Suhteen lopetus vai seuraava askel?

Oioi, kyllä rakkaus ja intohimo ovat ehdottomasti tärkeitä suhteessa!

Jos epäröit kannattaako jatkaa suhteessa, niin se on jo varma merkki ettei todellakaan kannata.

Jos oikeasti mikään iso asia ei ole suhteessa pielessä ja silti harkitset haluatko jatkaa, niin suhteenne on tullut tiensä päähän.

Rakkautta on myös osata luopua toisesta, jos tietää, että suhteen päättyminen on hänelle ja tietenkin molemmille hyväksi. Aito rakkaus ei kahlitse eikä toisen menettäminen ole paha asia, vaikka toista rakastaisikin sydämensä pohjasta.

Jos et neljässä vuodessa myöskään ole törmännyt kertaakaan neitoon, johon olet äkkirakastunut tai edes kiihkeästi ihastunut, niin..
luulen että "ongelmasi" vain on rationaalinen, järkeilevä luonteenlaatu. Et rakasta koska olet sinä laimeine tunteinesi. Nyt suvaitsisin tiedustella miten makuukammarissa menee ja millä mielellä tyttö on suhteesi? Jos ei mitään valittamista kummassakaan, haluaisin toivottaa teille molemmille vakaata, järkevää loppuelämää myös perheenisänä ja -äitinä.
Nykyään filmeissä ja TV:ssä aivopestään ihmiset luulemaan, että tosielämässäkin pitäisi olla intohimoa, suuria tunteita ja temperamentin räiskyntää. Jotkut nyt vaan ovat tasaisempia. Ja tod. näk. tasapainoisempia, noin yhteiskunnan kannalta.

Sanoisin että rakkauden joko löydät tai olet löytämättä omasta sydämestäsi. Tämän kumppanin kanssa, tai jotenkin muuten. Omia vikoja ei kuitenkaan kannata sälyttää toisen taakaksi. Keskustelun paikka parisuhteessa?

Itse ajattelen että rakkautta on monenlaista. Järjestetyt avioliitot tuo onnelisia parisuhteita joten minä katsoisin rauhassa. Vältä hätiköityä päätöstä.

Aluksi pitää sanoa, että ei sinussa ole mitään "vikaa", vaikka varmasti niin joskus ajatteletkin. Ihmisiä on tunne-järki -skaalalla janan jokaiseen kohtaan, eikä mikään niistä ole toistaan oikeampi. Ei todellinen rakkaus ole elokuvien järjen sumentavaa poltetta, vaan enemminkin sellaista lämmintä välittämistä, tieto siitä, että toinen rakastaa ja hyväksyy sinut, ja että voitte yhdessä voittaa elämän haasteet. Rakastaminen on sikäli ongelmallista, että sanotaan, että tunteen kyllä tunnistaa sellaisen osuessa kohdalle, mutta toisaalta rakastamiseen voi myös kasvaa ajan kanssa. Itse näkisin asian ennemminkin niin, että rakkauteen on olemassa monenlaisia teitä ja erilaisia kulkutyylejä.

Myös seksuaalisuus on hyvin vaihtelevaa. On pareja, joilla ei ole juurikaan hellyyttä tai läheisyyttä, mutta hyvinkin aktiivinen seksielämä. Toisaalta on myös pareja, joilla ei ole lainkaan seksiä, mutta parisuhteessa on välittämistä ja läheisyyttä. Mikäli oma tilanteenne sopii teille molemmille vallan hyvin, ei siinä mitää ongelmaa ole.

Voisit kokeilla vaikka ajatusleikkiä, jossa kuvailisit omasta mielestäsi täydellisen parisuhteen? Älä ajattele, millainen parisuhteen pitäisi olla, vaan millainen juuri sinun mielestäsi täydellinen setti olisi. Vertaa sitten nykyistä parisuhdettasi tähän mielikuvaan. Yksikään parisuhde ei ole täydellinen - kaikissa riidellään ja kaikissa on omat ikuisuusongelmansa - eli pohdi, onko tämä parisuhde sinulle... riittävä (huono sanavalinta, mutta ymmärrät varmaan). Oman parisuhteensa "pisteyttämisessä" ei sinänsä ole mitään järkeä, mutta itselle täydellisen parisuhteen kuvittelemisella voi saada työkaluja oman parisuhteensa tarkasteluun.

Mutta itse kysymys kai oli sinun mahdollisuudestasi rakastaa. Epäilit elämänvaiheidesi mahdollisesti vaikuttaneen kykyysi kokea läheisyyttä. Se on hyvinkin mahdollista, ja useinhan tuollaiset tukkeumat tuppaavat tulehtumaan vanhemmiten, mitä varmaankin itsekin osittain pelkäät. Kuulostat kaikin puolin fiksulta ja oman parhaasi ymmärtävältä henkilöltä, joten ehkä sinun kannattaisi käydä näitä tunteita läpi terapeutin kanssa. Parisuhdeterapeuteilla voi käydä myös itsekseen, puimassa omia tuntojaan, ja aihealue on heille varmasti tuttu. Voit ajatella sitä eräänlaisena oman henkisen puolesi koulutuksena, ja joka tapauksessa olisi viisaampaa sijoittaa itseesi nyt, sen sijaan että 20 vuoden päästä huomaisitkin olevasi itsellesi tuntematon ihminen.

Lopuksi vielä: ehkä voisit puhua asiasta tyttöystäväsi kanssa? Mitkä ovat hänen odotuksensa parisuhteelta ja tunteensa sinua kohtaan? Aihe voi tietenkin olla hyvin räjähdysherkkä, mutta ehkä kahdella rationaaliselle ihmiselle tunteista puhuminen voisi tehdä hyvää?

ehkä tärkeintä on että sanot tytölle ettet rakasta vaan haluat kumppanuutta ja olla tiimi kunnes löydät jonkun johon ehkä rakastut ja jätät hänet... vai miten se meni? toisen pitää tietää miksi olet suhteessa, että voi itse päättää hukkaako rakkausaikaansa ja toivooko liikoja, älä valehtele tunteistasi hänelle

On olemassa mahdollisuus, että jossain vaiheessa elämääsi osuu nainen, joka "tuntuu". Kaikki ihmiset eivät vain herätä meissä mitään tunteita vaikka olisivatkin mukavia ja muuten sopivia.

Sanoit itsekin, että neljä vuotta on pitkä aika. Jos olisit oikeasti halunnut, olisitte jo muuttaneet yhteen ja edenneet suhteessa.

Tuollaisen nykyisenkaltaisen suhteen voit saada mielestäni aika monen naisen kanssa. Jos nykyinen naisesi ei ole mitenkään speciaali sinulle, saatat myöhemmin vaikeuksien tullessa eteen miettiä, miksi olettekaan yhdessä kun rakkautta ei ole.