Lapseni hoito Kellokoskella - varoitus!

Niin,ei niille oikein mahda mitään.Itselläni kokemuksia näiden kanssa pelatessa että valehdellaan härskisti päin naamaa,potilastietoihin kirjataan mitä päähän pälkähtää,
potilastietoja "korjataan" myöhemmin mieluisiksi.Kaksi kertaa jopa väärensivät minun allekirjoituksen asiapapereihin.Tässä muutama esimerkki heidän toimintatavoistaan.
Kirjoitin Valviraan 3 vuotta sitten,sieltä ei tullut minkäänlaista palautetta.Ilmeisesti laitokset valvovat itse itseään.

Hyih...itselle tuli kylmät väreet, ku luin tota. Miten toi ees on mahdollista? Ketipinor on psykoosilääke, joka vaikuttaa psykoosipotilailla, joilla on dopamiinituotannossa häikkää. Aine vähentää dopamiinia, jotta sen vähäisen dopamiinin virhetoiminta ei näy niin hyvin enää. Tällä serauksella aivot kutistuu vähitelleen ja se vaikuttaa älykkyyteen ja motoriikkaan ja tunteisiin. Se on karu tosiasia, niin paljon kun toivoiskin muuta. Mut jos sun lapsi on masentunu pelkästään, niin psykoosilääkkeet unilääkkeinä on todella typerä ratkasu, koska samalla tuhoutuu aivot. Tietty jossain akuutissa psykoosissa on eri tilanne, ku pitää väalita ehkä tyhmyyden tai sekavuuden väliltä mut...niitäkin käy sääliksi erittäin paljon.

Ite oon masennuksen takia aina ollut avohoidossa vain, nyt ikää on 18 vuotta, ja sen voin kertoo, et nimen omaan avohoidossa MITÄÄN lääkkeitä ei voi pakottaa syömään. Pakkohoito sairaalassa antaa tähän ainoostaan mahollisuuden. Hyvä ettet kuuntele lääkäreitä nois pillerijutuis. Nää aivovauriot kun tahotaan aina sivuuttaa, eikä niistä mainita ees haittavaikutuksis, vaik lukuisat eri tutkimukset sitä osoittaa. Masennuslääkkeitten en tiiä vaikuttavan älykkyyteen, mut tunteita ne voi latistaa pysyvästi. Itse taas olen hyötynyt masennuslääkkeistä, mut eihän tosiaankaan kaikille sama auta. Mä siis otan mieluummin latistuneet tunteet kuin sen itsemurhasuunnitelmiin ajavan masennuksen, joka mulla oli.

Tsemppiä sulle ja lapselles. Toivattavasti sais kunnon hoitoa. Psykoterapiahan on sitä paitsi nuorilla psykiatrian asiakkailla aika tavallinen hoito. Iteki saan sitä ja onhan se auttanu jonkin verran, vaikka aluksi hyvin lääkekielteisenä ihmisenä oon oikeen hämmetyny siitä, et ssri:t on auttanu mua parhaiten toistaiseksi.
Mirtatsapiini ei kuulu tähän lääkeryhmään ja kaiken lisäks lihottaa hirveesti verrattuna kaikkiin muihin masennuslääkkeisiin. Mut psykoosiääkkeet on elimistölle kyl oikeesti pahaa myrkkyä, et ei-psykoottisen ihmisen ei koskaan pitäis käyttää niit vaan nukkumista varten. Onneks sun lapsi ei ehtiny niit kovin kauan käyttämään viel, eikä jokin marginaalinen aivovautio vedes välttämättä näy missään käytöksessä.

Mun yks ystävä on syöny psykoosilääkkeitä kymmenen vuotta ja oikeen hirvittää, ku se oli matemaattisesti tosi lahjakas, luki matikkaa yliopistolla ja nykyään ei noissa meiän joskus vitsillä tekemissä Mensan älykkyystesteissä päässy ees tulokseen 100. Ja tunnetusti internetin ihmemaassa mikään testi ei oo luotettava, mut hiukan ees uskoisin ton antavan suuntaa, jos mun kaveri on ennen ollu todella lahjakas juuri matemaattisessa ajattelussa.

Valitettavasti vanhemman kertomus on arkipäivää nuorten ja lasten hoidossa. Ei se aikuistenkaan psykiatria ole muuta kuin lääkettä , lääkettä, ja lääkettä.

Pitkäniemessä on kans nuorten osasto. Mahtaa sielläkin olla samat sävelet ja hoitokäytännöt.

Voi kuinka toivon, että lapsesi itse alkaisi kieltäytyä lääkkeistä. ikävä vain, että lääkärit ovat tehneet hänestä jo lääkeriippuvaisen ja vieroitusoireet tulevat mukaan hoitoon. Sitä eivät nuoret kestä jos eivät ymmärrä asiaa.

Lähetän voimia sinulle.

"Lapseni kertoi kavereilleen 15-vuotiaana itsemurha-ajatuksista. Nämä kertoivat kouluterveydenhoitajalle"

Eittämättä kaverien tarkoitus on varmasti ollut hyvä ja jalo, mutta valitettavasti psykiatrisen järjestelmän vuoksi seuraamukset voivat olla kohteen kannalta arvaamattomat ja jopa tuhoisat avun sijaan. Itse en suosittele ihmisiä koskaan ilmoittamaan mielenterveysongelmista mielenterveyshoitojärjestelmälle vaan hakemaan apua muista lähteistä ja tahoista.

Mitä ymmärsin kirjoittamasi perusteella niin teidänkin lapsi on joutunut maksamaan tästä karhunpalveluksesta kovan hinnan.

"Puolisoni kanssa emme suostuneet psyykenlääkkeiden käytön välittömään aloittamiseen. Lapselleni määrättiin kuitenkin kotiutuksen yhteydessä Ketipinoria, jonka kerrottiin olevan vain unta parantava lääke, ei ns. psyykenlääke."

Teillä on ollut hyvä linja, mutta valitettavasti puolustuksenne on murrettu melko helposti muutamalla nopealla valheella. Ketiapiini on neuroleptien (hermostolamaajien) ryhmään kuuluva psyykenlääke (psykoaktiivinen aine). Sitä määrätään off-label periaatteella mm. unettomuuteen, mikä on jo aikuisten kohdalla puolirikollista. Laittaa vihaksi joka kerta, kun kuulee, että aine on kohdistettu nuoren lapsen tai teinin aivoihin.

"Pari päivää Ketipinoria syötyään lapseni sai kouristuskohtauksen, kaatumatautia muistuttavan, jossa meni taju, ja hänet vietiin sairaalaan. Siellä todettiin sydämessä QT-ajan pidentymä."

Neuroleptit ("psykoosilääkkeet") kuin SRI/SNRI:t ("masennuslääkkeet") pidentävät tunnetusti QT-aikaa mikä lisää sydänperäisten tapahtumien riskiä.

Yhdysvaltain armeijassahan juurikin ihmetellään miksi sotilaita kuolee sänkyihinsä unen aikana enemmän kuin vihollisen luoteihin. Ensin syynä pidettiin itsemurhia (johon ko. aineiden käyttö myös voi johtaa), mutta syyksi on paljastumassa juurikin käytettyjen psyykenlääkkeiden QT-ajan pidentymä. Yhdysvaltain armeija antaa neurolepteja, mm. Seroquelia, joka on samaa vaikuttavaa-ainetta kuin lapsellenne annettu aine eli ketiapiinia, taistelustressiin ja muuhun psyykkiseen hätään rintamalla. Käyttäjä voi nukkua pois pysyvästi unensa aikana.

"Lääkäri kiisti lääkkeen, kouristuskohtauksen ja QT-ajan pidentymän yhteyden."

Totta kai hän kiistää, koska myöntämällä yhteyden hän altistaa itsensä mahdollisille oikeustoimille. Varsinkin, kun kyseessä on lapsi tästä voi seurata vakavampiakin huomautuksia ja seuraamuksia lääkärille.

Psykiatriassa aina kiistetään kaikki lääkehaitat ja seuraamuksen. Menettely on kuulunut alan PR-politiikkaan ihan aikojen alusta asti.

"Seuraavaksi lääkitykseksi määrättiin Mirtazapiini."

Ei näin.

Hyvä, että olet ollut normaalia fiksumpi vanhempi ja ottanut asioista selvää ennen aloittamista. Kuten olet tullut huomanneeksi psykiatrian toimintakulttuuriin kuuluu suora valehtelu sekä potilaalle että hänen läheisilleen, sillä sekaisella perusteella ja hyväksynnällä, että henkilö itse eikä läheiset ymmärrä mikä on parasta. Se päivä, kun moisesta harhaisesta ajattelusta päästään yliopistoilla ja käytönnön praktiikassa eroon skoolaan skumpalla.

"Lääkäri totesi yksikantaan, että 'Täällä hoidetaan vain niin kuin minä määrään, tai sitten ei hoideta ollenkaan'."
"[Lapselle] sanottiin suoraan, että minä en halua hänen paranemistaan ja vaikeutan hoitoa."

Useimpien psykiatrien ego on tunnetusti Mount Everestin (http://en.wikipedia.org/wiki/Mount_Everest) kokoinen. Valitettavasti iso ego ei luo osaamista. Lääkärinne toteamuksesta voi sanoa, että hän ei ole ammattitaitoinen toimimaan tehtävässään.

"Lapselleni on nyt syötetty erilaisia lääkekoktaileja, mutta niissä on aina pidetty Mirtazapiini yhtenä lääkkeenä."

Saako kysyä miksi ette ole keskeyttäneet hänen tällaista pahoinpitelyään? Tarkoitatko, että lapsesi on pakko"hoidossa" ja, että voi vaikuttaa asiaan?

"Lääkehoidon sijaan olisin ollut valmis kustantamaan terapiahoidon yksityisellä puolella, lääkityksen olisi voinut aloittaa, mikäli terapia ei auta."

Usko pois, monet olisivat valmiit maksamaan talon verran ja enemmän, jos voisivat palata ajassa taaksepäin ja perua kaiken saamansa psykiatrisen "hoidon" sekä niiden aiheuttamat psyykkiset että fyysiset vauriot terveydelleen.

"Kellokosken henkilökunta ajattelee toimivansa hyvin ja potilaan parhaaksi"

Niin psykiatriassa ajattellaan. Ala on poikkeuksia lukuun ottamatta sokea omalle toiminnalleen. He eivät pysty hyväksymään sitä tuhoa mitä kylvävät auttamisen nimissä vaikka todistusaineistoa lappaisi nenän eteen kansiokaupalla. Monet alalla toimivat ihan aidosti tarkoittavat hyvää, mutta tekevät tietämättömyyttään ja osaamattomuuttaan kauheita. Ne, jotka puhuvat väärinkäytöksistä ja ongelmista saavat potkut ja heidän uransa tuhotaan. Näin kävi mm. psykologi Aku Kopakkalalle, joka ihan oikein tutkimuksiin nojaten varoitti mahdollisista pysyvistä aivomuutoksista ja sitä kautta kroonistuvasta masennuksesta SSRI/SNRI-käytön ("masennuslääkkeiden") kohdalla.

"Pian hän on täysi-ikäinen, ja tämän jälkeen sekin vähä minkä olen saanut tietää hänen hoidostaan, loppuu."

Luojan kiitos! Lapsellasi on ehkä toivoa.

Ota vielä kun on mahdollista ohjat omiin käsiisi lapsesi kohdalla.
Itse alkaisin vielä oikeustoimet hoitavaa lääkäriä kohtaan, mutta voi olla että sinulla ei ole voimia vielä tähänkin.

Mutta ensinmäiseksi PELASTA lapsesi pois tuolta ja hae pätevämpää hoitoa.
Olet ainut turva ja mahdollisuus ennenkuin lapsesi invalidisoituu lopunelämäkseen.

Lue kirja Tappavat Lääkkeet, siinä on juuri teini-ikäisten ja lasten rikollisesta lääkityksestä kerrottua faktaa.

Älä luovuta - taistele vaikka mikä olisi vastassa. Lapsesi ei pysty pitämään oikeuksistaan huolta.

Toivon sydänmestäsi jaksamista sinulle.

Aivan kauheaa!
Olen nähnyt turhan monta nuorta,jotka vetävät mömmöjä ja siirtuvät muihin aineisiin,kun osaavat lääkärit ovat alaikäiseille niitä määränneet ja vanhemmat eivät ole tietenkään osanneet vastistaa kunniotettavan lääkärin toimia.
Omalle lapselleni vanhempien erossa lääkäri määräsi oxepamia,joita en Luojan kiitos aloittanut hänelle.
Kun tänä päivänä lapseni oliisi varmasti suuria bentso ym käyttävä hörhö,niinkuin jotkut hänen kaverinsa.
Eikö tänä päivänä painoteta juuri terapiaan,eikä lapsille/nuorille lääkehoitoa.
Vastusta ja vie muualle hoitoon!

Ota lapsesi HETI pois tällaisen hoidon piiristä ja hae hänelle apua vaikka yksityiseltä puolelta. Vastuu on sinun, sillä lapsesi ei voi eikä ole kykeneväinen hoitamaan omaa asiaansa oikein tuolla lääkityksellä.

Ota myös yhteys potilasasiamieheen. Joka kunnan alueelta löytyy sellainen.

Nyt on viimeiset hetket ja sanoi kuka hyvänsä ylireagoimisesta, sellaisesta ei ole kysymys kuin ainoastaan sairaalan taholta.

Voimia sinulle hoitaa lapsesi asiaa, sillä hänellä ei ole ketään muuta, muista se.

Aloittajalle, todennäköisesti juuri ketiapiini (Ketipinor) aiheutti nuo qt-ajan pidentymät, se on käsittääkseni aika yleinen oire sille lääkkeelle. Ketiapiini luokitellaan usein psykoosilääkkeeksi ja mirtatsapiini masennuslääkkeeksi, mutta varsinkin matalammilla annoksilla ne toimivat aika samanlaisella tavalla. Molemmat vaikuttavat voimakkaasti esimerkiksi samoihin histamiinireseptoreihin (H1) ja adrenaalireseptoreihin, jotka voivat aiheuttaa juuri tuollaisia sydänoireita. Psykiatrit eivät yleensä ymmärrä edes niiden määrämiensä lääkkeidensä farmakologiasta juuri mitään. Googlella voi etsiä esimerkiksi:

qt prolongation h1
qt prolongation alpha2
qt prolongation quetiapine
qt prolongation mirtazapine

Vaikka kuinka hullulta kuulostaisi, olisi tosi tärkeätä ottaa lapsesi veriarvoista selville kaikki mahdolliset hivenaineet ja tärkeät rasvahapot.
Ainakin antioksidanttiklinikalla otetaan niitä paketteja. Siellä on lääkäreille todella pitkät jonot. Mutta testin voi pyytää etukäteen ja saada osviittaa siihen mitä ravintoaineita kropasta puuttuu.

Ystävälläni oli masennusta ja hän joutui samanlaiseen kierteeseen lääkäreiden kanssa. Lopulta hänelle riitti ja hän päätti tervehdyttää itsensä hippokrateen lausahdukseen pohjautuen.

Osoittautui, että hänen d-vitamiini, olennaiset rasvahapot ja rauta-arvot olivat matalalla. Hemoglobiini hänellä oli ollut aina 140, joten rauta-arvon mataluus yllätti.
Hän on jättänyt ruokavaliostaan pois sokerin, valkoisen jauhon ja kofeiinin ja koittaa syödä mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Lisäksi hän hikiliikkuu vähintään 3 keraa viikossa. Tuloksia taisi alkaa näkymään jo alle 3 kuukauden kohdalla.

Lääkkeet hän lopetti pikku hiljaa. Jotkut ovat lopettaneet seinään, mutta sitä ei kuulemma suositella jos ei kestä rankkoja vieroitusoireita.

Niin, Suomessa ei kannata olla missään tekemisissä näiden mielenterveysporukoiden, psykiatrien ym. kanssa. Ovat täysiä mielipuolia. Tekevät ihmisille enemmän vahinkoa kuin muka yrittävät auttaa.
Pysykää kaukana heistä.

Kiitos vastauksistanne.

Olen tullut siihen käsitykseeen, että hoito Kellokoskella tarkoittaa käytännössä lapsen huostaanottoa. 16 vuotta täyttäneiden hoidosta ei heidän mukaansa tarvitse antaa vanhemmille mitään tietoja, eikä vanhemmilla ole oikeutta vaikuttaa hoitoon. Oikeuteen haastaminen - mihin ja millä perusteella, ja mitä vaatisin? Lisäksi havaitsin, että asioiden kysely saati kyseenalaistaminen johtaa tilanteeseen, jossa lapsi joutuu ahdistavaan tilanteeseen. Tämä tuntuu olevan Kellokosken puolustautumistapa. Toimii.

Lapseni haluaa syödä lääkkeitä, enkä vastusta lääkkeitä itsetarkoituksellisesti. En kuitenkaan ole havainnut niiden parantaneen tilannetta. Hän alkaa olla vain varjo siitä, mitä hän oli kaksi vuotta sitten. Tämä särkee sydämeni.

Monissa maissa joissa terveydenhoito on hyvällä tasolla lasten ja nuorten masennuslääkkeiden käytölle on asetettu rajoituksia, koska niiden tehoa ei ole pystytty todistamaan, ja sivuvaikutuksia ja kehitykseen vaikuittavia seikkoja pelätään. Kongnitiivisen prykoterapian olisin ollut halukas kustantamaan itse, ja lääkkeisiin olisi voinut turvautua, jos terapia ei auta.

Etkö voisi keskustella lapsesi kanssa tilanteesta ja vaihtoehdosta, että siirtyisi terapiaan ja lääkkeet katsottaisiin uusiksi yksityisen psykiatrin toimesta.

Nyt tuntuu, että pyörittelet tilannetta tarttumatta ongelmaan.Jos todella haluat muutosta tähän ja haluat suojella lastasi, on aika toimia eikä ihmetellä.
Se vaatii päättäväisyyttä, mutta muuten ei mikään muutu.

Joskus ihmettelen ihmisiä, jotka tunnistavat ja näkevät selvän epäkohdan, mutta eivät kuitenkaan tee asialle mitään.
Ymmärrän että tilanne on vaikea ja aiheuttaa sinulle paljon tuskaa, mutta siihen ei auta päivitteleminen.
Sinä olet kuitenkin vielä laillinen holhooja ja voit asialle aika paljon, jos todella haluat.

Ne lääkkethän ovat meillä se tärkein hoitomuoto!

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194756723307/artikkeli/puheenaihe laakkeet uhkaavat terveyttasi.html

Tuo kuulostaa huolestuttavalta ja surulliselta :( Olet todella huolehtivainen ja ymmärtäinen. Minun mielipiteeni lääkkeistä on se, ettei ne auta, vaan pahentaa. Nimimerkillä kokemusta on 3 eri kokeilusta. Tällähetkellä minulla on ketipinor unensaantiin ja ahdistukseen. Ei pahasti ole vaikuttanut, toisin kun zyprexa ja seroguel prolong. Paitsi seroguel prolongissa on sitä ketiapiinia mut enemmän. mulla on nyt 25mg ketipinor. Oikeastaan kun alle 18-vuotiaana kieltäydyn tuosta Zyprexasta, niin uhkailtiin jo pakkohoitoon, jos en vapaaehtoisesti ota lääkettä, tai sitten ois jollakin suonensisäisellä... Nyt oon 18 täyttänyt ja asun yksin, niin oon ite vastuussa lääkityksestä. Toisaalta haluan eroon siitä, mut siitä tulee sitten hirveät vierotusoireet! Kuumeilu, unettomuus, ahdistuneisuus ja vapina... Siks oon suosiolla kiltisti ottanut lääkkeet. Olin kyllä vain yksin tän lääkeasian kanssa, kun isälle oli ihan sama kun se oli jo kyllästynyt minuun.. Että tälläisiä kokemuksia.. : ) Niillä tosiaan vain pumpataan pää ihan sumuun, kunnes muuttuu ihan kiveksi..

18vketi, ehkä isäsi ei ole sinuun kyllästynyt, vaan hänen on täytynyt luopua tunteistaan, selvitäkseen. Vanhemmuus on kovaa hommaa, sitä ei uskoisi ennekuin oma aika koittaa. Toivon, että sinä paranet, ja löydät yhteyden isääsikin, Ole hänelle lempeä, se ei maksa mitään. En ole kovin uskonnollinen, mutta anteeksi antaminen taitaa olla aika hyvä ohje, ja kohtuudella voi kait kääntää sitä toistakin poskea.

Minulla ei ole mitään valmista reseptiä, enkä osaa sanoa varmaksi miten lapsia pitäisi hoitaa. Jos olet samassa tilanteessa kuin me olimme pari vuotta sitten, koeta kuitenkin tehdä asioita toisin kuin minä tein.

Älä ala väittelemään Kellokosken kanssa, sinä olet hämmentynyt, peloissasi ja ehkä vihainen (itsellesi ja muille), Kellokosken porukalle olet helppo nakki, he ottavat vastaväitteesi vastaan tietäväisesti hymyillen, eivät he oikeasti kuuntele mitä sanot. Ota vain lapsesi ja juokse. Sinne pääsee aina takaisin, eivätkä lääketehtaat ole pillerimyllyjä pysäyttämässä. Kuukauden parin terapia ja pysähtyminen lapsesi ongelman edessä voi auttaa. Ja jos ei auta, niin lääkkeitä saa edelleen apteekista.

Älä kuitenkaan hylkää lastasi, ja hyväksy se, että sinunkin ja ehkä koko perheen pitää muuttaa asioita. Ehkä voit jättää uran luomista vähän väliin, vähentää omia harrastuksia, vähentää lapseesi kohdistuvia odotuksia, jne. Perheterapiakin voisi olla hyvä ajatus.

Koetan saada lohtua siitä, että ehkä joku perhe hyötyy kirjoituksistani.

16 vuotias tyttäremme otettiin Kellokoskelle keväällä 2014 ja hänelle ruvettiin syöttämään kokeiluluonteisesti ensin 5x10mg/vrk Diapamia viikon ajan, sitten 10x25mg/vrk Ketipinoria viikon ajan. Tämän jälkeen pidettiin viikon tauko, jona aikana tyttäremme vointia seurattiin ja verrattiin aikaan ennen Kk:lle tuloa. Psykiatrien mukaan kyseessä oli lääkeshokkihoito, joka on kokeellinen hoitomuoto ja kehitetty nimenomaan Kk:lla 2000-luvulla.

Lääkeshokkihoitoon valitaan käytännössä pari kolme sattumanvaraista lääkettä ja annostus on heti suurehko, mutta kutakin lääkettä käytetään niin, ettei varsinaista riippuvuutta ehdi syntyä, vaikkakin vieroitusoireet voivat silti olla rajunlaiset.

Hoitomuodon tuloksista on ristiriitaista tietoa, lisäksi kyseinen hoitomuoto ei ole hyväksytty Valvirassa, mutta Kk:lla sitä kuitenkin käytetään sellaisiin nuoriin potilaisiin, joiden huoltajien oletetaan olevan tarpeeksi sinisilmäisiä ja luottavaisia lastensa hoitotahoon.

Kysyin Kk:n ylilääkäriltä, miten tällaista hoitoa voidaan Suomessa ylipäätään antaa nuorille; lääkäri vastasi ylimielisenä, että me voidaan tehdä täällä mitä halutaan, ei meitä kukaan valvo. Tässä vaiheessa olisin vienyt tyttäremme saman tien pois laitoksesta, mutta hänen kerrottiin olevan lepositeissä lääkkeiden aiheuttaman kouristelun vuoksi ja saattaisimme hänet kuulema hengenvaaraan. Uhkasin jo poliiseilla, mutta tähän yl. vain naurahti ja sanoi että heillä on sellaiset välit poliisiin, etteivät ne tänne tule jonkun hysteerisen huoltajan takia.

Tyttäremme on nyt ollut Kk:lla yli kuusi kuukautta ja hänelle on kokeiltu useita kymmeniä erilaisia lääkkeitä shokkihoidon muodossa. Hän on laihtunut yli 20 kg ja painaa 162 senttisenä enää 34 kiloa. Tämä on lääkärien mukaan normaalia, koska suolisto ei enää lääkeshokkihoidon vuoksi pysty sulattamaan ruokaa normaalisti.

Tarkoituksemme on hakea tyttäremme viimeistään jouluksi kotiin. Tästä neuvotellaan parhaillaan.

Hae tyttäresi HETI pois, ilman mitään neuvotteluita.

Tässä on ilmeisesti Kk:n oma sisäinen lääkeainetutkimus nuorilla menossa.

Tuo ei ole missään nimessä enää hyväksyttävissä. Ota Valviraan ja potilasasiamieheen yhteyttä.

Tälle naureskelija psykopaattilääkärille on syytä näyttää ettei sentään ole ylin määräysvalta.

Siis heti pois, tilaa valmiiksi aika jo yksityiselle puolelle, jonne voitte mennä purkamaan tätä lääkeillä aiheutettua pahoinpitelyä.

Itse söin lapsena ketipinoria: lihoin 20kg ja olin kokoajan vaan väsyneempi (luulin että masennukseni paheni, mutta loppui heti kun lopetin ketipinorin)
Sitten söin ssri: Muutuin "raivohulluksi", sama vaikutus oli risperidonilla, kiukuttelin vanhemmilleni kokoajan.

Kaikki tietää tuon aineen vaarallisuuden ja ylipäänsä kaikkien lääkkeiden jonkin-
asteiset sivuvaikutukset. Lukekaapa kirja: Rahan raiskaama terveydenhuolto niin
tiedättä näistäkin tosiasioista enemmän.

Minusta tuntuu aivan oudolta tämä tarina. Olen pitkään tehnyt työtä lasten ja nuorten kanssa, ja eri puolilla Suomea. Yhteistä näille alueille on ollut vaikeudet päästä hoitoon, varsinkin sairaalahoitoon, vaikka kaikki asianosaiset itkisi ja rukoilisi, vanhemmat, sisarukset, kouluterveydenhuolto, perustason terveydenhuolto.

Siksi tuntuu oudolta, että vain "kertoi itsemurha-ajatuksista" johtaisi tuollaiseen.
Miksi minulla tulee tunne, että asissa on jotain muutakin. Ei suomalaisella yhteiskunnalla ole varaa hoitaa raskaasti kuin todella sairaita ihmisiä. Heistäkin on avohoidossa aivan liian moni.

Omituinen tarina, ja surullinen.

On mielestäni hyvä, että itsemurha-ajatuksiin suhtaudutaan vakavasti. Lapsilla on erilaisia elämäntilanteita ja perheitä, joten ymmärrän senkin, että lasta ei lähetetä suoraan kotiin. Tähän on selvästi panostettu, ja hyvä niin.

Meillä vakavan masennuksen diagnoosi pystyttiin tekemään yhdessä päivässä. Lapsella oli hyvä koulumenestys, kavereita, ulkonäkö ja hygienia kunnossa. Olisin odottanut, että katsellaan vaikkapa viikko-pari, ja tarkastellaan tilanne uudestaan.

Kun lapselle sanotaan että nyt olet vakavasti masentunut, ja iso koneisto lähtee rullaamaan, olen aivan varma siitä, että seurauksena on jonkinasteinen "nosebo" vaikutus. Myös käypä hoito -suositus sanoo seuraavaa: "Oleellista on, että havaittuja masennustilan oireita on esiintynyt yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan ja että oireet ovat vaikeusasteeltaan kliinisesti merkittäviä."

Epäilen, että lähes jokainen murrosikäinen voidaan jonain yksittäisenä päivänä, jopa viikkona, todeta masentuneeksi.

Minusta tuntuu, että Kellokosken "asiakkaiden" vanhemmat tarvitsevat jonkin tahon, joka heitä auttaa ja tukee, ja pakottaa Kellokosken ja vastaavien organisaatioiden henkilöstön ottamaan vastuuta tekemisistään. Tilanteet tulevat heille yllättäen ja järkytys voi olla kova. Vanhemmilla pitäisi myös olla mahdollisuus olla mukana päättämässä hoitomuodoista ja lääkkeistä, ja heidän tulisi saada tietoa myös hoitojen riskeistä. Nykyinen huomautusmenettely jälkikäteen on yhtä tyhjän kanssa.

Tekeekö muuten Kellokoski (ja muut vastaavat organisaatiot) koskaan vääriä diagnooseja? Jos ei tee, niin se on kyllä pelottavaa. Kaikkien muiden sairauksien diagnooseista merkittävä prosenttiosuus on vääriä.

Minusta oli hankalaa lapsena kokeilla masennuslääkettä. Niitä vaihdettiin ja vaihdettiin ja mikään ei tuntunut auttavan. Ennemminkin se oli aika, mikä auttoi. Ja sain itseni kasaan.

Tuo ajatus, että lapsi on ikäänkuin huostaanotettu kun joutuu psyk osastolle.

Oman lapseni kohdalla havaitsin tämän saman tayssissa jo noin reilu kymmenen vuotta sitten. Eivät ole näköjään hoitomenetelmät siitä muuttuneet. Ongelma on se, että osastolla ei osata kuunnella vanhempia ja ottaa heitä mukaa lapsen hoitoon. Tuollaiset hörhölääkärit ovat luultavasti jo niin leipääntyneitä ja urautuneita, että heillä ei ole enää muita voimavaroja kuin pyörittää samaa hoitokaavaa jokaiselle sisään tulevalle potilaalle. Vanhemmat ovat suuri uhka heidän toimilleen kun he yrittävät muuttaa rutiineja.

Jos lääkäri ei osaa tehdä oikeaa diagnoosia eikä löydä lapsesta mitään oikeaa sairautta, hänen täytyy viedä hoitokäytännöt silti läpi, jotta papereihin voidaan tehdä "oikeita" merkintöjä.

16 vuotias osaa jo ajatella itsekin, ja on takuuvarmaa, että hänet on aivopesty oikeaksi potilaaksi joka ei uskalla/ osaa vastustaa hoitohenkilökuntaa. Lääkkeet ovat tae siitä, että hän on oikeassa hoidossa. Siis niiden avulla potilaan saa uskomaan vaikka mitä.

Psykiatria on pseudotiedettä. Sillä tuhotaan eikä auteta. Turvautukaa Raamattuun ja Jumalan määrittelemään lähimmäisrakkauteen. Antakaa sitä älkääkä aivot tuhoavia hermonyrkkyjä. YT Kari Kuparinen

AP: olet aika ulalla kaikesta, ei millään pahalla. Vähättelet koko ajan, olet tyypillinen "maineen säilyttäjä" vanhempi, jolle on iso uhka jos nuori on psyk.hoidossa. Nuorellasi on vakavia ongelmia, joita et halua /osaa nähdä etkä tarpeeksi vakavasti puuttua niihin. kykysi ei eivät riitä yksin niihin. jätä nuoresi asiantuntioiden käsiin 90%, seuraa tilannetta päältäpäin, he ovat ammattilaisia, eivätkä riskeeraa hänen henkeään. Nuori ei aina puhu vanhemmilleen, et tiedä kaikkea. Joten älä tappele vastaan. JOs yrität puuttua hoitoon , saat lastensuojeluviranomaiset kimppuusi, ja hänet otetaan huostaan sinulta, joten parasta sinun olisi nyt luottaa psykiatreihin. Nuoresi ei ole ensimmäinen itsemurhasta puhunut/tehnyt lapsi.
Olet onnellinen että nuoresi on yhä hengissä, ja ettei hän tehnyt jo jotain itselleen, vaan sen sijaan ystävät toimivat TÄYSIN OIKEIN, hän saa nyt apua, edes jotain.toinen vaihtoehto olisi , että kävisit nyt haudalla katsomassa lapsesi ruumista.
"lääkityksen olisi voinut aloittaa, mikäli terapia ei auta." kummallinen lause. Jos terapia ei auta, lapsesi voisi tappaa itsensä,luuletko että hän kysyy sinulta lupaa ensin, ennen kuin tekee sen?
Rauhoituppa nyt, ja luota vähän lääkäreihinkin, kun nuoresi kertoo heille vointinsa parantuneen, hänet kyllä kirjataan avohoitoon, ja saat itkien anoa että hänet otettaisiin takaisin osastolle myöhemmi, jos tila ei parane.

Kellokosken sairaalassa työskentelee aika paljon ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä: Virosta, venäjältä jne. Kielitaito tai pikemminkin sen puute on ollut puheenaiheena vaikka kuinka kauan mutta asialle ei vaan vaikuta tapahtuvan juuri mitään. Asenteet ja hoitokulttuurit voivat erota paljonkin siitä mitä me olemme tottuneet ajattelemaan hoidosta.

Ei se lääkäri siellä osastolla tai polilla aina ole psykiatrian erikoislääkäri vaikka potilas tai vanhempi näin saattaa kuvitellakin. HUS:n sairaaloissa ja poliklinikoilla on paljon erikoistuvia lääkäreitä, osan työkokemus on varsin vähäistä. Ja jos kokemus sekä kielitaito puuttuu niin eipä hyvältä vaikuta.
Lähihoitajat ja psykiatriset hoitajat yrittävät selittää kielitaidottomalle lääkärille potilaan sanomisia ja omia tulkintojaan... tuossa tilanteessa potilaalla ei ole mitään oikeusturvaa. Potilas tai vanhempi ei tiedä mitä lääkäri ja hoitaja keskenään puhuu.
En ikimaailmassa jättäisi lasta Kellokosken sairaalan näppeihin, en ikinä.

http://www.terve.fi/potilas-ja-yhteiskunta/hoitajat-tulkkeina-laakarien-kielitaidottomuuden-takia

http://www.terve.fi/terveyden-abc/laakari-virheita-jatkuvasti-kielitaito-niin-surkeaa

Mua just nuorena pyöriteltiin noissa psykiatrisissa laitoksissa yms, itsetuhoisuuden takia. Ja myöhemmin selvisi että johtui hyväksikäytöstä mun itsetuhoisuus. Sain kyllä pahoja traumoja noista psykiatreista yms. Huomasin, että kun alkaa ottamaan elämästä vastuun itse, ja pysyy mahdollisimman kaukana noista "ammattilaisista", elämä alkaa järjestyä parempaan suuntaan :)

Niin ja neurolepteja kannattaa välttää viimeseen asti. Ainoastaan psykoosiin suostuisin harkitsemaan niiden syömistä ehkä. Mulle neurolepteista tuli seuraavia haittoja: vihanhallintaongelmia, ahdistusta, väsyneisyyttä, eristäytymistä, pakkoliikkeitä, lihomista, ruokahalun muuttumista, ruokavalio muuttui surkeaksi, ajatusten hidastumista ja katkeilua, masentuneisuutta, ja itsetuhoiset ajatuksetkin alkoi noista luettelemistani syistä pyöriä enemmän mielessä.

Ja tätähän en tajunnut kun niitä useita vuosia söin, vaan vasta sitten kun ne lopetin ja olo muuttui paljon paremmaksi, ajatuskin alkoi kulkea ja jaksoin taas tehdä asioita ja nähdä ystäviäni. Ja söin niitä ahdistukseen mukamas...

Olen nyt 33v. Kärsin pai vuotta sitten unettomuudesta ja sain ketipinoreita. Vaikutus: En saanut unta vaan pääsin aina vaan siihen rajoille, kunnes aloin kuulemaan todella pelottavia ääniä ja puhetta, oven narinaa yms. kuuloharhoja ja yhtä pelottavaa oli se, että nilkkani kouristelivat tahattomasti ihme asentoihin, niin kuin jollain zombiella, ja säpsähtelin lihaskouristuksiin useampaan otteeseen yössä. Lääkeinfossa EI mainita tällaisesta, mutta kun aloin kauhistuneena googlettaa, niin ihmisillä on ihan samanlaisia kokemuksia! EI KENELLEKÄÄN KETIPINORIA! SE ON PAHASTA!

Voimia!

Rakkaudella,
Yks ketä sanoi omalääkärille suorat sanat!!!!!!!!!

Tuollaisessa tilanteessa ei kukaan oikea äiti suostuisi katsomaan sivusta, ja pelkällä masunnusdiagnoosilla ei tuollaisia aikoja pidetä. Ketipinos on kuraa, silloin kun sitä määrätään "pienempien" vaivojen, kuten unettomuuen hoitoon. Nyt vain tuntuu olevan sellainen kanta lääkäreillä että EI MISSÄÄN NIMESSÄ mitään bentsoa tai mitään sitä muistuttavaakaan ikinä, neurolepti on "hyvä"... En jaksa aiheesta enempää. Mutta trollilta vaikuttaa tämä huolestunut äiti.

Olkoon epävarma äiti trolli tai ei niin tässä kuitenkin kaiken varalta hieman vinkkejä aiheeseen:

Mielestäni Ylilääkäreille on HUS psykiatriassa jokseenkin turha laittaa muistutuksia. Ajanhukkaa, kun lääkärit yleensä puolustelevat toinen toisiaan.
Jos epäilee, että Kellokosken sairaalassa on mahdollisesti meneillään epäasiallinen ”lääkeshokkihoito-lääkekokeilu” niin nopea ja tehokas keino lopettaa se on ottaa yhteyttä Eduskunnan oikeusasiamiehen (EOA) kansliaan jossa asiakkaita palvelee neuvova lakimies. Lakimies ei sinällään ota kantaa yksittäiseen tapaukseen vaan ohjeistaa yleisellä tasolla mutta oleellista ja tärkeintä tässä on se, että Eduskunnan oikeusasiamiehen toimesta tehdään tarkastuksia sairaaloihin. Sekä etukäteen ilmoitettuja että yllätystarkastuksia. Näitä tekee myös Avi ja Valvira mutta Avi on hidas ja Valvira tuntuu pitävän aivan liian usein lääkäreiden puolta. Jos epäilylle löytyy kestävät perusteet, suosittelen soittamaan aluksi eduskunnan oikeusasiamiehen neuvovalle lakimiehelle. Pyydä tekemään osastolle yllätystarkastus samantien. Älä kuitenkaan varoita sairaalaa etukäteen.


Yhteystiedot:

http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/4.htx?id=1609

Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990488

Kanta: alaikäisen oikeudet terveydenhuollossa

http://www.kanta.fi/alaikaisen-oikeudet

Alaikäisellä nuorella on mahdollisuus vaikuttaa siihen annetaanko vanhemmille tietoja vai ei. Mutta on hyvä muistaa että hänellä on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen että tiedot annetaan. Kannattaa hankkia potilasasiakirjat tarvittaessa yhteistyössä nuoren kanssa HUS:n arkistotoimen päällikkö Petri Hämäläisen avulla,
puh. (09) 471 73936. Potilastietojen luovutukseen vanhemmille pitää pyytää nuorelta kirjallinen lupa allekirjoituksineen ja toimittaa se arkistotoimeen yhdessä potilastietojen tarkastamispyynnön kanssa.

On myös hyvä tietää, että Hus liittyi Kanta potilastiedon arkistoon syyskussa 2014.

http://www.kanta.fi/

HUS:n tutkijan opas lääketieteellisen tutkimuksen eettisestä käsittelystä

http://www.hus.fi/tutkijalle/lomakkeet/Documents/Tutkijan opas.pdf

Kaikki lääkkeet nuorelta pois ei ne lääkkeet muuta kuin lisää nuoren tuskaa ja kärsimystä miksi aikuiset kohtelee nuoria kylmäkiskoisesti ja syöttää myrkkyjä joita ei pitäisi antaa kenellekkään ja ei ainakaan nuorille eikä vanhuksille masennukseeen EI LÄÄKKEITÄ.

Kelakin painostaa ihmisiä syömään (turhiakin!) lääkkeitä! Jos on kuntoutustuella, on oltava lääkitys, saa siitä hyötyä tai ei- muuten laittavat pois kuntoutustuelta!! Itselleni on käynyt niin. Eli hyödyttömiä lääkkeitä käytettävä, ketään ei kiinnosta mitä ongelmia (sivuoireita) ne turhat lääkkeet aiheuttavat. Näistä asioista on keskusteltava enemmän mediassa avoimesti!! Miettikää! Kirjoittakaa sanomalehtiin kokemuksistanne, vaikka nimimerkillä!

toi Markku Myllykankaan haastattelu on j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä!!! Tosin ei yhtään yllätä nuo asiat, joista kertoo. Lääkärit todellakin ON lääkeyritysten talutushihnassa.
Mullekin on kirjoitettu vaikka mitä kalliita jonninjoutavia lääkkeitä. Lopetin itse niiden käytön aika lyhyeen. Ja sekin pitää paikkaansa, että vanhuksille määrätään tarpeettomia masennuslääkkeitä, vaikkei tarvetta olisikaan. Ja ne aiheuttaa tunnetusti uusia ongelmia... kierre on siinä. Tätä asiaa täytyisi tosiaan rummuttaa enemmän julkisuudessa. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194756723307/artikkeli/puheenaihe laakkeet uhkaavat terveyttasi.html

Nosto

Kannattaa lukea :/

http://www.vauva.fi/keskustelu/4279543/ketju/ketipinor_tappoi_lapseni/sivu/1#comment28192927

Mielenterveyslakia on muutettu. Muutosten tarkoituksena on turvata vastentahtoisessa hoidossa olevan potilaan oikeusturvaa. Presidentti vahvisti lain 6.6.2014 ja se tuli voimaan 1.8.2014.
Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa olevalle potilaalle on varattava mahdollisuus saada sairaalan ulkopuolisen lääkärin arvio hoidon tarpeesta ennen kuin hoidon jatkamisesta päätetään.
Tässä ketjussa kirjoittaneiden vanhempien nuoret ovat ymmärtääkseni olleet hoidossa pitkään. Jos hoito on vastentahtoinen, kannattaa lukea uudistettu mielenterveyslaki tarkkaan ja käyttää sitä hyväkseen.

Erityisesti 12 §, 12 a § ja 12 c §.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116

Oli järkyttävää lukea itsemurhan tehneen lapsen vanhempien hädästä. Itsesyytökset ovat varmasti musertavia. Meille psyykenlääkkeiden käyttöä perusteltiin nimenomaisesti itsemurhavaaralla, ja huoltani siitä, että tutkimukset ovat antaneet vastakkaisia tuloksia väitettiin ymmärtämättömyydeksi ja huoltani turhaksi.

Voin vain kuvitella, millaisen vastauksen lapsensa menettäneet vanhemmat ovat saaneet hoitavalta henkilökunnalta, kun ovat uskaltaneet epäillä tehtyjä ratkaisuja.

Kun ongelmia lasten kanssa tulee, on aika pysähtyä ja mietettiä, mitä voi itse tehdä toisin. Murrosikä on kovaa aikaa, ja siihen pitää vanhempienkin panostaa, ja tarvittaessa hankkia asiantuntija-apua. Minä en ole nähnyt pilleripurkista nousevan hyviä henkiä, jotka pistävät asiat kuntoon.

Psyykenlääkkeiden käyttö isossa kuvassa tunnetusti lisää itsetuhoista käytöstä ja siten tietenkin myös itsemurhien määrää. Kaiken muun väittäminen on propagandaa. Osalle itsetuhoinen käytös saattaa vähentyä ensiksi, kun tunnemaailma lamaantuu, mutta pidemmän päälle tunne-elämän kadottua itsetuhoiset ajatukset palaavat ja kroonistuvat, koska kaikille tunteita ei enää saada takaisin ainekäyttöä lopettamallakaan. Siten puhutaan kroonistuneesta masentuineisuudesta, mikä sitten vuosien aikana johtaa lopulta itsemurhaan. Ongelma on, että harva yhdistää esimerkiksi 10 vuotta lääkkeen käytön aloittamisesta suoritettua itsemurhaa aikaisempaan lääkekäyttöön tiedon puutteen vuoksi.

Kuinka monelle lapselle on annettu jotakin psyykelääkettä ADHD-diagnoosilla? Asia pitää tutkia!!!

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001925337.html

Poliisin 20 tehtävää alakouluissa:

1. Oppilas kuudesluokkalainen, raivoaa ja uhkaa hakata muita oppilaita. Pyytävät poliisia paikalle.

2. 11-vuotias poika riehuu, yrittänyt lyödä ja potkaista opettajia. Nyt kaksi miesopettajaa pitelee kiinni kansliassa. Myös ikkunan rikkonut.

3. Pääovella ollaan vastassa. Oppilas paiskoo tavaroita ja hajoittanut paikkoja, sermejä, pulpetteja yms. Kaksi opettajaa koettaa rauhoittaa tilannetta. 12-vuotias poika.

4. Oppilas käyttäytyy aggressiivisesti. Eivät saa rauhoitettua. Äiti paikalla ja istuu pojan päällä, ettei hakkaa häntä.

5. 10-vuotias tulee päälle, opettajat pitelee, opas kadulla.

6. 12-vuotias oppilas riehuu. Käynyt rehtoriin käsiksi. Tilanne päällä luokassa.

7. Opastus b-ovi, opettajien parkkipaikka. Oppilas saanut raivokohtauksen. Äiti on paikalla ja opettaja pitelee kiinni. Kuudesluokkalainen poika. Lanssi hälytetty jo.

8. P-paikalta opastus, ulkona, alaoven pääty, 11-vuotias riehuu, viisi ihmistä pitelee.

9. Rehtori soittaa: oppilas riehunut, potkinut ja lyönyt toista oppilasta, ei lähde äidin mukaan, joka jo paikalla, viidennen luokan oppilas. Ilmoitushetkellä poika rauhoittunut, mököttää omissa oloissaan, ei ambulanssin tarvetta.

10. Opettajat pitää kiinni riehuvaa, 8-vuotiasta poikaa, heti kun otteesta päästää poika potkii rajusti. Sillalta oleva koulu, jälkimmäinen rakennus. Äitikin paikalla. Ensihoidolle tehtävänä. Sosiaalipäivystys saa tiedon.

11. Aggressiivinen oppilas, käy myös opettajien kimppuun. 11-vuotias. Nyt käytävällä.

12. Kakkosluokkalainen raivoaa, heittelee tarvaroita, itkee ja istuu pöydän alla. Voinut jo kauan pahoin. Ovat yhteydessä vanhempiin. Soitettu kohteeseen. Poika juoksee ympäri taloa ja hakkaa päätänsä seinään. Uhkaa tappaa itsensä.

13. C-rakennus, 12-vuotias oppilas ei rauhoitu, ilmoitus ohjaajalle, myös sosiaalitoimelle.

14. Viidesluokkalainen. riehuu ja hakkaa ovea, eivät saa kuriin.

15. Uusi ilmoitus samaan asiaan liittyen. Tilanne tällä hetkellä rauhallinen, mutta opettajat ei voi tehdä mitään. Viidesluokkalainen riehuu ja pyrkii vahingoittamaan muita ja itseään. Sairauksista ei tietoa. Opettajat eivät saa pideltyä aisoissa. Lastensuojeluilmoitus tehty.

16. 11-vuotias, mt-ongelmia, ambulanssi paikalla, lapsi hysteerinen, puree ja potkii, koettavat pitää kiinni.

17. Neljäsluokkalainen, raivokohtaus, neljä pitää kiinni maassa, pihalta opastellaan, sairaankuljetusta myös paikalle.

18. Mahdollisesti aggre oppilas, 12-vuotias. Tuntomerkit: pitkä 170 cm, pitkät vaaleat hiukset, ei ole kenkiä jalassa, varastojen välissä, sakset käsissä, viiltelee itseään?

19. Oppilas, 10-vuotias. Karannut koulun pihasta, tuli takaisin. Riehuu, raivoaa, heittää kiviä kaikkien päälle. Uhkaa tappaa itsensä.

20. Kuudesluokkalainen. Heittelee muita oppilaita ja ohikulkijoita kivillä. Opettajat ei saa rauhoittumaan.

NÄMÄ laitokset ovat hyvän hoidon vastaisia itse päättävät hoidoista lääkkeistä eikätkä keskustele omaisten kanssa .Minun poikani tuhottiin jos alustavasti Niuvanniemessä ja loppu suora omassa kotikaupungissa Lahdessa hän kuoli.

Ajat asiaasi hyvin. Toden tuntuinen tarina joo, mutta ei mene läpi.
Haistan kaukaa huijaajat.
Ketipinor on mieto paska ja jos siitä jo tulee jotain niin ei varmaan olisi kestänyt muutakaan.

Hesarissa kirjoitettiin suomessa vierailevasta professorista, joka kritisoi voimakkaasti psyykenlääkkeiden käyttöä. Hän myös sanoo aivan suoraan, että niiden käyttö johtuu hoitohenkilökunnan uskosta ko aineisiin, ei mistään tutkimustuloksista. Kun luin tuon artikkelin, päätin taas kirjoittaa tänne. Olen tämän ketjun aloittaja.

Mikäli sinulla on lapsi, jolla on murrosiässä ongelmia, haluan varoittaa sinua. Mikäli joku tekee lapsestasi masennusdiagnoosin (se voidaan "tehdä" yhdellä tapaamisella ja kyselyllä) on todennäköistä että hänelle tahdotaan heti määrätä psyykenlääkkeitä. Mikäli alat vastustamaan, lapsellesi ja puolisollesi kerrotaan sinun olevan ongelma. Lue tämän ketjun alku jos sinä tai läheisesti olette vastaavassa tilanteessa.

Mirtazapiini ei ole hyväksytty lääkeaineeksi lasten tai nuorten masennuksen hoitoon, koska missään tieteellisessä tutkimuksessa ei ole koskaan pystytty osoittamaa sen tuovan minkäänlaista lääkinnällistä vaikutusta. Euroopan lääkevirasto on hylännyt lääketehtaan hakemukset, eli tämän lääkkeen käyttö on täyttä puoskarointia. Lääke aiheuttaa vakavaa riippuvuutta ja usein aiheuttaa voimakkaan painon nousun.

Ketipinorin valmistaja KIELTÄÄ yksiselitteisesti sen antamisen lapsille ja nuorille. Ketipinor saattaa aiheuttaa kuoleman, eikä sitä saisi kellekään antaa ennen kuin tutkitaan sen vaikutus mm. sydämen toimintaan. Lapseni meinasi kuolla tähän lääkkeeseen, ja sen käyttö lopetettiin vasta vaadittuani sydänoireita hoitavia lääkäreitä ottamaan selvää ko. lääkkeen todellisista vaikutuksista.

Meidän avioliittomme päättyi 30 vuoden jälkeen. Puolisoni ja Kellokoskella hoidettu lapseni käännytettiin minua vastaan. Toiseen lapseeni minulla on onneksi ihan normaalit välit.

Lasten ja nuorten mielenterveyden kanssa työskentelevät ihmiset uskovat lujasti tekevänsä oikein. Ongelma on se, että ei ole mitään tahoa, joka valvoisi heidän toimintaansa. Jos heistä tekee valituksen he valehtelevat. Ylilääkäriä myöten.