Pentu murisee ja puree syliin nostettaessa/sylissä yms.

Cockereissa on kovaluonteisiakin, teille on näköjään sattunut sellainen.
Niistä tulee isona hyviä. tottelevaisia koiria, mutta kasvuiän joudutte ottamaan aika tiukasti, jotta pennulle ei jää aihetta pyrkiä pomottamaan teitä.

Nameilla ei kannata lahjoa itsestäänselvyyksissä. Koiran pitää antaa käsitellä itseään ja piste. Päättäväinen, rauhallinen syliinotto silloin kun tarvii, eikä mitään nameja ja kehumisia tarvita. Muista olla reilu koiralle: ilmoita sille, että nyt tänne, keskeytä leikki, minä otan sinut syliini. Tee se aina samalla rutiinilla, jotta koira voi oppia sen, eikä syliinotto tule ihan puskista.

Teillä kielto menee perille, se on hyvä asia. Pitäkää siitä kiinni.

Katsekontaktia en lähtisi tällaiselta pennulta ollenkaan pyytämään. Silmiin katsominen on dominointia, alistuva kääntää katseensa sivulle.
Yhdeksänviikkoinen on tosi nuori, eikä jaksa pitkään koulutuksia. Antakaa sen myös olla pentu, leikkikää ja höpsötelkää sen kanssa, jotta opitte kommunikoimaan puolin ja toisin.

"...jos nakkaan siltä lelun..." mitä tämä tarkoittaa? Noutamisleikkiäkö? Leikkiessä ei tarvitse näin pienen kanssa vaatia aikuisen käytöstä, muutenhan siitä menee hauskuus. Kyllä sitä malttia kerkeää myöhemminkin opettelemaan.
Kun se leikkiessä kiihtyy, ei se kykene hillittyyn käytökseen vaan turhautuu.
Opeta rauhoittumista ja tapoja enempi muissa tilanteissa, jolloin pennulla on mahdollisuuksia onnistua.

Katsekontakti on sosiaalistetulle, koulutetulle koiralle positiivinen kontakti. Ja siihen voi ehdollistaa koiran pennusta pitäen, jolloin on ihan sama kuka koiraa katsoo ja hakee kontaktia.

Kouluttamattomille, käsittelyyn tottumattomille koirille silmiin katsominen voi olla uhkaava ele. Silloin koira ei ole yhteistyössä ja kommunikaatioyhteydessä ihmisen kanssa. On kaksi aivan eri asiaa,käsitellä koulutettua koiraa kuin kouluttamattonta, jolloin voi joutua pahimmillaan ottamaan huomioon villin eläimen käyttäytymisen.

Hoh! Heräsi toivonpilke silmissä, kun sanoitte, että pennusta voi tulla hyvä ja tottelevainen koira! Mutta asiaan: olen itse opettanut katsekontaktia pennulle makupalojen avulla niin kuin tuolla koiranomistajan peruskurssi sivustolla neuvottiin eli ottaa täysin omasta tahdosta sen kontaktin muulloinkin kuin vain ruokaillessa ja annettaessa leluja ja usein palkitsen herkulla tai kunnon silityksillä. Olen mielestäni tehnyt siitä positiivisen asian pennulle(?) Tosin en sitten tiedä, onko se tosissaan dominointia niin kuin sanoitte, jos sitä vaaditaan ennen ruokakupin antamista ja ovien avaamista yms. Vaadinko siis liikaa? Olen vain kuullut, että cockerit saattavat muuttua ruokakupin ja lelujen yms. vahtaajiksi niin ajattelin, että tämä katsekontaktin otto ennen ruokaa saattaisi auttaa paremmin kuin kupin pois vienti kesken ruokailun? Tosin onhan vielä se toinen tapa, että jos viedään kuppi pois kesken ruokailun niin sinne ain lisätään jotain.. Olisiko tämä sitten parempi tapa? Leikin paljon koiran kanssa: heitän sille leluja ja annan sen pureskella niitäkin suht rauhassa ilman, että menen aina väliin ottamaan kaiken siltä pois. Koiran oma peti on sille myös melko "pyhitetty" paikka, jossa se saa olla ilman häiriötekijöitä. Ulkona kuitenkin asia on toinen: pentu kun on pentu, se syö kaikkea mahdollista: kiviä, paperia, sammalta, kukkia, ruohoa, keppejä ja niitä käpyjä.. Se myös kaivaa näitä maasta. Olen pyrkinyt ottamaan näitä asioita pois pennulta, kun kerran käynyt jo niin, että pentu on päässyt nielaisemaan paperinpalan, joka löytyi rappujen edestä.. Joka lenkin jälkeen on myös sama juttu: se lösähtää pienelle nurmipläntille ulkorappujen eteen syömään joko ruohoa, käpyä, keppiä tms. Jos tästä sen nostan, pentu murahtaa, sekä joskus myös haukkuu vihaisen oloisesesti ja saattaa purra. Kuitenkin tänään kutsuin vartavasten pennun luokseni iltalenkillä ja otin tuon syliini, jolloin pentu ei ollut moksiskaan. Tosin en tiedä johtuiko tämä väsymyksestä, kun olimme lähteneet lenkille niin, että pentu oli vielä vähän unentokkurassa. Murahduksia kuuluu myös aina silloin, jos otan tuon nukkumasta esim. harjattavaksi pöydälle tms. Pitäisikö minun odottaa, että pentu herää? Pelkään kovasti, että pentu nousee valtaan talossa, kun se kasvaa ja hormonitkin alkaavat jylläämään.. Suihkussa seisoo jo mallikkaasti, pientä vinkunaa kuuluu, mutta ei juokse pois. Pentu tulee myös nukkumaan aina jalkojen päälle tai niiden viereen.

Ei paperinpalojen yms. syöminen koiralle vaarallista ole koira oksentaa vaivattomasti mikä ei sula. Koiralta ei saa kesken ruokailun kuppia pois ottaa. Opettaminen makupaloilla aina luoksetulo on mikä pitää koiran hallita kaikissa tilanteissa.

On ihan luonnollista, että pieni pentu pelkää joissakin tilanteissa, ei se mikään ongelma ole. Pelkoon ei pidä kiinnittää huomiota lainkaan, vaan näyttää itse rauhallista ja rohkeaa käytösmallia. On hyvä itse olla pennun ja pelottavan kohteen välissä.

Jos otat pennun harjattavaksi tai lenkille kesken unien, etköhän nyt itse provosoi? Minusta tuollainen ei ole reilua. Nukkumisrauha ja syömisrauha ovat tärkeitä. Jos niitä jatkuvasti häiritään, saadaan ärtyisästi reagoiva ärähtelevä koira.

Tottakai on oikein. Pentu on pienenä totutteva siihen että sitä käsitellään, harjataan, kammataan, otetaan ruokakuppi pois, mitä enemmän sitä harjottelee, sitä vähemmän se sitä stressaa. Jos sille ei aina jostain syystä perustellen opeteta käsittelyn sietoa, saa sellaisen koiran joka sitten aikuisena määrittää, kuka saa leikata kynnet, missä asennussa, jopa antaako tehdä sitä ollenkaan. tai örisee kuppinsa ohi menevälle ihmisille ym ym.
Kaikki pennun ärinä ei ole agressiota, eikä pomotusta, mutta silti pitää muistaa että pienenä pennulle opetetaan kaikki tärkeät loppuelämän laatuun vaikuttavat asiat. Ja pienet örinät tai hanttiin laittamiset ei saa olla sille mikään este.

9 viikoinen ei vielä dominoi, sellainen kuuluu murrosikään (n puolivuotiaalle).

Tuon ikäinen pentu ei myöskään vielä pure aggressiivisesti, vaan leikkimielessä.

Koiran murina syliin nostettaessa voi liittyä siihen, että siihen sattuu, kun nostat sitä, tai jos sylissäolo on jostain muusta syystä epämukavaa. Mainitsit koiran rimpuilevan; oletkohan ruvennut tämän takia vaikka tiukentamaan sylissäpito-otettasi?

Voiko olla, että se on leikillä murissut, kun olet nostanut sen syliin, ja kun olet alkanut kiukkuisesti kieltämään sitä puremasta, on koko sylissäolo tapahtumasta tullut inho litanja kieltoja, huutoa (napakka puhekin tulee aika kovaa, kun koira on ihan suun vieressä sylissä) ja puristamista?

Lähtökohtaisesti hirveän moni asia viestissäsi huutaisi puuttumista, mutta nyt vain mielestäni oleellisimpaan.

Olethan ystävä kiltti niin reilu koirasi kohtaan, että unohdat nuo dominointi hössötykset nyt ainakin ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi, mielellään kokonaan. Pomottamiset jne, liittyvät laumahierarkiaan joka on tieteellisestä näkökulmasta täyttä puppua, mutta jos siihen haluaa kuitenkin uskoa, kuten jotkut haluavat, niin edes se lähtökohta, jookos, että vain sukukypsät koirat ovat kiinnostuneet asemastaan hierarkiassa!

Koirilla on erilaisia ruumiinrakenteita. Nostotapa, joka kelpaa yhdelle hyvin, voi satuttaa toista ja silloin se kapinoi nostelemista vastaan. Hyvä tapa nostaa on omalla herkästi nostettaessa olonsa tukalaksi tai jopa kivuliaaksi tuntevalla koirallani lättänällä kädellä rinnan alta ja samanaikaisesti toisella lättänällä kädellä peffan alta, ja sylissä heti omien neljän tassun varaan. Toisen koirani voi nostaa miten vain käsivarrelle jne. Arempi koira on liian läski ja laiska liikkumaan, saamaton luonne liikunnan kyseessä ollen.