Kehitysapu on haitallista

"For God's Sake, Please Stop the Aid!"
http://service.spiegel.de/cache/international/spiegel/0,1518,363663,00.html

Kaikkien järkevien tuntemieni ihmiseten mielestä kehitysapu ja rahakeräykset Afrikkaan ovat suurta typeryyttä ja rahan haaskausta. Siksi ihmettelenkin ketkä pölhöt Suomessa asiaa oikein ajavat ja ketkä ovat ne typerykset, jotka antavat rahojaan kaiken maailman keräyksiin Afrikkaan?

Onko kyse vain siitä, että ihmiset epähuomiossa tiputtelevat kolikkoja keräyspatoihin viitsimättä pohtia minne rahat viedään? Vai onko Afrikan-rahat kerätty dementoituneiden mummeleiden eläkkeistä?

"LOPETTAKAA KEHITYSAPU, JUMALAN NIMESSÄ!"

Kenialainen talousasiantuntija James Shikwati, 35, sanoo, että apu Afrikkaan tekee enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Globalisaation puolesta liputtava ekonomisti kertoi Der Spiegelille länsimaiden kehitysapupolitiikan tuhoisasta vaikutuksesta Afrikassa, korruptoituneista päättäjistä ja taipumuksesta liioitella AIDS-ongelmaa.

Ekonomisti James Shikwati: "Huolimatta Afrikkaan syydetyistä miljardeista tämän maanosan kurjuus jatkuu."

SPIEGEL: Mr. Shikwati, G8-kokous Gleneaglesissa aikoo lisätä kehitysapua Afrikkaan ...

Shikwati: ... Taivaan tähden, lopettakaa se kokonaan.

SPIEGEL: Lopettaa? Lännen teollisuusmaat haluavat poistaa nälän ja köyhyyden.

Shikwati: Sellaiset aikomukset ovat vahingoittaneet mannertamme viimeiset 40 vuotta. Jos teollisuusmaat todella haluavat auttaa Afrikkaa, niiden pitäisi lopettaa koko kauhea kehitysapu kokonaan. Maat, jotka ovat keränneet eniten kehitysapua ovat myös kaikkein huonoimmassa jamassa. Huolimatta Afrikkaan syydetyistä miljoonista, manner on yhä köyhä.

SPIEGEL: Onko Teillä tähän jokin hyvä perustelu?

Shikwati: Kehitysapu ylläpitää vain valtavaa byrokratiaa ja aiheuttaa korruptiota. Afrikkalaisia opetetaan kerjäämään eikä pärjäämään omillaan. Lisäksi kehitysapu heikentää paikallisia markkinoita kaikkialla ja latistaa ihmisten yrittäjähenkeä, jota me niin epätoivoisesti kaipaamme! Kuulostakoon se miten järjettömältä tahansa, niin kehitysapu on yksi syy Afrikan ongelmiin. Jos länsi lopettaisi maksut, keskivertoafrikkalainen ei sitä edes huomaisi. Ainoastaan kehitysavun toimijoihin se sattuisi. Juuri siksi he väittävätkin, että maailma lakkaisi pyörimästä jos apu lopetettaisiin.

SPIEGEL: Jopa Kenian kaltaisessa maassa ihmisiä kuolee nälkään joka vuosi. Jonkun on pakko auttaa heitä.

Shikwati: Mutta auttajina on oltava kenialaiset itse. Kun joillakin alueilla Keniassa on kuivuus, lahjotut poliitikkomme kiljuvat refleksinomaisesti lisää apua. Tämä huuto kantautuu Yhdistyneiden Kansakuntien ruokaohjelmaan, joka on massiivinen järjestö, jonka jäsenet ovat absurdissa tilanteessa. Toisaalta järjestö on vihkiytynyt taistelemaan nälkää vastaan, mutta toisaalta sen jäsenet jäisivät työttömiksi jos nälkäongelma todella poistettaisiin. On aivan luonnollista, että he innokkaasti hyväksyvät lisäavun pyynnön. Eikä ole lainkaan epätavallista, että he vaativat hieman enemmän rahaa kuin kyseinen afrikkalainen hallitus alunperin pyysi. Sitten he välittävät pyynnön päämajaansa, ja ennen pitkää tuhansia tonneja maissia laivataan Afrikkaan ...

SPIEGEL: ... Maissia, joka pääasiallisesti tulee Euroopan ja Amerikan maanviljelijöiltä ...

Shikwati: ... ja sitten tämä maissi päätyy Mombasan satamaan. Osa siitä menee suoraan pöhöttyneiden poliitikkojen käsiin, jotka välittävät sen edelleen omalle heimolleen, auttaakseen omaa vaalikampanjaansa. Toinen siivu kuljetuksesta menee mustan pörssin kauppaan, jossa se myydään käsittämättömään polkuhintaan. Paikalliset viljelijät voivat samantien heittää hanskat tiskiin: kukaan ei pysty kilpailemaan YK:n ruokaohjelmaa
vastaan. Ja koska paikallisten viljelijöiden elinkeino ei tässä paineessa kannata, Kenialla ei ole mitään ruokavarastoja jos todellinen nälänhätä iskisi seuraavana vuonna. Tämä on yksinkertainen mutta kohtalokas yhtälö.

SPIEGEL: Jos Maailman ruokaohjelma ei tekisi mitään, ihmisiä kuolisi nälkään.

Shikwati: En usko. Siinä tapauksessa kenialaisten olisi pakko avata kauppasuhteet Ugandan tai Tansanian kanssa ja ostaa ruokaa sieltä. Tämäntyyppinen kaupankäynti on Afrikalle elintärkeää. Se pakottaisi maamme kehittämään infrastruktuuriamme ja tekemään rajoistamme - jotka ovat eurooppalaisten määrittämiä - helpommin ylitettäviä. Se myös saisi meidät laatimaan lakeja, jotka kannustaisivat markkinatalouteen.

SPIEGEL: Pystyykö Afrikka oikeasti selviytymään näistä ongelmista itse?

Shikwati: Tietenkin. Nälän ei pitäisi olla ongelma useimmissa Saharan eteläpuolisissa maissa. Lisäksi täällä on valtavat luonnonrikkaudet: öljyä, kultaa, timantteja. Afrikkaa kuvataan kuitenkin aina kurjuuden mantereena, mutta nämä mielikuvat ovat valtavan vääristeltyjä. Teollistuneissa maissa on saatu aikaan käsitys, että Afrikka ajautuisi katastrofiin ilman kehitysapua. Mutta usko minua, Afrikka oli olemassa ennen kuin te eurooppalaiset ilmaannuitte paikalle. Emmekä silloin kärsineet läheskään noin pahoista
ongelmista.

SPIEGEL: Mutta AIDSia ei siihen aikaan ollut.

Shikwati: Jos kaikkia näitä kauhistuttavia raportteja uskoisi, kaikkien kenialaisten oletettaisiin olevan kuolleita. Mutta nyt kaikkialla tehdään testejä, ja ne ovat osoittaneet, että ongelmaa on vakavasti liioiteltu. Sairastuneita kenialaisia ei suinkaan ole kolmea miljoonaa. Yllättäen niitä on vain miljoona. Malaria on aivan yhtä paha ongelma, mutta siitä tuskin puhutaan.

SPIEGEL: Miksi siitä ei puhuta?

Shikwati: AIDS on suurta bisnestä, ehkä jopa Afrikan kannattavinta. Mikään muu ei tee yhtä paljon rahaa kuin kauhistuttavat tilastot AIDSista. AIDS on täällä poliittinen sairaus, ja meidän tulisi olla hyvin skeptisiä.

SPIEGEL: Amerikkalaiset ja eurooppalaiset ovat jäädyttäneet Kenialle aiemmin myönnetyn kehitysavun. Maa on heidän mukaansa liian korruptoitunut.

Shikwati: Minua huolestuttaa silti se, että raha-avustuksia tulee joskus. Loppujen lopuksi niitä on pakko jakaa jonnekin. Valitettavasti eurooppalaisten tuhoisa halu tehdä hyvää ei ole lainkaan järkevä asia. Siinä ei ole mitään järkeä, että kun Keniassa muodostettiin uusi hallitus - kun Daniel Arap Mois'n diktatuuri kaadettiin - rahahanat avattiin yhtäkkiä ja maahan suorastaan tulvi rahaa.

SPIEGEL: Kaikki kehitysapuhan on yleensä tavalla tai toisella korvamerkitty johonkin tiettyyn tarkoitukseen.

Shikwati: Se ei muuta itse asiaa miksikään. Miljoonat AIDSin vastaiseen taisteluun korvamerkityt dollarit on talletettu Kenian pankkiin eikä niihin ole koskettukaan. Omat poliitikkomme joutuivat ahneuden sokaisemiksi ja yrittävät vetää välistä niin paljon kuin pystyvät. Keski-Afrikan tasavallan viimeisin hirmuhallitsija Jean Bedel Bokassa ilmaisi asian kyynisesti sanoen: "Ranskan hallitus maksaa aivan kaikki maamme menot. Pyydämme rahaa Ranskalta. Saamme sitä, ja sitten me tuhlaamme sen."

SPIEGEL: Länsimaissa on monia epäitsekkäitä kansalaisia valmiina auttamaan Afrikkaa. Joka vuosi he lahjoittavat rahaa ja keräävät vanhat kuluneet vaatteensa keräyslaatikoihin ...

Shikwati: ... ja kyseinen roina tukkii kauppamme. Voimme ostaa näitä lahjoitettuja vaatteita niinkutsutuista Mitumba-marketeista. On saksalaisia, jotka käyttävät muutaman dollarin saadakseen käytetyt Bayern München- tai Werder Bremen -farkkuja, toisin sanoen vaatteita, joita jotkut saksalaislapset lähettivät hyvää hyvyyttään Afrikkaan. Ostettuaan nämä rytkyt, he myyvät ne huutokaupassa Ebayssa ja lähettävät ne takaisin Saksaan - kolminkertaisella hinnalla. Tämä on hulluutta ...

SPIEGEL: ... ja toivottavasti poikkeuksellista.

Shikwati: Miksi me oikein saamme näitä vaatevuoria? Täällä ei ketään palele. Sen sijaan räätälimme menettävät elinkeinonsa. He ovat samassa tilanteessa kuin maanviljelijämme. Matalapalkkaisessa Afrikassa ei kukaan voi olla niin kustannustehokas että pärjäisi lahjoitustuotteiden tulvaa vastaan. Vuonna 1997 Nigerian tekstiiliteollisuudessa oli 137000 työntekijää. Vuoteen 2003 mennessä luku oli laskenut 57000:een. Seuraukset ovat täsmälleen samat kaikilla muillakin alueilla, joilla avustustuotteet ja Afrikan kotimarkkinat joutuvat vastakkain.

SPIEGEL: Toisen maailmansodan jälkeen Saksan onnistui päästä jaloilleen vain, koska amerikkalaiset syytivät maahan rahaa Marshall-avun muodossa. Eikö tämä ole esimerkkinä onnistuneesta kehitysavusta?

Shikwati: Saksan tapauksessa avun kohteena oli vain sen sodassa tuhottu infrastruktuuri. Huolimatta Weimarin tasavallan taloudellisista vaikeuksista, Saksa oli voimakkaasti teollistunut maa ennen sotaa. Tsunamin tekemät vahingot Thaimaassa voidaan myös korjata pienehköllä raha- ja jälleenrakennusavulla. Afrikan tulee kuitenkin ottaa ensi askeleensa omillaan. Asenteita on muutettava. Meidän on lopetettava itsemme luokittelu
kerjäläisiksi. Näinä päivinä afrikkalaiset kokevat olevansa uhreja. Kukaan ei tosissaan osaa kuvitella afrikkalaisia liikemiehinä ja -naisina. Jotta voisimme muuttaa nykytilanteen, siihen auttaisi se, että avustusorganisaatiot vedettäisiin pois Afrikasta.

SPIEGEL: Jos ne niin tekisivät, monet menettäisivät välittömästi työpaikkansa ...

Shikwati: ... työpaikat, jotka luotiin keinotekoisesti ja jotka vääristävät tilastoja. Työpaikat ulkomaisissa avustusorganisaatioissa ovat tietenkin melko suosittuja, ja nämä järjestöt voivat olla hyvin valikoivia saadakseen parhaat työntekijät. Kun tarvitaan esimerkiksi autonkuljettajaa, kymmeniä hakijoita ilmoittautuu. Ja koska ei hyväksytä sitä, että avustustyöntekijän autonkuljettaja puhuu vain omaa heimokieltään, töihin otetaan vain sujuvaa englantia taitava ja olemukseltaan hienostunein hakija. Näin päädytään tilanteeseen, jossa afrikkalainen biokemisti ajeluttaa avustustyöntekijää ympäriinsä, jakaa eurooppalaista ruokaa ja pakottaa paikalliset maanviljelijät luopumaan elinkeinoistaan. Tämä on hulluutta!

SPIEGEL: Saksan hallituksen ylpeydenaiheena on se, että se seuraa hyvin tarkasti, mihin sen antamia rahoja käytetään.

Shikwati: Ja mikä onkaan seuraus? Katastrofi. Saksan hallitus heitti rahaa suoraan Ruandan presidentti Paul Kagamelle. Miehelle, jonka tilillä on miljoona kuolonuhria - hänen armeijansa murhaamia naapurimaan Kongon kansalaisia.

SPIEGEL: Mitä saksalaisten oletetaan tekevän?

Shikwati: Jos he todella haluavat poistaa köyhyyden, heidän pitäisi täydellisesti pysäyttää kehitysapu ja antaa Afrikalle tilaisuus luoda oma selviytymisstrategiansa. Tällä hetkellä Afrikka on kuin lapsi, joka itkee hoitajalleen heti kun jokin asia ei miellytä. Afrikka-lapsen pitäisi nousta nyt seisomaan kahdella jalallaan.

http://service.spiegel.de/cache/international/spiegel/0,1518,363663,00.html

Aika tehotontahan se taitaa olla, joskus jopa haitallista. Olisikin tarvetta miettiä hieman paremmin, miten kehitysavun käyttää. Ainakaan ruoka-apu ei auta pätkääkään. Ei kehitysapu mitään tyhmää kuitenkaan ole...

Just just. Luuletteko tosiaan, ettei avustusjärjestöjen kehitysmaatutkijat ole ottaneet näitä asioita huomioon? Muutama yksipuolinen linkki netissä ei oikein vakuuta.