Epäihminen?

Noilla spekseillä ei kuulosta ainakaan liian vaativalta, mut ajatteleeko kukaan samalla tavalla kuin minä. Onko sellaista olemassa. Onko vain ihmisiä joiden luulen ajattelevan kuin minä tai oikeastaan toivon. Ehkä. T:hetero mies.

Kyllähän niitä löytyy jotka vaativat samaa kuin sinä ja minusta on hyvä, että etit sellaista ihmistä, etkä kokeile niitä ihmisiä joiden kanssa et oikeasti halua elää onnellisesti loppuelämää. Kokeile ettiä vaikka netistä sellaisia naisia jotka haluavat ehdottomasti avoimen suhteen. Saattaa tulla tosin vastaan enemmän sellaisia naisia vastaan jotka haluavat parisuhteen ohessa pitää hauskaa, ihan vaikka kumppanin luvan kanssa tai ilman.

jos rakastun toiseen niin haluan hänet omaksi enkä päästää menemään minulle riittää yksi ja ainoa nainen en ymmärrä lainkaan pettämistä jos sinulla ei ole aikomustakaan vakiintua vaikka löytäisit aidon rakkauden jota toista ei tule enään koskaan vastaan niin haluat jonkun kanssa vain seksiä ja olet valmis menettämään sen takia kultasi ja satuttamaan häntä vaikka saisit seksiä häneltä niin paljon kuin haluat ja tekee kaiken aidon rakkauden takia en tosiaankaan ymmärrä ajatusmaailmaasi mutta siinä olemme samanlaisia kummatkin pidämme naisista vaikka mies olenkin minäkin olen hetero ja lesbo ps. miksi et halua vakiintua et ole ainakaan onnellisempi kun kumppanit vaihtuvat koko ajan etkä voi luottaa kehenkään

kyllä ne on ihan normaalin naisen ja miehen unelmia jos löytää aidon rakkauden niin kyllä sen kanssa haluaa ihan luonnostaan perustaa rakastavan yhteisen kodin ja jos esim ei saa lapsia niin sitten ollaan lapseton pariskunta ja kyllä rakkaansa haluaa omaksi ja mennä hänen kanssaan naimisiin ihan normaalia mutta jos ei halua mitään yhteistä taikka mitään yllä mainituista niin kyllä siinä hälytys kellot alkavat soida puuttuuko kenties kipinä ja ollaan kun ei muutakaan ole ei sinustakaan kivalta tunnu seurustelet 2v ja kun olet toisen tykönä niin tulee ilmoitus lähde lätkimään tulee toinen nainen tilalle jonka kanssa se toinen meneekin naimisiin ja elää onnellisen loppu elämän yhdessä toisen kanssa ihan vain siksi kun et halua vakiintua vaan haluat vierasta joka ei kunnioita sinua vaan käyttää sinua hyväkseen jos olet normaali ihminen niin luulisi harmittavan mutta miksi sitten kenties piinaat entistä 5v päästäkin kun haluaisit hänet takaisin

ne naiset jotka eivät halua muka lapsia, ovat usein pilanneet lisääntymiselimensä hoitamattomilla sukupuolitaudeilla nuorena, kun on ollut se "hauskanpito"vaihe elämässä ja mennyt vähän liian lujaa. Värkit pilattuaa yrittävät sitten epätoivoisesti väittää, että eivät muka halua lapsia syystä tai toisesta, vain huomatakseen 40 veenä olevansa adoptoimassa jotakin kiinalaista per_seeseen pantua katulasta itselleen. Sitten toteavat kysyttäessä vain perinaiselliseen tapaan, että "mieli on muuttunut" ja piste. Jos nainen ei halua lasta, on hänellä vikaa joko ala- tai yläpäässä, useimmiten alapäässä. Ne harvat tapaukset (ovat tosin lisääntyneet nykypäivänä) jotka eivät oikeasti halua lasta, vaikka lisääntymiselimet on kunnossa, ovat hukassa itsensä kanssa ja toivovat salaa omistavansa kyr_vän. Tuollaiset tapaukset huomaavat löytävänsä itsensä jonain päivänä sukupuolenvaihdos-leikkauksesta. No ihan hyvä, että tuollaiset ei ei lisäänny, ei me haluta tähän mailmaan mitään rajatapauksia lisää.

Varmasti suurin osa ihmisistä haluaa puolison, jolla olisi suht samanlainen ajatusmaailma kuin itsellä, ei kai tuossa pitäisi mitään uutta tai ihmeellistä olla.

Pelkkä rakkaus on jo paljon ja usein sen seurauksena ihmiset haluavat sitoutua puolisoonsa. Oman tilan säilyttämisen ja toisessa kiinni roikkumisessa välillä on paljon variaatioita; tunnut olevan aika periksiantamaton arvoissasi. Puhut sitoutumishässäköistä ja kerrot ettet halua lapsia IKINÄ. Tyyli ja sanavalinnat kertovat usein enemmän kuin varsinainen sisältö.

Oho, mä olen ihan tommoinen! Ja luulinpa melkein jo olevani ainoa :D

Täällä myös yksi samanlainen nainen! En haaveile "perheen perustamisesta", ajatuskin puistattaa. En myöskään koe yhteenmuuttoa kovin oleellisena asiana. Avioliiton/parisuhteen rekisteröinnin näen vain muiden ihmisten takia solmituksi, joten koen senkin olevan hyvin turha asia.

Unelmieni parisuhde olisi sellainen, että seurustellaan, mutta molemmilla on omat asunnot ja vapaa-aikansa. Koko ajan ei tarvitsisi olla toisessa kiinni ja aikaa vietettäisiin yhdessä silloin kun molemmille sopii. Aika avoin suhde muuten, mutta en haluaisi silti sitä, että pelehdittäisiin muiden kanssa vaan oltaisiin siltä osin kumminkin ihan parisuhteessa.

Avioliitto/ suhteen rekisteröiminen tekee sinusta automaattisesti puolisosi lähimmän omaisen. Haluatko olla paikalla ja saada tietoja rakkaasi voinnista, kun hän sairastuu? On tilanteita, joissa vain lähimmät omaiset päästetään paikalle ja joskus jopa heidän päätöksensä ratkaisee miten joissakin hoitotilanteissa päätetään. Vai ajattelitko kenties sellaisessa tilanteessa "lopettaa roikkumisen ja alkaa viettää omaa aikaa"? En epäilisi "sitoutumiskammoista" heti ensimmäisenä pettämistä, vaan siitä, ettei hän jaksakaan olla tukena ja turvanani, jos jotain oikeasti vaikeita tilanteita tulee eteen.

Ajattelitko olla rakkaasi kanssa ikuisesti kuolematon ja immuuni kaikille sairauksille ja onnettomuuksille? Niin, typerä ajatus, eikö vaan?

Mitä sitten, KUN jotain tuollaista tulee eteen? Ei katso muuten ikää, eikä tapahtumat ilmoittele itsestään etukäteen. "Muistakaa sitten hoitaa nämä henkivakuutukset, vakuutukset ja lakipuolen asiat kuntoon ennen 18. elokuuta 2016, koska silloin sitten rysähtää!" Näin ihmiset luulevat tapahtuvan ja ovat sitten niin JÄRKYTTYNEITÄ, kun oma elämä ei sujunutkaan kuplassa suojassa kaikelta pahalta. Jokaiselle meistä käy lopulta huonosti, toisilla menee nirri nopeammin kuin toisilta, jotkut kärsivät, jotkut eivät, mutta niin tapahtuu joka tapauksessa.

Mikäli jossain vaiheessa yhteen muuttaminen ja kenties se yhteinen asuntolaina kuitenkin tulee kysymykseen, haluaisitko, että kuollessasi rakkaasi joutuu muuttamaan pois yhteisestä kodistanne, koska sukulaiset perivät sinut, eikä hän? Ymmärtääkseni myös rekisteröidyssä parisuhteessa olevat ovat samassa perintöveroluokassa kuin aviopuolisotkin ja keskinäisellä testamentilla voi varmistaa puolison pärjäämisen sitten, kun itsestä aika jättää. Jos toinen kerran on itselle se tärkein ihminen, miksi aiheuttaa hänelle turhia vaikeuksia ja taloudellista ahdinkoa, jos sen voi minimoida tai jopa välttää?

Itselleni juridinen sitoutuminen on merkki siitä, että toinen on oikeasti vakavissaan, eikä haikaile josko jonain päivänä löytyisikin se vielä parempi vaihtoehto. Sitoutumista ja yhteen muuttoa ei tarvitse tehdä muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, mutta vuoden, kahden seurustelun jälkeen pitäisin erittäin kummallisena, jos sitoutumista (liittoa) ei edes suunnitella. Kyllä sen oman asunnon voi silti halutessaan pitää, jos se on kynnyskysymys.

Sitoutumiseen ei tarvita mitään näyttäviä juhlamenoja eikä välttämättä sormustakaan, jos ne eivät parille ole tärkeitä. Riittää kunhan lähimmät ihmiset tietävät ja terveydenhuollon yms. tärkeiden tahojen asiakirjat ovat ajan tasalla.

Yhteiset rahat on huono idea, siis kaikki rahat samalle tilille ja sellaisen ehdottaminen on epäilyttävää. Yhteinen taloustili sen sijaan erittäin käyttökelpoinen, varsinkin jos asutaan yhdessä.

Lapsia eivät kaikki heterotkaan halua, joten siinä ei sinänsä ole mitään omituista.

Hyvin kirjoitit. Itse asiassa sait minut miettimään yhtä asiaa:
En ole tainnut koskaan rakastaa tarpeeksi ketään, että olisin halunnut noita asioita. Jos löytäisin oikeasti luotettavan naisen, tilanne voisi olla toinen.

Niin sen täytyy olla.