Elikkäs nyt hoito-ohjeita kiitos :)
Löysin nimittäin erään kapakan edestä hylätyn oravan poikasen, hyväkuntoisen, mutta märän ja kylmettyneen. Emoa ei mailla eikä halmeilla, en ottanut sitä riskiä että poikanen olisi jäänyt siihen kuolemaan.
Nyt olen tuonut oravan kotiin lämpimään, laittanut sen pehmustettuun pesätarpeita sisältävään häkkiin, antanut ruiskulla muutaman tilkan tuttelia. Poikanen änntelee kovasti välillä ja hiukan hytisee, ei enää niin paljon. Haukottelee välillä.
Jos saan poikasen pysymään hengissä ja se alkaa syödä ja hiukan kasvaa, se saa "siirron" Vaalaan kangasmetsiin kesämökkien läheisyyteen.
Orpo oravan poikanen
Jennie25
75
43755
Vastaukset
- tiinuli
Viime vuonna heinäkuussa löydettiin oravanpoikanen pihalta puunjuurelta. Tehtiin sille pesä puuhun ja luultiin että emo korjaa talteen. Ei ollut korjannut kun me siihen koskettiin ja oli yöllä kylmyyteen ja nälkään kuollut pesään. En voinut ottaa poikasta itsellenikään koska aika reissasin.
Oravanpoikaset on aika haavoittuvia olentoja. Jos poikanen olisi löytynyt omasta pihapiiristä ja sitä olisi voinut tarkkailla, että emo sen löytää olisi siihen vain pitänyt olla koskematta. Oravahan hylkää pesästä tippuneen poikasen lopullisesti jos se haistaa siitä vierasta hajua.
Teit mielestäni oikein sillä poikanen olisi kuollut alle päivässä ulkona. Tosin poikanen kait pitää sitten vieroittaa jossain vaiheissa ihmisistä ennen kuin sille kasvaa liian pitkät kynnet ja se alkaa kiipeilemään ihmisissä? Tästä en ole varma, mutta niin päättelen, että kurresta tulee harmia kun se alkaa kiipeilemään ihmisissä.
En ole varma, mutta jotkin järjestöt ottavat isompia villieläimiä suojiinsa kuten joutsenia. Ehkä heiltä saisi lisätietoja?- minätäällähei.
nyt ei kannata alkaa kuitenkaan hoitamaan oravaa omin päin, kannattaisi ottaa yhteyttä johonkin asiantuntijaan.
ehkä voisit ensialkuun etsiä tietoa lemmikkeinä pidettävistä maaoravista ja sokerioravista, ja yrittää matkia niiden hoitotavasta... - etsin tietoja
me löydettiin yhtenä aamuna oravanpoikanen, joka oli tippunut pesästä. voiko se selvitä hengissä ja mitä sille pitäisi tehdä? vastatkaa mahdollisimman pian...
- nettaaa
Löydettiin tiistaina iltapäivänä oravanpoikanen. Kissamme toi sen pihalle, mutta oli se vähän haavoittunut, luultavasti kissan purema jäljistä.
Nyt ollaan syötetty sitä kolme päivää: lantrattu maitoa vedellä ja ostettiin kissanmaito vastiketta sille, jota se kyllä juo, siskopuoli ehdotti.
Sillä on jo silmät auki, kuuleekin varmaan tarkasti. Mutta sitä vaan, pitäisikö se sitten kesytellä vähän väliä luontoon, mutta haittana nämä kaksi kissaa, toinen toi myös viime kesänä oravanpoikasen, mutta se menehtyi.
Että kesytelläänkö sitä luontoon, koska luulen, että kissa on sen kauempaa hakenut… Vai soitanko asiantuntijoille… ? :/ - qwerstyn
etsin tietoja kirjoitti:
me löydettiin yhtenä aamuna oravanpoikanen, joka oli tippunut pesästä. voiko se selvitä hengissä ja mitä sille pitäisi tehdä? vastatkaa mahdollisimman pian...
mekin löydettiin ja otettiin sisään, juotetaan ruiskulla tuttelii ja pestään joka päivä. Hyvin on pärjänny, ikää silä on noin 2 viikkoa.
- eläin rakas
nettaaa kirjoitti:
Löydettiin tiistaina iltapäivänä oravanpoikanen. Kissamme toi sen pihalle, mutta oli se vähän haavoittunut, luultavasti kissan purema jäljistä.
Nyt ollaan syötetty sitä kolme päivää: lantrattu maitoa vedellä ja ostettiin kissanmaito vastiketta sille, jota se kyllä juo, siskopuoli ehdotti.
Sillä on jo silmät auki, kuuleekin varmaan tarkasti. Mutta sitä vaan, pitäisikö se sitten kesytellä vähän väliä luontoon, mutta haittana nämä kaksi kissaa, toinen toi myös viime kesänä oravanpoikasen, mutta se menehtyi.
Että kesytelläänkö sitä luontoon, koska luulen, että kissa on sen kauempaa hakenut… Vai soitanko asiantuntijoille… ? :/älä missään nimessä kesytä sitä takaisin luonttoon kun sen on kerran ollut pienestä pitäen sisällä niin se voi helposti menehtyä luonnossa vaikka sen opetteliskin luontoon takaisin se ei kummiskaan oppisi kaikkea mitä pitäisi, sillä pitäisi olla orava emo opettamassa sille kaiken sitä paitsi jos olette koskeneet siihen teistä tarttuu ihmisen hajua ja sitä pidettäisiin erilaisina suosittelen soittamaan asian tun tijoille mutta olen kyllä kuulut että on joitain paikkoja minne otetaan kaikkija eläimiä vastaan jotka tarvitsevat apua..
ps:kannattaa antaa sen poikasen maito tuttipullosta - Anonyymi
etsin tietoja kirjoitti:
me löydettiin yhtenä aamuna oravanpoikanen, joka oli tippunut pesästä. voiko se selvitä hengissä ja mitä sille pitäisi tehdä? vastatkaa mahdollisimman pian...
siivosin parvekettani,ja tuli tunne että joku katselee minua, pieni oravahan siellä oli, sanoin nämä on vain lekasoraa. eipä haitannut olga oravasta tuli minun ystävä-tulin kerran töistä kotiin, olga odotti minua olohuoneessani,eipä ikinä tehnyt pahojaan, vuoden kuluttua toi lapsenna nähtäville,, tunsin påhkinän, siltä kun oli puraistu häntää.pähkinä oli siis olgan tyttö.kerran parvekkeellani oli kahdeksan oravaa,sanoin nyt sukujuhlat loppuu.neljä orkkua lähti heti pois, rakastan elämää.
- Jennie25
soittelin eilen sitten eläinlääkärille ja eläinsuojeluun ja selailin tietoa internetistä. Lopputulos oli se, että annoin oravan olla lämpimässä yön yli ja vapautin sen tänään luontoon, mänty/kuusimetsikköön kuusen juurelle.
Poikasella oli ikää yli kuukauden, sillä sen silmät olivat auenneet jo hyvin. Luultavimmin poikanen oli viimein uskaltanut lähteä harhailemaan pesästään, mutta päätynyt tosiaan keskelle betoniviidakkoa kapakan pation nurkkaan. En halunnut että se kesyyntyy, parempi takaisin luontoon. Asiantuntijan mukaan poikasen pitäisi tuossa vaiheessa alkaa pärjäämään hiljalleen omillaan.
Toivin nyt vain parasta kyseiselle pienelle ja sievälle otukselle ja olenpa iloinen että sain mokomaa yhden yön pitää lämpimässä:) - annnukka
vuosia sitten poikani löysi puolikuolleen pikkuoravan poikasen mummon pihamaalta. oli ollut siellä ainakin vrk, koska oli ukki aikaisemmin sen silloin huomannut. Eli heitteillä oli, olisko emo ollut kujettelemassa parempaan turvaan ja jäänyt auton alle, en tiedä.
Poikanen oli juuri ja juuri ryömien kulkeva punertava pikku otus. Kysyin neuvoja ruokinnasta eläinlääkäriltä ja sain ohjeen: maitoa, öljyä, munan keltuaista ja olikohan ripaus hunajaa, muistelen. Siitä on melkein 10 vuotta. Poikanen sai nimen Kulle ja söi ja kasvoi nopeasti. Oli aivan ihana eläin. Se oli meillä isossa häkissä pari viikkoa kunnes oli jo niin liikkuvainen että siirsimme sen häkissä olleen linnunpöntön , jossa se muuten nukkui, mökille puuhun kiinni. Siellä se asusti ja oli aivan kesy. haki ruokaa kädeltä ja kiipeili vaatteissa. Ajan kuluessa oppi etsimään itse ruokansa ja villiintyi lajitovereidensä seuraan. Sillä oli sen kesän pihkaa nenässä, joten tunnistimme sen syksyyn asti. Silloin se ei enää asunut linnunpöntössä eikä hakenut kädestä ruokaa.
Muistan useana aamuna heränneeni siihen, että kulle koputti mökin ikkunaan ja pyysi keksiä.
Se oli ihana kesä Kullen kanssa.- Max
Minä löysin tänään omakotitalomme pihasta oravanpoikasen! Silmät auki, mutta hiukan sekavan oloinen. Otin sen käteeni, ja annoin sen lipittää haaleaa vettä. Se virkosi, ja alkoi hetken päästä kiipeilemään ja kovasti pyrkimään liikkeelle...ja pissasi kädelleni!!!Menimme tonttimme taakse metsikköön, jossa laskin hänet vapaaksi. Ei halunnut kiivetä kuusen runkoa pitkin, vaan meni maata pitkin pöheikköön. No,ei se mitään, noin kolme tuntia myöhemmin löydettiin toinen!!!Melkein samassa paikassa pihalla, mutta huomattavasti väsyneemmän oloinen. Otettiin se sisälle, annettiin pipetillä vettä, ja eläinlääkärin antaman ohjeen mukaan just tollainen sekoitus 1 dl lämmintä vettä, yks kananmunankeltuainen, 2,5 mittaa Feline-maitojauhetta, 20 ml ruokaöljyä ja vitamiinipulveria (Monivimin). kohta cocktail valmis, saas nähdä virkoaako kaveri...Ei ainakaan vielä aukaissut silmiään, ilmeisesti aika säikähtänyt. Lienee kuten kaverinsakin pudonnut pesästä jonka uskon olevan jossain räystäämme alla...
- oravanadoptoija
Hei!
Löysimme eilen pihalta orvon oravanpoikasen, joka hakeutui talon sisälle ja ihmisten syliin ja vaatteiden sisään. Suht. heikossa kunnossa olleen oravavauvan otimme sitten kotiin, jossa se sai kodikseen ison tyhjän kaninhäkin.
Eläinlääkäriin soitin ja kysyin ruokintaneuvoja. Tällaisen ohjeen itse sain:
3 rkl lactolia, 9 rkl lämmintä vettä, 1 tl kananmunankeltuaista, 3 tippaa ruokaöljyä, ripaus tehobaktia.
En sitten neljässä apteekissa ja yhdessä eläinlääkäriasemassa käytyäni löytäny lactolia, joten soitin eläinlääkäriin uudestaan.
Väliaikainen ruokavaihtoehto oli:
kahvimukillinen punaista maitoa, kananmunankeltuainen, pari tippaa tehovitalia, ripaus kalsiumkarbonaattia.
Kolmen tunnin välein millin verran. Tämä annostus oli myös tuossa aiemmassa ruokavaliossa.
Elukka on nyt syönyt oikein mielellään ja voi jo todella hyvin. Kiipeilee kaltereissa ja pitää meteliä, rauhoittuu vasta kun pääsee ihmisen käteen.
Kysyisinkin nyt muutamamaa kysymystä, johon kaipailisin apua:
1. milloin oravalle voi alkaa syöttää muutakin ruokaa kuin tuota maitohässäkkää/milloin sen voi päästää takaisin luontoon?
2. mistä tiedän minkä ikäinen orava on? Tiedän kyllä että kaksiviikkoisen silmät ja korvat ovat jo auki, niinkuin tällä, mutta kertokaas joku vähän koosta.
3. onko mitään kotikonstia millä kirput saa pois? kaverissa nimittäin juoksee mustia, kolme-neljä milliä pitkiä pitkulaisia otuksia. Kiiltävät jonkin verran. Vai soitanko eläinlääkäriin? ajattelin vain jos jotain kotikeinoa on,ei tarvitse turhaa lähteä raasua stressaamaan.
Kiitoksia kaikille jotka jaksoivat lukea jutun loppuun. Ja kiitokset kaikille vastanneille!- Pirita
Pihapiirissäni oravia on useita, käyvät syömässä kuistilla..maapähkinöitä ja erilaisia siemeniä, mutta vaalea kuiva kakku on niiden herkkua! Puputtavat sitä silmät päästä pullollaan :)
Oravapesue on kesyyntynytkin jo, mutta osaisiko joku kertoa niiden kommunikoinnista tarkemmin että onko se niiden "hännän heilutus" ja "tsik tsik"-ääntely tervehtimistä vai onko tuo tsikittäminen jonkinlainen varoitusääni tai kokevatko ne silloin itsensä jotenkin uhatuiksi vai ovatko vain uteliaita? - seikku
Eilen löytyi mökkin seunustalta oravanpoikanen, silmät oli vielä kiinni. Imettelimme siinä moista kun katon reunalta tipahti maahan vinkuen toinen samanlainen. Menimme rantasaunaan ja parin tunnin päästä pennut oli edelleen siinä. Otin ne yöksi sisään ämpärin pohjalle. Juotin tavallista maitoa ja seassa oli öljyä. Tulimme kotiin ja googletin tämän sivun ja sain hyviä ohjeita. Valitettavasti toinen kuoli. Nyt toinen kellii villapipon sisällä ja yritän tunnin välein antaa äsken apteekista ostamaani koiran äidinmaidon vastiketta (kissan ei ollut myynnissä). Toivon totisesti että se selviäisi, on suloinen.
- heini
mitä tarvitsen, kun haluan pitää emon hylkäämän oravan poikasen joka on jo kiintynyt minuun? laitoin sen isoon pahvilaatikkoon ja sinne laitoin pähkinöitä ja tein sen olon mukavaksi.. ongelma on ettei se halua enään lähteä mun luota ja haluan pitää sen. mitä mun pitää tehdä?? voisinko ostaa sille oman paikan jossa se voi asua? esim. terraarion tai häkin?
_-heini-_- ei ole lemmikki
Luonnoneläimiä ei saa sulkea häkkeihin, jos ne ovat terveitä, eikä ottaa lemmikiksi. Sinuna alkaisin sopeuttamaan sitä pikkuhiljaa takaisin luontoon tai luovuttaisin sen asiantuntijoiden hoiviin.
Kesyyntynyt luonnonorava saattaa olla jopa vaarallinen alkaessaan liian röyhkeäksi! - Anonyymi
ei ole lemmikki kirjoitti:
Luonnoneläimiä ei saa sulkea häkkeihin, jos ne ovat terveitä, eikä ottaa lemmikiksi. Sinuna alkaisin sopeuttamaan sitä pikkuhiljaa takaisin luontoon tai luovuttaisin sen asiantuntijoiden hoiviin.
Kesyyntynyt luonnonorava saattaa olla jopa vaarallinen alkaessaan liian röyhkeäksi!EI IKINÄ OLE RÖYHKEÄ
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
EI IKINÄ OLE RÖYHKEÄ
SIIS ON OLLUT KOTONANI JA TUONUT LOHTUA SURUUNI NIIN SE VAIN ON.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
SIIS ON OLLUT KOTONANI JA TUONUT LOHTUA SURUUNI NIIN SE VAIN ON.
pieni orava tuli luokseni-ihan yllätten.suruni oli silloin suuri- olin menettänyt vanhemmani.tähtisilmä pelasti elämäni
- Kokenut
Hei,
eli löysin itse myös kolme oravanpoikasta, emo oli kuollut.
Ihan normaalisti niitä hoidetaan, samoin kuin muitakin jyrsijöitä. Kannattaa totutella niitä pikku hiljaa luontoon, ja antaa niitten valvonnassa kiipeillä. Ja ihan normaalisti ne syö jyrsijän ruokaa. Jos poikanen on niin pieni, ettei ole hampaita, niin silloin ihan jyrsijöitten juomapullosta opetat juomaan lämmitettyä maitoa. Minulla ei ainakaan erikseen häkkiä niille tarvittu. Ihan hupparin sisässä nukkuivat.- Anonyymi
ORAVAT ON KIVOJA TULEVAT KOTIINI SISÄLLEKIN EIVÄT SOTKE NUKKUVAT JOSKUS VIERÄSSÄNI JA YHDESSÄ KATSOMME KUN RÄIKKÖNEN AJAA NIIN SE VAIN ON.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ORAVAT ON KIVOJA TULEVAT KOTIINI SISÄLLEKIN EIVÄT SOTKE NUKKUVAT JOSKUS VIERÄSSÄNI JA YHDESSÄ KATSOMME KUN RÄIKKÖNEN AJAA NIIN SE VAIN ON.
TOIVOTAAN ETTEI ESIM. ORAVANPOIKIIN TARTU KORONA IHMINEN SEN SIJAAN ON SEN ANSAINUT.
- hemminkiorava
Hei Jennie 25!
Sinulla oli oravanpoikanen hoivattavana pari vuotta sitten, kuinka kävi? Selvisikö poikanen hengissä ja millaisin eväin?
Minulla on nyt pieni hylätty poikanen ja olen ruokkinut sitä laktoosittomalla kermalla ja Tuttelilla. Pitäisi kuulemma hakea kissan äidinmaidonvastiketta ja lisätä siihen vielä munankeltuaista, öljyä ja vitamiineja ja ruokkia väh. 3 tunnin välein. Pitänee jäädä hoitovapaalle!
t.keinoemo- Tiku;>
No meillä on vähän traaginen tarina tolla Tikulla. Ensin harakat hyökkäs niiden pesään (pesä nokittuna hajalla.. palasia joka puolella)Perhe tapettu tai lähtenyt(ei näy pesän lähellä) Vauva tippui männystä aika korkealta, Harakat on kanssa nokkinut sitä ja se on vissiin sokea!Banaania ne syö kanssa mut sitä ei moni tiedä.. meiän vauvalla ei ole kunnon hampaita mut banaanista se tykkää ;> semmosia pieniä siivuja. Ollaan sitä nan-maitoa annettu kans ja vähän yritetty totuttaa luontoon.. rupesin ettimään tietoa kun huomattiin sen sokeus.. onko se normaalia?siis että poikanen olisi sokea noin kuukauden ikäisenä? se oli ihan kuihtunut mutta virkosi kun sai maitoa.. se kakkaa ja pissaa hyvin ja kiipeilee jo kädessä.. mut sil on valon arkuutta.. se olis mielellään pimeessä koko ajan.. äsken huomattiin tossa ulkona.. eli se näkee vissiin kirkkaan jotenkin erilailla.. Toivottavasti joku ymmärtää tän viestin. Meillä oli toinenkin orava noin 5 vuotta sitten.. se oli Taku, se oli vaan pudonnut puusta eikä emo tullut hakemaan, niinpä otettiin se tähän ja BANAANIA söi sekin. kaksi viikkoa se oli ja jos ketään kiinnostaa niin sen EMO haki sen sillon kahden viikon päästä kun oltiin jo aiemmin kaks kertaa yritetty et se kiipeis sinne ni puoleen väliin puuta kiipes ja emo haki siitä.. että ei se ihan totta ole väittämä siitä että emo hylkää kun on vierasta hajua. Ainakaan Takun kohdalla.
- Kurre2
Tiku;> kirjoitti:
No meillä on vähän traaginen tarina tolla Tikulla. Ensin harakat hyökkäs niiden pesään (pesä nokittuna hajalla.. palasia joka puolella)Perhe tapettu tai lähtenyt(ei näy pesän lähellä) Vauva tippui männystä aika korkealta, Harakat on kanssa nokkinut sitä ja se on vissiin sokea!Banaania ne syö kanssa mut sitä ei moni tiedä.. meiän vauvalla ei ole kunnon hampaita mut banaanista se tykkää ;> semmosia pieniä siivuja. Ollaan sitä nan-maitoa annettu kans ja vähän yritetty totuttaa luontoon.. rupesin ettimään tietoa kun huomattiin sen sokeus.. onko se normaalia?siis että poikanen olisi sokea noin kuukauden ikäisenä? se oli ihan kuihtunut mutta virkosi kun sai maitoa.. se kakkaa ja pissaa hyvin ja kiipeilee jo kädessä.. mut sil on valon arkuutta.. se olis mielellään pimeessä koko ajan.. äsken huomattiin tossa ulkona.. eli se näkee vissiin kirkkaan jotenkin erilailla.. Toivottavasti joku ymmärtää tän viestin. Meillä oli toinenkin orava noin 5 vuotta sitten.. se oli Taku, se oli vaan pudonnut puusta eikä emo tullut hakemaan, niinpä otettiin se tähän ja BANAANIA söi sekin. kaksi viikkoa se oli ja jos ketään kiinnostaa niin sen EMO haki sen sillon kahden viikon päästä kun oltiin jo aiemmin kaks kertaa yritetty et se kiipeis sinne ni puoleen väliin puuta kiipes ja emo haki siitä.. että ei se ihan totta ole väittämä siitä että emo hylkää kun on vierasta hajua. Ainakaan Takun kohdalla.
Löydettiin tänään myös pieni oravan poikanen jonka kimpussa varikset oli. Otettiin parvekkeelle kaninhäkkiin ja viedään huomenna korkeasaareen josta se sitten totutetaan takaisin luontoon (soitin sinne ja sovin näin). Yksi kysymys, pitäisikö kurre otta yöksi sisään vai antaa olla ulkona? Mietin vain että sillehän tulee kuuma helposti sisällä kun ei ole tottunut? Kyseessä ei ole ihan vauva orava vaan noin tennispallon kokoinen kaveri..
En toki halua että se kärsii kylmyydestäkään yötä? Mitäs mieltä olette sisälle vai ulos yöksi? - kuulllä
Kurre2 kirjoitti:
Löydettiin tänään myös pieni oravan poikanen jonka kimpussa varikset oli. Otettiin parvekkeelle kaninhäkkiin ja viedään huomenna korkeasaareen josta se sitten totutetaan takaisin luontoon (soitin sinne ja sovin näin). Yksi kysymys, pitäisikö kurre otta yöksi sisään vai antaa olla ulkona? Mietin vain että sillehän tulee kuuma helposti sisällä kun ei ole tottunut? Kyseessä ei ole ihan vauva orava vaan noin tennispallon kokoinen kaveri..
En toki halua että se kärsii kylmyydestäkään yötä? Mitäs mieltä olette sisälle vai ulos yöksi?me pidettiin viileällä kuistilla, siinä ei ollut kylmä eikä kuuma mutta suosittelisin että sisällä, onhan kesälläkin kuuma.. etsi sisältä viileä paikka..
- Kurrekaveri
kuulllä kirjoitti:
me pidettiin viileällä kuistilla, siinä ei ollut kylmä eikä kuuma mutta suosittelisin että sisällä, onhan kesälläkin kuuma.. etsi sisältä viileä paikka..
Meille ilmaantui viikko sitten yksi orvanpoikanen, soitin korkasaaren eläinlääkärille ja kysyin mitä tehdä pikkukaverin kanssa, lääkäri kysyi onko kurrella pörröinen häntä ja olihan sillä, joten oli kuulemma lähtenyt pesästä jo omaa elämää viettämään. Asumme lähellä tietä joten olemme naapureiden kanssa huomanneet monen kurren jääneen auto alle tänä keväänä ja nyt on tainnut viime viikoinen tuttavuuskin jäädä, ei ole tullut käymään.. Eilen sitten saapui toinen (varmaan samasta pesueesta)huonomassa kunnossa tosin ja olen syöttänyt sille maidosta, keltuaisesta ja öljystä tehtyä juomaa. En vain tiedä kuinka paljon ja kuinka usein se sitä tarvitsee. Teimme pienestä kenkäpahvilaatikosta sille kodin josta se pääsee halutessaan pois vapaasti. Laitoimme myös pahvilaatikon päälle rottinkikorin ja sen päälle pari kiveä ettei kissa pääse siihen käsiksi ja Kurtsi pääse siitäkin halutessaan. Se nukkui viime yön katetulla terassilla, en ole siis ottanut sitä sisälle, pärjäähän se luonnossakin. Se on aika väsynyt kaveri, nukkuu vain ja syö huonosti.. Toivottavasti olemme osanneet hoitaa sitä oikein.?!
- Sofffy
Kurrekaveri kirjoitti:
Meille ilmaantui viikko sitten yksi orvanpoikanen, soitin korkasaaren eläinlääkärille ja kysyin mitä tehdä pikkukaverin kanssa, lääkäri kysyi onko kurrella pörröinen häntä ja olihan sillä, joten oli kuulemma lähtenyt pesästä jo omaa elämää viettämään. Asumme lähellä tietä joten olemme naapureiden kanssa huomanneet monen kurren jääneen auto alle tänä keväänä ja nyt on tainnut viime viikoinen tuttavuuskin jäädä, ei ole tullut käymään.. Eilen sitten saapui toinen (varmaan samasta pesueesta)huonomassa kunnossa tosin ja olen syöttänyt sille maidosta, keltuaisesta ja öljystä tehtyä juomaa. En vain tiedä kuinka paljon ja kuinka usein se sitä tarvitsee. Teimme pienestä kenkäpahvilaatikosta sille kodin josta se pääsee halutessaan pois vapaasti. Laitoimme myös pahvilaatikon päälle rottinkikorin ja sen päälle pari kiveä ettei kissa pääse siihen käsiksi ja Kurtsi pääse siitäkin halutessaan. Se nukkui viime yön katetulla terassilla, en ole siis ottanut sitä sisälle, pärjäähän se luonnossakin. Se on aika väsynyt kaveri, nukkuu vain ja syö huonosti.. Toivottavasti olemme osanneet hoitaa sitä oikein.?!
Meillä on kuule ihan samanlainen tapaus! ollut meillä nyt kolme päivää. Muut poikaset samasta pesueesta löytyivät kuolleena, vain tämä oli elossa. Oli tosi huonossa kunnossa kun se meille otin ( asustaa lasitetulla terassilla) mutta eilen oli jo virkeämi. Nyt olen todella huolissani sillä poikanen on mennyt paljon huonommaksi eilisestä. nukkuu kokoajan ja todella heikon näiköinen. olen syöttänyt noin neljän tunnin välein samanlaista maito-keltuais-öljy sekoitusta ja välillä vettä. En tiedä mitä tehdä pikkukaverille. .
- Nääntynyt oravan poikanen
Sofffy kirjoitti:
Meillä on kuule ihan samanlainen tapaus! ollut meillä nyt kolme päivää. Muut poikaset samasta pesueesta löytyivät kuolleena, vain tämä oli elossa. Oli tosi huonossa kunnossa kun se meille otin ( asustaa lasitetulla terassilla) mutta eilen oli jo virkeämi. Nyt olen todella huolissani sillä poikanen on mennyt paljon huonommaksi eilisestä. nukkuu kokoajan ja todella heikon näiköinen. olen syöttänyt noin neljän tunnin välein samanlaista maito-keltuais-öljy sekoitusta ja välillä vettä. En tiedä mitä tehdä pikkukaverille. .
Meillä heikonnäköinen, hytisevä, puolikarvaton (takaselästä hännän puoleenväliin)oravanpoikanen kyyhötti talon nurkalla. Kun avattiin ovi, niin kömpi sisälle ihan omasta aloitteesta ja hakeutui suoraan kenkien suojaan nukkumaan. Näytti todella voimattomalta. Kiljui kauheasti kun sitä yritti nostaa, joten pantiin pipoon, jossa se selvästi koki olonsa turvalliseksi. Piposta käsin suostui syötettäväksi.
Ostettiin ekana päivänä samantien lääkkenannostelu ruisku ja juotettiin sillä vettä (hätätapausessa annostelu sormenpäällä toimi, tosin hankala). Kokeiltiin tuttelia, mutta ei kelvannut lainkaan sellaisenaan: kiemurteli ja pärski tuttelin pois. Parin kokeilun jälkeen seuraava ohje sitten toimi kuin unelma: punaista laktoositonta maitoa ja tuttelia, noin puolet kumpaakin, ja reilusti sokeria (teelusikallinen puolta desiä nestettä kohti). Se oikein ahmi sitä. Nyt se on alkanut pienillä hampaillaan järsiä vedellä hieman pehmennetyn jyvä-kaurakeksin (McVities tyyppinen) reunoja, enimmäkseen imeskelee pähkinöitä ja jyrsijäsekoituksen rinkuloita ja tyynyjä - ei vielä näemmä saa pureskeltua kunnolla.
Pipon lisäksi tykkää nukkua myös saappaassa. Alussa piti vartavasten herättää noin neljän-viiden tunnin välein syötettäväksi eli ei muutoin pyytänyt tai hakenut ruokaa, mutta nyt päivällä ollessamme poissa on osannut hakea itsekin nestettä ja kaurakeksiä. Ruokahalu on selvästi palannut. Sillipurkin kannet toimii juomakuppeina. Toiseen jätetään vettä ja toiseen maitoseosta.
Parina ensimmäisenä päivänä sillä ei toiminut maha ollenkaan. Sen jälkeen alkoi ilmestyä papanoitakin eli todella näännyksissä oli. Löydöstä on nyt kulunut aikaa viikko. Vielä ei ole turkki alkanut kasvamaan "takaisin", ja karvaa näemmä irtoaa pipoon vielä jonkin verran.
P.S. Toivottavasti seuraavakin "avun" tarvitsija "googlatessaan" löytää tämän keskusteluketjun. Siksi tuo otsikko ja nimmari. - Kertun yh äiti
Nääntynyt oravan poikanen kirjoitti:
Meillä heikonnäköinen, hytisevä, puolikarvaton (takaselästä hännän puoleenväliin)oravanpoikanen kyyhötti talon nurkalla. Kun avattiin ovi, niin kömpi sisälle ihan omasta aloitteesta ja hakeutui suoraan kenkien suojaan nukkumaan. Näytti todella voimattomalta. Kiljui kauheasti kun sitä yritti nostaa, joten pantiin pipoon, jossa se selvästi koki olonsa turvalliseksi. Piposta käsin suostui syötettäväksi.
Ostettiin ekana päivänä samantien lääkkenannostelu ruisku ja juotettiin sillä vettä (hätätapausessa annostelu sormenpäällä toimi, tosin hankala). Kokeiltiin tuttelia, mutta ei kelvannut lainkaan sellaisenaan: kiemurteli ja pärski tuttelin pois. Parin kokeilun jälkeen seuraava ohje sitten toimi kuin unelma: punaista laktoositonta maitoa ja tuttelia, noin puolet kumpaakin, ja reilusti sokeria (teelusikallinen puolta desiä nestettä kohti). Se oikein ahmi sitä. Nyt se on alkanut pienillä hampaillaan järsiä vedellä hieman pehmennetyn jyvä-kaurakeksin (McVities tyyppinen) reunoja, enimmäkseen imeskelee pähkinöitä ja jyrsijäsekoituksen rinkuloita ja tyynyjä - ei vielä näemmä saa pureskeltua kunnolla.
Pipon lisäksi tykkää nukkua myös saappaassa. Alussa piti vartavasten herättää noin neljän-viiden tunnin välein syötettäväksi eli ei muutoin pyytänyt tai hakenut ruokaa, mutta nyt päivällä ollessamme poissa on osannut hakea itsekin nestettä ja kaurakeksiä. Ruokahalu on selvästi palannut. Sillipurkin kannet toimii juomakuppeina. Toiseen jätetään vettä ja toiseen maitoseosta.
Parina ensimmäisenä päivänä sillä ei toiminut maha ollenkaan. Sen jälkeen alkoi ilmestyä papanoitakin eli todella näännyksissä oli. Löydöstä on nyt kulunut aikaa viikko. Vielä ei ole turkki alkanut kasvamaan "takaisin", ja karvaa näemmä irtoaa pipoon vielä jonkin verran.
P.S. Toivottavasti seuraavakin "avun" tarvitsija "googlatessaan" löytää tämän keskusteluketjun. Siksi tuo otsikko ja nimmari.Erittäin paljon kiitoksia nm. Oravan hoitaminen; Nääntynyt oravan poikanen kirjoittajalle!
Tein ihan niin kuin ajattelitkin ja googlasin apua etsiessäni ja sitä löysin!
Isäni näki oravan poikasen tipahtavan kotamallisen rantasaunan katoksesta. Hän näki kivellä hieman verta, joten kävin tilanteen tarkistamassa ja siellä se sitten vielä oli muutaman tunnin kuluttua. Orava pienokainen ei juuri mihinkään reagoinut ja kun yritin siihen hieman koskea, päätti se tallustaa haparin askelin hanskalleni. Niinpä poimin tärisevän pienokaisen hoiviini.
Kerttu-orava nukuskelee takkahuoneessa oravan kodiksi sisustetussa pahvilaatikossa ja on hieman jo maitoa sokerilla ottanut.
Huomenna edessämme on 1000km autolla, joten on vielä hieman auki, että minne Kertun toimitan ellei voimat parane aamuun mennessä..
Kertomuksistanne oli hyötyä, kiitoksia vielä niintä.
Mutta nyt palaan pienen projektini pariin; josko taas hieman maitoa otettas :)
-Kertun sijaisäiti- - Ylermin yöhoitaja
Nääntynyt oravan poikanen kirjoitti:
Meillä heikonnäköinen, hytisevä, puolikarvaton (takaselästä hännän puoleenväliin)oravanpoikanen kyyhötti talon nurkalla. Kun avattiin ovi, niin kömpi sisälle ihan omasta aloitteesta ja hakeutui suoraan kenkien suojaan nukkumaan. Näytti todella voimattomalta. Kiljui kauheasti kun sitä yritti nostaa, joten pantiin pipoon, jossa se selvästi koki olonsa turvalliseksi. Piposta käsin suostui syötettäväksi.
Ostettiin ekana päivänä samantien lääkkenannostelu ruisku ja juotettiin sillä vettä (hätätapausessa annostelu sormenpäällä toimi, tosin hankala). Kokeiltiin tuttelia, mutta ei kelvannut lainkaan sellaisenaan: kiemurteli ja pärski tuttelin pois. Parin kokeilun jälkeen seuraava ohje sitten toimi kuin unelma: punaista laktoositonta maitoa ja tuttelia, noin puolet kumpaakin, ja reilusti sokeria (teelusikallinen puolta desiä nestettä kohti). Se oikein ahmi sitä. Nyt se on alkanut pienillä hampaillaan järsiä vedellä hieman pehmennetyn jyvä-kaurakeksin (McVities tyyppinen) reunoja, enimmäkseen imeskelee pähkinöitä ja jyrsijäsekoituksen rinkuloita ja tyynyjä - ei vielä näemmä saa pureskeltua kunnolla.
Pipon lisäksi tykkää nukkua myös saappaassa. Alussa piti vartavasten herättää noin neljän-viiden tunnin välein syötettäväksi eli ei muutoin pyytänyt tai hakenut ruokaa, mutta nyt päivällä ollessamme poissa on osannut hakea itsekin nestettä ja kaurakeksiä. Ruokahalu on selvästi palannut. Sillipurkin kannet toimii juomakuppeina. Toiseen jätetään vettä ja toiseen maitoseosta.
Parina ensimmäisenä päivänä sillä ei toiminut maha ollenkaan. Sen jälkeen alkoi ilmestyä papanoitakin eli todella näännyksissä oli. Löydöstä on nyt kulunut aikaa viikko. Vielä ei ole turkki alkanut kasvamaan "takaisin", ja karvaa näemmä irtoaa pipoon vielä jonkin verran.
P.S. Toivottavasti seuraavakin "avun" tarvitsija "googlatessaan" löytää tämän keskusteluketjun. Siksi tuo otsikko ja nimmari.Kiitokset myös minulta oravanpojan hoito-ohjeista. Eilen löytyi pihamaalta kaksi oravanpoikaa, toinen kuollut ja toinen naapurin kissan suusta. Suusta pudonnut jäi henkiin. Odottelimme emoa, mutta ei näkynyt. Viime yön Ylermi on sitten ollut vierihoidossa ja keinoemolla lähes taju kankaalla väsymyksestä :)
Miten saada emo noutamaan poikasensa? Keksimme suunnitelman: asennamme puun oksalle lavan, jolle viemme säännöllisesti oravan herkkuja. Seuraamme, milloin emo oppii hakemaan herkut. Sitten luovutamme lavalle myös Ylermin noudettavaksi. Ja eikun tarkkailemaan! Pihalla lentelee myös harakoita ja variksia, joten Ylermi saattaisi joutua toistamiseen surman suuhun.
- Kesy kurre
Olisi itsekin kysymistä pari päivää sitten löytyneestä poikasesta. Ihan on jo kesyyntynyt ja varmuutta ei ole jos voi enää luontoon päästää kun ei osannut löytyessä pestä itteään eikä syödäkään kunnolla ite.
En tiiä mitä on vaille kun nuolee kättä käteen otettaessa, kokeilee välillä vähän hampailla sormen päätä ja jatkaa taas. Ei kuitenkaan pure. Onkos se joku kiitollisuuden osotus vai mitä? Jatkaa tätä ruokailunkin jälkeen sekä sen lomassa joten nälästä ei ole kyse.
On se söpöä, mutta olis kiva tietää mitä se sillä meinaa, Joku joka tietää oravien ele kielestä jotain, vois vähän mua valoittaa.- Minä vain
Viime lokakuussa pihasta löytyi pieni oravarääpäle - tarkkailin sitä iltaan asti, ei tullut emo paikalle, joten pakkohan se oli korjata talteen. Soitin Korkeasaareen ja kysyin hoito-ohjeita, ja sieltä kyseltiin tarkasti poikasen koosta ja käytöksstä ja annettiin sitten äidnmaidonvastikeohje, jonka pohjana oli koirille tarkoitettu valmiste, johon lisättiin munankeltuaista, vitamiiniliuosta ja kylmäpuristettua rypsiöljyä. Seosta piti antaa pienellä ruiskulla kahden tunnin välein pieni määrä. Oli pakko ottaa orava muutamana päivänä mukaan myös yliopistolle hamsterin kuljetuslaatikossa ja syöttää sitä luennoilla. Korkeasaaresta neuvottiin myös, että poikasen voisi noin kolme viikon kuluttua palauttaa luontoon. Orava majaili vanhassa marsuhäkissä ja enimmäkseen nukkui kerällä. Viikon kuluttua se alkoi ryömiskellä ja piristyi. Kolmen viikon kuluttua, kun olisi ollut sopiva aika oravan vapauttamiseen, sää oli jo liian kylmä. Soitin Korkeasaareen, josta kysyttiin olisiko minun mahdollista pitää oravaa talven yli. Rakensin oravalle kattoon saakka korkean häkin, paljon kiipeilyoksia yms. Orava kasvoi ja alkoi syödä kiinteää ruokaa, lihoi ja kasvatti korvatupsut, vältin sille juttelua tms. välttääkseni liikaa kesyyntymistä. Talvi oli ennätyskylmä ja luminen. Kevät tuli hitaasti. Lämpöön tottunutta oravaa ei voinu pistää ulos ennekuin säät lämpenisivät. Vasta tänään orava siirrettiin ulos jättihäkissään, totuttelemaan ensin ulkoilmaan ja ulkoääniin ja hajuihin muutamaks päiväksi ennen vapauttamista. Pelkään vain että se on jo liian tottunut sisäelämään ja lemmikin asemaan. Se ei osoita pienintäkään mielenkiintoa ulkomaailmaa kohtaan ja mököttää ja pelkää, muutokseen tyytymättömänä. Saapa nähdä..
- JJ
Minä vain kirjoitti:
Viime lokakuussa pihasta löytyi pieni oravarääpäle - tarkkailin sitä iltaan asti, ei tullut emo paikalle, joten pakkohan se oli korjata talteen. Soitin Korkeasaareen ja kysyin hoito-ohjeita, ja sieltä kyseltiin tarkasti poikasen koosta ja käytöksstä ja annettiin sitten äidnmaidonvastikeohje, jonka pohjana oli koirille tarkoitettu valmiste, johon lisättiin munankeltuaista, vitamiiniliuosta ja kylmäpuristettua rypsiöljyä. Seosta piti antaa pienellä ruiskulla kahden tunnin välein pieni määrä. Oli pakko ottaa orava muutamana päivänä mukaan myös yliopistolle hamsterin kuljetuslaatikossa ja syöttää sitä luennoilla. Korkeasaaresta neuvottiin myös, että poikasen voisi noin kolme viikon kuluttua palauttaa luontoon. Orava majaili vanhassa marsuhäkissä ja enimmäkseen nukkui kerällä. Viikon kuluttua se alkoi ryömiskellä ja piristyi. Kolmen viikon kuluttua, kun olisi ollut sopiva aika oravan vapauttamiseen, sää oli jo liian kylmä. Soitin Korkeasaareen, josta kysyttiin olisiko minun mahdollista pitää oravaa talven yli. Rakensin oravalle kattoon saakka korkean häkin, paljon kiipeilyoksia yms. Orava kasvoi ja alkoi syödä kiinteää ruokaa, lihoi ja kasvatti korvatupsut, vältin sille juttelua tms. välttääkseni liikaa kesyyntymistä. Talvi oli ennätyskylmä ja luminen. Kevät tuli hitaasti. Lämpöön tottunutta oravaa ei voinu pistää ulos ennekuin säät lämpenisivät. Vasta tänään orava siirrettiin ulos jättihäkissään, totuttelemaan ensin ulkoilmaan ja ulkoääniin ja hajuihin muutamaks päiväksi ennen vapauttamista. Pelkään vain että se on jo liian tottunut sisäelämään ja lemmikin asemaan. Se ei osoita pienintäkään mielenkiintoa ulkomaailmaa kohtaan ja mököttää ja pelkää, muutokseen tyytymättömänä. Saapa nähdä..
Löysin nyt viikon sisään tänään toisen oravanpennun kotioven edestä, kissa ne oli siihen raahannut näytille mutta ei sen enempää vahingoittanut. Ensimmäisen (oli tosi pieni vielä) sain palautettua emolle, joka seurasi tapahtumaa vähän matkan päästä.
Meillä on paljon kotialueella oravia, pihapiirissä liikkuu parisenkymentä kaveria vaikka kissojakin on kaksi, jotta kun löysin toisen vein sen lähemmäs oravien oleskelualueita metsän reunaan ja odottelin josko emo tai joku muu sen siitä nappaisi.
Kun ei mitään tapahtunut yritin soitella eläinlääkäreille ja eläinsuojeluhdistyksiin, jotka olivat syyttävällä tuulella heti puhelun alussa, oravaan ei olisi saanut edes koskea. Tiesin sen mutta suoraan auringonpaisteseen taltottavaksiko se olisi pitänyt jättää vielä tuntien jälkeen, kun emosta ei ollut tietoakaan? Pahoin mielin otin siten poikasen sisälle, ei sitä uloskaan voinut jättää, poikanen ryömii jo nopeasti mutta silmät eivät ole vielä auenneet. Laktoositonta maitoa ja vettä olen tähän mennessä antanut.
Nyt kun luin tätä sivustoa sain vähän toivoa, että saan pikkuisen pidettyä elossa ja vielä toivottavasti vielä palautettua luontoon mahdollisemman pian.
SuurKIITOS siis kaikille kokemuksiaan jakaneille!!!! - K
JJ kirjoitti:
Löysin nyt viikon sisään tänään toisen oravanpennun kotioven edestä, kissa ne oli siihen raahannut näytille mutta ei sen enempää vahingoittanut. Ensimmäisen (oli tosi pieni vielä) sain palautettua emolle, joka seurasi tapahtumaa vähän matkan päästä.
Meillä on paljon kotialueella oravia, pihapiirissä liikkuu parisenkymentä kaveria vaikka kissojakin on kaksi, jotta kun löysin toisen vein sen lähemmäs oravien oleskelualueita metsän reunaan ja odottelin josko emo tai joku muu sen siitä nappaisi.
Kun ei mitään tapahtunut yritin soitella eläinlääkäreille ja eläinsuojeluhdistyksiin, jotka olivat syyttävällä tuulella heti puhelun alussa, oravaan ei olisi saanut edes koskea. Tiesin sen mutta suoraan auringonpaisteseen taltottavaksiko se olisi pitänyt jättää vielä tuntien jälkeen, kun emosta ei ollut tietoakaan? Pahoin mielin otin siten poikasen sisälle, ei sitä uloskaan voinut jättää, poikanen ryömii jo nopeasti mutta silmät eivät ole vielä auenneet. Laktoositonta maitoa ja vettä olen tähän mennessä antanut.
Nyt kun luin tätä sivustoa sain vähän toivoa, että saan pikkuisen pidettyä elossa ja vielä toivottavasti vielä palautettua luontoon mahdollisemman pian.
SuurKIITOS siis kaikille kokemuksiaan jakaneille!!!!Hyvät ihmiset, kun löydätte oravanpoikasen, ÄLKÄÄ TEHKÄ MITÄÄN ennen kuin olette saanut ammattilaiselta neuvoja!! Löysin juuri pihaltamme pari oravanpoikasta. He olivat jo edellisenä päivänä olleet eksyneen näköisiä, joten emolle oli tapahtunut jotain.. Soitin eläinsuojeluyhdistykselle ja vein sinne, tällaisissa tapauksissa en kyllä itse rupeaisi arvailemaan miten pitää toimia, vaan soittaisin ammattilaiselta ohjeita. Nämä keskustelufooruminkin ohjeet ovat hieman ristiriitaisia, eivätkä välttämättä perustu tosiasioihin, joten kaikkien kurrejen puolesta pyytäisin että kysyisitte ammattilaisen ohjeita ennen toimimista. Kiitos:)
- Anonyymi
JJ kirjoitti:
Löysin nyt viikon sisään tänään toisen oravanpennun kotioven edestä, kissa ne oli siihen raahannut näytille mutta ei sen enempää vahingoittanut. Ensimmäisen (oli tosi pieni vielä) sain palautettua emolle, joka seurasi tapahtumaa vähän matkan päästä.
Meillä on paljon kotialueella oravia, pihapiirissä liikkuu parisenkymentä kaveria vaikka kissojakin on kaksi, jotta kun löysin toisen vein sen lähemmäs oravien oleskelualueita metsän reunaan ja odottelin josko emo tai joku muu sen siitä nappaisi.
Kun ei mitään tapahtunut yritin soitella eläinlääkäreille ja eläinsuojeluhdistyksiin, jotka olivat syyttävällä tuulella heti puhelun alussa, oravaan ei olisi saanut edes koskea. Tiesin sen mutta suoraan auringonpaisteseen taltottavaksiko se olisi pitänyt jättää vielä tuntien jälkeen, kun emosta ei ollut tietoakaan? Pahoin mielin otin siten poikasen sisälle, ei sitä uloskaan voinut jättää, poikanen ryömii jo nopeasti mutta silmät eivät ole vielä auenneet. Laktoositonta maitoa ja vettä olen tähän mennessä antanut.
Nyt kun luin tätä sivustoa sain vähän toivoa, että saan pikkuisen pidettyä elossa ja vielä toivottavasti vielä palautettua luontoon mahdollisemman pian.
SuurKIITOS siis kaikille kokemuksiaan jakaneille!!!!ihanaa ,kun toisetkin rakastaa oravia, minulle ne ovat todella tärkeitä.antavat tulla lähelle, viiksiä saa silittää.kerran tulin matkoilta, kysyin oliko ikävä. kai oli kun orava hyppäsi syliini.-
- Anonyymi
JJ kirjoitti:
Löysin nyt viikon sisään tänään toisen oravanpennun kotioven edestä, kissa ne oli siihen raahannut näytille mutta ei sen enempää vahingoittanut. Ensimmäisen (oli tosi pieni vielä) sain palautettua emolle, joka seurasi tapahtumaa vähän matkan päästä.
Meillä on paljon kotialueella oravia, pihapiirissä liikkuu parisenkymentä kaveria vaikka kissojakin on kaksi, jotta kun löysin toisen vein sen lähemmäs oravien oleskelualueita metsän reunaan ja odottelin josko emo tai joku muu sen siitä nappaisi.
Kun ei mitään tapahtunut yritin soitella eläinlääkäreille ja eläinsuojeluhdistyksiin, jotka olivat syyttävällä tuulella heti puhelun alussa, oravaan ei olisi saanut edes koskea. Tiesin sen mutta suoraan auringonpaisteseen taltottavaksiko se olisi pitänyt jättää vielä tuntien jälkeen, kun emosta ei ollut tietoakaan? Pahoin mielin otin siten poikasen sisälle, ei sitä uloskaan voinut jättää, poikanen ryömii jo nopeasti mutta silmät eivät ole vielä auenneet. Laktoositonta maitoa ja vettä olen tähän mennessä antanut.
Nyt kun luin tätä sivustoa sain vähän toivoa, että saan pikkuisen pidettyä elossa ja vielä toivottavasti vielä palautettua luontoon mahdollisemman pian.
SuurKIITOS siis kaikille kokemuksiaan jakaneille!!!!olen myös ihastunut pikkulintuihin.nyt ne laulaa ihania säveliä-luonto on kaunis.
- Meen ettii sellasen
IHANIIAA NOI ORAVANPOIKASET, KATOIN GOOGLE KUVAHAKU. Ottaisin itsekin hoitoon tuollaisen.
- Söpö Riesa
Ei niitä saa ottaa, taisin tehdä itsekin virheen kun otin liian nopeasti pikkuisen sisälle vaikka varikset raakkuivatkin vierellä ja odottelin useamman tunnin - niin taidan yrittää jälleen takaisin luontoon päiväsaikaan huiskahäntää kun tulee lämpimämpi ilma.
- Orpo poika Atte
Me löydettiin lauantaina 11.6 pieni oravan poikasen. Makasi puoliksi syödyn emon vieressä pihalla.
Poikaselle on tarjottu täältä lödettyä maito ohjetta. Hyvin on kehittynyt. Uninen oli kun löydettiin, mutta piristyi äkkiä. Kuulee ja silmät auki.
Nukkuu mieluiten paidan sisällä. Ei suostu ollenkaan latikossa olemaan. Alkaa nakuttaa ja kiipeillä kun jätän. Niin me nytten siis kuljemme yhdessä koko ajan. Eläinlääkäri kehotti pitää niin. Jos se tuntee itsensä turvalliseksi näin. Katsotaan sitten miten totutellaan luontoon. Tämä rääpäle on n. 4-6vko ikänen. Alahampaat ovat kasvanut jo, ja ylähampaat puhjennut läpi juuri.
Taitaa olla pieni poika, Atte poika. :) - Reppanat
Meillä on täällä projektina hoitaa kolme oravanpoikasta. Ne oli toimitettu eläinhoitolaan viime torstaina. Ovat ehkä kahden viikon ikäisiä. Silmät eivät ole vielä auenneet ja häntä on suora ja osin karvaton. Eläin hoitolassa ei ole ketään klo 21 - 8 välillä, joten yöt ne ovat kotihoidossa, jota saavat ruokapisaransa muutaman tunnin välein. Mukavasti meni viikonloppu ja lauantain ja sunnuntain välinen yö Jukolanviestiä TV:stä seuratessa ja orvanpoikia "imettäessä". Meillä on käytössä pienten nisäkkäiden äidinmaidonvastike. Pitäkää meille peukkuja, että selviämme!
- Reppanat
Oravanoiasten löytymisestä on nyt viikko. Lapsosten silmät ovat avautuneet, alahampaat tuntuvat selvästi ja horjuen jo kävelevät. Tänään tarjosin niille tuorekurkun palasia, kauhea nassutus kuului pesäpiposta, en tiedä menikö mitän vtsaan asti. Taidamme selvitä hengissä :-)
- Reppanat
Oravanpojat ovat kasvaneet ja muutaman viikon jälkeen pääsevät takaisin luontoon kunhan löytyy paikka, jossa joku ennättää vähän katsoa aluksi niiden perään ja jonka pihapiirissä ei ulkoile kotikissoja...
Olen tuohtunut ja ymmälläni, kun Eläinhoitola Kotipesä, joka alun pitäen oli ottanut poikaset vastaan, ilmoitti juhannuksen jälkeen, etteivät he pysty osallistumaan niiden hoitoon ja ne jätettiin hoidettavikseni vähän tyyliin tee mitä tykkäät :-( Eihän niitä heitteille voi enää jättää, joten meillä ne nyt sitten asuvat kolmen kissan kaverina! - vai niin!
Niin, kysymys on vuodelta 2005.
Mutta tämän päivän, 6.7.2011, HS:ssa oli juttu siitä, miten ihmiset tappavat eläimiä ottamalla niitä hoiviinsa, kun kuvittelevat poikasen olevan hylätyn. - Reppanat
Hesarin juttu on varmaan totta! Nämä meillä nyt olevat oravat eivät olisi selvinneet ilman apua. Olen ollut osallisena useampienkin oravien auttamisessa. Tietyssä vaiheessa emo poikasensa hylkää ja laittaa ne tulemaan toimeen omillaan. Pieniä ne ovat, mutta ihan oravan näköisiä. Jos sattuu kylmä kesä, eivät ehkä löydä heti ruokaa ja tulevat kyhjöttämään portaille. Niitä ei tarvitse sissän korjata.
Mutta sitten ovat nämä 30-40 grammaa painavat silmättömät rääpäleet, jotka löytyvät puun alta ja kuolevat ilman apua varmasti. Mitä näille pitäisi tehdä? Jos vuorokauden seurannan jälkeenkään emoa ei ole ilmestynyt, kyllä minä ainakin korjaisin talteen ja yrittäisin auttaa. Ymmärrän ihmisiä, jotka hädissään etsivät sellaisille hoitopaikkaa, vaan kun sellaisia hoitopaikkoja ei ole!- dfsdfsdfsdf
Oravat tuskin kuolevat sukupuuttoon - sori vaan.
Miten ne oravat sitten luonnossa pärjäävät - muista ruokkia ja hoitaa läpi elämän sitten.
En halua v-ttuilla, mutta näin kylmäverisesti ajattelen, että luonnossa osa poistuu jo pienenä, suurempi osa ei. - hth**
dfsdfsdfsdf kirjoitti:
Oravat tuskin kuolevat sukupuuttoon - sori vaan.
Miten ne oravat sitten luonnossa pärjäävät - muista ruokkia ja hoitaa läpi elämän sitten.
En halua v-ttuilla, mutta näin kylmäverisesti ajattelen, että luonnossa osa poistuu jo pienenä, suurempi osa ei.Olen kyllä samaa mieltä - hylätty oravanpoikanen on lähtenyt liian aikaisin pesästä tai se voi olla jotenkin sairas tai muuten epäkelpo, ja emo on sen siksi hylännyt. Fiksummin käyttäytyvät ja vahvemmat lajitoverit selviytyvät ja niiden geenien ansiosta oravat pärjäävät sitten paremmin pitkällä tähtäimellä.
Heikompien kuolema on luonnossa normaalia ja hyödyllistä, vaikka ihmistä voi moinen säälittääkin. Lisäksi kuolleesta oravanpoikasesta saa jokin pikkupeto herkkuaterian, kiertokulku jatkuu.
JOS poikanen on orpoutunut ihmisen toiminnan takia, esim. pesäpuu on kaadettu tms., niin sitten on ehkä loogista se pelastaa, mutta muuten pitäisi vaan antaa orpojen eläinten kuolla - lajin parhaaksi.
Ja niin, jos kyseessä on uhanalainen otus, voi pelastaminen olla perusteltua - usein uhanalaisuus johtuu ihmisen toiminnasta ja vaikkei ko. pelastettavan yksilön ahdinko olisi suoraan ihmisen syytä, niin ihmisen mokien paikkaamiseksi sen pelastaminen on ihan ok. - Anonyymi
hth** kirjoitti:
Olen kyllä samaa mieltä - hylätty oravanpoikanen on lähtenyt liian aikaisin pesästä tai se voi olla jotenkin sairas tai muuten epäkelpo, ja emo on sen siksi hylännyt. Fiksummin käyttäytyvät ja vahvemmat lajitoverit selviytyvät ja niiden geenien ansiosta oravat pärjäävät sitten paremmin pitkällä tähtäimellä.
Heikompien kuolema on luonnossa normaalia ja hyödyllistä, vaikka ihmistä voi moinen säälittääkin. Lisäksi kuolleesta oravanpoikasesta saa jokin pikkupeto herkkuaterian, kiertokulku jatkuu.
JOS poikanen on orpoutunut ihmisen toiminnan takia, esim. pesäpuu on kaadettu tms., niin sitten on ehkä loogista se pelastaa, mutta muuten pitäisi vaan antaa orpojen eläinten kuolla - lajin parhaaksi.
Ja niin, jos kyseessä on uhanalainen otus, voi pelastaminen olla perusteltua - usein uhanalaisuus johtuu ihmisen toiminnasta ja vaikkei ko. pelastettavan yksilön ahdinko olisi suoraan ihmisen syytä, niin ihmisen mokien paikkaamiseksi sen pelastaminen on ihan ok.OLET MIES. METSÄSTÄJÄ.
- miniem1
Meillä on siperialainen maaorava lemmikkinä. Sen nimeä googlaamalla hoito-ohjeita voi soveltaa tavallisenkin oravan hoitamiseen, jos joku löytää jostain esim. hylätyn tai muuten vain hädässä olevan oravan poikasen. :)
- Korostan
Hei! minäkin löysin oravanpoikasen metsästä ja katsoin sitä hetken. Se ulisi istui puunjuurella ja koittivälillä kiivetä mutta ei päässyt menemään. No otin sen hoiviini ja syötin ja juotin sitä. se kuoli sinä iltana jolloin löysin sen. on aiemmin ollut tekemistä loukaantuneiden sorsien kanssa kyllä. Mutta seurasin aikasempia puheitanne ja korostan että missään tapauksessa eläimiä ei saa etsiä ja vangita. Jos ne ovat loukkantuneita tai hylättyjä voit ottaa ne hoiviisi. Mutta jos poikaset ovat vasta pieniä yksin ja ilman tukea niitä ei saa ottaa ennenkuin on varmistunut että se on hylätty tai jotain muuta. On hyvä kylläkin että (minä teen näin) että kulkee lenkillä mettässä ja pitää silmällä eläimiä mutta niitä ei saa etsiä ja ottaa lemmikiksi jos ne eivät huostaanotettuina jää luoksesi. mutta kysyn pitääkö toi baaani antaa niille muruina vai palasina?
- Söpö Riesa
Annoin lämpimässä pehmennettyä päärynää, viipaloin ohuiksi 'tikuiksi' joita nassuttaa ihan mielellään saa samalla nestettä niistä, muuta on tosi hyvä aloitus tämä menen ostamaan banaania lisukkeeksi, kiitos kaikille vielä, olemme samassa veneessä : ) ! ! !
- Apassi
Eiköhä paras tapa hoitaa asiat ole olla puuttumatta luontoäidin toimiin. "Otanpa pienen kurren tuosta talteen ettei raukka jäädy tai näänny". Jos kurrenpoikanen tipahtaa pesästään tai on lähtenyt ihan vapaavalintaisesti seikkailemaan, ja on hämmentyneenä pihalla, niin antakaapa luonnon toteuttaa itseään. Kyllä se luonto hoitaa asiat omalla tavallaan, vaikka se ei meidän mielestä mikään humaani tapa olisikaan. Eli jos poikasen on määrä selviytyä, se kyllä selviää. Kaikki eivät ole niin onnellisessa asemassa, ja luontainen elon kiertokulku toimii.
Eläinrakkaudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, antaako luonnonlakien toteutua vaiko ei. Pakko vain mainita ennen kuin joku pääsee sanomaan tuosta, perustellen omia toimiaan eläinrakaudella. Olen eläinrakas ihminen itsekin, mutta jos näen luonnolliseen tapaan pulassa olevan eläimen, en mene siihen puuttumaan. Asia on eri jos näen vaikkapa linnun kiinni jossain muovikrääsässä joka on ihmisten peruja, avitan tietty irti. Tai vaikka koiran jota on auto töytäissyt, ilmoitan kyllä viranomaisille asiasta. Mutta jos linnunpoikanen tippuu pesäkolostaan ihan omin päin, näen sen täysin luonnollisena asiana joka kuuluu tirpan elämään, oli lopputulos sitten mikä tahansa.
Mitä tulee niihin joilla on väistämätön tarve mennä koskemaan kaikkeen elolliseen joka näyttää olevan pulassa milloin mistäkin syystä; muistakaa ensin aina hieroa tovi multaa/maata/sahajauhoja käsissänne, sama joka kerralla eälimeen koskiessanne. Tällä eliminoidaan suurin riski siihen hylkäämiseen/syrjäytymiseen hajun perusteella.- toisin miettijä
En itsekkään välitä että oravat tekevät pesiään katon lappeisiin, mutta kuka raaskii jättää kaksi oravan poikasta kuolemaan oven eteen? En minä ainakaan. Toinen taisi kyllä eilen kuolla sisäiseen verenvuotoon koska oli muutenkin niin huonossa jamassa. Eilen päästin toisen temmeltään pihalle mutta raukka alkoi huutaa ja halusi takaisin kädelle. Taisi Päättää ettei ole tarpeeksi vanha vielä takaisin luontoon. En tosiaankaan ehdi syöttää "justusta" joka toinen tunti mutta ruokaa ja vettä/ maitoa sillä on kyllä tarjolla. Hyvin liikkuu ja temmeltää miten jaksaa (: toivon että tämä orava saa pitkän ja ihanan elämän kun pääatän sen takaisin luontoon, mahdollisimman kauaksi aijon sen kyllä viedä, että pärjää omin avuin!
- Anonyymi
AMPIAISPESÄ PARVEKKEELLA, EN KOSKE NIIDEN PESÄÄN.
- Söpö Riesa
Löysin roskalaatikon luota harhailemasta oravanpojan ja nyt yhden yön sisällä ja nukkui kylmetyksen pois kainalossa ja puseron sisässä, mukana kulki eilen kahdella kauppareissulla kananmunia ja maitoa ja apteekista pipettiä hakiessa ja apteekkari ihastui pörröveikkoon kun tuli sopivasti takinhupusta ulos.
Suuruokinnasta olisi hyvä saada tietoa kuinka kauan aikaa, ostin yhden ohjeen mukaan päärynää ja omenaa mutta eipä näytä hampaat pystyvän vielä oikein kiinteään ruokaan, saatikka pähkinöitä. Pidän ainakin muutaman päivän kotona ja mietin sitten jatkoa, onneksi kerkeän rääpälettä hoitaa ettei hätiä, mutta kyllä tästä täystyöllisyys tuli kun pipetin kanssa yrittää saada tajuamaan että se on ruokaa eikä kidutusta, ja maidossa koko orava ja pusero ja penkki, nyt sen muuten tajuaa mitä äitinä ja emona oleminen täyspäiväisesti ja yöllisesti oikein on, ei naurata mutta silti heh heh.
Söpö veijari, kyllä meillä on vastuu näistä vaikka jotkut sanovatkin että ovat vain osa luontoa, onhan ihminenkin osa luontoa.- Söpö Riesa
Ps. Kahden tunnin välein pipettiruokitusta! Eihän tätä jaksa.
- Kokopäiväinen Ries
Käytiin roskalaatikolla mistä löysin ja eipä siellä emoa näkynyt tietenkään missä lie, ilmakin on viileä vielä, sen huomasin eilenillalla että vähintään lämpimässä pitää pitää, ei koskaan kylmässä jollei ole vilkas ja terve kuin pukki. Aikamme oltuamme pentu kiipesi takaisin lahkeenvartta ylös ja ryömi takin alle, jossa minulla pyyhe kaulan ympärillä, tykkää ryömiä pyyhkeen alle lämpimän paljaan ihon liki ja pimeässä olla, muistuttaa varmaan lämpimän pimeän pesäkolon sisustaa.
Harjoitukset jatkuvat. - Söpö Riesa
Kokopäiväinen Ries kirjoitti:
Käytiin roskalaatikolla mistä löysin ja eipä siellä emoa näkynyt tietenkään missä lie, ilmakin on viileä vielä, sen huomasin eilenillalla että vähintään lämpimässä pitää pitää, ei koskaan kylmässä jollei ole vilkas ja terve kuin pukki. Aikamme oltuamme pentu kiipesi takaisin lahkeenvartta ylös ja ryömi takin alle, jossa minulla pyyhe kaulan ympärillä, tykkää ryömiä pyyhkeen alle lämpimän paljaan ihon liki ja pimeässä olla, muistuttaa varmaan lämpimän pimeän pesäkolon sisustaa.
Harjoitukset jatkuvat.Tässä Korkeasaaren oravanhoito-ohjeet.
http://www.korkeasaari.tx.fi/service.cntum?serviceType=serviceDocumentSection&documentId=49377 - Anonyymi
NIIN VAIN SIINÄ KÄVI ,ORAVA TULI LUOKSENI, MENI YÖKSI OMAAN PESÄÄNSÄ JA VAPAASTI SAI OLLA AINA,SÖI PÄHKINÖITÄ PAAHTOLEIPÄÄ SEKÄ OMENAHILLOA.LAITOIN KESÄKUUMILLA VETTÄ ESILLE- NIIN TULI MAAILMAN PIENIN ORAVA JA LIPITTI TOSISSAAN VETTÄ, OLAVI NIMELTÄÄN.-RAKKAITA JA KESYJÄ OVAT.
- Söpö Riesa
Kaikista vaikeinta mielestäni munamaidolla läträäminen, se kun sotkee poikasen suunalustan, on tosi vaikeaa puhdistaa suun alustaa kuivuessa kovettuu karvat ja ei ole varmaan mukava, pipetillä yritin syöttää mutta menee helposti väärään kurkkuun ja se saa keuhkoputkentulehduksen ja kuolee vielä, niinkuin ylempänä kirjoitettiin.
Pitäkää peukkuja että saan kiinteälle ruoalle ruokittua ja sitten taas opetettua takaisin pikkuhiljaa luontoon, harjoitukset jatkuvat edelleen, poikanen nukkui rinnan päällä pyyhemytyn suojassa kerällä viime yön ja sai voimia sydämenlyöntejä ja hengitystä kuunnellessa tämäkin huomioitavaa, on kulkenut mukana kauppareissuilla ja ihmiset on tykännyt, vanha papparainen villakoiran kanssa istui puistonpenkillä vain yksi etuhammas suussa hymyillen, ja menin viereen ja sanoin hiljaa :
Minullapa on oravanpentu täällä, osoitin takinhuppua, papparaisen suu nousee hymyyn, kaivan kurren esille kämmenelle ja papan suu loksahtaa auki, yksi iso hammas suupielessä nousee iloiseen hymyyn : No jopas, oravanpoika, niinpäs on !
Elämä on ihmeellistä, huikkaan vielä papalle ja villakoiralle ja jatkan matkaa laittaen oravanpojan takin hupunsuulle jonne se ryömii nopeasti tuulensuojaan papan vilkuttaessa vielä perään.- Söpö Riesa
Korjaan edellistä, ruiskulla onnistuu oikein hyvin "imettäminen" poikanen ottaa hanakasti kyllä kiinni käpälillä ruiskusta ja alkaa yrittää imeä, allaolevasta videoleikkeestä näkee hyvin kiitos, miten ruiskulla ruokinta käy ja mukana ainakin yksi ruokaseos-ohje.
www.youtube.com/watch?v=5IQPSSO7Xpo - mitä tehdä?
Söpö Riesa kirjoitti:
Korjaan edellistä, ruiskulla onnistuu oikein hyvin "imettäminen" poikanen ottaa hanakasti kyllä kiinni käpälillä ruiskusta ja alkaa yrittää imeä, allaolevasta videoleikkeestä näkee hyvin kiitos, miten ruiskulla ruokinta käy ja mukana ainakin yksi ruokaseos-ohje.
www.youtube.com/watch?v=5IQPSSO7XpoLöydettiin kurre tänään päivällä koti pihalta oli ollut jo pitempää siinä sateessa ja se makasi sinä hetkenä kun löydettiin se kylmissään vailla elon merkkejä ja ottiin se sitten lämpimään kotiin jossa annettiin sitä muna maito sekotusta ja se virkosi täysin tämä orava on jo avannut silmät ja on melko iso äiti snoisi että pitäisi päästää huomenna luontoon mutta itse en vielä uskaltaisi vaikka poikanen on jo melko iso (suurempi kuin tennispallo) niin pitäisikö se päästää en ole varma osaako se jo syödä kiinteätä ruokaa mitä mieltä olette. ps sen häntä on melko tuuhea ja pörröinen jo
- Söpö Riesa
mitä tehdä? kirjoitti:
Löydettiin kurre tänään päivällä koti pihalta oli ollut jo pitempää siinä sateessa ja se makasi sinä hetkenä kun löydettiin se kylmissään vailla elon merkkejä ja ottiin se sitten lämpimään kotiin jossa annettiin sitä muna maito sekotusta ja se virkosi täysin tämä orava on jo avannut silmät ja on melko iso äiti snoisi että pitäisi päästää huomenna luontoon mutta itse en vielä uskaltaisi vaikka poikanen on jo melko iso (suurempi kuin tennispallo) niin pitäisikö se päästää en ole varma osaako se jo syödä kiinteätä ruokaa mitä mieltä olette. ps sen häntä on melko tuuhea ja pörröinen jo
Älkää päästäkö luontoon takaisin, se pitää ruokkia kiinteälle ruoalle saakka ja sitten totuttaa luontoon vasta takaisin, sen emo hylkää koska siinä nyt muut hajut.
- ari zwag
Jos otat hoitoon, niin ota "kunnolla". Itsellä kävi niin, että ruokittiin päivällä ja yöksi vietiin takaisin löytöpaikkaan, että emo voisi hakea pesään takaisin.
Mutta emoa ei kuulunut ja yhtenä yönä sateessa poikanen kylmettyi ja aamuun mennessä oli niin heikkona, että kuoli käsiin. - bad hunter
Löytyi aamulla työmatkalla harakoiden kiusaama, toista takajalkaansa nilkuttava oravanpoikanen. Ensin meinasin lopettaa otuksen kärsimykset, mutta pikkuinen on virkeä ja liikkuva, jalka tuntuu ehjältä, vaikka sitä aristaakin. Otin siis talteen, muuten ne harakat olisivat oravan syöneet. Soittelin sitten eläinlääkäriin (pienen paikkakunnan) ja kysyin neuvoa. Sanoi puhelimeen vastannut tyttö hieman naureskellen, että voin sen lopetettavaksi tuoda, jos en itse raaski iskua antaa. Voisin kyllä kuulemma itsenäisesti yrittää hoitaa poikasta, jos sellaiseen haluan aikaani tuhlata.
Noh, minulla ei ollut sydäntä harakoilta pelastettua eläintä pistää kylmäksi, ainakaan antamatta mahdollisuutta toipua. Poikanen on nyt kulkenut päivän mukana laatikossa ja sille on tarjottu koiran maidonkorviketta, joka on hyvin maistunut. Illalla pitänee tehdä tuota ravinteikkaampaa seosta. Jalkaan tein jäätelötikusta varovasti lastan. Kun/jos poikasen jalka alkaa olla ehjä, sen palautan luontoon, jonnekin, jossa ei ole ihmisasutusta liian lähellä. Silmät ovat auki ja ihan pieni tirri tuo pentu ei ole, ilman nilkuttamista ei edes apua tarvitsisi. Toivottavasti en epäonnistu tässä. :/- bad hunter
No niin, oravan poikanen ehti olla n. 2,5 vkoa hoidossa. Hyvin kasvoi ja jalkakin parani, siteenä käytin apteekista löytyvää lemmikeille tarkoitettua itseensä tarttuvaa sidettä, sopiviksi suikaleiksi leikattuina. Jalka ei ollut murtunut/poikki ja riittävällä siteen pitämisellä ja lepuuttamisella se alkoi parantua toimintakykyiseksi.
Viikko sitten lopetin siteen käytön ja pian sen jälkeen poikanen alkoikin tuttavalta saadussa korkeassa häkissä kiipeillä seiniä pitkin ja ulkosalla valvonnan alaisena puissa. Maidon korvikkeen juomisen pentu lopetti niin ikään viikko sitte, ei vain enää kelvannut. Ehti siis olla viikon kiinteällä ruualla, siemensekoitusta ja auringonkukan siemeniä kuusen käpyyn tungettuina sai pääasiassa. Tarjosin myös haavan lehtiä, mustikoita ja ahomansikoita, jotta pikkuinen tottuisi monipuoliseen ruokaan.
Tänään poikanen vietiin tutun mökin läheisyyteen, tein sille oman pöntön ensipesäksi. Pari tuntia pesässä nukuttuaan matkastressiä ja jännitystä pois kurre uskaltautui pöntöstä ulos tutkimaan maailmaa. Viimeinen näköhavainto oli, kun se kiipesi suuren kuusen latvaa kohti. Toivon nyt onnea ja menestystä pienelle, tuttu lupasi käydä laittamassa varalta siemeniä tarjolle, ettei ihan heti nälkään näänny.
Sellainen yhteinen taival. :)
- "Oravaemo"
Minulla on tällä hetkellä kaksi oravan poikasta, jotka pelastettiin nääntymis-nälkäkuolemalta. Korkeasaaren Luonnonvarain hoitolasta saa tarkat ohjeet oravien hoidoista ja ruokinnasta. Näitä oravia ennen n. viikko sitten päästin yhden emonsa hylkäämän oravan luotoon. Hoidin sitä 2kk, kunnes oppi kiipeämään tippuilematta. Ilman sitä taitoa, orava ei luonnossa pärjää. Rakensin häkin, pohja 90x90cm k 120cm. Sinne laitoin ison männyn oksan, virkkasin pesän, myöhemmin tein laudasta pesäpöntön. Orava käy aamuisin minua tervehtimässä ja syömässä pähkinöitä, joita olen laittanut sille kuppiin. Enää ei anna koskea itseensä, joten hyvin se pärjää.
Hoidossa olevat oravat syövät maapähkinöitä, appelsiini pieniä palasia, kananmunan kuoria, salaatinlehtiä, marjoja, auringonkukan siemeniä, kypsää päärynää, mansikoita, käpyjä, puun oksia... Luonnossa ollessaan se ei näitä kaikkea saa, koska luonnosta se saa sen mitä elimistö tarvitsee. Hoidossa ollessa näistä saa tarvittavat hiven aineet ja vitamiinit. Oravan voin viedä lähimpään eläinhoitolaan, mutta kannattaa ottaa selvää, minne oravan voi viedä.
Tsemppiä hyväsydämisille ihmisille, joilla on sydäntä myös luonnon elämille, silloin kun ne eivät itse selviä. - Orava kuiskaaja
http://www.korkeasaari.tx.fi/service.cntum?serviceType=serviceDocumentSection&documentId=49377 Siinä teille asiantuntevat ohjeet, ei tarvii muuta kun ottaa silmä käteen ja kattoo.
- miirahast
Mä löysin pienen jolla silmätkin ummessa oravanpoikasen otin sen mukaani ja ruiskulla tuttelia.toivon että ROSETTA orava vauva selviäää.neuvot tervetulleita.
- Anonyymi
ihana ihminen olet kaikkien pitäisi huolehtia eläimistä
- Anonyymi
IHANA IHMINEN OLET. ORAVAT ON KESYJÄ RAKASTAN NIITÄ
- Anonyymi
Ensimmäinen oravanpoikanen meillä oli kun olin lapsi, noin 3luokalla. Tuli ovesta sisälle rivitaloasuntoon ja kissat hyökkäsivät sen kimppuun. Silloin soitettiin korkeasaareen ja saimme hoito-ohjeet. Korkeasaari ei ollut kovin vastaanottava silloin, eli poikanen jäi meille kotiin tokenemaan. Poikaselle ei onneksi tullut haavaumia ja se oli meillä enimmäkseen laatikossa josta näki ja kuuli ympäristön äänet, kulki päivät villasukassa taskussani koulussa, joi vauvan maitokorviketta pipetillä. Kirppuja oli, mutta eivät tarttuneet ihmisiin tai silloisiin kissoihimme, emmekä edes silloin olleet kovinkaan varovaisia asiasta. Oravanpoikasta käytettiin säännöllisesti lähimetsässä, jättäen se maahan jos osaisi jo itsenäistyä, mutta seurasi aina perässä, kunnes eräänä päivänä kiipesi puuhun ja jäi sille tielle. Muistaakseni kyseinen poikanen oli meillä noin 2-3 kuukautta ja siitä tuli aivan kesy. Vuosia näimme saman oravan takapihan lähettyvillä, mutta ei tullut enää esimerkiksi ihmisen lähelle. Hyvin ja nopeasti itsenäistyi ja oppi luonnonarmoille, ei edes hakenut meiltä ruokaa, tutulta takapihalta missä kuitenkin loikki vapaana kanssamme sen muutaman kuukauden.
Nyt v.2020, löytyi Koivukylän betonihelvetistä avuton ja onneton pieni oravan poikanen, joka ei osannut pelätä mitään. Otettiin poikanen huostaan, sillä muuten todennäköisesti olisi kuollut. Seurasimme ensin poikasta ulkona aikamme; huomasimme sen olevan yksin, täysin puolustuskyvytön, yltäpäältä paskassa ja muutenkin heikossa kunnossa..
Kotona huomattu että poikaselta on valunut nenästä verta (ennen kiinniottoa), takapuoli on aivan tukossa kuivasta kakasta, poikanen on luuta ja nahkaa, heikossa kunnossa, voimaton. Ei uskottu että se selviää edes seuraavaan aamuun.
Ikää arviolta 2-3viikkoa(??), hampaat puhjenneet juuri, ei osaa purra, nukkuu enimmäkseen avonaisessa korissa, juo pipetistä ravinnesekoitetta (nannia, hunajaa, kananmunankeltuaista). Poikasta ruokitaan 2-3h välein sen verran mitä syö (1-3ml). Ollaan jopa yöllä herätty ja herätetty poikanen syömään edes kerran.
Kirppuja oli paljon, mutta tokana päivänä niitä ei enää illalla löytynyt turkista edes täikammalla. Poikasta on jouduttu myös pissattamaan, kun on niin pieni. Eli esim. ennen ruokintaa hieroo hellästi paperin/pikkupyyhkeen nurkalla alavatsaa, niin tekee pissat. Pyllyä joutuu myös pesemään (oravanpoikanen käärittynä kevyesti pieneen pyyhkeeseen pää pyyhemytyn sisällä - näin orava pysyy rauhallisena ja pesu onnistuu), mutta poikasen löytymishetkeen verrattuna tilanne on aivan toinen - likaisuudesta päätellen oli ollut 3-5päivää itsekseen ilman emon hoitoa, ehkä tippunut pesästä.
Moni ihminen käveli tämänkin poikasen ohi, melkein jopa päälle. Kaikilla ei ole aikaa tai osaamista, pelätään tauteja, loisia ja puremia, mutta toivon että jokainen kiinnittäisi huomiota tämmöisiin avun tarpeessa oleviin eläviin olentoihin - jos itsellä ei riitä aika/osaaminen, voi ottaa loukkaantuneet/huonokuntoisen eläimen talteen/soittaa siitä jonnekin osaavalle taholle. Aina on joku joka on valmis hoitamaan ja huolehtimaan.- Anonyymi
TAAS IHANA IHMINEN EHKÄ LUONNOLL ON VIELÄ TOIVOA-
- Anonyymi
Hyvä. Minä pidän oravista!
- Anonyymi
Me löydettiin eilen mökillä saunareissulla aivan pieni oravanpoikanen. Kun mentiin saunaan, ei se vielä ollu siinä. Kun tultiin saunasta, vikisi joku kamalasti sanan kuistilla rappusten yläpäässä. Siinä oli jumissa kuistin laudotuksen välissä aivan pieni oravanpoikanen. Ei vielä silmät auenneet, vähän osasi kompia eteenpäin. Autettiin se pois jumista. Laitettiin tosi suuren kuusen juurelle valtavien juurien väliin kuin pesään se oravanpoikanen. Rupesi tyytyväisenä nukkumaan. Oli pulska hyväkuntoinen pieni poikanen. Yön aikana se oli hävinnyt siitä. Toivottavasti emä on hakenut sen suojiinsa. Ei siinä ainakaan suuria lintuja liiku, eikä muitakaan petoja. Ostin kyläreissulla pipetin tulevien oravanpoikasten varalle.
- Anonyymi
Lintupönttöjä kolme vähän eri kokoisilla aukoilla . Isoimman suuaukon pönttö , aukko tukittu heinillä korsilla , onko orava vai , voiko joku lintu tehdä niin ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031575
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781214- 881137
- 1391056
Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1997Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580995Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8902- 20890
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9744Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8680