Bisnes on bisnestä -suolistotarina

[Sinisiipinen]

Istuin kirjoituskoneen ääressä ja kuuntelin kuinka herra Kotko paasasi ideaansa ja oli varma että saisi hyväksynnän idealleen, venyttelin käsiäni ja valmistauduin kirjoittamaan seuraavan "mielenkiintoisen ja legendaarisen" vuoropuhelun ylös;

Kotko näytti heijasti kalvon jossa luki otsikko;
"Internet - likainen ja vanhanaikainen, sekä epätaloudellinen haitake"

Isokokoiseksi mieheksi Kotko oli pukeutunut liian pieneen juhlapukuun ja katsoi ylimielisesti kuulijoitaan, sekä vilkaisi minua kohti ja aloitti;

Kotko; "Kuten kaikki tiedätte... *ykintää* On epätaloudellista ja turvallisuuden kannalta haitallista sallia..."

"sallia" noin sain kirjoitettua, seuraava lause... Vilkaisen kelloa ja ajattelen "taas typerä yksinpuhelu. Miksi liityin Kotkon firmaan sihteeriksi?"

Kotko; "Internetin kaltaisen pesäkkeen johon jokainen voi kirjoittaa vapaasti mielipiteensä liian vähällä maksulla ja julkaista sen nopeasti! Aivan liian nopeasti! Yrityksien täytyisi saada käyttää paljon nopeampaa yhteyttä kuin kainenmaailman naapurin Penat pørnon kattelemiseen!"

Kirjoitin asian ylös ja odotin että joku "jees-mies" alkaisi puolustamaan ideaa heti kun Kotkon toteamus loppuu.

Sitten dia vaihtui; seuraavassa luki Kotkon selostuksella;

"Uusi aikeemme on tehdä Internetistä uudempi ja puhtaampi versio jonka käyttämiseksi tulee rekisteröityä, jolloin kaikki nettihaut menevät valtionarkistoon sekä turhia tyyppejä estettäisiin käyttämästä Internettiä ja nopeimmat yhteydet saisivat yritykset!"

Sitten uniformuun pukeutunut Hekekee (kaverini Alicen aviomies, toimii Kotkon ideatiimissä) kysyi: "Miten kukaan hyväksyy tuollaisen älynväläyksen?"

Kotko tuijotti mulkosilmillään ja odotti jotakin. Hekekee korjasi virheensä;

"Pomo, kuinka saamme kansan hyväksymään tämän idean? Kukaan ei koskaan hyväksy oikeustensa rajoittamista..."

Kotko löysäsi kaulustaan ja totesi: "Hyvä kysymys... Olemme yhteistyössä muutaman yrityksen kanssa... Kutsumme sitä Kapitalistikerhoksi, tämä yhteistyöliittomme saa perusduunarit hyväksymään ideamme vastustamatta."

Sitten sain asian kirjoitettua ja menin tauolle juoruamaan Alicen kanssa läheiseen kahvilaan... En ollut kiinnittänyt paljoa huomiota Kotkon puheisiin, koska oletin hänen satuilevan omiaan taas kerran.

(Illalla samana päivänä)

[Nasse]

Istun kotona katsomassa TV:tä ja ryyppäämässä kaverini Trotskin kanssa kunnes näytölle tullut tiedote saa minut sylkäisemään vodkat kaverini naamalle.

"Internet ei ole pystyssä kolmeen tuntiin, koska sille tehdään maailmanlaajuista uudistusta jolla on takanaan kaikki maailman suuryritykset sekä useita pienyrittäjiä; tavoitteena on päästä eroon huonosta aineksesta kuten disinformaatiosta ja vihapuheista, sekä alentaa Internetin hintaa poistamalla yksilönvapaus netistä ja vaatimalla rekisteröitymistä jolloin kynnys kirjoittaa typeryyksiä nousee korkeammalle. Kaikki tiedot kansalaisten Internetin käytöstä menevät valtiolle."

"Mitäs vitt*a sä nyt päin syljet?", komrade Trotski kysyi

"Kuulitko ei enää pystytä hoitamaan tehtäviämme netissä...", vastasin

Televisio jatkoi; "ja tämä ei ole viimeinen uudistus ensiviikolla kuulemme lisää turvallisuutta kohottavia muutoksia perinteiseen vanhentuneeseen maailmaamme silloin tavoitteena on vähentää haitallista käytöstä netin ulkopuolella."

"Huomenna jokaisen täytyy mennä rekisteröitymään etu- ja sukunimellään internettiin asuinkuntansa keskustassa. Lisätietoa huomisen lehdistä. Nyt säätiedotukseen."

(Jatkuu!)

Minulla tulikin jo ikävä Kapitalistikerhoa. X)

Tämä on hyvä tarinankirjoitusjärhestelmä; jatka!

(Tässä suolistotarinassa tulee olemaan neljä pääkuvakulmaa; loput on sivuhenkilöitä, jotka näkyvät ainoastaan jonkun päähenkilön näkökulmasta.)

[Assassin]

Aamun koitettua astuin työpaikalleni vartiostoon, tervehdin työkaveriani Halfelfiä jonka kanssa kävelin kohti asevarastoa, sieltä otimme valtion uusimmat lelut; ne olivat Kapitalistikerhon leimalla varustettuja nuijia, joilla pystyi antamaan sähköiskuja; vaati taitoa iskeä tarpeeksi hellästi ettei vahingossa tapa ketään. Aseiden latauksen hoisi auringon valo tai tarvittaessa mikä tahansa valo riitti lataamiseen.

Kysyin Halfelfiltä: "Mitäs mieltä olet uudistuksista?"

Halfelf: "Parasta siinä on että pääsimme vartijoina ensimmäisinä rekisteröimään nettitunnuksemme... Kauankohan meidän tulee vahtia jonoa?"

Seisoimme jonon vieressä pitäen sähkönuijia käsissämme ja tuijotimme nettitunnusten rekisteröimiseen pyrkiviä tyyppejä, joista osa tuijotti meitä peloissaan; eräs anarkistijonne tosin päätti kiroilla ääneen ja huutaa Internetin, sananvapauden ja kirjesalaisuuden puolesta; annoimme hänen kiukutella muutama minuuttia mutta silloin muutamat muutin alkoivat huutamaan.

Halfelf joka entisessä kotimaassaan oli tottunut näkemään kuria ja järjestystä kohotti nuijansa ja antoi anarkistijonnelle sellaisen sähköiskun että tämän paita kärysi ja vatsan iho oli punertavaa. "Turvat kiinni, tämä on yhteiskunnan idea eikä kenelläkään ole vastaansanottavaa!", Halfelf huusi.

Silloin yksi vanhus lähti pakenemaan jonosta ja tilanne meinasi kärjistyä käsistä kun porukka alkoi argumentoimaan uudistusten puolesta ja vastaan nyrkein ja kirouksin.

Silloin liityin verilöylyyn annettuani merkin että kaupungilla mellakoidaan ja ryhdyin lyömään nystyset valkoisina - sauva rätisten sähköstä - kohti mielenosoittajia, sillä olihan meillä lupa puolustaa järjestystä käyttäen voimakeinoja; veri roiskui keski-ikäisen miehen kasvoista hänen saatuaan iskun, toisen nuoremman hippiäisen parta syttyi tuleen...

"Pidä rintama pystyssä haen apuvälineen!", Halfelf huusi.

"Pidä rintama pystyssä... Yksin...", ajattelin ja päätin pelata varman päälle huusin jokaiselle hyvälle tyypille ja kunnialliselle kansalaiselle käskyn paeta koteihinsa kunnes mellakka on ohi; sitten aloin pyöriä nopeasti rätisevä sähkönuija käsissäni kukaan ei uskaltanut tulla lähelleni; kun he olivat tarpeeksi kaukana pysähdyin.

Eräät mellakoitsijat alkoivat heittää minua kivillä. Käytin nuijaani mailana ja löin kivet joko takaisin heittäjiinsä tai hajalleen. Halfelf palasi mukanaan kaasugranaatteja joita heittelimme kivenheittäjiä kohti; kohta lainsuojattomat yskivät ja haukkoivat happea kovalla vaivalla.

Olimme voittaneet; "apua ei tarvitakaan", kuulutin päämajaan.

[Kurpizza]

Olen kartanon sohvalla ja katson kun ovesta astui sisään aviomieheni vihaisena...

"Mitäs nyt?"

"Ne jävlarna pakottivat itse Herren rekisteröitymään jotta voin jatkaa pikavippibisnestäni. Sillä olen rahoittanut tämän kartanon, elämäni, haaremini, mersuni... Mutta ei haittaa; nyt Minulla on tunnukset. Rekisteröin myös sinut."

Sitten hän ojensi minulle paperilapun johon oli kirjattu tunnus ja salasana Internettiin... En olisi koskaan voinut kuvitella maailman tulevan tälläiseen tilaan... Onneksi sentään mieheni pikavippifirma menestyy ja työllistää yhden henkilön; aviomieheni...

Olin kerran nähnyt kuinka Hän maksoi kapakassa majailleelle köyhälle punikille taskurahaa jotta tämä pelottelisi velallisia... Siinä Herre tosiaan on onnistunut kukaan ei ole koskaan jättänyt maksamatta yhtä henkilöä lukuunottamatta, mutta hänet hirtettiin munistaan ratsastajapatsaaseen ja poliisi ainoastaan totesi kyseessä olleen itsemurha.

"Meidän täytyy ehkä luopua ylellisestä elämästämme, nainen...", Hän sanoi.

"Mitä tarkoitat?", vastasin

"Kuulin juttua että Internettiin rekisteröitymisen vakiinnuttua mitään ovea ei saa auki ilman tunnistautumista, joista menee tieto yhteiskunnan arkistoihin..."

"Miten se meihin vaikuttaa?"

"Joudumme Kapitalistikerhon talutushihnaan. Minulla on ensikäden tietoa asioista koska olen ollut paikalla yrittäjänä kun asioista päätettiin.", Hän jatkoi ja huokaisi. "Tein niin paljon pikavippi-imperiumin eteen ja nyt joudun ehkä pakenemaan."

"Ei tilanne voi olla niin huono."

"Jos emme pakene ennen seuraavaa uudistusta se saattaa jäädä viimeiseksi mahdollisuudeksi poistua poliisivaltiostamme. Pääsempähän elämään kuin askeetti..."

(jatkuu)

En ikinä esiinny IT:n tarinoissa :DDDD

Omg, en oo huomannu

(Kurpizza, eräs anarkistijonne ei ole Trotski, sillä on oma tarinansa...)

[Sinisiipinen]

Tervehdin ystävääni Alicea ja hänen seurassaan istuvia Oceania ja VeHiä, sekä istuuduin pöydän ääreen juoruamaan ja puhumaan Kotkon älynväläyksistä; minulla oli asiasta suoraa tietoa koska olen sihteeri, jonka tehtävä oli kirjoittaa kaikki ylös, Ocean ja VeH sen sijaan olivat siivoojia ja Alice toimi jonkinlaisena pomon puhelinvastaajana.

Kun kaverini olivat juorunneet aikansa ja katsoin ettei ketään muuta ollut kuuloetäisyydellä kuiskasin; "Mitä mieltä olette Kapitalistikerhosta?"

Ocean: "Mitäs vitt*u Kotkon liikekumppanit meille kuuluu?"

Alice: "Yhdentekevää kunhan saadaan palkkamme."

VeH: "Mitä tiedät Kapitalistikerhosta."

Kerroin heille kaikki tietoni, jotka olivat sillä hetkellä vähäiset; tiesin, että Kapitalistikerho oli kaikkien maailman suuryrittäjien yhdessä perustama liittouma johon kuului myös pieniä ulkomaalaisia perheyrityksiä joilla tuskin oli minkäännäköistä valtaa liiton sisällä.

Alice mietti ja totesi että ennen tuollainen olisi ollut laitonta monopolin rakentamista, mutta nyt ei enää tuntunut olevan korkeampaa oikeuden jakajaa kuin Kapitalistikerho joka pystyi pakottamaan netissä olevan mielipiteenvapauden tarkkailunalaiseksi.

VeH: "Mikä asema Kotkolla on?"

"En tiedä...", vastasin

Ocean: "Tuskin pomon kaltainen munanlutkutt..."

Sitten hän lopetti sanansa kesken kun Kotko käveli paikalle seurassaan Empty ja Hekekee, jotka keskustelivat jostakin; mutta onneksemme Kotko jatkoi matkaansa hissille. Kuitenkin Empty käveli meidän pöytämme luokse ja hymyili Oceanille... Hekekee meni vähäksi aikaa kirjoittamaan jotakin työtehtäväänsä.

Empty: "Moro, kulta. Oletko vielä parisuhteessa sen Rapen kanssa?"

Ocean: "Mitä sithe vaik oonki?"

Empty: "Meinasin ett' voitais pistää vähän kermaa letun väliin, tiedäthän."

VeH kikatti ja Alice puri huultaan jotta ei nauraisi, mutta itse pidin tuota ehdottomasti kauheimpana vertauskuvana jonka olin kuullut. Ocean kuitenkin vastasi hymyllä ja nousi pöydästä seuraamaan Emptyä. "Ei Rapella mitään väliä oo."

Hekekee otti lasin vettä ja sai viimeisteltyä kirjoitusurakkansa sitten hän meni Alicen viereen vastaanottamaan suudelman ja sitten hän kertoi meille kiroillen että pomo on tekemässä elämänsä virhettä.

"Perkeleen Kotko aikoo tehdä maailmasta suuren poliisivaltion jossa kaikki askeleet ja hengenvedot kirjataan ylös... Heti kun nettimellakat lakkaa alkaa niin sanottu "suuri oviuudistus" josta keskustelin äsken Emptyn ja Kotkon kanssa."

"Mikä se on", kysyin Vehin kanssa.

"Uudistus jonka ansiosta yhtäkään ovea ei voi avata eikä sulkea ilman että tieto siitä ilmestyy valtiolle: kaikkiin oviin asetetaan uudenlainen lukko joka toimii eräänlaisella henkilöllisyyskortilla tai -merkillä. Sen jälkeen ei saa pitää kenellekään ovea auki, koska jokaisen on kirjattava sisään- tai ulosastuminen kortillaan, eikä kenenkään korttia saa lainata, koska muuten syyllistyy tietorikokseen."

(Jatkuu, koska merkkiraja)

Tiesin, että väärinkäytön välttämiseksi useiden viestien lähettämistä lyhyen ajan sisällä on rajoitettu. X)

Hyvä jatko oli ja ihan ovela tarina.... Olen Sinisiipisen kanssa samaa mieltä vertauskuvistasi...

(Jatkuu pitkästä aikaa, koska Minulla on hyviä tosiuskomuksia tästä tarinasta.)

[Kurpizza]

Katsoin aviomiestäni silmiin "eikö ole toista mahdollisuutta? Mitä jos jään tänne?"

"Kapitalistikerho on paljastunut pelkäksi nieriäsakiksi... För helvete Me (Minä vaimo) kuolemme jos emme häivy täältä ennen uudistusta...", sitten hän löi seinää, jonka kestävälle puulle ei käynyt kuinkaan.

Herre kuiskasi: "olisi melkoinen vahinko jos kuolisimme auto-onnettomuudessa" ja hymyili.

"Mitä oletko menettänyt järkesi?" huudahdin säikähtäneenä.

"Nainen se on pelkkää satua jonka mainostamme kansalle, nyt on aika mennä pankkiin ja kauppaan."

Sitten nousin ylös ja aviomieheni kanssa kävelin limusiinillemme, mutta sitä ennen Herre otti mukaansa koristeena toimineen Colt Python -revolveri, jonka eräs velallinen antoi maksuksi.

Noustessamme autoon hän huusi kuljettajalle "pankkiin, fenno!"

Kuljettaja näytti peilistä katsottuna ärsyyntyneen ettei häntä koskaan kutsuttu nimellään, mutta hän oli tottunut tälläiseen... "On aika taas mennä Herreni sveitsiläiseen pankkiin, koska fennot eivät kuulemma pidä bisnes-salaisuuksia yhtä hyvin kuin sveitsiläiset.", kuljettaja ajatteli ja huokaisi "milloinkohan tämä paska loppuu? Miksi sain työnantajaksi tuollaisen miehen, joka muistuttaa yhdysvaltalaista tele-evankelistaa rahojensa ja käytöksensä perusteella."

Radiosta soi nykyään ainoastaan Kapitalistikerhon hyväksymää musiikkia, joka piti kansan tyhmänä, kuten räppiä sen vuoksi kuuntelimme nauhoitettua Voltairea vuorossa oli 'Industrial revolution and how it ruined my life', mutta heti kun pääsimme kauniin betonipankkimme luokse Herre nousi autosta ja käveli sisälle vaimonsa kanssa.

Katsoin aviomiestäni joka käveli paikalla työskentelevän naisen luokse ja alkoi puhumaan jotakin, sitten Herre otti esille kolme avainta kolmea kassakaappiaan varten. Osallistuessani säkkien kantamiseen näin laput joilla kaapit erotettiin toisistaan; ensimmäisessä luki "enkelienergia myyntitulot", toisessa "pikavipit" ja viimeisessä "tuomarikaverimme".

Kannoimme valtavat rahasäkit pois pankista vartijoiden saattaessa meitä; sillä pankinjohtaja oli huolestunut mellakoista ja pelkäsi turvallisuutemme vuoksi.

Lopulta kun kannoimme kaiken autoon Herren kuljettaja katsoi kummissaan kunnes kuuli seuraavan käskyn "kauppaan, fenno!" siellä me ostimme valtavat määrät purkkiruokaa ja selviytymistarvikkeita, sitten ajoimme Herren omistamaan hylättyyn öljysatamaan ja kannoimme tavarat viereisessä metsässä sijaitsevaan piilobunkkeriin.

Herre tosin meni sitä ennen murhauttamaan eräällä velallisellaan bunkkerin sijainnin tietävät ja sen jälkeen velallisen ja viimeistelynä "kuljettaja fennon" jonka kuolema lavastettiin mellakoitsijoiden tappamaksi sivulliseksi.

Palatessamme bunkkerille ja hyljättyämme lopullisesti automme vastaamme tuli joukko mellakoitsijoita jotka olivat päättäneet ottaa metsän tukikohdakseen; välttääkseen aseellisen välikohtauksen Herre majoitti tärkeimmät kapinalliset bunkkeriin ja loput sen yläpuolelle metsään hökkelimajoihin. Kapinalliset näyttivät saaneen sotaansa valtiota vastaan organisaatiota, eivätkä enää olleet tuhansia hajanaisia ryhmiä ympäri maailmaa... Sota oli vasta alussa...

[Assassin]

Nykyään kapinat olivat joka päiväisiä ja melkein taukoamattomia joten olimme myös illalla Halfelfin kanssa vahtimassa seudunrauhaa, kaverillani oli mukanaan matka-TV, josta kuului tiedote: "Valtion hyväntekijä Herre on kuollut.

Tapauksesta tiedetään vähän, mutta Hänen kuljettajansa löytyi kuolleena ja Herren kerrotaan paenneen paikalta vertavuotavan vaimonsa kanssa, mutta mellakoitsijat ahdistivat heitä joka suunnasta joten Herre päätti luotettavan lähteen mukaan ottaa henkensä polttamalla itsensä ja vaimonsa jotta heidän ruumiitaan ei häpäistäisi."

"Miksi kaikki typerykset kulkevat kaduilla vaikka tietävät täällä olevan turvatonta?", Halfelf kysyi.

"Niin pelkkä itsemurha tuokin oli. Itsemurha jonka olisi voinut helposti välttää... Vuoden turhin kuolema...", vastasin

(Jatkuu)

On niin suloista, kun kirjoitat itsestäsi kolmannessa persoonassa "ulkopuolisen" silmin.

Minulla taisi mennä jokin ohi, koska olen väsynyt. Vaihteeksi.

Tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista suolistotarinoista. Toivottavasti jatkoa tulee pian.

(Siiliö, mietinkin lukeeko tätä kukaan muu kuin nieriä, Kurpizza ja Minä sillä näyttökerroissa näkyy jopa ne jotka vilkaisevat kerran ja sitten lopettavat lukemisen hoksattuaan ettei tämä ole parin hengen vuoropuhelu vaan monimutkainen verkko jonka eri puolia kuvataan neljästä kulmasta.)

[Assassin]

Matka-TV lopetti uutiset tiedotuksella että jokaikisessä koulussa opetetaan nyt esperantoa tai ne menettävät valtion tuen ja joutuvat vastaamaan poliisille teostaan; "Tulevaisuuden maailmassa puhutaan ainoastaan yhtä kieltä! Maailman helpointa kieltä! Maailman laajuista kieltä!", joku Kapitalistikerhon ideoitsija totesi lähetyksessä yleisön taputtaessa "kaikki kirjat on käännettävä esperantoksi ja vähemmistö kulttuurit tuhottava yhteiskuntarauhan saavuttamiseksi!"

Halelf katsoi mietteliäänä automme ikkunasta ulos ja totesi että on ihmeellistä että arabia tuhoutuu esperanton tieltä ja jokaiselle tulevalle sukupolvelle opetettaisiin ainoastaan esperantoa... "Mutta jos en tekisi työtäni menettäisimme palkan joka elättää meidät".

Sitten hän ojensi minulle jonkinlaisen kirjasen jonka otsikko oli "Universaali kieli", sen alku oli maailmanlaajuisen kielen tärkeyden korostamista ja seuraavaksi oli selitys mitä esperanto on:

"Esperanto on lääkäri L.L Zamenhofin keksimä nerokas idea kieleksi joka jokaisen on helppo oppia, siinä on yksinkertaisempi kielioppi kuin muissa maailman kielissä ja esperanto on johdettu latinalaisista kielistä joten eurooppalaisille se on erityisen helppoa."

Tarkkailtuamme katuja koko yön sain kuulla että kapinalliset olivat nyt paenneet kaupungeista perustamaan lainsuojattomia alueita metsiin, vuoristoseutuihin ja muualle, sekä Kapitalistikerho todisti maailmalle oitis kuka oli ruhtinas tapattamalla Italian mafiasuvut ja asettamalla heidän hirtetyt ruumiinsa kaikkien nähtäväksi ja kuvattavaksi kahden vuorokauden ajaksi. Mediassa esiteltiin hurraavia italialaisia jotka ylistivät Kapitalistikerhon tuomaa maailman rauhaa tekstitykset olivat suomeksi ja esperantoksi vielä; tulevaisuudessa ainoastaan esperantoksi ja suuri oviuudistus oli nyt toteutunut kapinallisten paettua.

[Sinisiipinen]

Aamulla astuttuani työpaikan ovelle nostin esiin korttini ja asetin sen ovenvieressä olevaan "Kotkon reikään" kuten työkaverit sitä kutsuivat kun ovi tunnisti minut sain luvan mennä sisälle.

Hississä yllätyksenä kanssani oli samaan aikaan kravaattikaula-Kotko juhla-asussaan ja joku tyyppi [huomaa mitä tein tässä] jota en tuntenut hän oli kuulemma toisesta firmasta esittelemässä meille Kapitalistikerhon uusimpia saavutuksia.

Saavuttuamme työpaikallemme menin oitis kirjoituskoneen luokse ja aloin näpyttämään heti kun tulokas esittäytyi Jokutyypiksi ja kertoi olevansa Kapitalistikerhon Suur-Suomen ja Viron yhtenäisprovinssin ulkomaantiedottaja;

Hän aloitti puheensa sanoen: "Uudistuksemme ovat johtaneet kansan jakautumiseen kahtia, moukat vastustavat ulkomailla esperantoa jonka he kokevat "uuden Baabelin tornin rakentamiseksi", sekä oviuudistusta kritisoidaan yksinäisyydelle uhkana koska valtio saa tietää jopa mistä oman talonsa ovista kulkee ja viimeisenä uhkana pidetään nyt Internet-uudistusta joka aikoinaan herätti niin paljon kohua."

Kotko hymyili saavutuksilleen edellisten asioiden tulevaisuuden päättämisestään vaikka kaikki meistä tiesivät ettei Kotkon kaltainen pikkufirmaa johtava "munanlutkutt..." paljoa vaikuttanut Kapitalistikerhon sisäisiin päätöksiin.

Kotko: "Kertokaa onko kyseessä sotatila ja kummat ovat voitolla?"

Jokutyyppi: "Monien ihmisten perheet ovat jakautuneet isä poikiaan vastaan ja valitettavasti joudun ilmoittamaan veljeni paenneen uudistuksia... Mutta tiedän että me voitamme koska kaikki ruoantuotanto on Kapitalistikerhon hallussa ja kapinalliset saavat aseita ainoastaan varastamalla meiltä lukuunottamatta jenkkejä joilla on aseita."

Hän jatkoi: "useat ryhmittymät ovat kaaoksen aikana vallanneet tukikohdikseen raivaamatonta korpea ja luulevat olevansa jotakin; Amerikassa joukko katolisia julistivat erään saaren olevan [sitten hän teki käsillään lainausmerkit ja virnuili] "Herran Jeesuksen Kristuksen turvapaikka viimeisien aikojen pyhille" ja pohjois-Afrikassa taas on useita Allahin maaksi julistettuja aavikkoseutuja joita en edes vaivautunut laskemaan. "

"Kaaos alkaa kuitenkin kaupunkiemme osalta rauhoittumaan nyt teemme väliaikaisia muureja kaupunkejemme ympärille ja suunnittelemme hyökkäyksiä kapinallispesäkkeisiin. Edistys ei saa pysähtyä vanhoillisten typerysten tieltä!"

(Jatkuu)

XD Tämä on oikeasti hyvä tarina.

(Vaimo, onko siinä jotain epäiltävääkin? Ainut mistä en pidä on otsikko mutta en keksinyt parempaa.)

[Nasse]

Majailimme datšalla kunnes yhteiskunta päätti asunnon olevan osa asumatonta syrjäseutua, joka piti muuttaa asunnoksi tai tuhota ettei se palvelisi kapinallisia heti kun kuulin lentokoneen äänen ja tajusin olevan sotatila juoksutin komrade Trotskin perunakellariin ja heittäydyimme maahan. Yht'äkkiä kaikki pasko ei vertauskuvallisesti osunut pönttöön vaan datšani oli hajallaan ympäri maataja yskin toverin kanssa perunakellarissa.

Lopulta äänten vaiettua ja pölyn laskeuduttua nousin kiviportaat yös havaitakseni että olemme mahdollisesti jumissa seinän ja katon siirtäessä olomuotonsa perunakellarin ovelle.

Trotskin kanssa viskoimme rojua kellariin ja yritimme raivata tietä pois, lopulta pelastava valo häämötti edessä mutta tiellämme oli lasinsirpaleita, joten viittasin nuorempaa toveria menemään ensiksi; hän työnsi kädellää siruja pois ryömiessään mutta yksi osui navan alapuolle. "*kivunhuuto* PERKELE!"

"Älä mekasta komrade emme tiedä onko turvallista.", huomautin.

"Ei ne näin nopeasti ole voinut saapua pommituksen jälkeen", komrade vastasi ja nousi katsomaan auringon valoa ja särkynyttä datšaa, "miten ne nyt näin pahasti pommitti?"

"Luultavasti pelkäsivät talon ja elintarvikkeiden menevän kapinallisille ellei sitä tuhota ensin.", vastasin ja nousin kivuitta pois mökkini raunioiden keskeltä "Helvetin kuustoista! Sähkönuija jäi raunioihin!"

"Nyt ollaan aseettomia kuin unalmavaltiomme Sointulan pioneerit", komrade Trotski totesi hieroen alavatsaansa ja kiroten lasinsiruja. Haisimme vodkalle kömmittyämme lätäköiden ja sirpaleiden läpi.

Poimimme valtavimmat lasinsirut peileistä ja pulloista, niillä yritimme sytyttää talon jäännöksen tuleen jotta pääsisimme eroon todisteista, kun roihu syttyi juoksimme metsään jossa olimme kuulleet kapinallisten pesivän;

lopulta saavuimme jonkin leirin luokse; "Seis! Ei askeltakaan! Olemme aseistautuneet antaudu!", muukalainen huusi.

Nostimme komraden kanssa kädet ylös ja laskeuduimme polvillemme, jolloin muukalainen käveli selkämme taakse ja sanoi "ei vartijat noin viinalta haise! Oletteko meikäläisiä?"

Myönsimme asian jolloin asemies esittäytyi Biologinaluksi ja kertoi paenneensa kuullessaan opiskelupaikkansa uudistuksista kaverinsa Siiliön kanssa ja mukana oli mies joka esiteltiin "Raippariksi" vaikka Siiliö sanoi "se on Rape".

Otimme suunnitelmaksi etsiä lisää kapinallisia ja yön päätimme viettää metsänsuojassa viidenhengen seurassa, jossa aseina oli yksi metsästyskivääri ja kaksi keittiöveistä.

(Jatkuu)

"Lopulta äänten vaiettua ja pölyn laskeuduttua nousin kiviportaat yös havaitakseni että olemme mahdollisesti jumissa seinän ja katon siirtäessä olomuotonsa perunakellarin ovelle."

Voiko tuota enää hienommin sanoa. XD Biologinalusta on tullut väkivaltainen...

Teksti oli kirjoitettu vauhdikkaasti, mutta oli sisällöltään mielenkiintoinen ja ilmaisuvoimaltaan hyvä.

[Kurpizza]

Päivät bunkkerissa tuntuivat ikuisuudelta, sekä näin yhä silmissäni kuvat verta vuotavista ruumiista, joita maa oli täynnä ja bunkkerissamme majaili meidän lisäksemme neljä tuntematonta kapinallista - sekä yläpuolella metsässä vähemmän arvokasta porukkaa -, joiden kanssa aviomieheni keskusteli:

Herre: "Ketäs helveten fennon pentuja te olette olevinanne?"

Muukalaisten kasvot oli peitetty mustalla huivilla joita terroristit pukivat, silloin he ottivat ne pois ja niiden alta paljastui pari naista ja pari miestä, jotka esittäytyivät seuraavalla tavalla;

Ensimmäinen nainen oli FNFN ja toinen Santiny, onnekseni heistä molemmat eivät vaikuttaneet kiinnostuneelta aviomiehestäni jonka libido vaati makaamaan jokaisen bunkkeriimme eksyneen naisen.

Miehet olivat Kiekkoilija ja Preppertowwz, joiden läsnäolo häiritsi Herreä koska bunkkeri oli suunniteltu vain kahdelle, silti ei naisten läsnäolo haitannut, joten Hänen oli pakko mukautua asiaan ja pysyä hiljaa, nyt oli keskustelun aika;

Santiny: "Tietääkö kukaan Kapitalistikerhon aseistuksesta?"

Fnfn: "Pystyvätkö he hyökkäämään tänne?"

Kiekkoilija heilutti päätään sivuille kieltäytymisen merkkinä ja Preppertowwz totesi: "Totta vit*ssa ne pystyvät, senkun polttavat tämän metän ja..."

Herre: "Jos ne sytyttävät tämän metsän tuleen, se ainoastaan saattaa tulen leviämiseen kaupunkiin, joten niin ei tapahdu."

Kiekkoilija: "Oletko varma?"

Herre: "Mistä hitøsta luulet että ne eivät polta kaikkia maailman metsiä? Eikö ne tarvitse mielestäs' puutavaraa yhtään?"

Osallistuin keskusteluun kysymällä että kuinka monta henkeä yhteisössämme nyt oli juuri tässä metsässä. Fnfn vastasi: "ylhäällä on meidän lisäksi neljäkymmentä teltoissa".

Silloin hätääntynyt lapsi juoksi ja huusi bunkkeriin "Tankki! Ne tappaa meidät!

Otimme oitis kaikki mahdolliset aseet ja ryntäsimme ylös metsään, jossa kauempaa kuului koneen ääntä ja puiden kaatumista, sekä oksien rasahtelua; nyt oli aika puolustautua sillä Kapitalistikerho ei viivyttelisi näiden viattomien lasten ja kapinallisten teloittamista.

Otimme Santinyn kehoituksesta saunahalkoja bunkkerista ja ryömimme maata pitkin lähemmäs teräs hirviötä sitten heitimme ne tankin telaketjujen väliin jolloin vihollisemme pysähtyi mutta ikäväksemme tykki kääntyi yhä silloin huusin; "Jos ammut kidutamme sinua niin että kuolema tuntuu lievältä siihen verrattuna!"

Silloin vastentahtoisesti mies astui ulos vaunusta, jolloin Kiekkoilija kysyi: "Miksi ette tuoneet enemmän aseita mukananne?"

Mies pysyi vaiti jolloin häntä iskettiin jalkoihin saunapuilla. Silloin miehen äänihuulet aukenivat ja sanat kuuluivat oitis: "Valtio ei tiedä missä olette, joten meillä on tankki jokaista metsää kohden."

Kiekkoilija joka oli tottunut armeijassa tuollaisiin koneisiin nousi oitis kyytiin ja käänsi tykin kohti kaupunkia meidän poistaessa halkoja telaketjujen välistä.

Kohta olisi aika hyökätä ennenkuin Kapitalistikerho tajuaisi virheensä, silloin meitä kohti juoksi viisi miestä joista yhdellä oli metsästyskivääri ja kahdella veitset. Kohta olisi aika yrittää vapauttaa kaupunkia, mutta Herre näytti mietteliäältä "vaikka voittaisimme koko mantereen Aasia, Amerikat ja Afrikka olisivat Kapitalistikerholla ja emme tiedä miten niiden on käynyt. Sodasta tulee pitkä..."

(Jatkuu!)

Hyvä pätkä. Yhdellä tankilla maailman valloitukseen, tämän haluan lukea.

(Nieriä, oikeastaan aloituskappale oli selvin, mutta sitä ei pystynyt ymmärtämään koska olen sekoittanut jokaisen pääkertojan näkökulman toisiinsa jotta tämä on tositeeveesarjojen kaltaista "kastiketta" jonka seuraamista ei pysty lopettamaan.
Vaimo, melkoinen Deus ex machina mutta... En pysty jatkamaan yhtä tarinaa viittä sataa viestiä...)

[Sinisiipinen]

Jokutyyppi hymyili mielipuolisesti ja väitti panssarivaunumme antavat kapinallisille turpiin ja tulevaisuudessa historiankirjoissa on kokonaan oma kirjansa tälle sodalle, siitä kansa tulee oppimaan että Kapitalistikerho hallitsee!

"Totisesti hallitsee!" huusivat Kotko, Hekekee, Empty ja jokainen muu huoneessaolija kohottaen kätensä kunnianosoitukseen. Minäkin teeskentelin olevani kiinnostunut tilanteesta, vaikka tein tätä ainoastaan rahasta. Tunsin itseni hiphophuoruliksi, vaikka seksiä ei sopimukseen kuulu.

Empty nosti jääkaapista pullon ja laittoi sen kiertämään pöytää; ensiksi se pysähtyi herra Kotkon edessä joka ryyppäsi puolet sitten Empty otti lasillisen, Hekekee tarjosi minulle mutta kieltäydyin jolloin hän kaatoi itselleen lasin ja joi "Kapitalistikerhon kunniaksi!", kyseinen huuto kuului esperantoksi rakennuksemme halki.

Kotko päätti että nyt on aika pistää pirskeet pystyyn voittomme kunniaksi ja sitten siirryimme kertomaan millaista tulevassa Kapitalistikerhon voiton triumfissa tulee olemaan, sitä kuinka paljon kansaa siellä on ja kuinka seuramme hallitsee ikuisesti tulevaisuudessa yhtä kansaa, joka puhuu esperantoa ja on velvollinen maksamaan kaikki veronsa Kapitalistikerholle, sekä työskentelemään orjana hallitsevalle luokalle.

[Assassin]

Halfelf oli sanomassa jotakin ajatustaan kunnes hänet keskeytti kuulutus; "Liikekannallepano! Kapinalliset hyökkäävät kaupunkiin Kotkostad! Kaikki puolustamaan! Kansakuntamme viattomien lasten ja äitien veri on käsissänne jos ette voita!"

Halfelf kysyi vitsikkäänä: "Kuka haluaa tälläistä panoa?"

Vastasin: "Ai nyt kaupunkimme nimikin on vaihdettu..."

Silloin ajoin kohti kaupungin vesitornia, joka oli tiettävästi korkeimmalla paikalla, Halfelf kysyi mitä olen tekemässä, koska kapina oli toisaalla, sanoin: "Me ammumme ylhäältä alaspäin ja katsomme ensin niiden aseet".

Pysäyttäessäni auton juoksimme kaivamaan paksista tarkimmat kiväärit, jonka jälkeen kävelimme ovelle josta Halfelf tunki korttinsa tunnistautumiskoloon ja sen jälkeen tein saman.

"Ketä olette?", työläinen huusi katsoessaan meitä.

"Valtion sotilaita!", huusimme "tarvitsemme hyvän ampumapaikan!"

Juoksimme portaita ylöspäin niin nopeasti kun voimme, kompastuin välissä mutta nousin kiroten ylös ja jatkoin matkaa; ylhäältä katsoimme maata tähtäimen läpi miettien tulevaa:

Näimme panssarivaunun joka ampui poliisiaseman hajalle ja useita kymmeniä rosvoja en pystynyt sanomaan monta niitä oli, mutta ammuin yhtä kohti ja katsoin kuinka hän kaatui maahan; rosvot sytyttivät rakennuksia tuleen ja ampuivat jokaisen joka saapui heitä vastaan. Valtio oli oikeassa he olivat sydämettömiä kuten sanottiin.

"Kuole saasta!", Halfelf huusi ampuessaan rikollisia kohti, mutta hetken päästä useimat heistä pääsivät pois tähtäimestämme rakennusten taakse suojaan.

Huusin radiopuhelimeen "Kotkostad pyytää apuvoimia naapureiltaan sotaan rosvoja vastaan! Toistan: Kotkostad on kusessa lähettäkää apua!"

Tuntematon mies vastasi: "Kestättekö hyökkäyksen?"

Vastasin: "Kyllä, mutta suuriosa kotkostadista palaa kokonaan jos..."

(Jatkuu!)

"Kotkostad on kusessa lähettäkää apua!"

XD Virkakieltä tosiaan... XD

[Nasse]

Kuulimme mekastusta kauempaa metsästä, jolloin päätimme juosta uusien ystäviemme Biologin, Siiliön ja "Rape"-Raipparin kanssa kohti kyseisiä puiden kaatumista muistuttavia sulosointuja; perillä näimme Kapitalistikerhon panssarivaunun ja kasvonsa peittäneitä naisia, sekä miehen jonka olin nähnyt televisiossa aikoinaan... En muistanut kuka se on...

Biologi ampui ilmaan ja kysyi "mitäs sakkia te olette? Puskajusseja metsä täynnä?"

Yksi kasvonsa peittäneistä naisista vastasi "Kapitalistikerhon vihollisia jotka juuri hyökkäävät vapauttamaan kaupunkia riistovallasta, ennen kuin Kapitalistikerho hakee vaununsa takaisin."

Liittyimme seuraan komrade Trotskin ja uusien tuttavuuksiemme kanssa, silloin tuntematon mies ojensi meille aseet ja suurinpiirtein kahdenkymmenen hengen ryhmittymä ja vaunu lähti kohti kaupunkia, jonka nopeasti kyhätty "muuri" hajosi hetkessä ja sen jälkeen poliisiasema.

Tuntui kuin olisimme yllättäneet koko kaupungin housut kintuissa yhtäkään poliisia ei näkynyt vaan heillä oli ongelmia pelastaa itsensä; ammuin komrade Trotskin kanssa jopa sivullisia koska heillä ei ollut munaa sotia Kapitalistikerhoa vastaan.

Vastarintaa yritti kolme sotilasta jotka tappoivat tuntemattomia sotilaitamme, kunnes kuolivat itse. Sitä pelottavampaa vaaraa ei ollut lukuunottamatta "näkymätöntä vihollista" joka ampui meitä kohti kauempaa paikasta jota emme havainneet,

"För helvete!", mies huusi Biologin saadessa luodin kylkeen, juoksimme oitis Trotskin kanssa kantamaan Biologia kauemmas luotisateesta joka niitti puolet porukoistamme ennen kuin pääsimme talojen suojaan.

Jäljellä oli ainoastaan tankki, minä, Trotski, ne kaksi hunnuttautunutta naista, mies - jota en edelleenkään tunnistanut -, edellisen vaimo/tyttöystävä(???), Raippari ja Siiliö, sekä Biologi jota kannoin kunnes asetin hänelle takkini tyrehdyttämään verenvuotoa ja kaadoin haavaan viinaa; Biologi huusi "polttaa!" sekoituksen valuessa haavan päällä.

[Kurpizza]

Sotaretkemme muuttui oitis kevätretkeksi kohti Danten helvettiä; useat meistä kuolivat ja Herre lohdutti sanoen että Kapitalistikerho voi koska tahansa saada vahvistuksia viereisistä kaupungeista.

Katsoin kantamaani kivääriä, jonka olin napannut kuolleelta naiselta... Sitten kohotin katseeni kohti taivasta; ulkopuolelta tuleva tulitus oli lakannut, eli tarkka-ampuja ei nähnyt meitä, tankki jossa Kiekkoilija oli räjäytteli rakennuksia hajalle ja lietsoi pakokauhua siviileissä, joista eräs oli ampunut yhden meistä ja sitten heittänyt aseensa maahan ja nostanut kädet ylös antautumisen merkiksi.

Herre väitti että saksalaiset tekivät aikoinaan samalla tavalla sodan lopussa.

Mietimme Fnfn:än ja Santinyn kanssa pitäisikö Biologi nostaa panssarivaunun suojaan, mutta Herre sanoi että sitten häntä ei saisi pois jos joutuisimme hylkäämään tankin räjähdysuhan vuoksi.

"Mikä korkea paikka sijaitsee pois täältä josta voi ampua meitä kohti?", kysyin

"Jokainen kerrostalo ja pilvenpiirtäjä joka jää tuolle puolen", Nasseksi esittäytynyt mies huusi ja osoitti kohti varjostavaa rakennusta jonka takana piileskelimme.

Sitten tankkimme tajusi kohteen ja ampui kohti kerrostaloja, pilvenpiirtäjiä kunnes jäljellä oli enää muutama kerrostalo ja erittäin korkea koulurakennus. "Panokset loppuu kohta päättäkää viimeinen kohde!", panssarivaunusta kuului.

Trotskiksi itseään väittänyt juoksi kadun toiselle puolelle ja loikkasi auton taakse katsomaan vaihtoehtoja hän joutui kuitenkin makaamaan maassa kokoajan koska auton ikkunan lävisti luoti heti merkkinä että tarkka-ampuja -kaverimme tiesi hänen sijaintinsa, silloin Trotski huomasi välähdyksen tähtäimestä ja päätteli luodinlentoradasta että se ammuttiin vanhasta... "Mikä helvetti se on?", hän hapuili rakennuksen nimeä "Nasse se paikka missä ryyppäsimme silloin..."

"Vesitorni!"

"En tiedä pystynkö tähtäämään hyvin tuonne...", Kiekkoilija ilmoitti.

"Ammu kukkulaa jolle se on rakennettu!", Santiny huusi Herren toistaessa hänen sanansa.

Kohta kukkula rupesi murenemaan ja torni alkoi sortumaan.

(jatkuu)

Voisit kohta mennä käsikirjoittajaksi Marvelille. XD

(Vaimo, hur så?)

[Sinisiipinen]

Hälytyskellojen soidessa juoksimme pakotunnelista poispäin työpaikaltamme; osa seurueestamme oli yhä päihtyneenä ja sen näki heidän juoksutyylistään, sekä pomomme Kotko hikoili, läähätti ja kirosi kuin ruotsalainen fennojen saunassa.

Lopulta Kotko asettui seinää vasten makaamaan: "En pysty..."

"Se ei ole yllätys, läski, olen palkkalistallasi ainoastaan koska parempaa ei ole", ajattelin ja katsoin kuinka Empty ja Hekekee ottivat Kotkon mukaansa ja taluttivat vähän matkaa kunnes he eivät kestäneet Kotkon kesäkiloja.

Kotko otti radiopuhelimen ja huusi: "Kotkostadiin on hyökytty, metsä täyteen tulta! Toistan: polttakaa kapinallisten metsä! Kukaan ei saa jäädä henkiin!"

Pystyin ainoastaan arvaamaan mihin hän otti yhteyttä ja toteltiikko häntä, mutta sitten Hekekee ja Empty katsoivat toisiaan ja kysyivät esperantoksi: "Kuka haluaa tienata enemmän rahaa kuin se mitä munanlutkutt... on teille maksanut koskaan?"

Silloin näin kuinka työväestömme tappeli toisiaan vastaan, mutta Kotkon rojalistit hävisivät määrällisen vähyytensä vuoksi, itse en osallistunut Vehin ja Oceanin kanssa verilöylyyn vaan katsoin ainoastaan kuristettuja "rojalisteja", sekä Kotkoa.

"Mitä teette sille?", VeH kysyi.

"Miten niin SILLE?!?!?!", Kotko huusi.

"Myydään kapinallisille koko pàsk*", Hekekee sanoi.

"Paksukaisesta voitaneen pyytää melko hyvä kilohinta", Empty ehdotti.

"Voidaan kaikki ryhtyä eläkkeelle sen jälkeen", Ocean kertoi ja ajatteli mitä tekisi rahoilla samaan aikaan kun Kotko olisi kapinallisten vankina. Kotko huusi ettei hyväksy tätä ja jos häntä ei vapauteta Kapitalistikerho hirttää teistä jokaisen kuten Italian mafian!

Jäimme odottamaan tilanteen rauhoittumista, Kotko näytti erittäin typerältä mustassa juhlapuvussaan, joka oli hiestä märkä. Hekekee nappasi radiopuhelimen ja imitoi Kotkoa: "tilanne Kotkostadissa on erittäin hyvä emme tarvitsekaan apua! Toistan: Kotkostadilla menee paremmin kuin koskaan kapinalliset pakenevat parasta aikaa!"

Radiopuhelimesta kuului vastaus: "Metsä on tulessa joka suunnalta. Pärkkälän elukat käristyvät helvetin tulessa kuten asiaan kuuluu. *naurua* Meilläkin menee loistavasti, herra. Liekinheittimet hoisivat homman paremmin kuin oletit. Se ei ollut edes ainut metsä jonka poltimme!"

[Assassin]

Laskeuduimme portaita pitkin alas liukumalla kuin lapset tornin kaatuessa; emme ehtineet ulos vaan heti maantasalla heittäydyimme makaamaan ja Halfelf lausui šahadan sanoja, sekä mutisi jotain muutakin arabiaksi.

Vasen jalkani jäi kiven alle, mutta Halfelf rupesi ensiksi kaivamaan tunnelia ulospäin käsillään jotta emme kuolisi, en jaksanut odottaa kipeän jalkani kanssa vaan otin sähkönuijan ja puristin rystyset valkoisina kunnes löin sellaisella voimalla että jalkani päällä ollut paasi tuhoutui kokonaan ja mureni ylleni pienenä kiviromuna.

Halfelf teki samalla tavalla ulkopuolella, kunnes paikalle saapui ambulanssi josta nousi esiin kaksi naista toinen oli Nekokoneko ja toinen Shady, he rupesivat oitis hoitamaan jalkaani ja Halfelfin haavoja.

"Te jäätte henkiin ainoastaan koska olette valtion palvelijoita, ettekä siviileja...", Neko sanoi.

"Sellaista se valtion tärkeysjärjestys nyt on... Sijastanne on kuollut useita tyhjäntoimittajia ja reportteja.", Shady lisäsi.

Halfelf mietti sanomatta sanaakaan olimmeko sittenkään oikealla asialla vai huorasimmeko ainoastaan rahasta verenvuodattajina jotka voitaisiin korvata koska tahansa...

Minä katsoin alas kaupunkiin, joka oli liekeissä; niin myös viereinen metsä... Tämä näytti enemmän maailmanloppuun perustuvalta elokuvalta... Sodinko oikeasti tämän vuoksi? Ennen kansallisvaltioiden aikana ei vuodatettu näin paljon verta eikä tapettu näin paljon sivullisia. Onko soturilla kunniaa? Onko minulla kunniaa?

(jatkuu)

Luullakseni et ole katsonut yhtään Marvel-elokuvaa, mutta nekin ovat yleensä aika toiminnan täytteisiä.

Kotkon kilohinta oli paras.

[Nasse]

Kaupungista ei ollut jäljellä melkein mitään ja se mikä säästyi meiltä tuli pakokauhun vallassa ryöstelevien sivullisten tyhjentämäksi pakenimme pois enää meitä kohti ei ammuttu...

"Eikö kukaan hälyttänyt apua?", mies jota en tunnistanut kysyi.

"Sitä minäkin ihmettelen...", Santiny sanoi.

Kun palasimme kohti metsää huomasimme näin joka sai taluttamamme Biologin huutamaan; metsä oli liekeissä joka puolelta kuin venäläinen metsäpalo, jonka sammuttamiseen tarvittaisiin useita helikoptereita.

Koko maa tuntui olevan liekeissä, lopulta palon sammuttua juoksimme bunkkerille lukuunottamatta Biologia joka meni Kiekkoilijan tankilla; ajaminen oli palon vuoksi helpottunut huomattavasti luonnonesteiden tuhouduttua. Katsoimme entistä neljänkymmenen hengen telttayhteiskuntaamme jonka tilalla oli tuhkaa ja luita.

"Tämä ei ainakaan ole hyväksi Kapitalistikerhon maineelle", Raippari mietti ja otti kuvia metsästä. Kiersimme sitten kuvaamassa kaikkea mitä löytyi koska enää ei ollut mitään kaunista jäljellä ainoastaan tuhoa ja nuo kuvat aioimme tuoda jokaisen nähtäväksi.

Lopulta etsimme kirjapainon joka muuttui oitis propagandalaitokseksi, mutta sitten vaikeampi vaihe oli kuvien levittäminen. Sen ratkaisimme Kapitalistikerhon pettäneillä luopioilla jotka eivät olleet asiaa työnantajilleen paljastaneet.

Kuvat levisivät nopeasti valtakunnan halki... "Kapitalistikerholla tapahtui sama kuin Roomalle. Kultuurillinenintegraatio on liian hidasta. Johtajat todellisuudesta ja kansasta vieraantuneita ja tuhoaseet eivät taanneet rauhaa.", mies mietti sanoessaan vaimolleen;

Silloin en kestänyt enää ja kysyin "Kuka olet?"

"Minä olen joka olen. Sillä ei ole väliä. Kaverisi sai aikoinaan karkkirahaa.", mies vastasi ja osoitti Trotskia.

Trotskin silmät laajenivat ja sitten hän sanoi "sinä olet se joka maksoit velallisesi hirttämisestä?"

"Kyllä, mutta muista että poliisi ilmoitti kyseessä olleen itsemurha. Hän hirttäytyi munistaan ratsastajapatsaaseen itsetuhoisuuden vuoksi", mies vastasi.

"Herre!", komrade Trotski huudahti.

"Minä."

"Miksi petitte Kapitalistikerhon?", kysyin

"Koska en halunnut talutushihnaan."

Silloin meitä lähestyi omituinen saattue joka oli pukeutunut ruutuhousuihin ja virallisiin toimistopukuihin. Heillä oli mukanaan Kotko jonka Herre tunnisti. Maksoimme Kotkosta ja sitten annoimme lisää rahaa että he liittyivät seuraamme sodassa.

[Assassin]

Naisten parannettua jalkani nykylääketieteellä, otin radiopuhelimeni ja kuulutin viereisiin kaupunkeihin että me palaamme kansallisvaltioiden ja useiden kulttuureiden aikaan tämä kokeilu on vaatinut liikaa ihmishenkiä

Halfelf kuuli sanani ja heitimme yhdessä virkamerkkimme kaiken tuhkan sekaan, sitten lähdimme etsimään ihmisiä jotka tarvitsivat apuamme.

Radiopuhelimesta kuului kiroilua ja tappouhkauksia, sekä välillä joku toinen julisti nousseensa kapinaan. Oli hämmentävää ajatella että kun on yhteinen vihollinen kaikki rikollisjärjestöt, puolueet ja lahkot nousevat yhdessä sitä vastaan taisteluun.

Nousimme ambulanssiin ja puhuimme naisille, jotka ajattelivat samaa ja päättivät etsintätyönsä ohella auttaa meidät muiden ihmisten seuraan; päädyimme jonkinlaisen kirjapainon eteen.

Nousimme ambulanssista ja kerroimme että emme enää ole Kapitalistikerhon puolella vaan nyt meillä olisi yhteinen vihollinen jota vastaan suuntaisimme voimamme.

Tuhkasta kovien syntymäkipujen saattamana oli alkamassa uusi nousu – kansallisvaltioiden nousu Kapitalistikerhon sortovallan alta. Tämä vallankumous tuhosi yhteisen kokonaisen valtakunnan joka yritti liian montaa uudistusta liian nopeasti ja yritti tuhota ihmiskunnan uskon paremmasta kokonaan pois.

Menimme yhdessä juomaan hylättyyn majataloon ja viikkojen kuluessa kuulimme että enää Kapitalistikerholla ei ollut paljoakaan valtaa, mutta sen pääideologit olivat karanneet kuka ties' mihin.

Löimme lasimme yhteen; Herre huusi: "skål!"

"Mitä luulet nyt tapahtuvan", Siiliö kysyi.

"Menee aikansa ennenkuin maailmaan tulee rauha, rajoja ei ole koska Kapitalistikerho organisoitui huonosti ja tunaroi uudistusten vakiinnuttamisen kanssa.", Santiny vastasi.

"Ja visst, Kapitalistikerhon organisaatio tarkoitti Kapitalistikerhon hallitsemaa hallitusta, joka hallitsi poliiseja - jotka toimivat armeijana -, joka hallitsi kansaa.", Herre totesi.

"Mistä muuten saitte kahleet joilla sidoitte Kotkon?", Kurpizza kysyi.

"Oceanin makuuhuoneesta, sieltä se suukapula kanssa löytyi", Empty kertoi.

(Loppu! Kertokaa mielipiteenne teoksesta jos jaksoitte lukea alusta loppuun.)

Taputusta!

Hyvä tarina oli. Hiukan erilainen, mutta eihän se haittaa.