Haluaisin keskustella siitä miten koette yksinäisyyden. Itse olen aikaisemmin ollut todella yksin murheitteni kanssa johtuen siitä, etten osannut ja halunnutkaan keskustella niistä vaan olin hiljaa ja yksin. Nyt kun ikää alkaa olla niin pikku pelkopeikko hipii sydämeen osaanko tai haluanko vieläkään keskustella mieltäni painavista asioista. Tämä siksi, että tiedän kuinka paljon keskustelu voi auttaa.
Sen olen huomannut kun kuuntelen kuinka joku kertoo avoimesti asioistaan.
Tosin se monasti ei olekaan hyvä. Minullekin on aivan vieraat ihmiset tulleet kertomaan murheistaan. Tosi hyvä ! Olen omasta mielestäni hyvä kuuntelija, mutta omista murheista on vaikea puhua.
Ikävä/ ihana yksinäisyys
Kuuntelen, puhunko
12
81
Vastaukset
- R.R.
Yksinäisyydellä yleensä tarkoitetaan jotain negatiivistä; jäämistä vaille normaaleja kontakteja ilman omaa halua.
"Yksinäisyys" voi myös olla valittu elämäntapa. Silloin kyse ei ole yksinäisyydestä, vaan siitä ettei vain viihdy erityisen hyvin muiden ihmisten seurassa, päinvastoin ahdistuu jos ei ainakin aika-ajoin voi elää pelkästään omissa oloissaan. Johtuneeko sitten siitä ettei ole kohdannut itsensä tyyppisiä ihmisiä, koska itse on niin valtavirrasta poikkeava, että niitä "sielunkumppaneita" ei paljon ole.
Itse olen juuri tällainen ihmisiä hieman vierastava, jopa erakkomainen luonne. En todellakaan esim. halua viettää vapaa-aikaani muiden seurassa, mikä lienee enemmistölle luonnollinen tarve.
Tämä ei tarkoita ettei olisi toisinaan tarvetta olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, keskustella jne. Kokonaan yksin ei kukaan voi olla.
Olen aika varma, että meikäläisen tyyppistä henkilöä moni pitää "omituisena", mutta minulla lienee toisaalta aika vahva psyyke, koska koen vahvasti niin että ns. yksinäisyyteni - jos se ongelma on - se on enemmän muiden kuin oma ongelma.- A-ra
Yksinäisyys voi olla myös elämänvaiheeseen liittyvä olotila. Meitä naisleskiä on vanhemmissa ikäluokissa "pilvin pimein" eikä se niin kauheata ole. Sosiaalisimmat meistä juoksevat riennoissa, kun taas jotkut tykkäävät olla enemmän omissa oloissaan, mikä kenellekin paremmin sopii. Ja vähän sen mukaan, mitä terveyskin sanoo.
Voi olla, että nuorempaa yksinäisyyteen vetäytyjää jotkut ihmettelevätkin, mutta se on ihmettelijöiden oma päänsärky. Jotkut vain haluavat tasapäistää kaiken. - R.R.
A-ra kirjoitti:
Yksinäisyys voi olla myös elämänvaiheeseen liittyvä olotila. Meitä naisleskiä on vanhemmissa ikäluokissa "pilvin pimein" eikä se niin kauheata ole. Sosiaalisimmat meistä juoksevat riennoissa, kun taas jotkut tykkäävät olla enemmän omissa oloissaan, mikä kenellekin paremmin sopii. Ja vähän sen mukaan, mitä terveyskin sanoo.
Voi olla, että nuorempaa yksinäisyyteen vetäytyjää jotkut ihmettelevätkin, mutta se on ihmettelijöiden oma päänsärky. Jotkut vain haluavat tasapäistää kaiken.Itse olen hieman nuorempaa ikäluokkaa, mutta kuitenkin jo monenlaista elämänvaihetta kokenut. Tietyllä tavalla yksinäinen sielu - "oman tieni kulkija" olen aina ollut - perhe tai isyys ei ole perusluonnettani muuttanut.
Elämänkohtalot heittelee. Toki leskeytyminen tai ero on aina traaginen tapahtuma, mutta kyllä kumppanin menetys voi olla myös suuri vapahdus monista "pakollisista" sukulaisuus ym. kumppanin työkaverien suhteiden ylläpidosta. Kun voi - ja joutuu pelkästään itse päättämään mitä haluaa tehdä, voi ehkä huomata että elämässä on monenlaista mielenkiintoista, mitä ei ole ennen kerennyt huomaamaankaan.
En tietenkään pyri vähättelemään kumppanin menettämisen ikäviä puolia, tiedän että se monissa tapauksissa on musertavaa. - A-ra
R.R. kirjoitti:
Itse olen hieman nuorempaa ikäluokkaa, mutta kuitenkin jo monenlaista elämänvaihetta kokenut. Tietyllä tavalla yksinäinen sielu - "oman tieni kulkija" olen aina ollut - perhe tai isyys ei ole perusluonnettani muuttanut.
Elämänkohtalot heittelee. Toki leskeytyminen tai ero on aina traaginen tapahtuma, mutta kyllä kumppanin menetys voi olla myös suuri vapahdus monista "pakollisista" sukulaisuus ym. kumppanin työkaverien suhteiden ylläpidosta. Kun voi - ja joutuu pelkästään itse päättämään mitä haluaa tehdä, voi ehkä huomata että elämässä on monenlaista mielenkiintoista, mitä ei ole ennen kerennyt huomaamaankaan.
En tietenkään pyri vähättelemään kumppanin menettämisen ikäviä puolia, tiedän että se monissa tapauksissa on musertavaa."Toki leskeytyminen tai ero on aina traaginen tapahtuma, mutta kyllä kumppanin menetys voi olla myös suuri vapahdus monista "pakollisista" sukulaisuus ym. kumppanin työkaverien suhteiden ylläpidosta."
Eroista en tiedä, mutta kumppanin kuolema voi olla helpotuskin, jos tämä on sairastanut pitkään ja kivuliaasti ilman parantumisen toivoa. Äkilliset kuolemat ovat tietysti traagisia oli vanha tai nuori.
Kumppanin sukulaisista pääsin aika tehokkaasti eroon mieheni kuoltua, mutta ehkä se johtui enemmän omasta jonkin verran torjuvasta asenteestani kuin heidän kylmyydestään. En halunnut olla se täti-ihminen joka kutsutaan "seinäruusuksi" sukujuhliin vain sen takia, että suvun leskiä kuuluu hyysätä, ettei ne raukat olisi niin yksinäisiä. Kutsut loppuivat kun en vastannut puheluihin.
Yksinäisyydessä on se hyvä puoli, että on mahdollisuus valita seuransa, jos vain uskaltaa irrottautua perinteisistä kuvioista ja ihmisten odotuksista.
.
- A-ra
Aloittajaa neuvoisin, että kuuntele kaikkia, jotka haluavat avautua. Voit oppia siitä jotain. Mutta älä mene siihen koukkuun, että vastalahjaksi kerrot kaiken omista asioistasi. Tai voit kertoakin, jos luotat siihen tyyppiin. Usein vain käy niin, että jos kertoo asioistaan väärälle ihmiselle, saattaa myöhemmin kuulla ne juoruina kylältä. Itselleni on käynyt tällainen moka vuosia sitten ja vieläkin nolottaa, että olin niin sinisilmäinen hölmö.
- R.R.
Mielenkiintoinen juttu.
Taidat olla A-ra sukulaissieluni, myös minulle on ominaista tietty varautuneisuus (varovaisuus) ihmisten tarkoitusperiin, sellaista joku voisi sanoa skeptisyydeksi.
Totta puhuen lienen hyvin skeptinen luonne, minua on vaikea vakuuttaa siitä että ei kaikilla aina ole jonkinlaisia ketunhäntiä kainaloissa.
Vai onko ?
Joka tapauksessa saanen toivottaa hyviä itsenäisiä päiviä tästä eteenkin päin :) - A-ra
R.R. kirjoitti:
Mielenkiintoinen juttu.
Taidat olla A-ra sukulaissieluni, myös minulle on ominaista tietty varautuneisuus (varovaisuus) ihmisten tarkoitusperiin, sellaista joku voisi sanoa skeptisyydeksi.
Totta puhuen lienen hyvin skeptinen luonne, minua on vaikea vakuuttaa siitä että ei kaikilla aina ole jonkinlaisia ketunhäntiä kainaloissa.
Vai onko ?
Joka tapauksessa saanen toivottaa hyviä itsenäisiä päiviä tästä eteenkin päin :)Kaikilla ON ketunhäntä kainalossa, sitä sanotaan selviytymiseksi. Skeptinenkin osaa pelata peliään, mutta harvemmin pelaa yhtä innostuneesti kuin ulospäin suuntautuneet ekstrovertit, joille kanssaihmisten suosio on henki ja elämä.
Epäilevä on enemmän tai vähemmän syrjästäkatsoja. En tiedä onko se etu vai haitta; ainakaan ei liikoja odota. Hän on jopa valmistunut vaihtoehdoista pahimpaan, hyvänä esimerkkinä Camus'n Sivullinen-romaanin päähenkilö, joka piti lähes itsestään selvänä että giljotiiniin tässä lopulta joudutaan. - R.R.
A-ra kirjoitti:
Kaikilla ON ketunhäntä kainalossa, sitä sanotaan selviytymiseksi. Skeptinenkin osaa pelata peliään, mutta harvemmin pelaa yhtä innostuneesti kuin ulospäin suuntautuneet ekstrovertit, joille kanssaihmisten suosio on henki ja elämä.
Epäilevä on enemmän tai vähemmän syrjästäkatsoja. En tiedä onko se etu vai haitta; ainakaan ei liikoja odota. Hän on jopa valmistunut vaihtoehdoista pahimpaan, hyvänä esimerkkinä Camus'n Sivullinen-romaanin päähenkilö, joka piti lähes itsestään selvänä että giljotiiniin tässä lopulta joudutaan.Voisin kertoa monia esimerkkejä miten negatiivisesti skeptisyyteni (tai miksi sitä halutaan nimittää) on vaikuttanut elämääni.
Sen vuoksi olen menettänyt orastavia -ja pitemmällekin edenneitä ihmissuhteita, sekä menettänyt lukuisia työelämään liittyviä mahdollisuuksia.
Tällainen luonteenlaatu vääjäämättä jättää juuri mainitsemallasi tavalla sivustakatsojaksi, tarkkailijaksi joka luonnostaan ja tahtomattaankin kyseenalaistaa kaiken. Tällainen ihminen jää ulkopuoliseksi, ja siten myös yksinäiseksi.
Olen siis aika vakuuttunut että se on nimenomaan haitta.
Voi hyvin ajatella, että kyseessä on jopa vamma: kyvyttömyys uskoa ihmisten hyviinkään aikomuksiin, vaikka ne - varsinkin jälkeenpäin ajatellen - olisivat olleet miten ilmeisiä.
(Toisaalta, miten varmuudella tunnistaa hyvät tarkoitusperät ?)
Mitä tulee giljotiiniin, niin tavalla tai toisella nahkurin orret odottaa. Meitä epäilijöitä nyt ainakin :)
Valitan puolestani aloittajalle, jos keskustelu lähti vähän sivuraiteelle tarkoitetusta. - Runoja-sama
Siinäpä se....kehenkään ei voi enää luottaa.yksin oma seura on kaikkein paras.
----Tai---sitten JOS VAIKKA-löytyy joku "ystävä"---niin ei voi kuitenkaan täysin kiinniittää itseään, koska se katkera eronhetki koittaa sittenkin joskus.Ja kestääkö henkinen sen sitten lopputyöhön asti????? Kuudenkympin iässä viimeistään"
on karsittava ympäriltään ,repimättä sydäntään! - Runoja-sama
R.R. kirjoitti:
Voisin kertoa monia esimerkkejä miten negatiivisesti skeptisyyteni (tai miksi sitä halutaan nimittää) on vaikuttanut elämääni.
Sen vuoksi olen menettänyt orastavia -ja pitemmällekin edenneitä ihmissuhteita, sekä menettänyt lukuisia työelämään liittyviä mahdollisuuksia.
Tällainen luonteenlaatu vääjäämättä jättää juuri mainitsemallasi tavalla sivustakatsojaksi, tarkkailijaksi joka luonnostaan ja tahtomattaankin kyseenalaistaa kaiken. Tällainen ihminen jää ulkopuoliseksi, ja siten myös yksinäiseksi.
Olen siis aika vakuuttunut että se on nimenomaan haitta.
Voi hyvin ajatella, että kyseessä on jopa vamma: kyvyttömyys uskoa ihmisten hyviinkään aikomuksiin, vaikka ne - varsinkin jälkeenpäin ajatellen - olisivat olleet miten ilmeisiä.
(Toisaalta, miten varmuudella tunnistaa hyvät tarkoitusperät ?)
Mitä tulee giljotiiniin, niin tavalla tai toisella nahkurin orret odottaa. Meitä epäilijöitä nyt ainakin :)
Valitan puolestani aloittajalle, jos keskustelu lähti vähän sivuraiteelle tarkoitetusta.Kuulostaapa hyvin tutulta.ME EMME OLEKAAN TÄÄLLÄ YKSIN HYVÄ/TIETÄÄ
Tuli tässä vain mieleeni että ..Olisikohan jotain tekemistä meidän onnettomien taustalla.Sukupolvemme silloiset jotka ovat meitä synnytelleet.
Ovat käyneet sotia ,milloin kukin missäkin .
Kotielämässä lapsuudessani-tarinat isäni oli vielä usein rintamalla.
Tai sitten ei puhunut juuri mitään.
KEVÄTKUKKIA RINTAAN KUITENKIN KAIKILLE!
Vielä sentään sauvat kävelee ja helkama pyörii.
Ja linnut lentää vapaasti elävinä
- A-ra
Kyllä se haitan puolelle menee, mietin kun tässä yksin kökötän kesät ja talvet, arjet sekä pyhät. Lapsenikin olen karkoittanut kauas. Tai sanotaanko, että taipumuksen karttaa ihmisseuraa olen periyttänyt - ja perijä on vetäytynyt vielä syvemmälle "korpeen". Eikä pelkästään kuvaannollisesti. Siellä elelee susien keskellä eivätkä nekään ole pelkkiä vertauskuvia, vaan osa monimuotoista Suomen luontoa parhaimmillaan.
Voi olla, että aloittaja ei ihan näin outoa puhetta toivonut teemansa 'kuuntelen/puhunko' vastineeksi. Tosin nämä S24-jutustelut tuppaavat aina lipsahdella/polveilla milloin mihinkin suuntaan. Parempi kai kuitenkin niin kuin jäädä "huuli pyöreenä" nollalinjalla odottamaan ensimmäistäkin kommenttia;-)- Runoja-sama
Niin..Näyttää nyt elämä menevän täällä myös seurustelua tietokoneelle.
lapsi ON -aikuinen...kaukana. Voi todeta tarpeeksikaukana et ei lhan joka puhelustakaan voi lähteä ---sitä paitsi ei lähtisikään ihan HETI juoksujalkaa perrään.
Onn...sitäkin tehty mutta tiettyyn rajaan asti ja sitten riitti!!
Nyt on oman mielikuvituksen käyttö-toteutus käsitöissä lähinnä niinkauan kun terveys toimii.
Saavat sitten joskus lapsineen kaivella komeroitani ja valita niistä omansa.
ja päättää kannattiko vai ei. mutta vielä vielä pitää jaksaa työ-elämää aikas monta vuotta.Riippuu vain siitä jaksanko pitää virkeyttä ja kuntoa yllä.Voimat loppuu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.702112Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1721639- 1551557
- 901358
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te501332Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2871182Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi1351069- 1131033
- 751032
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin54892