Pienet(kin) asiat ärsyttävät

Sinähän se varsinainen terapeutti olet. Olet itsekäs,sinusta ei ole kaveriksi edes työpaikalla. Mietippäs ajatusmaailmaasi. Jotain hyvää toki,saamme halvalla erotaloja ostella.

meitä on moneksi kirjoitti:

Sinähän se varsinainen terapeutti olet. Olet itsekäs,sinusta ei ole kaveriksi edes työpaikalla. Mietippäs ajatusmaailmaasi. Jotain hyvää toki,saamme halvalla erotaloja ostella.

Lue lisää

"ei kavereiksi!" on oikeassa. Olen aikamoinen moralisti, mutta kun lapset ovat aikuisia, velvollisuudet ovat ohi.

20 + 20 kirjoitti:

"ei kavereiksi!" on oikeassa. Olen aikamoinen moralisti, mutta kun lapset ovat aikuisia, velvollisuudet ovat ohi.

Avioliitossa velvollisuus rakastaa toista ihmistä ei ole ohi lasten aikuistuttua. Pitikin tarkistaa vihkikaava. Ei, siinä ei puhuta yhdestäkään lapsesta, pienenä eikä aikuisena.
Mutta rakkaudesta itse asiassa, kaikenlaisina päivinä...
Rakkaus muuttaa muotojaan, pitkässä liitossa- väistämättä. Voihan erillään asumista kokeilla. Jos puolisoa tulee ikävä- rakkaus itse on yhä jollain tasolla olemassa.
-Puhekaveri.
-Harrastekaveri.
-Sänkykaveri/unikaveri.
-Arjen kaveri.

Jne. Tuossa hyvä listan alku, mitä puoliso on, joillekin työkaverikin, ja unelmien toteuttamisen kaveri. Mitä puolisosi on sinulle? Ehkä se siitä lähtee, kun puhutte- mitä olette toisillenne. Äkkiä on tarpeetonta tehdä hätiköityjä.

Lipsahti. 71v.

Pieniä ärsyttäviä asioita: toisen lapsen suosiminen kaikessa toisen jäädessä varjoon, jatkuva kovaääninen ja estoton piereskely, jatkuva sohvalla makaaminen ja tv:n katsominen, kaljan kittaaminen viikonloppuisin, itsekäs käytös, yksinkertaiset puheet (joista huomaa, ettei oikeasti asiasta tiedä mitään mutta esittää kaikentietävää), joululaulujen laulaminen keskellä kesää jne jne. Eli ärsyttää hyvin monenlaiset asiat. Ja kun toinen vain ärsyttää, voitte vain arvata, että seksin vonkaaminenkin ärsyttää. En todellakaan halua miestäni.

Yksi puhuu parisuhteen puolesta, toinen kannustaa harkitsemaan eroa. En haluaisi rikkoa lasten kotia ja koen olevani valmis pilaamaan nämä vuodet omasta elämästäni tässä roikkuessani. Ja samalla pilaan mieheni vuodet, kun hän ei rakastavaa vastakaikua minulta saa.

ap...................... kirjoitti:

Pieniä ärsyttäviä asioita: toisen lapsen suosiminen kaikessa toisen jäädessä varjoon, jatkuva kovaääninen ja estoton piereskely, jatkuva sohvalla makaaminen ja tv:n katsominen, kaljan kittaaminen viikonloppuisin, itsekäs käytös, yksinkertaiset puheet (joista huomaa, ettei oikeasti asiasta tiedä mitään mutta esittää kaikentietävää), joululaulujen laulaminen keskellä kesää jne jne. Eli ärsyttää hyvin monenlaiset asiat. Ja kun toinen vain ärsyttää, voitte vain arvata, että seksin vonkaaminenkin ärsyttää. En todellakaan halua miestäni.

Yksi puhuu parisuhteen puolesta, toinen kannustaa harkitsemaan eroa. En haluaisi rikkoa lasten kotia ja koen olevani valmis pilaamaan nämä vuodet omasta elämästäni tässä roikkuessani. Ja samalla pilaan mieheni vuodet, kun hän ei rakastavaa vastakaikua minulta saa.

Lue lisää

Minusta toisen lapsen suosiminen ei ole mikään pikkuasia. Eikö noista voisi avoimesti puhua vai oletko puhunutkin? Miten suhtautuu?

Parisuhteessa pitäisi voida sanoa asioista, jotka ärsyttävät niin että toisella on mahdollisuus korjata käytöstä ennen kuin on liian myöhäistä. Piereskely, nenän kaivaminen, typerät puheet (esim. rasismi) ja vastaavat ällöttävät tavat olisivat sellainen asia, ettei itseänikään moinen mies kiinnostaisi seksuaalisesti. Yäk. Suoraan sanominen on ihan hyvä keino parantaa suhdetta.

Mallin periytyminen voi olla kaksisuuntaista.
Oma lapsuuden kotini oli niin riitainen, että se malli vaikutti täysin päinvastaiseen suuntaan.
Vaikutti myös avioitumisen hitauteen ja malttiin lasten hankinnassa.

Oma poikamme on perinyt mallin meiltä, ehkä turhankin pitkälle mutta ainakaan siitä ei ole haittaa heidän parisuhteelleen.

71 / 66 kirjoitti:

Mallin periytyminen voi olla kaksisuuntaista.
Oma lapsuuden kotini oli niin riitainen, että se malli vaikutti täysin päinvastaiseen suuntaan.
Vaikutti myös avioitumisen hitauteen ja malttiin lasten hankinnassa.

Oma poikamme on perinyt mallin meiltä, ehkä turhankin pitkälle mutta ainakaan siitä ei ole haittaa heidän parisuhteelleen.

Lue lisää

Näinpä juuri. Ei siitä onnettomasta avioliitosta jää lapsille mitään uhrautuvan äidin ihanaa kuvaa vaan ihan päinvastoin. Pelkissä seinissä ei ole sitä mitä lapsi tarvitsee. Itselläkin tästä kokemusta.

14+20 kirjoitti:

Näinpä juuri. Ei siitä onnettomasta avioliitosta jää lapsille mitään uhrautuvan äidin ihanaa kuvaa vaan ihan päinvastoin. Pelkissä seinissä ei ole sitä mitä lapsi tarvitsee. Itselläkin tästä kokemusta.

Lue lisää

Ja mielstäni hyviä kysymyksiä aloittajalle tässä esitetty. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta joten kaksi vastuullista siitä miten regoi ja ratkaisee ongelmia.

Minusta tuntuu,että kaikki on mielenvikaisia. En suodittele teille mitään edes uutta suhdetta. Hoitakaa oma nuppi kuntoon,sitten miettikää .

aivan tosi kirjoitti:

Minusta tuntuu,että kaikki on mielenvikaisia. En suodittele teille mitään edes uutta suhdetta. Hoitakaa oma nuppi kuntoon,sitten miettikää .

Juuri näin. Itse eronneena (mies petti) nauratti nuo ärsyttävät jutut (paitsi tuo suosiminen). Tuohan on perusmies; piereskelee ja makaa sohvalla, omaa omia mielipiteitä jne. Mitä ihmettä kuvittelet, että muut miehet tekevät?
Oletko katsonut liikaa romanttisia elokuvia ja lukenut roskaromaaneja?
Menkää pariterapiaan. Tuskin olet mennyt mieheksi kansaa naimisiin niin, että nuo hänen tapansa sinua jo silloin ärsyttivät ja seksi ällötti. Eihän lapsiakaan silloin olisi. Varmasti rakastit häntä. Mihin hänessä rakastuit, miksi ihastuit? Mieti niitä ha pohdi myös, miten itse toimit?
Keskustele avoimesti äläkä kerää vihaa, se on epäreilua miestäsi kohtaan.
Mikäli päädytte terapian ja yrittämisen jälkeen eroon, olkoon niin. Mutta aina kannattaa yrittää. Eronneena ei ole helppoa, eikä ne muutkaan miehet sen kummempia ole. Jos niin kuvittelet, kannattaa ostaa kiiltokuva miehestä. Asetat liikaa odotuksia, ole realisti.

Pariterapiaan mars! kirjoitti:

Juuri näin. Itse eronneena (mies petti) nauratti nuo ärsyttävät jutut (paitsi tuo suosiminen). Tuohan on perusmies; piereskelee ja makaa sohvalla, omaa omia mielipiteitä jne. Mitä ihmettä kuvittelet, että muut miehet tekevät?
Oletko katsonut liikaa romanttisia elokuvia ja lukenut roskaromaaneja?
Menkää pariterapiaan. Tuskin olet mennyt mieheksi kansaa naimisiin niin, että nuo hänen tapansa sinua jo silloin ärsyttivät ja seksi ällötti. Eihän lapsiakaan silloin olisi. Varmasti rakastit häntä. Mihin hänessä rakastuit, miksi ihastuit? Mieti niitä ha pohdi myös, miten itse toimit?
Keskustele avoimesti äläkä kerää vihaa, se on epäreilua miestäsi kohtaan.
Mikäli päädytte terapian ja yrittämisen jälkeen eroon, olkoon niin. Mutta aina kannattaa yrittää. Eronneena ei ole helppoa, eikä ne muutkaan miehet sen kummempia ole. Jos niin kuvittelet, kannattaa ostaa kiiltokuva miehestä. Asetat liikaa odotuksia, ole realisti.

Lue lisää

"Pariterapiaan mars" ja tuo lopputeksti on hyvä lukea kaikkien.

Pariterapiaan mars! kirjoitti:

Juuri näin. Itse eronneena (mies petti) nauratti nuo ärsyttävät jutut (paitsi tuo suosiminen). Tuohan on perusmies; piereskelee ja makaa sohvalla, omaa omia mielipiteitä jne. Mitä ihmettä kuvittelet, että muut miehet tekevät?
Oletko katsonut liikaa romanttisia elokuvia ja lukenut roskaromaaneja?
Menkää pariterapiaan. Tuskin olet mennyt mieheksi kansaa naimisiin niin, että nuo hänen tapansa sinua jo silloin ärsyttivät ja seksi ällötti. Eihän lapsiakaan silloin olisi. Varmasti rakastit häntä. Mihin hänessä rakastuit, miksi ihastuit? Mieti niitä ha pohdi myös, miten itse toimit?
Keskustele avoimesti äläkä kerää vihaa, se on epäreilua miestäsi kohtaan.
Mikäli päädytte terapian ja yrittämisen jälkeen eroon, olkoon niin. Mutta aina kannattaa yrittää. Eronneena ei ole helppoa, eikä ne muutkaan miehet sen kummempia ole. Jos niin kuvittelet, kannattaa ostaa kiiltokuva miehestä. Asetat liikaa odotuksia, ole realisti.

Lue lisää

Onko ihminen oikeasti tarkoitettu pysymään kiinni yhdessä ihmisessä koko ikänsä? Vaikka et rakasta niin yhdessä on silti pysyttävä vaikka hampaat irvessä ja keksittävä omia juttuja, jotta ankeaa elämäänsä jaksaa vuodesta toiseen? Kuka sen määrittelee, että siihen yhteen on juurruttava? Jos parisuhde on alkanut vaikka alaikäisenä niin ihanko oikeasti te uskotte että ihmiset eivät vanhetessaan kasva henkisesti siinä määrin, että se nuoruuden heila ei enää vain olekaan se, mitä parisuhteelta odotat? Jos parisuhteessa ei ole alkoholismia, väkivaltaa eikä pettämistä, tulee yhdessä pysyä väkisin lasten takia?

en ymmärrä kirjoitti:

Onko ihminen oikeasti tarkoitettu pysymään kiinni yhdessä ihmisessä koko ikänsä? Vaikka et rakasta niin yhdessä on silti pysyttävä vaikka hampaat irvessä ja keksittävä omia juttuja, jotta ankeaa elämäänsä jaksaa vuodesta toiseen? Kuka sen määrittelee, että siihen yhteen on juurruttava? Jos parisuhde on alkanut vaikka alaikäisenä niin ihanko oikeasti te uskotte että ihmiset eivät vanhetessaan kasva henkisesti siinä määrin, että se nuoruuden heila ei enää vain olekaan se, mitä parisuhteelta odotat? Jos parisuhteessa ei ole alkoholismia, väkivaltaa eikä pettämistä, tulee yhdessä pysyä väkisin lasten takia?

Lue lisää

Ei välttämättä. Mutta monesti kyllästymään arkeen ja pidetään omaa suhdetta huonompana kuin muiden. Haaveillaan hullusta rakkaudesta, halutaan ikuista ihailua mieheltä, halutaan ELÄÄ! Ja sitten erotaan, ellei oteta salasuhdetta. Eron jälkeen etsitään sitä suurta rakkautta. Kun sitä ei löydy, aletaan haikailemaan takaisin entiseen. Verrataan uusia kumppaneita rakastumisvaiheen jälkeen exään, arkea entiseen,
Tietysti on ihmisiä, jotka löytävät uuden kumppanin ja ovat ikuisesti yhdessä. Kovin moni joutuu kuitenkin parisuhdekierteeseen, jossa kumppanit vaihtuvat muutamien vuosien välein.
Sitäkö halutaan? Kun haaveillaan vanhenemisesta yhdessä, jää se monilla eron ja uuden kumppanihaun jaloissa haaveeksi.
En kehota ketään olemaan väkisin yhdessä. Kannattaa vain miettiä, mitä erolta haluaa, mikä on toivetila ja miksi oikeasti haluaa erota. Samalla miettii myös, ovatko toiveet realistisia.
Mikäli suhteessa on sovittamattomia ristiriitoja, on ero varmasti ratkaisu, mutta kyllästymisen taustalla on monesti läheisyyden puute ja etääntyminen. Siihen auttaa kommunikaatio, asioiden pohtiminen yhdessä, yhdessä tekeminen, heittäytyminen välillä ihan muuhun kuin arkeen. Otetaan yhteistä aikaa, ilman lapsia. Se voi aluksi tuntua kummalta, mutta vähitellen se entinen luontevuus voi tulla esille.
Oikeasti, ero eoi ole niin ruusuista, kuin moni kuvittelee.
Varsinkin jos on lapsia, vaikka olisivat aikuisiakin jo. Perheen traditiot häviää sellaisenaan, niin moni asia muuttuu, ettei sitä voi edes kuvitella liitossa ollessaan. Minä tiedän. Vaikka exäni paljastui härskiksi petturiksi, ikävöin edelleen aikoja, kun olimme yhdessä perheenä, kun kaikki toimi. Ikävöin häntä, kun arki ei suku, tai kun joutuu työn takia järjestelemään lastenhoitoa, asioita, jotka olivat aikalailla itsestäänselvyyksiä aviossa ollessa. Kumppanin menetys on suuri juttu.
Itse olen erittäin hyvin toimeentuleva, en tarvitse miestä elättäjäksi, olen itsellinen, sormi ei mene suuhun kiperissäköön tilanteissa, silti kaipaan aikaa, kun olimme yhdessä. Nyt tuntuu, että elämä oli helpompaa.
Silti mielummin yksin, kuin ilman luottamusta pettäjän kanssa.
Mutta miettikää te, jotka vielä avioliitossa olette, mitkä asiat ovat tärkeitä.
Ei teidän tarvitse luopua naiseudesta liitossa, voitte harrastaa ja tehdä omia asioita. Onni on jokaisessa itsessään, sitä ei pidä odottaa kenenkään tuovan teille. Kun itse käyttäydytte niin, kuin haluatte itsenne olevan, alkaa elämä muuttumaan.
Muutos lähtee sisältä, ei ulkoisista asioista. Ainakaan ensiksi.

Pariterapiaan mars!! kirjoitti:

Ei välttämättä. Mutta monesti kyllästymään arkeen ja pidetään omaa suhdetta huonompana kuin muiden. Haaveillaan hullusta rakkaudesta, halutaan ikuista ihailua mieheltä, halutaan ELÄÄ! Ja sitten erotaan, ellei oteta salasuhdetta. Eron jälkeen etsitään sitä suurta rakkautta. Kun sitä ei löydy, aletaan haikailemaan takaisin entiseen. Verrataan uusia kumppaneita rakastumisvaiheen jälkeen exään, arkea entiseen,
Tietysti on ihmisiä, jotka löytävät uuden kumppanin ja ovat ikuisesti yhdessä. Kovin moni joutuu kuitenkin parisuhdekierteeseen, jossa kumppanit vaihtuvat muutamien vuosien välein.
Sitäkö halutaan? Kun haaveillaan vanhenemisesta yhdessä, jää se monilla eron ja uuden kumppanihaun jaloissa haaveeksi.
En kehota ketään olemaan väkisin yhdessä. Kannattaa vain miettiä, mitä erolta haluaa, mikä on toivetila ja miksi oikeasti haluaa erota. Samalla miettii myös, ovatko toiveet realistisia.
Mikäli suhteessa on sovittamattomia ristiriitoja, on ero varmasti ratkaisu, mutta kyllästymisen taustalla on monesti läheisyyden puute ja etääntyminen. Siihen auttaa kommunikaatio, asioiden pohtiminen yhdessä, yhdessä tekeminen, heittäytyminen välillä ihan muuhun kuin arkeen. Otetaan yhteistä aikaa, ilman lapsia. Se voi aluksi tuntua kummalta, mutta vähitellen se entinen luontevuus voi tulla esille.
Oikeasti, ero eoi ole niin ruusuista, kuin moni kuvittelee.
Varsinkin jos on lapsia, vaikka olisivat aikuisiakin jo. Perheen traditiot häviää sellaisenaan, niin moni asia muuttuu, ettei sitä voi edes kuvitella liitossa ollessaan. Minä tiedän. Vaikka exäni paljastui härskiksi petturiksi, ikävöin edelleen aikoja, kun olimme yhdessä perheenä, kun kaikki toimi. Ikävöin häntä, kun arki ei suku, tai kun joutuu työn takia järjestelemään lastenhoitoa, asioita, jotka olivat aikalailla itsestäänselvyyksiä aviossa ollessa. Kumppanin menetys on suuri juttu.
Itse olen erittäin hyvin toimeentuleva, en tarvitse miestä elättäjäksi, olen itsellinen, sormi ei mene suuhun kiperissäköön tilanteissa, silti kaipaan aikaa, kun olimme yhdessä. Nyt tuntuu, että elämä oli helpompaa.
Silti mielummin yksin, kuin ilman luottamusta pettäjän kanssa.
Mutta miettikää te, jotka vielä avioliitossa olette, mitkä asiat ovat tärkeitä.
Ei teidän tarvitse luopua naiseudesta liitossa, voitte harrastaa ja tehdä omia asioita. Onni on jokaisessa itsessään, sitä ei pidä odottaa kenenkään tuovan teille. Kun itse käyttäydytte niin, kuin haluatte itsenne olevan, alkaa elämä muuttumaan.
Muutos lähtee sisältä, ei ulkoisista asioista. Ainakaan ensiksi.

Lue lisää

Jos sinun maailmassasi ja tuttavissasi on tuollaisia hullusta rakkaudesta haaveilevia yli-ikäisiä teininaisia ja kaljaa kittaavia, piereviä sohvaperunamiehiä, niin ei se sentään koko maailma ole.

Jos ollaan kokonaan eri planeetalta niin ei suju ystävyys saati avioliitto. Nuoruudenliitoissa voi käydä niin. Mutta siitä olen samaa mieltä, että parisuhdeterapeutti voi auttaa näkemään asiaa laajemmin kuin vain yleistysten ja syyllistysten kautta.

Pariterapiaan mars! kirjoitti:

Juuri näin. Itse eronneena (mies petti) nauratti nuo ärsyttävät jutut (paitsi tuo suosiminen). Tuohan on perusmies; piereskelee ja makaa sohvalla, omaa omia mielipiteitä jne. Mitä ihmettä kuvittelet, että muut miehet tekevät?
Oletko katsonut liikaa romanttisia elokuvia ja lukenut roskaromaaneja?
Menkää pariterapiaan. Tuskin olet mennyt mieheksi kansaa naimisiin niin, että nuo hänen tapansa sinua jo silloin ärsyttivät ja seksi ällötti. Eihän lapsiakaan silloin olisi. Varmasti rakastit häntä. Mihin hänessä rakastuit, miksi ihastuit? Mieti niitä ha pohdi myös, miten itse toimit?
Keskustele avoimesti äläkä kerää vihaa, se on epäreilua miestäsi kohtaan.
Mikäli päädytte terapian ja yrittämisen jälkeen eroon, olkoon niin. Mutta aina kannattaa yrittää. Eronneena ei ole helppoa, eikä ne muutkaan miehet sen kummempia ole. Jos niin kuvittelet, kannattaa ostaa kiiltokuva miehestä. Asetat liikaa odotuksia, ole realisti.

Lue lisää

Herra jumala! Löytyykö 2010-luvulla muitakin naisia kuin nimerkki Pariterapiaan mars, joka tajuaa, että naistenlehtien kiiltokuvamiehet ovat ainoastaan mielikuvitus tuotteita? Kyllä meissä kaikissa miehissä on omat vikamme ja ehkä joissakin jotain hyviäkin puolia.

Kun kuunteleee tätä nykyajan trendia, niin eroja tulee kahdesta syystä:

Jos mies eroaa, niin se on ottanut jo uuden naisen Eli on pettäjä paska, joka yleensä kuvittelee että uusien naisten pöksyjen sisältä löytyy jotakin uutta ja ihanaa. No hetken se huuma kestää kun aletaan taas haikelemaan exän perään.

Sen sijaan jos nainen hakee eroa, niin yleisin syy on tämä: yäk seksi ällöttää tuon kaljamahan kanssa tai sinä et ole suihkuseurapiireinen kelpaava mies, joita me naiset lehden jutut on pullollaan tai en vain rakasta enää sinua jne muita aivan säälittäviä syitä.

Yhteistä eroa hakevissa miehissä ja naisissa on tuo säälittävyys sen suhteen, että kuvitellaan että sillä erolla korjataan kaikki. Todellisuudessa sillä ei korjata mitään. Ihmisessä säilyy tasan tarkaan hyvät ja huonot puolet ja alkuhuuman jälkeen uudessa parisuhteessa ne tulee esille ja taas on tärmäyskurssi valmis.

hoitoon kaikki kirjoitti:

Herra jumala! Löytyykö 2010-luvulla muitakin naisia kuin nimerkki Pariterapiaan mars, joka tajuaa, että naistenlehtien kiiltokuvamiehet ovat ainoastaan mielikuvitus tuotteita? Kyllä meissä kaikissa miehissä on omat vikamme ja ehkä joissakin jotain hyviäkin puolia.

Kun kuunteleee tätä nykyajan trendia, niin eroja tulee kahdesta syystä:

Jos mies eroaa, niin se on ottanut jo uuden naisen Eli on pettäjä paska, joka yleensä kuvittelee että uusien naisten pöksyjen sisältä löytyy jotakin uutta ja ihanaa. No hetken se huuma kestää kun aletaan taas haikelemaan exän perään.

Sen sijaan jos nainen hakee eroa, niin yleisin syy on tämä: yäk seksi ällöttää tuon kaljamahan kanssa tai sinä et ole suihkuseurapiireinen kelpaava mies, joita me naiset lehden jutut on pullollaan tai en vain rakasta enää sinua jne muita aivan säälittäviä syitä.

Yhteistä eroa hakevissa miehissä ja naisissa on tuo säälittävyys sen suhteen, että kuvitellaan että sillä erolla korjataan kaikki. Todellisuudessa sillä ei korjata mitään. Ihmisessä säilyy tasan tarkaan hyvät ja huonot puolet ja alkuhuuman jälkeen uudessa parisuhteessa ne tulee esille ja taas on tärmäyskurssi valmis.

Lue lisää

Eli vaikka en rakasta ja lapset aikanaan muuttavat kotoa pois, tulisi tässä vain nyhjätä, kun kerran on yhteen menty? En minä haaveile mistään uudesta kiiltokuvasuhteesta, itse asiassa en minkäänlaisesta parisuhteesta. Hankkiudunko siis minäkin hoitoon, kun en enää rakasta sitä miestä, jonka kanssa 25 v sitten menin yhteen?

Meillä ja meillä,mitä itse teit sen eteen? Paskat yhtikästä mitään,meillä vain oli niin mustasukkanen ja sittenkun itse aikansa nuohosi ravintoloita joku päissään höynäytti ja läks. Nytpä yksin veloissa kyyhöttää. Siinä teille eroterapeuteille kannustettavaa.Erotkaa vaan kun siltä tuntuu. Joskus se pää selviää.

Taitaa edellinen kirjoittaja olla aika katkera. Siltä on varmaan viety rahatkin, no monestako miljoonasta oli kyse? Jos te ajattelette avioliittoa ja rakkautta rahan tai sen kannalta kumpi on tehnyt enemmän sitä tai tätä niin ei hyvä. Mutta aina voi toimia järkevästi, voihan sitä tehdä avioehdon niin ei toinen vie omia säästöjä.
Onneksi kaikki ihmiset eivät ole noin pinnallisia. Toisaalta, jos oma liitto purkautuu ja hyvinkin pätevistä syistä niin eipä tunnu kivalta, kun uutta kumppania katsellessa törmää varmaan tuollaisiin mulkkuihin.

Aikalisän jälkeen käy kyllä usein juuri päinvastoin eli sitä seuraa lopullinen ero.

aikalisä kirjoitti:

Aikalisän jälkeen käy kyllä usein juuri päinvastoin eli sitä seuraa lopullinen ero.

Näin käy kun huomaa että on parempaakin elämää. Porsas on pois viereltä.