Riidan tarkoitus.

Minx27

Te jotka elätte parisuhteessa niin haluaisin tietää millaisia tiedän riitanne ovat. Onko ne sellaisia missä loukkaatte toisianne mahdollisimman paljon? Riehutteko ja rikotte toisen omaisuutta sekä uhkailette toista? Olette asiallisia ja riitelette aiheesta? Mökötättekö ja olette hiljaa?
Mieheni on sitä mieltä että riidellessä toista täytyy loukata todella paljon (hän loukkaa, minä en). Ja silloin tällöin rikkoo tavaroitakin. Nämä riidat tulevat yleensä milloin mistäkin aiheesta ja yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena. Itse en pidä siitä tavasta että toista pitää loukata niin paljon kuin mahdollista, sehän on naurettavaa ja typerää. Eli yleensä yritän kaikin tavoin välttää riitelemistä.
Mutta kertokaa te omia kokemuksianne.

13

405

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nuori20vee

      Minkähän takia riitojen pitäisi olla loukkaamista ja riehumista? :O

      Meillä oikeastaan keskustellaan asioista, ei niinkään riidellä. Vaikka kuinka harmittaisi, niin rauhallisesti puhutaan ja selvitellään. Välillä pääsee itku, mutta ei siitäkään mitään kohtausta tehdä. Tietysti pari kertaa on sattunut niin, että toinen kivahtaa jotain isompaan ääneen, mutta sen jälkeen menee hetkeksi omiin oloihinsa rauhoittumaan, jonka jälkeen jatketaan sivistynyttä keskustelua. Joskus, kun oikein kovasti itseäni raivostuttaa, "mökötän" pahimman kiukun pois välttääkseni juuri tällaiset "purkaukset".

      En tosin ole mitenkään hyvä ehkä keskustelemaan parisuhteesta, kun meillä sitä on takana vasta kolme vuotta, josta kaksi saman katon alla. Ei voi kun toivoa, että asiat pystyttäisiin aina jatkossakin hoitamaan näin. On mukavaa, kun ei tarvitse kokea tilannetta uhaksi - sellaisestakin kokemusta!

    • Tyyne-täti

      Olen elänyt elämäni ajatellen että jos pitäisi toista loukata, niin olisi puolison vaihdon aika. Toisen nimittely ei kuulu rakkaudelliseen avioliittoon. Näin se valitettavasti on. Ap taitaa rakastaa miestään, mutta mies ei tunnu rakastavan häntä.

    • Miltei päivittäisiä. Ne alkaa siitä, kun kumpikaan ei ymmärrä oikein toisen sanomista, vaan ymmärretään väärin. Harvoin ne selviää samantien selittämällä, mitä tarkoitti sanoessaan "xxxx". Melkein poikkeuksetta ne paisuu isoiksi riidoiksi, joista aina jompikumpi mököttää (usein minä) ja toinen paasaa. Ongelmana on se, että toisen mielestä asia pitää selvittää "tässä ja nyt", mutta mä en pysty siihen. Jos sitä koittaa, toinen saattaa olla motivoitunut asioiden selvittelyyn, mutta mä en silloin edes halua yrittää.

      Usein se riita alkaa mun sanomisesta (jostain humoristisesta, jota toinen ei hoksaa) ja tulee sanottua milloin mitäkin. Tästä syystä olen vähentänyt roimasti mun heittoja (mustaa huumoria) ja olen nieleskellyt monet omasta mielestäni hauskat jutut juuri sen takia, ettei toinen loukkaannu.

      En edes uskalla olla täysin oma itseni. Se stressaa. Mistä seuraa lisää riitoja. Alkaa voimat, hermot ja keinot olla vähissä.

      • kirhautunut tuusaaja

        Aloitat riidan omilla heitoilla ja toinen haluaa selvennystä loukkauksiisi heti mutta sinä alat mököttämään?
        Hän pyytää sinua perustelemaan heittojasi mutta sinä et kykene siihen?
        Toiseen kohdistuvalla mustalla huumorilla, muka positiivisella kettuilulla voit pitää hauskaa. Sillä on hintansa.
        Henkilökohtaisuuksista vtlu ei ole huumoria. Olisitko vähän ilkeä.
        Toivottavasti olen väärässä ja kaverisi on vain tosikko.


      • kirhautunut tuusaaja kirjoitti:

        Aloitat riidan omilla heitoilla ja toinen haluaa selvennystä loukkauksiisi heti mutta sinä alat mököttämään?
        Hän pyytää sinua perustelemaan heittojasi mutta sinä et kykene siihen?
        Toiseen kohdistuvalla mustalla huumorilla, muka positiivisella kettuilulla voit pitää hauskaa. Sillä on hintansa.
        Henkilökohtaisuuksista vtlu ei ole huumoria. Olisitko vähän ilkeä.
        Toivottavasti olen väärässä ja kaverisi on vain tosikko.

        Ei. Vaan kun koitan selventää, se ei auta. Ymmärtää silti väärin. Enkä kohdista heittojani häneen tai keneen muuhunkaan. Enkä veetuile henkilökohtaisuuksista. Eikä siltä enää löydy huumoria.


      • 20 + 18
        always-wrong-woman kirjoitti:

        Ei. Vaan kun koitan selventää, se ei auta. Ymmärtää silti väärin. Enkä kohdista heittojani häneen tai keneen muuhunkaan. Enkä veetuile henkilökohtaisuuksista. Eikä siltä enää löydy huumoria.

        Ette selvästikään sovi toisillenne kun sanat ja huumori eivät kohtaa, miksi pitää väkisin yrittää? Mieti miten kivaa olisi sellaisen kanssa joka nauraa sun jutuille eikä räjähtele?


    • hyvääpäivää

      ----loukkaatte toisianne mahdollisimman paljon? Riehutteko ja rikotte toisen omaisuutta sekä uhkailette toista? Olette asiallisia ja riitelette aiheesta? Mökötättekö ja olette hiljaa?
      Mieheni on sitä mieltä että riidellessä toista täytyy loukata todella paljon (hän loukkaa, minä en). Ja silloin tällöin rikkoo tavaroitakin. Nämä riidat tulevat yleensä milloin mistäkin aiheesta ja yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena----

      Kuullostaa ennemminkin henkiseltä väkivallalta kuin normaalilta riidalta.
      Miksi jäät kuuntelemaan ja jopa sietämään?

    • rauhaa rakastava

      Emme koskaan ole riidelleet ja parisuhdetta useita vuosia takana.

      Mielestämme riitely on typerää ajan tuhlausta. (Arvasit oikein, kumpikin tekee pitkiä työpäiviä ja se vähä yhteinen aika on liian arvokasta epäsovun kylvämiseen tai pahan mielen hautomiseen)

      Tietenkin kummallakin on omia mielipiteitä, niistä keskustellaan ja päätetään kummanko ajatus tuottaa enemmän yhteistä hyötyä. Usein kompromissiratkaisu toimii.

      Arvostamme toistamme liian paljon sanoakseen tai tehdäkseen mitään vahingossakaan toista loukkaavaa. Tuo taas saa aikaan että kumpikin pystyy täysillä keskittäytymään yhteisen hyvän eteenpäin viemiseen.

      Rakastava, arvostava ja rauhallinen ilmapiiri saa luovuuden ja energiatason pysymään hyvin korkealla

      • Meillä sama juttu

        eli minä haluaisin keskustella rakentavasti, mutta jos mieheni kokee häntä loukatun, avautuu hänen sanainen arkkunsa ja loukkaukset ovat sydäntä raapivia.
        Minä olen yleensä se, jonka vuoksi riidat saavat alkunsa. Mieheni on rauhallinen ja usein jättää asioita kertomatta. Se vaivaa minua, jonka vuoksi otan asiat puheeksi.

        Tästä riitamme alkavat ja lopuksi hän ei osaa enää kontrolloida itseään, vaan syytää asiattomia solvauksia minulle. Sen jälkeen sekä hän, että minä olemme mykkäkoulua.

        Surullisinta tässä kaikessa on, että hän ei koskaan pyydä solvauksiaan anteeksi ja minä olen yleensä se, joka pyytää anteeksi ja ottaa syyn niskoilleen.


    • eivind

      Meillä keskustellaan asioista sillointällöin hyvinkin tunnepitoisesti ja äänekkäästi.
      Koskaan emme kuitenkaan loukkaa toisiamme.
      Useimmiten kyllä riidellessämme termi on: Se oli mun syy...eikun mun...eikun mun syy...
      Onkohan tuo nyt sitten lainkaan määriteltävissä riitelyksi?

    • murrr

      Minä olen raivokas riitelijä ja mököttäjä. Mieheni hiljainen sovittelija. Joskus on tullut astioitakin rikottua kun on hermo mennyt. Silti koskaan en ole kaikkia mieleen putkahtavia solvauksia sanonut äänen. Mistä olen kiitollinen, koska takaisin niitä on mahdoton sitten ottaa. Lapsen syntymän myötä olen joutunut tekemään paljon itsetutkiskelua. Olen saanut itseni vähän rauhoittumaan. Välillä napsahtaa, mutta pystyn jo tekemään sen hiljaa ja lapsen uniaikaan.

    • Höh höh:/

      Mietin juuri viime yön, miten suhtautua riitoihimme.

      Olemme olleet n.2 vuotta ystävinä ja noin vuoden intohimoisessa rakkaussuhteessa. Riitamme alkavat niin, että keskustellessamme jostain mies alkaa paisuttaa sanomisiani - jos olen aiheesta x mieltä A, hänen johtopäätöksensä on, että olen myös aiheesta y mieltä A. Enkä minä välttämättä ole - mielipiteeni perustuvat omaan kokemuspiiriini, eikä miehen kokemuspiiri välttämättä perustu samoin, hän ei voi siis olettaa tietävänsä mielipiteitäni minua paremmin. Jatkamme seuraavat pari tuntia veivaamalla aihetta niin, että yritän tehdä selväksi ja selvärajaiseksi sen, mistä olen puhunut eli mikä on aihe x, tarkennan mitä mieltä olen aiheesta x ja että aihe y on tämän ulkopuolella, koska aihepiiri y saattaa esim.olla niin vieras, etten koe voivani vielä määritellä omaa mielipidettäni siihen. Mies kiihtyy jatkuvasti ja puhuu vain aiheesta y, tulistuen siitä, etten ymmärrä häntä. Jossain vaiheessa kun pääsemme pahimman yli, mies on vihainen minulle siitä, etten ole tehnyt selväksi, että puhun vain aiheesta x. Kun mehän hänen mielestämme olemme puhuneet aiheesta y.

      Pahimmalle tuntuu se, että miehellä tuollaisesta leppymiseen menee aikaa. Kun näen, ettei aiheesta päästä pitkälle, haluaisin tulla hänen syliinsä ja viheltää pelin poikki. Mutta ei käy, koska hän on vihainen. Tämä vihaisuus jostain minun silmissäni turhanpäiväisestä aiheesta voi sitten kestää monta päivää - emme asu yhdessä, joten hänen puhumattomuutensa onnistuu helposti sillä, ettei laittele viestiä tms. Se päättyy yleensä siihen, että minä haluan sopia ja selvittää asian. Sitten miehen johtopäätös on, että emme varmaan voi puhua tällaisista aiheista - kuten politiikka, arvomaailma tms. Minusta taas tuntuu, että puheenaiheet vähenevät koko ajan... Tuntuu, että häneltä puuttuu uteliaisuus oppia minun maailmankuvaani, koska juuri siihenhän tuollaisista aiheista keskustelu tarjoaisi loistavat eväät.

      No, nyt on siis meneillään tämä kotona mököttämiskausi. Raskaalle tuntuu:/

    • Puhdistus, tuuletus

      Miehesi ei riitele vaan sairastaa jotain oman päänsä pipiä, psyykkisen puolen ongelmaansa, jota ei osaa hallita eikä saada aisoihin. Oikea, hyvä, terve riita tarvitsee terveet osapuolet, muuten siitä ei tule mitään muuta kuin kuvailemasi laista älykääpiömäistä isottelua.

      Suurin osa ns. aikuisista ihmisistä ei tiedä eikä osaa oikein riitelemisen taitoa. Riita on paha sana ja varsinkin miehille se tarkoittaa valtataistelua. Riidassa toinen osoittaa olevansa eri mieltä ja siihenhän edelleen monen miehenpuolen maailma melkein kaatuu.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, tervetuloa

      Tule luokseni eka vaikka viikoks tai pariksi. Saisin helliä, kannustaa ja tukea sua ja kokata lempi herkkujasi. Pääsisit
      Ikävä
      35
      7714
    2. Olisit ollut varovaisempi

      Nyt jos minut hylkäät ja et meidän asiasta minulle mitään ilmoita niin ettet edes anteeksi pyydä, niin tiedä että minä e
      Ikävä
      83
      4586
    3. Mies sinä olet kaunis katsella

      Olet myös rauhallinen, tavallinen, varovainen, lämmin, poikamainen, komea, ryhdikäs, rentotyylinen, kiva, mukava... jne
      Ikävä
      67
      3231
    4. Vastenmielisyys

      Kuvaa sinua parhaiten
      Ikävä
      55
      2166
    5. Sinulle, tahtoisin kertoa mitä

      ajattelen siitä. Ehkä olen väärässä, mutta minusta kuulostaa jonkin alulta, mutta ei kerro minkä. Se selvinnee myöhemmi
      Ikävä
      28
      1709
    6. Ensitreffit alttarilla Jyrki paljastaa hääyön intiimiasioista kameroiden sammuttua: "Fyysinen..."

      Ooo-la-laa… Ensitreffit alttarilla -sarjassa alkaa hääparien välillä ns. tunteet kuumenemaan. Lue lisää: https://www.s
      Ensitreffit alttarilla
      7
      1687
    7. Persut tyrmäsivät Suomen osallistumisen Ukrainan jälleenrakentamiseen

      Siinä meni sitten kokoomusyrittäiltä bisnekset sivun suun putinistipersujen takia. Jälleenrakentamiseen osallistuvat mu
      Maailman menoa
      358
      1488
    8. Miksi suomussalmelaiset haisee niin pahalle?

      Kaupassa käydessä huomaa, miten monet ihmiset haisee todella kammottavalle. Eikö täällä osata käydä pesulla tarpeeksi us
      Suomussalmi
      15
      1442
    9. Miksi miehet pelkäätte jotain naista?

      Iskeekö ujous, paniikki ja hävetys. En ole niin pelottava miltä vaikutan vink vink.
      Ikävä
      58
      1129
    10. Nuorisojoukko ryösti merkkikengät teinipojan jalasta Helsingin Itäkeskuksessa.

      https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010709501.html Muun muassa näidenkin rikosten huomattavan suurista kasvamismääristä vi
      Maailman menoa
      276
      1080
    Aihe