisuhteen onnistumisesta ja siitä arjesta.

Lue lisää

"keskustellaan asioista ja kannetaan oikeasti vastuuta parisuhteen onnistumisesta ja siitä arjesta" - ennemmin uskon törmääväni nettitreffeissä Jeesukseen kuin kuvailemasi tyyppiseen, ihanteelliseen parisuhdemieheen. Kyllä nää just joo tiedetään, miehellä on pino toiveita, tarpeita ja ennakkokäsityksiä, jotka hän läväyttää parisuhdepöytään. Pari poikkipuolista sanaa tavisnaiselta ja vips vaan tuo parisuhde-Peterpan on lennähtänyt löytämään seuraavaa toiveidensa ruumiillistumaa.

Kokemusta on kirjoitti:

Kirjoitat ex logistics monessa kohtaa asiaa, mutta tuohon kohtaan miehen tuomisesta yh:n perheeseen haluan lausua mielipiteeni. Olen tavallaan samaa mieltä siinä, ettei ole järkevää esitellä jatkuvasti vaihtuvia ja uusia mieskumppaneita lapsille. Se voi olla molemmille osapuolille kiusallista ja haitallistakin, vaikka en tiedä onko asian haitallisuutta varsinaisesti tutkittu. Yh-äidillehän se voi olla ihan käytännön juttu ettei tarvitse vastailla lasten kysymyksiin, kuka se mies oli jne. Haitallista se saattaa olla siinä tapauksessa, jos jomminkummin puolista kiintymystä on ehtinyt syntymään ja sitten tulee eron tullessa mies ja/tai lapsi oireilee.

Tähän liittyy sellainen näkemyksellinen asia, että seuraako kiintymyssuhteiden välttämisestä se ettei yh-äidille lasten kotona-oloaikana ole edes mahdollista syntyä kunnollista ja aitoa parisuhdetta. Väitän, että yh-äiti tekee tässä karhunpalveluksen itselleen ja sulkee itseltään pois mahdollisuuden syvälliseen kumppanuuteen miehen kanssa. Uskon, että ex logistics oikeasti ajattelee, kuten kirjoittaa mutta monet yh:t ehkä toistavat samaa kaavaa "lapsen edun" nimissä ja huomaamattaan ovat onnettomia ja jopa katkeria siitä, etteivät koskaan löydä sitoutunutta kumppania tai puolisoa. Omaa vahinkoa on helppo sitten puolustella ja selittää sillä, että tarkoituksella teen näin ja tämä on hyväksyttävää ja miehet eivät vaan tajua.

Minulla on kokemuksia yh-äideistä, jotka etsivät netistä seuraa ja heidän kanssaan keskustellessa on aina tullut esiin tarve saada itselle sitoutunut ja läheinen kumppani. Mutta käytännön toimissa on lapsi nostettu eräänlaiselle jalustalle, jossa koko elämä pyörii pelkästään lapsen ympärillä eikä minkäänlaista mahdollisuutta osallistua tähän elämään tai arkeen ole annettu minulle "uutena kumppanina". Käytännön esimerkkeinä yksi sanoi suoraan ettei aio tutustuttaa ketään mieskumppaniaan lapsilleen ennenkuin nämä ovat aikuisia. Tapaamiset sovittiin kerran kahdessa viikossa hänen lapsivapaailtanaan. Toinen väitti, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan että tapaisin lapset mutta käytännössä hän järjesti tapaamisemme aina lasten ollessa muualla. Kolmas ehdotti, että voisin ajaa illalla toistakymmentä kilometriä hänen luokseen ja hiipiä lasten nukkumaanmenoajan jälkeen makuuhuoneeseen yöksi. Poistuminen tietysti aamulla aikaisin ennen lasten heräämistä. Nämä muutaman esimerkin mainitakseni.

Lue lisää

Kiva että kanssasi voi keskustella asiasta, vaikka kokemusmaailmamme onkin aivan erilainen.

Kannattaa katsoa nuo pari linkkiä. Googlettamalla "uusperhe" löydät aivan helvetillisiä kokemuksia..

Kuten linkissä on, uusperheistä valtaosa pätyy eroon:

http://yle.fi/uutiset/uusperheet_paatyvat_usein_eroon/5225589

http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/lapsi_uusperheessa/

Kuten joku ketjuun kirjoitti, on todennäköisempää kohdata Jeesus livenä, kuin löytää kuvailemasi kaltainen mies yhtään mistään.

Jos on kumppanin löytäminen sinkkuna vaikeaa (kun ei ole kuvankaunis, timmi kodinhengetär), eronneena saati YH:na se on lähes mahdotonta. Jo lapsia tehnyttä naista ei nykyään juuri arvosteta, etenkin jos on YH. Todennäköisyys kunnollisen kumppanin löytymiselle on häviävän pieni.

Olet selvästikin aika idealisti tässä parisuhdeasiasssa, eikä realiteetit pääse pintaan. Tunnetko eronneita/ yksinhuoltajia? Näin 40 naisena tunnen vain yhden ainoan eronneen naisen, joka on löytänyt uuden "kunnollisen" (mies ei juo, riitele tauotta, pahoinpitele, petä, puhu paskaa, laiskottele, vähättele, käyttäydy moukkamaisesti tmv) kumppanin siten, että ovat asuneet yhdessä useita vuosia uusperheenä. Suuri syy heidän suhteensa kestämiselle onkin se, että tuo nainen on niiiiin perinteinen roolissaan, että tekee aivan kaikki kotityöt ja mies tekee vain ns. miesten hommat. Istuu aika paljon sitten koneella ja TV:n ääressä. Nainen tekee raskasta työtä ja juuri viimeksi tavatessamme oli taas kuolemanväsynyt ja totesi että töitten ja ruoanlaiton jälkeen kaatuu sohvaan ja nukahtaa. Valitteli, että nousee siitä sitten raatona keräämään päivällispöydästä ruoat ja astiat kun mies ja lapset syöneet. Olin aika järkyttynyt ja kysyin eikö mies ja lapset voi kerätä ruokia keittiöstä, kun äiti on noin väsynyt.. Ja ne pienet lapset on miehen, naisen omat lapset on jo muuttanut pois kotoa! Tämä kuvaa hyvin sitä, mille tuokin suhde rakentuu..

Tunnen useita eronneita naisia, joilla on ollut useita suhdeyrityksiä, avoliittoja, yhteen-eroon muutamisia. Mikään ei ole kestänyt paria vuotta pitempään. Tuttavapiirissä on myös miehiä jotka muuttaneet parikin kerran jonkun naisen ja sen mukuloiden kanssa yhteen ja ero pamahtanut niissäkin suhteissa vuoden-kahden sisään. Eikä se ole ollut aina se nainen joka halusi erota, vaan erohalu on ollut välillä miehellä, kun kuulemma "nainen muuttui hirviöksi yhteenmuuton jälkeen"..

Kyllä tuollainen vekslaus edestakaisin on kauhean raskasta aikuisillekin, lapsista puhumattakaan. Tunnen muutaman tapauksen, jossa lastensuojelu on puuttunut uusperheen tilanteeseen lasten oireilemisen vuoksi ja lapset on pitänyt ottaa väliaikaiseen sijoitukseen näiden uusperhekuvioiden vuoksi. Yksi tapaus oli YH- isä, joka muutti monta kertaa eri naisten kanssa yhteen ja joka kerta tuli ero. Lapset meni ihan sekaisin.. Sitten on muutama näitä eronneita/ Yh-naisia, jotka ottavat kotiinsa aina uuden miehen ja ollaan niiiiin rakastuneita ekat vuosi-pari, kunnes alkaa riitely joko siksi että on tehty uusi vauva ja arki on liian raskasta tai siksi että mies näyttyy alkuhuuman jälkeen oikean luontonsa ja alkaa lyödä/ juoda/ pettää..

Yhä ihmettelen miksi olet törmännyt vain lapsiaan täysin piilotteleviin naisiin tai niihin jotka ehtivät tavata vain parin viikon välein? Oliko näistä keskusteltu ennen seurustelemisen aloittamista?

En minä pysty itseäni on/off-tilaan laittamaan jos ihastun. Kyllä siinä keskittyminen muihin asioihin on vaikeaa, jos mies pyörii koko ajan mielessä ja on ikävä. Naisen on silti totuteltava tuohon monessa roolissa elämiseen heti siinä vaiheessa kun eka lapsi syntyy. Vauvan oksennuksen hajuisena, silmänaluset mustana univelasta ja hormonitoiminnan seottua täytyisi silti hypätä illalla seksikkään ja kiihkeän rakastajattaren rooliin ja aamulla ottaa naamalleen virkanaisen ilme. Lisäksi täytyy jaksaa olla älykkäästi keskusteleva ja sosiaalisesti aktiivinen kansalainen, harrastaa liikuntaa ja olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Jos tämä niksnaks roolin vaihtaminen ei suju, saat huutia joika suunnasta,ennen kaikkea mies on nopsaan valittamassa että seksi kuihtui ja akka lösähti. Jotkut naiset ei vaan pysty loihtimaan itsestään seksihirmua kakkavaippakasan ja maitopullojen keskellä.

Totta kai toivon, että yksinhuoltajat ja eronneet saisivat rakkautta ja parisuhteen, mutta faktat vaan osoittaa iavan muuta ja "karhunpalvelus" se ei ole, että on varovainen. Näilläkin palstoilla ja joidenkin miesten suusta on saanut ihan livenäkin kuulla naureskelua siitä ,miten helppoa on käydä panemassa eronneita naisia kun ne yksinäisyydentuskissaan luulevat että joku heidät ja mukulansa muka huolisi vakisuhteeseen. Sinä taidatkin olla ihan ensimmäinen mies joka avoimesti sanoo, että huolisi eronneen naisen kumppaniksi..

Kokemusta on kirjoitti:

Ja tuosta yhteenmuuttamisesta vielä, että minullakin on tuttuja jotka ovat seurustelleet vuosia vaikkeivat asu yhdessä joten ymmärrän ettei yhdessäasuminen ole kaikille mikään itseisarvo ja sitoutuneen parisuhteen ehto. Mutta minä henkilökohtaisesti pidän yhtenä hyvin tärkeänä osana parisuhteessa sitä, että mennään yhdessä nukkumaan ja herätään yhdessä. Se on oleellinen osa aidon läheisyyden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota minä kaipaan parisuhteessa. Täällä hämmästeltiin sitä, eikö mies pysty sitoutumaan ilman yhteisasumista. Minä ainakin tunnustaudun siinä mielessä tyypilliseksi mieheksi, että en pysty asettautumaan joka päivä ikäänkuin erilaiseen moodiin ja rooliin sen mukaan olenko seurusteleva, sinkku, isä, työmies tms. Minulle ihastumisen tunne toista kohtaan on kokonaisvaltainen tunne, joka ei katoa niiksi päiviksi kun ei ole mahdollisuutta olla yhteydessä toiseen. Ja parisuhteessa odotan tosiaan sitä yhdessä olemista, huomiota ja kommunikaatiota. En tarkoita, että haluaisin tukahduttaa tai kontrolloida kumppania jatkuvalla yhdessä olemisella, mutta omien tunteitteni kannalta olen joko ihastunut, sitoutunut ja parisuhteessa 24/7 tai sitten olen sinkku ja olen kiinnostunut vain omista jutuistani. Naiset ovat aaltoja ja miehet kuminauhoja. Miehet etääntyvät jolleivat saa naiselta huomiota. Ja se heijastuu suoraan myös haluun sitoutua. Jos naista ei näy eikä kuulu miehen arjessa, niin ihastumisen tunne väkisin laimenee, ainakin minulla.

Olen huomannut, että naiset pystyvät eläytymään erilaisiin rooleihin ehkä helpommin. Naisilla on todellakin kyky käyttäytyä maanantaina kuin sinkku-äiti ja tiistaina kuin lapseton pikku-vaimo. Ehkäpä se johtuu putkiaivojen ja tippaleipäaivojen erosta. Ja naiset tietysti vastaavat tähän, että ei heidän tunteensa mihinkään katoa näiden välipäivien ajaksi ja näinhän se varmaan onkin. Naiset vain pystyvät "unohtamaan" ne tunteet tarvittaessa.

Yhdessä asuminen on myös perusteltua, kun tehdään yhdessä lapsia ja halutaan kasvattaa heidät yhdessä. Yhdessä asuminen on myös järkiperäinen ja taloudellinen ratkaisu. Nykymaailmassa, jossa ollaan herkkiä oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin, viihtymisen ja tarpeentyydyksen suhteen perinteiset arvot ovat murtuneet jo hyvän matkaa. Minulle on sanottu, että nainen kasvattaa lapsensa paremmin yksin kuin huonon miehen kanssa. Ja varmaankin se pitää paikkansa, jos mies on päihde- tai mielenterveysongelmainen tai muuten vastuuton ja epävakaa yksilö. Mutta nykyään turhan moni nainen on tuota mieltä ihan vaan sen perusteella, että hänen miehensä on tylsä ja hän ei "enää rakasta" häntä tai on kasvettu erilleen. Turhan monta kertaa olen myös saanut kuulla sitä, että ei sillä ex-miehellä eikä sen tekemisillä ole enää mitään väliä mutta silti joka käänteessä haukutaan häntä, hänen uusia naisystäviään, elatusmaksuja ja ties mitä. Eli kyllä sillä jotain väliä kuitenkin tuntuu olevan.

Mielenkiintoinen kysymys on tuo ex logisticssin kirjoittama, että ajanmyötä ihmisten "pahat" puolet vasta tulevat esiin. Onko jokaisessa ihmisessä sisäsyntyisesti näitä "pahoja" puolia, joita he uusien suhteiden alussa vain peittelevät vai voisiko olla kyse siitä, että parisuhteessa ihmiselle kehittyy tuollaista käytöstä jos suhteessa ei ole kaikki kunnossa? Jos vuorovaikutus kumppanin kanssa on vääristynyttä, niin piilevätkin ikävät luonteenpiirteet saavat hedelmällisen kasvualustan. Varmasti joku narsistinen persoonallisuushäiriö on ihmisessä jo valmiiksi, mutta entäs vaikka läheisriippuvuus tai toisen kynnysmatoksi alistuminen, puhumattomuus, töihin ja harrastuksiin pakeneminen tai vaikkapa ne mainitut päihdeongelmat, jotka ovat hyvin tyypillisiä piirteitä eroon päättyneissä liitoissa. Mikä on syy ja mikä seuraus? Kannattaako ajatella siten, että kun ei muuta yhteen asumaan niin välttyy riskiltä joutua kohtaamaan tällaisia ikäviä asioita, jotka olisi suurimmassa osassa parisuhteita vältettävissä sillä että keskustellaan asioista ja kannetaan oikeasti vastuuta parisuhteen onnistumisesta ja siitä arjesta.

Lue lisää

Jatkoa...

Kun nyt on kyse 40 naisista, tarkoitushan ei ole enää tehdä uusia lapsia. Ymmärrän hyvin, että nuoremmat eronneet ehkä haluavat lisää lapisa uusperheessä, jolloin on luonnollista että yritetään sitä yhdessä asumista. Miksi siis joku 45v nainen enää lähtisi yhteen-erilleen muuuttorumbaan, kun voisi seurustella ja asua erillään muutaman vuoden ja muuttaa sitten vasta yhteen kun lapset asuvat omillaan..

Kyllä särähti tosi pahasti heittosi siitä, että alkoholiongelma tmv olisi kumppanin syy? Aika hurja väite. Jos ihminen ei osaa käsitellä tunteitaan ja selvittää parisuhteen ongelmia, vaan pakenee juomiseen, mielenterveysongelmiin, pettämiseen, harrastuksiin, se on ihan hänen oma vikansa eikä kenenkään muun. Ai että kaikki suomen ryyppäävät, väkivaltaiset, pettävät miehet ovat lopputulos vittumaisista naisista...?

Olet ehkä erilainen, harvinainen poikkeus, joka ei koskaan esitä parhaita puoliaan suhteen alussa vaan tuo myös ne kaikki ikävät puolet ja luurangot heti esiin? Tässä iässä kun/ jos ihmisellä on noita todella ikäviä piirteitä kuten hankala mustasukkaisuus, pettäminen jne, niistä ei kyllä voi uutta kumppania syyttä. Syytetään sitten niitä entisiä ; D Koska lähes kaikki ihmiset näyttävät suhteen alussa parhaat puolensa ja alkuhuumassa katsellaan vaal.pun. laisen läpi maailmaa, ne ikävät asiat on edessä ja ne on pakko joskus käsitellä. Tieteellisten tutkimusten mukaan alkuhuuma kestää jopa kaksi vuotta, ihmisestä riippuen. Sen jälkeen sitten punnitaan onko suhteesta oikeasti mihinkään. Eli sitten siihen pari vuotta sotä analyysivaihetta, jolloin on kulunut jo 4 vuotta. Tuossa vaiheessa ainakin minä asun jo yksin ja olen valmis muuttamaan yhteen, jos suhde yhä jatkuu. Mutta 4-5 vuotta on sinulle ja lähes kaikille miehille liikaa. Kuten itse kirjoitit, jos ollaan liikaa erillään, mies alkaa haluta muita naisia..? Siitä ei voi syyttää naista, joka pystyy olemaan uskollinen vaikka sutaan erillään. En perhana ala ketään AIKUISTA meistä liekaan laittamaan että pysyisi kurissa. Jos mies ei rationaalisesti pysty tekemään päätöstä olla sitoutunut, hän on mielestäni epäkypsä.

Uusperheestä pakko lisätä, että se yhdessäolo on näennäistä. Vaikka saisi nukkua samassa sängyssä, uusperheen arki on niin kiireistä ettei yhteistä aikaa ole muulloin kuin yöllä. Minä, kuten moni muukin 40 nainen haluaa laatuaikaa miehen kanssa, että ollaan vain kahdestaan ilman alati vaatimuksia esittävää mukulalaumaa. Mielestäni tämä ei ole mitään rusinoiden noukkimista pullasta vaan päinvastoin, koska tällöin nainen voi myös tarjota miehelle jakamattoman huomionsa.

Jotenkin minusta tuntuu ettet ymmärrä mitä lapsiperheen arki on. Selvästikään et pysty samaistumaan tilanteeseen, jossa äiti on koko ajan lasten käytettävissä(kuskaa harrastuksiin jne) ja tekee kotitöitä illat. Mihin väliin ajattelit laittaa itsesi näissä tilanteissa? Vai ajatteletko, että naisen täytyy sanoa lapsille, että tee itse ruokasi, jätä treenit väliin tmv, että sinulle riittäisi aikaa? Onko se lapsen jalustalle nostamista, että äiti tekee hommansa = huolehtiui ensisij lasten hyvinvoinnista. Kyllä niitä tapauksia on jo ihan riittämiin, kun sossuntädit hakee mukulat pois kun äiti keskittyy miehiin eikä lapsiin...

Edellisestä kumppanista puhuminen, saati haukkuminen on moukkamaista. Tähän syyllistyy yhtä lailla miehet kuin naisetkin. Se ei ole sukupuolisidonnaista. Usein kuitenkin ero tulee yllätyksenä meihelle ja/ tai lähipiirille, koska nainen on voinut vaikkapa monta vuotta kärsiä parisuhteen ongelmista joista mies ei suostu keskustelemaan tai joita ei voi keskustelemalla parantaa. Lopulta nainen lähtee, mikä tulee yllätyksenä muille. Nämä naiset harvemmin alkavat yksityiskohtaisesti selittää muille eroon johtaneita syitä, minkä vuoksi ulkopuoliset usein luulevat että meis oli ihan ok , mutta nainen vaan silti lähti. En lähtsii vähättelemään kenenkään eron syitä, se olkoon kunkin oman asia, eikä ulkopuolinen voi tietää mitä touisten talon sisällä ja parisuhteessa tapahtuu. Lukuista perhesurmat ovat surullinen esimerkki tästä, ne kun tulevat yleensä yllätyksenä jopa sukulaisille.

Aivan selvästikin sinun kannattaa etsiä kumppani joko lapsettomien naisten piiristä tai alkaa suhteeseen niin nuoren eronneen naisen kanssa, että hän haluaa vielä uusperheen = lapsia kanssasi. Me 40 naiset olemme jo laittaneet mukulat maailmalle ja haluamme vain miehen emmekä kotileikkiä.

Kokemusta on kirjoitti:

Kirjoitat ex logistics monessa kohtaa asiaa, mutta tuohon kohtaan miehen tuomisesta yh:n perheeseen haluan lausua mielipiteeni. Olen tavallaan samaa mieltä siinä, ettei ole järkevää esitellä jatkuvasti vaihtuvia ja uusia mieskumppaneita lapsille. Se voi olla molemmille osapuolille kiusallista ja haitallistakin, vaikka en tiedä onko asian haitallisuutta varsinaisesti tutkittu. Yh-äidillehän se voi olla ihan käytännön juttu ettei tarvitse vastailla lasten kysymyksiin, kuka se mies oli jne. Haitallista se saattaa olla siinä tapauksessa, jos jomminkummin puolista kiintymystä on ehtinyt syntymään ja sitten tulee eron tullessa mies ja/tai lapsi oireilee.

Tähän liittyy sellainen näkemyksellinen asia, että seuraako kiintymyssuhteiden välttämisestä se ettei yh-äidille lasten kotona-oloaikana ole edes mahdollista syntyä kunnollista ja aitoa parisuhdetta. Väitän, että yh-äiti tekee tässä karhunpalveluksen itselleen ja sulkee itseltään pois mahdollisuuden syvälliseen kumppanuuteen miehen kanssa. Uskon, että ex logistics oikeasti ajattelee, kuten kirjoittaa mutta monet yh:t ehkä toistavat samaa kaavaa "lapsen edun" nimissä ja huomaamattaan ovat onnettomia ja jopa katkeria siitä, etteivät koskaan löydä sitoutunutta kumppania tai puolisoa. Omaa vahinkoa on helppo sitten puolustella ja selittää sillä, että tarkoituksella teen näin ja tämä on hyväksyttävää ja miehet eivät vaan tajua.

Minulla on kokemuksia yh-äideistä, jotka etsivät netistä seuraa ja heidän kanssaan keskustellessa on aina tullut esiin tarve saada itselle sitoutunut ja läheinen kumppani. Mutta käytännön toimissa on lapsi nostettu eräänlaiselle jalustalle, jossa koko elämä pyörii pelkästään lapsen ympärillä eikä minkäänlaista mahdollisuutta osallistua tähän elämään tai arkeen ole annettu minulle "uutena kumppanina". Käytännön esimerkkeinä yksi sanoi suoraan ettei aio tutustuttaa ketään mieskumppaniaan lapsilleen ennenkuin nämä ovat aikuisia. Tapaamiset sovittiin kerran kahdessa viikossa hänen lapsivapaailtanaan. Toinen väitti, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan että tapaisin lapset mutta käytännössä hän järjesti tapaamisemme aina lasten ollessa muualla. Kolmas ehdotti, että voisin ajaa illalla toistakymmentä kilometriä hänen luokseen ja hiipiä lasten nukkumaanmenoajan jälkeen makuuhuoneeseen yöksi. Poistuminen tietysti aamulla aikaisin ennen lasten heräämistä. Nämä muutaman esimerkin mainitakseni.

Lue lisää

Lapsi saattaa kiintyä aika nopeastikin uuteen isäpuoleen tai isäpuoliehdokkaaseen, mikäli he tulevat hyvin toistensa kanssa toimeen ja viettävät suhteellisen paljon aikaa keskenään. Lapsi saattaa myös selkeästi kaivata isähahmoa elämäänsä, varsinkin jos suhde omaan isään on etäinen. Kiintymyssuhteen katkeamisella on aina haitallinen vaikutus lapseen.

On olemassa pilvin pimein tutkimusaineistoa siitä, miten äidin vaihtuvat miessuhteet vaikuttavat lapseen ja hänen kehitykseensä. Yleensä mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä isompia ja vakavampia vaurioita se voi aiheuttaa. Usein vauriot vaikeuttavat lapsen elämää ja ihmissuhteita pitkälle aikuisikään, pahimmassa tapauksessa koko elämän. Hyvin paljon on merkitystä silläkin, miten asiat lapselle selitetään ja miten paljon mukana olevat aikuiset, erityisesti äiti, pystyvät ymmärtämään lapsen kokemusmaailmaa. Lapsi saattaa esim. ajatella että se on hänen syytään, jos hänet hylätään (eli hänen kiintymyksensä kohde lähtee hänen elämästään). Tämä taas vaikuttaa siihen, miten lapsi pystyy luottamaan muihin ihmisiin ja solmimaan ihmissuhteita.

Käytit aika outoa ilmaisua, kun puhuit lapsen nostamisesta jalustalle. Vastuullinen vanhempi asettaa lapsen edun oman etunsa edelle, joten tavallaan äidin tehtävä on ”nostaa lapsi jalustalle”.

Kokemusta on kirjoitti:

Ja tuosta yhteenmuuttamisesta vielä, että minullakin on tuttuja jotka ovat seurustelleet vuosia vaikkeivat asu yhdessä joten ymmärrän ettei yhdessäasuminen ole kaikille mikään itseisarvo ja sitoutuneen parisuhteen ehto. Mutta minä henkilökohtaisesti pidän yhtenä hyvin tärkeänä osana parisuhteessa sitä, että mennään yhdessä nukkumaan ja herätään yhdessä. Se on oleellinen osa aidon läheisyyden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota minä kaipaan parisuhteessa. Täällä hämmästeltiin sitä, eikö mies pysty sitoutumaan ilman yhteisasumista. Minä ainakin tunnustaudun siinä mielessä tyypilliseksi mieheksi, että en pysty asettautumaan joka päivä ikäänkuin erilaiseen moodiin ja rooliin sen mukaan olenko seurusteleva, sinkku, isä, työmies tms. Minulle ihastumisen tunne toista kohtaan on kokonaisvaltainen tunne, joka ei katoa niiksi päiviksi kun ei ole mahdollisuutta olla yhteydessä toiseen. Ja parisuhteessa odotan tosiaan sitä yhdessä olemista, huomiota ja kommunikaatiota. En tarkoita, että haluaisin tukahduttaa tai kontrolloida kumppania jatkuvalla yhdessä olemisella, mutta omien tunteitteni kannalta olen joko ihastunut, sitoutunut ja parisuhteessa 24/7 tai sitten olen sinkku ja olen kiinnostunut vain omista jutuistani. Naiset ovat aaltoja ja miehet kuminauhoja. Miehet etääntyvät jolleivat saa naiselta huomiota. Ja se heijastuu suoraan myös haluun sitoutua. Jos naista ei näy eikä kuulu miehen arjessa, niin ihastumisen tunne väkisin laimenee, ainakin minulla.

Olen huomannut, että naiset pystyvät eläytymään erilaisiin rooleihin ehkä helpommin. Naisilla on todellakin kyky käyttäytyä maanantaina kuin sinkku-äiti ja tiistaina kuin lapseton pikku-vaimo. Ehkäpä se johtuu putkiaivojen ja tippaleipäaivojen erosta. Ja naiset tietysti vastaavat tähän, että ei heidän tunteensa mihinkään katoa näiden välipäivien ajaksi ja näinhän se varmaan onkin. Naiset vain pystyvät "unohtamaan" ne tunteet tarvittaessa.

Yhdessä asuminen on myös perusteltua, kun tehdään yhdessä lapsia ja halutaan kasvattaa heidät yhdessä. Yhdessä asuminen on myös järkiperäinen ja taloudellinen ratkaisu. Nykymaailmassa, jossa ollaan herkkiä oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin, viihtymisen ja tarpeentyydyksen suhteen perinteiset arvot ovat murtuneet jo hyvän matkaa. Minulle on sanottu, että nainen kasvattaa lapsensa paremmin yksin kuin huonon miehen kanssa. Ja varmaankin se pitää paikkansa, jos mies on päihde- tai mielenterveysongelmainen tai muuten vastuuton ja epävakaa yksilö. Mutta nykyään turhan moni nainen on tuota mieltä ihan vaan sen perusteella, että hänen miehensä on tylsä ja hän ei "enää rakasta" häntä tai on kasvettu erilleen. Turhan monta kertaa olen myös saanut kuulla sitä, että ei sillä ex-miehellä eikä sen tekemisillä ole enää mitään väliä mutta silti joka käänteessä haukutaan häntä, hänen uusia naisystäviään, elatusmaksuja ja ties mitä. Eli kyllä sillä jotain väliä kuitenkin tuntuu olevan.

Mielenkiintoinen kysymys on tuo ex logisticssin kirjoittama, että ajanmyötä ihmisten "pahat" puolet vasta tulevat esiin. Onko jokaisessa ihmisessä sisäsyntyisesti näitä "pahoja" puolia, joita he uusien suhteiden alussa vain peittelevät vai voisiko olla kyse siitä, että parisuhteessa ihmiselle kehittyy tuollaista käytöstä jos suhteessa ei ole kaikki kunnossa? Jos vuorovaikutus kumppanin kanssa on vääristynyttä, niin piilevätkin ikävät luonteenpiirteet saavat hedelmällisen kasvualustan. Varmasti joku narsistinen persoonallisuushäiriö on ihmisessä jo valmiiksi, mutta entäs vaikka läheisriippuvuus tai toisen kynnysmatoksi alistuminen, puhumattomuus, töihin ja harrastuksiin pakeneminen tai vaikkapa ne mainitut päihdeongelmat, jotka ovat hyvin tyypillisiä piirteitä eroon päättyneissä liitoissa. Mikä on syy ja mikä seuraus? Kannattaako ajatella siten, että kun ei muuta yhteen asumaan niin välttyy riskiltä joutua kohtaamaan tällaisia ikäviä asioita, jotka olisi suurimmassa osassa parisuhteita vältettävissä sillä että keskustellaan asioista ja kannetaan oikeasti vastuuta parisuhteen onnistumisesta ja siitä arjesta.

Lue lisää

Se mitä ihminen on ja miten hän käyttäytyy eri tilanteissa on luonnollisesti monien tekijöiden summa. Siihen vaikuttavat geenit, synnynnäiset taipumukset ja temperamentti, koko aikaisempi elämänhistoria, elämän aikana opitut ajatus- ja toimintamallit jne. Jos esim. juuri parisuhteessa ihminen pakenee ongelmia vaikka puhumattomuuteen tai työntekoon, pelaa erilaisia valtapelejä tai tarttuu pulloon, se kertoo siitä, että hänen psyykkisissä coping- keinoissaan ja ihmissuhdetaidoissaan olisi parantamisen varaa.

Suhteessa on aina kaksi osapuolta, mutta kukin on vastuussa omasta käytöksestään ja omasta asenteestaan. Valitettavasti monetkaan eivät hirveästi tee työtä itsensä kanssa ja pyri kasvamaan ja kehittymään ihmisinä, vaan samat toimintamallit raahataan suhteesta toiseen. Omista virheistä ei opita vaan syytetään mieluummin sitä toista osapuolta.

Jos ihastuksen tunteesi on kiinni siitä, että naisen pitää olla lähes koko ajan siinä vieressä, niin ihastumisesi on mielestäni aika heikoissa kantimissa eikä liene alun alkaenkaan kovin voimakasta. Sitoutumisen asteesi ei ole myöskään kovin voimakas, jos se edellyttää jatkuvaa yhdessä olemista. Itse en lähtisi suhteeseen kaltaisesi miehen kanssa, koska pitäisin miestä ja hänen tunteitaan liian epävakaina ja epäluotettavina. Mutta varmasti on olemassa naisia, jotka kokevat ja ajattelevat samoin kuin sinä.

Erikseen asuminen ei välttämättä pelasta ihmissuhdetta erilaisilta haasteilta tai vaikeuksilta, mutta siinä on se etu, että asioihin on helpompi ottaa etäisyyttä, kun pääsee välillä omaan rauhaan. Joskus on hyvä, kun voi funtsia rauhassa asioita ja kenties vähän jäähdytellä tunteitaankin ilman, että se toinen ihminen on koko ajan läsnä.

ex logistics kirjoitti:

Kiva että kanssasi voi keskustella asiasta, vaikka kokemusmaailmamme onkin aivan erilainen.

Kannattaa katsoa nuo pari linkkiä. Googlettamalla "uusperhe" löydät aivan helvetillisiä kokemuksia..

Kuten linkissä on, uusperheistä valtaosa pätyy eroon:

http://yle.fi/uutiset/uusperheet_paatyvat_usein_eroon/5225589

http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/lapsi_uusperheessa/

Kuten joku ketjuun kirjoitti, on todennäköisempää kohdata Jeesus livenä, kuin löytää kuvailemasi kaltainen mies yhtään mistään.

Jos on kumppanin löytäminen sinkkuna vaikeaa (kun ei ole kuvankaunis, timmi kodinhengetär), eronneena saati YH:na se on lähes mahdotonta. Jo lapsia tehnyttä naista ei nykyään juuri arvosteta, etenkin jos on YH. Todennäköisyys kunnollisen kumppanin löytymiselle on häviävän pieni.

Olet selvästikin aika idealisti tässä parisuhdeasiasssa, eikä realiteetit pääse pintaan. Tunnetko eronneita/ yksinhuoltajia? Näin 40 naisena tunnen vain yhden ainoan eronneen naisen, joka on löytänyt uuden "kunnollisen" (mies ei juo, riitele tauotta, pahoinpitele, petä, puhu paskaa, laiskottele, vähättele, käyttäydy moukkamaisesti tmv) kumppanin siten, että ovat asuneet yhdessä useita vuosia uusperheenä. Suuri syy heidän suhteensa kestämiselle onkin se, että tuo nainen on niiiiin perinteinen roolissaan, että tekee aivan kaikki kotityöt ja mies tekee vain ns. miesten hommat. Istuu aika paljon sitten koneella ja TV:n ääressä. Nainen tekee raskasta työtä ja juuri viimeksi tavatessamme oli taas kuolemanväsynyt ja totesi että töitten ja ruoanlaiton jälkeen kaatuu sohvaan ja nukahtaa. Valitteli, että nousee siitä sitten raatona keräämään päivällispöydästä ruoat ja astiat kun mies ja lapset syöneet. Olin aika järkyttynyt ja kysyin eikö mies ja lapset voi kerätä ruokia keittiöstä, kun äiti on noin väsynyt.. Ja ne pienet lapset on miehen, naisen omat lapset on jo muuttanut pois kotoa! Tämä kuvaa hyvin sitä, mille tuokin suhde rakentuu..

Tunnen useita eronneita naisia, joilla on ollut useita suhdeyrityksiä, avoliittoja, yhteen-eroon muutamisia. Mikään ei ole kestänyt paria vuotta pitempään. Tuttavapiirissä on myös miehiä jotka muuttaneet parikin kerran jonkun naisen ja sen mukuloiden kanssa yhteen ja ero pamahtanut niissäkin suhteissa vuoden-kahden sisään. Eikä se ole ollut aina se nainen joka halusi erota, vaan erohalu on ollut välillä miehellä, kun kuulemma "nainen muuttui hirviöksi yhteenmuuton jälkeen"..

Kyllä tuollainen vekslaus edestakaisin on kauhean raskasta aikuisillekin, lapsista puhumattakaan. Tunnen muutaman tapauksen, jossa lastensuojelu on puuttunut uusperheen tilanteeseen lasten oireilemisen vuoksi ja lapset on pitänyt ottaa väliaikaiseen sijoitukseen näiden uusperhekuvioiden vuoksi. Yksi tapaus oli YH- isä, joka muutti monta kertaa eri naisten kanssa yhteen ja joka kerta tuli ero. Lapset meni ihan sekaisin.. Sitten on muutama näitä eronneita/ Yh-naisia, jotka ottavat kotiinsa aina uuden miehen ja ollaan niiiiin rakastuneita ekat vuosi-pari, kunnes alkaa riitely joko siksi että on tehty uusi vauva ja arki on liian raskasta tai siksi että mies näyttyy alkuhuuman jälkeen oikean luontonsa ja alkaa lyödä/ juoda/ pettää..

Yhä ihmettelen miksi olet törmännyt vain lapsiaan täysin piilotteleviin naisiin tai niihin jotka ehtivät tavata vain parin viikon välein? Oliko näistä keskusteltu ennen seurustelemisen aloittamista?

En minä pysty itseäni on/off-tilaan laittamaan jos ihastun. Kyllä siinä keskittyminen muihin asioihin on vaikeaa, jos mies pyörii koko ajan mielessä ja on ikävä. Naisen on silti totuteltava tuohon monessa roolissa elämiseen heti siinä vaiheessa kun eka lapsi syntyy. Vauvan oksennuksen hajuisena, silmänaluset mustana univelasta ja hormonitoiminnan seottua täytyisi silti hypätä illalla seksikkään ja kiihkeän rakastajattaren rooliin ja aamulla ottaa naamalleen virkanaisen ilme. Lisäksi täytyy jaksaa olla älykkäästi keskusteleva ja sosiaalisesti aktiivinen kansalainen, harrastaa liikuntaa ja olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Jos tämä niksnaks roolin vaihtaminen ei suju, saat huutia joika suunnasta,ennen kaikkea mies on nopsaan valittamassa että seksi kuihtui ja akka lösähti. Jotkut naiset ei vaan pysty loihtimaan itsestään seksihirmua kakkavaippakasan ja maitopullojen keskellä.

Totta kai toivon, että yksinhuoltajat ja eronneet saisivat rakkautta ja parisuhteen, mutta faktat vaan osoittaa iavan muuta ja "karhunpalvelus" se ei ole, että on varovainen. Näilläkin palstoilla ja joidenkin miesten suusta on saanut ihan livenäkin kuulla naureskelua siitä ,miten helppoa on käydä panemassa eronneita naisia kun ne yksinäisyydentuskissaan luulevat että joku heidät ja mukulansa muka huolisi vakisuhteeseen. Sinä taidatkin olla ihan ensimmäinen mies joka avoimesti sanoo, että huolisi eronneen naisen kumppaniksi..

Lue lisää

Tässä on sinulle jo toinen mies, joka hyväksyy kumppanikseen eronneen naisen, ole hyvä. Tuntuu käyvän viuhka näin lauantaiehtoolla:)

Ihan niin kuin tuo "Kokemusta on" tuolla ylempänä, minäkään en enää katso moniroolista etäsuhdetta ihan hyvällä. Sellaisessa tuli elettyä aikansa ja setti suhteen ylläpitämiseksi oli raskas: kilometrisuorite oli toisella tuhannella kuukautta kohti, pakkaaminen ja purkaminen jokapäiväistä, eri roolit kahdessa osoitteessa. Isänä yhdessä paikassa ja miehenä/rakastajana/isäpuolena toisessa. Välillä 1-kotiin jäänyttä passia lähdettiin hakemaan keskellä yötä kakkoshimasta. Kakkoskotona hoidin mielelläni kaupassakäyntejä, korjaushommia ja kuskaamisia, ykkösessä tein mitä nyt meillä isillä on tapana.
Etänä suhdetta hoidettiin puhelinkonferensseilla, meileillä ja joskus matkan päähän ajetuilla lounastapaamisilla.

Kahdessa osoitteessa asuessa on lopulta ihan sama määrä kommunikaatiota, seksiä ja yhteisiä ajatuksia kuin yhdessä asuessa. Etäsuhteesta tulee silti enemmän suorittamista kuin yhdessä asumisesta, kun yhteen muutetaan 3-6 kertaa kuukaudessa. Suhteesta tulee urakalla harrastettavaa seksiä, tonnikaupalla yhdessä syötävää ruokaa ja loputonta aikataulujen sekasotkua. Omalle itselle annettu aika on ihan konkreettisesti suhteen toiselta osapuolelta pois.

Huonointa etäsuhteessa on läsnäolon puute. Ei voi olla voimiaan pinnistämättä toisen lähellä. Ei voi kommunikoida sanattomasti omaa ikävää, rakkautta, huolta tai iloa. Ei voi kuunnella toisen tuottamaa kolinaa vaatehuoneesta tai nauttia seksittömästä läheisyydestä yön tunteina. Rakkaus vaatii tilaa mutta vaatii se yhteistä aikaakin, saman katon alla.

Pitkän päivän lastenkasvatushommissa tehneenä ja omaa huushollia hoitaneena pystyn kumppanin lasten kanssa melkein samaan kuin omien kanssa. Teen mielelläni hiekkakakkuja ihan pienen kanssa tai luen läksyjä isomman kanssa. Vaikuttaa vain siltä, ettei meitä lapsia hoitavia isiä arvosteta pariutumismarkkinoilla ihan niin paljon kuin olisin joskus voinut luulla. Pariutumiskulttuurin kello jättää tässä suhteessa ehkä 30 vuotta.

Aina sitä jaksaa haaveilla siitä ihanasta ja tavallisesta naisesta, joka rakastaa minua ja minä häntä. Sitä odotellessa:/

*Nana* kirjoitti:

Lapsi saattaa kiintyä aika nopeastikin uuteen isäpuoleen tai isäpuoliehdokkaaseen, mikäli he tulevat hyvin toistensa kanssa toimeen ja viettävät suhteellisen paljon aikaa keskenään. Lapsi saattaa myös selkeästi kaivata isähahmoa elämäänsä, varsinkin jos suhde omaan isään on etäinen. Kiintymyssuhteen katkeamisella on aina haitallinen vaikutus lapseen.

On olemassa pilvin pimein tutkimusaineistoa siitä, miten äidin vaihtuvat miessuhteet vaikuttavat lapseen ja hänen kehitykseensä. Yleensä mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä isompia ja vakavampia vaurioita se voi aiheuttaa. Usein vauriot vaikeuttavat lapsen elämää ja ihmissuhteita pitkälle aikuisikään, pahimmassa tapauksessa koko elämän. Hyvin paljon on merkitystä silläkin, miten asiat lapselle selitetään ja miten paljon mukana olevat aikuiset, erityisesti äiti, pystyvät ymmärtämään lapsen kokemusmaailmaa. Lapsi saattaa esim. ajatella että se on hänen syytään, jos hänet hylätään (eli hänen kiintymyksensä kohde lähtee hänen elämästään). Tämä taas vaikuttaa siihen, miten lapsi pystyy luottamaan muihin ihmisiin ja solmimaan ihmissuhteita.

Käytit aika outoa ilmaisua, kun puhuit lapsen nostamisesta jalustalle. Vastuullinen vanhempi asettaa lapsen edun oman etunsa edelle, joten tavallaan äidin tehtävä on ”nostaa lapsi jalustalle”.

Lue lisää

En väheksy, enkä kyseenalaista kirjoittajien kokemuksia, mutten myös voi välttyä tulemalla surulliseksi siitä kuinka rankkaa äitiys ja parisuhde kuvataan naisille olevan. En väitä, että miehen ongelmat parisuhteessa aina johtuisivat naisesta. Aivan samalla tavalla kuin naisen ongelmatkaan eivät aina johdu miehestä. Varmasti naisilla, joiden parisuhteessa mies on ollut "paha" on vahva kokemus siitä, että mies on aina paha. Mutta ei kai aina voi olla näin? Hyväksyn täysin, että määrätyssä iässä lapset jo tehneenä voi valita oman asumis- ja suhdetapansa vapaasti. Mutta kuten ap oli huolissaan moni 40 ei ole "tosissaan" etsimässä vakavaa parisuhdetta, koska valittu suhdemuoto ei anna siihen mahdollisuutta. Täälläkin on nyt kattavasti perusteltu, miksi näin tapahtuu mutta voiko sille tehdä jotain, voiko asenteita muuttaa ilman että se saa yh-vanhemman näyttämään vastuuttomalta kasvattajalta?

Epäiltiin, etten minä osaa samaistua lapsiperheen arkeen. Voi olla, että näin on mutta tuossa yllä Ronssi kirjoitti hienosti oman kokemuksensa aiheesta ja hän kirjoittamansa mukaisesti varmasti ymmärtää lapsiperheen arkea. Jaan hänen mielipiteensä täysin mutta varmasti on myös elämäntilanteita, joihin uusioperhekuvio ei sovi. Mutta se, että väkisin ilman perusteltua syytä ylläpidetään useampaa kotia tai asetellaan tiukkoja ehtoja tapaamisille ja suhteelle kuulostaa minusta suhteen ja elämän suorittamiselta. Naisten kuvaukset täällä äitiydestä, lastenhoitamisesta ja parisuhteestakin kuulostavat minusta suorittamiselta.

Lasten jalustalle nostamisellakin minä tarkoitin tätä suorittamista. Eli elämä pyörii pelkästään lasten ympärillä ja yh-äiti ottaa kaiken vastuun elämän pyörittämisestä lasten ympärillä itselleen. Miestä ei päästetä siihen kuvioon mukaan osallistumaan. Ja tätä tapahtuu myös perheissä ja tästä johtuu myös monet parisuhteen ongelmat ja erotkin. Ja sitten eron jälkeen toistetaan sama kuvio lasten suojelemisen nimissä. Vaikka parempi vaihtoehto voisi olla normaalin perhe-elämän viettäminen, olla yhdessä ja tehdä tavallisia juttuja ja antaa lastenkin osallistua niihin. Ja antaa myös miehelle rooli siinä kuviossa. Varmasti kaikkia miehiä ei uusperhekuviossa voi heti ottaa mukaan, mutta kategorinen perhe-elämään mukaan pääsemisen kieltäminen mieheltä ei mielestäni ole perusteltua. Lapsetkin voivat paremmin, kun äidin tai isän oma suhde-elämä on tasapainossa eikä salaislua ja suorittamista.

Suvi Tirkkonen on kirjoittanut suorittamisesta hyvin kirjassaan Himoitse, leiki ja rakasta. Se kannattaisi monen lukea itseasiassa jo ennen kuin päättää ryhtyä yksin- tai yhteishuoltajaksi. :)
http://www.gummerus.fi/GetItem.asp?item=pub_book;8535

Kokemusta on kirjoitti:

En väheksy, enkä kyseenalaista kirjoittajien kokemuksia, mutten myös voi välttyä tulemalla surulliseksi siitä kuinka rankkaa äitiys ja parisuhde kuvataan naisille olevan. En väitä, että miehen ongelmat parisuhteessa aina johtuisivat naisesta. Aivan samalla tavalla kuin naisen ongelmatkaan eivät aina johdu miehestä. Varmasti naisilla, joiden parisuhteessa mies on ollut "paha" on vahva kokemus siitä, että mies on aina paha. Mutta ei kai aina voi olla näin? Hyväksyn täysin, että määrätyssä iässä lapset jo tehneenä voi valita oman asumis- ja suhdetapansa vapaasti. Mutta kuten ap oli huolissaan moni 40 ei ole "tosissaan" etsimässä vakavaa parisuhdetta, koska valittu suhdemuoto ei anna siihen mahdollisuutta. Täälläkin on nyt kattavasti perusteltu, miksi näin tapahtuu mutta voiko sille tehdä jotain, voiko asenteita muuttaa ilman että se saa yh-vanhemman näyttämään vastuuttomalta kasvattajalta?

Epäiltiin, etten minä osaa samaistua lapsiperheen arkeen. Voi olla, että näin on mutta tuossa yllä Ronssi kirjoitti hienosti oman kokemuksensa aiheesta ja hän kirjoittamansa mukaisesti varmasti ymmärtää lapsiperheen arkea. Jaan hänen mielipiteensä täysin mutta varmasti on myös elämäntilanteita, joihin uusioperhekuvio ei sovi. Mutta se, että väkisin ilman perusteltua syytä ylläpidetään useampaa kotia tai asetellaan tiukkoja ehtoja tapaamisille ja suhteelle kuulostaa minusta suhteen ja elämän suorittamiselta. Naisten kuvaukset täällä äitiydestä, lastenhoitamisesta ja parisuhteestakin kuulostavat minusta suorittamiselta.

Lasten jalustalle nostamisellakin minä tarkoitin tätä suorittamista. Eli elämä pyörii pelkästään lasten ympärillä ja yh-äiti ottaa kaiken vastuun elämän pyörittämisestä lasten ympärillä itselleen. Miestä ei päästetä siihen kuvioon mukaan osallistumaan. Ja tätä tapahtuu myös perheissä ja tästä johtuu myös monet parisuhteen ongelmat ja erotkin. Ja sitten eron jälkeen toistetaan sama kuvio lasten suojelemisen nimissä. Vaikka parempi vaihtoehto voisi olla normaalin perhe-elämän viettäminen, olla yhdessä ja tehdä tavallisia juttuja ja antaa lastenkin osallistua niihin. Ja antaa myös miehelle rooli siinä kuviossa. Varmasti kaikkia miehiä ei uusperhekuviossa voi heti ottaa mukaan, mutta kategorinen perhe-elämään mukaan pääsemisen kieltäminen mieheltä ei mielestäni ole perusteltua. Lapsetkin voivat paremmin, kun äidin tai isän oma suhde-elämä on tasapainossa eikä salaislua ja suorittamista.

Suvi Tirkkonen on kirjoittanut suorittamisesta hyvin kirjassaan Himoitse, leiki ja rakasta. Se kannattaisi monen lukea itseasiassa jo ennen kuin päättää ryhtyä yksin- tai yhteishuoltajaksi. :)
http://www.gummerus.fi/GetItem.asp?item=pub_book;8535

Lue lisää

Vielä siitä, että yh-äidille todettiin olevan vaikeaa ja lähes mahdotonta löytää seuraa ja kumppania on varmasti aivan totta. Ja tämän ketjun perusteella syykin on ilmeinen. Jos ei anneta muunlaista mahdollisuutta suhteelle kuin mitä minun, ap:n ja nimim. ronssit kokemuksissa on niin vaikeaahan se on. Yh-äidit ovat perustelleet, että näitten vaihtoehtojen tarjoaminen on aivan oikein ja perusteltua. Joten silloin on mielestäni hyväksyttävä, että sellaisen kumppanin löytäminen joka nämä ehdot hyväksyy on vaikeata.

Ja siihen, että väittäisin ainoan oikean ja vakavan suhteen olevan sellainen jossa ollaan 24/7 yhdessä ei pidä paikkaansa. Suhteen alun huumassa näin varmasti tehdäänkin, mutta kunnollisessa parisuhteessa annetaan kumppanille sopivasti tilaa ja omaa aikaa. Se on parisuhteen kantava voima. Erillään asuminen ja sitoutuminen eivät sinällään liity tähän. Kirjoitin aiemmin, että miehille on tyypillistä tarve huomioon ja läheisyyteen naiskumppaniltaan. Muuten miehen tunteet pyrkivät laimenemaan. Sitoutuminen on päätös, tunteet ovat sisäsyntyisiä. Siinä on ero ja jos katsot eri sukupuolista tehtyjä tutkimuksia huomaat tämän. Lisäksi yksilöissä on eroja. Jollekin voi riittää se, että asutaan erillään mutta vaikka soitellaan joka ilta. Minulle parisuhteessa ollessa on tärkeää, että nukutaan yhdessä. En oikein ymmärrä miten tunteet voisivat olla epävakaita ja epäluotettavia, jos haluaa suhteessa myös elää yhdessä. En kai nyt sentään perustele yhteen muuttamista sillä, että haluaisin vahtia toista tms.! Täällä kyllä saa kuulla ihmeellisiä käsityksiä välillä. Mutta ehkä kyse oli väärinymmärryksestä. Tarkoitin tosiaan, että kun tunteet ovat aitoja ja voimakkaita niin silloin on luonnollista myös muuttaa yhteen, jos se molempien elämäntilanteen kannalta on mahdollista. Ja kuten todettua, mielestäni pitää perustella hyvin jos edellisten suhteiden lapset ovat se perustelu.

Ronssit kirjoitti:

Tässä on sinulle jo toinen mies, joka hyväksyy kumppanikseen eronneen naisen, ole hyvä. Tuntuu käyvän viuhka näin lauantaiehtoolla:)

Ihan niin kuin tuo "Kokemusta on" tuolla ylempänä, minäkään en enää katso moniroolista etäsuhdetta ihan hyvällä. Sellaisessa tuli elettyä aikansa ja setti suhteen ylläpitämiseksi oli raskas: kilometrisuorite oli toisella tuhannella kuukautta kohti, pakkaaminen ja purkaminen jokapäiväistä, eri roolit kahdessa osoitteessa. Isänä yhdessä paikassa ja miehenä/rakastajana/isäpuolena toisessa. Välillä 1-kotiin jäänyttä passia lähdettiin hakemaan keskellä yötä kakkoshimasta. Kakkoskotona hoidin mielelläni kaupassakäyntejä, korjaushommia ja kuskaamisia, ykkösessä tein mitä nyt meillä isillä on tapana.
Etänä suhdetta hoidettiin puhelinkonferensseilla, meileillä ja joskus matkan päähän ajetuilla lounastapaamisilla.

Kahdessa osoitteessa asuessa on lopulta ihan sama määrä kommunikaatiota, seksiä ja yhteisiä ajatuksia kuin yhdessä asuessa. Etäsuhteesta tulee silti enemmän suorittamista kuin yhdessä asumisesta, kun yhteen muutetaan 3-6 kertaa kuukaudessa. Suhteesta tulee urakalla harrastettavaa seksiä, tonnikaupalla yhdessä syötävää ruokaa ja loputonta aikataulujen sekasotkua. Omalle itselle annettu aika on ihan konkreettisesti suhteen toiselta osapuolelta pois.

Huonointa etäsuhteessa on läsnäolon puute. Ei voi olla voimiaan pinnistämättä toisen lähellä. Ei voi kommunikoida sanattomasti omaa ikävää, rakkautta, huolta tai iloa. Ei voi kuunnella toisen tuottamaa kolinaa vaatehuoneesta tai nauttia seksittömästä läheisyydestä yön tunteina. Rakkaus vaatii tilaa mutta vaatii se yhteistä aikaakin, saman katon alla.

Pitkän päivän lastenkasvatushommissa tehneenä ja omaa huushollia hoitaneena pystyn kumppanin lasten kanssa melkein samaan kuin omien kanssa. Teen mielelläni hiekkakakkuja ihan pienen kanssa tai luen läksyjä isomman kanssa. Vaikuttaa vain siltä, ettei meitä lapsia hoitavia isiä arvosteta pariutumismarkkinoilla ihan niin paljon kuin olisin joskus voinut luulla. Pariutumiskulttuurin kello jättää tässä suhteessa ehkä 30 vuotta.

Aina sitä jaksaa haaveilla siitä ihanasta ja tavallisesta naisesta, joka rakastaa minua ja minä häntä. Sitä odotellessa:/

Lue lisää

No on teitä sitten ainakin kaksi tässä maassa : D

Ymmärrän hyvin pointtisi. Jos välimatkaa on paljon, suhteen ylläpitäminen käy työlääksi. Itse en ole suostunut edes harkitsemaan suhdetta toisella paikkakunnalla asuvan kanssa.

Omat deittikumppanini ovat asuneet 0-5km päässä. Asun keskisuuressa kaupungissa, erittäin isossa lähiössä. Välimatkat lyhyitä. Olen käynyt netin kautta sokkotreffeillä jopa samassa taloyhtiössä asuvan miehen kanssa! Peräti 4 deittiä asui 1-2 km päässä ja sananmukaisesti tavattiin iltalenkillä! Lisäksi olen törmännyt kahteen naapuritaloissa olevaan mieheen, mutta en tavannut heitä livenä. Tällainen muutaman kilsan välimatka mahdollistaisi tiiviin suhteen ilman liian pikaista yhteen muuttamista.

Mikä sinun mielestäsi olisi sopiva tutustumisaika ennen yhteen muuttamista? Kun itse olen tarjonnut 3-5 vuotta, se on liikaa..?

Sekä maalaisjärki, elämänkokemus ja tieteelliset tutkimukset parisuhteen kehitysprosessista osoittavat, että alkuhuuman (n.6kk-2vuotta) jälkeen vaaleanpun. lasit tipahtaa, vasta sitten alkaa oikeasti tutustua toiseen. Kirjoitinkin jo ketjuun, että tämä pätee myös kaverisuhteisiin. Jos parin vuoden tuntemisen jälkeen tajuaa, että tuon ihmisen kanssa ei voi hermojaan menettämättä tai teennäistä ystävyyttä esittämättä olla, on pakko etääntyä suhteesta. Ennen tätä vaihetta ei ole mitään järkeä muuttaa yhteen, jos on lapsia mukana kuvioissa.

En ymmärrä kokemustasi, että lasten kanssa viihtyviä isiä ei arvosteta! Oma avioeroni aikoinaan johtui osin siitä, että vaikka mies oli kaikin puolin normaali, hän oli sitä ikäpolvea/ tuli maaseudulta/ sai sellaisen kasvatuksen että miehet ei hoida lapsia. Hän ei pystynyt luomaan normaalia tunnesidettä lapsiin, ei suostunut viemään lasta ulos kun siellä pienellä maaseutupaikkakunnalla se ei ollut miesten hommaa vaan naiset työnsi vauvanvaunuja... Myös uhmaikäiselle rajojen asettaminen ja lasten ohjaaminen/ kasvattaminen yleensäkin oli hänelle vaikeaa. En häntä siitä syytä, koska hänhän oli vain ikäluokkansa ja kotitaustansa kasvatuksen tulos. Sama kokemus lähes kaikilla tuttavapiirin naisilla, jos mies oli naista vanhempi. Oma mies oli 62 syntynyt. Tuttavapiirissä oli ihan vastaavat tilanteet, eli nainen hoiti lapset, eikä miehet työnnellyt vauvanvaunuja ja ollut hiekkalaatikolla, että äiti saa levätä tai tehdä kotihommia rauhassa. Sen ikäpolven miehet ei tullut yleensä edes synnytykseen mukaan.

Katson ihaillen ja arvostaen nykyisiä, eli 20-30 miehiä, jotka ovat luontevasti lasten kanssa! Lapset saavat aivan mahtavan isäsuhteen ja turvallisen lähtökohdan ihmissuhteisiin, kun on kaksi läsnäolevaa vanhempaa!

En ole netin kautta tavannut yhtään ainoaa miestä, joka olisi ollut millään tapaa kiinnostunut minun lapsistani. Enkä olisi kenestäkään heistä voinut kuvitellakaan että mies olisi voinut hypätä uusperheessä läsnäolevan ja kaikessa arjen toiminnassa mukana olevan kumppanin tehtävään. Ehkä minulla vaan sitten oli älyttömän huono tuuri, kun en tavannut kaltaistasi miestä.

Olen siis eronnut jo 10v sitten ja ekat 3 vuotta etsin uutta kumppania sekä netistä että livestä. Sen jälkeen kävin suuren henkisen prosessin läpi ja hyväksyin tilanteen siten, että alan sitten vasta etsiä parisuhdetta kun lapset ei enää asu saman katon alla.

Kaikkea ei voi saada, maailma on täynnä nälkään kuolevia, sairaita, vammaisia, köyhiä, orpoja. Ehkä minun osani on sitten elää yksin. Vastaan tappeleminen ja ainainen parisuhteen kaipaaminen on kuluttavaa. Eron jälkeen minulla meni kaikki vapaa-aika miehen etsimiseen 3 vuoden ajan. Turhat treffit toisensa jälkeen, kuluttavia tutustumisia, vastakaikua vailla olevia ihastumisia, erehtymisiä. Tämä söi kohtuuttomasti sekä aikaa, että henkisiä voimavaroja, oli jopa masennusjaksokin kun olin ihan poikki ainaiseen etsimiseen. Vasta kun luovutin, aloin olla todella onnellinen : ) Aikansa kutakin, nyt on aika työn, lasten, perheen ja ystävien.

Seuraan tätä pariutumismarkinatilannetta mielenkiintoisena ilmiönä. Tämä koko homma on muuttunut täysin siihen verrattuna kun olin itse nuori. Ei silloin pelailtu ihmsisuhteilla, ei hyväksikäytetty, ei oltu niin pinnallisia, ylimielisiä. Homma oli suoraviivaista. Olen TODELLA surullinen nykynuorten ja nuorten aikuisten tilanteesta. Miehet valittavat etteivät kelpaa kenellekään, puhutaan AT-KT-YT- ihmisistä, ihan kuin olisimme sieluttomia kertakäyttöhyödykkeitä. Ulkonäköpaineet ovat aivan kamalat, miehilläkin. Nuoret naiset lähtee mukaan mihin tahansa tosi-TV- ohjelmiin saadakseen julkisuutta, kaikki haluavat voittaa idolsin, talentin, BB:n. Täytyy saada reppureissata ja surfata pitkin aasiaa. Aivan kuten tavallinen perusduuni ja tavallinen elämä ei enää kelpaa, tavallinen ihminenkään ei enää kelpaa kumppaniksi. Silti, kaiken uuden extremen ohella halutaan myös se perisnteinen perhe, prinsessahäät kirkossa (vaikka ei uskota Jumalaan), omakotitalo, 3 lasta, koira, kissa ja kesämökki. Onneksi olen jo ohittanut lastentekoiän.

Kokemusta on kirjoitti:

En väheksy, enkä kyseenalaista kirjoittajien kokemuksia, mutten myös voi välttyä tulemalla surulliseksi siitä kuinka rankkaa äitiys ja parisuhde kuvataan naisille olevan. En väitä, että miehen ongelmat parisuhteessa aina johtuisivat naisesta. Aivan samalla tavalla kuin naisen ongelmatkaan eivät aina johdu miehestä. Varmasti naisilla, joiden parisuhteessa mies on ollut "paha" on vahva kokemus siitä, että mies on aina paha. Mutta ei kai aina voi olla näin? Hyväksyn täysin, että määrätyssä iässä lapset jo tehneenä voi valita oman asumis- ja suhdetapansa vapaasti. Mutta kuten ap oli huolissaan moni 40 ei ole "tosissaan" etsimässä vakavaa parisuhdetta, koska valittu suhdemuoto ei anna siihen mahdollisuutta. Täälläkin on nyt kattavasti perusteltu, miksi näin tapahtuu mutta voiko sille tehdä jotain, voiko asenteita muuttaa ilman että se saa yh-vanhemman näyttämään vastuuttomalta kasvattajalta?

Epäiltiin, etten minä osaa samaistua lapsiperheen arkeen. Voi olla, että näin on mutta tuossa yllä Ronssi kirjoitti hienosti oman kokemuksensa aiheesta ja hän kirjoittamansa mukaisesti varmasti ymmärtää lapsiperheen arkea. Jaan hänen mielipiteensä täysin mutta varmasti on myös elämäntilanteita, joihin uusioperhekuvio ei sovi. Mutta se, että väkisin ilman perusteltua syytä ylläpidetään useampaa kotia tai asetellaan tiukkoja ehtoja tapaamisille ja suhteelle kuulostaa minusta suhteen ja elämän suorittamiselta. Naisten kuvaukset täällä äitiydestä, lastenhoitamisesta ja parisuhteestakin kuulostavat minusta suorittamiselta.

Lasten jalustalle nostamisellakin minä tarkoitin tätä suorittamista. Eli elämä pyörii pelkästään lasten ympärillä ja yh-äiti ottaa kaiken vastuun elämän pyörittämisestä lasten ympärillä itselleen. Miestä ei päästetä siihen kuvioon mukaan osallistumaan. Ja tätä tapahtuu myös perheissä ja tästä johtuu myös monet parisuhteen ongelmat ja erotkin. Ja sitten eron jälkeen toistetaan sama kuvio lasten suojelemisen nimissä. Vaikka parempi vaihtoehto voisi olla normaalin perhe-elämän viettäminen, olla yhdessä ja tehdä tavallisia juttuja ja antaa lastenkin osallistua niihin. Ja antaa myös miehelle rooli siinä kuviossa. Varmasti kaikkia miehiä ei uusperhekuviossa voi heti ottaa mukaan, mutta kategorinen perhe-elämään mukaan pääsemisen kieltäminen mieheltä ei mielestäni ole perusteltua. Lapsetkin voivat paremmin, kun äidin tai isän oma suhde-elämä on tasapainossa eikä salaislua ja suorittamista.

Suvi Tirkkonen on kirjoittanut suorittamisesta hyvin kirjassaan Himoitse, leiki ja rakasta. Se kannattaisi monen lukea itseasiassa jo ennen kuin päättää ryhtyä yksin- tai yhteishuoltajaksi. :)
http://www.gummerus.fi/GetItem.asp?item=pub_book;8535

Lue lisää

En usko, että normaalijärjellä varustettu ihminen leimaa kaikki miehet pahaksi vain siksi, että oma kumppani oli sellainen? Tällainen jyrkästi kategorisoiva henkilö on kyllä aivan epäkypsä.

Tunnen ns. suorittajanaisia, mutta itse en tunnustaudu sellaiseksi. Olen jo ajat sitten lopettanut viikottaisen leipomisen, viikonpäivään sidotun siivoamisen/ lakananvaihdon, kaappien siivoamisen jouluksi, ja miesten harmiksi en enää edes meikkaa arkena ja lopetin korkokenkien käytön kun selkä alkoi reistailla. en välitä edes liikakiloista, vaikka se on nykyisin pahin synti maan päällä.

Ihan tavallinen arkistruktuuri on monelle niin haastavaa että se vie mehut kokonaan. Itsekin poden nyt huonoa omatuntoa siitä, että olen istunut kaksi aamua koneella kirjoittamassa tähän ketjuun ja pakolliset kotihommat seisoo. Nytkin pitäisi olla tekemässä lounasta. Kaikesta muusta voin tinkiä, mutta meillä on aina noudatettu säännöllisiä ruoka-aikoja, jos en ole sairas tai joku aivan poikkaustilanne. Hamppareita tai roiskepizzoja ei meillä pääruokana syödä. Olen niiiin vttuuntunut ainaiseen ruoanlaittoon (kuten moni muukin tuntemani äiti) että kun olen yksin vkonlopun, menen ravintolaan syömään tai syön vain leipää. Kun pyörität samaa rumbaa n.18-20 vuotta, alkaa oikeasti kaivata aikaa jolloin ei OLE PAKKO tehdä ruokaa, vaan sitä saa tehdä jos haluaa. Sinkkuna, kun ei ollut lapsia, jaksoi kokata kolme tuntia jotain extremeoutoa isotöistä ruokaa. Nykyisin on pakko lauantai/ pyhäaamuna alkaa kuoria klo 10 perunoita ja vääntään kastilketta, salaattia tmv, että saa lounaan pöytään viim klo 12. Ja kun olet saanut keittiön siivottua, alat tehdä päivällistä. Onko tämä suorittamista? Että haluaa tehdä terveellistä kotiruokaa ja opettaa lapset säännöllisiin ruoka-aikoihin? Mitä tarkoitat suorittamisella? Sitäkö, että naienn ottaa vallan perheessä, eikä anna miehen tehdä mitään, koska naisen mielstä mies ei osaa imuroida hyvin tmv.? Tunnen näitäkin tapauksia, ja itse saavat itseään syyttää jos väsyvät työtaakan alla. Itse olen kyllä osannut valjastaa meihen ja lapset imuroimaan ja tekemään kotitöitä. Nykyisin en enää siivoa itse, vaan lapsi siivoaa koko asunnon ja saa siitä ylimääräsitä rahaa palkaksi.

Esimerkki lapsiperheen äidin elämästä voi olla esim. että äiti lähtee aamulla klo 7 töihin, palaa klo 17 ruokakaupan kautta, laittaa ruoan ja siivoaa keittiön, katsoo postit. Sen jälkeen 2 iltana viikosta istuu penskojen treeneissä kentän/ sählysalin laidalla. Yhtenä iltana oma treeni/ harrastus: Kotiin klo 20-21, laittaa pyykit koneeseen, laittaa iltapalan, siivoaa taas keittiön, katsoo kymmenen uutiset, levittää pyykit, menee nukkumaan klo 23. Yhtenä iltana tai lauantaina siivotaan, sunnuntaina taas sekä oma liikuntaharrastus että lasten treenejä. Sama toistuu esim. 10 vuotta.

Kuten aiemmin kirjoitin, en ole etsinyt kumppania vuosikausiin vaan tein päätöksen että se on ajankohtaista vasta sitten kun asun yksin. Olet kuitenkin törmännyt kaltaisiini naisiin, jotka eivät halua muuttaa yhteen - harmillista. Auttaisiko asiaa, jos laadit sellaisen profiilin nettiin, jossa tuot selvästi esille, että etsit tiivistä parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan arjen ilot, surut, kuin myös kotityötkin? Tähänkin ketjuun vastasi nainen, joka nimenomaan haluaa saman katon alle, joten kyllä heitäkin siis on.

Pariutuminen on nykyisin vaikeaa, jopa mahdotonta, jos on jo lapset tehty, eikä ole suin päin syöksymässä suhteeseen kenentahansa kanssa (vrt hyväksikäytön kohteeksi joutuneet YH:T). Eihän se ollut helppoa nuorenakaan, mutta nyt kun ikä tuo mukanaan ison ripauksen harkintakykyä, nuo tuhoon tuomitut ja pelkän kemian varaan rakennetut suhteet karsiutuvat heti alkuunsa. Pitäisi löytyä kemian ja järjen harmonia - molemmin puolin - minkä tod.näköisyys on 1 %. Minusta, vahvasti tunneihmisestä, kasvoi 10 vuodessa inhorealisti ; D

En ymmärrä miksi tuot lopussa esiin, että kannattaa lukea Tirkkosen teksti, ennen kuin rupeaa yksin/ yhteishuoltajaksi..? Aika ikävä syytöshän lauseeseesi sisältyy. Ihan kuin ihmiset tieten tahtoen pyrkisivät yksin/ yhteishuoltajuuteen. Jos olisin itse ollut nuorena yhtä ehdoton tuon yhteen muuttamisen ja pitkän tutustumisajan suhteen kuin nyt, en ehkä olisi päätynyt avioliittoon joka hajoaa. Tämä vain korostaa sitä, miten järkevää on tutustua tuo 3-5 vuotta,e nnen kuin muuttaa kenenkään kanssa yhteen, saati tekee lapsia. Juuri näinhän nirsoiksi haukutut nuoret sinkkunaiset toimii, eli valikoivat tarkkaan knenen kanssa suostuvat parisuhteeseem ettei heille kävisi kuten äitiensä sukupolvelle, jollin mennään liian pian yhteen ja päädytään sitten eroon.

Kumpi siis on järkevää - olla valikoiva ja hitaasti etenevä ja löytää oikeasti kestävä liitto, vai kokeilla vähän sitä sun tätä ja päätyä eronneeksi/ YH:ksi tänne palstoille ulisemaan ; D

Kokemusta on kirjoitti:

En väheksy, enkä kyseenalaista kirjoittajien kokemuksia, mutten myös voi välttyä tulemalla surulliseksi siitä kuinka rankkaa äitiys ja parisuhde kuvataan naisille olevan. En väitä, että miehen ongelmat parisuhteessa aina johtuisivat naisesta. Aivan samalla tavalla kuin naisen ongelmatkaan eivät aina johdu miehestä. Varmasti naisilla, joiden parisuhteessa mies on ollut "paha" on vahva kokemus siitä, että mies on aina paha. Mutta ei kai aina voi olla näin? Hyväksyn täysin, että määrätyssä iässä lapset jo tehneenä voi valita oman asumis- ja suhdetapansa vapaasti. Mutta kuten ap oli huolissaan moni 40 ei ole "tosissaan" etsimässä vakavaa parisuhdetta, koska valittu suhdemuoto ei anna siihen mahdollisuutta. Täälläkin on nyt kattavasti perusteltu, miksi näin tapahtuu mutta voiko sille tehdä jotain, voiko asenteita muuttaa ilman että se saa yh-vanhemman näyttämään vastuuttomalta kasvattajalta?

Epäiltiin, etten minä osaa samaistua lapsiperheen arkeen. Voi olla, että näin on mutta tuossa yllä Ronssi kirjoitti hienosti oman kokemuksensa aiheesta ja hän kirjoittamansa mukaisesti varmasti ymmärtää lapsiperheen arkea. Jaan hänen mielipiteensä täysin mutta varmasti on myös elämäntilanteita, joihin uusioperhekuvio ei sovi. Mutta se, että väkisin ilman perusteltua syytä ylläpidetään useampaa kotia tai asetellaan tiukkoja ehtoja tapaamisille ja suhteelle kuulostaa minusta suhteen ja elämän suorittamiselta. Naisten kuvaukset täällä äitiydestä, lastenhoitamisesta ja parisuhteestakin kuulostavat minusta suorittamiselta.

Lasten jalustalle nostamisellakin minä tarkoitin tätä suorittamista. Eli elämä pyörii pelkästään lasten ympärillä ja yh-äiti ottaa kaiken vastuun elämän pyörittämisestä lasten ympärillä itselleen. Miestä ei päästetä siihen kuvioon mukaan osallistumaan. Ja tätä tapahtuu myös perheissä ja tästä johtuu myös monet parisuhteen ongelmat ja erotkin. Ja sitten eron jälkeen toistetaan sama kuvio lasten suojelemisen nimissä. Vaikka parempi vaihtoehto voisi olla normaalin perhe-elämän viettäminen, olla yhdessä ja tehdä tavallisia juttuja ja antaa lastenkin osallistua niihin. Ja antaa myös miehelle rooli siinä kuviossa. Varmasti kaikkia miehiä ei uusperhekuviossa voi heti ottaa mukaan, mutta kategorinen perhe-elämään mukaan pääsemisen kieltäminen mieheltä ei mielestäni ole perusteltua. Lapsetkin voivat paremmin, kun äidin tai isän oma suhde-elämä on tasapainossa eikä salaislua ja suorittamista.

Suvi Tirkkonen on kirjoittanut suorittamisesta hyvin kirjassaan Himoitse, leiki ja rakasta. Se kannattaisi monen lukea itseasiassa jo ennen kuin päättää ryhtyä yksin- tai yhteishuoltajaksi. :)
http://www.gummerus.fi/GetItem.asp?item=pub_book;8535

Lue lisää

Elämä harvemmin menee, niinkuin suunnittelee. Välillä on vain erottava, kun parisuhde muuten sairastuttaisi. Varmasti löytyy myös naisia, jotka haluavat asua samankaton alla, vaikka täällä noita katsotaan 3-5 vuotta esimerkkejäkin löytyy. Itse olen tavannut sellaisia miehiä, jotka haluavat, että minusta riippumaton elämäntilanne muuttuu tai pelkäävät 10-12vuotiaiden lasten tapaamista. Seksiä on kyllä mukava harrasta, mutta kun sanon, että muutakin voisi tehdä, niin se ei sitten millään mene jakeluun. Voi vain kysyä, missä teidän kaltaiset miehet ovat?

Kokemusta on kirjoitti:

Vielä siitä, että yh-äidille todettiin olevan vaikeaa ja lähes mahdotonta löytää seuraa ja kumppania on varmasti aivan totta. Ja tämän ketjun perusteella syykin on ilmeinen. Jos ei anneta muunlaista mahdollisuutta suhteelle kuin mitä minun, ap:n ja nimim. ronssit kokemuksissa on niin vaikeaahan se on. Yh-äidit ovat perustelleet, että näitten vaihtoehtojen tarjoaminen on aivan oikein ja perusteltua. Joten silloin on mielestäni hyväksyttävä, että sellaisen kumppanin löytäminen joka nämä ehdot hyväksyy on vaikeata.

Ja siihen, että väittäisin ainoan oikean ja vakavan suhteen olevan sellainen jossa ollaan 24/7 yhdessä ei pidä paikkaansa. Suhteen alun huumassa näin varmasti tehdäänkin, mutta kunnollisessa parisuhteessa annetaan kumppanille sopivasti tilaa ja omaa aikaa. Se on parisuhteen kantava voima. Erillään asuminen ja sitoutuminen eivät sinällään liity tähän. Kirjoitin aiemmin, että miehille on tyypillistä tarve huomioon ja läheisyyteen naiskumppaniltaan. Muuten miehen tunteet pyrkivät laimenemaan. Sitoutuminen on päätös, tunteet ovat sisäsyntyisiä. Siinä on ero ja jos katsot eri sukupuolista tehtyjä tutkimuksia huomaat tämän. Lisäksi yksilöissä on eroja. Jollekin voi riittää se, että asutaan erillään mutta vaikka soitellaan joka ilta. Minulle parisuhteessa ollessa on tärkeää, että nukutaan yhdessä. En oikein ymmärrä miten tunteet voisivat olla epävakaita ja epäluotettavia, jos haluaa suhteessa myös elää yhdessä. En kai nyt sentään perustele yhteen muuttamista sillä, että haluaisin vahtia toista tms.! Täällä kyllä saa kuulla ihmeellisiä käsityksiä välillä. Mutta ehkä kyse oli väärinymmärryksestä. Tarkoitin tosiaan, että kun tunteet ovat aitoja ja voimakkaita niin silloin on luonnollista myös muuttaa yhteen, jos se molempien elämäntilanteen kannalta on mahdollista. Ja kuten todettua, mielestäni pitää perustella hyvin jos edellisten suhteiden lapset ovat se perustelu.

Lue lisää

Pakko vielä palata YH/ eronneen naisen asemaan parisuhdemarkkinoilla... Se kumppanin löytämisen vaikeus ei todellakaan johdu siitä, että lapsia jo tehnyt nainen asettaisi kauheat vaatimukset tapaamisjärjestelyistä tai yhteen muuttamisesta.

Tästä on valtava määrä esimerkkejä, eli naisia joilla on jo lapsia, mutta mies vaihtuu koko ajan. Näiden keskustelupalstojen keskeisimpiä puheenaiheita vaikuttaisi olevan "naisten sortuminen kaikenlaisiin renttuihin." Ne on juuri niitä tapauksia, kun nainen kerta toisensa jälkeen särkee sydämensä ja tulee tänne palstalle ihmettelemään miksi miehet on sellaisia kusipäitä...

Toisin kuin miehet yleensä väittävät, hyväksikäyttäjämiehiä ei voi tuosta vaan erottaa päältäpäin. Ei ne kaupungin komeimmat ja lipeväkielisimmät urokset niitä ole. Ei niiden tarvitse huijata naisia, saavat muutenkin. Itse olen törmännyt hyvin tavallisiin, harmaisiin insinöörinörtteihin, joista kuoriutuu jonkin ajan päästä pahemman luokan pelimies. Päälle päin harmaat seinätapettiin sulautuvat pelimiehet onkin niitä kaikkein pahimpia, koska he käyttäytyvät normaalisti, eivät yritä kammeta sänkyyn, eivät lupaa kuuta taivaalta, ovat jalat maassa, arvostavat arkisia asioita. Nainen luulee, että tässäpä tamä ihana tavallinen suomalainen mies vihdoinkin on! Eikä edes kauheimmassa skenaariossa ajattelisi että tuo harmaan hiiren ja perunamuusin valkokastikkeella - mielikuvan antava tavallinen duunari vosi olla se pitäjän pahin pelimies. Nainen alkaa luottaa, kun se mies ei kiirehdi sänkyyn eikä puhu kuin runeberg... ja juuri kun olet antamassa sydämesi tälle "tavalliselle meihelle", se lähtee kävelemään ilman selityksiä. Tai että olet kyllä kiva ja blaablaablaa mutta en juuri nyt haluakaan sitoutua. Sen jälkeen mies on taas online netissä etsimässä uutta. Tai paremminkin suhde päättyy siihen kun löydät sen miehen sieltä netsitä/ chatista uutta etsimästä.

Henk.koht olisin mieluummin sen lipevän komean kaupungin halutuimman miehen kakkosvaimo kuin harmaan huijarin uhri.

Kyllä se vaan on ikävä fakta, että lapsia jo tehneen naisen täytyy kahlata netissä läpi monta sataa miestä, ennen kuin löytyisi sopiva. Kenllä tähän on aikaa? Jos naisella olisikin joka toinen vkonloppu vapaata ja arkisin pari iltaa, nettideittilu vie kaiken ajan. Tästä minulla on jo kokemusta... Joku kirjoittikin, että ennne vanhaan oli kirj.vaihtoilmoitukset ja niissä luki "seikkailijat älköön vaivautuko!" Silloin se tehosi. Nykyisin touhu on ainakin naisen näkökulmasta tosi röyhkeää. Vastaajista valtaosa ei täytä edes niitä peruskriteereitä, eli pitää olla VAPAA, myös henkisellä tasolla, ei saisi juoda/ polttaa, ikä, kotieläimet (itselläni on vaikea eläinallergia), asuinpaikka. Kun sitten löydät 10 miestä jotka alkukarsinnan perusteella täyttää nuo peruskriteerit ja tapaatte livenä, SILTI yksi miehistä tulee tapaamiseen kännissä, yksi polttaa, yksi on naimisissa, yksi on juuri eroamassa, yksi haukkuu koko terffien ajan eksäänsä, yksi on 15v vanhempi kuin piti, yksi on 15v nuorempi kuin piti (hakee puumaa...). Ok - jäljelle jää 3 miestä, joista yksi ei pidä sinusta ja yhdestä et pidä itse. Alat tapailla sitä viimeistä, joka paljastuu parissa kuukaudessa pelimieheksi. hohhoijaa

Tämä teksti oli sitten inhorealistin satiiria, eikä katkeran kalkin vuodatusta : D tällaisena nettideittimaailma näyttäytyy naiselle.Ei helkatti - kuka tätä jaksaa!?

ex logistics kirjoitti:

Pakko vielä palata YH/ eronneen naisen asemaan parisuhdemarkkinoilla... Se kumppanin löytämisen vaikeus ei todellakaan johdu siitä, että lapsia jo tehnyt nainen asettaisi kauheat vaatimukset tapaamisjärjestelyistä tai yhteen muuttamisesta.

Tästä on valtava määrä esimerkkejä, eli naisia joilla on jo lapsia, mutta mies vaihtuu koko ajan. Näiden keskustelupalstojen keskeisimpiä puheenaiheita vaikuttaisi olevan "naisten sortuminen kaikenlaisiin renttuihin." Ne on juuri niitä tapauksia, kun nainen kerta toisensa jälkeen särkee sydämensä ja tulee tänne palstalle ihmettelemään miksi miehet on sellaisia kusipäitä...

Toisin kuin miehet yleensä väittävät, hyväksikäyttäjämiehiä ei voi tuosta vaan erottaa päältäpäin. Ei ne kaupungin komeimmat ja lipeväkielisimmät urokset niitä ole. Ei niiden tarvitse huijata naisia, saavat muutenkin. Itse olen törmännyt hyvin tavallisiin, harmaisiin insinöörinörtteihin, joista kuoriutuu jonkin ajan päästä pahemman luokan pelimies. Päälle päin harmaat seinätapettiin sulautuvat pelimiehet onkin niitä kaikkein pahimpia, koska he käyttäytyvät normaalisti, eivät yritä kammeta sänkyyn, eivät lupaa kuuta taivaalta, ovat jalat maassa, arvostavat arkisia asioita. Nainen luulee, että tässäpä tamä ihana tavallinen suomalainen mies vihdoinkin on! Eikä edes kauheimmassa skenaariossa ajattelisi että tuo harmaan hiiren ja perunamuusin valkokastikkeella - mielikuvan antava tavallinen duunari vosi olla se pitäjän pahin pelimies. Nainen alkaa luottaa, kun se mies ei kiirehdi sänkyyn eikä puhu kuin runeberg... ja juuri kun olet antamassa sydämesi tälle "tavalliselle meihelle", se lähtee kävelemään ilman selityksiä. Tai että olet kyllä kiva ja blaablaablaa mutta en juuri nyt haluakaan sitoutua. Sen jälkeen mies on taas online netissä etsimässä uutta. Tai paremminkin suhde päättyy siihen kun löydät sen miehen sieltä netsitä/ chatista uutta etsimästä.

Henk.koht olisin mieluummin sen lipevän komean kaupungin halutuimman miehen kakkosvaimo kuin harmaan huijarin uhri.

Kyllä se vaan on ikävä fakta, että lapsia jo tehneen naisen täytyy kahlata netissä läpi monta sataa miestä, ennen kuin löytyisi sopiva. Kenllä tähän on aikaa? Jos naisella olisikin joka toinen vkonloppu vapaata ja arkisin pari iltaa, nettideittilu vie kaiken ajan. Tästä minulla on jo kokemusta... Joku kirjoittikin, että ennne vanhaan oli kirj.vaihtoilmoitukset ja niissä luki "seikkailijat älköön vaivautuko!" Silloin se tehosi. Nykyisin touhu on ainakin naisen näkökulmasta tosi röyhkeää. Vastaajista valtaosa ei täytä edes niitä peruskriteereitä, eli pitää olla VAPAA, myös henkisellä tasolla, ei saisi juoda/ polttaa, ikä, kotieläimet (itselläni on vaikea eläinallergia), asuinpaikka. Kun sitten löydät 10 miestä jotka alkukarsinnan perusteella täyttää nuo peruskriteerit ja tapaatte livenä, SILTI yksi miehistä tulee tapaamiseen kännissä, yksi polttaa, yksi on naimisissa, yksi on juuri eroamassa, yksi haukkuu koko terffien ajan eksäänsä, yksi on 15v vanhempi kuin piti, yksi on 15v nuorempi kuin piti (hakee puumaa...). Ok - jäljelle jää 3 miestä, joista yksi ei pidä sinusta ja yhdestä et pidä itse. Alat tapailla sitä viimeistä, joka paljastuu parissa kuukaudessa pelimieheksi. hohhoijaa

Tämä teksti oli sitten inhorealistin satiiria, eikä katkeran kalkin vuodatusta : D tällaisena nettideittimaailma näyttäytyy naiselle.Ei helkatti - kuka tätä jaksaa!?

Lue lisää

Tunnetusti pelko on ehtymätön energian lähde. Jos edes karrikatyyrin omaisesti näkee noin synkät uhat parisuhteessa lienee parempi muuttaa luostariin. Siellä kun ei piruja maalata seinille, vaan manataan aktiivisesti pois riivaamasta.

Valitettavasti taidat olla aikuisten oikeasti tosissasi.

ex logistics kirjoitti:

En usko, että normaalijärjellä varustettu ihminen leimaa kaikki miehet pahaksi vain siksi, että oma kumppani oli sellainen? Tällainen jyrkästi kategorisoiva henkilö on kyllä aivan epäkypsä.

Tunnen ns. suorittajanaisia, mutta itse en tunnustaudu sellaiseksi. Olen jo ajat sitten lopettanut viikottaisen leipomisen, viikonpäivään sidotun siivoamisen/ lakananvaihdon, kaappien siivoamisen jouluksi, ja miesten harmiksi en enää edes meikkaa arkena ja lopetin korkokenkien käytön kun selkä alkoi reistailla. en välitä edes liikakiloista, vaikka se on nykyisin pahin synti maan päällä.

Ihan tavallinen arkistruktuuri on monelle niin haastavaa että se vie mehut kokonaan. Itsekin poden nyt huonoa omatuntoa siitä, että olen istunut kaksi aamua koneella kirjoittamassa tähän ketjuun ja pakolliset kotihommat seisoo. Nytkin pitäisi olla tekemässä lounasta. Kaikesta muusta voin tinkiä, mutta meillä on aina noudatettu säännöllisiä ruoka-aikoja, jos en ole sairas tai joku aivan poikkaustilanne. Hamppareita tai roiskepizzoja ei meillä pääruokana syödä. Olen niiiin vttuuntunut ainaiseen ruoanlaittoon (kuten moni muukin tuntemani äiti) että kun olen yksin vkonlopun, menen ravintolaan syömään tai syön vain leipää. Kun pyörität samaa rumbaa n.18-20 vuotta, alkaa oikeasti kaivata aikaa jolloin ei OLE PAKKO tehdä ruokaa, vaan sitä saa tehdä jos haluaa. Sinkkuna, kun ei ollut lapsia, jaksoi kokata kolme tuntia jotain extremeoutoa isotöistä ruokaa. Nykyisin on pakko lauantai/ pyhäaamuna alkaa kuoria klo 10 perunoita ja vääntään kastilketta, salaattia tmv, että saa lounaan pöytään viim klo 12. Ja kun olet saanut keittiön siivottua, alat tehdä päivällistä. Onko tämä suorittamista? Että haluaa tehdä terveellistä kotiruokaa ja opettaa lapset säännöllisiin ruoka-aikoihin? Mitä tarkoitat suorittamisella? Sitäkö, että naienn ottaa vallan perheessä, eikä anna miehen tehdä mitään, koska naisen mielstä mies ei osaa imuroida hyvin tmv.? Tunnen näitäkin tapauksia, ja itse saavat itseään syyttää jos väsyvät työtaakan alla. Itse olen kyllä osannut valjastaa meihen ja lapset imuroimaan ja tekemään kotitöitä. Nykyisin en enää siivoa itse, vaan lapsi siivoaa koko asunnon ja saa siitä ylimääräsitä rahaa palkaksi.

Esimerkki lapsiperheen äidin elämästä voi olla esim. että äiti lähtee aamulla klo 7 töihin, palaa klo 17 ruokakaupan kautta, laittaa ruoan ja siivoaa keittiön, katsoo postit. Sen jälkeen 2 iltana viikosta istuu penskojen treeneissä kentän/ sählysalin laidalla. Yhtenä iltana oma treeni/ harrastus: Kotiin klo 20-21, laittaa pyykit koneeseen, laittaa iltapalan, siivoaa taas keittiön, katsoo kymmenen uutiset, levittää pyykit, menee nukkumaan klo 23. Yhtenä iltana tai lauantaina siivotaan, sunnuntaina taas sekä oma liikuntaharrastus että lasten treenejä. Sama toistuu esim. 10 vuotta.

Kuten aiemmin kirjoitin, en ole etsinyt kumppania vuosikausiin vaan tein päätöksen että se on ajankohtaista vasta sitten kun asun yksin. Olet kuitenkin törmännyt kaltaisiini naisiin, jotka eivät halua muuttaa yhteen - harmillista. Auttaisiko asiaa, jos laadit sellaisen profiilin nettiin, jossa tuot selvästi esille, että etsit tiivistä parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan arjen ilot, surut, kuin myös kotityötkin? Tähänkin ketjuun vastasi nainen, joka nimenomaan haluaa saman katon alle, joten kyllä heitäkin siis on.

Pariutuminen on nykyisin vaikeaa, jopa mahdotonta, jos on jo lapset tehty, eikä ole suin päin syöksymässä suhteeseen kenentahansa kanssa (vrt hyväksikäytön kohteeksi joutuneet YH:T). Eihän se ollut helppoa nuorenakaan, mutta nyt kun ikä tuo mukanaan ison ripauksen harkintakykyä, nuo tuhoon tuomitut ja pelkän kemian varaan rakennetut suhteet karsiutuvat heti alkuunsa. Pitäisi löytyä kemian ja järjen harmonia - molemmin puolin - minkä tod.näköisyys on 1 %. Minusta, vahvasti tunneihmisestä, kasvoi 10 vuodessa inhorealisti ; D

En ymmärrä miksi tuot lopussa esiin, että kannattaa lukea Tirkkosen teksti, ennen kuin rupeaa yksin/ yhteishuoltajaksi..? Aika ikävä syytöshän lauseeseesi sisältyy. Ihan kuin ihmiset tieten tahtoen pyrkisivät yksin/ yhteishuoltajuuteen. Jos olisin itse ollut nuorena yhtä ehdoton tuon yhteen muuttamisen ja pitkän tutustumisajan suhteen kuin nyt, en ehkä olisi päätynyt avioliittoon joka hajoaa. Tämä vain korostaa sitä, miten järkevää on tutustua tuo 3-5 vuotta,e nnen kuin muuttaa kenenkään kanssa yhteen, saati tekee lapsia. Juuri näinhän nirsoiksi haukutut nuoret sinkkunaiset toimii, eli valikoivat tarkkaan knenen kanssa suostuvat parisuhteeseem ettei heille kävisi kuten äitiensä sukupolvelle, jollin mennään liian pian yhteen ja päädytään sitten eroon.

Kumpi siis on järkevää - olla valikoiva ja hitaasti etenevä ja löytää oikeasti kestävä liitto, vai kokeilla vähän sitä sun tätä ja päätyä eronneeksi/ YH:ksi tänne palstoille ulisemaan ; D

Lue lisää

On huolestuttavaa todeta miten nykyaikana arjen pyörittämiseen tarvitaan kahden aikuisen täysi työpanos. Elintason ja koneellistumisen hyödyt ulosmitataan tekemällä turhan tärkeitä. Ei mikään aika ja resurssi riitä omantunnon ja epävarmuuden tyynnyttämiseen. Todella huolestuttavaa...

Kokemusta on kirjoitti:

En väheksy, enkä kyseenalaista kirjoittajien kokemuksia, mutten myös voi välttyä tulemalla surulliseksi siitä kuinka rankkaa äitiys ja parisuhde kuvataan naisille olevan. En väitä, että miehen ongelmat parisuhteessa aina johtuisivat naisesta. Aivan samalla tavalla kuin naisen ongelmatkaan eivät aina johdu miehestä. Varmasti naisilla, joiden parisuhteessa mies on ollut "paha" on vahva kokemus siitä, että mies on aina paha. Mutta ei kai aina voi olla näin? Hyväksyn täysin, että määrätyssä iässä lapset jo tehneenä voi valita oman asumis- ja suhdetapansa vapaasti. Mutta kuten ap oli huolissaan moni 40 ei ole "tosissaan" etsimässä vakavaa parisuhdetta, koska valittu suhdemuoto ei anna siihen mahdollisuutta. Täälläkin on nyt kattavasti perusteltu, miksi näin tapahtuu mutta voiko sille tehdä jotain, voiko asenteita muuttaa ilman että se saa yh-vanhemman näyttämään vastuuttomalta kasvattajalta?

Epäiltiin, etten minä osaa samaistua lapsiperheen arkeen. Voi olla, että näin on mutta tuossa yllä Ronssi kirjoitti hienosti oman kokemuksensa aiheesta ja hän kirjoittamansa mukaisesti varmasti ymmärtää lapsiperheen arkea. Jaan hänen mielipiteensä täysin mutta varmasti on myös elämäntilanteita, joihin uusioperhekuvio ei sovi. Mutta se, että väkisin ilman perusteltua syytä ylläpidetään useampaa kotia tai asetellaan tiukkoja ehtoja tapaamisille ja suhteelle kuulostaa minusta suhteen ja elämän suorittamiselta. Naisten kuvaukset täällä äitiydestä, lastenhoitamisesta ja parisuhteestakin kuulostavat minusta suorittamiselta.

Lasten jalustalle nostamisellakin minä tarkoitin tätä suorittamista. Eli elämä pyörii pelkästään lasten ympärillä ja yh-äiti ottaa kaiken vastuun elämän pyörittämisestä lasten ympärillä itselleen. Miestä ei päästetä siihen kuvioon mukaan osallistumaan. Ja tätä tapahtuu myös perheissä ja tästä johtuu myös monet parisuhteen ongelmat ja erotkin. Ja sitten eron jälkeen toistetaan sama kuvio lasten suojelemisen nimissä. Vaikka parempi vaihtoehto voisi olla normaalin perhe-elämän viettäminen, olla yhdessä ja tehdä tavallisia juttuja ja antaa lastenkin osallistua niihin. Ja antaa myös miehelle rooli siinä kuviossa. Varmasti kaikkia miehiä ei uusperhekuviossa voi heti ottaa mukaan, mutta kategorinen perhe-elämään mukaan pääsemisen kieltäminen mieheltä ei mielestäni ole perusteltua. Lapsetkin voivat paremmin, kun äidin tai isän oma suhde-elämä on tasapainossa eikä salaislua ja suorittamista.

Suvi Tirkkonen on kirjoittanut suorittamisesta hyvin kirjassaan Himoitse, leiki ja rakasta. Se kannattaisi monen lukea itseasiassa jo ennen kuin päättää ryhtyä yksin- tai yhteishuoltajaksi. :)
http://www.gummerus.fi/GetItem.asp?item=pub_book;8535

Lue lisää

"...voiko asenteita muuttaa ilman että se saa yh-vanhemman näyttämään vastuuttomalta kasvattajalta?"

Ei kai tässä nyt ole kyse siitä, miltä jokin näyttää, vaan siitä mitä ihmiset aidosti ovat ja haluavat ja mikä tekee heidät onnelliseksi. Ja kenen pitäisi muuttaa asenteitaan ja miksi? Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, ja jos jokin asia on sen kannalta todella tärkeä, niin valinnat tulee (tai ainakin tulisi) tehdä sen mukaan.

Olen nyt entistä enemmän sitä mieltä, että sinne profiiliin kannattaa kirjoittaa mahdollisimman selkeästi ja konkreettisesti mitä suhteelta haluaa. Näin säästytään monelta pettymykseltä, mielipahalta ja turhautumiselta. Eikä myöskään kannata olettaa, että jokin käsite tai asia tarkoittaa kaikille ihmisille samaa kuin itselle. Toivottavasti ap:llekin on nyt mennyt tämä asia tämän ketjun myötä perille. :)

Tuo suorittaminen ei koske pelkästään joitain yksinhuoltajia tai perheenäitejä, vaan suurta osaa tämän päivän ihmisistä. Vapaa-aikaa suoritetaan aivan kuin työtä, ei tehdä niitä asioita mitä oikeasti halutaan, vaan niitä mitä kuuluu tehdä syystä tai toisesta. Liikuntaa ei harrasteta liikunnan ilosta, vaan siksi että laihduttaisiin tai saataisiin timmi kroppa. Matkustetaan tiettyihin kohteisiin, koska ”kaikki” muutkin niin tekevät. Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka. Ehkäpä joillekin se yhteen muuttaminenkin on tapa suorittaa? Itse en halua lähteä tuollaiseen mukaan, ja pyrin järjestämään elämäni mahdollisimman mukavaksi, mielenkiintoiseksi, kiireettömäksi ja stressittömäksi.

Kokemusta on kirjoitti:

Vielä siitä, että yh-äidille todettiin olevan vaikeaa ja lähes mahdotonta löytää seuraa ja kumppania on varmasti aivan totta. Ja tämän ketjun perusteella syykin on ilmeinen. Jos ei anneta muunlaista mahdollisuutta suhteelle kuin mitä minun, ap:n ja nimim. ronssit kokemuksissa on niin vaikeaahan se on. Yh-äidit ovat perustelleet, että näitten vaihtoehtojen tarjoaminen on aivan oikein ja perusteltua. Joten silloin on mielestäni hyväksyttävä, että sellaisen kumppanin löytäminen joka nämä ehdot hyväksyy on vaikeata.

Ja siihen, että väittäisin ainoan oikean ja vakavan suhteen olevan sellainen jossa ollaan 24/7 yhdessä ei pidä paikkaansa. Suhteen alun huumassa näin varmasti tehdäänkin, mutta kunnollisessa parisuhteessa annetaan kumppanille sopivasti tilaa ja omaa aikaa. Se on parisuhteen kantava voima. Erillään asuminen ja sitoutuminen eivät sinällään liity tähän. Kirjoitin aiemmin, että miehille on tyypillistä tarve huomioon ja läheisyyteen naiskumppaniltaan. Muuten miehen tunteet pyrkivät laimenemaan. Sitoutuminen on päätös, tunteet ovat sisäsyntyisiä. Siinä on ero ja jos katsot eri sukupuolista tehtyjä tutkimuksia huomaat tämän. Lisäksi yksilöissä on eroja. Jollekin voi riittää se, että asutaan erillään mutta vaikka soitellaan joka ilta. Minulle parisuhteessa ollessa on tärkeää, että nukutaan yhdessä. En oikein ymmärrä miten tunteet voisivat olla epävakaita ja epäluotettavia, jos haluaa suhteessa myös elää yhdessä. En kai nyt sentään perustele yhteen muuttamista sillä, että haluaisin vahtia toista tms.! Täällä kyllä saa kuulla ihmeellisiä käsityksiä välillä. Mutta ehkä kyse oli väärinymmärryksestä. Tarkoitin tosiaan, että kun tunteet ovat aitoja ja voimakkaita niin silloin on luonnollista myös muuttaa yhteen, jos se molempien elämäntilanteen kannalta on mahdollista. Ja kuten todettua, mielestäni pitää perustella hyvin jos edellisten suhteiden lapset ovat se perustelu.

Lue lisää

Oma aika ja tila ovat suhteellisia käsitteitä ja merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Joillekin riittää omaksi ajaksi tunti silloin, pari tuntia tällöin. Itselleni ei riittäisi alkuunkaan. Voin esim. haluta viettää koko viikonlopun (tai enemmänkin) täysin yksin omassa rauhassa ja kenties uppoutua omiin luoviin projekteihini.

Jos tunteesi voimakkuus vaihtelee sen mukaan miten paljon toinen on fyysisesti läsnä, niin eikö se silloin ole epävakaata, ainakin tietyssä mielessä? Itsellä on kokemusta siitäkin, että tunne mieheen on säilynyt täysin muuttumattomana ja vahvana, vaikka en nähnyt tai ollut muutenkaan tekemisessä miehen kanssa vähän yli vuoteen. Joten ymmärrät varmaan, että minun ei ole helppo samastua ihmiseen, jonka tunteet laimenevat, jos ollaan fyysisesti erossa välillä muutaman päivän tai viikon?

Mieleen tulee myös, että jos tunteet ovat noin vaihtelualttiit, niin mitäs sitten, jos joudutaan olosuhteiden pakosta olemaan enemmän erillään. Näin voi käydä vaikka työn tai sairastelun vuoksi. En haluaisi maata sairaalassa ja miettiä, että mahtaakohan se mies enää rakastaa minua, kun en ole antamassa sille huomiotani ja nukkumassa sen kanssa joka yö. Korni esimerkki kenties, mutta ymmärsit varmaan pointin.:)

hyyyyyymmm kirjoitti:

Tunnetusti pelko on ehtymätön energian lähde. Jos edes karrikatyyrin omaisesti näkee noin synkät uhat parisuhteessa lienee parempi muuttaa luostariin. Siellä kun ei piruja maalata seinille, vaan manataan aktiivisesti pois riivaamasta.

Valitettavasti taidat olla aikuisten oikeasti tosissasi.

Lue lisää

Ex logistics on oikeassa ainakin siinä, että "harmaat pelimiehet" ovat niitä pahimpia ja petollisimpia. Hehän näyttävät, vaikuttavat ja usein antavat suoraan ymmärtää olevansa ihan muuta mitä ovat.

Rentuista näkee aika suoraan että ovat renttuja, eivätkä yleensä esitä mitään muuta.Olen itse joskus nuorempana seurustellut muutaman kuukauden erään rentun kanssa, ja tämä kysyi heti alkuunsa, että "ootsä ihan varma mihin olet ryhtymässä?" :D

Onneksi ei itsellä ollut sellaista harhaluuloa, että voisin muuttaa toista radikaalisti ja tehdä rentusta ns. kunnollisen.Eikä minullla ollut siihen kyllä haluakaan, en liioin kuvitellut, että siitä tulisi joku elämänpituinen laavstoori. Olipahan mielenkiintoinen ja terapeuttinen kokemus. :)

ex logistics kirjoitti:

En usko, että normaalijärjellä varustettu ihminen leimaa kaikki miehet pahaksi vain siksi, että oma kumppani oli sellainen? Tällainen jyrkästi kategorisoiva henkilö on kyllä aivan epäkypsä.

Tunnen ns. suorittajanaisia, mutta itse en tunnustaudu sellaiseksi. Olen jo ajat sitten lopettanut viikottaisen leipomisen, viikonpäivään sidotun siivoamisen/ lakananvaihdon, kaappien siivoamisen jouluksi, ja miesten harmiksi en enää edes meikkaa arkena ja lopetin korkokenkien käytön kun selkä alkoi reistailla. en välitä edes liikakiloista, vaikka se on nykyisin pahin synti maan päällä.

Ihan tavallinen arkistruktuuri on monelle niin haastavaa että se vie mehut kokonaan. Itsekin poden nyt huonoa omatuntoa siitä, että olen istunut kaksi aamua koneella kirjoittamassa tähän ketjuun ja pakolliset kotihommat seisoo. Nytkin pitäisi olla tekemässä lounasta. Kaikesta muusta voin tinkiä, mutta meillä on aina noudatettu säännöllisiä ruoka-aikoja, jos en ole sairas tai joku aivan poikkaustilanne. Hamppareita tai roiskepizzoja ei meillä pääruokana syödä. Olen niiiin vttuuntunut ainaiseen ruoanlaittoon (kuten moni muukin tuntemani äiti) että kun olen yksin vkonlopun, menen ravintolaan syömään tai syön vain leipää. Kun pyörität samaa rumbaa n.18-20 vuotta, alkaa oikeasti kaivata aikaa jolloin ei OLE PAKKO tehdä ruokaa, vaan sitä saa tehdä jos haluaa. Sinkkuna, kun ei ollut lapsia, jaksoi kokata kolme tuntia jotain extremeoutoa isotöistä ruokaa. Nykyisin on pakko lauantai/ pyhäaamuna alkaa kuoria klo 10 perunoita ja vääntään kastilketta, salaattia tmv, että saa lounaan pöytään viim klo 12. Ja kun olet saanut keittiön siivottua, alat tehdä päivällistä. Onko tämä suorittamista? Että haluaa tehdä terveellistä kotiruokaa ja opettaa lapset säännöllisiin ruoka-aikoihin? Mitä tarkoitat suorittamisella? Sitäkö, että naienn ottaa vallan perheessä, eikä anna miehen tehdä mitään, koska naisen mielstä mies ei osaa imuroida hyvin tmv.? Tunnen näitäkin tapauksia, ja itse saavat itseään syyttää jos väsyvät työtaakan alla. Itse olen kyllä osannut valjastaa meihen ja lapset imuroimaan ja tekemään kotitöitä. Nykyisin en enää siivoa itse, vaan lapsi siivoaa koko asunnon ja saa siitä ylimääräsitä rahaa palkaksi.

Esimerkki lapsiperheen äidin elämästä voi olla esim. että äiti lähtee aamulla klo 7 töihin, palaa klo 17 ruokakaupan kautta, laittaa ruoan ja siivoaa keittiön, katsoo postit. Sen jälkeen 2 iltana viikosta istuu penskojen treeneissä kentän/ sählysalin laidalla. Yhtenä iltana oma treeni/ harrastus: Kotiin klo 20-21, laittaa pyykit koneeseen, laittaa iltapalan, siivoaa taas keittiön, katsoo kymmenen uutiset, levittää pyykit, menee nukkumaan klo 23. Yhtenä iltana tai lauantaina siivotaan, sunnuntaina taas sekä oma liikuntaharrastus että lasten treenejä. Sama toistuu esim. 10 vuotta.

Kuten aiemmin kirjoitin, en ole etsinyt kumppania vuosikausiin vaan tein päätöksen että se on ajankohtaista vasta sitten kun asun yksin. Olet kuitenkin törmännyt kaltaisiini naisiin, jotka eivät halua muuttaa yhteen - harmillista. Auttaisiko asiaa, jos laadit sellaisen profiilin nettiin, jossa tuot selvästi esille, että etsit tiivistä parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan arjen ilot, surut, kuin myös kotityötkin? Tähänkin ketjuun vastasi nainen, joka nimenomaan haluaa saman katon alle, joten kyllä heitäkin siis on.

Pariutuminen on nykyisin vaikeaa, jopa mahdotonta, jos on jo lapset tehty, eikä ole suin päin syöksymässä suhteeseen kenentahansa kanssa (vrt hyväksikäytön kohteeksi joutuneet YH:T). Eihän se ollut helppoa nuorenakaan, mutta nyt kun ikä tuo mukanaan ison ripauksen harkintakykyä, nuo tuhoon tuomitut ja pelkän kemian varaan rakennetut suhteet karsiutuvat heti alkuunsa. Pitäisi löytyä kemian ja järjen harmonia - molemmin puolin - minkä tod.näköisyys on 1 %. Minusta, vahvasti tunneihmisestä, kasvoi 10 vuodessa inhorealisti ; D

En ymmärrä miksi tuot lopussa esiin, että kannattaa lukea Tirkkosen teksti, ennen kuin rupeaa yksin/ yhteishuoltajaksi..? Aika ikävä syytöshän lauseeseesi sisältyy. Ihan kuin ihmiset tieten tahtoen pyrkisivät yksin/ yhteishuoltajuuteen. Jos olisin itse ollut nuorena yhtä ehdoton tuon yhteen muuttamisen ja pitkän tutustumisajan suhteen kuin nyt, en ehkä olisi päätynyt avioliittoon joka hajoaa. Tämä vain korostaa sitä, miten järkevää on tutustua tuo 3-5 vuotta,e nnen kuin muuttaa kenenkään kanssa yhteen, saati tekee lapsia. Juuri näinhän nirsoiksi haukutut nuoret sinkkunaiset toimii, eli valikoivat tarkkaan knenen kanssa suostuvat parisuhteeseem ettei heille kävisi kuten äitiensä sukupolvelle, jollin mennään liian pian yhteen ja päädytään sitten eroon.

Kumpi siis on järkevää - olla valikoiva ja hitaasti etenevä ja löytää oikeasti kestävä liitto, vai kokeilla vähän sitä sun tätä ja päätyä eronneeksi/ YH:ksi tänne palstoille ulisemaan ; D

Lue lisää

Kyllähän tuo aika kovalta suorittamiselta kuulostaa. Selvästi kaipaat kehuja ja tunnustusta, siitä että kykenet yksin suoriutumaan tuosta hurjasta urakasta ja vielä kannat uhrautuvaisesti vastuusi perheestäsi. Mutta jos perheessä olisi läsnä fiksu mies, niin normaalin arjen pyörittäminen ei olisi pelkästään äidin vastuulla. Minä ainakin rakastan ruoanlaittoa ja mielelläni laittaisin sitä isommallekin perheelle, enkä kiroilisi kuinka vittumaista se on. Ruoan laittaminen on hauskaa. Miksi muuten ex logistics maksat lapsellesi palkkaa siivoamisesta, vaikka siivoaminenhan on ihan normaalia arkeen kuuluvaa toimintaa, kuten ruoan laittaminenkin? Nythän lapsesi oppii, että se on jotenkin ehdollista toimintaa jota tehdään ainoastaan palkkion toivossa. Ei millään pahalla, mutta todennäköisesti hän ei koskaan tule jakamaan kotitöitä omassa tulevassa parisuhteessaan.

Kokemusta on kirjoitti:

Kyllähän tuo aika kovalta suorittamiselta kuulostaa. Selvästi kaipaat kehuja ja tunnustusta, siitä että kykenet yksin suoriutumaan tuosta hurjasta urakasta ja vielä kannat uhrautuvaisesti vastuusi perheestäsi. Mutta jos perheessä olisi läsnä fiksu mies, niin normaalin arjen pyörittäminen ei olisi pelkästään äidin vastuulla. Minä ainakin rakastan ruoanlaittoa ja mielelläni laittaisin sitä isommallekin perheelle, enkä kiroilisi kuinka vittumaista se on. Ruoan laittaminen on hauskaa. Miksi muuten ex logistics maksat lapsellesi palkkaa siivoamisesta, vaikka siivoaminenhan on ihan normaalia arkeen kuuluvaa toimintaa, kuten ruoan laittaminenkin? Nythän lapsesi oppii, että se on jotenkin ehdollista toimintaa jota tehdään ainoastaan palkkion toivossa. Ei millään pahalla, mutta todennäköisesti hän ei koskaan tule jakamaan kotitöitä omassa tulevassa parisuhteessaan.

Lue lisää

Jos lapsi siivoaa koko kämpän yksin, niin mielestäni ihan ok maksaa siitä jotain pientä korvausta. Eri asia on tietysti oman huoneen siivoaminen ja omien jälkien korjaaminen, ne pitäisi olla itsestäänselviä.

Sain itse rahaa lapsena joistain ylimääräisistä töistä, joita tein kotona tai pihalla tai pellolla (asuimme siis maalla). Mielestäni se on parempi tapa kuin syytää esim. lapsille valtavan isoja taskurahoja ilman, että lapset tekevät sen eteen yhtään mitään.

Ja ainakin itseäni tuo vain kannusti työntekoon ja ahkeruuteen. Eikä ole "vääristänyt" asennettani kotitöihin ja niiden jakamiseen.

*Nana* kirjoitti:

Oma aika ja tila ovat suhteellisia käsitteitä ja merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Joillekin riittää omaksi ajaksi tunti silloin, pari tuntia tällöin. Itselleni ei riittäisi alkuunkaan. Voin esim. haluta viettää koko viikonlopun (tai enemmänkin) täysin yksin omassa rauhassa ja kenties uppoutua omiin luoviin projekteihini.

Jos tunteesi voimakkuus vaihtelee sen mukaan miten paljon toinen on fyysisesti läsnä, niin eikö se silloin ole epävakaata, ainakin tietyssä mielessä? Itsellä on kokemusta siitäkin, että tunne mieheen on säilynyt täysin muuttumattomana ja vahvana, vaikka en nähnyt tai ollut muutenkaan tekemisessä miehen kanssa vähän yli vuoteen. Joten ymmärrät varmaan, että minun ei ole helppo samastua ihmiseen, jonka tunteet laimenevat, jos ollaan fyysisesti erossa välillä muutaman päivän tai viikon?

Mieleen tulee myös, että jos tunteet ovat noin vaihtelualttiit, niin mitäs sitten, jos joudutaan olosuhteiden pakosta olemaan enemmän erillään. Näin voi käydä vaikka työn tai sairastelun vuoksi. En haluaisi maata sairaalassa ja miettiä, että mahtaakohan se mies enää rakastaa minua, kun en ole antamassa sille huomiotani ja nukkumassa sen kanssa joka yö. Korni esimerkki kenties, mutta ymmärsit varmaan pointin.:)

Lue lisää

Kirjoitin yöllä väsyneenä ehkä hieman epäselvästi, mutta tarkoitin sitä että tunteet ja sitoutuminen ovat mielestäni eri asia. Elin exäni kanssakin täysin sitoutuneena parisuhteeseen hänen kanssaan useamman vuoden vaikka rakastumisen tunteet olivat jo hiipuneet kokonaan. Sitoutumisen voi järkiperusteisesti päättää, mutta tunteet syntyvät alitajuisesti ja perustuvat kehon biologiaan. Jos on aidosti rakastunut toiseen, niin eivät tunteet tietenkään vaihtele sen mukaan kuinka paljon ollaan yhdessä, sitä en tarkoittanut. Mutta tutkitusti mies on sen luontoinen, että kaipaa huomiota sydämen valitultaan. Eihän se automaattisesti tarkoita, että tunteet häviävät erossa ollessa. Mutta suhteeseen voi tulla ongelmia, jollei sitä osaa oikealla tavalla hoitaa. Ja miehillä ja naisilla on keskimäärin erilaiset tarpeet parisuhteessa.

Tässä ketjussa käsittääkseni puhutaan suhteen aloittamisesta lapsellisten 40 naisten kanssa. Väitän, että yleisesti ottaen miehille on epätodennäköistä syntyä aitoja tunteita naista kohtaan joka on valmis lasten takia tapaamaan ainoastaan silloin tällöin, ehkä kerran parissa viikossa. Ainakin itselleni se olisi epätodennäköistä. Olen ollut ihastunut yh-äitiin ja minua häiritsi kovasti harvat tapaamiskerrat ja jouduin inhottavasti arvioimaan omia tunteitani ja niiden aitoutta. Olin tosi surullinen etten saanut edes mahdollisuutta yrittää kunnon suhdetta. Ja tuli tunne ettei hän arvostanut tunteitani eikä itse ollut tosissaan kiinnostunut. Ja vastaavia esimerkkejä on ollut muitakin kuin tämä yksi.

Ymmärrät varmaan ettei uuteen tuntemattomaan ihmiseen pysty edes tutustumaan kunnolla, jollei hänen kanssaan saa viettää aikaa. Tai sitten sille tutustumiselle pitää tosiaan antaa aikaa useita vuosia, kuten ex logistics täällä kirjoitti. En ymmärrä, miten tunteet minun puoleltani voivat näyttää epävakaalta, jos tosissani haluaisin aloittaa parisuhteen ja siihen ei anneta aitoa mahdollisuutta. Minusta on normaalia, jos rakastutaan niin halutaan viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Sitten kun suhde on vakiintunut, niin elämässä voi tulla tilanteita jolloin ei olla yhdessä mutta silti suhde elää ja voi hyvin. Eikö tämä nyt ole päivänselvä asia?

ex logistics kirjoitti:

En usko, että normaalijärjellä varustettu ihminen leimaa kaikki miehet pahaksi vain siksi, että oma kumppani oli sellainen? Tällainen jyrkästi kategorisoiva henkilö on kyllä aivan epäkypsä.

Tunnen ns. suorittajanaisia, mutta itse en tunnustaudu sellaiseksi. Olen jo ajat sitten lopettanut viikottaisen leipomisen, viikonpäivään sidotun siivoamisen/ lakananvaihdon, kaappien siivoamisen jouluksi, ja miesten harmiksi en enää edes meikkaa arkena ja lopetin korkokenkien käytön kun selkä alkoi reistailla. en välitä edes liikakiloista, vaikka se on nykyisin pahin synti maan päällä.

Ihan tavallinen arkistruktuuri on monelle niin haastavaa että se vie mehut kokonaan. Itsekin poden nyt huonoa omatuntoa siitä, että olen istunut kaksi aamua koneella kirjoittamassa tähän ketjuun ja pakolliset kotihommat seisoo. Nytkin pitäisi olla tekemässä lounasta. Kaikesta muusta voin tinkiä, mutta meillä on aina noudatettu säännöllisiä ruoka-aikoja, jos en ole sairas tai joku aivan poikkaustilanne. Hamppareita tai roiskepizzoja ei meillä pääruokana syödä. Olen niiiin vttuuntunut ainaiseen ruoanlaittoon (kuten moni muukin tuntemani äiti) että kun olen yksin vkonlopun, menen ravintolaan syömään tai syön vain leipää. Kun pyörität samaa rumbaa n.18-20 vuotta, alkaa oikeasti kaivata aikaa jolloin ei OLE PAKKO tehdä ruokaa, vaan sitä saa tehdä jos haluaa. Sinkkuna, kun ei ollut lapsia, jaksoi kokata kolme tuntia jotain extremeoutoa isotöistä ruokaa. Nykyisin on pakko lauantai/ pyhäaamuna alkaa kuoria klo 10 perunoita ja vääntään kastilketta, salaattia tmv, että saa lounaan pöytään viim klo 12. Ja kun olet saanut keittiön siivottua, alat tehdä päivällistä. Onko tämä suorittamista? Että haluaa tehdä terveellistä kotiruokaa ja opettaa lapset säännöllisiin ruoka-aikoihin? Mitä tarkoitat suorittamisella? Sitäkö, että naienn ottaa vallan perheessä, eikä anna miehen tehdä mitään, koska naisen mielstä mies ei osaa imuroida hyvin tmv.? Tunnen näitäkin tapauksia, ja itse saavat itseään syyttää jos väsyvät työtaakan alla. Itse olen kyllä osannut valjastaa meihen ja lapset imuroimaan ja tekemään kotitöitä. Nykyisin en enää siivoa itse, vaan lapsi siivoaa koko asunnon ja saa siitä ylimääräsitä rahaa palkaksi.

Esimerkki lapsiperheen äidin elämästä voi olla esim. että äiti lähtee aamulla klo 7 töihin, palaa klo 17 ruokakaupan kautta, laittaa ruoan ja siivoaa keittiön, katsoo postit. Sen jälkeen 2 iltana viikosta istuu penskojen treeneissä kentän/ sählysalin laidalla. Yhtenä iltana oma treeni/ harrastus: Kotiin klo 20-21, laittaa pyykit koneeseen, laittaa iltapalan, siivoaa taas keittiön, katsoo kymmenen uutiset, levittää pyykit, menee nukkumaan klo 23. Yhtenä iltana tai lauantaina siivotaan, sunnuntaina taas sekä oma liikuntaharrastus että lasten treenejä. Sama toistuu esim. 10 vuotta.

Kuten aiemmin kirjoitin, en ole etsinyt kumppania vuosikausiin vaan tein päätöksen että se on ajankohtaista vasta sitten kun asun yksin. Olet kuitenkin törmännyt kaltaisiini naisiin, jotka eivät halua muuttaa yhteen - harmillista. Auttaisiko asiaa, jos laadit sellaisen profiilin nettiin, jossa tuot selvästi esille, että etsit tiivistä parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan arjen ilot, surut, kuin myös kotityötkin? Tähänkin ketjuun vastasi nainen, joka nimenomaan haluaa saman katon alle, joten kyllä heitäkin siis on.

Pariutuminen on nykyisin vaikeaa, jopa mahdotonta, jos on jo lapset tehty, eikä ole suin päin syöksymässä suhteeseen kenentahansa kanssa (vrt hyväksikäytön kohteeksi joutuneet YH:T). Eihän se ollut helppoa nuorenakaan, mutta nyt kun ikä tuo mukanaan ison ripauksen harkintakykyä, nuo tuhoon tuomitut ja pelkän kemian varaan rakennetut suhteet karsiutuvat heti alkuunsa. Pitäisi löytyä kemian ja järjen harmonia - molemmin puolin - minkä tod.näköisyys on 1 %. Minusta, vahvasti tunneihmisestä, kasvoi 10 vuodessa inhorealisti ; D

En ymmärrä miksi tuot lopussa esiin, että kannattaa lukea Tirkkosen teksti, ennen kuin rupeaa yksin/ yhteishuoltajaksi..? Aika ikävä syytöshän lauseeseesi sisältyy. Ihan kuin ihmiset tieten tahtoen pyrkisivät yksin/ yhteishuoltajuuteen. Jos olisin itse ollut nuorena yhtä ehdoton tuon yhteen muuttamisen ja pitkän tutustumisajan suhteen kuin nyt, en ehkä olisi päätynyt avioliittoon joka hajoaa. Tämä vain korostaa sitä, miten järkevää on tutustua tuo 3-5 vuotta,e nnen kuin muuttaa kenenkään kanssa yhteen, saati tekee lapsia. Juuri näinhän nirsoiksi haukutut nuoret sinkkunaiset toimii, eli valikoivat tarkkaan knenen kanssa suostuvat parisuhteeseem ettei heille kävisi kuten äitiensä sukupolvelle, jollin mennään liian pian yhteen ja päädytään sitten eroon.

Kumpi siis on järkevää - olla valikoiva ja hitaasti etenevä ja löytää oikeasti kestävä liitto, vai kokeilla vähän sitä sun tätä ja päätyä eronneeksi/ YH:ksi tänne palstoille ulisemaan ; D

Lue lisää

Ai niin, ex logistics tarkoitus ei ollut syytellä mistään, vaan tarkoitin että tuo Tirkkosen kirja on suunnattu parisuhteissa oleville ja se kannattaisi lukea kun arjen ongelmat uhkaavat ajaa suhteen eroon. Mielestäni siinä on hyviä pointteja nimenomaan perheenäideille, jotka ovat kyllästyneet suorittamaan ja urakoimaan perheen arjen pyörittämisessä. Pointti on se, että miehenkin kuuluisi ottaa vastuuta arjesta ja suhteen hyvinvoinnista. Hieman luolamiesmeininkiä, intohimon palauttamista ja arjen kohtaamista rennommin. Ja lapsetkin kasvavat siinä sivussa ihan hyvin, kun vanhemmat ovat onnellisia.

Olen omien tuttavienikin tapauksissa niin monta kertaa nähnyt kuinka ongelmien tullessa kumpikin osapuoli vaan kaivautuu syvemmälle poteroissaan eikä minkäänlainen joustaminen tai kompromissi tule kysymykseenkään. Tilanteet muistuttavat niin usein näitä väittelyitä täällä keskutelupalstalla. On oikeastaan aika jännä huomata, kuinka miehet ja naiset pakonomaisesti yrittävät saada toisistaan seuraa ja kumppanin, mutta sitten arjessa mitkään käsitykset ja ajatukset eivät ole niin kaukana toisistaan kuin miehen ja naisen. Parisuhteen kamalassa arjessa kannattaisi itse kunkin muistella, mistä syistä siihen parisuhteeseen alunperin on ryhdytty. Ja palauttaa se alkuperäinen tunne siihen arkeen. Varmasti päädyttäisiin paljon harvemmin eroon ja ei tarvitsisi täällä spekuloida 40 ihmisten motiiveja ja elämäntapoja.

Harkitsevatko nuoret naiset tosiaan yhteenmuuttamista noin pitkään? Kaikkein hurjimmalta kuulostaa täällä kuultuna sellainen asenne, että lähtökohtaisestikaan ei edes oletettaisi suhteen kestävän kuin muutaman vuoden. Että parisuhde olisi nykyään pelkkää kertakäyttökamaa. Juuri ja juuri ehdittäisiin ne mukulat vääntämään ennenkuin olisi aika siirtyä seuraavaan liukuhihnakumppaniin. Ex logistics ei ehtisi edes tutustua kumppaniinsa saati muuttaa yhteen, kun olisi jo aika erota. :)

*Nana* kirjoitti:

Jos lapsi siivoaa koko kämpän yksin, niin mielestäni ihan ok maksaa siitä jotain pientä korvausta. Eri asia on tietysti oman huoneen siivoaminen ja omien jälkien korjaaminen, ne pitäisi olla itsestäänselviä.

Sain itse rahaa lapsena joistain ylimääräisistä töistä, joita tein kotona tai pihalla tai pellolla (asuimme siis maalla). Mielestäni se on parempi tapa kuin syytää esim. lapsille valtavan isoja taskurahoja ilman, että lapset tekevät sen eteen yhtään mitään.

Ja ainakin itseäni tuo vain kannusti työntekoon ja ahkeruuteen. Eikä ole "vääristänyt" asennettani kotitöihin ja niiden jakamiseen.

Lue lisää

Okei, ehkä ajattelin tuon asian turhan kärjistetysti. Jos kyse on koko asunnon siivoamisesta, niin palkka tuolla tavoin on varmaan ihan ok. No, minuahan jo arvosteltiinkin etten ymmärrä lapsiperheen arjesta mitään. ;)

Kokemusta on kirjoitti:

Kirjoitin yöllä väsyneenä ehkä hieman epäselvästi, mutta tarkoitin sitä että tunteet ja sitoutuminen ovat mielestäni eri asia. Elin exäni kanssakin täysin sitoutuneena parisuhteeseen hänen kanssaan useamman vuoden vaikka rakastumisen tunteet olivat jo hiipuneet kokonaan. Sitoutumisen voi järkiperusteisesti päättää, mutta tunteet syntyvät alitajuisesti ja perustuvat kehon biologiaan. Jos on aidosti rakastunut toiseen, niin eivät tunteet tietenkään vaihtele sen mukaan kuinka paljon ollaan yhdessä, sitä en tarkoittanut. Mutta tutkitusti mies on sen luontoinen, että kaipaa huomiota sydämen valitultaan. Eihän se automaattisesti tarkoita, että tunteet häviävät erossa ollessa. Mutta suhteeseen voi tulla ongelmia, jollei sitä osaa oikealla tavalla hoitaa. Ja miehillä ja naisilla on keskimäärin erilaiset tarpeet parisuhteessa.

Tässä ketjussa käsittääkseni puhutaan suhteen aloittamisesta lapsellisten 40 naisten kanssa. Väitän, että yleisesti ottaen miehille on epätodennäköistä syntyä aitoja tunteita naista kohtaan joka on valmis lasten takia tapaamaan ainoastaan silloin tällöin, ehkä kerran parissa viikossa. Ainakin itselleni se olisi epätodennäköistä. Olen ollut ihastunut yh-äitiin ja minua häiritsi kovasti harvat tapaamiskerrat ja jouduin inhottavasti arvioimaan omia tunteitani ja niiden aitoutta. Olin tosi surullinen etten saanut edes mahdollisuutta yrittää kunnon suhdetta. Ja tuli tunne ettei hän arvostanut tunteitani eikä itse ollut tosissaan kiinnostunut. Ja vastaavia esimerkkejä on ollut muitakin kuin tämä yksi.

Ymmärrät varmaan ettei uuteen tuntemattomaan ihmiseen pysty edes tutustumaan kunnolla, jollei hänen kanssaan saa viettää aikaa. Tai sitten sille tutustumiselle pitää tosiaan antaa aikaa useita vuosia, kuten ex logistics täällä kirjoitti. En ymmärrä, miten tunteet minun puoleltani voivat näyttää epävakaalta, jos tosissani haluaisin aloittaa parisuhteen ja siihen ei anneta aitoa mahdollisuutta. Minusta on normaalia, jos rakastutaan niin halutaan viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Sitten kun suhde on vakiintunut, niin elämässä voi tulla tilanteita jolloin ei olla yhdessä mutta silti suhde elää ja voi hyvin. Eikö tämä nyt ole päivänselvä asia?

Lue lisää

Tunteet ja sitoutuminen ovat todellakin kaksi eri asiaa. Samoin ovat rakastuminen ja rakastaminen; ensimmäinen tapahtuu, jos on tapahtuakseen, jälkimmäisessä on mukana se tahtoelementti. Eihän naimisiin mentäessäkään kysytä, että rakastatko, vaan tahdotko rakastaa. Siinä on mukana se tahto sitoutua, hoitaa suhdetta ja tehdä työtä sen eteen.

Yleensä ja keskimäärin kai naisilla on suurempi tarve parisuhteessa saada huomiota kumppaniltaan kuin miehillä. Tai miehillä se huomion tarve kietoutuu enemmän seksin ympärille, kun taas naiset haluavat huomiota ja hellyyttä myös muulloin. Tai tämä on ainakin se yleinen, varsin sitkeässä oleva käsitys. Totuus lienee sitten mitä lienee. Luonnollisesti yksilöllistä vaihtelua on paljon tässäkin.

Olen pahoillani noista yh-kokemuksistasi. Tiedän kyllä itsekin, miltä tuntuu kun tunteisiin ei vastata tai vastataan paljon laimeammin tai vähäisemmällä intensiteetillä mitä itse tuntee. Mutta harvassa kai ovat keski-ikäiset ihmiset, jotka ovat säästyneet sydänsuruilta. Itse lähden myös siitä, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki kohtaamamme ihmiset ovat tulleet opettamaan meille jotakin ja auttamaan meitä kasvamaan henkisesti. Usein ne tuskallisimmat kokemukset tulevat niiltä kaikkein tärkeimmiltä opettajilta. Jos kaikki menisi aina putkeen ja kaikki olisi aina hyvin, emme juurikaan kasvaisi.

Parisuhteeseen sitoutuminenhan on aina tietyllä tavalla riskin ottamista. Koskaan ei voi olla varma miten siinä käy ja mitä kaikkea tulee eteen. Vaikka yrittäisi kaikkensa, niin silti voi käydä köpelösti eikä juttu toimikaan. Yh:lla se riski on tavallaan tuplariski, koska siinä on mukana myös se lapsi tai lapset. Joten ei se toisaalta ole ihme, jos monet yh:t ovat näissä asioissa varovaisia, ehkäpä joskus jopa ylivarovaisia

Kiinnität nyt huomiota tuohon tunteiden epävakaus –juttuun vähän enemmän kuin olisi mieleeni. :) En oikeastaan edes tarkoittanut osoittaa sitä sinulle henkilökohtaisesti, koska enhän minä sinua edes tunne. Se oli enemmänkin yleisen tason tulkinta tai reaktio siihen mitä kirjoitit. Voi olla, että tunne-elämäsi on yhtä vakaata tai jopa vakaampaa kuin itselläni. Ainakin se vaikuttaa varsin herkältä ja vahvalta.

Totta kai rakkaansa kanssa haluaa viettää paljon aikaa, mutta jos siellä perusluonteessa on vaikkapa se oman tilan tarve, niin kuin esim. itselläni, niin ei sitä oikein sieltä poiskaan saa –ainakaan ilman että tekee jonkin sortin väkivaltaa itselleen. Ja itselläni toimii nimenomaan esim. puhelinsoitot, jotka taisit jossain vaiheessa mainita. Edellisen kumppanin kanssa soiteltiin joskus viisikin kertaa päivässä. Tai sitten on niin, etten vain ole kohdannut sellaista niin täysin itselleni sopivaa ihmistä, jonka kanssa haluaisin elää tiiviimmin yhdessä. On kai sekin mahdollista.

Joka tapauksessa olennaistahan tässä kaikessa on, että itse kunkin soisi löytävän sellaisen kumppanin, jonka tarpeet ovat samantyyppiset kuin omat. Niin yksinkertaista, mutta silti niin monimutkaista.

hyyyyyymmm kirjoitti:

Tunnetusti pelko on ehtymätön energian lähde. Jos edes karrikatyyrin omaisesti näkee noin synkät uhat parisuhteessa lienee parempi muuttaa luostariin. Siellä kun ei piruja maalata seinille, vaan manataan aktiivisesti pois riivaamasta.

Valitettavasti taidat olla aikuisten oikeasti tosissasi.

Lue lisää

Kuvasin nettideittailua naisen näkökulmasta, en parisuhdetta. Ikävä kyllä, moni naistuttavani jakaa kokemukseni asiasta.

Kokemusta on kirjoitti:

Kyllähän tuo aika kovalta suorittamiselta kuulostaa. Selvästi kaipaat kehuja ja tunnustusta, siitä että kykenet yksin suoriutumaan tuosta hurjasta urakasta ja vielä kannat uhrautuvaisesti vastuusi perheestäsi. Mutta jos perheessä olisi läsnä fiksu mies, niin normaalin arjen pyörittäminen ei olisi pelkästään äidin vastuulla. Minä ainakin rakastan ruoanlaittoa ja mielelläni laittaisin sitä isommallekin perheelle, enkä kiroilisi kuinka vittumaista se on. Ruoan laittaminen on hauskaa. Miksi muuten ex logistics maksat lapsellesi palkkaa siivoamisesta, vaikka siivoaminenhan on ihan normaalia arkeen kuuluvaa toimintaa, kuten ruoan laittaminenkin? Nythän lapsesi oppii, että se on jotenkin ehdollista toimintaa jota tehdään ainoastaan palkkion toivossa. Ei millään pahalla, mutta todennäköisesti hän ei koskaan tule jakamaan kotitöitä omassa tulevassa parisuhteessaan.

Lue lisää

En todellakaan kaipaa kehuja kotitöistäni tai koe uhrautuvani. Minulla vain on tapana vääntää rautalangasta lapsiperheen arkirutiineja ymmärtämättömälle ihmiselle.Yksi läheisimmistä ystävistäni on lapseton nuorimies (ei mikään seksisuhde huom.), eikä hän meinaa millään ymmärtää, että en voi tuosta vaan spontaanisti lähteä ja tehdä mitä vaan, tai edes puhua puhelimessa jonninjoutavia kesken kotihommien.

Kuten toiseen ketjuun kirjoitin, kaikki esimerkkini lapsiperheen arjesta EI OLE MINUN ELÄMÄÄNI, vaan heijastuksia ystävättärien elämästä. En esim itse ole istunut kentän laidalla monta iltaa vkossa, mutta tunnen naisia jotka näin tekevät, tekstaavat/ soittavat sitten sieltä ajan kuluksi. Tuo ruoanlaittoesimerkki oli ihan omasta takaa ja olen todellakin alkanut inhota ruoanlaittoa: Lähes kaikki muutkin äidit lähipiirissäni kokevat nimenomaan ruoanlaiton ikävimmäksi arkirutiiniksi. Toki tunnen myös perheitä, joissa mieskin tekee ruokaa. Oma isäni on oiva esimerkki tästä : )

Valitettavasti arkiaskareiden "suorittaminen" on rankkaa, ne hommat kun on joka tap pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin.

Viimeinen kommenttisi osoitti kyllä täydellisen tietämättömyytesi lasten kasvattamisesta. Oma lapseni on ainoa tuntemani yläasteikäinen, joka tekee kodin täyden viikkosiivouksen säännöllisesti, itsenäisesti ja mukisematta. En tunne yhtäkään teiniä, joka edes rahasta suostuisi siivoamaan koko asuntoa joka viikko. Meillä siihen menee pari tuntia (imuroiminen, matot ulos, lattianpesu) Totta kai lapsi tekee normaalit rutiinihommat, kuten astianpesukoneen tyhjentämiset, hoitaa vaatteensa pyykkiin - puhtaat kaappiin ja huoneensa siivoamisen itse, ilman palkkaa. Maksan lapselle viikkosiivouksesta saman palkan kuin siivooja jaa TES:n mukaan verojen jälkeen käteen. Hän on todellakin oppinut kuinka monta tuntia täytyy siivota ennen kuin voi ostaa 80e kauko-ohjattavan auton, ja kannattaako tunnin palkkaa laittaa marmeladirasiaan. Myös vaatimukset uusista farkuista loppuivat siihen kun kaapissa on 4 eri väriset siistit farkut ja ilmoitin että lisää voi ostaa siivousrahoilla. Lapseni osaa jo nyt arvostaa työntekoa ja myös nauttia työnsä tuloksesta = ihastelee siistiä kotia. Kyselee jo milloin saa mennä mummolaan siivoamaan ja aloittaa mainosten jakamisen. Että sellaisen laiskurin olen kasvattanut.

Mistäs meinasit minulle ruokaa laittavan ja kotitöitä tekevän miehen löytää, sellaisen joka myös tykkää minusta ja lapsistani eikä pelkistä kotihommista ; D

Kokemusta on kirjoitti:

Ai niin, ex logistics tarkoitus ei ollut syytellä mistään, vaan tarkoitin että tuo Tirkkosen kirja on suunnattu parisuhteissa oleville ja se kannattaisi lukea kun arjen ongelmat uhkaavat ajaa suhteen eroon. Mielestäni siinä on hyviä pointteja nimenomaan perheenäideille, jotka ovat kyllästyneet suorittamaan ja urakoimaan perheen arjen pyörittämisessä. Pointti on se, että miehenkin kuuluisi ottaa vastuuta arjesta ja suhteen hyvinvoinnista. Hieman luolamiesmeininkiä, intohimon palauttamista ja arjen kohtaamista rennommin. Ja lapsetkin kasvavat siinä sivussa ihan hyvin, kun vanhemmat ovat onnellisia.

Olen omien tuttavienikin tapauksissa niin monta kertaa nähnyt kuinka ongelmien tullessa kumpikin osapuoli vaan kaivautuu syvemmälle poteroissaan eikä minkäänlainen joustaminen tai kompromissi tule kysymykseenkään. Tilanteet muistuttavat niin usein näitä väittelyitä täällä keskutelupalstalla. On oikeastaan aika jännä huomata, kuinka miehet ja naiset pakonomaisesti yrittävät saada toisistaan seuraa ja kumppanin, mutta sitten arjessa mitkään käsitykset ja ajatukset eivät ole niin kaukana toisistaan kuin miehen ja naisen. Parisuhteen kamalassa arjessa kannattaisi itse kunkin muistella, mistä syistä siihen parisuhteeseen alunperin on ryhdytty. Ja palauttaa se alkuperäinen tunne siihen arkeen. Varmasti päädyttäisiin paljon harvemmin eroon ja ei tarvitsisi täällä spekuloida 40 ihmisten motiiveja ja elämäntapoja.

Harkitsevatko nuoret naiset tosiaan yhteenmuuttamista noin pitkään? Kaikkein hurjimmalta kuulostaa täällä kuultuna sellainen asenne, että lähtökohtaisestikaan ei edes oletettaisi suhteen kestävän kuin muutaman vuoden. Että parisuhde olisi nykyään pelkkää kertakäyttökamaa. Juuri ja juuri ehdittäisiin ne mukulat vääntämään ennenkuin olisi aika siirtyä seuraavaan liukuhihnakumppaniin. Ex logistics ei ehtisi edes tutustua kumppaniinsa saati muuttaa yhteen, kun olisi jo aika erota. :)

Lue lisää

Kannatan kyllä kaikenlaisen tieteellisen kirjallisuuden hyödyntämistä ihmisen henk. kehityksen kuin parisuhteenkin kasvun mahdollistamiseksi. En kuitenkaan omia menneitä parisuhteitani ala täällä netissä setvimään, en kirjojen kera enkä ilman. Eroihin on useita syitä ja joskus jotkut ihmiset eivät suostu keskustelemaan/ millään tapaa analysoimaan itseään, silloin ei kirjat tai terapia auta. Enkä nyt puhu itsestäni tai eksistäni : )

Olet selvästikin halukas analyysiin, kasvuun. Siksi ihmettelenkin miksi juuri sinä olet päätynyt hulluihin suhteisiin naisten kanssa jotka pitävät sinua kaapissa ja ottavat sitten käyttönsä sieltä kun heitä huvittaa..? Voisitko ajatella analysoivasi parisuhteen etsimistä ja sen rakennustekijöitä yhtä intohimoilla kuin itse suhdetta? Kuten minä ja joku muukin ihmettelee, miksi ei voisi jo ennen suhteeseen ryhtymistä tehdä selväksi mitä suhteelta haluaa, nii ei päätyisi tilanteeseen jossa toinen haluaa tavata 2 viikon välein ja/ tai piilotella kumppania läheisiltään..

Olen surullinen kun sinua on pidetty kaapissa kuin vanhaa nallea. Tee siis jo alussa selväksi että haluat muuta. Taidat olla hiukkasen idealistinen romantikko, mikä on hieno piirre miehessä : ) Alan kohta tässä itse ehdottelemaan treffejä sinulle, jos vaikka tulisit tänne makkarakastiketta tekemään. Siivottu on jo : D

Minulla on useita nuoria sinkkunaisia tuttavapiirissäni, ovat haeskelleet elämänsä miestä jo vuosikaudet. Rima nousee koko ajan, mitä enemmän pettymyksiä kohtaavat. Jotkut ovat asuneet avoliitossa jo usean miehen kanssa. Eivät enää halua muuttaa liian nopeasti yhteen, alkaa olla rankkaa tuo jatkuva muuttaminen vaikka ei ole lapsia. Sitten on niitä nuoria naisia, joilla on itseään vanhempi eronnut mies. Mies ajaa naisen pihalle aina kun lapset tulee sinne, roikottaa uutta suhdetta ilmassa, ei suostu muuttamaan yhteen, ei halua enää lapsia, mutta haluaa pitää nuoren naisen jota esitellä kavereille.

ex logistics kirjoitti:

Kannatan kyllä kaikenlaisen tieteellisen kirjallisuuden hyödyntämistä ihmisen henk. kehityksen kuin parisuhteenkin kasvun mahdollistamiseksi. En kuitenkaan omia menneitä parisuhteitani ala täällä netissä setvimään, en kirjojen kera enkä ilman. Eroihin on useita syitä ja joskus jotkut ihmiset eivät suostu keskustelemaan/ millään tapaa analysoimaan itseään, silloin ei kirjat tai terapia auta. Enkä nyt puhu itsestäni tai eksistäni : )

Olet selvästikin halukas analyysiin, kasvuun. Siksi ihmettelenkin miksi juuri sinä olet päätynyt hulluihin suhteisiin naisten kanssa jotka pitävät sinua kaapissa ja ottavat sitten käyttönsä sieltä kun heitä huvittaa..? Voisitko ajatella analysoivasi parisuhteen etsimistä ja sen rakennustekijöitä yhtä intohimoilla kuin itse suhdetta? Kuten minä ja joku muukin ihmettelee, miksi ei voisi jo ennen suhteeseen ryhtymistä tehdä selväksi mitä suhteelta haluaa, nii ei päätyisi tilanteeseen jossa toinen haluaa tavata 2 viikon välein ja/ tai piilotella kumppania läheisiltään..

Olen surullinen kun sinua on pidetty kaapissa kuin vanhaa nallea. Tee siis jo alussa selväksi että haluat muuta. Taidat olla hiukkasen idealistinen romantikko, mikä on hieno piirre miehessä : ) Alan kohta tässä itse ehdottelemaan treffejä sinulle, jos vaikka tulisit tänne makkarakastiketta tekemään. Siivottu on jo : D

Minulla on useita nuoria sinkkunaisia tuttavapiirissäni, ovat haeskelleet elämänsä miestä jo vuosikaudet. Rima nousee koko ajan, mitä enemmän pettymyksiä kohtaavat. Jotkut ovat asuneet avoliitossa jo usean miehen kanssa. Eivät enää halua muuttaa liian nopeasti yhteen, alkaa olla rankkaa tuo jatkuva muuttaminen vaikka ei ole lapsia. Sitten on niitä nuoria naisia, joilla on itseään vanhempi eronnut mies. Mies ajaa naisen pihalle aina kun lapset tulee sinne, roikottaa uutta suhdetta ilmassa, ei suostu muuttamaan yhteen, ei halua enää lapsia, mutta haluaa pitää nuoren naisen jota esitellä kavereille.

Lue lisää

Hei, ex logistics en ollut huomannut, että olit vastannut tännekin väliin. Näistä meidän omista ja ystäviemme kokemuksista huomaa, ettei parisuhteen etsiminen, löytäminen eikä siinä eläminen ole ollenkaan helppoa. Mutta voisihan sitä ajatella myös, että nämä ovat elämään kuuluvia asioita eikä niitä kannata liikaa stressata. Minun kokemusteni mukaan suurin ongelma parisuhteissa on epäonnistunut tai vaillinainen kommunikaatio. Eli ei puhuta tai ei puhuta oikeista asioista. Minulla on tuttavia, joiden liitto on saanut uutta puhtia kun poteroista on päätetty nousta esiin ja on annettu periksi puolin ja toisin. Ja on myös kokemus, että puhuminen oli mahdotonta koska sitä ei pystytty käymään tasavertaisesti tai toinen osapuoli ei suostunut näkemään ongelmaa. Seurauksena oli, että toinen löysi uuden ja otti hatkat. Joku voisi sanoa, että tyypillisiä tarinoita. Jättäjä jättää ja pettäjä pettää, mutta taustalla on aina joku muu ongelma ja joissain suhteissa sitä yritetään ratkoa ennen eroa ja joissain suhteissa erotaan joko heti tai sen jälkeen kun ratkaisuyritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Surullista minun mielestäni jokatapauksessa. Ääritapauksissa ei tietysti välttämättä ole muuta vaihtoehtoakaan kuin ero. Ja ääritapauksissa rakkauden hiipuminenkaan ei välttämättä ole se juttu, joka johtaa eroon.

Nuorille minä sanoisin, että varovaisuus on tervettä mutta liika varovaisuus estää elämästä. Minun nuoruudessani mentiin tunteet edellä ja spontaanisti mentiin kimppaan kun siltä tuntui. Osa on sittemmin eronnut ja osa on edelleen yhdessä, viettää normaalia perhe-elämää myötä- ja vastoinkäymisissä. Jos jo nuorena päättää huolia vain sen täydellisen kumppanin, niin ei hyvältä näytä. Varsinkin, jos täydellisyyden kriteerit ovat jostain tositeeveemaailman ja naistenlehtien utopiasta. Kumpaa pitäisi sitten pelätä enemmän, sitä että päätyy suhteeseen kypsymättömän ihmisen kanssa, joka ei osaa elää yhdessä vai sitä ettei koskaan löydä sitä täydellistä kumppania.

Seuranhakuvinkkisi minulle on otettu täällä päässä nöyränä vastaan ja makkarakastikkeen sijaan voisin tehdä sinulle myös jotain juhlavampakin ruokaa. Koska tokihan haluat, että kun mies tulee kylään niin silloin on pienen juhlan paikka. ;) Hieman minua askarruttaa meidän treffeissä se, että sinun luoksesi ei voi muuttaa ennenkuin lapset ovat lentäneet pesästä ja se, ettet tykkää nukkua lusikassa. ;D ;D

ghji kirjoitti:

On huolestuttavaa todeta miten nykyaikana arjen pyörittämiseen tarvitaan kahden aikuisen täysi työpanos. Elintason ja koneellistumisen hyödyt ulosmitataan tekemällä turhan tärkeitä. Ei mikään aika ja resurssi riitä omantunnon ja epävarmuuden tyynnyttämiseen. Todella huolestuttavaa...

Lue lisää

Samaa mieltä! Nykypäivän ilmiöitä myös se, että nostetaan kova metakka, kun vauva-aika on raskasta- se vauva itkeekin! Elämän vastoinkäymiset(joita tulee kaikille) ovatkin lähinnä traagisia tarinoita, ja niistä selviäminen ihme. Kun katsoo sitä valmisruoka määrä, mitä kaupoissa myydään, niin voi tehdä päätelmän, että varsin monessa taloudessa ruoanlaiton määrää on vähennetty tehokkaasti. Ns.normaali askareet ja eläminen saadaan kuulostamaan järkyttävälle työmäärälle. Itsekkyyttä!

koti6 kirjoitti:

Samaa mieltä! Nykypäivän ilmiöitä myös se, että nostetaan kova metakka, kun vauva-aika on raskasta- se vauva itkeekin! Elämän vastoinkäymiset(joita tulee kaikille) ovatkin lähinnä traagisia tarinoita, ja niistä selviäminen ihme. Kun katsoo sitä valmisruoka määrä, mitä kaupoissa myydään, niin voi tehdä päätelmän, että varsin monessa taloudessa ruoanlaiton määrää on vähennetty tehokkaasti. Ns.normaali askareet ja eläminen saadaan kuulostamaan järkyttävälle työmäärälle. Itsekkyyttä!

Lue lisää

Elämäntianteita on erilaisia. Voi olla taloudellisisa huolia, työttömyyttö sairastelevia lapsia tai muita läheisiä, nukkumisvaikeuksia, auto hajoilee. On myös puolisoita jotka eivät auta kotitöissä tai haastavat riitaa/ nalkuttavat. Kaikkien elämä ei ole normaalia arkea. kaikki ei myöskään ole kotona ja kotiaskareissa viihtyviä äiti-ihmisiä: vaikka olisi kuinka aiemmin tykännyt lapsista, huomaakin oman lapsen saatuaan ettei tämä lapsihomma olekaan juuri minun juttuni ja seinät kotona alkavat ahdistaa.

Itse ainakin kerroin yleisellä tasolla perusteita sille, miksi 40 nainen ei halua kiirehtiä saman katon alle jonkun kanssa, eli oman aikaa vievän arjen pyörittämisen päälle lähjteä rumbaan jossa täytyy sovittaa uusperheessä vaikkapa 6-8 ihmisen tarpeet ja menot yhteen. Ei tämä yhteensovittaminen mikään kakkupala ole kenellekään, saati jos ei ole luonteeltaan huusholli-ihminen. Jostain ihmeen syystä osa miehistä ei tajua tätä/ sitä että jotkut naiset eivät halua ehdoin tahdoin lisätyöllistää itseään vaan haluavat edes 40 vuotiaana päästä hieman helpommalla, kun siihen kerran on mahdollisuus.

ex logistics kirjoitti:

Kiva että kanssasi voi keskustella asiasta, vaikka kokemusmaailmamme onkin aivan erilainen.

Kannattaa katsoa nuo pari linkkiä. Googlettamalla "uusperhe" löydät aivan helvetillisiä kokemuksia..

Kuten linkissä on, uusperheistä valtaosa pätyy eroon:

http://yle.fi/uutiset/uusperheet_paatyvat_usein_eroon/5225589

http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/lapsi_uusperheessa/

Kuten joku ketjuun kirjoitti, on todennäköisempää kohdata Jeesus livenä, kuin löytää kuvailemasi kaltainen mies yhtään mistään.

Jos on kumppanin löytäminen sinkkuna vaikeaa (kun ei ole kuvankaunis, timmi kodinhengetär), eronneena saati YH:na se on lähes mahdotonta. Jo lapsia tehnyttä naista ei nykyään juuri arvosteta, etenkin jos on YH. Todennäköisyys kunnollisen kumppanin löytymiselle on häviävän pieni.

Olet selvästikin aika idealisti tässä parisuhdeasiasssa, eikä realiteetit pääse pintaan. Tunnetko eronneita/ yksinhuoltajia? Näin 40 naisena tunnen vain yhden ainoan eronneen naisen, joka on löytänyt uuden "kunnollisen" (mies ei juo, riitele tauotta, pahoinpitele, petä, puhu paskaa, laiskottele, vähättele, käyttäydy moukkamaisesti tmv) kumppanin siten, että ovat asuneet yhdessä useita vuosia uusperheenä. Suuri syy heidän suhteensa kestämiselle onkin se, että tuo nainen on niiiiin perinteinen roolissaan, että tekee aivan kaikki kotityöt ja mies tekee vain ns. miesten hommat. Istuu aika paljon sitten koneella ja TV:n ääressä. Nainen tekee raskasta työtä ja juuri viimeksi tavatessamme oli taas kuolemanväsynyt ja totesi että töitten ja ruoanlaiton jälkeen kaatuu sohvaan ja nukahtaa. Valitteli, että nousee siitä sitten raatona keräämään päivällispöydästä ruoat ja astiat kun mies ja lapset syöneet. Olin aika järkyttynyt ja kysyin eikö mies ja lapset voi kerätä ruokia keittiöstä, kun äiti on noin väsynyt.. Ja ne pienet lapset on miehen, naisen omat lapset on jo muuttanut pois kotoa! Tämä kuvaa hyvin sitä, mille tuokin suhde rakentuu..

Tunnen useita eronneita naisia, joilla on ollut useita suhdeyrityksiä, avoliittoja, yhteen-eroon muutamisia. Mikään ei ole kestänyt paria vuotta pitempään. Tuttavapiirissä on myös miehiä jotka muuttaneet parikin kerran jonkun naisen ja sen mukuloiden kanssa yhteen ja ero pamahtanut niissäkin suhteissa vuoden-kahden sisään. Eikä se ole ollut aina se nainen joka halusi erota, vaan erohalu on ollut välillä miehellä, kun kuulemma "nainen muuttui hirviöksi yhteenmuuton jälkeen"..

Kyllä tuollainen vekslaus edestakaisin on kauhean raskasta aikuisillekin, lapsista puhumattakaan. Tunnen muutaman tapauksen, jossa lastensuojelu on puuttunut uusperheen tilanteeseen lasten oireilemisen vuoksi ja lapset on pitänyt ottaa väliaikaiseen sijoitukseen näiden uusperhekuvioiden vuoksi. Yksi tapaus oli YH- isä, joka muutti monta kertaa eri naisten kanssa yhteen ja joka kerta tuli ero. Lapset meni ihan sekaisin.. Sitten on muutama näitä eronneita/ Yh-naisia, jotka ottavat kotiinsa aina uuden miehen ja ollaan niiiiin rakastuneita ekat vuosi-pari, kunnes alkaa riitely joko siksi että on tehty uusi vauva ja arki on liian raskasta tai siksi että mies näyttyy alkuhuuman jälkeen oikean luontonsa ja alkaa lyödä/ juoda/ pettää..

Yhä ihmettelen miksi olet törmännyt vain lapsiaan täysin piilotteleviin naisiin tai niihin jotka ehtivät tavata vain parin viikon välein? Oliko näistä keskusteltu ennen seurustelemisen aloittamista?

En minä pysty itseäni on/off-tilaan laittamaan jos ihastun. Kyllä siinä keskittyminen muihin asioihin on vaikeaa, jos mies pyörii koko ajan mielessä ja on ikävä. Naisen on silti totuteltava tuohon monessa roolissa elämiseen heti siinä vaiheessa kun eka lapsi syntyy. Vauvan oksennuksen hajuisena, silmänaluset mustana univelasta ja hormonitoiminnan seottua täytyisi silti hypätä illalla seksikkään ja kiihkeän rakastajattaren rooliin ja aamulla ottaa naamalleen virkanaisen ilme. Lisäksi täytyy jaksaa olla älykkäästi keskusteleva ja sosiaalisesti aktiivinen kansalainen, harrastaa liikuntaa ja olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Jos tämä niksnaks roolin vaihtaminen ei suju, saat huutia joika suunnasta,ennen kaikkea mies on nopsaan valittamassa että seksi kuihtui ja akka lösähti. Jotkut naiset ei vaan pysty loihtimaan itsestään seksihirmua kakkavaippakasan ja maitopullojen keskellä.

Totta kai toivon, että yksinhuoltajat ja eronneet saisivat rakkautta ja parisuhteen, mutta faktat vaan osoittaa iavan muuta ja "karhunpalvelus" se ei ole, että on varovainen. Näilläkin palstoilla ja joidenkin miesten suusta on saanut ihan livenäkin kuulla naureskelua siitä ,miten helppoa on käydä panemassa eronneita naisia kun ne yksinäisyydentuskissaan luulevat että joku heidät ja mukulansa muka huolisi vakisuhteeseen. Sinä taidatkin olla ihan ensimmäinen mies joka avoimesti sanoo, että huolisi eronneen naisen kumppaniksi..

Lue lisää

Se, että olet paranoidi, ei tarkoita sitä, etteivätkö he olisi perässäsi..

Minä olen nyt seitsemän vuotta "katsonut miltä tuntuu", ja tiedän erittäin hyvin mitä haluan: suhteen, joka ei ole pelkkää seksiä tai "seikkailua" vaan johon sitoudutaan ja jossa on turvallista vanheta yhdessä. Asumatta silti saman katon alla, tai jos yhteen muutetaan niin vasta joskus kaukana tulevaisuudessa.

En ole 20 vuoteen asunut kenenkään kanssa lukuun ottamatta lastani, joka sittemmin on jo muuttanut pois kotoa. En todellakaan sopeutuisi hetkessä siihen, että joku on koko ajan luonani. Hyviä suhteita on ollut, useiden vuosien mittaisia, eivätkä ne ole katkenneet siihen, että toinen on asunut eri kaupungissa tai jopa eri maassa. Edelleenkään en pidä välttämättömänä asua edes samassa kaupungissa mutta ei se toki mitenkään haittaisikaan, päinvastoin, nyt olisi jo aikaa tavata toista myös arki-iltaisin. Ja jos välimatka on lyhyt niin mikään ei estäisi näkemästä halutessaan vaikka joka ilta ja yöpymään puolin ja toisin aina kun siltä tuntuu.

Silti en halua saman katon alle. En kerta kaikkiaan halua alkaa vääntää siitä, miten pitää elää, mitä hankitaan, mitä ei hankita, mihin rahaa käytetään, milloin vieraita saa tulla jne. Entä jos mies haluaisi asua omistusasunnossa; pitäisikö minun ottaa lainaa ja maksaa siitä puolet vai maksaa hänelle "vuokraa" asumistyylistä, jota en itse edes halua? Entä jos mies ei halua lemmikkieläimiä kotiinsa, pitäisikö minun luopua omistani?

Aina kun mies alkaa kiirehtiä saman katon alle muuttamista, minulla herää kysymys siitä hakeeko hän sittenkin "kodinhoitajaa". Haluaisiko hän vierittää suurimman vastuun ruuanlaitosta ja siivoamisesta naiselle, kenties siksi ettei itse ole niitä asioita koskaan oppinut. Ei varmaan päde kaikkien kohdalla, mutta osalla lienee siitäkin kysymys.

Itse pidän elämästäni tällaisena, en ole valmis luopumaan tästä. Haluaisin jakaa jonkun kanssa elämäni mutta en ole valmis maksamaan sitä hintaa, että luopuisin omasta tilastani. Toisaalta mahdollisuudet löytää Suomesta vapaa, koulutettu, työssäkäyvä, toisella kierroksella oleva noin viisikymppinen mies ovat joka tapauksessa niin pienet, että on helpompi olla avoin valtakunnan rajat ylittäville mahdollisuuksille. Kun on, onneksi, mahdollisuus matkustella niin on mahdollisuudet elämänkumppanin löytämiselle muualta Euroopasta. Jos siitä ei tulekaan loppuelämän suhde niin ei sitten, mieluummin kuitenkin edes vähän aikaa onnellinen kuin loppuelämän onnettomassa suhteessa.

Nainen 40+ tosissaan kirjoitti:

Minä olen nyt seitsemän vuotta "katsonut miltä tuntuu", ja tiedän erittäin hyvin mitä haluan: suhteen, joka ei ole pelkkää seksiä tai "seikkailua" vaan johon sitoudutaan ja jossa on turvallista vanheta yhdessä. Asumatta silti saman katon alla, tai jos yhteen muutetaan niin vasta joskus kaukana tulevaisuudessa.

En ole 20 vuoteen asunut kenenkään kanssa lukuun ottamatta lastani, joka sittemmin on jo muuttanut pois kotoa. En todellakaan sopeutuisi hetkessä siihen, että joku on koko ajan luonani. Hyviä suhteita on ollut, useiden vuosien mittaisia, eivätkä ne ole katkenneet siihen, että toinen on asunut eri kaupungissa tai jopa eri maassa. Edelleenkään en pidä välttämättömänä asua edes samassa kaupungissa mutta ei se toki mitenkään haittaisikaan, päinvastoin, nyt olisi jo aikaa tavata toista myös arki-iltaisin. Ja jos välimatka on lyhyt niin mikään ei estäisi näkemästä halutessaan vaikka joka ilta ja yöpymään puolin ja toisin aina kun siltä tuntuu.

Silti en halua saman katon alle. En kerta kaikkiaan halua alkaa vääntää siitä, miten pitää elää, mitä hankitaan, mitä ei hankita, mihin rahaa käytetään, milloin vieraita saa tulla jne. Entä jos mies haluaisi asua omistusasunnossa; pitäisikö minun ottaa lainaa ja maksaa siitä puolet vai maksaa hänelle "vuokraa" asumistyylistä, jota en itse edes halua? Entä jos mies ei halua lemmikkieläimiä kotiinsa, pitäisikö minun luopua omistani?

Aina kun mies alkaa kiirehtiä saman katon alle muuttamista, minulla herää kysymys siitä hakeeko hän sittenkin "kodinhoitajaa". Haluaisiko hän vierittää suurimman vastuun ruuanlaitosta ja siivoamisesta naiselle, kenties siksi ettei itse ole niitä asioita koskaan oppinut. Ei varmaan päde kaikkien kohdalla, mutta osalla lienee siitäkin kysymys.

Itse pidän elämästäni tällaisena, en ole valmis luopumaan tästä. Haluaisin jakaa jonkun kanssa elämäni mutta en ole valmis maksamaan sitä hintaa, että luopuisin omasta tilastani. Toisaalta mahdollisuudet löytää Suomesta vapaa, koulutettu, työssäkäyvä, toisella kierroksella oleva noin viisikymppinen mies ovat joka tapauksessa niin pienet, että on helpompi olla avoin valtakunnan rajat ylittäville mahdollisuuksille. Kun on, onneksi, mahdollisuus matkustella niin on mahdollisuudet elämänkumppanin löytämiselle muualta Euroopasta. Jos siitä ei tulekaan loppuelämän suhde niin ei sitten, mieluummin kuitenkin edes vähän aikaa onnellinen kuin loppuelämän onnettomassa suhteessa.

Lue lisää

Niinpä. Tuo oli hyvin realisoitu, tuo väsymys tehdä koko ajan kompromisseja arkielämän asioista. Kun kaksi aikuista muuttaa yhteen, edessä on todella paljon neuvoteltavia asioita, kuten mitkä rutiinit juhlapyhiin, kotitöiden jakaminen, saako piereskellä sohvassa vai onko mentävä wchen, saako tietsikalla syödä, käytetäänkö 2000e uuteen plasma-TV:hen vai etelänmatkaan jne. Ihan perusjuttuja.

Jotenkin tuntuu siltä, että me naiset olemme aina joutuneet asettamaan itsemme ja omat perustarpeemmekin taka-alalle. Kun vauva rääkyy, äiti pidättää kakkaa tai istuu pöntöllä vauva sylissä. Kun lapset sairaita, äiti valvoo. Kun lapset teinejä ja yökyläsää muualla, äiti valvoo ja miettii mitä siellä tapahtuu, kun nuori saa mopokortin, äiti pelkää kauhusta jäykkänä aina kun tuntematon nuoreo soittaa että onko ollut kolari. Kun lapsi harrastaa, äiti istuu kentän laidalla illat, vaikka haluaa itse salille tai lepäämään.

Vedän nämä asiat esille, koska naisen on laitettava muiden tarpeet omiensa edelle ja jos aikoo saada liittonsa kestämään, myös miehen tarpeet täytyy asettaa omiensa edelle. Jos olet kuolemanväsynyt ja mies haluaa seksiä, sitä on annettava tai mies kärsii. Kun lapset ovat vihdoin siinä iässä, että äiti ehtii ajatella itseäänkin, naisen omat vanhemmat ovat niin vanhoja, että täytyy alkaa hoitamaan heidänkin asioitaan. Tähän yhtälöön pitäisi sitten lisätä uusi mies, jonka tarpeet täytyisi jaksaa koko ajan huomuioida, tehdä taas kompromisseja, kun lasten kanssa ei enää tarvii vääntää joka asiasta...

huhhuh. mitä enemmän mietin asiaa, sitä vähemmän ajatus miehen kanssa asumisesta houkuttelee. Haluaisin edes joskus tehdä mitä itse haluan, mennä lenkille kun haluan, laittaa ruokaa kun haluan, nukkua pvunet kun haluan, piereskellä ja syödä missä haluan. Jos otan miehen sillä asenteella että hänen on joustettava, olen itsekäs. Mutta kun en jaksa enää omassa kotonani, arkipäivässä, vääntää ja neuvotella joka ikisestä asiasta.

ex logistics kirjoitti:

Niinpä. Tuo oli hyvin realisoitu, tuo väsymys tehdä koko ajan kompromisseja arkielämän asioista. Kun kaksi aikuista muuttaa yhteen, edessä on todella paljon neuvoteltavia asioita, kuten mitkä rutiinit juhlapyhiin, kotitöiden jakaminen, saako piereskellä sohvassa vai onko mentävä wchen, saako tietsikalla syödä, käytetäänkö 2000e uuteen plasma-TV:hen vai etelänmatkaan jne. Ihan perusjuttuja.

Jotenkin tuntuu siltä, että me naiset olemme aina joutuneet asettamaan itsemme ja omat perustarpeemmekin taka-alalle. Kun vauva rääkyy, äiti pidättää kakkaa tai istuu pöntöllä vauva sylissä. Kun lapset sairaita, äiti valvoo. Kun lapset teinejä ja yökyläsää muualla, äiti valvoo ja miettii mitä siellä tapahtuu, kun nuori saa mopokortin, äiti pelkää kauhusta jäykkänä aina kun tuntematon nuoreo soittaa että onko ollut kolari. Kun lapsi harrastaa, äiti istuu kentän laidalla illat, vaikka haluaa itse salille tai lepäämään.

Vedän nämä asiat esille, koska naisen on laitettava muiden tarpeet omiensa edelle ja jos aikoo saada liittonsa kestämään, myös miehen tarpeet täytyy asettaa omiensa edelle. Jos olet kuolemanväsynyt ja mies haluaa seksiä, sitä on annettava tai mies kärsii. Kun lapset ovat vihdoin siinä iässä, että äiti ehtii ajatella itseäänkin, naisen omat vanhemmat ovat niin vanhoja, että täytyy alkaa hoitamaan heidänkin asioitaan. Tähän yhtälöön pitäisi sitten lisätä uusi mies, jonka tarpeet täytyisi jaksaa koko ajan huomuioida, tehdä taas kompromisseja, kun lasten kanssa ei enää tarvii vääntää joka asiasta...

huhhuh. mitä enemmän mietin asiaa, sitä vähemmän ajatus miehen kanssa asumisesta houkuttelee. Haluaisin edes joskus tehdä mitä itse haluan, mennä lenkille kun haluan, laittaa ruokaa kun haluan, nukkua pvunet kun haluan, piereskellä ja syödä missä haluan. Jos otan miehen sillä asenteella että hänen on joustettava, olen itsekäs. Mutta kun en jaksa enää omassa kotonani, arkipäivässä, vääntää ja neuvotella joka ikisestä asiasta.

Lue lisää

Vaikutat aika itsekkäälle, vauvajuttuihin menee aikansa ja meillä lapset kyllä treenaavat, ilman että äiti istuu siellä katsomossa. Sillä välin voi käydä kaupassa/kirjastossa tai sitten vaikka kutoa siellä katsomossa, jos ei muualle halua/ehdi. Kuolemanväsyneenä en ole koskaan harrastanut seksiä tai sitten se on ollut pikaista, vaikka aloittaminen ei ole aina innostanut, niin muutaman orgasmin jälkeen on kyllä toista mieltä.
Miksi sen parisuhteen pitäisi olla sellainen, ettei voisi mennä lenkille yms.? Nykypäivän miehet kyllä osaavat kokata ja ovat muutenkin näppäriä kotijutuissa, vai oletko sinä törmännyt vain muunlaisiin? Yhdessäasumisen iloja on se, että siinä on toinen aikuinen, jonka kanssa jakaa asiat, nukkua vieressä ja rakastaa. Enkä todellakaan tarkoita, että se yhteenmuutto tapahtuisi heti, kun on tavattu.

NaiNeN7 kirjoitti:

Vaikutat aika itsekkäälle, vauvajuttuihin menee aikansa ja meillä lapset kyllä treenaavat, ilman että äiti istuu siellä katsomossa. Sillä välin voi käydä kaupassa/kirjastossa tai sitten vaikka kutoa siellä katsomossa, jos ei muualle halua/ehdi. Kuolemanväsyneenä en ole koskaan harrastanut seksiä tai sitten se on ollut pikaista, vaikka aloittaminen ei ole aina innostanut, niin muutaman orgasmin jälkeen on kyllä toista mieltä.
Miksi sen parisuhteen pitäisi olla sellainen, ettei voisi mennä lenkille yms.? Nykypäivän miehet kyllä osaavat kokata ja ovat muutenkin näppäriä kotijutuissa, vai oletko sinä törmännyt vain muunlaisiin? Yhdessäasumisen iloja on se, että siinä on toinen aikuinen, jonka kanssa jakaa asiat, nukkua vieressä ja rakastaa. Enkä todellakaan tarkoita, että se yhteenmuutto tapahtuisi heti, kun on tavattu.

Lue lisää

No jos se on itsekästä, että olen mieluummin yksin kuin revin itseni hajalle muiden ihmisten vaatimusten ja toivomusten täyttämiseksi koko elämäni ajan niin olkoon sitten niin.

Kaikki vauvat/ lapset ei valitettavasti ole helppoja/ terveitä.
Kaikki (avio)miehet ei valitettavsti auta kotitöissä.
Kaikki aviomiehet eivät valitettvasti jaksa/ viitsi tyydyttää naista loppuun saakka.
Kaikki naiset ei tuosta vaan laukea, vaikka mies yrittäisi, etenkin väsyneenä ja väkisin
kaikki naiset ei välitä kutomisesta.
Kaikki kentät/ sählyhallit ei ole kirjaston ja kaupan lähellä.
Kaikki treenit ei ole kaupan ja kirjaston aukioloaikoina.
kaikki lapset ei ole yhtä reippaita kuin sinun lapsesi.
Kaikki ei nuku sikeästi sylikkäin, herkkäunisia joita esim kuorsaus häiritsee.
Kaikkien elämä ei ole ollut vaivatonta, jolloin voimavaroja täytyy priorisoida.

Kaikki nämä esimerkkini ei kerro juuri ja nimenomaan minun elämästäni.

ex logistics kirjoitti:

No jos se on itsekästä, että olen mieluummin yksin kuin revin itseni hajalle muiden ihmisten vaatimusten ja toivomusten täyttämiseksi koko elämäni ajan niin olkoon sitten niin.

Kaikki vauvat/ lapset ei valitettavasti ole helppoja/ terveitä.
Kaikki (avio)miehet ei valitettavsti auta kotitöissä.
Kaikki aviomiehet eivät valitettvasti jaksa/ viitsi tyydyttää naista loppuun saakka.
Kaikki naiset ei tuosta vaan laukea, vaikka mies yrittäisi, etenkin väsyneenä ja väkisin
kaikki naiset ei välitä kutomisesta.
Kaikki kentät/ sählyhallit ei ole kirjaston ja kaupan lähellä.
Kaikki treenit ei ole kaupan ja kirjaston aukioloaikoina.
kaikki lapset ei ole yhtä reippaita kuin sinun lapsesi.
Kaikki ei nuku sikeästi sylikkäin, herkkäunisia joita esim kuorsaus häiritsee.
Kaikkien elämä ei ole ollut vaivatonta, jolloin voimavaroja täytyy priorisoida.

Kaikki nämä esimerkkini ei kerro juuri ja nimenomaan minun elämästäni.

Lue lisää

Sun kannattaa ex logistics todellakin lukea se suosittelemani kirja, koska nuo kuvaamasi asiat kuulostavat ihan kamalalta. :)

NaiNeN7 kirjoitti:

Vaikutat aika itsekkäälle, vauvajuttuihin menee aikansa ja meillä lapset kyllä treenaavat, ilman että äiti istuu siellä katsomossa. Sillä välin voi käydä kaupassa/kirjastossa tai sitten vaikka kutoa siellä katsomossa, jos ei muualle halua/ehdi. Kuolemanväsyneenä en ole koskaan harrastanut seksiä tai sitten se on ollut pikaista, vaikka aloittaminen ei ole aina innostanut, niin muutaman orgasmin jälkeen on kyllä toista mieltä.
Miksi sen parisuhteen pitäisi olla sellainen, ettei voisi mennä lenkille yms.? Nykypäivän miehet kyllä osaavat kokata ja ovat muutenkin näppäriä kotijutuissa, vai oletko sinä törmännyt vain muunlaisiin? Yhdessäasumisen iloja on se, että siinä on toinen aikuinen, jonka kanssa jakaa asiat, nukkua vieressä ja rakastaa. Enkä todellakaan tarkoita, että se yhteenmuutto tapahtuisi heti, kun on tavattu.

Lue lisää

Tähän NaiNeN7 kirjoitukseen on kyllä helppo yhtyä. Vielä kun löytäisi tällä tavoin ajattelevan sinkun ja kivan näköisen naisen nettideitistä tai ihan mistä vaan. :)

ex logistics kirjoitti:

No jos se on itsekästä, että olen mieluummin yksin kuin revin itseni hajalle muiden ihmisten vaatimusten ja toivomusten täyttämiseksi koko elämäni ajan niin olkoon sitten niin.

Kaikki vauvat/ lapset ei valitettavasti ole helppoja/ terveitä.
Kaikki (avio)miehet ei valitettavsti auta kotitöissä.
Kaikki aviomiehet eivät valitettvasti jaksa/ viitsi tyydyttää naista loppuun saakka.
Kaikki naiset ei tuosta vaan laukea, vaikka mies yrittäisi, etenkin väsyneenä ja väkisin
kaikki naiset ei välitä kutomisesta.
Kaikki kentät/ sählyhallit ei ole kirjaston ja kaupan lähellä.
Kaikki treenit ei ole kaupan ja kirjaston aukioloaikoina.
kaikki lapset ei ole yhtä reippaita kuin sinun lapsesi.
Kaikki ei nuku sikeästi sylikkäin, herkkäunisia joita esim kuorsaus häiritsee.
Kaikkien elämä ei ole ollut vaivatonta, jolloin voimavaroja täytyy priorisoida.

Kaikki nämä esimerkkini ei kerro juuri ja nimenomaan minun elämästäni.

Lue lisää

Ihmettelen miten osaat nähdä kaikessa huonot puolet, raadollisuuden ja katastrofin ainekset. Ymmärrän kyllä, että elämä on raskasta tuollaisen huolien jäytäessä mieltäsi. Kukin meistä tekee elämästään mielenkiintoisen omalla tavallaan. On ehkä sittenkin ihan hyvä, ette halua muuttaa yhteen parisuhteeseen...

Kokemusta on kirjoitti:

Sun kannattaa ex logistics todellakin lukea se suosittelemani kirja, koska nuo kuvaamasi asiat kuulostavat ihan kamalalta. :)

Nuohan ovat kaikki puhtaita faktoja. Ainoastaan tynnyrissä kasvaneet tai vaaleapunaisessa kuplassa elävät voivat väittää muuta.

Kuulostaa tai näyttää tietty hurjalta, kun ne esittää tuollaisena listana.Eivätkä tietty kaikki kosketa kaikkia.

Kokemusta on kirjoitti:

Sun kannattaa ex logistics todellakin lukea se suosittelemani kirja, koska nuo kuvaamasi asiat kuulostavat ihan kamalalta. :)

Tässä uusi lista:

Kaikki maailman lapset ovat terveitä, tasapainoisia ja reippaita. Esim. koliikkivauvoja ei ole, ei myöskään kehitysvammaisia tai oppimishäiriöistä kärsiviä lapsia. Ei myöskään esim. sosiaalisista ongelmista kärsiviä tai ujoja.

Kaikki miehet tekevät vähintään puolet kotitöistä. Ihan joka ikinen. Miespuolisten henkilöiden laiskuutta tai sovinistista käyttäytymistä esiintyy vain saduissa.

Jokaisen miehen tärkein prioriteetti sängyssä on tyydyttää nainen. Naisen orgasmi on tärkeämpi kuin oma. Kukaan mies ei koskaan lopeta rakastelua, jos nainen ei ole saanut.

Kaikki naiset laukeavat helposti ja vaivatta. Kukaan ei kärsi minkäänlaisista seksuaalisista estoista tai ongelmista myöskään. Väsymys ja stressi eivät myöskään vaikuta naisen haluihin tai kykyihin nauttia seksistä koskaan ja millään lailla.

Kaikki naiset rakastavat kutomista. Se on jokaisen lempiharrastus ja suuri intohimo.

Jokaisen urheilukentän tai –hallin vieressä on kirjasto ja kauppa. Treenejä järjestetään vain, kun nämä ovat auki. Muina aikoina treenaaminen on ehdottomasti kielletty.

Yhdelläkään ihmisellä maapallolla ei ole uniongelmia. Kaikki nukahtavat vaivatta ja nukkuvat sikeästi koko yön. Kukaan ei kuorsaa. Se on vain ihmisten kuvitelmaa, että joku muka pitäisi jotain ääntä nukkuessaan.

Kuulostaako paremmalta?

()() kirjoitti:

Tässä uusi lista:

Kaikki maailman lapset ovat terveitä, tasapainoisia ja reippaita. Esim. koliikkivauvoja ei ole, ei myöskään kehitysvammaisia tai oppimishäiriöistä kärsiviä lapsia. Ei myöskään esim. sosiaalisista ongelmista kärsiviä tai ujoja.

Kaikki miehet tekevät vähintään puolet kotitöistä. Ihan joka ikinen. Miespuolisten henkilöiden laiskuutta tai sovinistista käyttäytymistä esiintyy vain saduissa.

Jokaisen miehen tärkein prioriteetti sängyssä on tyydyttää nainen. Naisen orgasmi on tärkeämpi kuin oma. Kukaan mies ei koskaan lopeta rakastelua, jos nainen ei ole saanut.

Kaikki naiset laukeavat helposti ja vaivatta. Kukaan ei kärsi minkäänlaisista seksuaalisista estoista tai ongelmista myöskään. Väsymys ja stressi eivät myöskään vaikuta naisen haluihin tai kykyihin nauttia seksistä koskaan ja millään lailla.

Kaikki naiset rakastavat kutomista. Se on jokaisen lempiharrastus ja suuri intohimo.

Jokaisen urheilukentän tai –hallin vieressä on kirjasto ja kauppa. Treenejä järjestetään vain, kun nämä ovat auki. Muina aikoina treenaaminen on ehdottomasti kielletty.

Yhdelläkään ihmisellä maapallolla ei ole uniongelmia. Kaikki nukahtavat vaivatta ja nukkuvat sikeästi koko yön. Kukaan ei kuorsaa. Se on vain ihmisten kuvitelmaa, että joku muka pitäisi jotain ääntä nukkuessaan.

Kuulostaako paremmalta?

Lue lisää

xD xD xD

Paremmalta kuulosti jo :D :D

Kokemusta on kirjoitti:

Sun kannattaa ex logistics todellakin lukea se suosittelemani kirja, koska nuo kuvaamasi asiat kuulostavat ihan kamalalta. :)

Miksi et ymmärrä, että en kirjoita OMASTA elämästäni, vaan tuon lapsiperheen arkea ja sen haasteita esiin yleisellä tasolla?

Tässä ketjussahan puhutaan siitä, että monet 40 naiset eivät halua nopeasti etenevää suhdetta. Tuon esiin tekijöitä, jotka vaikuttavat asiaan.

Ihmettelen sitä, että jos nainen ei halua nopeasti etenevää suhdetta vaan rauhoittaa perhe-elämänsä lasten parhaaksi näkemällään tavalla, naista syytetään asennevammasta ja itsekkyydestä. Jos nainen haluaa nopeasti etenevän suhteen ja muuttaa (usean) miehen kanssa aina uudestaan yhteen ja ero seuraa toisensa jälkeen, lasten siitä kovasti kärsien, häntä syytetään itsekkääksi ja asennevammaiseksi ja ennen kaikkea leimataan helposti mielihyvää tavoittelevaksi lumpuksi.

Kun nyt itse olen tehnyt päätöksen että olen yksin niin kauan kunnes lapset ovat omillaan ja katson tilanteen sitten uudestaan, olen myös itsekän (kun jotkut 40 miehet joutuvat sen vuoksi olemaan yksin, ilman naista kun kaltaiseni naiset ovat valinneet yksinelämisen). Olen jo synnyttänyt, eronnut nainen, 45v kuinka arvoni parisuhdemarkkinoilla nyt yht äkkiä pomppasikin pilviin saakka ja olen niin tärkeä : D

Nainen 40+ tosissaan kirjoitti:

Minä olen nyt seitsemän vuotta "katsonut miltä tuntuu", ja tiedän erittäin hyvin mitä haluan: suhteen, joka ei ole pelkkää seksiä tai "seikkailua" vaan johon sitoudutaan ja jossa on turvallista vanheta yhdessä. Asumatta silti saman katon alla, tai jos yhteen muutetaan niin vasta joskus kaukana tulevaisuudessa.

En ole 20 vuoteen asunut kenenkään kanssa lukuun ottamatta lastani, joka sittemmin on jo muuttanut pois kotoa. En todellakaan sopeutuisi hetkessä siihen, että joku on koko ajan luonani. Hyviä suhteita on ollut, useiden vuosien mittaisia, eivätkä ne ole katkenneet siihen, että toinen on asunut eri kaupungissa tai jopa eri maassa. Edelleenkään en pidä välttämättömänä asua edes samassa kaupungissa mutta ei se toki mitenkään haittaisikaan, päinvastoin, nyt olisi jo aikaa tavata toista myös arki-iltaisin. Ja jos välimatka on lyhyt niin mikään ei estäisi näkemästä halutessaan vaikka joka ilta ja yöpymään puolin ja toisin aina kun siltä tuntuu.

Silti en halua saman katon alle. En kerta kaikkiaan halua alkaa vääntää siitä, miten pitää elää, mitä hankitaan, mitä ei hankita, mihin rahaa käytetään, milloin vieraita saa tulla jne. Entä jos mies haluaisi asua omistusasunnossa; pitäisikö minun ottaa lainaa ja maksaa siitä puolet vai maksaa hänelle "vuokraa" asumistyylistä, jota en itse edes halua? Entä jos mies ei halua lemmikkieläimiä kotiinsa, pitäisikö minun luopua omistani?

Aina kun mies alkaa kiirehtiä saman katon alle muuttamista, minulla herää kysymys siitä hakeeko hän sittenkin "kodinhoitajaa". Haluaisiko hän vierittää suurimman vastuun ruuanlaitosta ja siivoamisesta naiselle, kenties siksi ettei itse ole niitä asioita koskaan oppinut. Ei varmaan päde kaikkien kohdalla, mutta osalla lienee siitäkin kysymys.

Itse pidän elämästäni tällaisena, en ole valmis luopumaan tästä. Haluaisin jakaa jonkun kanssa elämäni mutta en ole valmis maksamaan sitä hintaa, että luopuisin omasta tilastani. Toisaalta mahdollisuudet löytää Suomesta vapaa, koulutettu, työssäkäyvä, toisella kierroksella oleva noin viisikymppinen mies ovat joka tapauksessa niin pienet, että on helpompi olla avoin valtakunnan rajat ylittäville mahdollisuuksille. Kun on, onneksi, mahdollisuus matkustella niin on mahdollisuudet elämänkumppanin löytämiselle muualta Euroopasta. Jos siitä ei tulekaan loppuelämän suhde niin ei sitten, mieluummin kuitenkin edes vähän aikaa onnellinen kuin loppuelämän onnettomassa suhteessa.

Lue lisää

Sinulle taitaisi sopia poikaystävä! Ihan oikeasti. Jos tyyppi sopii ja seksi kulkee, seurustelette, ilman mitään päämäärää (eikö se ole jo molempien kohdalta ohitettu). Katsotte mitä tapahtuu.
Tuollaista minä haen. Ensin ihminen ja sitten jotain mitä sen kanssa voisi tehdä, vasta sitten muuta. En aio sitoutua yhdessäkän profiilissa vaadittuun parisuhteeseen ennen kuin olen saanut edes vastausta omaan viestiini./

Suhteellisuudentajusta tässä maailmassa on suurin puute, ainakin seksin jälkeen=D

ex logistics kirjoitti:

Miksi et ymmärrä, että en kirjoita OMASTA elämästäni, vaan tuon lapsiperheen arkea ja sen haasteita esiin yleisellä tasolla?

Tässä ketjussahan puhutaan siitä, että monet 40 naiset eivät halua nopeasti etenevää suhdetta. Tuon esiin tekijöitä, jotka vaikuttavat asiaan.

Ihmettelen sitä, että jos nainen ei halua nopeasti etenevää suhdetta vaan rauhoittaa perhe-elämänsä lasten parhaaksi näkemällään tavalla, naista syytetään asennevammasta ja itsekkyydestä. Jos nainen haluaa nopeasti etenevän suhteen ja muuttaa (usean) miehen kanssa aina uudestaan yhteen ja ero seuraa toisensa jälkeen, lasten siitä kovasti kärsien, häntä syytetään itsekkääksi ja asennevammaiseksi ja ennen kaikkea leimataan helposti mielihyvää tavoittelevaksi lumpuksi.

Kun nyt itse olen tehnyt päätöksen että olen yksin niin kauan kunnes lapset ovat omillaan ja katson tilanteen sitten uudestaan, olen myös itsekän (kun jotkut 40 miehet joutuvat sen vuoksi olemaan yksin, ilman naista kun kaltaiseni naiset ovat valinneet yksinelämisen). Olen jo synnyttänyt, eronnut nainen, 45v kuinka arvoni parisuhdemarkkinoilla nyt yht äkkiä pomppasikin pilviin saakka ja olen niin tärkeä : D

Lue lisää

Ihan yleisellä tasolla ihmettelen, miksi "...naisen on laitettava muiden tarpeet omiensa edelle ja jos aikoo saada liittonsa kestämään..."? Tämä on juuri sitä suorittamista, josta mainitsemassani kirjassa puhutaan. Jaan kyllä huolesi nykyajan kovista ulkonäkö- ja muista paineista, joita toisessa viestissäsi kirjoitit. Parisuhteenkin pitäisi olla jatkuvasti, kuin naistenlehtien kiiltokuvatarinoista ja koko ajan pitäisi olla kivaa, hyvää seksiä, laatuaikaa ja viihtymistä tai muuten laitetaan äijä vaihtoon. Mielestäni tämän ja sen ajattelutavan jossa nainen parisuhteessa kerää omalle vastuulleen ja hartioilleen kaiken sen, mitä arjen pyörittäminen vaatii välillä on ristiriita.

50-luvulla vakiintui perhemalliksi se, että nainen hoitaa kodin ja mies on töissä ja kustantaa kaiken. 2010-luvulla voisi olettaa, että tasa-arvokehityksellä olisi ollut jotain vaikutusta myös asenteisiin ja ajattelutapoihin mutta ilmeisesi vanhat sukupuoliroolit ja niistä valittaminen istuu lujassa. Tai sitten sitä ei haluta lopettaa, koska silloinhan naisen asema ei olisikaan enää niin huono. Tämä tulkitaan tietysti feministien mielestä sovinistiseksi spekulaatioksi. Ja ennenkuin minut teilataan aivan täysin haluan sanoa, että asenteet istuvat lujassa myös miesten mielessä. Nykyaikana miehen kuuluisi ottaa vastuuta omassa roolissaan myös arjesta. Mutta hänellä täytyy olla siihen myös mahdollisuus.

Lukuisissa parisuhdekirjoissa puhutaan tästä, kuinka rooleja otetaan ja rooleja annetaan. Suomalainen normihissukka mies taipuu perinteisesti ja helposti "akkavallan" alle ja häipyy autotalliin nikkaroimaan (nykyään kai pelaamaan tietokoneelle). On täysin absurdia siinä vaiheessa valittaa kuinka mies ei ota vastuuta ja nainen joutuu vastaamaan kaikesta. Mies pitää raahata sieltä autotallista takaisin perhe-elämään ja yhdessä sopia miten perhe-elämää eletään. Valittaminen ilman, että itse on valmis muuttumaan ei koskaan saa aikaan kehitystä.

Eroaminen on tietysti vaihtoehto, jos kumpikaan ei halua antaa periksi ja muuttua. Mutta erossa varsinaista ongelmaa ei ole ratkaistu, sitä on vain paettu ja eroamisesta seuraa uusia ongelmia, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu. Jos nainen kärsii parisuhteessa siitä, että kaikki arjen pyörittäminen on hänen vastuullaan, niin miten tilanne paranee yh:na jolloin arjen pyörittäminen on edelleen hänen vastuullaan? Varsinkin kun uutta kumppania ei huolita siihen mukaan. Yhteishuoltajuudessa tietenkin voidaan sopia lasten harjoituksiin vientivuoroista ym. ja saada sitä kautta helpostusta, mutta kaikissa tapauksissa ei tällaista mahdollisuutta ole.

Yleisellä tasolla tarkoitin, että naiset varmasti odottavat että heidän uurastuksiaan kunnioitettaisiin ja heidän uhrauksiaan arvostettaisiin. Tuskinpa ex logisticskaan muuten luettelisi kaikkia niitä ponnistuksia, joista naisten ja äitien pitää arjessa selvitä. Muuten kuin, että me miehet ymmärrettäisiin mitä kaikkea he joutuvat kestämään ja osaisimme sitä arvostaa ja ehkäpä huomata, että mekin voisimme tehdä jotain jos siihen vain annettaisiin mahdollisuus. Modernissa nykymiehessä pitäisi olla kykyä heittäytyä tarvittaessa sekä rakastajaksi, kodinkoneeksi, perheenisäksi että työmieheksi. Yhteisesti jaetussa arjessa molemmilla sukupuolilla voi olla omaa aikaa toteuttaa myös sukupuolisidonnaisia tarpeitaan.

On päivänselvää, että maailma on pullollaan miehiä jotka eivät ole kypsiä elämään parisuhteessa ja jokaisen yksilön on kasvettava ja kypsyttävä omassa elämässään osatakseen elää täysipainoisesti elämää myös yhdessä toisen kanssa. Kokemukset parisuuhteista kypsymättömien miesten kanssa varamasti tekee ihmisen kyyniseksi tai kuten täällä on sanottu, inhorealistiseksi. Ja ei kai missään ole kielletty järjestämästä elämäänsä kuten parhaaksi itselleen katsoo. Miehenä olen kyllä huolestunut siitä, jos muut miehet ovat kyynistäneet kaikki eronneet naiset siten, ettei minulle ole enää jäljellä yhtään elämään normaalisti ja luonnollisesti ajattelee naista. Joskus aikoinaan piti olla huolestunut siitä, että komeat a-tyyppimiehet vievät kaikki naiset ja niitä ei riitä kaikille. Nyt tuntuu, että naisia kyllä olisi vapaana mutta he eivät halua enää elää miehen kanssa normaalissa parisuhteessa. Kun moderni nainen hankkii itse toimeentulonsakin, niin mihin miestä enää tarvitaan muuhun kuin seksiin ja lisääntymiseen?

ex logistics kirjoitti:

No jos se on itsekästä, että olen mieluummin yksin kuin revin itseni hajalle muiden ihmisten vaatimusten ja toivomusten täyttämiseksi koko elämäni ajan niin olkoon sitten niin.

Kaikki vauvat/ lapset ei valitettavasti ole helppoja/ terveitä.
Kaikki (avio)miehet ei valitettavsti auta kotitöissä.
Kaikki aviomiehet eivät valitettvasti jaksa/ viitsi tyydyttää naista loppuun saakka.
Kaikki naiset ei tuosta vaan laukea, vaikka mies yrittäisi, etenkin väsyneenä ja väkisin
kaikki naiset ei välitä kutomisesta.
Kaikki kentät/ sählyhallit ei ole kirjaston ja kaupan lähellä.
Kaikki treenit ei ole kaupan ja kirjaston aukioloaikoina.
kaikki lapset ei ole yhtä reippaita kuin sinun lapsesi.
Kaikki ei nuku sikeästi sylikkäin, herkkäunisia joita esim kuorsaus häiritsee.
Kaikkien elämä ei ole ollut vaivatonta, jolloin voimavaroja täytyy priorisoida.

Kaikki nämä esimerkkini ei kerro juuri ja nimenomaan minun elämästäni.

Lue lisää

Järjestelykysymyksiä. Se, että karrikoit esimerkeillä, ei tarkoita, että jonkun elämässä KAIKKI näin päin persauksia menisi. Helppoja ihmisiä ei olekaan, mutta esim. vauva-aika kestää lapsen iästä murto-osan. Miksi pitäisi muuttaa yhteen, miehen kanssa, joka ei pistä tikkua ristiin kotihommien eteen?
Kenenkään elämä EI ole vaivatonta, ihan takuulla jokaiselle lyödään jotain ristejä kannettavaksi ja voimavaroja oppii näin priorisoimaan..

()() kirjoitti:

Tässä uusi lista:

Kaikki maailman lapset ovat terveitä, tasapainoisia ja reippaita. Esim. koliikkivauvoja ei ole, ei myöskään kehitysvammaisia tai oppimishäiriöistä kärsiviä lapsia. Ei myöskään esim. sosiaalisista ongelmista kärsiviä tai ujoja.

Kaikki miehet tekevät vähintään puolet kotitöistä. Ihan joka ikinen. Miespuolisten henkilöiden laiskuutta tai sovinistista käyttäytymistä esiintyy vain saduissa.

Jokaisen miehen tärkein prioriteetti sängyssä on tyydyttää nainen. Naisen orgasmi on tärkeämpi kuin oma. Kukaan mies ei koskaan lopeta rakastelua, jos nainen ei ole saanut.

Kaikki naiset laukeavat helposti ja vaivatta. Kukaan ei kärsi minkäänlaisista seksuaalisista estoista tai ongelmista myöskään. Väsymys ja stressi eivät myöskään vaikuta naisen haluihin tai kykyihin nauttia seksistä koskaan ja millään lailla.

Kaikki naiset rakastavat kutomista. Se on jokaisen lempiharrastus ja suuri intohimo.

Jokaisen urheilukentän tai –hallin vieressä on kirjasto ja kauppa. Treenejä järjestetään vain, kun nämä ovat auki. Muina aikoina treenaaminen on ehdottomasti kielletty.

Yhdelläkään ihmisellä maapallolla ei ole uniongelmia. Kaikki nukahtavat vaivatta ja nukkuvat sikeästi koko yön. Kukaan ei kuorsaa. Se on vain ihmisten kuvitelmaa, että joku muka pitäisi jotain ääntä nukkuessaan.

Kuulostaako paremmalta?

Lue lisää

Heh. Ajattelet varsin musta-valkoisesti. En ole koskaan seurustellut miehen kanssa, joka ei haluaisi tyydyttää minua(-kin), vaikka joskus olen harrastanut seksiä, vaikkei niin hirveästi ole aloittaminen kiinnostanutkaan. Joskus olen vain "hoidellut" miehen ja saanut siitäkin itselleni;)
Miehet ovat ihmisiä, siinä kun naisetkin ja asuessani kaverillani(nainen) huomasin, ettei häntäkään kotihommat juuri kiinnostaneet, vaan minä olin se, joka ne pääsääntöisesti teki. Olen seurustellut miesten kanssa, jotka ovat tykänneet kokata ja siivouskin on luonnistunut ja jopa lasten kanssa ulkoilu. Meillä poika käy treeneissä 2krt/vko, mutta usein kimppakyydeillä, joten vanhemmat hoitelevat vuorotellen näitä. Voi siellä hallilla vaikka lukeakin, jos se on niin jumalan selän takana, ettei siellä ole mitään muuta..
Toisen viereen kömpiminen ja sieltä herääminen on parisuhteen helmiä. Itse en kuorsauksiin ole herännyt, mutta kaverini nukkuu miehensä vieressä, korvatulpat korvillaan:)
Muuten komppaan jdio v jotakin- nimimerkkiä tuolla alempana. Onneksi jokaisella on vapaus valita asuuko/seurusteleeko/tekeekö lapsia/siivoaako/syökö jne. Mutta ei se elämä nyt oikeasti noin kauheaa ole :)

NaiNeN7 kirjoitti:

Heh. Ajattelet varsin musta-valkoisesti. En ole koskaan seurustellut miehen kanssa, joka ei haluaisi tyydyttää minua(-kin), vaikka joskus olen harrastanut seksiä, vaikkei niin hirveästi ole aloittaminen kiinnostanutkaan. Joskus olen vain "hoidellut" miehen ja saanut siitäkin itselleni;)
Miehet ovat ihmisiä, siinä kun naisetkin ja asuessani kaverillani(nainen) huomasin, ettei häntäkään kotihommat juuri kiinnostaneet, vaan minä olin se, joka ne pääsääntöisesti teki. Olen seurustellut miesten kanssa, jotka ovat tykänneet kokata ja siivouskin on luonnistunut ja jopa lasten kanssa ulkoilu. Meillä poika käy treeneissä 2krt/vko, mutta usein kimppakyydeillä, joten vanhemmat hoitelevat vuorotellen näitä. Voi siellä hallilla vaikka lukeakin, jos se on niin jumalan selän takana, ettei siellä ole mitään muuta..
Toisen viereen kömpiminen ja sieltä herääminen on parisuhteen helmiä. Itse en kuorsauksiin ole herännyt, mutta kaverini nukkuu miehensä vieressä, korvatulpat korvillaan:)
Muuten komppaan jdio v jotakin- nimimerkkiä tuolla alempana. Onneksi jokaisella on vapaus valita asuuko/seurusteleeko/tekeekö lapsia/siivoaako/syökö jne. Mutta ei se elämä nyt oikeasti noin kauheaa ole :)

Lue lisää

Voi hyvät hyssykät. Kerrot aika lailla itsestäänselviä asioita. Mutta niin tekee myös ex logistics.

Jos sinä et ole koskaan esim. seurustellut miehen kanssa, joka ei ole halunnut tyydyttää sinuakin, niin se ei todellakaan tarkoita sitä että kukaan muu nainen ei olisi.

Mitä mustavalkoista tässä on? Ihmisten elämät ovat erilaisia ja he kokevat erilaisia asioita elämässään.

()() kirjoitti:

Voi hyvät hyssykät. Kerrot aika lailla itsestäänselviä asioita. Mutta niin tekee myös ex logistics.

Jos sinä et ole koskaan esim. seurustellut miehen kanssa, joka ei ole halunnut tyydyttää sinuakin, niin se ei todellakaan tarkoita sitä että kukaan muu nainen ei olisi.

Mitä mustavalkoista tässä on? Ihmisten elämät ovat erilaisia ja he kokevat erilaisia asioita elämässään.

Lue lisää

Varmasti löytyy itsekkäitä ihmisiä, sekä naisissa, että miehissä, pointtini onkin se, että jos sellaisen tapaa, niin sen huomaa kyllä, eikä sellaisen kanssa kannata seurustella;) saatika muuttaa yhteen. Se, että kokee toisen ihmisen rasitteena ja haluaa asua yksin ,on ihan ok ratkaisu, mutta ehkä aloittaja hakeekin ihmistä, joka osaa joustaa, eikä ole minä-minä keskeinen. Kukin taplatkoon tyylillään ;)

NaiNeN7 kirjoitti:

Varmasti löytyy itsekkäitä ihmisiä, sekä naisissa, että miehissä, pointtini onkin se, että jos sellaisen tapaa, niin sen huomaa kyllä, eikä sellaisen kanssa kannata seurustella;) saatika muuttaa yhteen. Se, että kokee toisen ihmisen rasitteena ja haluaa asua yksin ,on ihan ok ratkaisu, mutta ehkä aloittaja hakeekin ihmistä, joka osaa joustaa, eikä ole minä-minä keskeinen. Kukin taplatkoon tyylillään ;)

Lue lisää

Tässä onkin kyse siitä, että iso osa ihmisistä käyttäytyy suhteen alkuvaiheessa eri tavalla kuin suhteen jo kestettyä vuoden-pari-kolme. Sukupuolesta riippumatta. Sängyssä innokas ja toisen huomioiva mies tai NAINEN voikin muuttua pihtaavaksi tai vain omaa nautintoa hakevaksi. Tai kun suhteen alussa kotityöt ja kokkaaminen jaetaan solidaarisesti, parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen ne hommat vaan jotenkin kummalla tavalla kuormittavat toista enemmän kuin toista.

Ainakaan minun tarkoitukseni ei ole yksipuolisesti väittää, että miehet olisivat laiskoja kotitöissä ja seksin suhteen omaa napaa tuijottavia. Koko tämän keskustelun pointti ja minun pointtini on se, että monet 40 naiset haluavat tutustua hitaasti mieheen, välttääkseen muuttamasta kimppaan sellaisen henkilön kanssa, joka parin vuoden jälkeen lössähtää täysin ja on siis täysin erilainen kuin alussa. Tämä syvempi tutustuminen vaatii aikaa, mutta monien ketjuun kirjoittaneiden miesten mielestä naiset on jotenkin kylmiä tai asennevammaisia kun haluavat edetä hitaasti.

On hienoa, että sinun parisuhteesi on onnistunut ja lapsi saa kimppakyydin treeneihin. Kaikkien muiden suhteet ei suju niin hyvin eikä kimppakyyditkään aina järjesty. On kuitenkin kornia tulla neropattina ohjeistamaan, kuinka treenisalin laidalla voi vaikka lukea. Olet varmaankin ainoa nainen joka on tämän tajunnut? Et kuitenkaan tajunnut sitä, että asian ydin ei LAINKAAN ollut siinä, että luetaanko vai kudotaanko siellä kentän/ salin laidalla, vaan siitä, että tällaisella naisella ei ole aikaa kuherrella uuden miehen kanssa iltaisin, koska perheen/ lasten hyvinvointi menee sen uuden miehen edelle. Jos se jonkun mielestä on hyvä parisuhde, että muuta yhteistä aikaa ei ole kuin yöllä samassa sängyssä (korvatulpat korvissa, silmälaput päässä) nukkuminen ja pikaiset keskustelut siitä mitä ruokaa laitetaan ja kumpi siivoaa ja kumpi tekee ruoan, niin makunsa kullakin.

Kokemusta on kirjoitti:

Ihan yleisellä tasolla ihmettelen, miksi "...naisen on laitettava muiden tarpeet omiensa edelle ja jos aikoo saada liittonsa kestämään..."? Tämä on juuri sitä suorittamista, josta mainitsemassani kirjassa puhutaan. Jaan kyllä huolesi nykyajan kovista ulkonäkö- ja muista paineista, joita toisessa viestissäsi kirjoitit. Parisuhteenkin pitäisi olla jatkuvasti, kuin naistenlehtien kiiltokuvatarinoista ja koko ajan pitäisi olla kivaa, hyvää seksiä, laatuaikaa ja viihtymistä tai muuten laitetaan äijä vaihtoon. Mielestäni tämän ja sen ajattelutavan jossa nainen parisuhteessa kerää omalle vastuulleen ja hartioilleen kaiken sen, mitä arjen pyörittäminen vaatii välillä on ristiriita.

50-luvulla vakiintui perhemalliksi se, että nainen hoitaa kodin ja mies on töissä ja kustantaa kaiken. 2010-luvulla voisi olettaa, että tasa-arvokehityksellä olisi ollut jotain vaikutusta myös asenteisiin ja ajattelutapoihin mutta ilmeisesi vanhat sukupuoliroolit ja niistä valittaminen istuu lujassa. Tai sitten sitä ei haluta lopettaa, koska silloinhan naisen asema ei olisikaan enää niin huono. Tämä tulkitaan tietysti feministien mielestä sovinistiseksi spekulaatioksi. Ja ennenkuin minut teilataan aivan täysin haluan sanoa, että asenteet istuvat lujassa myös miesten mielessä. Nykyaikana miehen kuuluisi ottaa vastuuta omassa roolissaan myös arjesta. Mutta hänellä täytyy olla siihen myös mahdollisuus.

Lukuisissa parisuhdekirjoissa puhutaan tästä, kuinka rooleja otetaan ja rooleja annetaan. Suomalainen normihissukka mies taipuu perinteisesti ja helposti "akkavallan" alle ja häipyy autotalliin nikkaroimaan (nykyään kai pelaamaan tietokoneelle). On täysin absurdia siinä vaiheessa valittaa kuinka mies ei ota vastuuta ja nainen joutuu vastaamaan kaikesta. Mies pitää raahata sieltä autotallista takaisin perhe-elämään ja yhdessä sopia miten perhe-elämää eletään. Valittaminen ilman, että itse on valmis muuttumaan ei koskaan saa aikaan kehitystä.

Eroaminen on tietysti vaihtoehto, jos kumpikaan ei halua antaa periksi ja muuttua. Mutta erossa varsinaista ongelmaa ei ole ratkaistu, sitä on vain paettu ja eroamisesta seuraa uusia ongelmia, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu. Jos nainen kärsii parisuhteessa siitä, että kaikki arjen pyörittäminen on hänen vastuullaan, niin miten tilanne paranee yh:na jolloin arjen pyörittäminen on edelleen hänen vastuullaan? Varsinkin kun uutta kumppania ei huolita siihen mukaan. Yhteishuoltajuudessa tietenkin voidaan sopia lasten harjoituksiin vientivuoroista ym. ja saada sitä kautta helpostusta, mutta kaikissa tapauksissa ei tällaista mahdollisuutta ole.

Yleisellä tasolla tarkoitin, että naiset varmasti odottavat että heidän uurastuksiaan kunnioitettaisiin ja heidän uhrauksiaan arvostettaisiin. Tuskinpa ex logisticskaan muuten luettelisi kaikkia niitä ponnistuksia, joista naisten ja äitien pitää arjessa selvitä. Muuten kuin, että me miehet ymmärrettäisiin mitä kaikkea he joutuvat kestämään ja osaisimme sitä arvostaa ja ehkäpä huomata, että mekin voisimme tehdä jotain jos siihen vain annettaisiin mahdollisuus. Modernissa nykymiehessä pitäisi olla kykyä heittäytyä tarvittaessa sekä rakastajaksi, kodinkoneeksi, perheenisäksi että työmieheksi. Yhteisesti jaetussa arjessa molemmilla sukupuolilla voi olla omaa aikaa toteuttaa myös sukupuolisidonnaisia tarpeitaan.

On päivänselvää, että maailma on pullollaan miehiä jotka eivät ole kypsiä elämään parisuhteessa ja jokaisen yksilön on kasvettava ja kypsyttävä omassa elämässään osatakseen elää täysipainoisesti elämää myös yhdessä toisen kanssa. Kokemukset parisuuhteista kypsymättömien miesten kanssa varamasti tekee ihmisen kyyniseksi tai kuten täällä on sanottu, inhorealistiseksi. Ja ei kai missään ole kielletty järjestämästä elämäänsä kuten parhaaksi itselleen katsoo. Miehenä olen kyllä huolestunut siitä, jos muut miehet ovat kyynistäneet kaikki eronneet naiset siten, ettei minulle ole enää jäljellä yhtään elämään normaalisti ja luonnollisesti ajattelee naista. Joskus aikoinaan piti olla huolestunut siitä, että komeat a-tyyppimiehet vievät kaikki naiset ja niitä ei riitä kaikille. Nyt tuntuu, että naisia kyllä olisi vapaana mutta he eivät halua enää elää miehen kanssa normaalissa parisuhteessa. Kun moderni nainen hankkii itse toimeentulonsakin, niin mihin miestä enää tarvitaan muuhun kuin seksiin ja lisääntymiseen?

Lue lisää

"Modernissa nykymiehessä pitäisi olla kykyä heittäytyä tarvittaessa sekä rakastajaksi, kodinkoneeksi, perheenisäksi että työmieheksi."

Tämä on tasa-arvoa : D

En ole kyyninen, tiedän että ihania miehiä on vaikka kuinka paljon. Nyt vain ei ole sopiva aika etsiä heitä.

Jankutan yhä tuosta "suorittamisesta".. Kyllä minä tiedän mitä ajat sillä takaa, mutta kun biologia vain on sitä, että vauva roikkuu äidin tississä ja äidin hormonitoiminta menee sekaisin raskauksista, synnytyksistä, pillereistä. Vauvan, lapsen tarpeet on arjessa laitettava oman edun edelle, tämä ei ole vapaaehtoista suorittamista, vaan fakta. Lasten määrästä ja haastavuudesta riippuen äidit väsyvät eri tavalla. Ja myös siitä riippuen, onko nainen luonteeltaan äiti/ koti-ihminen. Jotkut hehkuvat ja nauttivat äitiydestään, lasten kanssa olemisesta. Toiset huomaavat lapsen-pari tehtyään, että ei tämä olekaan se elämän onnellisin hetki. Lapsia ei voi vain työntää jonnekin, vaan tilanteesta on vain suoriuduttava. (kuten minä, joka inhoan ruoanlaittoa..)

Olen kai sitä ikäluokkaa, että naiselle kasaantui enemmän lasten/ kodinhoitotyötä kuin miehelle ja sukupolveni heijaste. Se ei tarkoita sitä, että yksioikoisesti ajattelisin kaikkien miesten olevan sellaisia kuin vanhempien ikäpolvien miehet yleensä. Ehkä meistä 40 naisista niin moni on ollut itseään vanhemman, paljolti 50- luvun roolimallia toteuttavan miehen/miesten kanssa, sen vuoksi iso osa perinteisistä naisten töistä kasaantui meille, emmekä pystyneet muuttamaan tilannetta, koska mies ei siihen muutosta kaivannut.

Taas kauheankamala esimerkk, joka ei ole minun elämästäni, mutta läheltä silti: Mies makaa joulun alla sohvalla ja katsoo urheilua TV:stä. Nainen tekee joulusiivousta. Mies ei suostu nousemaan että nainen saa sohvan alta imuroitua. Alkaa kaamea perheriita, siitä että nainen joutuu siivota yksin eikä mies viitsi edes nousta että saa sohvan siirtää. Nainen ollut päivän töissä, kun tekee kokopvtyötä, valittaa väsymystään, pyytää miestä auttamaan. Mies huutaa, että kyllä perrrrk ennen vanhaankin minun mummoni teki leivinuunissa kaikki joululaatikot, leipoi pullat ja leivät ja siivosi koko talon, eikä ollut nykyaikaisia välineitä ja laitteita ja miestä auttamassa naisten töihin blaablaablaa.

Esimerkkini kuvaa sukupolvien kuilua, vanhanaikaisen roolimallin mukaisen kasvatuksen saaneiden miesten asenteita ja tilanteita joihin ne johtavat nykyajan vaatimusten ja vanhahtavan kasvatuksen aiheuttamassa murroksessa.

Vaikka mies ei näin suoraan asennettaan huutaisi, tällaisen kasvatuksen saaneen miehen kanssa ei voi "keskustella" ja jakaa kotitöitä, mikä johtaa siihen mitä kutsut naisten suorittamiseksi. On toki myös muita syitä suorittajaksi päätymiseen, esim. vallan/ hallinnantarve, mutta siitä voi sitten syyttää vain itseään.

Aika yksioikoisesti tulkitset että naiset sulkevat itse itsensä yksinäisyyteen ja suorittamisen loputtoman väsyttävään kierteeseen kun eivät ota uutta kilttiä miestä, joka suitsait alkaa osallistuen tehdä kotitöitä ja auttaa arjessa, lastenhoitoa myöten. Ihan kaikkiko eronneet naiset pitävät hallussaan jotain taikaoptiota, jolla voivat lunastaa netistä tuollaisen ihmemiehen? Miksi sitten en itse löytänyt ketään, vaikka kolme vuotta etsin, eikä ulkonäkökriteereita ole? Kaikkiko naiset, susirumat riipputissiset, lihavat ja köyhät työttömätkin ovat itse syypäitä siihen että ovat yksin, koska eivät vain asennevammansa vuoksi ole muuttaneet yhteen loistoyksilöiden kanssa? Mitä sanot sitten niistä kymmenistä tuhansista yksinhuoltajista, joilla on monta eroa takana ja särjetty sydän, kun ovat muuttaneet milloin kenenkin kanssa yhteen? Vai olisiko heidänkin pitänyt osata käyttää se optio, jolla saa loistoyksilön itselleen kotitöitä jakamaan? Missä niitä optioita jaetaan, otan mielelläni parikymmentä sellaista ja jaan sinkkukavereilleni!

Jotenkin tuntuu siltä, että mitä enemmän argumentoit, sitä enemmän tekstisi alkaa muistuttaa sinkut-palstalle kirjoittavien ATM: ksi itseään nimittävien miesten teksteiltä, kuinka kilttiä miestä ei huoli kukaan ja se on naisten syy että ovat yksin.

NaiNeN7 kirjoitti:

Varmasti löytyy itsekkäitä ihmisiä, sekä naisissa, että miehissä, pointtini onkin se, että jos sellaisen tapaa, niin sen huomaa kyllä, eikä sellaisen kanssa kannata seurustella;) saatika muuttaa yhteen. Se, että kokee toisen ihmisen rasitteena ja haluaa asua yksin ,on ihan ok ratkaisu, mutta ehkä aloittaja hakeekin ihmistä, joka osaa joustaa, eikä ole minä-minä keskeinen. Kukin taplatkoon tyylillään ;)

Lue lisää

Kuule, moni mies on huomaavainen rakastaja seurusteluaikana, mutta papin aamenen jälkeen homma muuttuu ja naisesta tulee itsestäänselväna pidetty panopatja. Valitettavasti tämä ei ole edes kovin epätavalllista. Ja vielä valitettavampaa on, että niin monet naiset tyytyvät siihen.

Joillain naisilla on niin suuri tarve tai kiire saada lapsia ja perustaa perhe (joko omasta halusta tai sosiaalisesta paineesta johtuen), että he ovat valmiita luopumaan joistain omista tarpeistaan - huomatakseen jossain vaiheessa olevansa kovin onnettomia. Joku saattaaa myös ylioptimistisesti ja epärealistisesti ajatella, että mies muuttuu parempaan suuntaan pikku hiljaa. Joskus niin voi käydäkin, mutta useimmiten ei.

ex logistics kirjoitti:

"Modernissa nykymiehessä pitäisi olla kykyä heittäytyä tarvittaessa sekä rakastajaksi, kodinkoneeksi, perheenisäksi että työmieheksi."

Tämä on tasa-arvoa : D

En ole kyyninen, tiedän että ihania miehiä on vaikka kuinka paljon. Nyt vain ei ole sopiva aika etsiä heitä.

Jankutan yhä tuosta "suorittamisesta".. Kyllä minä tiedän mitä ajat sillä takaa, mutta kun biologia vain on sitä, että vauva roikkuu äidin tississä ja äidin hormonitoiminta menee sekaisin raskauksista, synnytyksistä, pillereistä. Vauvan, lapsen tarpeet on arjessa laitettava oman edun edelle, tämä ei ole vapaaehtoista suorittamista, vaan fakta. Lasten määrästä ja haastavuudesta riippuen äidit väsyvät eri tavalla. Ja myös siitä riippuen, onko nainen luonteeltaan äiti/ koti-ihminen. Jotkut hehkuvat ja nauttivat äitiydestään, lasten kanssa olemisesta. Toiset huomaavat lapsen-pari tehtyään, että ei tämä olekaan se elämän onnellisin hetki. Lapsia ei voi vain työntää jonnekin, vaan tilanteesta on vain suoriuduttava. (kuten minä, joka inhoan ruoanlaittoa..)

Olen kai sitä ikäluokkaa, että naiselle kasaantui enemmän lasten/ kodinhoitotyötä kuin miehelle ja sukupolveni heijaste. Se ei tarkoita sitä, että yksioikoisesti ajattelisin kaikkien miesten olevan sellaisia kuin vanhempien ikäpolvien miehet yleensä. Ehkä meistä 40 naisista niin moni on ollut itseään vanhemman, paljolti 50- luvun roolimallia toteuttavan miehen/miesten kanssa, sen vuoksi iso osa perinteisistä naisten töistä kasaantui meille, emmekä pystyneet muuttamaan tilannetta, koska mies ei siihen muutosta kaivannut.

Taas kauheankamala esimerkk, joka ei ole minun elämästäni, mutta läheltä silti: Mies makaa joulun alla sohvalla ja katsoo urheilua TV:stä. Nainen tekee joulusiivousta. Mies ei suostu nousemaan että nainen saa sohvan alta imuroitua. Alkaa kaamea perheriita, siitä että nainen joutuu siivota yksin eikä mies viitsi edes nousta että saa sohvan siirtää. Nainen ollut päivän töissä, kun tekee kokopvtyötä, valittaa väsymystään, pyytää miestä auttamaan. Mies huutaa, että kyllä perrrrk ennen vanhaankin minun mummoni teki leivinuunissa kaikki joululaatikot, leipoi pullat ja leivät ja siivosi koko talon, eikä ollut nykyaikaisia välineitä ja laitteita ja miestä auttamassa naisten töihin blaablaablaa.

Esimerkkini kuvaa sukupolvien kuilua, vanhanaikaisen roolimallin mukaisen kasvatuksen saaneiden miesten asenteita ja tilanteita joihin ne johtavat nykyajan vaatimusten ja vanhahtavan kasvatuksen aiheuttamassa murroksessa.

Vaikka mies ei näin suoraan asennettaan huutaisi, tällaisen kasvatuksen saaneen miehen kanssa ei voi "keskustella" ja jakaa kotitöitä, mikä johtaa siihen mitä kutsut naisten suorittamiseksi. On toki myös muita syitä suorittajaksi päätymiseen, esim. vallan/ hallinnantarve, mutta siitä voi sitten syyttää vain itseään.

Aika yksioikoisesti tulkitset että naiset sulkevat itse itsensä yksinäisyyteen ja suorittamisen loputtoman väsyttävään kierteeseen kun eivät ota uutta kilttiä miestä, joka suitsait alkaa osallistuen tehdä kotitöitä ja auttaa arjessa, lastenhoitoa myöten. Ihan kaikkiko eronneet naiset pitävät hallussaan jotain taikaoptiota, jolla voivat lunastaa netistä tuollaisen ihmemiehen? Miksi sitten en itse löytänyt ketään, vaikka kolme vuotta etsin, eikä ulkonäkökriteereita ole? Kaikkiko naiset, susirumat riipputissiset, lihavat ja köyhät työttömätkin ovat itse syypäitä siihen että ovat yksin, koska eivät vain asennevammansa vuoksi ole muuttaneet yhteen loistoyksilöiden kanssa? Mitä sanot sitten niistä kymmenistä tuhansista yksinhuoltajista, joilla on monta eroa takana ja särjetty sydän, kun ovat muuttaneet milloin kenenkin kanssa yhteen? Vai olisiko heidänkin pitänyt osata käyttää se optio, jolla saa loistoyksilön itselleen kotitöitä jakamaan? Missä niitä optioita jaetaan, otan mielelläni parikymmentä sellaista ja jaan sinkkukavereilleni!

Jotenkin tuntuu siltä, että mitä enemmän argumentoit, sitä enemmän tekstisi alkaa muistuttaa sinkut-palstalle kirjoittavien ATM: ksi itseään nimittävien miesten teksteiltä, kuinka kilttiä miestä ei huoli kukaan ja se on naisten syy että ovat yksin.

Lue lisää

Heh, ei nyt sentään yleistetä noin paljoa, että asennevamma aiheuttaisi kaikkien yh-äitien yksin jäämisen. Mutta täytyyhän sillä vaikutusta olla, koska siitä tällekin palstalle paljon kirjoitetaan ja monilla meistä on sitä tukevia kokemuksia. Lähtökohtaisesti varmaan jokainen etsii tai toivoo saavansa kumppanikseen sitä itselleen sopivaa yksilöä eikä ajattele, että oma elämäntilanne tai asumisjärjestelyt lähtökohtaisesti olisivat sen oikean löytämisen esteenä. Väitän, että kun se oikea ja aito rakastumisen tunne iskee, niin omat periaatteet yksin asumisista tai muista järjestelyistä heittävä härän pyllyä. Sen verran idealistinen romantikko minä olen. :)

Tuohon sinkut palstaan ja ATM:iin en olekaan tutustunut, joten täytyypä perehtyä aiheeseen, jospa siellä löytyisi minulle hengenheimolaisia. :D Kilteistä miehistä on kirjoitettu myös kirjoja, vaikka varmaan vähemmän kuin kilteistä naisista. Kiltin miehen ongelma on se, että hän alistuu parisuhteessa liian helposti naisen kynnysmatoksi ja tällöin suhde ei ole enää tasavertainen. Minä tulkitsen tämän niin, että jos ihan kumman tahansa puolison tarpeet eivät syystä tai toisesta toteudu toisen puoliskon dominoinnin takia, niin silloin suhde ei ole tasavertainen.

Tässä keskustelussa on käsitelty myös yhdessä asumista ja tapaamisjärjestelyjä ja jossain määrin niissäkin pitäisi tietenkin joustaa ja tehdä kompromisseja. Jos mies alistuu naisen määräämiin kriteereihin tapaamisten suhteen säilyttääkseen suhteen vaikka haluaisi itse jotain muuta, esim. tapaamista useammin niin silloin suhde ei mielestäni ole tasavertainen. Jollekin se voi tarkoittaa, että mies osoittaa tosirakkautta alistuessaan kohtuuttomiinkin sääntöihin tapaamisissa, mutta minun mielestäni tällainen suhde ajautuu vaikeuksiin ja jopa eroon jokatapauksessa. Suhteeseen syntyy väistämättä vaikeuksia jossain vaiheessa, jolleivat puolisot saa tarpeitaan tyydytetyksi pitkässä juoksussa. Tai viimeistään ne näkyvät sitten, kun suhde on päättynyt ja uuden suhteen aloittaminen tai löytyminen vaikeutuu aiempien kokemusten aiheuttamien ennakkokäsitysten ja katkeruuden takia.

Vastasin sinulle myös tuonne aiempaan viestiisi (tämän ketjun viestit alkaa olla aika sillisalaattia)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11732386/#comment-63658795

Ja nimimerkki äähhh kirjoittaa tuolla alempana myös hyvin miesnäkökulmasta suhteen arjessa ja tasa-arvosta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11732386/#comment-63661602

Kokemusta on kirjoitti:

Heh, ei nyt sentään yleistetä noin paljoa, että asennevamma aiheuttaisi kaikkien yh-äitien yksin jäämisen. Mutta täytyyhän sillä vaikutusta olla, koska siitä tällekin palstalle paljon kirjoitetaan ja monilla meistä on sitä tukevia kokemuksia. Lähtökohtaisesti varmaan jokainen etsii tai toivoo saavansa kumppanikseen sitä itselleen sopivaa yksilöä eikä ajattele, että oma elämäntilanne tai asumisjärjestelyt lähtökohtaisesti olisivat sen oikean löytämisen esteenä. Väitän, että kun se oikea ja aito rakastumisen tunne iskee, niin omat periaatteet yksin asumisista tai muista järjestelyistä heittävä härän pyllyä. Sen verran idealistinen romantikko minä olen. :)

Tuohon sinkut palstaan ja ATM:iin en olekaan tutustunut, joten täytyypä perehtyä aiheeseen, jospa siellä löytyisi minulle hengenheimolaisia. :D Kilteistä miehistä on kirjoitettu myös kirjoja, vaikka varmaan vähemmän kuin kilteistä naisista. Kiltin miehen ongelma on se, että hän alistuu parisuhteessa liian helposti naisen kynnysmatoksi ja tällöin suhde ei ole enää tasavertainen. Minä tulkitsen tämän niin, että jos ihan kumman tahansa puolison tarpeet eivät syystä tai toisesta toteudu toisen puoliskon dominoinnin takia, niin silloin suhde ei ole tasavertainen.

Tässä keskustelussa on käsitelty myös yhdessä asumista ja tapaamisjärjestelyjä ja jossain määrin niissäkin pitäisi tietenkin joustaa ja tehdä kompromisseja. Jos mies alistuu naisen määräämiin kriteereihin tapaamisten suhteen säilyttääkseen suhteen vaikka haluaisi itse jotain muuta, esim. tapaamista useammin niin silloin suhde ei mielestäni ole tasavertainen. Jollekin se voi tarkoittaa, että mies osoittaa tosirakkautta alistuessaan kohtuuttomiinkin sääntöihin tapaamisissa, mutta minun mielestäni tällainen suhde ajautuu vaikeuksiin ja jopa eroon jokatapauksessa. Suhteeseen syntyy väistämättä vaikeuksia jossain vaiheessa, jolleivat puolisot saa tarpeitaan tyydytetyksi pitkässä juoksussa. Tai viimeistään ne näkyvät sitten, kun suhde on päättynyt ja uuden suhteen aloittaminen tai löytyminen vaikeutuu aiempien kokemusten aiheuttamien ennakkokäsitysten ja katkeruuden takia.

Vastasin sinulle myös tuonne aiempaan viestiisi (tämän ketjun viestit alkaa olla aika sillisalaattia)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11732386/#comment-63658795

Ja nimimerkki äähhh kirjoittaa tuolla alempana myös hyvin miesnäkökulmasta suhteen arjessa ja tasa-arvosta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11732386/#comment-63661602

Lue lisää

No jos et ole sinkut-palstaan tutustunut, älä mene sinne. Siellä ahdistuu. Siellä on vallalla niin suuri tuska ja pahuus että en itsekään ole aikoihin käynyt siellä edes katsomassa. Siellä naiskokemuksia täysin vailla olevat miehet purkavat pahaa oloaan, lähinnä haukkumalla naisia. En vähättele heidän paskaa fiilistään, mutta oma asennoitumiseni on päinvastainen. Eli jos en löydä miestä, mietin mikä minussa on vikana, voinko muuttaa käyttäytymistäni, asennettani. Mielestäni tämä pätee lähes kaikkiin "normaaleihin" ihmsiiin. Jos siis ei mistään kontaktiyrityksistä huolimatta saa naista/miestä, kannattaa hakea muutosta itsestään eikä syyttää vast.sukupuolta.

Sinunkin teksteistäsi huokuu hieman naisten syyllistämistä, eli olet yksin koska 40 naiset eivät halua sellaista suhdetta kuin sinä. Ok - olen inhorealisti, myös itselleni, en vain sinulle/ muille.Jos et saa haluamaasi tiivistä parisuhdetta meistä vanhemmista naisista, miksi täällä valitat, mene iskemään nuori nainen jolla biologinen kello tikittää. En sano tätä pahalla, mutta jos kerta toisensa jälkeen törmäät erikseen asumista vaativiin tai/ ja sinua pehmoleluna kaapissa pitäviin syöjättäriin, lopeta valitus ja etsi uusi reviiri!

Ihan sama kynnysmatto-ongelma se on sukupuolesta riippumatta. Jotkut naiset alistuu kynnysmatoksi, ja sitten kun lopulta eroavat, valittavat kuinka koko elämä meni pilalle yhyyyy yyyy. Ja olen itsekin nähnyt miten mies alistuu lapaseksi kun vaimo ottaa vallan ja kohtelee kuin koiraa. Siinä sitä ihmettelee miksi tällainen kiltti ja lempeä nainen kuin minä on yksin ja kaikenlaiset bimbot ja pirttihirmut omaa palvovan miehen..

Vaikka en ole halukas suhteeseen ja yhteen muuttamiseen, enkä nuku lusikassa, en silti ole "kova" ja kylmä ihminen. Olen vain tunnustanut faktat, katsonut peiliin ja analyysin tuloksena oli, että ainakaan minulla ei ole markkinoilla niin suurta arvoa että kiltit ja kotitöihin ja lasteni hoitamiseen sitoutuneita miehiä parveilisi ympärilläni kuin nallet hunajapurkilla. Keräänkin tätä hunajaa vielä muutaman vuoden ja arvioin sitten tilanteen uudestaan ; D

Ei terve, molemminpuolinen rakkaus alista ketään, eikä kai tapaamasi naisetkaan sentään ajattele että tosirakastunut mies alistuisi mihin tahansa kohteluun? Rakkaus ja sitoutuminen on aikaa vievä prosessi, johon molemmilla täytyy olla riittävät resurssit. Jos on epäkypsyyttä tai selvittämättömiä traumoja, on turha odottaa kestävää suhdetta. Itse ainakaan en jaksa lähteä tuohon prosessiin juuri nyt, mutta en toisaalta saalistakaan ketään netiossä tai muuallakaan kaappiini pehmonalleksi. Eikä mikään ihastumisentunne voi periaatteitani tästä yhteenmuuttamisasiassa horjuttaa, enkä edes ihastu kovin helposti enää nykyisin.

ex logistics kirjoitti:

Tässä onkin kyse siitä, että iso osa ihmisistä käyttäytyy suhteen alkuvaiheessa eri tavalla kuin suhteen jo kestettyä vuoden-pari-kolme. Sukupuolesta riippumatta. Sängyssä innokas ja toisen huomioiva mies tai NAINEN voikin muuttua pihtaavaksi tai vain omaa nautintoa hakevaksi. Tai kun suhteen alussa kotityöt ja kokkaaminen jaetaan solidaarisesti, parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen ne hommat vaan jotenkin kummalla tavalla kuormittavat toista enemmän kuin toista.

Ainakaan minun tarkoitukseni ei ole yksipuolisesti väittää, että miehet olisivat laiskoja kotitöissä ja seksin suhteen omaa napaa tuijottavia. Koko tämän keskustelun pointti ja minun pointtini on se, että monet 40 naiset haluavat tutustua hitaasti mieheen, välttääkseen muuttamasta kimppaan sellaisen henkilön kanssa, joka parin vuoden jälkeen lössähtää täysin ja on siis täysin erilainen kuin alussa. Tämä syvempi tutustuminen vaatii aikaa, mutta monien ketjuun kirjoittaneiden miesten mielestä naiset on jotenkin kylmiä tai asennevammaisia kun haluavat edetä hitaasti.

On hienoa, että sinun parisuhteesi on onnistunut ja lapsi saa kimppakyydin treeneihin. Kaikkien muiden suhteet ei suju niin hyvin eikä kimppakyyditkään aina järjesty. On kuitenkin kornia tulla neropattina ohjeistamaan, kuinka treenisalin laidalla voi vaikka lukea. Olet varmaankin ainoa nainen joka on tämän tajunnut? Et kuitenkaan tajunnut sitä, että asian ydin ei LAINKAAN ollut siinä, että luetaanko vai kudotaanko siellä kentän/ salin laidalla, vaan siitä, että tällaisella naisella ei ole aikaa kuherrella uuden miehen kanssa iltaisin, koska perheen/ lasten hyvinvointi menee sen uuden miehen edelle. Jos se jonkun mielestä on hyvä parisuhde, että muuta yhteistä aikaa ei ole kuin yöllä samassa sängyssä (korvatulpat korvissa, silmälaput päässä) nukkuminen ja pikaiset keskustelut siitä mitä ruokaa laitetaan ja kumpi siivoaa ja kumpi tekee ruoan, niin makunsa kullakin.

Lue lisää

Jossittelu on turhaa, mitä vain voi tapahtua vuosien saatossa. Minun ex.ni sairastui henkisesti niin, ettei parisuhdetta voinut enää jatkaa, ettei olisi vienyt lapsia ja minua mukanaan. Kuka vain voi sairastua, löytää uuden vuosienkin päästä jne. Hyvin alkanut parisuhde voi romahtaa vuosienkin päästä, etkä enää tunne ihmistä, johon rakastuit. Takeita happy endille ei ole, vaikka katsastusvuosia pitäisitkin..
En kuvittele olevani neropatti, mainitessani siitä, että kyydit treeneihin tai muut sellaiset asiat ovat järjestettävissä ja tuskin nämä miehet purnaavat siitä, etteivät saa olla naisen kanssa 24/7, vai menikö minulta jtn ohi? Ja itse arvostan parisuhteessa sitä arkea(-kin), tuli sitten kinasteluja kokkailuista tai muista;)

()() kirjoitti:

Kuule, moni mies on huomaavainen rakastaja seurusteluaikana, mutta papin aamenen jälkeen homma muuttuu ja naisesta tulee itsestäänselväna pidetty panopatja. Valitettavasti tämä ei ole edes kovin epätavalllista. Ja vielä valitettavampaa on, että niin monet naiset tyytyvät siihen.

Joillain naisilla on niin suuri tarve tai kiire saada lapsia ja perustaa perhe (joko omasta halusta tai sosiaalisesta paineesta johtuen), että he ovat valmiita luopumaan joistain omista tarpeistaan - huomatakseen jossain vaiheessa olevansa kovin onnettomia. Joku saattaaa myös ylioptimistisesti ja epärealistisesti ajatella, että mies muuttuu parempaan suuntaan pikku hiljaa. Joskus niin voi käydäkin, mutta useimmiten ei.

Lue lisää

Mikä on "panopatja"? Tuo sana kertoo paljon seksuaalisuudestasi ja asenteesta siihen. Kuinka moni mies oikeasti haluaa "panopatjan"?? Epäilen vahvasti, että aika harva..

dkslpdvlö'lvöd kirjoitti:

Mikä on "panopatja"? Tuo sana kertoo paljon seksuaalisuudestasi ja asenteesta siihen. Kuinka moni mies oikeasti haluaa "panopatjan"?? Epäilen vahvasti, että aika harva..

En ole puhunut missään vaiheessa itsestäni tai omasta seksuaalisuudestani. Täällä voidaan puhua asioista myös yleisemmällä tasolla.

Tässä on kyse itsekkäistä miehistä, jotka haluavat vain tyydyttää omat tarpeensa eivätkä välitä naisen tarpeista joko seksissä tai muuten. Tällöin nainen saattaa menettää mielenkiintonsa ja halunsa seksiin kokonaan (ainakin tämän kyseisen miehen kanssa), mutta voi silti syystä tai toisesta suostua "antamaan" miehelle eli olemaan siis "panopatjana". Tällöin seksistä puuttuu se vastavuoroisuus ja molemminpuolinen nautinto, mikä on kaiken hyvän hyvän seksin perusta.

Ei kai kukaan mies pohjimmiltaan haluakaan (paitsi ehkä hyvin estoiset), mutta voi ajautua siihen tilanteeseen omaa taitamattomuuttaan ja ymmärtämättömyyttään.

()() kirjoitti:

En ole puhunut missään vaiheessa itsestäni tai omasta seksuaalisuudestani. Täällä voidaan puhua asioista myös yleisemmällä tasolla.

Tässä on kyse itsekkäistä miehistä, jotka haluavat vain tyydyttää omat tarpeensa eivätkä välitä naisen tarpeista joko seksissä tai muuten. Tällöin nainen saattaa menettää mielenkiintonsa ja halunsa seksiin kokonaan (ainakin tämän kyseisen miehen kanssa), mutta voi silti syystä tai toisesta suostua "antamaan" miehelle eli olemaan siis "panopatjana". Tällöin seksistä puuttuu se vastavuoroisuus ja molemminpuolinen nautinto, mikä on kaiken hyvän hyvän seksin perusta.

Ei kai kukaan mies pohjimmiltaan haluakaan (paitsi ehkä hyvin estoiset), mutta voi ajautua siihen tilanteeseen omaa taitamattomuuttaan ja ymmärtämättömyyttään.

Lue lisää

En usko, että miehet "yleisellä tasolla" nauttivat seksistä "panopatjan" kanssa. Puhutaan sitten itsekkäistä miehistä tai itsekkäistä naisista niin yhteiselo tällaisen kanssa on hankalaa, asutaan sitten yhdessä tai erillään.

kodspvpd¨vpåd kirjoitti:

En usko, että miehet "yleisellä tasolla" nauttivat seksistä "panopatjan" kanssa. Puhutaan sitten itsekkäistä miehistä tai itsekkäistä naisista niin yhteiselo tällaisen kanssa on hankalaa, asutaan sitten yhdessä tai erillään.

Lue lisää

Niinpä. Menepäs se sanomaan näille ihmisille itselleen. Kysy että onko toi todella kivaa toi touhu mitä harrastat. Josko jollakin alkaisi hieman raksuttaa.

Kokemusta on kirjoitti:

Tähän NaiNeN7 kirjoitukseen on kyllä helppo yhtyä. Vielä kun löytäisi tällä tavoin ajattelevan sinkun ja kivan näköisen naisen nettideitistä tai ihan mistä vaan. :)

No tässä olisi yksi tämmöinen ;-) Mahdollisuudet näin tavata on lähes olemattomat, mutta yritänpä kuitenkin. Jätin muutama päivä sitten tähän ketjuun sähöpostiosoitteeni, mutta se siivottiin pois. Ja vaikka se ei olisi hävinnyt, et välttämättä lue enää koskaan tätä viestiketjua, et ainakaan keskeeltä monen päivän takaisia vastauksiasi. Yritänpä kuitenkin, jospa onnistuisin todistamaan, että ihan oikeesti on olemassa 40 , hyvännäköisiä sekä kivanluonteisia naisia :-)

Kerrot ettet ole vihainen, katkera tai ennakkoluuloinen naisia kohtaan, mutta silti sanot, että naiset ovat jo ystävinä itse perkeleitä. :D Joku tässä selvästikin mättää.

Suurin osa naisista haluaa, että heidän kumppaninsa on myös heidän hyvä ystävänsä.

Sinulle vakava parisuhde = helposti saatavilla olevaa seksiä, ei muuta?

Anteeksi nyt vain, m.45, mutta kuka on päättänyt ja säätänyt että seurustelu ilman yhdessä asumista on pelkkää ystävyyttä ja kaveruutta?

Myönnän että tuo alkaa ärsyttää. Se ärsyttäisi varmaan jos olisin mies ja naiset joita kohtaisin haluaisivat korostaa sitä että me nyt vaan hengaillaan yhdessä, mutta voidaan koska tahansa oikeastaan erotakin, tai juosta vieraissa. Se ärsyttää naisena jos miehen asenne on se. Se ärsyttää aina kun joku ihminen, mies tai nainen, kuvittelee että kaikki yhdessä asumattomat ovat löyhämoraalisia ja tunteettomia tyyppejä jotka vähät välittävät toisesta ihmisestä, siitä jonka kanssa jakavat kaiken muun, paitsi talouden.

Jos oletus että se että ei asuta yhdessä on mukamas lupalippu vapaisiin suhteisiin, niin eihän tässä kohta uskalla tavata yhtään ainutta miestä joka ei halua välittömästi rynnätä yhteen asumaan.

Mutta vitsi piilee siinä että mies joka haluaa heti yhteen asumaan, tai naimisiin, on yleensä myös se tyyppi joka nopeasti haluaa myös eroonkin. Tai nainen. Jokainen joka on IMPULSIIVINEN on sitä moneen eri suuntaan! Eksäni suhteemme jälkeisistä seikkailuista olen päätellyt että vaikka mies on nelikymppinen, niin ei oikein realiteetit ole hallussa. Älyttömiä innostuksia milloin mistäkin asiasta. Liekö sitten kokonaispersoonallisuudessa jokin sellainen piirre että jännityksen tarvetta on (mihin viittaisi lievä rahapeliaddiktiokin, mistä hän on joskus kärsinyt).

Jos ei toiseen voi luottaa, häneen ei voi luottaa vaikka kahlitsisi hänet itseensä kiinni. Pitkäaikaisin kumppanini jätti minut toisen naisen takia nimenomaan siinä vaiheessa kun asuimme yhdessä. Suhteemme varrella olimme asuneet myös erillään, ja ne vaiheet eivät tuntuneet ainakaan vaikeammilta, tosin välimatka olisi tietysti ollut mukava olla alle 25 km, eikä 50 km.

Minun mielestäni parisuhde ei muutu siitä miksikään että ei asuta yhdessä. Henkinen sitoutuminen on minulle se pääasia, se että minua rakastetaan, eikä se että kokoajan kytätään toisiaan!

Jos välimatka ei ole aivan mahdoton, myös rento yhdessäoleminen ilman paineita seksuaaliseen suoritumiseen mahdollistuu. Itseasiassa ihmiset jotka eivät osaa kohdata toisiaan kuin naiskentelun merkeissä ovat aikamoisia tylsimyksiä, vaikka he itse tietysti kuvittelevat että nimenomaan seksi on jännittävää ja kaikki ihmiset jotka haluavat enemmän kuin pelkkää seksiä ovat niitä oikeita tylsimyksiä.

Mitä tylsää on siinä että saa jakaa toisen kanssa sisintään?

Yhdessäasuminen miehiä kiinnostaa vain ja ainoastaan SEN takia että he kuvittelevat seksuaalisten palveluksien olevan taatut sillä sekunnilla kun saavat niitä päähänsä haluta. Mistähän sitten johtuu että niin moni mies päätyy valittamaan miten seksi suhteessa harvenee? Johtuisiko siitä että nainen yksinkertaisesti kyllästyy tahkoamaan läpi jotain velvollisuudentuntoista kaurapuuroseksiä, kun ei toinen ihminen ole enää tippaakaan jännittävä kun hänen kanssaan on samassa talossa kuin sisarukset konsanaan!

Sitten jäljellä on pelkkä ystävyys ja kaveruus, kun ei ole terveellistä ajoittaista välimatkaa jonka aikana saa hoitaa ne tylsemmät jutut kuten esim. kainalokarvojen ajelut, laskujen maksut, siivoamiset sun muut. Taikka voi ne siivoamiset tietysti yhdessäkin hoitaa, minähän siis kannatan itse ihan normaalia elämää - poislukien se yhteinen asunto. Mutta jos ei halua rasittaa toista, niin kumpikin voi siivota itse omat shaissensa omilla tahoillaan...

Daami69 kirjoitti:

Anteeksi nyt vain, m.45, mutta kuka on päättänyt ja säätänyt että seurustelu ilman yhdessä asumista on pelkkää ystävyyttä ja kaveruutta?

Myönnän että tuo alkaa ärsyttää. Se ärsyttäisi varmaan jos olisin mies ja naiset joita kohtaisin haluaisivat korostaa sitä että me nyt vaan hengaillaan yhdessä, mutta voidaan koska tahansa oikeastaan erotakin, tai juosta vieraissa. Se ärsyttää naisena jos miehen asenne on se. Se ärsyttää aina kun joku ihminen, mies tai nainen, kuvittelee että kaikki yhdessä asumattomat ovat löyhämoraalisia ja tunteettomia tyyppejä jotka vähät välittävät toisesta ihmisestä, siitä jonka kanssa jakavat kaiken muun, paitsi talouden.

Jos oletus että se että ei asuta yhdessä on mukamas lupalippu vapaisiin suhteisiin, niin eihän tässä kohta uskalla tavata yhtään ainutta miestä joka ei halua välittömästi rynnätä yhteen asumaan.

Mutta vitsi piilee siinä että mies joka haluaa heti yhteen asumaan, tai naimisiin, on yleensä myös se tyyppi joka nopeasti haluaa myös eroonkin. Tai nainen. Jokainen joka on IMPULSIIVINEN on sitä moneen eri suuntaan! Eksäni suhteemme jälkeisistä seikkailuista olen päätellyt että vaikka mies on nelikymppinen, niin ei oikein realiteetit ole hallussa. Älyttömiä innostuksia milloin mistäkin asiasta. Liekö sitten kokonaispersoonallisuudessa jokin sellainen piirre että jännityksen tarvetta on (mihin viittaisi lievä rahapeliaddiktiokin, mistä hän on joskus kärsinyt).

Jos ei toiseen voi luottaa, häneen ei voi luottaa vaikka kahlitsisi hänet itseensä kiinni. Pitkäaikaisin kumppanini jätti minut toisen naisen takia nimenomaan siinä vaiheessa kun asuimme yhdessä. Suhteemme varrella olimme asuneet myös erillään, ja ne vaiheet eivät tuntuneet ainakaan vaikeammilta, tosin välimatka olisi tietysti ollut mukava olla alle 25 km, eikä 50 km.

Minun mielestäni parisuhde ei muutu siitä miksikään että ei asuta yhdessä. Henkinen sitoutuminen on minulle se pääasia, se että minua rakastetaan, eikä se että kokoajan kytätään toisiaan!

Jos välimatka ei ole aivan mahdoton, myös rento yhdessäoleminen ilman paineita seksuaaliseen suoritumiseen mahdollistuu. Itseasiassa ihmiset jotka eivät osaa kohdata toisiaan kuin naiskentelun merkeissä ovat aikamoisia tylsimyksiä, vaikka he itse tietysti kuvittelevat että nimenomaan seksi on jännittävää ja kaikki ihmiset jotka haluavat enemmän kuin pelkkää seksiä ovat niitä oikeita tylsimyksiä.

Mitä tylsää on siinä että saa jakaa toisen kanssa sisintään?

Yhdessäasuminen miehiä kiinnostaa vain ja ainoastaan SEN takia että he kuvittelevat seksuaalisten palveluksien olevan taatut sillä sekunnilla kun saavat niitä päähänsä haluta. Mistähän sitten johtuu että niin moni mies päätyy valittamaan miten seksi suhteessa harvenee? Johtuisiko siitä että nainen yksinkertaisesti kyllästyy tahkoamaan läpi jotain velvollisuudentuntoista kaurapuuroseksiä, kun ei toinen ihminen ole enää tippaakaan jännittävä kun hänen kanssaan on samassa talossa kuin sisarukset konsanaan!

Sitten jäljellä on pelkkä ystävyys ja kaveruus, kun ei ole terveellistä ajoittaista välimatkaa jonka aikana saa hoitaa ne tylsemmät jutut kuten esim. kainalokarvojen ajelut, laskujen maksut, siivoamiset sun muut. Taikka voi ne siivoamiset tietysti yhdessäkin hoitaa, minähän siis kannatan itse ihan normaalia elämää - poislukien se yhteinen asunto. Mutta jos ei halua rasittaa toista, niin kumpikin voi siivota itse omat shaissensa omilla tahoillaan...

Lue lisää

Ok, myönnän että moni suhde kaatuu siihen kun muutetaan yhteen ja sen alkuhuuman jälkeen alkaa se arki, etenkin yhdessä asumisessa poltetaan nopeasti se suhde loppuun ja en itsekkään olisi heti muuttamassa yhteen vaan katsoisin aika pitkään miten skulaa.
Tässäkin keskustelussa ja omienkin kokemusten ja tuntemuksien perusteella tuodaan esille ettei ikinä ole mahdollisuutta muuttaa edes yhteen.
Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta...vai meinaatko että tämäkin hoidetaan puhelimitse?
Niin en tarkoita että vakavampi parisuhde on minulle pelkkää seksiä.

m.45 kirjoitti:

Ok, myönnän että moni suhde kaatuu siihen kun muutetaan yhteen ja sen alkuhuuman jälkeen alkaa se arki, etenkin yhdessä asumisessa poltetaan nopeasti se suhde loppuun ja en itsekkään olisi heti muuttamassa yhteen vaan katsoisin aika pitkään miten skulaa.
Tässäkin keskustelussa ja omienkin kokemusten ja tuntemuksien perusteella tuodaan esille ettei ikinä ole mahdollisuutta muuttaa edes yhteen.
Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta...vai meinaatko että tämäkin hoidetaan puhelimitse?
Niin en tarkoita että vakavampi parisuhde on minulle pelkkää seksiä.

Lue lisää

Olen joskus itse miettinyt että kuinka taajaa tapailua miehille uskaltaa ehdottaa, etteivät säikähdä. Saati kuvittele että tässä joutuu kohta menemään naimisiin. Uskollisuutta toki odottaisin heti siitä lähtien kun on harjoitettu ekaa kertaa seksiä ja toista kohtaan on kehittynyt lisää tunteita (eikä niin päin että tuleekin tunne että tämä oli tässä...) Seksi ei ole minulle tae mistään, ja jos se ei toimi, en näe syytä antaa seurustelun edetä pidemmälle. Jos tämä nyt kuulostaa julmalta, niin olen jokusenkin miehen kanssa huomannut sen toimivan, joten en ymmärrä minkä takia olisi ihan pakko valita nimenomaan se mies joka ei toimi.

Minulla on vähän huono itsetunto, ja olen elämäni varrella monta kertaa helposti kokenut että parempi pysyä loitolla ihmisistä kun en kumminkaan kellekään kelpaa. Siksi saattaisin vaatimattomasti ehdottaa juurikin että "tavataan kerran viikossa tai kahdessa", jotta en kuulosta miehen korvissa tyrkyltä ja ahneelta, vaikealta ämmältä johon hän joutuu jatkossa uhraamaan (omasta mielestään) liikaa aikaa. Mutta koska me ihmiset olemme erilaisia, niin ehkä se että yrittäisin pidätellä itseäni olisikin jonkun miehen mielestä todiste välinpitämättömyydestä, eli jos ehdottaisin tapaamista kerran viikossa tai kahdessa hän luulisi että en oikeastaan edes haluaisi tavata, vai?

Noista asioista on siis syytä puhua ääneen, että ei jää kellekään epäselvyyttä. En todellakaan osaa sanoa mikä minulle itselleni olisi paras taajuus tapailussa. Kun viimeksi kokeilin jonkinlaista seurustelua, en ollut rakastunut mieheen ja alkoi ärsyttämään että hän oli nelisen päivää putkeen asunnossani. Sitä tulee ihan vangittu olo, kun oikein mihinkään ei voi lähteäkään - kun lähdin kävelylle hänen kanssaan, jo jonkin matkan päästä hän valitti matkan pituutta, kun ei ollut mikään kävelyn harrastaja.

Pitäisi siis tavata mies johon oikeasti ihastuu, että voi sitten tietää paljonko hänen kanssaan haluaa olla. Jos välimatkaa ei kauheasti ole, olisihan se naurettavaa jos on joku pakkopulla-aika mikä pitää olla erossa. Kun itselläni ei ole lapsia, kaippa se paljolti määräytyisi sen mukaan että jos miehellä on, että miten hän ehtii ja jaksaa tapailla. Ei se minua haittaisi, sillä en ole niin lapsellinen ihminen että alan olemaan mustasukkainen miehen lapsille yhteisestä ajasta!

Sitä tietysti joutuisi miettimään ettei anna semmoista vaikutelmaa että on mukamas jotenkin aina valmiina kun toiselle sopii, ja itsellä ei ole mitään omaa tahtoa. Olisi miten rakastunut hyvänsä, aina kannattaa katsoa ettei suhde mene jotenkin toispuoleiseksi, pois raiteiltaan. Tasapaino pitää säilyttää.

Joillakin meistä tilanne on se ettei ole edes varaa mennä naimisiin tai edes asua yhdessäkään, kun lähtee etuudet. Kyllä köyhemmätkin ihmiset silti rakkautta haluavat. Että ei se aina siitäkään ole kiinni että mitä itse tahtoisi. Joutuu ottamaan realiteetit huomioon.

Toisen ihmisen käyttämistä kaikkien seksuaalisten impulssiensa tyydyttämiseen en kuitenkaan oikein hyväksy - kyllähän terveellä ihmisellä on omat kädetkin. Eli itsetyydytyksellä voi hoitaa ne kerrat kun ei vaan pystytä olemaan yhdessä syystä tai toisesta. Jos nyt semmoinen kalenterin orja on että on pakko saada esim. joka 3. päivä. Minähän en noista tiedä kun en ole mies.

*Nana* kirjoitti:

Kerrot ettet ole vihainen, katkera tai ennakkoluuloinen naisia kohtaan, mutta silti sanot, että naiset ovat jo ystävinä itse perkeleitä. :D Joku tässä selvästikin mättää.

Suurin osa naisista haluaa, että heidän kumppaninsa on myös heidän hyvä ystävänsä.

Sinulle vakava parisuhde = helposti saatavilla olevaa seksiä, ei muuta?

Lue lisää

Selvitän miksi ajattelen näin että naiset on perkeleitä.
Olen joskus työskennellyt naisvaltaisella alalla ja nyt olen tehnyt selväksi etten halua työskennellä naisten kanssa ja te naisinakin tiedätte mitä se on kun 5 naistakin laitetaan samaan hommaan.
Ei ole vihaa naissukupuolta kohtaan.
Töissä ja monessa muussa asiassa monet on minulle sukupuolettomia.
Minulla oli nuorempana todellisia naisystäviä ilman tuota seksiäkin mutta monesti jäi ne yhteydenototkin kun toinen alkoi seurustelemaan...jätettiin ne mustasukkaisuus draamat jo silläkin väliin.
Minähän en tee mitään niillä naisystävillä kun voin niitten mieskaverienkin kanssa käydä vaikka kaljalla.

Se on sitten eri asia kun olen naisen kanssa parisuhteessa.
Hän on ystavä, kaveri, kumppani ja pidän tarvittaessa kuin kukkaa kämmenellä ja osaan riidelläkkin rakentavasti mutta seksihän kuuluu luonnollisesti parisuhteessen!

m.45 kirjoitti:

Ok, myönnän että moni suhde kaatuu siihen kun muutetaan yhteen ja sen alkuhuuman jälkeen alkaa se arki, etenkin yhdessä asumisessa poltetaan nopeasti se suhde loppuun ja en itsekkään olisi heti muuttamassa yhteen vaan katsoisin aika pitkään miten skulaa.
Tässäkin keskustelussa ja omienkin kokemusten ja tuntemuksien perusteella tuodaan esille ettei ikinä ole mahdollisuutta muuttaa edes yhteen.
Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta...vai meinaatko että tämäkin hoidetaan puhelimitse?
Niin en tarkoita että vakavampi parisuhde on minulle pelkkää seksiä.

Lue lisää

"Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta...vai meinaatko että tämäkin hoidetaan puhelimitse?"

No niin, sieltähän se valitettavasti tuli. Kiitos rehellisyydestä. Kuten varmaan moni nainen ounastelee, ensisijainen syy miesten haluun muuttaa yhteen on nimenomaan helppo ja vaivaton seksin saanti. Muut asiat ovat sitten toissijaisia. Sitähän nimimerkki "kokemusta on" tarkoittaa myös kertoessaan tarpeestaan saada huomiota.

Kyllä minullakin seksitarpeeni on, mutta ei tulisi mieleenikään lähteä sitä hakemaan jostain muualta, jos oma kumppani ei sitä pysty antamaan kuin sormia napsauttamalla. Minulla on omat käteni ja dildotkin on keksitty.

Etkö muuten ole koskaan kokeillut puhelinseksiä? Jos et ole, niin suosittelen lämpimästi. Hauskaa ja virkistävää vaihtelua.

P.S. Joka kerran kun luen tai kuulen tällaista, niin arvostukseni miessukupuolta kohtaan laske pari pykälää. En haluaisi niin käyvän, mutta niin siinä vain valitettavasti käy. :(

*Nana* kirjoitti:

"Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta...vai meinaatko että tämäkin hoidetaan puhelimitse?"

No niin, sieltähän se valitettavasti tuli. Kiitos rehellisyydestä. Kuten varmaan moni nainen ounastelee, ensisijainen syy miesten haluun muuttaa yhteen on nimenomaan helppo ja vaivaton seksin saanti. Muut asiat ovat sitten toissijaisia. Sitähän nimimerkki "kokemusta on" tarkoittaa myös kertoessaan tarpeestaan saada huomiota.

Kyllä minullakin seksitarpeeni on, mutta ei tulisi mieleenikään lähteä sitä hakemaan jostain muualta, jos oma kumppani ei sitä pysty antamaan kuin sormia napsauttamalla. Minulla on omat käteni ja dildotkin on keksitty.

Etkö muuten ole koskaan kokeillut puhelinseksiä? Jos et ole, niin suosittelen lämpimästi. Hauskaa ja virkistävää vaihtelua.

P.S. Joka kerran kun luen tai kuulen tällaista, niin arvostukseni miessukupuolta kohtaan laske pari pykälää. En haluaisi niin käyvän, mutta niin siinä vain valitettavasti käy. :(

Lue lisää

Nyt kun vedit minutkin mukaan tähän, niin kerropa *Nana* kumpi on loppujen lopuksi tärkeämpi asia seksi vai läheisyys?

*Nana* kirjoitti:

"Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta...vai meinaatko että tämäkin hoidetaan puhelimitse?"

No niin, sieltähän se valitettavasti tuli. Kiitos rehellisyydestä. Kuten varmaan moni nainen ounastelee, ensisijainen syy miesten haluun muuttaa yhteen on nimenomaan helppo ja vaivaton seksin saanti. Muut asiat ovat sitten toissijaisia. Sitähän nimimerkki "kokemusta on" tarkoittaa myös kertoessaan tarpeestaan saada huomiota.

Kyllä minullakin seksitarpeeni on, mutta ei tulisi mieleenikään lähteä sitä hakemaan jostain muualta, jos oma kumppani ei sitä pysty antamaan kuin sormia napsauttamalla. Minulla on omat käteni ja dildotkin on keksitty.

Etkö muuten ole koskaan kokeillut puhelinseksiä? Jos et ole, niin suosittelen lämpimästi. Hauskaa ja virkistävää vaihtelua.

P.S. Joka kerran kun luen tai kuulen tällaista, niin arvostukseni miessukupuolta kohtaan laske pari pykälää. En haluaisi niin käyvän, mutta niin siinä vain valitettavasti käy. :(

Lue lisää

Sinä olet nainen ja minä olen mies emmekä voikkaan ajatella seksistä samalla tavalla!
Enkä halua edes tuoda tuota typerää tasa-arvo ajatusta edes esille niinkuin suurin osa suomalaisistä nössö miehistä!
Minun parisuhteeseeni kuluu seksi normaalina asiana ja monta muutakin asiaa.
Olen kyllä tavannut nyt tässä eronneena poikamiehenä useampaakin naimisisissakin olevaa naista seksin merkeissä kun heillä on kylmäliitto.
Ehken sulle kelpaa ne omat kädet ja dildo ja puhelinseksi mutta minulle ei vaikkakaan en mikään seksihurjastelija ja riippuvainen siitä vaan normaaliasia.

Hittojako minä välitän ja haen hyväksyntää ja pisteytystä niin minulle kuin miessukupuolelle!

m.45 kirjoitti:

Selvitän miksi ajattelen näin että naiset on perkeleitä.
Olen joskus työskennellyt naisvaltaisella alalla ja nyt olen tehnyt selväksi etten halua työskennellä naisten kanssa ja te naisinakin tiedätte mitä se on kun 5 naistakin laitetaan samaan hommaan.
Ei ole vihaa naissukupuolta kohtaan.
Töissä ja monessa muussa asiassa monet on minulle sukupuolettomia.
Minulla oli nuorempana todellisia naisystäviä ilman tuota seksiäkin mutta monesti jäi ne yhteydenototkin kun toinen alkoi seurustelemaan...jätettiin ne mustasukkaisuus draamat jo silläkin väliin.
Minähän en tee mitään niillä naisystävillä kun voin niitten mieskaverienkin kanssa käydä vaikka kaljalla.

Se on sitten eri asia kun olen naisen kanssa parisuhteessa.
Hän on ystavä, kaveri, kumppani ja pidän tarvittaessa kuin kukkaa kämmenellä ja osaan riidelläkkin rakentavasti mutta seksihän kuuluu luonnollisesti parisuhteessen!

Lue lisää

Ok, hyvä että selvensit asiaa. On ihan totta, että aika ikävää jälkeä voi syntyä kun kunnon kanalauma päästetään vallolilleen. :D Itse taidan olla hieman poikkeava kana tässä(kin) asiassa. Olen vain kerran ollut vahvasti naisvaltaisessa työpaikassa enkä viihtynyt. HIrveää kotkotusta, kyräilyä ja epäolennaisiin asioihin tarraamista. Mutta kyllä ne miehetkin joskus osaavat. samoja juttuja.

Myös tuo on yleisesti ottaen totta, mitä kerrot miesten ja naisten välisistä ystävyyssuhteista. Ei liene sattumaa, että tälläkin hetkellä paras ja pitkäaikaisin miespuolinen ystäväni on homo. Toki on kyllä pari heteroystävääkin.

Totta kai seksi kuuluu parisuhteeseen luonnollisena osana. Muutenhan se olisi pelkkää kaveruutta tai jonkinlainen sisar-velisuhde. Enkä itse myöskään halua sotkea kaveruutta ja seksiä keskenään. Siksi en innostu näistä friends with benefits-kuvioista, joissa ollaan muuten pelkkiä kamuja mutta välillä sekstaillaan. Minulle se on joko-tai, ollaan joko reilusti vain ystäviä tai sitten oikeasti tapaillaan/seurustellaan/ollaan parisuhteessa.

m.45 kirjoitti:

Sinä olet nainen ja minä olen mies emmekä voikkaan ajatella seksistä samalla tavalla!
Enkä halua edes tuoda tuota typerää tasa-arvo ajatusta edes esille niinkuin suurin osa suomalaisistä nössö miehistä!
Minun parisuhteeseeni kuluu seksi normaalina asiana ja monta muutakin asiaa.
Olen kyllä tavannut nyt tässä eronneena poikamiehenä useampaakin naimisisissakin olevaa naista seksin merkeissä kun heillä on kylmäliitto.
Ehken sulle kelpaa ne omat kädet ja dildo ja puhelinseksi mutta minulle ei vaikkakaan en mikään seksihurjastelija ja riippuvainen siitä vaan normaaliasia.

Hittojako minä välitän ja haen hyväksyntää ja pisteytystä niin minulle kuin miessukupuolelle!

Lue lisää

Ovathan miehen ja naisen seksuaalisuus toki erilaisia, mutta mielestäni eroja joskus myös liioitellaan ja rakennetaan siksi turhia ja keinotekoisia raja-aitoja sukupuolten välille. Ja unohdetaan että yksilöllistä vaihtelua on paljon molempien sukupuolten sisällä.

Esimerkiksi yksi asia mikä itseäni välillä ärsyttää on se kun usein sanotaan että naisen orgasmi ei ole niin tärkeä, koska nainen nauttii seksistä ja läheisyydestä muutenkin. Eikö mies sitten muka nauti? Käsittääkseni miehistäkin se touhu on ihan mukavaa ennen laukeamistakin/isoa O:takin. Olisiko miehestä kivaa, jos nainen haluaisi lopettaa juuri ennen, kuin mies tulee ja sanoisi että ”mut hei, eiks se ollu ihan kivaa tähän asti?” :D

Minä nyt vai olen sen verran uskollista sorttia itse, että en hirveästi innostu miehistä, jotka ovat valmiita pettämään, jos ei seksiä kumppanilta pariin viikkoon tipu. Mielestäni tällaisella miehellä ei ole minkäänlaista kykyä sitoutua. Ja missä on arvostus kumppania kohtaan, jos noin pienestä aletaan käymään vieraissa?

Enkä muuten itsekään haluaisi suhdetta, missä nähdään vain parin viikon välein. Itse asiassa ihanne olisi varmaan sellainen, missä mies asuisi vaikka viereisessä talossa, niin olisi helppo sukkuloida kahden kodin välillä ja nähdä useana päivänä viikossa tai vaikka välillä päivittäinkin.

"Hittojako minä välitän ja haen hyväksyntää ja pisteytystä niin minulle kuin miessukupuolelle! "

Hyvä. Ei sinun pidäkään. :D

m.45 kirjoitti:

Ok, myönnän että moni suhde kaatuu siihen kun muutetaan yhteen ja sen alkuhuuman jälkeen alkaa se arki, etenkin yhdessä asumisessa poltetaan nopeasti se suhde loppuun ja en itsekkään olisi heti muuttamassa yhteen vaan katsoisin aika pitkään miten skulaa.
Tässäkin keskustelussa ja omienkin kokemusten ja tuntemuksien perusteella tuodaan esille ettei ikinä ole mahdollisuutta muuttaa edes yhteen.
Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta...vai meinaatko että tämäkin hoidetaan puhelimitse?
Niin en tarkoita että vakavampi parisuhde on minulle pelkkää seksiä.

Lue lisää

No mutta minähän esim. olen tarjonnut miehille suhdetta jossa sitä seksiä voi harrastaa vaikka joka päivä, mutta saman katon alle ei muuteta ennen kuin tunnetaan kunnolla toisemme. Itselläni oli hyvin toimiva suhde tässä lähellä asuvan miehen kanssa, jolloin käytiin iltalenkillä toistemme luona ; )

Eli onko sitten kuitenkin niin, että jotkut miehet haluavatkin läheisyyttä enemmän kuin seksiä? Nainen Paapomaan? Tai kuitenkin sen naisen tekemään puolet kotihommista..?

m.45 kirjoitti:

Sinä olet nainen ja minä olen mies emmekä voikkaan ajatella seksistä samalla tavalla!
Enkä halua edes tuoda tuota typerää tasa-arvo ajatusta edes esille niinkuin suurin osa suomalaisistä nössö miehistä!
Minun parisuhteeseeni kuluu seksi normaalina asiana ja monta muutakin asiaa.
Olen kyllä tavannut nyt tässä eronneena poikamiehenä useampaakin naimisisissakin olevaa naista seksin merkeissä kun heillä on kylmäliitto.
Ehken sulle kelpaa ne omat kädet ja dildo ja puhelinseksi mutta minulle ei vaikkakaan en mikään seksihurjastelija ja riippuvainen siitä vaan normaaliasia.

Hittojako minä välitän ja haen hyväksyntää ja pisteytystä niin minulle kuin miessukupuolelle!

Lue lisää

Itse olen ollut suhteessa jossa ehdotellessani seksiä kahden viikon seksittömyyden jälkeen mies vastaa että "mikä helvetti sua vaivaa". Eli ei se ole mitenkään itsestäänselvää että se on aina nainen joka pihtaa.

Olen myös kokenut sellaisen helvetillisen elämänvaiheen että oman sairauteni vuoksi seksiä ei pysty harrastamaan kuin parin kolmen viikon välein. Kehotin silloista kumppaniani harkitsemaan rakastajan hankkimista, mutta hän katsoi ettei pysty olemaan pelkästään seksisuhteessa naiseen. Kun meille sitten tuli ero, kyselin että vaikuttiko asiaan tämä seksin vähäisyys, mies väitti että ei.

Ei ehkä kannata ajatella "hakevansa pisteytystä" koko omalle sukupuolelleen jos keskustelee omista toiveistaan ja tarpeistaan. Itsekin tiedän että eroan aika reilustikin useista muista naisista persoonaltani ja elämänmenoltani. Enkä vain sen takia että ei ole lapsia.

Jos asioista puhuu sillä tavalla että selviää kyse olevan omasta persoonasta ja omista mieltymyksistä, on helpompi olla ymmärtäväinen ulkopuolisena tahona. Ihmiset vain suotta saavat turhia riitoja aikaiseksi kun omaa mieltymystä lähdetään pönkittämään sellaisella kuin että "tällaisia KAIKKI miehet ovat" tai "näin JOKAINEN nainen tahtoo".

En oikein usko että jos nainen sanoo itsetyydytyksen riittävän väliaikoina se tarkoittaa automaattisesti sitä että se on ainoa mikä riittää ja edes yhdessäollessakaan ei seksiä tipu eikä lirahda. Mutta itse pahoin pelkään että jos olen kokoajan 24/7 miehen kanssa tekemisissä, todellakin kyllästyn häneen, tai voisi sanoa että tulee sellainen saturaatiopiste vastaan ettei häntä enää näe edes miehenä, pelkkänä hyvänä ystävänä tai veljenä vain. Osa seksuaalista vetovoimaa kuitenkin muodostuu siitä että toisessa on vielä jotain mitä ei tiedä eikä tunne, hän on sopivalla tavalla vieras.

Liian vieras on sitten se joka on niin erilainen ettei hänen kanssaan tule lainkaan juttuun.

Itse kokisin täyttymyksenäni jos mies tekisi selväksi että hän haluaa jakaa elämänsä kanssani koska katsoo että persoonani kiehtoo häntä ja ulkomuotokin on ihan jees. Mutta jos alkaa tulemaan yhtään semmoinen fiilis että olen joku taloustavara jota mies käyttää aina kun TARPEITA tulee, niin mitä pointtia suhteessa on? Todellakin seksiä jokainen saa aina jostain, jos se on ainoa merkitsevä seikka.

Kokemusta on kirjoitti:

Nyt kun vedit minutkin mukaan tähän, niin kerropa *Nana* kumpi on loppujen lopuksi tärkeämpi asia seksi vai läheisyys?

Läheisyys. Enkä tarkoita pelkästään fyysistä läheisyyttä, vaan syvempää yhteyttä toiseen ihmiseen. Siis kokonaisvaltaista läheisyyttä, jossa on mukana tunne, mieli ja sielu.

Seksi ilman aitoa läheisyyttä on yhtä tyhjän kanssa, pelkkää fyysistä suorittamista. Voihan siitä saada sen fyysisen helpotuksen kyllä, mutta se ei masturboinnista juurikaan eroa. Siinä käytetään hyväksi vain toisen ihmisen kroppaa esim. oman käden tai lelun sijaan.

*Nana* kirjoitti:

Läheisyys. Enkä tarkoita pelkästään fyysistä läheisyyttä, vaan syvempää yhteyttä toiseen ihmiseen. Siis kokonaisvaltaista läheisyyttä, jossa on mukana tunne, mieli ja sielu.

Seksi ilman aitoa läheisyyttä on yhtä tyhjän kanssa, pelkkää fyysistä suorittamista. Voihan siitä saada sen fyysisen helpotuksen kyllä, mutta se ei masturboinnista juurikaan eroa. Siinä käytetään hyväksi vain toisen ihmisen kroppaa esim. oman käden tai lelun sijaan.

Lue lisää

Aivan juuri näin. Saattaa olla, että minä olen sellainen "nössö mies" mutta kyllä minä tarkoitin miehen tarpeella saada huomiota juuri näitä luettelemiasi asioita. Minusta on hankalaa saada tarpeeksi läheisyyttä, jos tapaamiset ovat tyyliin kerran kahdessa viikossa. Ja kyllä iso osa läheisyyttä on tunne siitä, että on toiselle merkityksellinen ja arvokas ja saa empatiaa. Toki kulttuurisesti miehiseen imagoon sopii huonosti tarvita ja haluta tällaisia asioita. Mietin usein mikä on biologian ja mikä kulttuurin osuus miehen käyttäytymismalleissa. Jos minulle ei anneta mahdollisuutta muuhun kuin olla spermalinko-uros, niin ehkä ajan myötä alan pitämään sitä normaalina käytöksenä.

Minun mielestäni normaalissa parisuhteessa, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan arki voi läheisyyttä jakaa joka hetki enkä ajattele sitä niin, että joka ilta olisi pakko saada seksiä koska nukutaan samassa sängyssä. Jos suhde perustuu siihen, että tavataan vain silloin tällöin niin seksin haluamisen kynnys madaltuu. Kun tietää, että seuraavasta mahdollisuudesta saada seksiä ei ole varmuutta niin silloin sitä haluaa harrastaa oli tunnetaso mitä tahansa ja tämä on välittömästi pois aidosta läheisyydestä. Siksi en allekirjoita sitä väitettä, että yleisesti miehen motivaationa asua saman katon alla olisi se, että silloin seksin saaminen olisi jotenkin automaattisesti varmempaa. Mies haluaa asua saman katon alla, koska silloin pystyy läheisyyttää jakamaan jatkuvasti ilman paineita seksistä ja seksin harrastaminen on spontaania ja aitoa.

Ainoastaan silloin tällöin tavatessa seksin harrastamisesta tulee mekaaninen suoritus ja se ei loppujen lopuksi edes tunnu mukavalta. Minusta ei loppujen lopuksi edes tuntunut hyvältä harrastaa seksiä niiden yh-äitien kanssa, jotka pitivät minua kuin "nallea kaapissa" ja ottivat esiin tarvitessaan seksiä. Minulle tuli olo, että olin maksullinen toyboy. Ja jottei nyt taas mentäisi näissä kärjistyksissä liian pitkälle, niin kyllä minulla on ollut aivan mukavia ja läheisiä hetkiä myös tapailukumppaneitteni kanssa, Ja niissä hetkissä molemmat ovat halunneet joko läheisyyttä tai seksiä tai kumpaakin ja se on tuntunut hyvälle. Mutta ongelma syntyykin siinä vaiheessa, kun on jo tunnettu jonkin aikaa ja ihastumisen tunteet ovat alkaneet syntyä. Silloin läheisyyttä alkaa haluta enemmän ja useammin ja mikäli sitä ei ole saatavilla, niin seurauksena on turhautuminen ja loppujen lopuksi tunteiden hiipuminen. Näinhän tämä asia on tässä ketjussa käsitelty.

Kokemusta on kirjoitti:

Aivan juuri näin. Saattaa olla, että minä olen sellainen "nössö mies" mutta kyllä minä tarkoitin miehen tarpeella saada huomiota juuri näitä luettelemiasi asioita. Minusta on hankalaa saada tarpeeksi läheisyyttä, jos tapaamiset ovat tyyliin kerran kahdessa viikossa. Ja kyllä iso osa läheisyyttä on tunne siitä, että on toiselle merkityksellinen ja arvokas ja saa empatiaa. Toki kulttuurisesti miehiseen imagoon sopii huonosti tarvita ja haluta tällaisia asioita. Mietin usein mikä on biologian ja mikä kulttuurin osuus miehen käyttäytymismalleissa. Jos minulle ei anneta mahdollisuutta muuhun kuin olla spermalinko-uros, niin ehkä ajan myötä alan pitämään sitä normaalina käytöksenä.

Minun mielestäni normaalissa parisuhteessa, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan arki voi läheisyyttä jakaa joka hetki enkä ajattele sitä niin, että joka ilta olisi pakko saada seksiä koska nukutaan samassa sängyssä. Jos suhde perustuu siihen, että tavataan vain silloin tällöin niin seksin haluamisen kynnys madaltuu. Kun tietää, että seuraavasta mahdollisuudesta saada seksiä ei ole varmuutta niin silloin sitä haluaa harrastaa oli tunnetaso mitä tahansa ja tämä on välittömästi pois aidosta läheisyydestä. Siksi en allekirjoita sitä väitettä, että yleisesti miehen motivaationa asua saman katon alla olisi se, että silloin seksin saaminen olisi jotenkin automaattisesti varmempaa. Mies haluaa asua saman katon alla, koska silloin pystyy läheisyyttää jakamaan jatkuvasti ilman paineita seksistä ja seksin harrastaminen on spontaania ja aitoa.

Ainoastaan silloin tällöin tavatessa seksin harrastamisesta tulee mekaaninen suoritus ja se ei loppujen lopuksi edes tunnu mukavalta. Minusta ei loppujen lopuksi edes tuntunut hyvältä harrastaa seksiä niiden yh-äitien kanssa, jotka pitivät minua kuin "nallea kaapissa" ja ottivat esiin tarvitessaan seksiä. Minulle tuli olo, että olin maksullinen toyboy. Ja jottei nyt taas mentäisi näissä kärjistyksissä liian pitkälle, niin kyllä minulla on ollut aivan mukavia ja läheisiä hetkiä myös tapailukumppaneitteni kanssa, Ja niissä hetkissä molemmat ovat halunneet joko läheisyyttä tai seksiä tai kumpaakin ja se on tuntunut hyvälle. Mutta ongelma syntyykin siinä vaiheessa, kun on jo tunnettu jonkin aikaa ja ihastumisen tunteet ovat alkaneet syntyä. Silloin läheisyyttä alkaa haluta enemmän ja useammin ja mikäli sitä ei ole saatavilla, niin seurauksena on turhautuminen ja loppujen lopuksi tunteiden hiipuminen. Näinhän tämä asia on tässä ketjussa käsitelty.

Lue lisää

Ja kuka sanoinkaan että nainen on se tunteellisempi osapuoli, joka tarvitsee turvallisuutta ja läheisyyttä syttyäkseen. Toisaalta kuka on väittänyt, että mies olisi tässä suhteessa jollain tavalla erilainen? Korjataan tähän vielä, että tarkoitan miestä, jonka tunne-elämä on "tasapainossa", el tämäi ei koske pelimiehiä, tunteensa juoneita tai muuten sammuttaneita.

Kuka on sanonut, että mies on se joka odottaa itselleen passausta. Minä on (siin mies) hoitanut perhettä ja kotia yli 20 vuotta, tehnyt ruoat, pyykit, kuljettanut lapset harrasteisiin jne. Pyykitkin olen jaksanut "valittamatta" käännellä pesun jäljiltä oikein päin ja palauttaa kuivina ja viikattuina. Ei tämä mielestäni mikään elämää suurempi juttu ole ollut.

Edelleenkään en tähän kokemukseeni vedoten kieltäytyisi parisuhteessa yhteiselämästä saman katon alla. Ajatuskin on absurdi.

Karrikoiden tasa-arvoajattelu on tehnyt meille pahan karhunpalveluksen. Naisten pitää niin itsenäisiä, kovia, tunteettomia ja TASA-ARVOISIA, ettei miestä enään tarvita kuin erinäisiä tehtäviä suorittamaan. Miesten taas täytyy olla pehmoja, empaattisia ja tunteellisia nyyhkyjä, jotka "ymmärtävät" ja hallitsevat kaikki sosiaaliset tilanteet. Lopputulos on yhteinen pahoinvointi, missä kumpikaan osapuoli ei voi hyvin, kun joudumme pois luontaiselta alueeltaamme ulkoa asetettujen arvojen ja tavoitteiden paineesta.

Oikeaa tasa-arvoa olisi, että miehet ja naiset saavat olla juuri sitä miltä itsestä tuntuu luonnolliselta. Tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa.

ääähhh kirjoitti:

Ja kuka sanoinkaan että nainen on se tunteellisempi osapuoli, joka tarvitsee turvallisuutta ja läheisyyttä syttyäkseen. Toisaalta kuka on väittänyt, että mies olisi tässä suhteessa jollain tavalla erilainen? Korjataan tähän vielä, että tarkoitan miestä, jonka tunne-elämä on "tasapainossa", el tämäi ei koske pelimiehiä, tunteensa juoneita tai muuten sammuttaneita.

Kuka on sanonut, että mies on se joka odottaa itselleen passausta. Minä on (siin mies) hoitanut perhettä ja kotia yli 20 vuotta, tehnyt ruoat, pyykit, kuljettanut lapset harrasteisiin jne. Pyykitkin olen jaksanut "valittamatta" käännellä pesun jäljiltä oikein päin ja palauttaa kuivina ja viikattuina. Ei tämä mielestäni mikään elämää suurempi juttu ole ollut.

Edelleenkään en tähän kokemukseeni vedoten kieltäytyisi parisuhteessa yhteiselämästä saman katon alla. Ajatuskin on absurdi.

Karrikoiden tasa-arvoajattelu on tehnyt meille pahan karhunpalveluksen. Naisten pitää niin itsenäisiä, kovia, tunteettomia ja TASA-ARVOISIA, ettei miestä enään tarvita kuin erinäisiä tehtäviä suorittamaan. Miesten taas täytyy olla pehmoja, empaattisia ja tunteellisia nyyhkyjä, jotka "ymmärtävät" ja hallitsevat kaikki sosiaaliset tilanteet. Lopputulos on yhteinen pahoinvointi, missä kumpikaan osapuoli ei voi hyvin, kun joudumme pois luontaiselta alueeltaamme ulkoa asetettujen arvojen ja tavoitteiden paineesta.

Oikeaa tasa-arvoa olisi, että miehet ja naiset saavat olla juuri sitä miltä itsestä tuntuu luonnolliselta. Tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa.

Lue lisää

Tasa-arvosta ei minun mielestäni ole kysymys kun kaikki haluavat olla miehiä, niin miehet kuin naisetkin. Ja vieläpä sellaisia miehiä joilla ei ole minkäänlaisia inhimillisiä ja romanttisia tunteita. Sen kuin vain käytetään muita ihmisiä hyväkseen.

Vai missä vika että näissä nettideittiympyröissä on niin olemattoman vähän ihan oikeasti seurustelusuhteeseen kaipaavia ihmisiä? Tuntuu että melkein kaikki kokoajan toitottavat sitä kuinka eivät vahingossakaan tarvitse kokonaista ihmistä, kunhan vaan pääsee sänkyyn pelehtimään niin se riittää.

Ei minulle.

ääähhh kirjoitti:

Ja kuka sanoinkaan että nainen on se tunteellisempi osapuoli, joka tarvitsee turvallisuutta ja läheisyyttä syttyäkseen. Toisaalta kuka on väittänyt, että mies olisi tässä suhteessa jollain tavalla erilainen? Korjataan tähän vielä, että tarkoitan miestä, jonka tunne-elämä on "tasapainossa", el tämäi ei koske pelimiehiä, tunteensa juoneita tai muuten sammuttaneita.

Kuka on sanonut, että mies on se joka odottaa itselleen passausta. Minä on (siin mies) hoitanut perhettä ja kotia yli 20 vuotta, tehnyt ruoat, pyykit, kuljettanut lapset harrasteisiin jne. Pyykitkin olen jaksanut "valittamatta" käännellä pesun jäljiltä oikein päin ja palauttaa kuivina ja viikattuina. Ei tämä mielestäni mikään elämää suurempi juttu ole ollut.

Edelleenkään en tähän kokemukseeni vedoten kieltäytyisi parisuhteessa yhteiselämästä saman katon alla. Ajatuskin on absurdi.

Karrikoiden tasa-arvoajattelu on tehnyt meille pahan karhunpalveluksen. Naisten pitää niin itsenäisiä, kovia, tunteettomia ja TASA-ARVOISIA, ettei miestä enään tarvita kuin erinäisiä tehtäviä suorittamaan. Miesten taas täytyy olla pehmoja, empaattisia ja tunteellisia nyyhkyjä, jotka "ymmärtävät" ja hallitsevat kaikki sosiaaliset tilanteet. Lopputulos on yhteinen pahoinvointi, missä kumpikaan osapuoli ei voi hyvin, kun joudumme pois luontaiselta alueeltaamme ulkoa asetettujen arvojen ja tavoitteiden paineesta.

Oikeaa tasa-arvoa olisi, että miehet ja naiset saavat olla juuri sitä miltä itsestä tuntuu luonnolliselta. Tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa.

Lue lisää

Kuka sanoo/ ajattelee että naisen pitää olla kova, itsenäinen, tunteeton? Tai onko nykynaiset sellaisia sinun tai jonkun mielestä? Suomessa naisen asema on aina ollut ilmaston vuoksi hieman erilainen kuin muualla maailmassa (paitsi ehkä muut pohjoiset maat ja kanada?). Täällä Suomessa lisämausteen naisen asemaan toi useat sodat. Naisen on täytynyt ankarissa olosuhteissa hoitaa kaikki yksin, kun miehet oli metsäsavotoissa viikkokausia, sitten miehet lähti sotimaan ja naiset teki taas kaiken. Sodista palasi traumatisoituneet miehet, joilla ei ollut mitään henk.työkaluja käsitellä kokemiaan kauheuksia, eikä siihen aikaan ollut psykologeja ja terapeutteja joille käydä purkamassa. Sekä sodasta palanneet miehet että sen aikana vuosien ajan itsenäisesti kodin ja maatilan työt hoitaneet naiset kokivat kulttuurishokin kun sota loppui. Moni mies alkoi juoda tai muulla tavoin oireilla psyykkisesti, mikä varmasti aiheutti parisuhteen rakoilemista.

Em .tekijöiden lisäksi suomessa on aina ollut paljon pienemmät suvut ja yhteisöt kuin esim etelänmaissa. naisilla ei ole ollut niin suurta tukiverkostoa kuin etelän kanssasisarillaan. Syystä tai toisesta suomalainen perusluonnekaan ei ole ihan niin sosiaalinen kuin muiden maiden kansalaisilla..

Minun mielestäni (en ole asiantuntija, vaan tämä on vain oma oletus) suomalainen nainen ei ole tieten tahtoen itsenäinen tai anna päälle päin kovaa vaikutelmaa, vaan nainen on ajautunut tähän tilanteeseen, eli kun on ollut pakko selviytyä lähes yksin niin sitä vaan väkisin itsenäistyy. Ehkä se on miehistä jotenkin pelottavaa?

Käsitykseni mukaan naisilla on hieman paremmat sosiaaliset taidot kuin miehillä (tutkimusten mukaan siis), mikä aiheuttaa kommunikaatio-ongelmia. Monet naiset haluaisivat, että mies olisi keskustelevampi, näyttäisi tunteensa ja empatiansa eikä pitäisi niitä piilossa. Tämä ei tarkoita sitä että miehen pitäsi olla pehmo tai nössö. Naiset yleensä kaipaavat ihan kunnollista miestä eikä mitään lapasta tai nyhveröä, eli miehellä pitää olla sekä "munaa" että sosiaalisia taitoja. Valitettavasti kukaan ei ole täydellinen. Miehet kai sitten menevät hämilleen näiden ristiriitaiselta vaikuttavien vaatimusten/ odotusten vuoksi, vaikka eihän ne oikeasti ole ristiriitaisia. Mies olkoon oma itsensä, kunhan kommunikoi ja huomioi naista enemmän. Sama pätee naisiin, paitsi että naiset kai voisivat olla välillä hiljaakin; D

Itse uskon että mies/ naisroolit ovat enemmän kasvatuksen tulos kuin geneettiset. Tämän huomaa jo siitä, miten upea uusi nuori sukupolvi keskustelevia, lapsia hoitavia miehiä on tuolla hiekkalaatikoilla muksujen kanssa. Toki geenitkin vaikuttavat; perusluonne, hormonitoiminta, temperamentti...

Eli, uskon että nasten ja miesten roolien epäsuhtaan ja elämälle ja parisuhteelle asettamien odotusten ristiriitoihion vaikuttaa enemmän se, että naiset joutuivat sukupolvi toisensa jälkeen itsenäistymään 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Miesten elämäntavat ja tilanne säilyi suht muuttumattomana 90-luvun lamaan saakka, jolloin ns. teollisuuden ja tuotannon työpaikat loppuivat ja työelämä tasa-arvoistui. Miehet alkoivat istua virastoissa ja kaupankassoilla.

Jos katsot miehiä, joiden ympärillä naiset pyörii ja jotka saavat naisen kuin naisen kiinnostumaan, huomaat että ne miehet on sekä miehekkäitä, heillä on ns. munaa, mutta silti he ovat sosiaalisesti hyvin lahjakkaita. Ulkonäöstä riippumatta tällaiset miehet osaavat käyttää tilanteeseen sopien luolamiestaitojaan ja moderneja keskustelutaitojaan. Naisella on sekä naisellinen/ turvallinen olo, että tunne että mies ymmärtää naista ja huomioi tämän tarpeet. Enkä sano tätä siksi,että naisen tarpeet olisivat etusijalla, mutta tällaisen miehen seurassa naiselle ei jää oloa että koko ajan jotain puuttuu, että mies on kuin lapanen tai että mies on vain machoilija.

Kaivakaa siis miehet se luolamies esiin, kyllä se siellä on. Raahaatte naisen makuukammariin kuin saaliin ja alattekin keskustella syvällisiä ; D Jos ei tuo tehoa, niin tarjoan makkarakastikkeet : D

Kokemusta on kirjoitti:

Aivan juuri näin. Saattaa olla, että minä olen sellainen "nössö mies" mutta kyllä minä tarkoitin miehen tarpeella saada huomiota juuri näitä luettelemiasi asioita. Minusta on hankalaa saada tarpeeksi läheisyyttä, jos tapaamiset ovat tyyliin kerran kahdessa viikossa. Ja kyllä iso osa läheisyyttä on tunne siitä, että on toiselle merkityksellinen ja arvokas ja saa empatiaa. Toki kulttuurisesti miehiseen imagoon sopii huonosti tarvita ja haluta tällaisia asioita. Mietin usein mikä on biologian ja mikä kulttuurin osuus miehen käyttäytymismalleissa. Jos minulle ei anneta mahdollisuutta muuhun kuin olla spermalinko-uros, niin ehkä ajan myötä alan pitämään sitä normaalina käytöksenä.

Minun mielestäni normaalissa parisuhteessa, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan arki voi läheisyyttä jakaa joka hetki enkä ajattele sitä niin, että joka ilta olisi pakko saada seksiä koska nukutaan samassa sängyssä. Jos suhde perustuu siihen, että tavataan vain silloin tällöin niin seksin haluamisen kynnys madaltuu. Kun tietää, että seuraavasta mahdollisuudesta saada seksiä ei ole varmuutta niin silloin sitä haluaa harrastaa oli tunnetaso mitä tahansa ja tämä on välittömästi pois aidosta läheisyydestä. Siksi en allekirjoita sitä väitettä, että yleisesti miehen motivaationa asua saman katon alla olisi se, että silloin seksin saaminen olisi jotenkin automaattisesti varmempaa. Mies haluaa asua saman katon alla, koska silloin pystyy läheisyyttää jakamaan jatkuvasti ilman paineita seksistä ja seksin harrastaminen on spontaania ja aitoa.

Ainoastaan silloin tällöin tavatessa seksin harrastamisesta tulee mekaaninen suoritus ja se ei loppujen lopuksi edes tunnu mukavalta. Minusta ei loppujen lopuksi edes tuntunut hyvältä harrastaa seksiä niiden yh-äitien kanssa, jotka pitivät minua kuin "nallea kaapissa" ja ottivat esiin tarvitessaan seksiä. Minulle tuli olo, että olin maksullinen toyboy. Ja jottei nyt taas mentäisi näissä kärjistyksissä liian pitkälle, niin kyllä minulla on ollut aivan mukavia ja läheisiä hetkiä myös tapailukumppaneitteni kanssa, Ja niissä hetkissä molemmat ovat halunneet joko läheisyyttä tai seksiä tai kumpaakin ja se on tuntunut hyvälle. Mutta ongelma syntyykin siinä vaiheessa, kun on jo tunnettu jonkin aikaa ja ihastumisen tunteet ovat alkaneet syntyä. Silloin läheisyyttä alkaa haluta enemmän ja useammin ja mikäli sitä ei ole saatavilla, niin seurauksena on turhautuminen ja loppujen lopuksi tunteiden hiipuminen. Näinhän tämä asia on tässä ketjussa käsitelty.

Lue lisää

Silti fyysinen läheisyys näyttää tuossa kuviossa olevan kuitenkin sinulle se kaiken a ja o. Tunnetason ja henkinen yhteyshän ei mihinkään häviä, vaikka fyysinen etäisyys olisi kuinka pitkä –mikäli se siis ylipäätään on olemassa ja on aito. Sitähän voi kokea toisella puolen maapalloa olevan ihmisen läheiseksi. Vastaavasti voi olla jonkun sylissä ja tuntea itsensä yksinäiseksi ja kokea, että se on toinen on melkeinpä valovuoden päässä, jos se yhteys siis puuttuu. Minä siis puhuin läheisyydestä laajemmin. Myös mitä tulee empatiaan, toisen arvostamiseen tai merkitykselliseksi kokemiseen, niin eiväthän nekään mihinkään katoa, vaikka ei olla fyysisesti koko ajan lähekkäin.

Ymmärrän kyllä tuon, että seksi voi tuntua suorittamiselta kun nähdään harvemmin. Paineet seksin harrastamiseen joka kerta ovat isot, mutta siltikään seksiä ei ole pakko joka kerta harrastaa, jos ei aidosti halua. Paineista huolimatta se on aina valintakysymys. Mutta jos se tosiaan joka kerta tuntuu suorittamiselta, niin onhan se tietysti ongelma silloin. Ja mielestäni aika selkeästi kertoo myös siitä, että se toinen osapuoli ei ole sinulle oikea ettekä sovi yhteen. Läheisyyden tarpeen on oltava suurin piirtein samanlainen, jotta ihmiset todella sopivat toisilleen. Ja jos sinulle tiivis fyysinen läheisyys on edellytyksenä sille, että koet itsesi rakastetuksi, arvostetuksi tai merkitykselliseksi suhteessa, niin onko sinun mitään järkeä lähteä edes yrittämään mitään sellaisten naisten kanssa, jotka selkeästi ovat tässä suhteessa ihan erilaisia?

Nyt vielä vertailun vuoksi sanoisin, että sehän voi mennä myös niin, että kun toista ei ole nähnyt vähän aikaan ja on jo ikävöinytkin toista, niin se näkeminen on niin ihanaa, että siihen tunteeseen melkein pakahtuu eikä malta millään pitää näppejään erossa toisesta. Siitä on suorittaminen varsin kaukana. :D

*Nana* kirjoitti:

"Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta...vai meinaatko että tämäkin hoidetaan puhelimitse?"

No niin, sieltähän se valitettavasti tuli. Kiitos rehellisyydestä. Kuten varmaan moni nainen ounastelee, ensisijainen syy miesten haluun muuttaa yhteen on nimenomaan helppo ja vaivaton seksin saanti. Muut asiat ovat sitten toissijaisia. Sitähän nimimerkki "kokemusta on" tarkoittaa myös kertoessaan tarpeestaan saada huomiota.

Kyllä minullakin seksitarpeeni on, mutta ei tulisi mieleenikään lähteä sitä hakemaan jostain muualta, jos oma kumppani ei sitä pysty antamaan kuin sormia napsauttamalla. Minulla on omat käteni ja dildotkin on keksitty.

Etkö muuten ole koskaan kokeillut puhelinseksiä? Jos et ole, niin suosittelen lämpimästi. Hauskaa ja virkistävää vaihtelua.

P.S. Joka kerran kun luen tai kuulen tällaista, niin arvostukseni miessukupuolta kohtaan laske pari pykälää. En haluaisi niin käyvän, mutta niin siinä vain valitettavasti käy. :(

Lue lisää

Huokaus.."helppo ja vaivaton seksinsaanti", entäs se nainen sitten? Onko nainen mielestäsi seksissä jotenkin passiivinen osapuoli? Eikö se nainenkin silloin saa seksiä helposti ja vaivattomasti ? Naisena, minusta olisi mukavaa, jos saisin seksiä usein ja joskus helpostikin.

kdsaodjoåqdppdc kirjoitti:

Huokaus.."helppo ja vaivaton seksinsaanti", entäs se nainen sitten? Onko nainen mielestäsi seksissä jotenkin passiivinen osapuoli? Eikö se nainenkin silloin saa seksiä helposti ja vaivattomasti ? Naisena, minusta olisi mukavaa, jos saisin seksiä usein ja joskus helpostikin.

Lue lisää

Kysehän oli siitä, mikä on ensisijainen ja tärkein syy tai motiivi haluun asua yhdessä. :)

Eli yritätkö sanoa, että sinulle kumppanuus, asioiden jakaminen ja yhdessä tekeminen, arjessa toisen huomiominen eri tavoin, yhteiset keskustelut, toisen tukeminen, yhteiset arvot ja unelmat, yhteinen huumori jne... ovat kaikkia toissijaisia sen rinnalla että sinulle on helppoa munaa tarjolla?

kdsaodjoåqdppdc kirjoitti:

Huokaus.."helppo ja vaivaton seksinsaanti", entäs se nainen sitten? Onko nainen mielestäsi seksissä jotenkin passiivinen osapuoli? Eikö se nainenkin silloin saa seksiä helposti ja vaivattomasti ? Naisena, minusta olisi mukavaa, jos saisin seksiä usein ja joskus helpostikin.

Lue lisää

Passiivinen tai ei riippuu täysin tapauksesta. Toisilla riittää itsetuntoa ja draivia, kun toiset ovat epävarmoja itsestään ja seksuaalisesti enemmän tai vähemmän lukossa. Tällä kohtaa luonne, kasvatus ja elämänkokemus kaikkine juhlineen sekä kolhuineen vaikuttavat lopputulemaan. Korostaisin vanhempien roolia ja vastuuta lastensa terveen itsetunnon kehityksessä.

Tunnempa tapauksen, missä äiti tuomitsee varhaisteini tyttärenä tämän tullessa kylpyhuoneesta pyyhkeeseen kietoutuneena: "Kenelle olet itseäsi täällä näyttelemässä? Isännällekö?" Äidin sairas suhtautuminen ei jäänyt tähän vaan esim. paljon myöhemmin tyttären häiden ja esikoisen syntymän jälkeen hän katsoi hyväksi soittaa usein tyttärelleen kysyen kuinka kauan mieheltä kestää töistä kotiin? Kovasti ihmetteli kotimatkan kestoa todeten, ettei mies häntä kauaa siedä... Ei ihme että pientä epävarmuutta oli havaittavissa.

Miehenä olisin onnellinen, jos nainen tekisi joskus aloitteen ja osoittaisi haluavansa miestä muutenkin kuin puheissa. Ei mies voi mitenkään olla yksin vastuussa molempien tarpeista ja niiden tyydytyksestä. Avaruusajan (kerran kuussa) "lahnaseksi" ei innosta minua edes kalastuksen harrastajana. Parisuhde molempien vastuulla, mikä välillä tuntuu olevan joillekin epäselvää.

Seksin saannin suhteen olen miehenä kanssasi samoilla linjoilla. Ei väkisin eikä pakolla, vaan halusta nauttia ja tuottaa hyvään rakkaalleen. Valitettavan usein olen törmännyt tilanteeseen missä seksiä ja läheisyyttä käytetään lyömäaseena toista vastaan. Lämpimästä turvaa tuottavasta suhteesta syntyy valtapeli, jossa säälittä lyödään toista ja alistetaan tahtonsa alle.

*Nana* kirjoitti:

Kysehän oli siitä, mikä on ensisijainen ja tärkein syy tai motiivi haluun asua yhdessä. :)

Eli yritätkö sanoa, että sinulle kumppanuus, asioiden jakaminen ja yhdessä tekeminen, arjessa toisen huomiominen eri tavoin, yhteiset keskustelut, toisen tukeminen, yhteiset arvot ja unelmat, yhteinen huumori jne... ovat kaikkia toissijaisia sen rinnalla että sinulle on helppoa munaa tarjolla?

Lue lisää

Ei, kun yritän sanoa, että miehillekin nuo asiat ovat tärkeitä. Sinähän olet tehnyt päätelmiä, että miehet ajattelisivat vain seksiä;) Vuosien kokemuksella voin sanoa, että "helppoa munaa/pesää" ei olekaan..:) Toki, olisi mukava jos olisi sitä "helppoa munaakin"...:)

ex logistics kirjoitti:

No mutta minähän esim. olen tarjonnut miehille suhdetta jossa sitä seksiä voi harrastaa vaikka joka päivä, mutta saman katon alle ei muuteta ennen kuin tunnetaan kunnolla toisemme. Itselläni oli hyvin toimiva suhde tässä lähellä asuvan miehen kanssa, jolloin käytiin iltalenkillä toistemme luona ; )

Eli onko sitten kuitenkin niin, että jotkut miehet haluavatkin läheisyyttä enemmän kuin seksiä? Nainen Paapomaan? Tai kuitenkin sen naisen tekemään puolet kotihommista..?

Lue lisää

Voi itkut teidän juttujanne. Miksi ihmeessä ne miehet hakisivat Naista Paapomaan? Herää kysymys, millaisia miehiä olette tavanneet? Ja itse olen nainen.

jkdåavdsa¨sadklä kirjoitti:

Voi itkut teidän juttujanne. Miksi ihmeessä ne miehet hakisivat Naista Paapomaan? Herää kysymys, millaisia miehiä olette tavanneet? Ja itse olen nainen.

Voi itkut teidän yksioikoista tulkintaanne. Kuka tässä on sanonut, että kaikki tänne kirjoitettu teksti on juuri minun tai jonkun muun kirjoittajan prikulleen omasta elämästä. Eikö todellakaan mene järkeen että tänne voi kirjoittaa myös yleisellä tasolla? Luuletko todellakin että kirjoitan tänne oman historiani, nimi vaan puuttuu - hohhoijaa.

kldsåaopsdavkvläs kirjoitti:

Ei, kun yritän sanoa, että miehillekin nuo asiat ovat tärkeitä. Sinähän olet tehnyt päätelmiä, että miehet ajattelisivat vain seksiä;) Vuosien kokemuksella voin sanoa, että "helppoa munaa/pesää" ei olekaan..:) Toki, olisi mukava jos olisi sitä "helppoa munaakin"...:)

Lue lisää

"Sinähän olet tehnyt päätelmiä, että miehet ajattelisivat vain seksiä;)"

En ole missään vaiheessa tehnyt tuollaisia päätelmiä tai sanonut mitään tuollaista.

*Nana* kirjoitti:

"Sinähän olet tehnyt päätelmiä, että miehet ajattelisivat vain seksiä;)"

En ole missään vaiheessa tehnyt tuollaisia päätelmiä tai sanonut mitään tuollaista.

Tarkennetaan sen verran, että kysymyksenä olen esittänyt (muistaakseni kerran), tarkoituksella kärjistäen.

*Nana* kirjoitti:

"Sinähän olet tehnyt päätelmiä, että miehet ajattelisivat vain seksiä;)"

En ole missään vaiheessa tehnyt tuollaisia päätelmiä tai sanonut mitään tuollaista.

No niin, sieltähän se valitettavasti tuli. Kiitos rehellisyydestä. Kuten varmaan moni nainen ounastelee, ensisijainen syy miesten haluun muuttaa yhteen on nimenomaan helppo ja vaivaton seksin saanti. Muut asiat ovat sitten toissijaisia.
Käsittääkseni, tämä on sinun kirjoituksesi..

ex logistics kirjoitti:

Voi itkut teidän yksioikoista tulkintaanne. Kuka tässä on sanonut, että kaikki tänne kirjoitettu teksti on juuri minun tai jonkun muun kirjoittajan prikulleen omasta elämästä. Eikö todellakaan mene järkeen että tänne voi kirjoittaa myös yleisellä tasolla? Luuletko todellakin että kirjoitan tänne oman historiani, nimi vaan puuttuu - hohhoijaa.

Lue lisää

Kannattaisiko jättää se "yleisellä tasolla" keskustelu, etenkään, kun se ei yleisellä tasolla päde:) Kaikki me olemme yksilöitä

2+1-3 kirjoitti:

No niin, sieltähän se valitettavasti tuli. Kiitos rehellisyydestä. Kuten varmaan moni nainen ounastelee, ensisijainen syy miesten haluun muuttaa yhteen on nimenomaan helppo ja vaivaton seksin saanti. Muut asiat ovat sitten toissijaisia.
Käsittääkseni, tämä on sinun kirjoituksesi..

Lue lisää

Missä tuossa yleisessä päätelmässäsi ;) on kysymys?

pass agress kirjoitti:

Passiivinen tai ei riippuu täysin tapauksesta. Toisilla riittää itsetuntoa ja draivia, kun toiset ovat epävarmoja itsestään ja seksuaalisesti enemmän tai vähemmän lukossa. Tällä kohtaa luonne, kasvatus ja elämänkokemus kaikkine juhlineen sekä kolhuineen vaikuttavat lopputulemaan. Korostaisin vanhempien roolia ja vastuuta lastensa terveen itsetunnon kehityksessä.

Tunnempa tapauksen, missä äiti tuomitsee varhaisteini tyttärenä tämän tullessa kylpyhuoneesta pyyhkeeseen kietoutuneena: "Kenelle olet itseäsi täällä näyttelemässä? Isännällekö?" Äidin sairas suhtautuminen ei jäänyt tähän vaan esim. paljon myöhemmin tyttären häiden ja esikoisen syntymän jälkeen hän katsoi hyväksi soittaa usein tyttärelleen kysyen kuinka kauan mieheltä kestää töistä kotiin? Kovasti ihmetteli kotimatkan kestoa todeten, ettei mies häntä kauaa siedä... Ei ihme että pientä epävarmuutta oli havaittavissa.

Miehenä olisin onnellinen, jos nainen tekisi joskus aloitteen ja osoittaisi haluavansa miestä muutenkin kuin puheissa. Ei mies voi mitenkään olla yksin vastuussa molempien tarpeista ja niiden tyydytyksestä. Avaruusajan (kerran kuussa) "lahnaseksi" ei innosta minua edes kalastuksen harrastajana. Parisuhde molempien vastuulla, mikä välillä tuntuu olevan joillekin epäselvää.

Seksin saannin suhteen olen miehenä kanssasi samoilla linjoilla. Ei väkisin eikä pakolla, vaan halusta nauttia ja tuottaa hyvään rakkaalleen. Valitettavan usein olen törmännyt tilanteeseen missä seksiä ja läheisyyttä käytetään lyömäaseena toista vastaan. Lämpimästä turvaa tuottavasta suhteesta syntyy valtapeli, jossa säälittä lyödään toista ja alistetaan tahtonsa alle.

Lue lisää

Halutuksi tuleminen (ilman velvollisuutta olla kokoajan käytettävissä kuin esine) varmaan kiinnostaa kumpaakin sukupuolta.

Itse olen koko aikuisen elämäni ajan suhtautunut varsin avoimesti, suvaitsevaisesti ja kiinnostuneesti seksiin ja seksuaalisuuteen. Jostain syystä on kumminkin ollut kaikenlaista hikkaa ja ryppyä ja mutkaa matkassa, ja senkin on ehtinyt havaita että seksielämään voi tulla monenlaisia ongelmia. Vaikka itse seksiä tahtoisikin, se ei välttämättä automaattisesti tarkoita sitä että sitä voi harrastaa.

Ja ongelmia voi olla molemmilla tahoilla.

Tunteiden kuoleminen on kuitenkin varmaan vieläkin kamalampaa kuin mitkään konkreettiset fyysiset esteet. Kun pitkän suhteeni loppuvaiheissa ehdottelin seksiä (jota olin sairauteni takia joutunut "pihtaamaan" turhan paljon) pyöritteli mies silmiään ja mietti että ollako mieluummin tietokoneella vai ryhtyäkö puuhaan. Se että en ollut ollut aina valmiina ihan selkeistä syistä oli kai sitten saanut hänet etääntymään ja tuntui vastenmieliseltä että "mentiin minun ehdoillani"? En tiedä. Mutta kun hän ihastui toiseen ja halusi erota, hän sanoi syyksi eroon että "ei ollut lämpöä eikä läheisyyttä".

Tämä mieheltä joka halusi olla seurassani mahdollisimman vähän loppuvuosina, linnoittautui kaiken mahdollisen kaman taakse ja vaati rauhaa itselleen. En minä osaa väkisin itseäni tuputtaa toisen seuraan jos minulla on pieninkin epäilys että läsnäoloani ei kaivata. Sairauden takia oli varmaankin myös valittanut aika paljon tuskiani, joten tylsää seuraahan minä olin - en minä sitä oleta että ero oli yksinomaan "ymmärtämättömän miehen" syytä.

Tuntuu vähän epäoikeudenmukaiselta että asia jolle minä en voinut mitään, eli sairaus, saa hallita loppuelämääni. Eli kun en kyennyt elämään normaalia elämää kumppanini kanssa, en saa enää koskaan elää normaalia elämää siinä mielessä kuin normaali tarkoittaa sitä että ollaan parisuhteessa? Ja tämä sen vuoksi että 40 ihmisen on todellakin äärimmäisen vaikeaa löytää ketään sopivaa kumppania, kun on kasvettu näköisekseen persoonallisuudeksi joka ei niin vain enää ole yleisesti yhteensopiva kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa.

Ja, kuten toisaalla kai jo sanoin, mies kyllä sanoi ettei se seksinpuute ollut syy eroon. Ehkäpä teimme sen typerän mokan että emme olleet tarpeeksi paljon lähekkäin koska välttelimme seksiä ja innostumista? Ilmeisesti ihmisille jotka pitävät seksistä on joskus vähän vaikea tajuta että muunkinlaista läheisyyttä on olemassa, ja sitä voi harrastaa jos seksiä ei voisikaan.

Toisaalta ei voi tietää josko kyllästyminen olisi tapahtunut jokatapauksessa, koska kaikki eivät kykene vuosikymmenien suhteeseen muutenkaan.

2+1-3 kirjoitti:

Kannattaisiko jättää se "yleisellä tasolla" keskustelu, etenkään, kun se ei yleisellä tasolla päde:) Kaikki me olemme yksilöitä

Ei, kun yleisellä tasolla miehet hakevat itselleen kotiorjaa ja sängynlämmittäjää. Nainen on sitten se, joka tienaa leivän, hoitaa KAIKKI lapsiin liittyvät asiat, kodin siivouksen ja kokkailut ja jossain välissä tämä nainen hemaisevana rakastelee(näiden naisten mielestä makaa lahnana miehen alla) miestänsä. Sama nainen on 1-2tuntia päivässä facebookissa tai jossain vastaavassa päivittämässä mitä kaikkea ihmeellistä ja ihanaa on tänään saanut aikaan. Pakostakin se "oma aika" jää vain pariin salikäyntiin, ystävättärien kanssa kahvitteluun ja on se elämä, noin yleisesti ottaen kaameaa. Mitä miehet sitten, noin niinkuin yleisellä tasolla tekevät...kai ne jossain töissä käy, poikien kanssa pelaamassa ja kaljalla..
Yleisellä tasolla yh-äidit hoitavat lapsensa 24/7 ja lasten biologiset isät ovat kaikki renttuja, jotka eivät tapaa lapsiaan koskaan. Joku mitalli olisi saatava näille yleisen tason naisille, jotka epäitsekkäästi uhraavat kaiken aikansa lapsilleen ja ovat sentään valmiita tapaamaan jotain miestäkin, sikäli kun kiireiset aikataulut antavat myöten...

2+1-3 kirjoitti:

No niin, sieltähän se valitettavasti tuli. Kiitos rehellisyydestä. Kuten varmaan moni nainen ounastelee, ensisijainen syy miesten haluun muuttaa yhteen on nimenomaan helppo ja vaivaton seksin saanti. Muut asiat ovat sitten toissijaisia.
Käsittääkseni, tämä on sinun kirjoituksesi..

Lue lisää

Kyllä se on minun kirjoitukseni. Puhun siinä ENSISIJAISESTA syystä, en AINOASTA.

Etkö todellakaan tajua, että sanontojen "mies hakee ensisijaisesti seksiä" ja "mies hakee vain seksiä" välillä on selkeä merkitysero?

Ensijaisesti = pääasiallisesti, ennen kaikkea, etupäässä, kakkein tärkeimpänä.....
Vain = ainoastaan, pelkästään, yksinomaan......

Tämän enempää en aio asiasta vääntää.

2+1-3 kirjoitti:

Kannattaisiko jättää se "yleisellä tasolla" keskustelu, etenkään, kun se ei yleisellä tasolla päde:) Kaikki me olemme yksilöitä

Joo, mutta kun yksilönä sanon että en halua muuttaa saman katon alle ennen kuin tunnen miehen erittäin hyvin, miehet vääntävät että "yleisellä tasolla 40 naiset eivät halua muuttaa saman katona alle vaan hyväskikäyttävät miespoloa harrastamalla heidän kanssaan pelkkää seksiä" Eli joku saa yleistää, joku ei. Jos puhun itsestäni yksilönä ja omista valinnoistani, se vahvistaa meisten käsitystä että "kaikki" 40 naiset ovat miehiin katkeroituneita ja itsekkäitä ja haluavat päästä helpolla (kun eivät halua muuttaa yhteen..)

kdsaodjoåqdppdc kirjoitti:

Huokaus.."helppo ja vaivaton seksinsaanti", entäs se nainen sitten? Onko nainen mielestäsi seksissä jotenkin passiivinen osapuoli? Eikö se nainenkin silloin saa seksiä helposti ja vaivattomasti ? Naisena, minusta olisi mukavaa, jos saisin seksiä usein ja joskus helpostikin.

Lue lisää

Tämähän johtuu vain siitä yksinkertaisesta syystä, että yleensä "pesämunaa " hartaasti säästetään pahan päivän varalle. Ei sitä silloin sovi käyttää hetken hurmiossa :-).

*Nana* kirjoitti:

Kyllä se on minun kirjoitukseni. Puhun siinä ENSISIJAISESTA syystä, en AINOASTA.

Etkö todellakaan tajua, että sanontojen "mies hakee ensisijaisesti seksiä" ja "mies hakee vain seksiä" välillä on selkeä merkitysero?

Ensijaisesti = pääasiallisesti, ennen kaikkea, etupäässä, kakkein tärkeimpänä.....
Vain = ainoastaan, pelkästään, yksinomaan......

Tämän enempää en aio asiasta vääntää.

Lue lisää

Ihan kuin joku olisi tässä ketjussa todennut, että naisten kanssa on hankala keskustella asioista kun omasta kannasta ei voida koskaan antaa periksi. Ja näinhän se näköjään on ja omia kirjoituksiakin väännellään ja selitellään aina tarpeen mukaan. Pointti on aina se, että minä olen oikeassa ja minä en ole sanonut tai tarkoittanut noin ja vaikka olisinkin, niin mies on vain niin tyhmä ettei tajua, mitä oikeasti tarkoitan. Mikä tuli taas todistetuksi...

ex logistics kirjoitti:

Joo, mutta kun yksilönä sanon että en halua muuttaa saman katon alle ennen kuin tunnen miehen erittäin hyvin, miehet vääntävät että "yleisellä tasolla 40 naiset eivät halua muuttaa saman katona alle vaan hyväskikäyttävät miespoloa harrastamalla heidän kanssaan pelkkää seksiä" Eli joku saa yleistää, joku ei. Jos puhun itsestäni yksilönä ja omista valinnoistani, se vahvistaa meisten käsitystä että "kaikki" 40 naiset ovat miehiin katkeroituneita ja itsekkäitä ja haluavat päästä helpolla (kun eivät halua muuttaa yhteen..)

Lue lisää

Yleistä tasoa ei pysty oikeasti kukaan totena näyttämään ilman tilastotieteellistä tutkimusta. Täällä esitetyt väitteet perustuvat mielipiteisiin, kunkin henkilökohtaisiin kokemuksiin ja siihen maailmankuvaan minkä kukin meistä näkee ja kokee ympärillään. Jotkut kirjoittajat ovat siteeranneet tutkimuksia tai lukemiaan kirjoja ja heillä on epäilys yleisestä tasosta. Tavallinen fiksu ihminen voi verrata lukemaansa ja omia kokemuksiaan ja muodostaa näiden perusteella mielipiteen siitä, miten ihmiset toimivat ja mitä elämässä tapahtuu.

Väitän, että suurin osa pitää totuutena sitä suppeaa kokemusmaailmaa joka heidän itsensä välittömässä läheisyydessä on eivätkä osaa ajatella asioista laajemmin ja ehkä jopa siten, että hyväksyisisivät muittenkin ihmisten kokemukset ja näkökannat todellisina tai jopa oikeina. Jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseensä ja sen esittämiseen julkisella foorumilla. Jos yksisilmäisesti uskoo ja väittää sen olevan yleinen totuus kaikesta, se kertoo mielestäni kovin suppeasta kyvystä ajatella asioista laajemmin. Jokaisella on oikeus myös puolustella omaa näkökantaansa, mutta syntyykö siitä yleinen totuus jollei kannan taakse synny yleistä konsensusta keskustelussa?

Monella miehellä on kokemusta useammasta yh-äidistä, jotka eivät ole "tosissaan" hakemassa aitoa parisuhdetta nettideitissä eivätkä halua suhteessa elää yhdessä miehen kanssa tai edes tapailla miestä kuin harvoin. Käsittääkseni tätä kokemusta ei ole pystytty kiistämään. Ainoastaan naisten käyttäytymistä on yritetty puolustella ja todettu erilaisia syitä, miksi naisen on järkevää toimia näin ja miehen pitää tyytyä tähän ja miesten oma käytös jopa aiheuttaa tämän. Vastaväitteenä on esitetty, että naisten toimiminen ei ole yleisesti loogista ja aidossa parisuhteessa tulisi toimia toisin ja miehelläkin on hänelle tyypillisiä tarpeita, joita hän parisuhteelta odottaa. Naiset ovat esittäneet tähän kumoavan väitteen, että yleisesti miehen tarpeet ovat vain saada seksiä ja se ei ole riittävän hyvä syy vaatia naiselta aitoa suhdetta tai yhteen muuttamista. Jotenkin noinhan tämä keskustelu on mennyt, vai unohdinko jotain?

Näinhän se on kirjoitti:

Ihan kuin joku olisi tässä ketjussa todennut, että naisten kanssa on hankala keskustella asioista kun omasta kannasta ei voida koskaan antaa periksi. Ja näinhän se näköjään on ja omia kirjoituksiakin väännellään ja selitellään aina tarpeen mukaan. Pointti on aina se, että minä olen oikeassa ja minä en ole sanonut tai tarkoittanut noin ja vaikka olisinkin, niin mies on vain niin tyhmä ettei tajua, mitä oikeasti tarkoitan. Mikä tuli taas todistetuksi...

Lue lisää

Tokihan minun pitäisi katsoa peiliin, jos joku täällä ei ymmärrä lukemaansa, lukee huolimattomasti, ei osaa suomea tai on muuten vain tyhmä. Kyllä kyllä. :)

Näinhän se on kirjoitti:

Ihan kuin joku olisi tässä ketjussa todennut, että naisten kanssa on hankala keskustella asioista kun omasta kannasta ei voida koskaan antaa periksi. Ja näinhän se näköjään on ja omia kirjoituksiakin väännellään ja selitellään aina tarpeen mukaan. Pointti on aina se, että minä olen oikeassa ja minä en ole sanonut tai tarkoittanut noin ja vaikka olisinkin, niin mies on vain niin tyhmä ettei tajua, mitä oikeasti tarkoitan. Mikä tuli taas todistetuksi...

Lue lisää

Mutta miksi sitten juuri miehen kanta olisi oikea, eikä naisen?

Yhteenveto_ kirjoitti:

Yleistä tasoa ei pysty oikeasti kukaan totena näyttämään ilman tilastotieteellistä tutkimusta. Täällä esitetyt väitteet perustuvat mielipiteisiin, kunkin henkilökohtaisiin kokemuksiin ja siihen maailmankuvaan minkä kukin meistä näkee ja kokee ympärillään. Jotkut kirjoittajat ovat siteeranneet tutkimuksia tai lukemiaan kirjoja ja heillä on epäilys yleisestä tasosta. Tavallinen fiksu ihminen voi verrata lukemaansa ja omia kokemuksiaan ja muodostaa näiden perusteella mielipiteen siitä, miten ihmiset toimivat ja mitä elämässä tapahtuu.

Väitän, että suurin osa pitää totuutena sitä suppeaa kokemusmaailmaa joka heidän itsensä välittömässä läheisyydessä on eivätkä osaa ajatella asioista laajemmin ja ehkä jopa siten, että hyväksyisisivät muittenkin ihmisten kokemukset ja näkökannat todellisina tai jopa oikeina. Jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseensä ja sen esittämiseen julkisella foorumilla. Jos yksisilmäisesti uskoo ja väittää sen olevan yleinen totuus kaikesta, se kertoo mielestäni kovin suppeasta kyvystä ajatella asioista laajemmin. Jokaisella on oikeus myös puolustella omaa näkökantaansa, mutta syntyykö siitä yleinen totuus jollei kannan taakse synny yleistä konsensusta keskustelussa?

Monella miehellä on kokemusta useammasta yh-äidistä, jotka eivät ole "tosissaan" hakemassa aitoa parisuhdetta nettideitissä eivätkä halua suhteessa elää yhdessä miehen kanssa tai edes tapailla miestä kuin harvoin. Käsittääkseni tätä kokemusta ei ole pystytty kiistämään. Ainoastaan naisten käyttäytymistä on yritetty puolustella ja todettu erilaisia syitä, miksi naisen on järkevää toimia näin ja miehen pitää tyytyä tähän ja miesten oma käytös jopa aiheuttaa tämän. Vastaväitteenä on esitetty, että naisten toimiminen ei ole yleisesti loogista ja aidossa parisuhteessa tulisi toimia toisin ja miehelläkin on hänelle tyypillisiä tarpeita, joita hän parisuhteelta odottaa. Naiset ovat esittäneet tähän kumoavan väitteen, että yleisesti miehen tarpeet ovat vain saada seksiä ja se ei ole riittävän hyvä syy vaatia naiselta aitoa suhdetta tai yhteen muuttamista. Jotenkin noinhan tämä keskustelu on mennyt, vai unohdinko jotain?

Lue lisää

Alussa kirjoitat asiaa, mutta alat sitten itse yleistää : )

Kuka ketjussa on väittänyt, että miesten pitäisi tyytyä tilanteeseen? Kuka on väittänyt että miesten pitäisi alistua naisten vaatimuksiin asua erillään? Aika moni nainen on ehdottanut, että miehet hakisi seuraa niistä naisista jotka eivät halua asua erillään. Näitäkin naisia on, tässä ketjussakin. Jos oikein muistan, vain yksi nainen tässä ketjussa esitti hypoteesin, että hänen mielestään miehet haluavat asua yhdessä helpon seksin vuoksi, sinä kuitenkin yleistät että naiset väittävät niin. .

Olen kyllä omalta osaltani ja yleisellä tasolla tuonut esiin seikkoja, jotka vaikuttavat siihen että monet naiset ei halua muuttaa yhteen, ainakaan liian nopeasti. Se ei ole "puolustelua" koska kenenkään ei tarvitse puolustella toimintaansa tällaisissa asioissa. Ei kai minun nyt sentään tarvitse puolustella sitäkään, että haluan kumppanikseni mieluummin luontoihmisen kuin penkkurhelijan? Tai että täytyisi esittää kauheat puolustelut, jos ei pysty nukkumaan lusikkaa-sennossa. En ole 7 vuoteen etsinyt netistä miestä, joten minun ei tarvitse puolustella syitä, miski en halua muuttaa yhteen. Puolusteleminen ja perusteleminen menevät sinulta nyt hiukan sekaisin?

Kaikkein olennaisinta tässä ketjussa on se, että miehillä selvästikin on ikäviä kokemuksia, joista täällä (sinäkin) kollektiivisesti syytät yleistämällä ketjuun vastanneita naisia, kosa olemme - minä ainakin -kertoneet MIKSI emme halua asua yhdessä, ennen kuin lapset lentäneet pesästä. Aikuinen ihminenkö ei osaa suhteen alussa kertoa, että ei lähde sellaiseen suhteeseen, jossa tavataan vain 2 vkon välein ja/ tai nainen kutsuu miehen vain yöksi luokseen ja aamulla lähdettävä enne kuin lapset herää..? Vai onko vastapuoli tosissaan harhauttanut ja uskotellut haluavansa tiiviin suhteen mutta ei sitten haluakaan tavata toista kuin parin vkon välein? Jos naiselle käy noin, hänbelle sanotaan että mies ei oikeasti pidä sinusta vaan "olet varalla." Miksi kukaan suostuu varalla oloon?

ex logistics kirjoitti:

Alussa kirjoitat asiaa, mutta alat sitten itse yleistää : )

Kuka ketjussa on väittänyt, että miesten pitäisi tyytyä tilanteeseen? Kuka on väittänyt että miesten pitäisi alistua naisten vaatimuksiin asua erillään? Aika moni nainen on ehdottanut, että miehet hakisi seuraa niistä naisista jotka eivät halua asua erillään. Näitäkin naisia on, tässä ketjussakin. Jos oikein muistan, vain yksi nainen tässä ketjussa esitti hypoteesin, että hänen mielestään miehet haluavat asua yhdessä helpon seksin vuoksi, sinä kuitenkin yleistät että naiset väittävät niin. .

Olen kyllä omalta osaltani ja yleisellä tasolla tuonut esiin seikkoja, jotka vaikuttavat siihen että monet naiset ei halua muuttaa yhteen, ainakaan liian nopeasti. Se ei ole "puolustelua" koska kenenkään ei tarvitse puolustella toimintaansa tällaisissa asioissa. Ei kai minun nyt sentään tarvitse puolustella sitäkään, että haluan kumppanikseni mieluummin luontoihmisen kuin penkkurhelijan? Tai että täytyisi esittää kauheat puolustelut, jos ei pysty nukkumaan lusikkaa-sennossa. En ole 7 vuoteen etsinyt netistä miestä, joten minun ei tarvitse puolustella syitä, miski en halua muuttaa yhteen. Puolusteleminen ja perusteleminen menevät sinulta nyt hiukan sekaisin?

Kaikkein olennaisinta tässä ketjussa on se, että miehillä selvästikin on ikäviä kokemuksia, joista täällä (sinäkin) kollektiivisesti syytät yleistämällä ketjuun vastanneita naisia, kosa olemme - minä ainakin -kertoneet MIKSI emme halua asua yhdessä, ennen kuin lapset lentäneet pesästä. Aikuinen ihminenkö ei osaa suhteen alussa kertoa, että ei lähde sellaiseen suhteeseen, jossa tavataan vain 2 vkon välein ja/ tai nainen kutsuu miehen vain yöksi luokseen ja aamulla lähdettävä enne kuin lapset herää..? Vai onko vastapuoli tosissaan harhauttanut ja uskotellut haluavansa tiiviin suhteen mutta ei sitten haluakaan tavata toista kuin parin vkon välein? Jos naiselle käy noin, hänbelle sanotaan että mies ei oikeasti pidä sinusta vaan "olet varalla." Miksi kukaan suostuu varalla oloon?

Lue lisää

Jopas reagoit henkilökohtaisesti. Enhän minä mitään yleistänyt vaan luettelin niitä argumentteja, joita olin ketjusta lukenut. Sinä kiehut kuin hellan koukku.

Näinhän se on kirjoitti:

Ihan kuin joku olisi tässä ketjussa todennut, että naisten kanssa on hankala keskustella asioista kun omasta kannasta ei voida koskaan antaa periksi. Ja näinhän se näköjään on ja omia kirjoituksiakin väännellään ja selitellään aina tarpeen mukaan. Pointti on aina se, että minä olen oikeassa ja minä en ole sanonut tai tarkoittanut noin ja vaikka olisinkin, niin mies on vain niin tyhmä ettei tajua, mitä oikeasti tarkoitan. Mikä tuli taas todistetuksi...

Lue lisää

Saman huomannut;) lukijat ovat tyhmiä, kun eivät ymmärrä, että ensijaisesti miehet hakevat seksiä ei tarkoitakaan sitä että ensisijaisesti hakevat seksiä :D, enkä asiasta enempää väännä, kun lukijat ovat niin tyhmiä:) Ja PS. olen nainen, jonka mielestä miehet eivät halua asumaan naisen kanssa helpon seksin vuoksi,

2+1-3 kirjoitti:

Saman huomannut;) lukijat ovat tyhmiä, kun eivät ymmärrä, että ensijaisesti miehet hakevat seksiä ei tarkoitakaan sitä että ensisijaisesti hakevat seksiä :D, enkä asiasta enempää väännä, kun lukijat ovat niin tyhmiä:) Ja PS. olen nainen, jonka mielestä miehet eivät halua asumaan naisen kanssa helpon seksin vuoksi,

Lue lisää

Siis sinäkään et tiedä mikä ero on sanoilla "vain" ja "ensisijaisesti"?

Myönnän kyllä, että paljon kieliä ja yleistä kieliitiedettä opiskelleena kiinnitän tällaisiin asioihin enemmän huomiota kuin moni muu, mutta tuollainen ymmärtämättömyys on jo oikeasti huolestuttavaa. :D

*Nana* kirjoitti:

Siis sinäkään et tiedä mikä ero on sanoilla "vain" ja "ensisijaisesti"?

Myönnän kyllä, että paljon kieliä ja yleistä kieliitiedettä opiskelleena kiinnitän tällaisiin asioihin enemmän huomiota kuin moni muu, mutta tuollainen ymmärtämättömyys on jo oikeasti huolestuttavaa. :D

Lue lisää

No varmasti siihen tarvitaan vähintään kielitieteilijän koulutus ja pätevyys, jotta pystyy tulkitsemaan yksiselitteisesti esitetyn väitteen olevankin vain kärjistys eikä kirjoittaja ole ollenkaan tarkoittanut sitä, mitä on kirjoittanut. :)

Nana: "Yleensä ja keskimäärin kai naisilla on suurempi tarve parisuhteessa saada huomiota kumppaniltaan kuin miehillä. Tai miehillä se huomion tarve kietoutuu enemmän seksin ympärille, kun taas naiset haluavat huomiota ja hellyyttä myös muulloin. Tai tämä on ainakin se yleinen, varsin sitkeässä oleva käsitys. Totuus lienee sitten mitä lienee."_ "No niin, sieltähän se valitettavasti tuli. Kiitos rehellisyydestä. Kuten varmaan moni nainen ounastelee, ensisijainen syy miesten haluun muuttaa yhteen on nimenomaan helppo ja vaivaton seksin saanti. Muut asiat ovat sitten toissijaisia."_ "Joka kerran kun luen tai kuulen tällaista, niin arvostukseni miessukupuolta kohtaan laske pari pykälää. En haluaisi niin käyvän, mutta niin siinä vain valitettavasti käy."_" Sinulle vakava parisuhde = helposti saatavilla olevaa seksiä, ei muuta?"

Ilman saivartelua yksittäisten sanojen merkityksistä, tuosta saa sen käsityksen että sinulla on vahva ennakkokäsitys miessukupuolen motiivista olla naisen kanssa. Ja se on seksi. Muuta asiat ovat toissijaisia, kuten olet todennut. Ja tämän ketjun mieskirjoittajat ovat vahvistaneet tätä käsitystä.

Ap kirjoitti jossain välissä, että vaikka hän kaipaakin seksiä vähintään kahden viikon välein, niin se on hänen mielestään parisuhteeseen kuuluva "normaali asia" eikä ensisijainen syy asua yhdessä. Tuo, että miehen motiivi muuttaa yhteen johtuu ensisijaisesti helpon seksin perässä on sinun omaa päätelmääsi.

Kun lukee tämän ketjun naisten puolusteluja erillään asumiselle suhteessa, niin syntyy mielikuva että nämä naiset itse haluavatkin tavata miestä lähinnä seksin merkeissä, koska eivät halua arkeaan heidän kanssaan jakaa. Mielestäni tätä tukee myös ap:n perustelut. Sinä Nana olet perustellut, että tällaisessakin suhteessa nainen voi kokea aitoa läheisyyttä. Ja sitten nimimerkki kokemusta on mielestäni väitti, ettei mies pysty ylläpitämään aitoa läheisyydentunnetta erillään ollessa ja sen teorian sinä tyrmäsit. Ja se varmaankin perustuu juuri tuohon käsitykseesi miessukupuolen seksin haluamisesta, vaikka totesitkin aiemmin että eroja yksilöiden välillä voi olla.

*Nana* kirjoitti:

Siis sinäkään et tiedä mikä ero on sanoilla "vain" ja "ensisijaisesti"?

Myönnän kyllä, että paljon kieliä ja yleistä kieliitiedettä opiskelleena kiinnitän tällaisiin asioihin enemmän huomiota kuin moni muu, mutta tuollainen ymmärtämättömyys on jo oikeasti huolestuttavaa. :D

Lue lisää

Mielestäni lause "miehet hakevat ensisijaisesti seksiä" tarkoittaa sitä, että miehet pitävät seksiä ensimmäisenä motiivina, suhteelle. Sorry, pitäisi ehkä lukea kielitieteitä, että ymmärtäisi sinun aivoituksiasi. Huolestuttavaa on lähinnä se, että kuvittelee tuollaisia asioita, tosin noista kuvitelmista se yksin jääminen on varsin ymmärrettävää. Kun kuvittelee tavaransa olevan ykkössijalla ja saivartelee vain ja ensisijaisesti sanoilla niin hyvin pyyhkii. Ok, sinun mielestä miehet ensisijaisesti hakevat helppoa seksiä, kun haluavat muuttaa yhteen, mutta sinulla tuskin tuota ongelmaa(?) on kun teet asenteesi selväksi, joten don`t worry, be happy..;)

Jep Jep kirjoitti:

No varmasti siihen tarvitaan vähintään kielitieteilijän koulutus ja pätevyys, jotta pystyy tulkitsemaan yksiselitteisesti esitetyn väitteen olevankin vain kärjistys eikä kirjoittaja ole ollenkaan tarkoittanut sitä, mitä on kirjoittanut. :)

Nana: "Yleensä ja keskimäärin kai naisilla on suurempi tarve parisuhteessa saada huomiota kumppaniltaan kuin miehillä. Tai miehillä se huomion tarve kietoutuu enemmän seksin ympärille, kun taas naiset haluavat huomiota ja hellyyttä myös muulloin. Tai tämä on ainakin se yleinen, varsin sitkeässä oleva käsitys. Totuus lienee sitten mitä lienee."_ "No niin, sieltähän se valitettavasti tuli. Kiitos rehellisyydestä. Kuten varmaan moni nainen ounastelee, ensisijainen syy miesten haluun muuttaa yhteen on nimenomaan helppo ja vaivaton seksin saanti. Muut asiat ovat sitten toissijaisia."_ "Joka kerran kun luen tai kuulen tällaista, niin arvostukseni miessukupuolta kohtaan laske pari pykälää. En haluaisi niin käyvän, mutta niin siinä vain valitettavasti käy."_" Sinulle vakava parisuhde = helposti saatavilla olevaa seksiä, ei muuta?"

Ilman saivartelua yksittäisten sanojen merkityksistä, tuosta saa sen käsityksen että sinulla on vahva ennakkokäsitys miessukupuolen motiivista olla naisen kanssa. Ja se on seksi. Muuta asiat ovat toissijaisia, kuten olet todennut. Ja tämän ketjun mieskirjoittajat ovat vahvistaneet tätä käsitystä.

Ap kirjoitti jossain välissä, että vaikka hän kaipaakin seksiä vähintään kahden viikon välein, niin se on hänen mielestään parisuhteeseen kuuluva "normaali asia" eikä ensisijainen syy asua yhdessä. Tuo, että miehen motiivi muuttaa yhteen johtuu ensisijaisesti helpon seksin perässä on sinun omaa päätelmääsi.

Kun lukee tämän ketjun naisten puolusteluja erillään asumiselle suhteessa, niin syntyy mielikuva että nämä naiset itse haluavatkin tavata miestä lähinnä seksin merkeissä, koska eivät halua arkeaan heidän kanssaan jakaa. Mielestäni tätä tukee myös ap:n perustelut. Sinä Nana olet perustellut, että tällaisessakin suhteessa nainen voi kokea aitoa läheisyyttä. Ja sitten nimimerkki kokemusta on mielestäni väitti, ettei mies pysty ylläpitämään aitoa läheisyydentunnetta erillään ollessa ja sen teorian sinä tyrmäsit. Ja se varmaankin perustuu juuri tuohon käsitykseesi miessukupuolen seksin haluamisesta, vaikka totesitkin aiemmin että eroja yksilöiden välillä voi olla.

Lue lisää

"Yleensä ja keskimäärin kai naisilla on suurempi tarve parisuhteessa saada huomiota kumppaniltaan kuin miehillä. Tai miehillä se huomion tarve kietoutuu enemmän seksin ympärille, kun taas naiset haluavat huomiota ja hellyyttä myös muulloin. Tai tämä on ainakin se yleinen, varsin sitkeässä oleva käsitys. Totuus lienee sitten mitä lienee."

Tässä minä siis yritän selittää, että yleinen käsitys on, että miehillä huomion tarve keskittyy enemmän seksiin kuin naisilla, MUTTA totuus asiasta lienee... no mikä lieneekin. Eli voi olla niin tai voi olla yhtä hyvin toisinkin. Minä siis olen tässä periaatteessa valmis kyseenalaistamaan tuon yleisen käsityksen.

Tuota ”ensisijaisesti”- juttua en jaksa pyöritellä enää. Mutta toistan sen, mitä sanoin jo aiemmin, että tahallani kärjistin asiaa tässä kysymyksessä: " Sinulle vakava parisuhde = helposti saatavilla olevaa seksiä, ei muuta?" Ja se siis oli kysymys, ei väittämä. :)

Ja jos luet ap:n kirjoituksia, niin huomaat itsekin että aika seksikeskeiseltä meininki vaikuttaa. Muutama lainaus:

”Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta.”

”Mutta sen voin sanoa että se 2viikkoa handuun vetäminen miehenä kyllästyttää!”

”Olen tehnyt uskomattoman määrän kaatoja nettitreffailun kautta ja pillua olen saanut ekoilla treffeillä tai viimeistään kolmansilla ja mikäs sen parempaa ja gutaa tekee eronneelle poikamiehelle”

Nimimerkki Kokemusta on taas vaikuttaa aika erilaiselta mieheltä. Hänen kanssaan puhuimme seksistä ja läheisyydestä. Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että läheisyys on seksiä tärkeämpää. Kuitenkin käsitin niin, että hänelle läheisyyden fyysinen osa-alue on tärkein ja jos nähdään harvemmin, niin seksistä tulee helposti suorittavaa. Joten hänelläkin yhdessä asumisen tärkeys siis liittynee ainakin osittain seksiin.

” Ja sitten nimimerkki kokemusta on mielestäni väitti, ettei mies pysty ylläpitämään aitoa läheisyydentunnetta erillään ollessa ja sen teorian sinä tyrmäsit. Ja se varmaankin perustuu juuri tuohon käsitykseesi miessukupuolen seksin haluamisesta”

Tässä en ymmärrä logiikkaasi ollenkaan, enkä myöskään tajua, mitä oikeasti haluat tällä sanoa.

"Joka kerran kun luen tai kuulen tällaista, niin arvostukseni miessukupuolta kohtaan laske pari pykälää

Tämä on valitettavasti totta. Mutta joka kerta kun kuulen jotain erilaista ja vastakkaista tälle, niin ne pojot nousevat taas pari pykälää. :D. Reagoin näihin asioihin tunteella, joten sellaista se on.

Ylipäätään haluaisin ajatella, että erot näissä parisuhde- ja seksiasioissa ovat enemmän yksilöllisiä kuin sukupuolesta johtuvia. Mutta ainakin em. mieskirjoittajat ovat korostaneet eroja nimenomaan miesten ja naisten välillä. En hirveästi pidä tällaisesta lähestymistavasta.

1+2-3 kirjoitti:

Mielestäni lause "miehet hakevat ensisijaisesti seksiä" tarkoittaa sitä, että miehet pitävät seksiä ensimmäisenä motiivina, suhteelle. Sorry, pitäisi ehkä lukea kielitieteitä, että ymmärtäisi sinun aivoituksiasi. Huolestuttavaa on lähinnä se, että kuvittelee tuollaisia asioita, tosin noista kuvitelmista se yksin jääminen on varsin ymmärrettävää. Kun kuvittelee tavaransa olevan ykkössijalla ja saivartelee vain ja ensisijaisesti sanoilla niin hyvin pyyhkii. Ok, sinun mielestä miehet ensisijaisesti hakevat helppoa seksiä, kun haluavat muuttaa yhteen, mutta sinulla tuskin tuota ongelmaa(?) on kun teet asenteesi selväksi, joten don`t worry, be happy..;)

Lue lisää

Mielestäni lause "miehet hakevat ensisijaisesti seksiä" tarkoittaa sitä, että miehet pitävät seksiä ensimmäisenä motiivina, suhteelle.

No nimenomaan sitähän se juuri tarkoittaa hitto soikoon! :D (Paitsi että tässä puhuttiin yhteen muuttamisesta, ei suhteesta)

Mutta kun joku täällä väittää minun sanoneen sen olevan miehillä AINOA motiivi. :D

Mutta olisin toivonut, että tänne olisi tullut joku mies sanomaan vaikka, että haluaa asua yhdessä, koska on kivaa että toinen odottaa kotona työpäivän jälkeen tai voi keskustella päivän tapahtumista yhdessä. Tai että on kivaa juoda aamukahvit yhdessä joka aamu. Tai jotain vastaavaa, vaikka kuinka triviaalia. Mutta ei, puhutaan vain "miehisistä tarpeista". Siitä miten kamalaa on kun pitää vetää pari viikkoa handuun tai miten erossa olo vie rentouden seksistä tms.

Ja anteeksi saivartelu ja kärjistys jälleen kerran. :)

*Nana* kirjoitti:

"Yleensä ja keskimäärin kai naisilla on suurempi tarve parisuhteessa saada huomiota kumppaniltaan kuin miehillä. Tai miehillä se huomion tarve kietoutuu enemmän seksin ympärille, kun taas naiset haluavat huomiota ja hellyyttä myös muulloin. Tai tämä on ainakin se yleinen, varsin sitkeässä oleva käsitys. Totuus lienee sitten mitä lienee."

Tässä minä siis yritän selittää, että yleinen käsitys on, että miehillä huomion tarve keskittyy enemmän seksiin kuin naisilla, MUTTA totuus asiasta lienee... no mikä lieneekin. Eli voi olla niin tai voi olla yhtä hyvin toisinkin. Minä siis olen tässä periaatteessa valmis kyseenalaistamaan tuon yleisen käsityksen.

Tuota ”ensisijaisesti”- juttua en jaksa pyöritellä enää. Mutta toistan sen, mitä sanoin jo aiemmin, että tahallani kärjistin asiaa tässä kysymyksessä: " Sinulle vakava parisuhde = helposti saatavilla olevaa seksiä, ei muuta?" Ja se siis oli kysymys, ei väittämä. :)

Ja jos luet ap:n kirjoituksia, niin huomaat itsekin että aika seksikeskeiseltä meininki vaikuttaa. Muutama lainaus:

”Onhan minullakin nämä miehiset seksi tarpeeni ettei niitä hoideta kahden viikon välein että silloinhan ne haetaan jostain muualta.”

”Mutta sen voin sanoa että se 2viikkoa handuun vetäminen miehenä kyllästyttää!”

”Olen tehnyt uskomattoman määrän kaatoja nettitreffailun kautta ja pillua olen saanut ekoilla treffeillä tai viimeistään kolmansilla ja mikäs sen parempaa ja gutaa tekee eronneelle poikamiehelle”

Nimimerkki Kokemusta on taas vaikuttaa aika erilaiselta mieheltä. Hänen kanssaan puhuimme seksistä ja läheisyydestä. Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että läheisyys on seksiä tärkeämpää. Kuitenkin käsitin niin, että hänelle läheisyyden fyysinen osa-alue on tärkein ja jos nähdään harvemmin, niin seksistä tulee helposti suorittavaa. Joten hänelläkin yhdessä asumisen tärkeys siis liittynee ainakin osittain seksiin.

” Ja sitten nimimerkki kokemusta on mielestäni väitti, ettei mies pysty ylläpitämään aitoa läheisyydentunnetta erillään ollessa ja sen teorian sinä tyrmäsit. Ja se varmaankin perustuu juuri tuohon käsitykseesi miessukupuolen seksin haluamisesta”

Tässä en ymmärrä logiikkaasi ollenkaan, enkä myöskään tajua, mitä oikeasti haluat tällä sanoa.

"Joka kerran kun luen tai kuulen tällaista, niin arvostukseni miessukupuolta kohtaan laske pari pykälää

Tämä on valitettavasti totta. Mutta joka kerta kun kuulen jotain erilaista ja vastakkaista tälle, niin ne pojot nousevat taas pari pykälää. :D. Reagoin näihin asioihin tunteella, joten sellaista se on.

Ylipäätään haluaisin ajatella, että erot näissä parisuhde- ja seksiasioissa ovat enemmän yksilöllisiä kuin sukupuolesta johtuvia. Mutta ainakin em. mieskirjoittajat ovat korostaneet eroja nimenomaan miesten ja naisten välillä. En hirveästi pidä tällaisesta lähestymistavasta.

Lue lisää

"Yleensä ja keskimäärin kai naisilla on suurempi tarve parisuhteessa saada huomiota kumppaniltaan kuin miehillä. Tai miehillä se huomion tarve kietoutuu enemmän seksin ympärille, kun taas naiset haluavat huomiota ja hellyyttä myös muulloin. Tai tämä on ainakin se yleinen, varsin sitkeässä oleva käsitys. Totuus lienee sitten mitä lienee."

Mitenkähän asian laita on? Pieni googletus tuottaa seuraavan tuloksen:
http://www.avatv.fi/rakkausjaseksi/artikkeli.shtml/asiantuntijalta-yllattava-fakta-miehet-naisia-romanttisempia/2013/08/1796814

Linkin artikkelissa Väestöliiton tutkija Heli Vaaranen toteaa miesten olevan naisia romanttisempia. Ohessa suora lainaus artikkelista:

"– Vaikka mies on jo kerran eronnut, hän edelleen etsii romanttisesti kumppania. Uusi puoliso saattaa alkaa tehdä samaa mitä edellinen puoliso on tehnyt, pyörittää rakkaudetonta arkea. Mies ei halua samaan mistä on juuri lähtenyt. Eikä hän halua naisystävästään äitiä, koska hänellä on jo äiti. Naisen kyky olla romanttinen ja rakastava on kovilla näinä aikoina, Vaaranen tuumaa. "

Miehenä on minun kerrottava *Nana* nimimerkille, etteivät Kokemusta on nimimerkin ajatukset ja arvot ole itsellenikään vieraita. Todettakoon siis ihan suoraan, etten etsi naisesta "seksisuhdetta" vaan kokonaista parisuhdetta aitoon, lämpimään ja välittävään ihmiseen.

Jos *Nana*:lla on itsellään erilaisia (lue: seksin hakuisia mies-) kokemuksia, niin voi olla että häneen vetoava miestyyppi ei loppukädessä vastaa hänen arvojaan taikka tarpeitaan. Silloin olisi viisainta tehdä sinut itsensä kanssa ja uudelleen arvioida ne kriteerit mitä miehestä etsii, eikä vetää tylyjä yleistyksiä taikka tuomitsevia johtopäätöksiä.

zzzzzz4 kirjoitti:

"Yleensä ja keskimäärin kai naisilla on suurempi tarve parisuhteessa saada huomiota kumppaniltaan kuin miehillä. Tai miehillä se huomion tarve kietoutuu enemmän seksin ympärille, kun taas naiset haluavat huomiota ja hellyyttä myös muulloin. Tai tämä on ainakin se yleinen, varsin sitkeässä oleva käsitys. Totuus lienee sitten mitä lienee."

Mitenkähän asian laita on? Pieni googletus tuottaa seuraavan tuloksen:
http://www.avatv.fi/rakkausjaseksi/artikkeli.shtml/asiantuntijalta-yllattava-fakta-miehet-naisia-romanttisempia/2013/08/1796814

Linkin artikkelissa Väestöliiton tutkija Heli Vaaranen toteaa miesten olevan naisia romanttisempia. Ohessa suora lainaus artikkelista:

"– Vaikka mies on jo kerran eronnut, hän edelleen etsii romanttisesti kumppania. Uusi puoliso saattaa alkaa tehdä samaa mitä edellinen puoliso on tehnyt, pyörittää rakkaudetonta arkea. Mies ei halua samaan mistä on juuri lähtenyt. Eikä hän halua naisystävästään äitiä, koska hänellä on jo äiti. Naisen kyky olla romanttinen ja rakastava on kovilla näinä aikoina, Vaaranen tuumaa. "

Miehenä on minun kerrottava *Nana* nimimerkille, etteivät Kokemusta on nimimerkin ajatukset ja arvot ole itsellenikään vieraita. Todettakoon siis ihan suoraan, etten etsi naisesta "seksisuhdetta" vaan kokonaista parisuhdetta aitoon, lämpimään ja välittävään ihmiseen.

Jos *Nana*:lla on itsellään erilaisia (lue: seksin hakuisia mies-) kokemuksia, niin voi olla että häneen vetoava miestyyppi ei loppukädessä vastaa hänen arvojaan taikka tarpeitaan. Silloin olisi viisainta tehdä sinut itsensä kanssa ja uudelleen arvioida ne kriteerit mitä miehestä etsii, eikä vetää tylyjä yleistyksiä taikka tuomitsevia johtopäätöksiä.

Lue lisää

Jo tuossa otsikossa on mukana sana "yllättävä", ja se on siinä juuri siksi että yleinen käsitys on toisenlainen.

Sitä paitsi siinä asetetaan vastakkain romantiikka ja perhe/perheen arki, ei romantiikka ja seksi.

Vai väitätkö että miehet haaveilevat seksittömästä romantiikasta?

*Nana* kirjoitti:

Jo tuossa otsikossa on mukana sana "yllättävä", ja se on siinä juuri siksi että yleinen käsitys on toisenlainen.

Sitä paitsi siinä asetetaan vastakkain romantiikka ja perhe/perheen arki, ei romantiikka ja seksi.

Vai väitätkö että miehet haaveilevat seksittömästä romantiikasta?

Lue lisää

"Vai väitätkö että miehet haaveilevat seksittömästä romantiikasta?"

En todellakaan haaveile seksittömästä romantiikasta, mutta en myöskään haaveile SEKSITÄ ILMAN ROMANTIIKKAA. Se ei sytytä eikä tyydytä. Sehän ei ollutkaan jutun pointti, vaan jos yleistetään rumasti miehet vain ja ainoastaan seksihakuisiksi, tehdään vääryyttä miehiä kohtaan.

zzzzzz4 kirjoitti:

"Vai väitätkö että miehet haaveilevat seksittömästä romantiikasta?"

En todellakaan haaveile seksittömästä romantiikasta, mutta en myöskään haaveile SEKSITÄ ILMAN ROMANTIIKKAA. Se ei sytytä eikä tyydytä. Sehän ei ollutkaan jutun pointti, vaan jos yleistetään rumasti miehet vain ja ainoastaan seksihakuisiksi, tehdään vääryyttä miehiä kohtaan.

Lue lisää

Ok. :)

*Nana* kirjoitti:

Mielestäni lause "miehet hakevat ensisijaisesti seksiä" tarkoittaa sitä, että miehet pitävät seksiä ensimmäisenä motiivina, suhteelle.

No nimenomaan sitähän se juuri tarkoittaa hitto soikoon! :D (Paitsi että tässä puhuttiin yhteen muuttamisesta, ei suhteesta)

Mutta kun joku täällä väittää minun sanoneen sen olevan miehillä AINOA motiivi. :D

Mutta olisin toivonut, että tänne olisi tullut joku mies sanomaan vaikka, että haluaa asua yhdessä, koska on kivaa että toinen odottaa kotona työpäivän jälkeen tai voi keskustella päivän tapahtumista yhdessä. Tai että on kivaa juoda aamukahvit yhdessä joka aamu. Tai jotain vastaavaa, vaikka kuinka triviaalia. Mutta ei, puhutaan vain "miehisistä tarpeista". Siitä miten kamalaa on kun pitää vetää pari viikkoa handuun tai miten erossa olo vie rentouden seksistä tms.

Ja anteeksi saivartelu ja kärjistys jälleen kerran. :)

Lue lisää

Ehken minulla on brutaalit sanan valinnat mutta ei niin voimakkaat livenä kuin täällä voi anonyyminä kirjoittaa ja se miksi teen näin yleensäkin se herättää ja antaa voimakkaampia tunteita.
Se mitä netissäkin on käynyt useamman naisen kanssa viestitellessäni niin saatetaan tarttua yksittäiseen sanaan tai lauseeseen ja sitä sitten korjaillaan sillä 5miljoonalla viestillä puolin ja toisin...ei haluta nähdä sitä kokonaisuutta.

Se mitä sinun nana viesteissäsi on niin vähintään jokaisessa tai joka toisessa on viittaus seksiin tai pilkut ja pisteet ja yksittäiset sanat joista alat saivartelemaan.

Allekirjoitan paljolti myös tuon edellä mainitun linkin miehen tunteista ja parisuhde ei ole minulle niin seksististä kuin olen antanut kuvan itsestäni mutta kun tämä keskustelu on mennyt paljolti sille asteelle.
Sehän on tunnettu tosi asia että 17v jälkeen miehellä seksi elämälle käy kuin lehmän hännälle ja taas naisilla saattaa korostua iänmukana.
En minä niistä "yhden illan hoidoista" saa sitä tyydytystä kun niistä puuttuu se tunne puoli mutta tyydyn niihin kun niitä saan.

Tuolla alempana minua mollataan etten sitten tyydy uusperhe kuvioihin ja siihen koko pakettiin...ehei en ala alkaa leikkiä perhettä vaan parisuhdetta tunteineen ja aamukaffeineen ilman näitä iänikuisia keskusteluja toisten tekemistä muksuista että minkä näköisiä ja värisiä kakka vaippoja tässä viime aikoina on tullut.
Se mitä kirjoitan lapsistani ja toisen lapsista niin kummatkin osaa ottaa huomioon että välttämättä ei aina ole se toinen huomion keskipisteessä.
Lapsetonhan on itse kullekkin ihanne kun pystyy ottaa tämän huomioon ettei aina ole se huomionkeskipisteessä ja ei ole mustasukkainen....

Älä ota nana sun muut sitä kuuluisaa hernettä nenään ja niin en ota minäkään olen sen verran voimakastahtoinen ja kun minua ei mitkään mollaukset yleensäkään paljoa hetkauta!

*Nana* kirjoitti:

Ok. :)

Minusta sinä *Nana* et pääse edelleenkään yli stereotyyppisestä kuvastasi miessukupuolesta, koska tuossa ylempänä kirjoitat nimimerkki kokemusta on:sta, että "Kuitenkin käsitin niin, että hänelle läheisyyden fyysinen osa-alue on tärkein".

Tykkäät takertua yksittäisiin sanoihin ja minä en ainakaan löytänyt hänen viesteistään kohtaa, jossa hän olisi näin sanonut. Sen sijaan kokemusta on kirjoitti, että "Oman ikäiseni eronneet naiset eivät halua muuttaa yhteen, eivätkä hyväksyä perinteistä parisuhdetta kanssani. Pelkkä seksi ja saatavilla oleminen silloin kun he itse haluavat kelpaa heille parisuhteeksi."
ja
"Mutta minä henkilökohtaisesti pidän yhtenä hyvin tärkeänä osana parisuhteessa sitä, että mennään yhdessä nukkumaan ja herätään yhdessä. Se on oleellinen osa aidon läheisyyden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota minä kaipaan parisuhteessa."
ja
"Minun mielestäni normaalissa parisuhteessa, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan arki voi läheisyyttä jakaa joka hetki enkä ajattele sitä niin, että joka ilta olisi pakko saada seksiä koska nukutaan samassa sängyssä. Jos suhde perustuu siihen, että tavataan vain silloin tällöin niin seksin haluamisen kynnys madaltuu."

Minusta tuosta syntyy se kuva, että hän haluaisi nimenomaan muun tyyppistä läheisyyttä kuin pelkkää seksiä ja hänen tapaamansa naiset ovat halunneet pelkästään seksiä. Sinä yrität naisille tyypilliseen (onko tämäkin nyt sitten stereotypia?) tapaan kikkailla ja päteä verbaalisesti heikomman ilmaisutaidon omaavia miehiä vastaan sementoidaksesi oman mielipiteesi ikäänkuin ainoaksi totuudeksi.

Tuossa yllä sinä kirjoitit: "Tässä en ymmärrä logiikkaasi ollenkaan, enkä myöskään tajua, mitä oikeasti haluat tällä sanoa."

Kokemusta on kirjoitti: "Naiset ovat aaltoja ja miehet kuminauhoja. Miehet etääntyvät jolleivat saa naiselta huomiota. Ja se heijastuu suoraan myös haluun sitoutua. Jos naista ei näy eikä kuulu miehen arjessa, niin ihastumisen tunne väkisin laimenee, ainakin minulla."
ja
"minä olen sellainen "nössö mies" mutta kyllä minä tarkoitin miehen tarpeella saada huomiota juuri näitä luettelemiasi asioita. Minusta on hankalaa saada tarpeeksi läheisyyttä, jos tapaamiset ovat tyyliin kerran kahdessa viikossa. Ja kyllä iso osa läheisyyttä on tunne siitä, että on toiselle merkityksellinen ja arvokas ja saa empatiaa."

Ja sinä kirjoitit: "Silti fyysinen läheisyys näyttää tuossa kuviossa olevan kuitenkin sinulle se kaiken a ja o. Tunnetason ja henkinen yhteyshän ei mihinkään häviä, vaikka fyysinen etäisyys olisi kuinka pitkä –mikäli se siis ylipäätään on olemassa ja on aito. Sitähän voi kokea toisella puolen maapalloa olevan ihmisen läheiseksi. Vastaavasti voi olla jonkun sylissä ja tuntea itsensä yksinäiseksi ja kokea, että se on toinen on melkeinpä valovuoden päässä, jos se yhteys siis puuttuu. Minä siis puhuin läheisyydestä laajemmin. Myös mitä tulee empatiaan, toisen arvostamiseen tai merkitykselliseksi kokemiseen, niin eiväthän nekään mihinkään katoa, vaikka ei olla fyysisesti koko ajan lähekkäin."

Tätä tarkoitin, ettet selvästikään halunnut uskoa että mies voisi tarkoittaa läheisyydellä muuta kuin seksiä.

*Nana* kirjoitti:

Mielestäni lause "miehet hakevat ensisijaisesti seksiä" tarkoittaa sitä, että miehet pitävät seksiä ensimmäisenä motiivina, suhteelle.

No nimenomaan sitähän se juuri tarkoittaa hitto soikoon! :D (Paitsi että tässä puhuttiin yhteen muuttamisesta, ei suhteesta)

Mutta kun joku täällä väittää minun sanoneen sen olevan miehillä AINOA motiivi. :D

Mutta olisin toivonut, että tänne olisi tullut joku mies sanomaan vaikka, että haluaa asua yhdessä, koska on kivaa että toinen odottaa kotona työpäivän jälkeen tai voi keskustella päivän tapahtumista yhdessä. Tai että on kivaa juoda aamukahvit yhdessä joka aamu. Tai jotain vastaavaa, vaikka kuinka triviaalia. Mutta ei, puhutaan vain "miehisistä tarpeista". Siitä miten kamalaa on kun pitää vetää pari viikkoa handuun tai miten erossa olo vie rentouden seksistä tms.

Ja anteeksi saivartelu ja kärjistys jälleen kerran. :)

Lue lisää

Ehkä ne miehet on tarkoittaneetkin juuri tuota,sinun viimeistä kappalettasi, sillä mikä yhdessäolossa on hienoa. Ja minä se olin joka sanoi sinun väittäneen, että miehet haluavat vain seksiä, sorry mokani. Kun en millään jaksaisi uskoa, että miehet ajattelevat sitä yhteisessä huushollissa olevaa naista helppona seksinä. Päinvastoin olen jutellut useiden naimisissa olevien miesten kanssa, jotka hakevat sitä helppoa seksiä, avioliittonsa ulkopuolelta ;) Kun kotona ei saa/tai se seksi on tylsää..

Jep Jep kirjoitti:

Minusta sinä *Nana* et pääse edelleenkään yli stereotyyppisestä kuvastasi miessukupuolesta, koska tuossa ylempänä kirjoitat nimimerkki kokemusta on:sta, että "Kuitenkin käsitin niin, että hänelle läheisyyden fyysinen osa-alue on tärkein".

Tykkäät takertua yksittäisiin sanoihin ja minä en ainakaan löytänyt hänen viesteistään kohtaa, jossa hän olisi näin sanonut. Sen sijaan kokemusta on kirjoitti, että "Oman ikäiseni eronneet naiset eivät halua muuttaa yhteen, eivätkä hyväksyä perinteistä parisuhdetta kanssani. Pelkkä seksi ja saatavilla oleminen silloin kun he itse haluavat kelpaa heille parisuhteeksi."
ja
"Mutta minä henkilökohtaisesti pidän yhtenä hyvin tärkeänä osana parisuhteessa sitä, että mennään yhdessä nukkumaan ja herätään yhdessä. Se on oleellinen osa aidon läheisyyden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota minä kaipaan parisuhteessa."
ja
"Minun mielestäni normaalissa parisuhteessa, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan arki voi läheisyyttä jakaa joka hetki enkä ajattele sitä niin, että joka ilta olisi pakko saada seksiä koska nukutaan samassa sängyssä. Jos suhde perustuu siihen, että tavataan vain silloin tällöin niin seksin haluamisen kynnys madaltuu."

Minusta tuosta syntyy se kuva, että hän haluaisi nimenomaan muun tyyppistä läheisyyttä kuin pelkkää seksiä ja hänen tapaamansa naiset ovat halunneet pelkästään seksiä. Sinä yrität naisille tyypilliseen (onko tämäkin nyt sitten stereotypia?) tapaan kikkailla ja päteä verbaalisesti heikomman ilmaisutaidon omaavia miehiä vastaan sementoidaksesi oman mielipiteesi ikäänkuin ainoaksi totuudeksi.

Tuossa yllä sinä kirjoitit: "Tässä en ymmärrä logiikkaasi ollenkaan, enkä myöskään tajua, mitä oikeasti haluat tällä sanoa."

Kokemusta on kirjoitti: "Naiset ovat aaltoja ja miehet kuminauhoja. Miehet etääntyvät jolleivat saa naiselta huomiota. Ja se heijastuu suoraan myös haluun sitoutua. Jos naista ei näy eikä kuulu miehen arjessa, niin ihastumisen tunne väkisin laimenee, ainakin minulla."
ja
"minä olen sellainen "nössö mies" mutta kyllä minä tarkoitin miehen tarpeella saada huomiota juuri näitä luettelemiasi asioita. Minusta on hankalaa saada tarpeeksi läheisyyttä, jos tapaamiset ovat tyyliin kerran kahdessa viikossa. Ja kyllä iso osa läheisyyttä on tunne siitä, että on toiselle merkityksellinen ja arvokas ja saa empatiaa."

Ja sinä kirjoitit: "Silti fyysinen läheisyys näyttää tuossa kuviossa olevan kuitenkin sinulle se kaiken a ja o. Tunnetason ja henkinen yhteyshän ei mihinkään häviä, vaikka fyysinen etäisyys olisi kuinka pitkä –mikäli se siis ylipäätään on olemassa ja on aito. Sitähän voi kokea toisella puolen maapalloa olevan ihmisen läheiseksi. Vastaavasti voi olla jonkun sylissä ja tuntea itsensä yksinäiseksi ja kokea, että se on toinen on melkeinpä valovuoden päässä, jos se yhteys siis puuttuu. Minä siis puhuin läheisyydestä laajemmin. Myös mitä tulee empatiaan, toisen arvostamiseen tai merkitykselliseksi kokemiseen, niin eiväthän nekään mihinkään katoa, vaikka ei olla fyysisesti koko ajan lähekkäin."

Tätä tarkoitin, ettet selvästikään halunnut uskoa että mies voisi tarkoittaa läheisyydellä muuta kuin seksiä.

Lue lisää

Kyllähän Kokemusta selkeästi toi esille sen, että hän kaipaa muutaKIN fyysistä läheisyyttä kuin seksiä. Eihän siitä ollut epäilystäkään hänen kirjoitustensa perusteella. Olennainen pointti tuossa keskustelussa kai oli ylipäätään fyysisen läheisyyden/läsnäolon tarve. Jos on tärkeää asua yhdessä niin silloinhan nimenomaan se fyysinen läheisyys korostuu, siis fyysinen läsnäolo, lähellä olo eri muodoissaan. Minä taas puhuin läheisyydestä laajemmin, läheisyydestä joka ei edellytä fyysistä läsnäoloa.

Voi olla että minä keskityin tuohon seksi-aspektiin kirjoituksissani liikaa, ja taidan ylipäätään olla huonompi ilmaisemaan itseäni mitä kuvittelen. :) Mutta silti kysyn: Jos mies kertoo, että kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä ja ehdottaa että voisi tulla naisen luo käymään, niin mitähän hän mahtaa kaivata? Halailua ja nenujen hieromista vastakkain? Joo, voi kaivata niitäkin, mutta todennäköisesti jotain muutakin....

1+2-3 kirjoitti:

Ehkä ne miehet on tarkoittaneetkin juuri tuota,sinun viimeistä kappalettasi, sillä mikä yhdessäolossa on hienoa. Ja minä se olin joka sanoi sinun väittäneen, että miehet haluavat vain seksiä, sorry mokani. Kun en millään jaksaisi uskoa, että miehet ajattelevat sitä yhteisessä huushollissa olevaa naista helppona seksinä. Päinvastoin olen jutellut useiden naimisissa olevien miesten kanssa, jotka hakevat sitä helppoa seksiä, avioliittonsa ulkopuolelta ;) Kun kotona ei saa/tai se seksi on tylsää..

Lue lisää

Asia ok. :) Tuosta helppoudesta ja sen suhteellisuudesta puhuttiin tuolla jossain toisaalla. Joskus sitä tosiaan saa helpommin muualta kuin kotoa.

Tässäkin ketjussa on nyt hyvin tullut esille, että itsensä ymmärretyksi tekeminen on joskus vaikeaa. Ja tämähän se on niitä parisuhteenkin suuria kompastuskiviä. Käsittääkseni yksi suurimmista eron syistä tai syiden taustalla olevista tekijöistä on putteellinen tai toimimaton kommunikointi. Ja tästä keskustelusta voisi päätellä, että se on usein ongelma jo ihan tutustumisen alkumetreillä.

m.45 kirjoitti:

Ehken minulla on brutaalit sanan valinnat mutta ei niin voimakkaat livenä kuin täällä voi anonyyminä kirjoittaa ja se miksi teen näin yleensäkin se herättää ja antaa voimakkaampia tunteita.
Se mitä netissäkin on käynyt useamman naisen kanssa viestitellessäni niin saatetaan tarttua yksittäiseen sanaan tai lauseeseen ja sitä sitten korjaillaan sillä 5miljoonalla viestillä puolin ja toisin...ei haluta nähdä sitä kokonaisuutta.

Se mitä sinun nana viesteissäsi on niin vähintään jokaisessa tai joka toisessa on viittaus seksiin tai pilkut ja pisteet ja yksittäiset sanat joista alat saivartelemaan.

Allekirjoitan paljolti myös tuon edellä mainitun linkin miehen tunteista ja parisuhde ei ole minulle niin seksististä kuin olen antanut kuvan itsestäni mutta kun tämä keskustelu on mennyt paljolti sille asteelle.
Sehän on tunnettu tosi asia että 17v jälkeen miehellä seksi elämälle käy kuin lehmän hännälle ja taas naisilla saattaa korostua iänmukana.
En minä niistä "yhden illan hoidoista" saa sitä tyydytystä kun niistä puuttuu se tunne puoli mutta tyydyn niihin kun niitä saan.

Tuolla alempana minua mollataan etten sitten tyydy uusperhe kuvioihin ja siihen koko pakettiin...ehei en ala alkaa leikkiä perhettä vaan parisuhdetta tunteineen ja aamukaffeineen ilman näitä iänikuisia keskusteluja toisten tekemistä muksuista että minkä näköisiä ja värisiä kakka vaippoja tässä viime aikoina on tullut.
Se mitä kirjoitan lapsistani ja toisen lapsista niin kummatkin osaa ottaa huomioon että välttämättä ei aina ole se toinen huomion keskipisteessä.
Lapsetonhan on itse kullekkin ihanne kun pystyy ottaa tämän huomioon ettei aina ole se huomionkeskipisteessä ja ei ole mustasukkainen....

Älä ota nana sun muut sitä kuuluisaa hernettä nenään ja niin en ota minäkään olen sen verran voimakastahtoinen ja kun minua ei mitkään mollaukset yleensäkään paljoa hetkauta!

Lue lisää

No jos aletaan romantiikasta puhumaan, niin itsessäni on myös aika paljon sellaista ns. vanhanajan romantikkoa, joka haluaa treffailla ja tutustua toiseen rauhassa ennen kuin aletaan niitä peittoja heiluttelemaan.

Ei sitä tietenkään tarvitse keinotekoisesti tai itsetarkoituksellisesti pitkittää, mutta kaipaan sitä, että ensin luodaan henkinen yhteys ja edes jonkinlainen tunneside. Seksi tuntemattoman tai lähes tuntemattoman ihmisen kanssa ei vain nappaa yhtään.

Ja nykyään tavallani ajattelevia tuntuu olevan koko ajan vähemmän, siis sekä miehiä että naisia. Kaikilla on sen seksin kanssa ihan hirveä hoppu, ja juuri sitten tuo asenne, että otetaan mitä saadaan kun ei saada mitä halutaan. Huoh! :D

Jos puhutaan netissä kirjoittamisesta niin siinähän on vain se kirjoitettu sana. Ei näe toisen ilmeitä, eleitä, äänensävyä jne. Lisäksi kun toinen on ihan vieras henkilö, niin se kokonaiskuva koostuu juuri niistä yksityiskohdista. Tämä kannattaisi varsinkin deittaillessa muistaa, eivät nämä keskustelupalstat nyt niin tärkeitä ole. Enkä muuten puuttunut yhteenkään pilkku- tai muuhun oikeinkirjoitusvirheeseen sun teksteissä, vaikka ne vilisee niitä. :D (Enkä nyt väitä, että itse kirjoittaisin virheettömästi).

*Nana* kirjoitti:

Kyllähän Kokemusta selkeästi toi esille sen, että hän kaipaa muutaKIN fyysistä läheisyyttä kuin seksiä. Eihän siitä ollut epäilystäkään hänen kirjoitustensa perusteella. Olennainen pointti tuossa keskustelussa kai oli ylipäätään fyysisen läheisyyden/läsnäolon tarve. Jos on tärkeää asua yhdessä niin silloinhan nimenomaan se fyysinen läheisyys korostuu, siis fyysinen läsnäolo, lähellä olo eri muodoissaan. Minä taas puhuin läheisyydestä laajemmin, läheisyydestä joka ei edellytä fyysistä läsnäoloa.

Voi olla että minä keskityin tuohon seksi-aspektiin kirjoituksissani liikaa, ja taidan ylipäätään olla huonompi ilmaisemaan itseäni mitä kuvittelen. :) Mutta silti kysyn: Jos mies kertoo, että kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä ja ehdottaa että voisi tulla naisen luo käymään, niin mitähän hän mahtaa kaivata? Halailua ja nenujen hieromista vastakkain? Joo, voi kaivata niitäkin, mutta todennäköisesti jotain muutakin....

Lue lisää

"Jos mies kertoo, että kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä ja ehdottaa että voisi tulla naisen luo käymään, niin mitähän hän mahtaa kaivata? Halailua ja nenujen hieromista vastakkain? Joo, voi kaivata niitäkin, mutta todennäköisesti jotain muutakin.... "

Ihan aluksi on todettava etteivät miehet esitä yhtä ja tarkoita toista. Olemme siinä mielessä hyvinkin "yksinkertaisia". Tästä syystä on aivan turha etsiä piiloviestiä taikka jotain "syvällisempää" rivien välistä. Kaikki luullunymmärrys on turhaa ja hukkaan heitettyä. Siinä vaan menee oma pää sekaisin, kuin mielessään yrittää löytää tarkoituksia asioista, joissa sitä ei ole. Joten ei ole ihme, ettei juttu aukea.

Toisaalta halaaminen ja nenien hierominen voi olla parhaimmillaan PAAALJOON tyydyttävämpää, kuin hätänen, tunteeton taikka ns "lahnaseksi". Jos tuo halaaminen jne. lopulta johtaa johonkin muuhun, niin keneltä on poissa ja mitä pahaa siinä on? Olemmehan loppujen lopuksi vain tunteellisia ja sosiaalisia laumaeläimiä.

*Nana* kirjoitti:

No jos aletaan romantiikasta puhumaan, niin itsessäni on myös aika paljon sellaista ns. vanhanajan romantikkoa, joka haluaa treffailla ja tutustua toiseen rauhassa ennen kuin aletaan niitä peittoja heiluttelemaan.

Ei sitä tietenkään tarvitse keinotekoisesti tai itsetarkoituksellisesti pitkittää, mutta kaipaan sitä, että ensin luodaan henkinen yhteys ja edes jonkinlainen tunneside. Seksi tuntemattoman tai lähes tuntemattoman ihmisen kanssa ei vain nappaa yhtään.

Ja nykyään tavallani ajattelevia tuntuu olevan koko ajan vähemmän, siis sekä miehiä että naisia. Kaikilla on sen seksin kanssa ihan hirveä hoppu, ja juuri sitten tuo asenne, että otetaan mitä saadaan kun ei saada mitä halutaan. Huoh! :D

Jos puhutaan netissä kirjoittamisesta niin siinähän on vain se kirjoitettu sana. Ei näe toisen ilmeitä, eleitä, äänensävyä jne. Lisäksi kun toinen on ihan vieras henkilö, niin se kokonaiskuva koostuu juuri niistä yksityiskohdista. Tämä kannattaisi varsinkin deittaillessa muistaa, eivät nämä keskustelupalstat nyt niin tärkeitä ole. Enkä muuten puuttunut yhteenkään pilkku- tai muuhun oikeinkirjoitusvirheeseen sun teksteissä, vaikka ne vilisee niitä. :D (Enkä nyt väitä, että itse kirjoittaisin virheettömästi).

Lue lisää

Kirjoitat täyttä asiaa, Nana!

Jonkin asteisella huvittautuneisuudella ja ihmetyksellä lueskelin vielä tästä ketjusta noita kokemuksia naisten parisuhdemarkkinoista. Siis ihan oikeasti, missä maailmassa elävät ne nettideittailevat naiset, joiden mielestä oikeiden pelimiesten, vaimonsa pettäjien, seksisuhdehurjastelijoiden, renttujen ja peräkammarin poikien lisäksi myös ihan tavalliset rakkaudesta ja normaalista parisuhteesta haaveilevat miehet pelimiehiä ja hyväksikäyttäjiä. Siis ketä jää enää jäljelle? Minkalaista miestä sieltä nettideitistä oikein ollaan hakemassa, kun siellä kuitenkin roikutaan suhdetta etsimässä?

Ja että naisille on ihan kauhean häpeällistä joutua "harmaan seinätapetti"-miehen viettelemäksi. Ylipäätän voisi olettaa, että vietellyksi joutuminen naisille on jonkinasteinen tavoite nettideitissäkin, mutta "viettelemiseksi" sitä ei saa kutsua ja varsinkin, jos se tapahtuu jonkun "äijänkörilään" toimesta. Komean ja älykkään pelimiehen viettelemäksi saa vielä joutua, mutta sekin vain siksi että nainen tajusi itse olevansa vieteltävänä ja halusi itse käyttää hyväkseen pelimiestä.

Jos tavallisen nörttimiehen kanssa ryhdytään tapailemaan ja päädytään seksisuhteeseen ja sitten todetaan ettei tällä kertaa löytynytkään sitä oikeaa vaikka toiveet olivat korkealla, niin se on yhtäkkiä ihan kamalaa hyväksikäyttöä! Minä luulin, että tapailun ja tutustumisen tarkoituksena on testata sitä onko toisesta seurustelukumppaniksi ja syntyykö ihastusta ja synkkaako puolin ja toisin. Mennäänkö sitä sänkyyn sitten jotenkin liian nopeasti vai mistä tässä on kyse? Siis voiko nainen 2010-luvulla kokea häpeää siitä, että on halunnut seksiä jonkun tavismiehen kanssa. Ilmeisesti voi.

Ja en mitenkään voi edelleenkään välttyä siltä mielikuvalta, että 40 lapsellinen nainen, joka on järkeillyt itselleen ettei ole mitään mieltä olla miehen kanssa missään muussa kuin satunnaisessa seksisuhteessa ennenkuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa silti pitävät miehiä hyväksikäyttäjänä jos he näiden suhteelle annettujen raamien puitteissa toteavat, että homma ei toimi. Naiset olisivat valmiita seurustelemaan, mutta ainoastaan omilla ehdoillaan. Ja jos se ei miehelle kelpaa, niin sitten mies on hyväksikäyttäjä. Tässäpä nyt sitten sitä yleistystä oikein roppakaupalla. Mihin ovat kadonneet normaalit, luonnolliset ja spontaanit parisuhteet, joissa yhdessä päätetään asioista ja halutaan olla ja elää yhdessä ja tukea, kunnioittaa ja rakastaa toista ja jakaa arki niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina sen sijaan, että jo ennakkoon tuomitaan miehet aivan kauheiksi äijänköriläiksi, joita ei ikimaailmassa haluttaisi haisemaan naisen omaan parfyymintuoksuiseen kotiin, jossa lasten kakkavaipatkin tuoksuvat ruusunnupuille. :D :D

Kokemusta on kirjoitti:

Jonkin asteisella huvittautuneisuudella ja ihmetyksellä lueskelin vielä tästä ketjusta noita kokemuksia naisten parisuhdemarkkinoista. Siis ihan oikeasti, missä maailmassa elävät ne nettideittailevat naiset, joiden mielestä oikeiden pelimiesten, vaimonsa pettäjien, seksisuhdehurjastelijoiden, renttujen ja peräkammarin poikien lisäksi myös ihan tavalliset rakkaudesta ja normaalista parisuhteesta haaveilevat miehet pelimiehiä ja hyväksikäyttäjiä. Siis ketä jää enää jäljelle? Minkalaista miestä sieltä nettideitistä oikein ollaan hakemassa, kun siellä kuitenkin roikutaan suhdetta etsimässä?

Ja että naisille on ihan kauhean häpeällistä joutua "harmaan seinätapetti"-miehen viettelemäksi. Ylipäätän voisi olettaa, että vietellyksi joutuminen naisille on jonkinasteinen tavoite nettideitissäkin, mutta "viettelemiseksi" sitä ei saa kutsua ja varsinkin, jos se tapahtuu jonkun "äijänkörilään" toimesta. Komean ja älykkään pelimiehen viettelemäksi saa vielä joutua, mutta sekin vain siksi että nainen tajusi itse olevansa vieteltävänä ja halusi itse käyttää hyväkseen pelimiestä.

Jos tavallisen nörttimiehen kanssa ryhdytään tapailemaan ja päädytään seksisuhteeseen ja sitten todetaan ettei tällä kertaa löytynytkään sitä oikeaa vaikka toiveet olivat korkealla, niin se on yhtäkkiä ihan kamalaa hyväksikäyttöä! Minä luulin, että tapailun ja tutustumisen tarkoituksena on testata sitä onko toisesta seurustelukumppaniksi ja syntyykö ihastusta ja synkkaako puolin ja toisin. Mennäänkö sitä sänkyyn sitten jotenkin liian nopeasti vai mistä tässä on kyse? Siis voiko nainen 2010-luvulla kokea häpeää siitä, että on halunnut seksiä jonkun tavismiehen kanssa. Ilmeisesti voi.

Ja en mitenkään voi edelleenkään välttyä siltä mielikuvalta, että 40 lapsellinen nainen, joka on järkeillyt itselleen ettei ole mitään mieltä olla miehen kanssa missään muussa kuin satunnaisessa seksisuhteessa ennenkuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa silti pitävät miehiä hyväksikäyttäjänä jos he näiden suhteelle annettujen raamien puitteissa toteavat, että homma ei toimi. Naiset olisivat valmiita seurustelemaan, mutta ainoastaan omilla ehdoillaan. Ja jos se ei miehelle kelpaa, niin sitten mies on hyväksikäyttäjä. Tässäpä nyt sitten sitä yleistystä oikein roppakaupalla. Mihin ovat kadonneet normaalit, luonnolliset ja spontaanit parisuhteet, joissa yhdessä päätetään asioista ja halutaan olla ja elää yhdessä ja tukea, kunnioittaa ja rakastaa toista ja jakaa arki niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina sen sijaan, että jo ennakkoon tuomitaan miehet aivan kauheiksi äijänköriläiksi, joita ei ikimaailmassa haluttaisi haisemaan naisen omaan parfyymintuoksuiseen kotiin, jossa lasten kakkavaipatkin tuoksuvat ruusunnupuille. :D :D

Lue lisää

Kiitos makeista nauruista. :D :D. Sinä todellakin ylireagoit ja ylitulkitset. Ainakin itse kommentoidessani "harmaita pelimiehiä" tuolla aaiemmin, tarkoitin ihan oikeita pelimiehiä. En siis puhunut miehistä, jotka tapailevat naisia katsoakseen, voisiko homma toimi pidemmän päälle vai ei.

Vai luuletko, että se "pelimiehiys" huokuu miehestä niin, että jo sokeat ja kuurotkin aisitivat sen kilometrien päästä?

En ole myöskään koskaan hyväksikäyttänyt ketään (oletan että viittasit kommentillasi minuun).

*Nana* kirjoitti:

Kiitos makeista nauruista. :D :D. Sinä todellakin ylireagoit ja ylitulkitset. Ainakin itse kommentoidessani "harmaita pelimiehiä" tuolla aaiemmin, tarkoitin ihan oikeita pelimiehiä. En siis puhunut miehistä, jotka tapailevat naisia katsoakseen, voisiko homma toimi pidemmän päälle vai ei.

Vai luuletko, että se "pelimiehiys" huokuu miehestä niin, että jo sokeat ja kuurotkin aisitivat sen kilometrien päästä?

En ole myöskään koskaan hyväksikäyttänyt ketään (oletan että viittasit kommentillasi minuun).

Lue lisää

Sehän se on tämän keskustelupalstan idea, että ylitulkitaan ja ylireagoidaan. Yleistetään, kärjistetään ja provosoidaan ja otetaan kirjaimellisesti jokainen sana ja lause. Tässä ketjussa on sellainen hauska piirre, ettei vielä ole ryhdytty kovin paljoa henkilökohtaisesti haukkumaan, kiitos siitä tällä kertaa hyville keskustelijoille. :)

Kyllä sitä on aikaa yhdessä vanheat vaikka 30 vuoden ajan, jos muuttaa vasta 50-vuotiaana yhteen, kun lapset omillaan. Missä kohden tue ed. kirjoitaja kirjoitti, että sylkäisee miehen pihalle ennen kuin lapset herää?

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että jos nainen kohtelee miestä niin kuin miehet on kautta aikain kohdellut naisia, siitähän on nyt noussut aivan järkyttävä meteli miesten taholta.voivoi

En kuitenkaan ymmärrä, miksi ketään,. miestä tai naista, täytyy pitää yöllä vieressä kun nukutaan ja sylkäistä aamulla ovesta ulos ettei kukaan näe. Todella rumaa käytöstä on, ihan sama kumpi sukupuoli sen tekee. Ja minkälainen lapanen siihen suostuu?

Itse osaan kyllä nukkua yksin, en tarvitse ketään pitelemään kuin lusikassa. Ja kunnollisen miehen esittelen mielelläni lapsille, ei ne siitä rikki mene että näkee aikuisia. Siitä olen samaa mieltä kuin rautalangasta_väänt, että haluan rakastella miehen kanssa rauhassa, ilman että tarvitsee koko ajan hyssytellä ettei lapset kuule.

ex logistics kirjoitti:

Kyllä sitä on aikaa yhdessä vanheat vaikka 30 vuoden ajan, jos muuttaa vasta 50-vuotiaana yhteen, kun lapset omillaan. Missä kohden tue ed. kirjoitaja kirjoitti, että sylkäisee miehen pihalle ennen kuin lapset herää?

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että jos nainen kohtelee miestä niin kuin miehet on kautta aikain kohdellut naisia, siitähän on nyt noussut aivan järkyttävä meteli miesten taholta.voivoi

En kuitenkaan ymmärrä, miksi ketään,. miestä tai naista, täytyy pitää yöllä vieressä kun nukutaan ja sylkäistä aamulla ovesta ulos ettei kukaan näe. Todella rumaa käytöstä on, ihan sama kumpi sukupuoli sen tekee. Ja minkälainen lapanen siihen suostuu?

Itse osaan kyllä nukkua yksin, en tarvitse ketään pitelemään kuin lusikassa. Ja kunnollisen miehen esittelen mielelläni lapsille, ei ne siitä rikki mene että näkee aikuisia. Siitä olen samaa mieltä kuin rautalangasta_väänt, että haluan rakastella miehen kanssa rauhassa, ilman että tarvitsee koko ajan hyssytellä ettei lapset kuule.

Lue lisää

Veikkaan, että rautalanka viittasi minun kirjoittamaani kokemukseeni siitä, mitä eräs yh minulle ehdotti tapaamisvaihtoehdoksi. Ja en suostunut. ;)

Rautalankanainen vastaa: erinäisin järjestelyin olen päässyt livistämään kotirintamalta kerran-pari kuussa kahdeksi päiväksi kerrallaan tavatakseni tätä boyfriendiä hänen omassa talossaan. Jo neljä vuotta mennyt näin, että äiti lähtee vapaalle, lapset saavat nauttia kodin rauhasta turvallisesti. Ja hermo lepää meikämammalla kun on päässyt toiseen maakuntaan eroon arkihuolistaan.

Vielä tuohon ideaan, että äiti nukuttaa lapset ja sitten vasta ovi aukeaa miehelle, jonka on poistuttava kukonlaulun aikaan. Me äidithän tiedämme, että jotkut lapset kieltäytyvät nukkumasta omassa sängyssä pitkiäkin aikoja, kömpien äidin viekkuun nukkumaan. Ja vaikka lapsi nukkuisikin omassa huoneessa, niin keskellä yötä voi herätä painajaiseen tai vessahätään tai tulla kipeäksi. Ja makkarin ovi aukeaa ja mikä järkytys pienelle kun äidin sängyssä onkin joku karvasäärinen mies..

Miksi kenenkään pitäisi olla "oikeassa"? Tai "väärässä"? Eikö riitä, että todetaan, että me ihmiset haemme erilaisia asioita? Yhteenmuuttaminen ei ole sen oikeampaa tai väärempää kuin se, että haluaa parisuhteen, jossa asutaan erillään.

Ainoa tärkeä asia on olla rehellinen kohtaamilleen ihmisille siitä, mitä haluaa.

Minä odotan niin kauan, että löydän sen parisuhteen, jossa voidaan nauttia elämästä yhdessä ilman, että on pakko muuttaa saman katon alle. En yritä enkä ole yrittänyt yhtäkään miestä painostaa sellaiseen suhteeseen, enkä halua että minua painostetaan siihen yhteenmuuttoon. Ja jos en sellaista miestä löydä, joka etsii samoja asioita kuin minä, niin sitten jatkan elämääni tällaisenaan.

Vaikka näitä keskusteluja kävisi maailman tappiin asti, niin en ainakaan itse alkaisi jonkun Suomi24-keskustelupalstan perusteella laittaa uusiksi koko tähänastista elämänkokemustani ja sitä, mitä se on opettanut.

Miten rakentavaksi ja keskustelevaksi arvioisit oman panoksesi tähän ketjuun?

Pahimmillaan meillä keskustelu tarkoitti sitä, että vaimo kertoi minulle mitä mieltä olin ja sen jälkeen kuulin vankat perustelut kuinka väärässä olin. Usein olin täysin ällikällä lyöty siitä mielikuvituksen ja kieron tulkinnan määrästä, joita minulle näin esitettiin. En tuntenut itseäni kuvailuista alkuunkaan.

Sopiminen tarkoitti, että hän oli päättänyt ja kertoi miten on toimittava. Joskus jopa "keskusteltiin.." aiheesta ja taas "päädyttiin" hänen esitykseen. Myöhemmin vedottiin, että yhdessä "sovittiin"...

Välillä oli aivan pakko todeta, että "sovittaessa" molemmat esittivät mielipiteensä ja ainut järkevä yhteenveto oli, että olimme asiasta eri mieltä, mitä tuskin voidaan pitää sopimisena.

Esittämäni on subjektiivinen kokemukseni näistä tilanteista elävässä elämässä. En millään uskaltaisi yleistää tältä pohjalta tätä koskemaan kaikkia naisia, mutta toiminee esimerkkinä yhdestä ääripäästä. Mielestäni keskustelu on ollut harvinaisen korkeatasoista puoleen ja vastaan aiheesta, josta ei oikeaa mielipidettä ole olemassa. Filosofi toteaisi, että on esitetty teesi ja antiteesi, josta johdetetaan synteesi.

zzzzzz4 kirjoitti:

Pahimmillaan meillä keskustelu tarkoitti sitä, että vaimo kertoi minulle mitä mieltä olin ja sen jälkeen kuulin vankat perustelut kuinka väärässä olin. Usein olin täysin ällikällä lyöty siitä mielikuvituksen ja kieron tulkinnan määrästä, joita minulle näin esitettiin. En tuntenut itseäni kuvailuista alkuunkaan.

Sopiminen tarkoitti, että hän oli päättänyt ja kertoi miten on toimittava. Joskus jopa "keskusteltiin.." aiheesta ja taas "päädyttiin" hänen esitykseen. Myöhemmin vedottiin, että yhdessä "sovittiin"...

Välillä oli aivan pakko todeta, että "sovittaessa" molemmat esittivät mielipiteensä ja ainut järkevä yhteenveto oli, että olimme asiasta eri mieltä, mitä tuskin voidaan pitää sopimisena.

Esittämäni on subjektiivinen kokemukseni näistä tilanteista elävässä elämässä. En millään uskaltaisi yleistää tältä pohjalta tätä koskemaan kaikkia naisia, mutta toiminee esimerkkinä yhdestä ääripäästä. Mielestäni keskustelu on ollut harvinaisen korkeatasoista puoleen ja vastaan aiheesta, josta ei oikeaa mielipidettä ole olemassa. Filosofi toteaisi, että on esitetty teesi ja antiteesi, josta johdetetaan synteesi.

Lue lisää

Miksi menit yhteen tuollaisen naisen kanssa?

Miksi ette tapailleet muutamaa vuotta, että naisen pomottaminen olisi ehtinyt tulla esiin ja olisit voinut lopettaa ennen yhteen muuttamista? : )

ex logistics kirjoitti:

Miksi menit yhteen tuollaisen naisen kanssa?

Miksi ette tapailleet muutamaa vuotta, että naisen pomottaminen olisi ehtinyt tulla esiin ja olisit voinut lopettaa ennen yhteen muuttamista? : )

Lue lisää

Ensinnäkin seurustelimme kolmisen vuotta ennen hynttyiden yhteen laittoa. Papin aamenen jälkeen olimme "perhe", jolloin vaimon kotoaan saamat perheen roolimallit ja sielunvammat nousivat pintaan. Tilanne oli täysin odottamaton.

Toiseksi se nuoruus ja hulluus... Nykyisellä elämänkokemuksella tekisin monta asiaa toisin.

Kolmanneksi vanha sananlasku, että "kaikkea ihminen katuu, vaan ei nuorena naimista" ei pidä paikkaansa.

zzzzzz4 kirjoitti:

Ensinnäkin seurustelimme kolmisen vuotta ennen hynttyiden yhteen laittoa. Papin aamenen jälkeen olimme "perhe", jolloin vaimon kotoaan saamat perheen roolimallit ja sielunvammat nousivat pintaan. Tilanne oli täysin odottamaton.

Toiseksi se nuoruus ja hulluus... Nykyisellä elämänkokemuksella tekisin monta asiaa toisin.

Kolmanneksi vanha sananlasku, että "kaikkea ihminen katuu, vaan ei nuorena naimista" ei pidä paikkaansa.

Lue lisää

Ja minä kun olen ymmärtänyt tämän keskustelun miesten pointeista, että 3 vuoden tutustumisaika on liian pitkä?

ex logistics kirjoitti:

Ja minä kun olen ymmärtänyt tämän keskustelun miesten pointeista, että 3 vuoden tutustumisaika on liian pitkä?

Ummikolle, niin kuin minä silloin, 3 vuotta ei tainnut olla tarpeeksi. Nykyään melkein 30 vuotta kokeneempana olen jo oppinut haistamaan palaneen käryn, enkä tekisi samoja virheitä. Toisaalta vannomatta paras.

Voi kyllä minä ainakin ymmärrän poinntisi, eikä tarkoitus ole vähätellä kokemuksiasi tai kuten joku ketjuun sanoi "harhauttaa historian luennoilla". Mielestäni aika moni tähän ketjuun kirjoittanut nainen ihan asiallisesti kertoo, miksi ei halua samalla tavalla tiivistä suhdetta kuin mies. Eihän kukaan tässä ole väittänyt, että mies toimisi väärin, kun haluaa olla tiiviisti yhdessä ja muuttaa sama katon alle. Jokaisella on oikeus hakeutua sellaiseen suhteeseen, joka miellyttää eniten.

Me haluamme eri asioita, ei sitä tässä kukaan (naiskirjoittaja) ole kiistänyt. Itse ainakin olen halunnut kertoa teille MIKSI haluan elää eri tavoin kuin te miehet. Ehkä tyylini kertoa tästä on antanut joillekin vaikutelman että luulen olevani oikeassa ja te miehet väärässä? Tässä asiassa ei ole oikeata eikä väärää, on vain erilaisia ihmisiä, jotka haluavat eri asioita elämältään.

On todellakin surullista, että te miehet olette törmänneet sitoutumiskyvyttömiin naisiin, koska kyllä niitäkin on jotka haluaa sitoutua tiiviiseen suhteeseen. Tähänkin ketjuun joku nainen viestitti sitä: En tiedä miksi ette kohtaa, johtuneeko nettideittailuun yleensäkin liittyvistä pulmista? Oman kokemukseni mukaan netti ei ole kovinkaan tehokas ja luoitettava paikka etsiä seuraa. Ja kuten olen moneen otteeseen korostanut, miksi ette etsi nuorempia naisia, koska heillä on sitoutumishalua enemmän?

En allekirjoita sitä, että naiset yleisellä tasolla olisivat jotenkin empatiakyvyttömiä tai suppeakatseisia. Ehkä se riippuu siitäkin, minkälaisessa seurapiirissä liikkuu, sekä huonosta sihdistä/ tuurista treffikumppaneiden suhteen?

Se on totta, että moni nainen muuttuu kylmäksi ja "ymmärtämättömäksi" avioliitossa miestään kohtaan jo ennen eroa. Erohan tulee usien yllätyksenä miehelle, mutta nainen on suunnitellut sitä jopa vuosia. Nämä viimeiset vuodet onkin sitteen aika helvetillisiä koska mies ei tiedä miksi nainen pihtaa ja nalkuttaa, eikä nainen uskalla tehdä eropäätöstä riittävän aikaisin, että tilanne ei ajautuisi kaaokseen. Koska tunnen useita kulisiiliittoja, joissa naienn on jo vuosia halunnut erota, tiedän syyt siihen miksi naien alkoi inhota miestään. Yleensä mies itse ei ymmärrä näitä syitä, eikä pystyisi muuttamaan näitä asioita itsessään/ suhtreessa vaikka nainen ottaisi ne puheeksi: joskus naiset ovat ottaneetkin ne puheeksi, mutta mies ei suostu analysoimaan asiaa.

Avioeroja on paljon, se on totta. En kuitenkaan pidä siitä, että niistä syytetään yksipuolisesti naisia. Syyt on niin syvällä ja usein vain aivan lähipiirin tiedossa, että ulkopuolisen mielestä ero oli turha. Kukapa mies tunnustaa kaveripiirilleen, että makaa vain sohvassa tai istuu koneella, ja naisen asema perheessä on vain taloudenhoitaja/ lastenhoitaja. Myös perheväkivaltaa piilotetaan läheisiltä viimeiseen asti. Ja miehen alkoholin suurkulutuskin jää usein muilta kuin perheeltä huomaamatta, eli vaimo kypsyy siihen että mies vetää joka viikonloppu kaljaa, mutta se ei näy ulospäin. Ja varmaan suurin syy eroihin on se, että on menty ns. kemian voimilla naimisiin, eli suhde ja kemia on ollut kiihkeä, mutta perusluonteet, arvomaalima ja mielenkiinnonkuohteet ovat niin erilaiset että alkukemian haihduttua jäljelle ei jää mitään.

Ja taas korostan, että vaikka nyt kuvailin ärsyttäviä aviomiehiä, en tarkoita että vaimot ovat täydellisiä. mies vain tyytyy mieluummin huonoon avioliittoon kuin ottaa eron. En tunne yhtään miestä joka olisi ottanut eron ilman että hänellä on jo suhde uuden naisen kanssa. Eli mies jättää vain siksi, että ihastuu toiseen. Nainen ottaa eron ja elää sen jälkeen mieluummin yksin kuin huonossa liitossa. Siksi tilastot luovat naiselle roolin hirviönä, joka jättää kunnollisen miehen.

Eri mieltä oleminen ei välttämättä ole haluttomuutta ymmärtää. Toisaalta jos kirjoittaja ei osaa täsmällisesti kertoa mitä hän tarkalleen tarkoittaa, ei kai voida väittää että vika on AINA yksinomaan lukijan? Usko pois, m.45, eivät kaikki miehetkään ole samaa mieltä kuin sinä olet, eivätkä kaikki naiset eri mieltä. Luot tässä nyt vain itsellesi sellaisen taistelutantereen jossa kiinnität huomiota siihen että "kaikki naiset ovat eri mieltä kuin minä miehenä olen, he ovat siis väärässä / ymmärtämättömiä / typeriä koska ovat naisia eivätkä ole miehiä, kuten minä olen".

Olettaisitko että esim. ruotsalainen on automaattisesti väärässä, ymmärtämätön, tai typerä jos hän olisi eri mieltä kuin sinä olet, koska hän ei satu olemaan suomalainen? Toivottavasti et.

Se nyt vaan jotenkin särähtää korvaan (tai silmään) että alkaa vaikuttamaan siltä jotta se ainoa ja tärkein syy nököttää saman katon alla on SEKSI. Se että seksiä pitää saada mahdollisimman usein, ja se että seksissä ei kuitenkaan olisi paineita (pelko ennenaikaisesta ejakulaatiosta?) kuten on silloin jos tavataan tuon pakkopullamaisen kahden viikon välein. Mihin se kaksi viikkoa oikein sitten edes perustuu, se ei ole minulle auennut? Lapsiperheiden sopimuksiin joissa ollaan puolet kuusta omien lasten lähivanhempana, vai?

Niin paljon kuin itse seksistä pidänkin, en pitäisi siitä että elämä pitää järjestää vain ja ainoastaan sen ehdoilla. Jos minun pitäisi kokoajan elää seksiä varten, en kai olisi ollut yli vuoden ilman sitä. Mutta minä nyt vaan koen että parisuhdeseksi on niin paljon parempaa kuin irtoseksi, etten ole sitten tuota irtotouhua enää jaksanut harrastaa vaikka sinkkuus jatkuukin jatkumistaan. Sehän ei ole keneltäkään pois kun kuoletan haluni, kun en ole suhteessa. Muutama mies, hassua kyllä, on näissä nettideittitouhuissa yrittänyt syyllistää minua nimenomaan siitä etten "anna" heille. Ihan kuin sinkulla olisi jokin velvollisuus paritella siellä ja täällä!

Tiedän miehiäkin jotka ovat lopulta päätyneet selibaattiin. He ovat kertoneet että mitä pidempään on ilman, sitä helpommin se käy, ja lopulta ei enää tee mielikään. En tuota nyt mitenkään tuputa, mutta halusin vain osoittaa että todellakaan kaikki "te miehetkään" ette ole samasta puusta veistettyjä, niin että seksinhalu hallitsisi kaikkia miespuolisia yksilöitä hirmuvaltiaan tavoin.

Mutta kaiken kaikkiaan tosiaan minä itsekin ihmettelen että onko se nyt tosiaan niin saatanan vaikeaa ketään enää saada kiinnostumaan oikeasta suhteesta. Kolmikymppiset ottavat yhteyttä ja lirkuttelevat että kyllä he haluavat suhdetta (koska he haluavat seksiä). Viisikymppiset ottavat yhteyttä ja kuolaavat minulta seksiä. Nelikymppiset eivät kirveelläkään ota yhteyttä, mutta jos ottavat niin korostavat että haluavat vain seksiä.

Lieneekö siis ihme jos tulee vähän turhautunut olo ja tekee mieli sanoa että kuulkaas POJUT, minä kerron minne te voitte sen seksinne tunkea...!

Daami69 kirjoitti:

Eri mieltä oleminen ei välttämättä ole haluttomuutta ymmärtää. Toisaalta jos kirjoittaja ei osaa täsmällisesti kertoa mitä hän tarkalleen tarkoittaa, ei kai voida väittää että vika on AINA yksinomaan lukijan? Usko pois, m.45, eivät kaikki miehetkään ole samaa mieltä kuin sinä olet, eivätkä kaikki naiset eri mieltä. Luot tässä nyt vain itsellesi sellaisen taistelutantereen jossa kiinnität huomiota siihen että "kaikki naiset ovat eri mieltä kuin minä miehenä olen, he ovat siis väärässä / ymmärtämättömiä / typeriä koska ovat naisia eivätkä ole miehiä, kuten minä olen".

Olettaisitko että esim. ruotsalainen on automaattisesti väärässä, ymmärtämätön, tai typerä jos hän olisi eri mieltä kuin sinä olet, koska hän ei satu olemaan suomalainen? Toivottavasti et.

Se nyt vaan jotenkin särähtää korvaan (tai silmään) että alkaa vaikuttamaan siltä jotta se ainoa ja tärkein syy nököttää saman katon alla on SEKSI. Se että seksiä pitää saada mahdollisimman usein, ja se että seksissä ei kuitenkaan olisi paineita (pelko ennenaikaisesta ejakulaatiosta?) kuten on silloin jos tavataan tuon pakkopullamaisen kahden viikon välein. Mihin se kaksi viikkoa oikein sitten edes perustuu, se ei ole minulle auennut? Lapsiperheiden sopimuksiin joissa ollaan puolet kuusta omien lasten lähivanhempana, vai?

Niin paljon kuin itse seksistä pidänkin, en pitäisi siitä että elämä pitää järjestää vain ja ainoastaan sen ehdoilla. Jos minun pitäisi kokoajan elää seksiä varten, en kai olisi ollut yli vuoden ilman sitä. Mutta minä nyt vaan koen että parisuhdeseksi on niin paljon parempaa kuin irtoseksi, etten ole sitten tuota irtotouhua enää jaksanut harrastaa vaikka sinkkuus jatkuukin jatkumistaan. Sehän ei ole keneltäkään pois kun kuoletan haluni, kun en ole suhteessa. Muutama mies, hassua kyllä, on näissä nettideittitouhuissa yrittänyt syyllistää minua nimenomaan siitä etten "anna" heille. Ihan kuin sinkulla olisi jokin velvollisuus paritella siellä ja täällä!

Tiedän miehiäkin jotka ovat lopulta päätyneet selibaattiin. He ovat kertoneet että mitä pidempään on ilman, sitä helpommin se käy, ja lopulta ei enää tee mielikään. En tuota nyt mitenkään tuputa, mutta halusin vain osoittaa että todellakaan kaikki "te miehetkään" ette ole samasta puusta veistettyjä, niin että seksinhalu hallitsisi kaikkia miespuolisia yksilöitä hirmuvaltiaan tavoin.

Mutta kaiken kaikkiaan tosiaan minä itsekin ihmettelen että onko se nyt tosiaan niin saatanan vaikeaa ketään enää saada kiinnostumaan oikeasta suhteesta. Kolmikymppiset ottavat yhteyttä ja lirkuttelevat että kyllä he haluavat suhdetta (koska he haluavat seksiä). Viisikymppiset ottavat yhteyttä ja kuolaavat minulta seksiä. Nelikymppiset eivät kirveelläkään ota yhteyttä, mutta jos ottavat niin korostavat että haluavat vain seksiä.

Lieneekö siis ihme jos tulee vähän turhautunut olo ja tekee mieli sanoa että kuulkaas POJUT, minä kerron minne te voitte sen seksinne tunkea...!

Lue lisää

Tuo poju-nimitys on sitten nille miehille jotka haluavat vain hyppiä kukasta kukkaan eli lumpusta lumppuun, ei koske niitä jotka haluavat enemmän!

(selvennys) kirjoitti:

Tuo poju-nimitys on sitten nille miehille jotka haluavat vain hyppiä kukasta kukkaan eli lumpusta lumppuun, ei koske niitä jotka haluavat enemmän!

Eikös koko keskustelu lähtenyt juuri siitä, että mies joka olisi halunnut perinteisesti "koko paketin" joutui pettymään kohteiden puutteessa.

Eli irtoseksi ei innosta, vaan haluataan vakikumppani, muttei kuitenkaan "koko pakettia"? Minkä kohdan missasin?

Eikös tähän pitäisi sitten kirjoittaa loppuun MOT, mikä olikaan todistettava.

täh kirjoitti:

Eikös koko keskustelu lähtenyt juuri siitä, että mies joka olisi halunnut perinteisesti "koko paketin" joutui pettymään kohteiden puutteessa.

Eli irtoseksi ei innosta, vaan haluataan vakikumppani, muttei kuitenkaan "koko pakettia"? Minkä kohdan missasin?

Eikös tähän pitäisi sitten kirjoittaa loppuun MOT, mikä olikaan todistettava.

Lue lisää

Kaikkea en ketjusta edes pysty lukemaan, kun nykyään ei ole helppoa tikapuurakennetta.

Mutta siitä mitä ehdin ja pystyin lukemaan alkoi tulemaan sellainen kuva että periaatteessa aloittaja haluaa ennenkaikkea sitä paineetonta seksiä. Ja luulisinpa että häntä myös pelottaa että jos naista saa vain mainitun kahden viikon välein, jokainen kerta saattaa olla se viimeinen.

Itse en todellakaan olisi niinkään vakuuttunut siitä että saman katon alla asuessa sitä seksiä on tosiaan aina täsmälleen silloin kun itse keksii haluta. Tämä omien kokemusteni pohjalta. Ei sitä miehetkään aina anna, kun pyytää!

Daami69 kirjoitti:

Kaikkea en ketjusta edes pysty lukemaan, kun nykyään ei ole helppoa tikapuurakennetta.

Mutta siitä mitä ehdin ja pystyin lukemaan alkoi tulemaan sellainen kuva että periaatteessa aloittaja haluaa ennenkaikkea sitä paineetonta seksiä. Ja luulisinpa että häntä myös pelottaa että jos naista saa vain mainitun kahden viikon välein, jokainen kerta saattaa olla se viimeinen.

Itse en todellakaan olisi niinkään vakuuttunut siitä että saman katon alla asuessa sitä seksiä on tosiaan aina täsmälleen silloin kun itse keksii haluta. Tämä omien kokemusteni pohjalta. Ei sitä miehetkään aina anna, kun pyytää!

Lue lisää

Niin ei kai kukaan nyt ihan tosissaan ajattelekaan, että jos yhdessä asutaan, niin seksin saaminen on jotenkin selviö ja että aina saa kun haluaa. Ei tietenkään. Ja onhan näitä saman katon alla asuvia pareja, joissa toinen osapuoli joutuu vonkaamaan niin että melkein työstä käy eikä silti heru.

Se helppouden ideahan tulee ennemminkin siitä, että jos seksiä halutaan harrastaa niin se on helpompaa kun ollaan siinä jo valmiiksi yhdessä eikä toisen tarvitse esim. ajaa 50 km toisen luo ensin. (Puhumattakaaan sitten siitä, että jonkun pitäisi ajaa tuo matka ensin ja sitten aloittaa järjetön vonkaaminen. :D)

Ajattelin jotenkin että tämä olisi itsestäänselvää, mutta joo, se helppous tosiaan on suhteellista. Melkein kaikki kai elämässä on. :)

Daami69 kirjoitti:

Eri mieltä oleminen ei välttämättä ole haluttomuutta ymmärtää. Toisaalta jos kirjoittaja ei osaa täsmällisesti kertoa mitä hän tarkalleen tarkoittaa, ei kai voida väittää että vika on AINA yksinomaan lukijan? Usko pois, m.45, eivät kaikki miehetkään ole samaa mieltä kuin sinä olet, eivätkä kaikki naiset eri mieltä. Luot tässä nyt vain itsellesi sellaisen taistelutantereen jossa kiinnität huomiota siihen että "kaikki naiset ovat eri mieltä kuin minä miehenä olen, he ovat siis väärässä / ymmärtämättömiä / typeriä koska ovat naisia eivätkä ole miehiä, kuten minä olen".

Olettaisitko että esim. ruotsalainen on automaattisesti väärässä, ymmärtämätön, tai typerä jos hän olisi eri mieltä kuin sinä olet, koska hän ei satu olemaan suomalainen? Toivottavasti et.

Se nyt vaan jotenkin särähtää korvaan (tai silmään) että alkaa vaikuttamaan siltä jotta se ainoa ja tärkein syy nököttää saman katon alla on SEKSI. Se että seksiä pitää saada mahdollisimman usein, ja se että seksissä ei kuitenkaan olisi paineita (pelko ennenaikaisesta ejakulaatiosta?) kuten on silloin jos tavataan tuon pakkopullamaisen kahden viikon välein. Mihin se kaksi viikkoa oikein sitten edes perustuu, se ei ole minulle auennut? Lapsiperheiden sopimuksiin joissa ollaan puolet kuusta omien lasten lähivanhempana, vai?

Niin paljon kuin itse seksistä pidänkin, en pitäisi siitä että elämä pitää järjestää vain ja ainoastaan sen ehdoilla. Jos minun pitäisi kokoajan elää seksiä varten, en kai olisi ollut yli vuoden ilman sitä. Mutta minä nyt vaan koen että parisuhdeseksi on niin paljon parempaa kuin irtoseksi, etten ole sitten tuota irtotouhua enää jaksanut harrastaa vaikka sinkkuus jatkuukin jatkumistaan. Sehän ei ole keneltäkään pois kun kuoletan haluni, kun en ole suhteessa. Muutama mies, hassua kyllä, on näissä nettideittitouhuissa yrittänyt syyllistää minua nimenomaan siitä etten "anna" heille. Ihan kuin sinkulla olisi jokin velvollisuus paritella siellä ja täällä!

Tiedän miehiäkin jotka ovat lopulta päätyneet selibaattiin. He ovat kertoneet että mitä pidempään on ilman, sitä helpommin se käy, ja lopulta ei enää tee mielikään. En tuota nyt mitenkään tuputa, mutta halusin vain osoittaa että todellakaan kaikki "te miehetkään" ette ole samasta puusta veistettyjä, niin että seksinhalu hallitsisi kaikkia miespuolisia yksilöitä hirmuvaltiaan tavoin.

Mutta kaiken kaikkiaan tosiaan minä itsekin ihmettelen että onko se nyt tosiaan niin saatanan vaikeaa ketään enää saada kiinnostumaan oikeasta suhteesta. Kolmikymppiset ottavat yhteyttä ja lirkuttelevat että kyllä he haluavat suhdetta (koska he haluavat seksiä). Viisikymppiset ottavat yhteyttä ja kuolaavat minulta seksiä. Nelikymppiset eivät kirveelläkään ota yhteyttä, mutta jos ottavat niin korostavat että haluavat vain seksiä.

Lieneekö siis ihme jos tulee vähän turhautunut olo ja tekee mieli sanoa että kuulkaas POJUT, minä kerron minne te voitte sen seksinne tunkea...!

Lue lisää

Terkut Roomasta ja Amalfin rannikolta, jossa meillä oli vuokrattu talo, niinkuin Roomassa vuokrakämppä Trasteveressä.

Oli uskomaton reissu, 3 viikkoa. (ja kaikki tuo ei vaatinut kuin pientä järjen käyttöä..esim. talo 50e/vrk jne) ihmiset kun luulevat pääsevänsä halvalla hotelli-pakettiensa kanssa...

Kunnioitan avautumistasi täällä. Ja samalla ihmettelen kaiken vaikeutta.
Vaikka olen jo sikavanha, eli 55v. ja sinusta hautaan valmis, en sitä ole sinua nuoremmalle naiselle. Tässä kohtaa voisin kertoa monta juttua naiseni vanhenemisesta ja omasta samasta, ja mitä pidemmälle vuodet kuluvat...
Eli,...tarviiko kertoa enempää? Hän vanhenee kovaa vauhtia verrattuna minuun. Takuulla minäkin vanhenen, mutta en samaa vauhtia. Hän on silti mielestäni aina vain ihana, ja kaunis, hän On. Pitkät vaaleat hiukset, hymy, jota hän jakaa kaikille.

Buddy Guy...vie pääni korkemmalle kuin pitäisi...Siis: mikä saa ihmisen noin analyyttiseksi, ja elämän noin vaikeaksi?? Parisuhde kuin parisuhde alkaa miten sattuu ja jatkuu miten sattuu ja ehkä loppuu miten sattuu. Parisuhde on mitä on, onnellinen, onnellisuutta hipova, onneton...Se on pelkkää Hyvää tuuria, jos se toimii. Asut yhdessä tai et, sekin on silkkaa tuuria miten menee.
Ymmärrän kauhun miehiä kohtaan, jotka toisilla treffeillä alkavat ääliöt puhua yhteen muuttamisesta, ja naisieni jutuista olen ymmärtänyt, että noita riittää.
Mutta ei kait kaikki normi päällä varustetut äijät ole kadonneet tellukselta?!

Jätä tämä netti, ja mene elämään, tai käy edes lähikaupassa "sillä silmällä", siellä ne sun rokkiäijätkin luuhaa.

Et halua uusperhettä, eli et halua muuttaa yhteen naisen kanssa jos tällä on lapsia. Silti kuitenkin haet naista jolla on lapsia, jotta nainen ymmärtäisi ettei hän tule olemaan sinulle se ykkönen, koska lapset ovat etusijalla.

Haluat siis naisen joka periaatteessa haluaisi muuttaa yhteen, mutta sitten et kuitenkaan konkreettisesti halua muuttaa yhteen, vai mitä oikein ajattelit sillä uusperheellä mitä et halua?

Tulee sellainen mielikuva että sinua vaan jurppii että naiset ovatkin yhtälailla miehisen elimen perään kuin sinä olet tuon mainitun "pillun" perään. Erityisen romanttisena en tosin pitäisi miestä joka käyttää tuota karkeaa nimitystä. Ennemmin olisi suotavaa puhua vaikkapa seksistä, kuin pillusta. Ei mikään ihme että löydät sitoutumishaluttomia hepsankeikkoja jos olet persoonaltasi sellainen kuin miltä ulosantisi kuulostaa.

Ihanteesi olisi siis nainen joka on pohjattoman rakastunut ja lääpällään sinuun, mutta sinun ei tarvitse olla häneen. Joku valtatrippi siis kenties. Harmillista että naiset joihin olet törmännyt ovatkin sinun peilikuviasi...

Nyt en ymmärrä OLLENKAAN1 Olenko itse sekaisin vai tämä loputtoman sekava ketju sekoittanut kaiken? Miten voit hakea vakavaa suhdetta ja yhdessä asumista, jos et kuitenkaan hae uusperhekuviota ja "YH:n lapsille et rupea isäksi?" Ja ettet jaksa puhua siitä, onko käyty lintsillä tmv? Pitääkö eronneen naisen tunkea ne lapset jonnekin ja keskittyä sinuun? Vai mitä niille eronneen naisen kanssa asuville lapsille ja lapsiperheen arjelle tehdään, kun se arkihan on just sitä että kumpi vie penskat harkkoihin ja kumpi siivoaa ja laittaa ruoan sillä aikaa?

Sehän tämän paketin ongelma onkin, että jos toisella tai molemmilla on lapsia, ne mukulat ovat väkisinkin iso osa arkea eikä niitä voi jättää huomiotta. Itse ainakin naisena haluan parisuhteen ilman mukuloita, ettei tarvii enää miehen kanssa puhua lintsistä tai syys/ talvivaatteiden ostamisesta. Että se elämänvaihe on kertakaikkiaan ohi ja sitten vasta olen miehen kanssa kun saan olla vaan sen miehen kanssa, ilman häiriötekijöitä.

klikkaa aloitusviestin vierestä: "kutista kaikki kommentit" ja availe sitten viestipuusta ne missä on vihreitä pallukoita. Alustaa voisi silti parantaa. :)

ghadb kirjoitti:

klikkaa aloitusviestin vierestä: "kutista kaikki kommentit" ja availe sitten viestipuusta ne missä on vihreitä pallukoita. Alustaa voisi silti parantaa. :)

Kun kirjautuu eri ip-osoitteesta niin ei ole mitään vihreitä pallukoita.

1+1+1+1 kirjoitti:

Kun kirjautuu eri ip-osoitteesta niin ei ole mitään vihreitä pallukoita.

Korjaus: siis on vihreitä pallukoita mutta kaikissa niissäkin jotka on jo toiselta koneelta lukenut.

1+1+1+1 kirjoitti:

Korjaus: siis on vihreitä pallukoita mutta kaikissa niissäkin jotka on jo toiselta koneelta lukenut.

Jep jep, mutta mitä sitten. katso päivämääriä ja kellonaikoja, kyllä sä niistä uudet bongaat

No mutta kun käytännössä asia vaan on niin, että etenkin vanhemmissa ikäluokissa (50-60- luvuilla syntyneet) kotitöiden, jopa passaamisen ja kaikesta huolen/ hoivanpitämisen rooli vaan on jäänyt naiselle ja jos nainen on halunnut muutosta asiaan, hänet vaiennetaan sanomalla "ÄLÄ AINA NALKUTA!" Hienoa jos olet sitä mieltä, että parisuhde olisi aina parisuhde, se on kuitenkin idealismia koska käytännössä mukulat on laitettava etusijalle.

Jos ja kun aikuinen nainen ei enää halua laittaa KETÄÄN etusijalle vaan haluaa tasa-arvoisen parisuhteen, hänet tuomitaan itsekkääksi, koska miesten mielestä parisuhde on oikea suhde vaan silloin kun asutaan yhdessä (ja nainen pesee sen kalsarit, siivoaa ja laittaa ruokaa..)?

ex logistics kirjoitti:

No mutta kun käytännössä asia vaan on niin, että etenkin vanhemmissa ikäluokissa (50-60- luvuilla syntyneet) kotitöiden, jopa passaamisen ja kaikesta huolen/ hoivanpitämisen rooli vaan on jäänyt naiselle ja jos nainen on halunnut muutosta asiaan, hänet vaiennetaan sanomalla "ÄLÄ AINA NALKUTA!" Hienoa jos olet sitä mieltä, että parisuhde olisi aina parisuhde, se on kuitenkin idealismia koska käytännössä mukulat on laitettava etusijalle.

Jos ja kun aikuinen nainen ei enää halua laittaa KETÄÄN etusijalle vaan haluaa tasa-arvoisen parisuhteen, hänet tuomitaan itsekkääksi, koska miesten mielestä parisuhde on oikea suhde vaan silloin kun asutaan yhdessä (ja nainen pesee sen kalsarit, siivoaa ja laittaa ruokaa..)?

Lue lisää

Mua ärsyttää tuo jatkuva yleistäminen tästä väittämästä. Ei ihmiset voi olla noin itsekkäitä! Mun parisuhteissa on aina jaettu kotityöt ja sulassa sovussa. Jos joskus on ollut jotain pientä kinaa jostain, niin se on ollut ennemmin niin päin että minä miehenä olen tehnyt jopa enemmän kuin se nainen. Nykyaikana, kun naisetkin ovat työelämässä niin molempien pitää osallistua sen yhteisen kodin hoitamiseen. Riippuu toki aina jokaisen pariskunnan yksilöllisestä tilanteesta. Jos nainen hoitaa lasta kotona ja mies on vaikka yö- tai matkatöissä, niin suurin osa arjen pyörittämisestä on sillä kotona olevalla. Mutta se ei ole sukupuolisidonnaista. Yhtähyvin mies voi nykyaikana olla kotona ja nainen töissä.

En ymmärrä, miksi miehiä täällä syyllistetään muutaman nimimerkin toimesta niin vahvasti ja toitotetaan yhden totuuden puolesta. Olen käsittänyt, että nykymodernissa parisuhteessa nämä asiat hoidetaan yhdessä ja sitähän feministitkin ovat aina huutaneet rintsikat vinossa. Onko nyt niin, että kun miehet alkavat ottamaan naisilta roolia kodinhoitamisessa niin se murentaa klassisen maskuliinisen miehen imagon ja naisille ei jääkään enää sitä sorretun ja antautuvan naaraan roolia. Tunnollisia koti-isiä aletaan mollaamaan ja tulisia rakastajia aletaan etsimään ympäri maailman. Sillä eihän oikea mies voi huolehtia naisen tarpeista ja kodista. Tosimies vaan käy panemassa ja häipyy takavasemmalle ja vähät välittää nalkuttavista akoista. Ja siksi täälläkin halutaan yleistää miesten olevan tällaisia ja naiset itse haluavat ruikuttaa omassa surkeudessaan kotiorjina ja vielä syyllistävät miehet sillä, että miehet ovat vain hoivattavia eikä heillä ole mukamas mitään omaa vastuuntuntoa ja eikä omaa harkintakykyä. Ja nämä naiset itseasiassa haluavat asiantilan olevan tällainen. Muutenhan naiselta viedään se marttyyrin rooli, jota nämä muutamat nimimerkit täällä puolustavat. Tai ainakin nämä naiset haluavat uskotella itselleen ja muille, että asia on näin. Siltä se ikävä kyllä kuulostaa.

Tasa-arvo-sovinisti kirjoitti:

Mua ärsyttää tuo jatkuva yleistäminen tästä väittämästä. Ei ihmiset voi olla noin itsekkäitä! Mun parisuhteissa on aina jaettu kotityöt ja sulassa sovussa. Jos joskus on ollut jotain pientä kinaa jostain, niin se on ollut ennemmin niin päin että minä miehenä olen tehnyt jopa enemmän kuin se nainen. Nykyaikana, kun naisetkin ovat työelämässä niin molempien pitää osallistua sen yhteisen kodin hoitamiseen. Riippuu toki aina jokaisen pariskunnan yksilöllisestä tilanteesta. Jos nainen hoitaa lasta kotona ja mies on vaikka yö- tai matkatöissä, niin suurin osa arjen pyörittämisestä on sillä kotona olevalla. Mutta se ei ole sukupuolisidonnaista. Yhtähyvin mies voi nykyaikana olla kotona ja nainen töissä.

En ymmärrä, miksi miehiä täällä syyllistetään muutaman nimimerkin toimesta niin vahvasti ja toitotetaan yhden totuuden puolesta. Olen käsittänyt, että nykymodernissa parisuhteessa nämä asiat hoidetaan yhdessä ja sitähän feministitkin ovat aina huutaneet rintsikat vinossa. Onko nyt niin, että kun miehet alkavat ottamaan naisilta roolia kodinhoitamisessa niin se murentaa klassisen maskuliinisen miehen imagon ja naisille ei jääkään enää sitä sorretun ja antautuvan naaraan roolia. Tunnollisia koti-isiä aletaan mollaamaan ja tulisia rakastajia aletaan etsimään ympäri maailman. Sillä eihän oikea mies voi huolehtia naisen tarpeista ja kodista. Tosimies vaan käy panemassa ja häipyy takavasemmalle ja vähät välittää nalkuttavista akoista. Ja siksi täälläkin halutaan yleistää miesten olevan tällaisia ja naiset itse haluavat ruikuttaa omassa surkeudessaan kotiorjina ja vielä syyllistävät miehet sillä, että miehet ovat vain hoivattavia eikä heillä ole mukamas mitään omaa vastuuntuntoa ja eikä omaa harkintakykyä. Ja nämä naiset itseasiassa haluavat asiantilan olevan tällainen. Muutenhan naiselta viedään se marttyyrin rooli, jota nämä muutamat nimimerkit täällä puolustavat. Tai ainakin nämä naiset haluavat uskotella itselleen ja muille, että asia on näin. Siltä se ikävä kyllä kuulostaa.

Lue lisää

En ole missään vaiheessa väittänyt ettei olisi olemassakaan kotitöitä tekeviä miehiä. Te kotitöitä tekevät miehet ette kuitenkaan näytä tajuavan, että on PALJON niitä miehiä, jotka ei niitä tee. Ei ne tule tänne palstalle leuhkimaan että "meillä nainen tekee kotityöt ja sillä sipuli!" Tuskin mieskavereillekaan kertoo todellista kotoina vallitsevaa asiantilaa. Vai moniko mkies on sinulle kertonut että heillä nainen tekee pääosin ne kotihommat?

Rintsikanheitto-naaras-ruikuttaja-matrryyrikommenttisi on niin typeriä etten viitsi niitä kommentoida.

Tämän helkatin ketjun alkuidea oli se, että ap:n mielestä 40 naiset ei halua vakisuhdetta ja moni ketjun mies väittää että täytyy asua yhdessä että olisi "vakisuhde" Jos 40 nainen ei halua muuttaa yhteen, niin piste ja sillä selvä. Etsikää nuoria pesää rakentavia naisia, mikä siis on edes ongelma??

ex logistics kirjoitti:

En ole missään vaiheessa väittänyt ettei olisi olemassakaan kotitöitä tekeviä miehiä. Te kotitöitä tekevät miehet ette kuitenkaan näytä tajuavan, että on PALJON niitä miehiä, jotka ei niitä tee. Ei ne tule tänne palstalle leuhkimaan että "meillä nainen tekee kotityöt ja sillä sipuli!" Tuskin mieskavereillekaan kertoo todellista kotoina vallitsevaa asiantilaa. Vai moniko mkies on sinulle kertonut että heillä nainen tekee pääosin ne kotihommat?

Rintsikanheitto-naaras-ruikuttaja-matrryyrikommenttisi on niin typeriä etten viitsi niitä kommentoida.

Tämän helkatin ketjun alkuidea oli se, että ap:n mielestä 40 naiset ei halua vakisuhdetta ja moni ketjun mies väittää että täytyy asua yhdessä että olisi "vakisuhde" Jos 40 nainen ei halua muuttaa yhteen, niin piste ja sillä selvä. Etsikää nuoria pesää rakentavia naisia, mikä siis on edes ongelma??

Lue lisää

Näitähän vanhoissa parisuhteissa, menneessä eläviä katkeroituneita ja kaavoihinsa kangistuneita vanhempia naisia on netti pullollaan!!!

uudet ajatusmaailmat kirjoitti:

Näitähän vanhoissa parisuhteissa, menneessä eläviä katkeroituneita ja kaavoihinsa kangistuneita vanhempia naisia on netti pullollaan!!!

Juuri näin. Näillä naisilla, joita joku mies joskus on potkinut päähän ei ole muuta elämän sisältöä, kuin ruikuttaa ja haukkua kaikkia miehiä täällä netissä.

ex logistics kirjoitti:

En ole missään vaiheessa väittänyt ettei olisi olemassakaan kotitöitä tekeviä miehiä. Te kotitöitä tekevät miehet ette kuitenkaan näytä tajuavan, että on PALJON niitä miehiä, jotka ei niitä tee. Ei ne tule tänne palstalle leuhkimaan että "meillä nainen tekee kotityöt ja sillä sipuli!" Tuskin mieskavereillekaan kertoo todellista kotoina vallitsevaa asiantilaa. Vai moniko mkies on sinulle kertonut että heillä nainen tekee pääosin ne kotihommat?

Rintsikanheitto-naaras-ruikuttaja-matrryyrikommenttisi on niin typeriä etten viitsi niitä kommentoida.

Tämän helkatin ketjun alkuidea oli se, että ap:n mielestä 40 naiset ei halua vakisuhdetta ja moni ketjun mies väittää että täytyy asua yhdessä että olisi "vakisuhde" Jos 40 nainen ei halua muuttaa yhteen, niin piste ja sillä selvä. Etsikää nuoria pesää rakentavia naisia, mikä siis on edes ongelma??

Lue lisää

No tässähän sinä jälleen yleistät, etteivät miehet kotitöitä tee. Ja joka toista väittää, niin ei vaan tiedä vallitsevaa asiantilaa.

Ihan yhtä lailla miehillä on oikeus mielipiteeseen, että oikea parisuhde on sellainen, jossa ollaan yhdessä, tehdään yhdessä asioita ja myös asutaan yhdessä. Ketjuun kirjoittavien naisten mielestä miehet ovat tossukoita, joiden kanssa ei pysty asumaan yhdessä. Näillä naisilla on ilmeisesti niin paljon omia sosiaalisia ympyröitä, arjen pyörittämistä ja töitä, ettei siihen kuvioon mahdu miestä. Ja marttyyri-asenteen takia näitä asioita ei edes haluta yrittää jakaa miesten kanssa. Ja ylemmyyden tuntoasi kuvaa hyvin se, ettet halua edes esittää vasta-argumenttteja. Kun ei pysty puolustamaan omaa näkemystään, niin on helppo todeta että vastaväittäjä on niin tyhmä ettei alennu osallistumaan moiseen keskusteluun.

Ja kuten ohjeistat, niin 40 miehet eivät siis voi muuta tehdä kuin etsiä niitä nuorempia pesänrakennusvaiheessa olevia naisia. Toivottavasti se ei sitten ole ongelma myöskään kaikille niille 40 naisille, jotka täällä keskustelupalstalla haukkuvat miehiä alimpaan maan rakoon siitä, että he etsivät itseään nuorempia naisia nettideitistä.

uudet ajatusmaailmat kirjoitti:

Näitähän vanhoissa parisuhteissa, menneessä eläviä katkeroituneita ja kaavoihinsa kangistuneita vanhempia naisia on netti pullollaan!!!

Varmasti täältä löytyy katkeroituneita ja kaavoihinsa kangistuneita sekä naisista että miehistä. Samoin löytyy niitä, jotka toistavat ihmissuhteissaan samoja virheitä kerta toisensa jälkeen.

Onko se katkeroitumista, jos on oppinut virheistään eikä halua tehdä niitä uudelleen, ja jos tietää mitä haluaa ja myös toimii sen mukaan?

Mitä tulee kotitöihin ja niiden jakamiseen, niin ihan selvähän se on, että mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään, sitä enemmän sieltä löytyy niitä perinteisiä sukupuolirooleja kannattavia. Ja aika monella 40 miehellä lukee profiilissaan, että hän ei etsi kodinhoitajaa, vaan tasavertaista kumppania. Miksiköhän se pitää mainita erikseen? Ja miten monella parikymppisellä mahtaa lukea jotain samanlaista? Itselläni ei ole tietoa asiasta, mutta epäilen, että ei (juuri) kellään.

Itselläni ei ole kokemusta mistään miehen yksipuolisesta "passaamisesta", enkä taatusti olisi sellaisessa suhteessa ollut kovinkaan kauan. Molemminpuolinen ja vastavuoroinen passaaminen on tietysti ihanaa. :)

*Nana* kirjoitti:

Varmasti täältä löytyy katkeroituneita ja kaavoihinsa kangistuneita sekä naisista että miehistä. Samoin löytyy niitä, jotka toistavat ihmissuhteissaan samoja virheitä kerta toisensa jälkeen.

Onko se katkeroitumista, jos on oppinut virheistään eikä halua tehdä niitä uudelleen, ja jos tietää mitä haluaa ja myös toimii sen mukaan?

Mitä tulee kotitöihin ja niiden jakamiseen, niin ihan selvähän se on, että mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään, sitä enemmän sieltä löytyy niitä perinteisiä sukupuolirooleja kannattavia. Ja aika monella 40 miehellä lukee profiilissaan, että hän ei etsi kodinhoitajaa, vaan tasavertaista kumppania. Miksiköhän se pitää mainita erikseen? Ja miten monella parikymppisellä mahtaa lukea jotain samanlaista? Itselläni ei ole tietoa asiasta, mutta epäilen, että ei (juuri) kellään.

Itselläni ei ole kokemusta mistään miehen yksipuolisesta "passaamisesta", enkä taatusti olisi sellaisessa suhteessa ollut kovinkaan kauan. Molemminpuolinen ja vastavuoroinen passaaminen on tietysti ihanaa. :)

Lue lisää

Se pitää mainita erikseen juuri sen takia, että 40 naiset kuvittelevat miesten olevan sellaisia passattavia nahjuksia miksi heidät on tässäkin keskustelussa leimattu.

Tasa-arvo-sovinisti kirjoitti:

No tässähän sinä jälleen yleistät, etteivät miehet kotitöitä tee. Ja joka toista väittää, niin ei vaan tiedä vallitsevaa asiantilaa.

Ihan yhtä lailla miehillä on oikeus mielipiteeseen, että oikea parisuhde on sellainen, jossa ollaan yhdessä, tehdään yhdessä asioita ja myös asutaan yhdessä. Ketjuun kirjoittavien naisten mielestä miehet ovat tossukoita, joiden kanssa ei pysty asumaan yhdessä. Näillä naisilla on ilmeisesti niin paljon omia sosiaalisia ympyröitä, arjen pyörittämistä ja töitä, ettei siihen kuvioon mahdu miestä. Ja marttyyri-asenteen takia näitä asioita ei edes haluta yrittää jakaa miesten kanssa. Ja ylemmyyden tuntoasi kuvaa hyvin se, ettet halua edes esittää vasta-argumenttteja. Kun ei pysty puolustamaan omaa näkemystään, niin on helppo todeta että vastaväittäjä on niin tyhmä ettei alennu osallistumaan moiseen keskusteluun.

Ja kuten ohjeistat, niin 40 miehet eivät siis voi muuta tehdä kuin etsiä niitä nuorempia pesänrakennusvaiheessa olevia naisia. Toivottavasti se ei sitten ole ongelma myöskään kaikille niille 40 naisille, jotka täällä keskustelupalstalla haukkuvat miehiä alimpaan maan rakoon siitä, että he etsivät itseään nuorempia naisia nettideitistä.

Lue lisää

Ihan itse aloit yleistää, että naiset on heittänyt rintiskat mäkeen ym. naurettavaa löpinää. Minulle on ollut ja on ihan sama vaikka miehet etsivät nuoria naisia kumppaniksi. Mielestäni jokainen saa hakea ja etsiä mitä haluaa. En kuulu niihin valittajiin, jotka täällä kirjoitelleet että miksi miehet etsivät nuoria naisia. Etsiköön minun puolestani, se on ihan luonnollista että nuoruuden kauneus ja raikkaus viehättää.

Oma ex mieheni teki lähes kaikki kotityöt, koska opiskelin tiiviisti. Niin myös tekee oma isäni, koska äitini on vakavasti sairas. Ja niin teki appiukkokin viimeisten vuosien ajan, koska anoppi oli liian sairas niitä tehdäkseen. Oma avioliittoni ei siis ollut sitä, että minä raataisin kotiorjana ja mies makaa sohvalla. Olen silti nähnyt PALJON sen kaltaista elämää lähipiirissäni, ja nettideittaillessani syystä tai toisesta tapasin perinteiseen työnjakoon kaavoittuneita miehiä.

Se on mielestäsi marttyyriutta, että en halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen ennen kuin lapseni on muuttanut kotoa pois? Ok, se on sinun mielipiteesi. Haluatko siis koti-isäksi lapselleni? Minulla on niin kiire työn, lisäopintojen ja kotitöiden vuoksi, etten ole ehtinyt säärikarvoja ajella, tukkaa värjätä, lenkillä käydä, meikkaamisesta puhumattakaan ja jouduim palkaamaan siivoojan. Nukahdan illalla klo 21 kuin saunalyhty. Jos joku mies haluaa tänne siivoojaksi, neuvomaan oppimisvaikeuksisat kärsivää lastani läksyissä iltaisin ja kuuntelemaan kuorsaustani (en jaksa harrastaa seksiä illalla koska se vie minulta yöunet) niin tervetuloa.

Että saisin lisää aikaa (miestä varten) minun on jätettävä joko työ lisäopinnot (pakolliset työllistymisen kannalta) tai annettava lapsi pois. Mikä järkevin ratkaisu?

Näillä palstoilla kirjoitetaan aika paljon siitä, että miehet ei halua toisen lapsen isäpuoleksi. Miksi yht äkkiä sitten halutaankin muutaa yhteen, ainakin teoriatasolla, että päästään haukkumaan niitä naisia itsekkäiksi marttyyreiksi, jotka emme halua asua kenenkään kanssa ennen kuin lapset lentäneet pesästä?

Näin on. Eiköhän keskitytä vaan homosteluun, kun naisille ei nykyään enää kelpaa mikään.

Mitenköhän on tuon seksin kanssa? Itse tarjosin miehille suhdetta, jossa asutaan erillään mutta tavataan nimenomaan seksin merkeissä joka päivä, jos se vain on mahdollista. Miehet halusivat muuttaa yhteen, vaikka seksinpuutteesta ei ainakaan ollut kyse.

homostelu kirjoitti:

Näin on. Eiköhän keskitytä vaan homosteluun, kun naisille ei nykyään enää kelpaa mikään.

onneksi maailmassa on KAKSI asiaa mitä naarakset ei pysty miehiltä viemään / valtaamaan omakseen :

HOMOSTELU !, se ON miesten hommaa, sekä nukkuminen joka on homojen hommaa.

(perään sitten se formaatti-hymiö)


_____ :) ™ ______

ex logistics kirjoitti:

Mitenköhän on tuon seksin kanssa? Itse tarjosin miehille suhdetta, jossa asutaan erillään mutta tavataan nimenomaan seksin merkeissä joka päivä, jos se vain on mahdollista. Miehet halusivat muuttaa yhteen, vaikka seksinpuutteesta ei ainakaan ollut kyse.

Lue lisää

ex logisticsille: Luin kaikki kommenttisi ja tunsin kyllä suurta sympatiaa, ei ole naisena oleminenkaan helppoa ei, vaikka olisi miten viisas ja lämminhenkinen tahansa.

Toivottavasti joskus löydät sen miehen jonka tarpeessa olet, jos ylipäätään olet miehen tarpeessa -:) Kirjoitin oman kommenttini "ei niin vakavassa mielessä" ja myönnetään, olen tyytyväinen omaan tilanteeseeni. Olenpa silti joskus miettinyt, (ihan vain teoreettisella tasolla) jos joutuisin uutta elämänkumppania hakemaan, niin leskinaisen seuraa varmaan ensisijassa hakisin.

No minähän se olin..hauska tavata taas..Toivottavasti olet vähän märempi ensi kerralla, niin tuntuu molemmista paremmalta..