Olen parikymppinen nainen ja olen vasta viime aikoina alkanut ymmärtämään omien ongelmieni syitä ja taustoja ja tajunnut, että kaiken pohjalla saattaa olla lapsuuden ja nuoruuden etäinen suhde äitiini.
Olen suurperheen vanhin lapsi ja olen joutunut kasvamaan ja itsenäistymään nopeasti. Pienestä asti minulla on ollut jokin pikkuäidin tai kolmannen aikuisen rooli perheessäni. Pikkusisarukseni ovat melkoisia äidin ja isän lellikkejä. Tunnen että heidän suhteensa vanhempiin on paljon ongelmattomampi.
Perheessäni ei myöskään ole koskaan ollut tapana puhua asioista ja tunteista avoimesti. En ole koskaan esimerkiksi puhunut äitini kanssa naiseksi tulemisesta, en kertonut hänelle koskaan kuukautisisten alkamisesta, hän ei ostanut minulle ekoja rintsikoita eikä näistä asioista ikinä sanallakaan mainittu.
Teini-iässä sairastuin masennukseen ja syömishäiriöön, eikä näistäkään asioista tullut kotona puhuttua. Äitini ei osoittanut minkäänlaista huolta tai tullut juttelemaan, vaikka hän tiesi hyvin, että tuo ajanjakso oli todella raskasta.
En kehdannut ikinä pyytää äidiltä huomiota. Oetin aina, että on äidin (ja isän) velvollisuus aikuisina ja vanhempina puuttua, tukea ja opastaa. Mutta erityisesti äitini kohdalla en ole nähnyt hänessä tällaista puolta erityisesti minua kohtaan.
Toisaalta ymmärrän äitiäni. Hän on kasvanut tätinsä hoivissa, sillä mummoni oli kiireinen työssäkäyvä nainen ja harvoin kotona. Ehkä äitini suhde omaan äitiinsä on vaikuttanut siihen, millainen äidinrooli hänellä on, erityisesti esikoislapsen (minun) kanssa.
Vaikka ymmärrän äitiäni ja uskon, että hän on tehnyt parhaansa. Asia kuitenkin vaivaa minua enenevissä määrin. Minun on aina ollut todella vaikeaa puhua tunteistani, minulla on äärettömän huono itseluottamus, ja tunnen olevani jotenkin aivan hukassa itseni kanssa. Ihmissuhteissa minun on vaikea käsittää, miksi joku haluaisi olla kanssani.
Mitä enemmän asiaa mietin, uskon, että äitisuhteeni on kaiken tämän tunne-elämän vaikeuksien ja minäkuvan ongelmien pohjalla, sillä olen lapsuudessa jäänyt paitsi äidin läsnäolosta.
Onko jollakulla samoja kokemuksia? Haluaisin jollain tavalla pystyä korjaamaan vahinkoa ja ainakin viimeistään pystyä "katkaisemaan ketjun" mahdollisia tulevia omia lapsia ajatellen.
Etäinen suhde äitiin
7
343
Vastaukset
- Kerro suoraan
Mene juttelemaan ensin jonkun kanssa ja toimi sitten asiantuntijan neuvojen mukaan.
Olet vielä niin nuori, että ehdit saada kuntoon (= äitisi oppii olemaan äiti sinulle) asiat.
Ei oo kiva, jos joudut loppuiän kärsimään tästä.
Rohkeasti vaan. Kerrot äidillesi että et ole koskaan tuntenut, että saat rakkautta ja kerrot, että olet joutunut olemaan extra-äiti siskoillesi.
Sano ihan suoraan ja elä pelkää!
Itseni olis pitänyt tehdä sama aikaisemmin, en uskaltanut ja jouduin kärsimään turhaan.
Pitkä juttu.
Toimi sinä toisin ja sano suoraan äidillesi, että et oo ollut rakastava äiti ollenkaan sinulle.
Siinä se! - On ongelmat
Meitä on monia muitakin. Sitä ihmettelen miksi aina ne juuri kaikkein heikko itsetuntoisemmat tehtailevat heti lapsia niin kuin elämä olisi viimetipassa ja kamala kiire. Harva se korjailee yhtään mitään muuta kuin antaa mennä samaa rataa kuin esi- isät tai äiditkin.
Yksikään lapsia tehtaillut ei ole koskaan päässyt sen tasolle tai sen tasolle mihinkä on halunnut sen kakaranteon huumassa. Minua ei ymmärrä kukaan kun en ole vuosia tai vuosikausia hukannut elämästäni vaippojen vaihtamiseen ja lapsen lässy lässytykseen.
Vaikka oltaisiin mistä tahansa jääny paitsi niin lisääntymiskykykyisiä on ihan kaikki vajakit. Millään ei ole väliä kunhan vain saa lisääntyä ja jatkaa sitä samaa paskaa sukupolvesta toiseen.
Olisit käyttänyt ehkäisyä korjaus sarjana. Mutta sehän on kaikkein vaikein asia maailmassa, käyttää omaa järkeä. Juu ja tulevia ajatellellen, siis ajattelitko ihan maan täyttää? Juuri niin niilä tyhmillä mitä olet itsekkin? - huh-huh
On ongelmat -nimimerkillä taitaa olla juuri niitä ongelmia!
- reikä ei paikkaudu
No ehkä hän kuitenkin on juuri semmoinen järkevämpi, joka ei niitä kakruja tehtaile niin kuin eräät.
Minäkin olen miettinyt kun naapurissa on 3-lapsinen perhe. Isä ennenaikaisella eläkkeellä ja äiti no suoraan sanoen vähän seko. Mutta lapsia on täytynyt tehtailla vaikka ovat kummatkin tienneet mielenterveyden ongelmistaan jo nuorina. Naimisiin heti kun kykenivät ja sitten mukula toisensa perään.
Arvaa onko mukuloilla myös ihan niitä samoja ongelmia. Yksikään ei ole ns normaali. Eikä voi muuta odottaakaan kun vanhemmat ovat aivan toistaitoisia.
Perhe käy jatkuvasti akuutilla sairaalassa kun paljon lähempi terveyskeskus ei kelpaa sitten lainkaan. Kun siellä eivät kirjoittele pillereitä niin kuin "potilas" tahtoo.
Näiltä olisi siis pitänyt lapset ottaa huostaan sitä mukaa kun ne syntyivät, että olisivat saaneet edes jonkinlaiset mahdollisuudet rakentaa normaalin elämän poissa vanhempiensa sekoilun lähipiiristä.
Toinen "perhe" jossa nainen tehnyt neljä lasta kolmen eri miehen kanssa eikä tod minkäänlaisia eväitä huoltaa edes yhtä lasta. Nyt asuu neljännen miehen kanssa.
Kolmas "perhe" jossa nainen jo kauan ollut varhaiseläkkeellä, kolme lasta, kaikilla viiltelyä, syömishäiriöitä, itsemurha-ajatuksia. Mutta äiti kehuu kuinka hän rakastaa lapsiaan. Kaksi vanhempaa aivan menetettyjä, nuorin on kasvattina muualla ja näyttää siltä että hän pelastuu. Äiti seukkailee seksuaalisesti hyvin aktiivin miehen kanssa joten oli tod hyvä juttu että ainakin nuorin tyttö pääsi pois.
Kyllä se on hirveää että tuollaiset hankkivat lapsia, kun siihen hommaan ei tarvita ajokorttia.
Omat vanhempani oli kanssa outoja ja oli myös alkoholismia, silti hankkivat rutiköyhiin oloihin kolme lasta. Meistä kahdella ei ole omia lapsia mutta sisko on hankkinut neljä kahden eri miehen kanssa. Jonkinlaista pätemisen tarvetta että katsokaa miten MINÄ olen järjestänyt perhe-elämän vaikka meillä oli lapsuudenkoti ihan sairas. No ei ole hänkään onnistunut kun vähän pintaa raaputtaa. Lapset ovat hänelle olleet kuin koiria joita saa komentaa ja tällätä miten huvittaa. Aviomiesten kanssa onkin ollut vaikeampaa kun he ovat aikuisia.
Kyllä pitäisi itse kullakin olla sen verran itsetuntemusta ettei hanki mukuloita jos itsekin on rikki!
- Vaastaa kysymyksen
Ja entäs sitten?
Vastaa aloittajille ja kerro mitä hän tekee!
(ei sinun ongelmat oo nyt pääasia, aloita oma juttusi). - äidistävapaa
Minä vietin lapsuuteni neuroottisen äitini kanssa ja isällä oli todella vaikeaa äidin kanssa.Äitini on aina vahtinut naapureita ja riidellyt monista vähäpätöisistä asioista ja kyllä siihen vaan lapsena joutui tottumaan.Äiti ei sohvassa viihtynyt kuin korkeintaan minuutin ja isän kysyessä että mikä nyt vaivaa niin riita siitä tuli.Äiti kävi parvekkeella ja kiroili että joku naapurissa polttaa tupakkaa tai naapurin kakarat ovat sotkeneet portaikon ja polkupyörän kumit ovat likaiset.Sitten äiti menee kylpyhuoneeseen ja karjuu kuka on kuluttanut vessapaperin loppuun ja jos samaan aikaan joku ottaa jääkaapista ruokaa ja pieni kolahdus tulee siitä että lautanen osuu pöytään niin äiti hyökkää kylpyhuoneesta kuin ohjus ja kiroaa että mitä täällä keittiössä metelöidään.Sukutapahtumat olivat usein katastrofaalisia koska äiti joutui melkein jokaisen sukulaisen kanssa riitaan ja sitten kotona äiti nöyryytti isovanhempia,setiä ja tätejä laidasta laitaan ja tuntui että kaikissa muissa on vikaa mutta ei hänessä itsessä.Opin isän kanssa olemaan hiljaa ja puuttumatta äidin raivokohtauksiin.Jotkut sukulaisista sanoivat että äitini sai lapsena tahtonsa läpi ja eikä välittänyt muusta kuin itsestään.Ja nyt aikuisena kun minulla on oma elämä niin on vienyt aikaa itsenäistyä ja erottaa äidin negatiiviset tunteet omista ja olen huomannut että ei äiti ole miksikään muuttunut.Vieläkin naapurit tekevät kiusaa ja hajuja ja kiusantekoa tehdään äitiäni kohtaan ja hän edelleen napsuttelee peukaloaan sohvalla ja kun minuutti rauhaa ja hiljaisuutta on kulunut niin taas äiti naurahtaa ja kertoo kuinka mielenvikainen tyttö siellä naapuriin on muuttanut ja kävelee kuin maalainen ja on arka ja syrjäänvetäytyvä.Todella loukkaavia kommentteja äidiltä mutta kun hyvästelen vanhempani ja menen omaan kotiini niin tuntuu ihanalta mutta pieni ahdistus sisällä sydämessä kyllä on.Mutta se on ahdistus on vähentynyt sitä enemmän mitä olen äitiini ottanut etäisyyttä ja löytänyt ystäviä joiden kanssa elämä tuntuu ihmeelliseltä kuin raikas kevätsää ilman riitaa,solvauksia ja pahaa oloa.
- Avaushyvä
Tosi surullisisa tarinoita.
Joku edelle on tosi tarkkaan ehtinyt seurailla "sairaiden" naapureidensa elämää.
Herää kysymys, miksi ei kukaan auta näitä kärsiviä ihmisiä? Mene esim.juttelemaan, antamaan terveempää mallia talon lapsille?
Käydä vähän huojentamassa taakaa, viemäsä esim-leivonnaisia tai lapsille leluja?
Juttelemassa äidin kanssa miten hän jaksaa?
Tuntuu että meillä Suomessa ollaan enempi tai vähempi sairaita itsekukin, katsotaan vaan vierestä kun naapurit tuhoutuu kärsimyksiinsä, eikä auteta. Pelkoako lie?
Ja te (me) jotka kärsimme vieläkin erilaisista lapsuuden traumoista; niiden vammojen kanssa vaan on elettävä, aika korjaa jotain, hyvät tukea antavat ihmissuhteet kultaakin kalliimmat.
Mutta ne narsu/mielenvikaiset äidit kannattaa jättää omiin oloihinsa-tämä aikuisille tarkoitettuna.
Ja se joka kehoitti "paikkaamaan" välit äitiinsä, kertomalla ettei ole saanut rakkautta ym, kuule, taitaa olla parempi ettei mene sellaista äidilleen paljastamaan, taitaa varsin hyvin tietää sen muutenkin. Riitaa siitä tulisi ja taas pahaa mieltä. Ei kannata. Välimatkaa vaan tarpeeksi.
Tuskin se äitikään tulee anteeksipyytelemään rakkaudettomuuttaan jos narsu/ mielenvikainen.
Rakenna itsellesi parempi maailma ja elämä-hyvien suhteiden avulla.
Jaksellaan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1694849
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1244413- 262871
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa291928"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231784Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151699Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221690Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????1041675Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301603Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181541