Unohtuiko tärkein?

Oikeaoppisuus olisi todellakin liian kapea-alainen käännös sanasta "ortodoksia". Kuten sanoit ortodoksia viittaa etymologisesti pikemmnkin oikeaan ylistykseen ja oikeaan palvontaan. Näin ollen voimme sanoa, että ortodoksisuus merkitsee oikeaa uskoa (=oppia) ja oikeaa elämää (=etiikkaa). Asian voi esittää myös toisin ja sanoa, että ortodoksisuus merkitsee oikeaa uskoa (=oppia ja etiikkaa). Näin on siksi, että oikea ylistys ja palvonta edellyttää oikeaa oppia ja etiikkaa. Jos näissä lankeamme, on meidän katumuksen kautta jälleen noustava.

ZZ Hop kirjoitti:

Oikeaoppisuus olisi todellakin liian kapea-alainen käännös sanasta "ortodoksia". Kuten sanoit ortodoksia viittaa etymologisesti pikemmnkin oikeaan ylistykseen ja oikeaan palvontaan. Näin ollen voimme sanoa, että ortodoksisuus merkitsee oikeaa uskoa (=oppia) ja oikeaa elämää (=etiikkaa). Asian voi esittää myös toisin ja sanoa, että ortodoksisuus merkitsee oikeaa uskoa (=oppia ja etiikkaa). Näin on siksi, että oikea ylistys ja palvonta edellyttää oikeaa oppia ja etiikkaa. Jos näissä lankeamme, on meidän katumuksen kautta jälleen noustava.

Lue lisää

"But this is not a simple contest of faith against science. Faith itself has made the mistake of being so involved in a false notion of the transcendent as to forget the reality, though contigent, of this world and thus to banish God to the transcendent world. It is a dialectical development, in which the two poles of the one reality, the transcendent and the immanent, become alienated from each other. As the science takes over more and more areas of knowledge about the finite, religion retreats into compartmentalization, privatization and spiritualization, unrelated to the social, political, economic, and cultural aspects of contemporary life."[Toistaiseksi tuntemattomaksi jäävän ortodoksi-ohjaajan ajatuksia]

Mar Sarug kirjoitti:

"But this is not a simple contest of faith against science. Faith itself has made the mistake of being so involved in a false notion of the transcendent as to forget the reality, though contigent, of this world and thus to banish God to the transcendent world. It is a dialectical development, in which the two poles of the one reality, the transcendent and the immanent, become alienated from each other. As the science takes over more and more areas of knowledge about the finite, religion retreats into compartmentalization, privatization and spiritualization, unrelated to the social, political, economic, and cultural aspects of contemporary life."[Toistaiseksi tuntemattomaksi jäävän ortodoksi-ohjaajan ajatuksia]

Lue lisää

Olipa hyvä teksti. Onko tältä ajattelijalta muuta saatavilla? Toistaiseksi tuntemattomaksi jäävä, herääkö tässä kysymys..?

Jaa-a, mitenkähän tämä edes teoriassa voisi olla toisin tämän päivän maailmassa, jossa yhtenäisajattelu on menneisyyttä, tiede lyö kättä ennen transsendenttinä pidetyn kanssa ja kulttuurit ovat pirstaloituneet. Mitähän essealaiset tekisivät? ;D

Mar Sarug kirjoitti:

"But this is not a simple contest of faith against science. Faith itself has made the mistake of being so involved in a false notion of the transcendent as to forget the reality, though contigent, of this world and thus to banish God to the transcendent world. It is a dialectical development, in which the two poles of the one reality, the transcendent and the immanent, become alienated from each other. As the science takes over more and more areas of knowledge about the finite, religion retreats into compartmentalization, privatization and spiritualization, unrelated to the social, political, economic, and cultural aspects of contemporary life."[Toistaiseksi tuntemattomaksi jäävän ortodoksi-ohjaajan ajatuksia]

Lue lisää

Mutta nyt on kysyttävä, miten tämä liittyy edellä olevaan kirjoitukseeni. Nimenomaan oikea usko (oppi & etiikka) varmistavat, että väärää ymmärrystä transsendentista ei pääse syntymään. Jos erotamme teologiamme Kirkon kokemuksellisesta yhteydestä, avaamme tien vääristymille ja erotamme toisistaan uskon ja tiedon. Vai ummarsinko nyt jotain väärin?

ZZ Hop kirjoitti:

Mutta nyt on kysyttävä, miten tämä liittyy edellä olevaan kirjoitukseeni. Nimenomaan oikea usko (oppi & etiikka) varmistavat, että väärää ymmärrystä transsendentista ei pääse syntymään. Jos erotamme teologiamme Kirkon kokemuksellisesta yhteydestä, avaamme tien vääristymille ja erotamme toisistaan uskon ja tiedon. Vai ummarsinko nyt jotain väärin?

Lue lisää

mutta siitä puhuminen ja above all sen todeksieläminen maailmassa onkin sitten tämä surullisempi tarina -jopa ortodoksi Kirkon kohdalla. tässä jutskassa pitkälti anti-intellektuaalisuutemme, nationalismin ja monien muiden perusvääristymien juuret...

Mar Sarug kirjoitti:

mutta siitä puhuminen ja above all sen todeksieläminen maailmassa onkin sitten tämä surullisempi tarina -jopa ortodoksi Kirkon kohdalla. tässä jutskassa pitkälti anti-intellektuaalisuutemme, nationalismin ja monien muiden perusvääristymien juuret...

Lue lisää

Enpä tuota lähde suoraan kieltämään. Perusasiaa tämä ei kuitenkaan muuttane miksikään. Eihän se meidän maallikoiden eikä edes pappienkaan syntisyys sellaisenaan kumoa sakramentaalisen elämän todellisuutta. Meillä on joka tapauksessa määränpää, jota kohti olemme kulkemassa - langeten ja nousten, mutta kuitenkin.

Vai puhummeko vieläkään samasta asiasta?

ZZ Hop kirjoitti:

Enpä tuota lähde suoraan kieltämään. Perusasiaa tämä ei kuitenkaan muuttane miksikään. Eihän se meidän maallikoiden eikä edes pappienkaan syntisyys sellaisenaan kumoa sakramentaalisen elämän todellisuutta. Meillä on joka tapauksessa määränpää, jota kohti olemme kulkemassa - langeten ja nousten, mutta kuitenkin.

Vai puhummeko vieläkään samasta asiasta?

Lue lisää

eli puhumme. olen vain kovin surullinen siitä että harvat teologimme ovat uskaltautuneet opiskelemaan muitakin kuin teologisia jutskii. eli suhteemme tieteen ja teknologian menoon on siksi liian usein demonisoiva tai ei mitään hajua -tyyppistä mutustelua.

toivoisin siis ainakin osan ortodoksiteologeista käyvän rohkeasti opiskelemaan myös muita tieteitä kuin teologiaa, jotta he sitten voisivat rohkeasti -uskosta tinkimättä- puhua muidenkin (siis: tiedemiesten, filosofien ja poliitikkojen) kuin omien ja toisten kirkkojen teologien kaa asioista ja jutuista.

tässä jutskassa olemme Kirkkona langenneet liikaa -mieleztäni. huomiseen. hyppään ehtoopalvelus -koneeseen nyt!

Jaakobin kirjeen mukaan oikea jumalanpalvelus on ainakin tätä:

1:27:
Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

Mar Sarug kirjoitti:

eli puhumme. olen vain kovin surullinen siitä että harvat teologimme ovat uskaltautuneet opiskelemaan muitakin kuin teologisia jutskii. eli suhteemme tieteen ja teknologian menoon on siksi liian usein demonisoiva tai ei mitään hajua -tyyppistä mutustelua.

toivoisin siis ainakin osan ortodoksiteologeista käyvän rohkeasti opiskelemaan myös muita tieteitä kuin teologiaa, jotta he sitten voisivat rohkeasti -uskosta tinkimättä- puhua muidenkin (siis: tiedemiesten, filosofien ja poliitikkojen) kuin omien ja toisten kirkkojen teologien kaa asioista ja jutuista.

tässä jutskassa olemme Kirkkona langenneet liikaa -mieleztäni. huomiseen. hyppään ehtoopalvelus -koneeseen nyt!

Lue lisää

Yksi syy siihen, että vain harvat teologit ovat opiskelleet muuta kuin teologiaa on, että vain harvalla on siihen mahdollisuuksia. Jos katsotaan omia teologejamme Suomessa, niin useat ovat hypänneet seurakunnalliseen työelämään ennen kuin ovat edes päättäneet teologiset opintonsa.

Rakas Alkis, älä nyt taas jaksa aloittaa soutamista ja huopaamista noista seksijutuista. Kai tällä palstalla voidaan edes välillä puhua jostain muustakin.

Arvoisa nimimerkki Alkbiades, olet aivan oikeassa ristinkantamisessa ja toden totta meitä kehotetaan kantamaan ristimme ja jopa kilvoittelemaan ristinkantamisessa.
Mutta meitä kehotetaan myös tulemaan toistemme ristinkantajiksi ja siten toteuttamaan meille annetun lain rakastaa lähimmäistämme.
Kirjoitan tässä mitä Maksimos Tunnustaja on sanonut. Tämä liittyy myös olennaisesti ensi sunnuntain Evankeliumiin (Matteus 22:35-46)

Do not neglect the commandment of love; for through it you will become a son of God, but transgressing it you will become a son of gehenna. Love between friends is destroyed if you envy or are an object of envy; if you cause or suffer loss; if you revile or suffer revilement; and finally if you feed and keep suspicious thoughts against your brother ...Do not be conquered by hatred but conguer it by love... Pray God sincerely about him, accept his excuses or cure yourself by excusing him, regard yourself as the cause of the trial and resolve to endure until the cloud has passed. Pay heed to yourself lest it be in you and not in your brother that lurks the evil that cuts you off from him; and hasten to make your peace with him, lest you forsake the commandment of love. Fear keeps the old commandments, but that love keeps life-giving commandments of Christ.

Doxi kirjoitti:

Arvoisa nimimerkki Alkbiades, olet aivan oikeassa ristinkantamisessa ja toden totta meitä kehotetaan kantamaan ristimme ja jopa kilvoittelemaan ristinkantamisessa.
Mutta meitä kehotetaan myös tulemaan toistemme ristinkantajiksi ja siten toteuttamaan meille annetun lain rakastaa lähimmäistämme.
Kirjoitan tässä mitä Maksimos Tunnustaja on sanonut. Tämä liittyy myös olennaisesti ensi sunnuntain Evankeliumiin (Matteus 22:35-46)

Do not neglect the commandment of love; for through it you will become a son of God, but transgressing it you will become a son of gehenna. Love between friends is destroyed if you envy or are an object of envy; if you cause or suffer loss; if you revile or suffer revilement; and finally if you feed and keep suspicious thoughts against your brother ...Do not be conquered by hatred but conguer it by love... Pray God sincerely about him, accept his excuses or cure yourself by excusing him, regard yourself as the cause of the trial and resolve to endure until the cloud has passed. Pay heed to yourself lest it be in you and not in your brother that lurks the evil that cuts you off from him; and hasten to make your peace with him, lest you forsake the commandment of love. Fear keeps the old commandments, but that love keeps life-giving commandments of Christ.

Lue lisää

Miksi lainaatte isien kirjoituksia englanniksi? Ei kai olisi suuri vaiva kääntää niitä suomeksi?

Täällä on valitettu, että pitää olla oppinut, jos haluaa seurata tätä palstaa. Varmaan näin onkin, eiväthän kaikki teologista englantia osaa, vaikka jonkinlainen englannin kielen taito olisikin.

Kirkko opettaa, että jotkin asiat ovat syntiä.
Täällä voidaan kirjoittaa, että kirkko opettaa ...
Mutta minä en voi mennä sanomaan, että N.N. on syntinen, sen tietävät vain hän itse, Taivaan Isä sekä rippi-isä, jos N.N. sen hänelle kertoo.

Minä olen syntinen, mutta en ryhdy tekemään listaa tänne. Enkä suosittele sitä muillekaan.

Näissä keskusteluissa on myös pohdittu, onko papistolla oikeutta esittää julkisesti kirkon opista eroavia mielipiteitä. Minulla on oma käsitykseni asiasta, mutta todellisuudessa en tiedä, millaiset toimivaltuudet papisto on piispoilta saanut.

me ihmiset sen sijaan olemme kaikessa erehtyväisiä. Kun näkee, kuinka ollaan poikkeamassa kirkon opetuksesta, ei voi hyvin omintunnoin vaieta.

Nuorisoa on minusta syytä varoittaa vakavista synneistä. Eräässä teknisistä syistä täältä jo poistetussa viestissä keskustelun alkupään kirjoittaja kertoi, kuinka tietyille synneille vain naureskellaan kirkkomme piirissä. Se on hälyttävää!

Eläkää te nuoret siivosti, niin ei tarvitse vanhana katumuksen kyynelin leipäänsä kastella, ja muistakaa, että me vanhat ihmiset puhumme kokemuksesta, vaikka ehkä emme sentään itse olekaan kaikkea kokeneet, niin yhtä ja toista on tullut elämän aikana nähtyä.

M-LS kirjoitti:

me ihmiset sen sijaan olemme kaikessa erehtyväisiä. Kun näkee, kuinka ollaan poikkeamassa kirkon opetuksesta, ei voi hyvin omintunnoin vaieta.

Nuorisoa on minusta syytä varoittaa vakavista synneistä. Eräässä teknisistä syistä täältä jo poistetussa viestissä keskustelun alkupään kirjoittaja kertoi, kuinka tietyille synneille vain naureskellaan kirkkomme piirissä. Se on hälyttävää!

Eläkää te nuoret siivosti, niin ei tarvitse vanhana katumuksen kyynelin leipäänsä kastella, ja muistakaa, että me vanhat ihmiset puhumme kokemuksesta, vaikka ehkä emme sentään itse olekaan kaikkea kokeneet, niin yhtä ja toista on tullut elämän aikana nähtyä.

Lue lisää

tuota kirkko on ihmiset, jotka on kokontuneet ja kutsutut yhteen, kirkko on erehtyväinen, koska ei ole täydellinen, jos kuitenkin olisi, ei ihmiset kykenisi sitä ymmärtämään ja kirkosta tulisi Jumala, josta tämän palstan tyngän yhteydessä keskustellaan. Luulisi tämän ymmärtävän, jos kirkko on erehtymätön ja täydellinen on se sama kuin Jumala, tai se mitä Jumalaksi kutsutaan... Eikä toisaalta Jumala voisi olla niin sadistinen synnin suhteen kuin kirkko, ja kohta Jumala saa istua uudestaan katekumeni kerhon penkkiin... Jumalasta on turha puhua ilman ihmistä, muutoin puhumme Jumalan suulla...Kirkon asema on siten yksinkertainen, sillä kaikki päätökset, ainakin minun tietääkseni tekee ihmiset, eikä joku Pyhä Henki tai mitään...emme tiedä siitä mitään, joten jos kirkko tai miksi sitä ikinä sanotaankin tai miten se ikinä ymmärretäänkin on erehtymätön, totuus ja oikeaoppinen on siihen uskottava kuten Jumalaan, mutta onko näin? Kaikki käsitteet ja tunteet Jumalasta ovat epätäydellisiä.

profeetta kyöstindeeros kirjoitti:

tuota kirkko on ihmiset, jotka on kokontuneet ja kutsutut yhteen, kirkko on erehtyväinen, koska ei ole täydellinen, jos kuitenkin olisi, ei ihmiset kykenisi sitä ymmärtämään ja kirkosta tulisi Jumala, josta tämän palstan tyngän yhteydessä keskustellaan. Luulisi tämän ymmärtävän, jos kirkko on erehtymätön ja täydellinen on se sama kuin Jumala, tai se mitä Jumalaksi kutsutaan... Eikä toisaalta Jumala voisi olla niin sadistinen synnin suhteen kuin kirkko, ja kohta Jumala saa istua uudestaan katekumeni kerhon penkkiin... Jumalasta on turha puhua ilman ihmistä, muutoin puhumme Jumalan suulla...Kirkon asema on siten yksinkertainen, sillä kaikki päätökset, ainakin minun tietääkseni tekee ihmiset, eikä joku Pyhä Henki tai mitään...emme tiedä siitä mitään, joten jos kirkko tai miksi sitä ikinä sanotaankin tai miten se ikinä ymmärretäänkin on erehtymätön, totuus ja oikeaoppinen on siihen uskottava kuten Jumalaan, mutta onko näin? Kaikki käsitteet ja tunteet Jumalasta ovat epätäydellisiä.

Lue lisää

....

profeetta kyöstindeeros kirjoitti:

tuota kirkko on ihmiset, jotka on kokontuneet ja kutsutut yhteen, kirkko on erehtyväinen, koska ei ole täydellinen, jos kuitenkin olisi, ei ihmiset kykenisi sitä ymmärtämään ja kirkosta tulisi Jumala, josta tämän palstan tyngän yhteydessä keskustellaan. Luulisi tämän ymmärtävän, jos kirkko on erehtymätön ja täydellinen on se sama kuin Jumala, tai se mitä Jumalaksi kutsutaan... Eikä toisaalta Jumala voisi olla niin sadistinen synnin suhteen kuin kirkko, ja kohta Jumala saa istua uudestaan katekumeni kerhon penkkiin... Jumalasta on turha puhua ilman ihmistä, muutoin puhumme Jumalan suulla...Kirkon asema on siten yksinkertainen, sillä kaikki päätökset, ainakin minun tietääkseni tekee ihmiset, eikä joku Pyhä Henki tai mitään...emme tiedä siitä mitään, joten jos kirkko tai miksi sitä ikinä sanotaankin tai miten se ikinä ymmärretäänkin on erehtymätön, totuus ja oikeaoppinen on siihen uskottava kuten Jumalaan, mutta onko näin? Kaikki käsitteet ja tunteet Jumalasta ovat epätäydellisiä.

Lue lisää

Kirkko on erehtymätön, mikä tarkoittaa, että "kirkon pleroman yleinen tietoisuus uskon asioissa on erehtymätön." (Karmiris)

Ortodoksisessa Kirkossa yksittäinen piispa taikka pappi voi kylläkin erehtyä vaikkapa homoutta , pelastusta taikka kirkon syntyä koskevassa opetuksessaan, mutta itse Kirkko on erehtymätön.

Tämä erehtymättömyys edellyttää nimenomaan alkuperäisessä uskossa pysymistä ja sen pohjalta tapahtuvaa totuuden ja valheen tuntemista. ( arkkipiispa Johannes)

Valon lapsi kirjoitti:

Kirkko on erehtymätön, mikä tarkoittaa, että "kirkon pleroman yleinen tietoisuus uskon asioissa on erehtymätön." (Karmiris)

Ortodoksisessa Kirkossa yksittäinen piispa taikka pappi voi kylläkin erehtyä vaikkapa homoutta , pelastusta taikka kirkon syntyä koskevassa opetuksessaan, mutta itse Kirkko on erehtymätön.

Tämä erehtymättömyys edellyttää nimenomaan alkuperäisessä uskossa pysymistä ja sen pohjalta tapahtuvaa totuuden ja valheen tuntemista. ( arkkipiispa Johannes)

Lue lisää

ymmärtääkseni teidän puheittenne tarkoitus menee ohi profeetta kyöstindeeroksen kirjoituksen tarkoituksesta... minkälainen on kirkko, joka on erehtymätön, ja kuka sitä ymmärtää? Kuka pystyy ottamaan vastaan kirkon sanoman totuuksista? Kenelle kirkko voisi ne ilmoittaa ilman, että sitä joku tulkitsisi? Kuka ihminen ja millä perusteilla voisi pitää itseään niin ylivoimaisena ja yliluonnollisena, että voisi olla erehtymätön ja varma tiedostaan? Yleinen tietoisuus uskon asioista on erehtymätön... millainen tämä tietoisuus sitten on? Tietoisuus synnyn yhtenä edellytyksenä on erehtyväisyys... joten kuka tai mikä kirkko on? Jos ei Jumala niin syntyy jonkin paavin kaltainen naurettava hahmo tai instituutio... Jos jokin piispa tai kuka tahansa puhuu kirkon nimissä tai sen totuuksista ymmärtääkö hän minkä nimissä puhuu? Voimmeko puhua mitä vaan, mutta kirkko on silti oikeassa, mistä sen tiedämme, ja mihin edes silloin kirkkoa tarvitaan, kun se on jo etukäteen oikeassa, mutta kukaan ei tiedä mitä on totuus tai oikeus, eikä siten voi tuntea kirkkoa? Kirkko instituutio vain ryhtyy kummittelemaan kuolleena ja hengettömänä muurina ja jokaisen ajatuksen pääkallonpaikkana, jossa luovaa ja vapaata henkeä kidutetaan lyömällä sitä kirkko nimellä päähän. Kirkko nimi tarjoaa vain oikotien ja älyllisen epärehellisyyden mahdollisuuden toteuttamalla itseään Jumalan kaltaisena pääsemättömänä ja tavoittamattomana asiana... mikäli emme syvennä käsitystämme totuuksista ja varmuudesta, sekä kirkosta, joka on ihmiset ei totuus tai mikään muu...

vatruska uranuslainen kirjoitti:

ymmärtääkseni teidän puheittenne tarkoitus menee ohi profeetta kyöstindeeroksen kirjoituksen tarkoituksesta... minkälainen on kirkko, joka on erehtymätön, ja kuka sitä ymmärtää? Kuka pystyy ottamaan vastaan kirkon sanoman totuuksista? Kenelle kirkko voisi ne ilmoittaa ilman, että sitä joku tulkitsisi? Kuka ihminen ja millä perusteilla voisi pitää itseään niin ylivoimaisena ja yliluonnollisena, että voisi olla erehtymätön ja varma tiedostaan? Yleinen tietoisuus uskon asioista on erehtymätön... millainen tämä tietoisuus sitten on? Tietoisuus synnyn yhtenä edellytyksenä on erehtyväisyys... joten kuka tai mikä kirkko on? Jos ei Jumala niin syntyy jonkin paavin kaltainen naurettava hahmo tai instituutio... Jos jokin piispa tai kuka tahansa puhuu kirkon nimissä tai sen totuuksista ymmärtääkö hän minkä nimissä puhuu? Voimmeko puhua mitä vaan, mutta kirkko on silti oikeassa, mistä sen tiedämme, ja mihin edes silloin kirkkoa tarvitaan, kun se on jo etukäteen oikeassa, mutta kukaan ei tiedä mitä on totuus tai oikeus, eikä siten voi tuntea kirkkoa? Kirkko instituutio vain ryhtyy kummittelemaan kuolleena ja hengettömänä muurina ja jokaisen ajatuksen pääkallonpaikkana, jossa luovaa ja vapaata henkeä kidutetaan lyömällä sitä kirkko nimellä päähän. Kirkko nimi tarjoaa vain oikotien ja älyllisen epärehellisyyden mahdollisuuden toteuttamalla itseään Jumalan kaltaisena pääsemättömänä ja tavoittamattomana asiana... mikäli emme syvennä käsitystämme totuuksista ja varmuudesta, sekä kirkosta, joka on ihmiset ei totuus tai mikään muu...

Lue lisää

totta puhut... ns.kirkon tai uskonnon ns.perimmäisiin totuuksiin mitä ne ovatkin ei voi kuin uskoa, joten erehtymättömyydestä puhuminen jotenkin naurettavaa. Uskot siis olevasi erehtymätön! Mutta pelkkä uskominen johtaisi vain epärationaaliseen kristinuskooon, joka mielestäni olisi hylättävä. Kirkon ei tarvitse olla erehtymätön.. ei edes ollakseen oikeassa! erehtymättömyys tuotaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä ihmiselle... en edes usko ja usein mietin että tuskin se Jumalakaan ihmistä luodessaan oli erehtymätön... itse koko hommaan en olisi ryhtynyt.

Valon lapsi kirjoitti:

Kirkko on erehtymätön, mikä tarkoittaa, että "kirkon pleroman yleinen tietoisuus uskon asioissa on erehtymätön." (Karmiris)

Ortodoksisessa Kirkossa yksittäinen piispa taikka pappi voi kylläkin erehtyä vaikkapa homoutta , pelastusta taikka kirkon syntyä koskevassa opetuksessaan, mutta itse Kirkko on erehtymätön.

Tämä erehtymättömyys edellyttää nimenomaan alkuperäisessä uskossa pysymistä ja sen pohjalta tapahtuvaa totuuden ja valheen tuntemista. ( arkkipiispa Johannes)

Lue lisää

Miten kirkko edes voisi erehtyä, kun sen lausumat eivät ole totuuslausumia, joita voisi testata? Asiat, joista kirkko puhuu, ovat systeemin sisäisiä, joten kirkko on asioissa ainoa auktoriteetti ja siten jo määritelmälliesti erehtymätön. Tämän erehtymättömyyden voi kumota ainostaan toinen aivan yhtä erehtymätön kirkko. Tämä takia esim. oppikeskustelut taitavatkin olla aika mielenkiintoista puuhaa: kaksi erhetymätöntä keskustelee siitä, kumpi erehtyi (esim. katolilaisten ja ortodoksien mariologiset väännöt voivat olla aika tiukkoja). Kirkko oppi paljon Galileon ja muiden kanssa käydyistä keskusteluista eikä enää lausu mitään totuusväittämiä koskien maailmankuvaa. Muutenhan sitä voisi vaikka erehtyä.

Sitä vaan yritän sanoa, että erehtymättömyys ei välttämättä ole niitä kirkon piirteitä, joita kannattaa rinta kaarella mainostaa.

vatruska uranuslainen kirjoitti:

ymmärtääkseni teidän puheittenne tarkoitus menee ohi profeetta kyöstindeeroksen kirjoituksen tarkoituksesta... minkälainen on kirkko, joka on erehtymätön, ja kuka sitä ymmärtää? Kuka pystyy ottamaan vastaan kirkon sanoman totuuksista? Kenelle kirkko voisi ne ilmoittaa ilman, että sitä joku tulkitsisi? Kuka ihminen ja millä perusteilla voisi pitää itseään niin ylivoimaisena ja yliluonnollisena, että voisi olla erehtymätön ja varma tiedostaan? Yleinen tietoisuus uskon asioista on erehtymätön... millainen tämä tietoisuus sitten on? Tietoisuus synnyn yhtenä edellytyksenä on erehtyväisyys... joten kuka tai mikä kirkko on? Jos ei Jumala niin syntyy jonkin paavin kaltainen naurettava hahmo tai instituutio... Jos jokin piispa tai kuka tahansa puhuu kirkon nimissä tai sen totuuksista ymmärtääkö hän minkä nimissä puhuu? Voimmeko puhua mitä vaan, mutta kirkko on silti oikeassa, mistä sen tiedämme, ja mihin edes silloin kirkkoa tarvitaan, kun se on jo etukäteen oikeassa, mutta kukaan ei tiedä mitä on totuus tai oikeus, eikä siten voi tuntea kirkkoa? Kirkko instituutio vain ryhtyy kummittelemaan kuolleena ja hengettömänä muurina ja jokaisen ajatuksen pääkallonpaikkana, jossa luovaa ja vapaata henkeä kidutetaan lyömällä sitä kirkko nimellä päähän. Kirkko nimi tarjoaa vain oikotien ja älyllisen epärehellisyyden mahdollisuuden toteuttamalla itseään Jumalan kaltaisena pääsemättömänä ja tavoittamattomana asiana... mikäli emme syvennä käsitystämme totuuksista ja varmuudesta, sekä kirkosta, joka on ihmiset ei totuus tai mikään muu...

Lue lisää

Eroa kirkosta! Eroa jo tänään!

tjl kirjoitti:

Miten kirkko edes voisi erehtyä, kun sen lausumat eivät ole totuuslausumia, joita voisi testata? Asiat, joista kirkko puhuu, ovat systeemin sisäisiä, joten kirkko on asioissa ainoa auktoriteetti ja siten jo määritelmälliesti erehtymätön. Tämän erehtymättömyyden voi kumota ainostaan toinen aivan yhtä erehtymätön kirkko. Tämä takia esim. oppikeskustelut taitavatkin olla aika mielenkiintoista puuhaa: kaksi erhetymätöntä keskustelee siitä, kumpi erehtyi (esim. katolilaisten ja ortodoksien mariologiset väännöt voivat olla aika tiukkoja). Kirkko oppi paljon Galileon ja muiden kanssa käydyistä keskusteluista eikä enää lausu mitään totuusväittämiä koskien maailmankuvaa. Muutenhan sitä voisi vaikka erehtyä.

Sitä vaan yritän sanoa, että erehtymättömyys ei välttämättä ole niitä kirkon piirteitä, joita kannattaa rinta kaarella mainostaa.

Lue lisää

yhdyn osittain siihen mitä sanot, mutta tahtoisin ns.ymmärtää muutaman kohdan... totuuslausuma sana ei käsittääkseni sovi yhteen sen kanssa, mitä sanoit... sillä jos niitä ei voi edes periaatteellisesti testata, tai kirkko ei pyri sanomaan mitään sellaista, ei voida mielestäni kuin vitsillä sanoa, että kirkko tietää tai kirkko erehtyy. Kuinka kirkko voisi olla silloin erehtymätön? Tämä on huono tapa tuoda ilmi järjettömyyttä, joka itsessään on joskus arvokasta. Varsinkin, jos kirkko lausuu jotain, jonka ymmärrämme totuudeksi, ja totuuden oikeellisuudeksi...tämä on sitten isompi asia, ja mielestäni kirkon eli ihmisten ei tulisi käsittää totuutta oikeellisuudeksi... kuitenkin on turhaa ja typerää mikäli ymmärrämme kirkon systeemiksi toisin sanoen instituutioksi, silloin se väkisinkin tulee oikeelliseksi omalta perustaltaan, jotka eivät ole dogmit tai Evankeliumi, jne...jne diipadaa kuitenkin mikäli kirkko(mikä se onkin) ei voi edes periaatteessa erehtyä siitä tulee kuollut instituutio. Kirkon pitää voida erehtyä, jotta se voisi kasvaa ja oppia, ja voida lähestyä Jumalaa...valtakunta on läsnä kirkossa, mutta se on myös aina yhtä aikaa myös tuleva(osana ehtoollinen Kristuksen ruumis ja veri)... mikäli kirkko ei voi erehtyä se ei rupeaa rakastamaan enemmän totuuslauseita, joita ei voi testata, kuin vapautta...tällä onkin sitten monta nimeä...kuitenkin ihmiset ovat kuten kirkon historia osoittaa pitämään itseään erehtymättöminä instituution turvin...silloin on mahdollista perustella, mitä omituisempia ja julmimpia rikoksia ja oppeja!Kirkolla ei ole kuten taisit sanoa erehtymättömia "totuuslaseita" tai oppeja, vaan dogmeja, jotka ovat vapauden ylistystä...eli lyhyesti ajattelun ja tiedon vajaavaisuutta, tunteiden kunnioitusta sekä logiikan ja maailmanrajojen kunnioitusta...tämä on vapauden symbioosia.Onko totuutta jota ei voisi epäillä? Ilman vapautta ei ole luovuutta, rakkautta eikä ajattelua... me tarvitsemme luovia ja ajattelevia sekä tuntevia kristittyjä, emme valittavia ja erehtymättömiä instituutioita tai oppeja... kirkon(ihmiset,yhteen kokoontuneet ja kutsutut ehtoollisen ympärille) "instituutiona" ei tarvitse olla erehtymätön, se on turha sana... Kirkko ei tarvitse erehtymättömyyttä muuhun kuin kyseenalaisten lausumien todisteluun, jotka tukevat kyseenalaista systeemiä, ja jotka eivät tukeudu vapauden ylistykseen!

P.S Kirkon tulisi yhä enemmän käydä keskustelua tämän päivän Galileon ja muiden ajattelioiden kanssa, jotta oppisimme paljon, kuten kirjoituksestasi ilmeni... kuitenkin systeemi omassa erehtymättömyydessään on liian raskas siihen ja pelkäämme menettävämme liian paljon, ja alamme turvaamaan omaa instituutiota, joka on liian iso... missä vapaus, ajattelu ja keskustelu, joka loisti kirkon alkuaikoina? Kaikki ovat oikeassa oikeellisesti... riittä jopa pelkkä kansallisuus...eli valtio sen omat instituutiot, joihin kirkko on alkanut kuulumaan omassa erehtymättömyydessään. Esim. Tukemalla puolustusvoimia ja kansanmurhia, kaikenlaista riistoa, ahneutta jne..., kuten hyvänä esimerkkinä kaikki tietävät Venäjän kirkon olevan...mikäli sitä edes vitsillä voi kirkoksi kutsua. Käsittääkseni vain vapaudesta, tunteista ja ajattelusta luopunut voi uskoa ja perustella(omituisilla motiiveilla) kirkon oikeuteen tappaa ja riistää,jne.. kuten Venäjän kirkossa tai paremmin Venäjän valtiossa... onneksi se on erehtymätön?vai paisuttelenko koko asiaa?

profeetta kyöstindeeros kirjoitti:

yhdyn osittain siihen mitä sanot, mutta tahtoisin ns.ymmärtää muutaman kohdan... totuuslausuma sana ei käsittääkseni sovi yhteen sen kanssa, mitä sanoit... sillä jos niitä ei voi edes periaatteellisesti testata, tai kirkko ei pyri sanomaan mitään sellaista, ei voida mielestäni kuin vitsillä sanoa, että kirkko tietää tai kirkko erehtyy. Kuinka kirkko voisi olla silloin erehtymätön? Tämä on huono tapa tuoda ilmi järjettömyyttä, joka itsessään on joskus arvokasta. Varsinkin, jos kirkko lausuu jotain, jonka ymmärrämme totuudeksi, ja totuuden oikeellisuudeksi...tämä on sitten isompi asia, ja mielestäni kirkon eli ihmisten ei tulisi käsittää totuutta oikeellisuudeksi... kuitenkin on turhaa ja typerää mikäli ymmärrämme kirkon systeemiksi toisin sanoen instituutioksi, silloin se väkisinkin tulee oikeelliseksi omalta perustaltaan, jotka eivät ole dogmit tai Evankeliumi, jne...jne diipadaa kuitenkin mikäli kirkko(mikä se onkin) ei voi edes periaatteessa erehtyä siitä tulee kuollut instituutio. Kirkon pitää voida erehtyä, jotta se voisi kasvaa ja oppia, ja voida lähestyä Jumalaa...valtakunta on läsnä kirkossa, mutta se on myös aina yhtä aikaa myös tuleva(osana ehtoollinen Kristuksen ruumis ja veri)... mikäli kirkko ei voi erehtyä se ei rupeaa rakastamaan enemmän totuuslauseita, joita ei voi testata, kuin vapautta...tällä onkin sitten monta nimeä...kuitenkin ihmiset ovat kuten kirkon historia osoittaa pitämään itseään erehtymättöminä instituution turvin...silloin on mahdollista perustella, mitä omituisempia ja julmimpia rikoksia ja oppeja!Kirkolla ei ole kuten taisit sanoa erehtymättömia "totuuslaseita" tai oppeja, vaan dogmeja, jotka ovat vapauden ylistystä...eli lyhyesti ajattelun ja tiedon vajaavaisuutta, tunteiden kunnioitusta sekä logiikan ja maailmanrajojen kunnioitusta...tämä on vapauden symbioosia.Onko totuutta jota ei voisi epäillä? Ilman vapautta ei ole luovuutta, rakkautta eikä ajattelua... me tarvitsemme luovia ja ajattelevia sekä tuntevia kristittyjä, emme valittavia ja erehtymättömiä instituutioita tai oppeja... kirkon(ihmiset,yhteen kokoontuneet ja kutsutut ehtoollisen ympärille) "instituutiona" ei tarvitse olla erehtymätön, se on turha sana... Kirkko ei tarvitse erehtymättömyyttä muuhun kuin kyseenalaisten lausumien todisteluun, jotka tukevat kyseenalaista systeemiä, ja jotka eivät tukeudu vapauden ylistykseen!

P.S Kirkon tulisi yhä enemmän käydä keskustelua tämän päivän Galileon ja muiden ajattelioiden kanssa, jotta oppisimme paljon, kuten kirjoituksestasi ilmeni... kuitenkin systeemi omassa erehtymättömyydessään on liian raskas siihen ja pelkäämme menettävämme liian paljon, ja alamme turvaamaan omaa instituutiota, joka on liian iso... missä vapaus, ajattelu ja keskustelu, joka loisti kirkon alkuaikoina? Kaikki ovat oikeassa oikeellisesti... riittä jopa pelkkä kansallisuus...eli valtio sen omat instituutiot, joihin kirkko on alkanut kuulumaan omassa erehtymättömyydessään. Esim. Tukemalla puolustusvoimia ja kansanmurhia, kaikenlaista riistoa, ahneutta jne..., kuten hyvänä esimerkkinä kaikki tietävät Venäjän kirkon olevan...mikäli sitä edes vitsillä voi kirkoksi kutsua. Käsittääkseni vain vapaudesta, tunteista ja ajattelusta luopunut voi uskoa ja perustella(omituisilla motiiveilla) kirkon oikeuteen tappaa ja riistää,jne.. kuten Venäjän kirkossa tai paremmin Venäjän valtiossa... onneksi se on erehtymätön?vai paisuttelenko koko asiaa?

Lue lisää

Joo no, käytin sanaa "erehtymätön" lainausmerkeissä. Esim. sinä olet erehtymätön, kun sanot "mielestäni...", koska tuo "mielestäni" tekee lausumastasi subjektiivisen eikä sen todenperäisyyttä voi kyseenalaistaa kukaan muu kuin sinä. Kun kirkko lausuu "uskomme että...", se on samoin erehtymätön. Eikös erehdykseen aina sisälly ajatus siitä, että se on todennettavissa? Miten dogmaattinen lausuma "Jumala on kolmiyhteinen" on todennettavissa? Ei mitenkään. Jos taas lausuma kuuluu "Raamattu sanoo, että Jumala on kolmiyhteinen", siitä voidaan vääntää kättä. Eli onko johtopäätös se, että itse asiassa "erehtymättömyys" onkin täysin väärä sana kuvaamaan kirkon oppilausumia?

Jos totta puhutaan, minua ei kiinnosta tippaakaan kuinka erehtyväinen kirkko on. Usko on nimenomaan uskoa ilman todisteita.

tjl kirjoitti:

Joo no, käytin sanaa "erehtymätön" lainausmerkeissä. Esim. sinä olet erehtymätön, kun sanot "mielestäni...", koska tuo "mielestäni" tekee lausumastasi subjektiivisen eikä sen todenperäisyyttä voi kyseenalaistaa kukaan muu kuin sinä. Kun kirkko lausuu "uskomme että...", se on samoin erehtymätön. Eikös erehdykseen aina sisälly ajatus siitä, että se on todennettavissa? Miten dogmaattinen lausuma "Jumala on kolmiyhteinen" on todennettavissa? Ei mitenkään. Jos taas lausuma kuuluu "Raamattu sanoo, että Jumala on kolmiyhteinen", siitä voidaan vääntää kättä. Eli onko johtopäätös se, että itse asiassa "erehtymättömyys" onkin täysin väärä sana kuvaamaan kirkon oppilausumia?

Jos totta puhutaan, minua ei kiinnosta tippaakaan kuinka erehtyväinen kirkko on. Usko on nimenomaan uskoa ilman todisteita.

Lue lisää

Kyllä johtopäätöksemme voisi olla, että erehtymättömyys on väärä sana. Tahdon ymmärtää sen kuitenkin ns.hyvänä ja välttämättömänä asiana...ehkä paras sana olisi epätäydellisyys ja mystisyys... ymmärsin kyllä, että tahdot puhua "erehtymättömyydestä" lainausmerkeissä... mitä olen yrittänyt sanoa on se, että kirkko on inhimillinen, ei kasvoton ja yliluonnollinen... käsitykseni mukaan en voi todentaa omia lauseitani, jos ajattelemme sitä tiedon,logiikan ja oikeellisuuden mukaan...sillä en voi mielekkäästi sitä epäillä...kyse on sitten monimutkaisesta asiasta, joten en lähde sitä lyhyesti setvimään... tavallaan erehtyväisyys on mahdollisuus todentaa, mutta tavalla, joka ei aina anna tietynlaista lopputulosta... kuitenkin mitä kirkkoon tulee, on sen lausumien takana vapauden ylistys... eli kaikki kysymykset palaavat aina olennaisimpiin kysymyksiin ja mysteeriin, jotka ajattelun ja vapauden kanssa todentavat Jumalan luomaa maailmaa, toisin sanoen maailman ja logiikan rajoja! Tämä ja edellinen on ehkä liian lyhyesti sanottu, mutta ihminen ei voi vastata kysymykseen olisiko Jumalaa ilman ihmistä, muuta kuin ei olisi, vaikka olisi sitä mieltä, ettei ole saanut itseään tai mitään syntymään, koska ei voi mielekkäästi ajatella maailmaa ilman ihmistä, jne... ja siten epäily, erehtyvyys ja tieto pyyhitään tavallaan pois, mikäli ei luovu lapsellisesta ja halvasta unelmasta, joka lupaa varmaa tietoa.

Luulen ymmärtäväni myös loppukommentin, mutta luulen että ymmärrät myös hyvin, että pelkkä uskominen ei riitä eikä olisi edes mahdollinen, lisäksi se johtaisi epärationaaliseen kristinuskoon, joka olisi mielestäni hylättävä! Ei aliarvoida subjektia ja yksilöä, eikä pidetä yksilöä vain primitiivisenä lampaana, vaan kirkon tulisi olla ensimmäinen paikka, joka antaa arvoa yksilölle ja vapaudelle!Vieläkin enemmän voisi rohkeasti sanoa:kirkko on ainoa, joka antaa yksilölle arvon!

>>>Voimme puhua synnistä ja aidon ihmiselämän irvikuvista, mutta meidän on myös muistettava välttää tuomitsemista, näkemään omat puutteemme ja synnit, ja pyrkiä rakastamaan ja armollisuuteen, ja toimimaan "maailman elämän edestä".

ihmettelijä kirjoitti:

>>>Voimme puhua synnistä ja aidon ihmiselämän irvikuvista, mutta meidän on myös muistettava välttää tuomitsemista, näkemään omat puutteemme ja synnit, ja pyrkiä rakastamaan ja armollisuuteen, ja toimimaan "maailman elämän edestä".

Lue lisää

En välttämättä täysin ymmärtänyt viestiäsi...

Oma kannanottoni oli osaltaan kiitos ja kannustus Doxille ja myös isä Tuomakselle (joka jäi mainimatta viestissäni) heidän huomoistaan keskustelun luonteesta... Toisaalta kirjoitin joitakin ns. omia mielipiteitäni - ehkä kömpelösti ... en tiedä!

Keskustella mielestäni saa ja pitää! Yksi väitteeni oli, että keskustelun esim. kiihtyessä on vaarana, että ns. sokeudumme - emme näe omaa puutteellisuuttamme, synnillisyyttämme, näkökulmiemme kapeuden jne. Ainakin näin minulla ... keskusteluissa täällä ja muualla!

Pitää mennä nukkumaan...

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

Lars kirjoitti:

En välttämättä täysin ymmärtänyt viestiäsi...

Oma kannanottoni oli osaltaan kiitos ja kannustus Doxille ja myös isä Tuomakselle (joka jäi mainimatta viestissäni) heidän huomoistaan keskustelun luonteesta... Toisaalta kirjoitin joitakin ns. omia mielipiteitäni - ehkä kömpelösti ... en tiedä!

Keskustella mielestäni saa ja pitää! Yksi väitteeni oli, että keskustelun esim. kiihtyessä on vaarana, että ns. sokeudumme - emme näe omaa puutteellisuuttamme, synnillisyyttämme, näkökulmiemme kapeuden jne. Ainakin näin minulla ... keskusteluissa täällä ja muualla!

Pitää mennä nukkumaan...

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

Lue lisää

>>>Yksi väitteeni oli, että keskustelun esim. kiihtyessä on vaarana, että ns. sokeudumme - emme näe omaa puutteellisuuttamme, synnillisyyttämme, näkökulmiemme kapeuden jne.

ihmettelijä kirjoitti:

>>>Yksi väitteeni oli, että keskustelun esim. kiihtyessä on vaarana, että ns. sokeudumme - emme näe omaa puutteellisuuttamme, synnillisyyttämme, näkökulmiemme kapeuden jne.

Lue lisää

...asian. Sillä, ymmärränkö sen "kollektiivisesti" oikein vai väärin, ei liene merkitystä. Se riippuu niin kovasti kollegiosta. Täällähän on heitelty sellaisiakin käsityksiä, että tosi tuomitsijoita ovatkin ne, jotka muistuttavat lähimmäisenrakkaudesta, suvaitsevaisuudesta ja siitä, että jyrkkä opin taakse meneminen ja kaikessa synnin näkeminen ei ole järin tervehenkistä kristillisyyttä. Mitä tuohon oikeaan oppiin ja oikeaan ylistämiseen (josta täällä toisessa ketjussa muistutettiin) tulee, niin doxa-sanan etymologiasta löytyvät, paitsi oikea väärän vastakohtana sekä kunnia ja ylistys, myös yleinen mielipide, arvo(s)tus ja jopa tuomiokin. Sitä kaikkeahan löytyy myös meistä ihmisistä; ortodoksisuus on siis todellakin elämää.

Joskus tuntuu siltä, etteivät papitkaan näe metsää puilta eli elämää teologian takaa. Se, mitä Kirkon 2000-vuotinen opetus julistaa, ei valitettavasti aina auta tämän päivän ongelmien kanssa kamppailevaa ihmistä. Jos ortodoksista kirkkoa voi jostakin moittia, niin siitä, että todellisen auttamistyön sijasta se tarjoaa niin usein ainoastaan Sanaa. Vain todelliset rakkaudenteot, ymmärrys ja suvaitsevaisuus herättävät uskon kuolleesta kirjaimesta eläväksi todellisuudeksi, joka kantaa, antaa ja pelastaa. Taivas ja helvettihän ovat maan päällä, meissä itsessämme, ja täysin meistä itsestämme - meille annetun vapaan tahtomme mukaisesta valinnasta - riippuu, kumman minäkin päivänä otamme meidän ja lähimmäistemme kannettavaksi.

Voi olla, ettei kukaan, ei pappikaan, kykene ymmärtämään, mitä todellinen usko - todellinen Jumalan palveleminen - ja todellinen elämä ovat, jollei ole ensin nähnyt ja kokenut elämän pimeintä laitapuolta: sielun kuolemaa, josta vain väkevä usko voi tuoda paluun takaisin elämään. Sellaiseen kokemukseen nimittäin loppuu tuomio, oikeassaoleminen, teologinen saivartelu ja ylenkatse. Sellaisen jälkeen Kirkonkin opetus asettuu omiin mittasuhteisiinsa. Tämä mielipide on varmasti hereettinen ortodoksiselta kannalta mutta täysin kokemuksen mukainen; minua eivät ole auttaneet pelkät pappien sanat, ortodoksisen teologian opinnot eivätkä edes hyvää tarkoittavat katumuskehotukset vaan ne ihmiset, jotka ovat elämässään oivaltaneet aidoimman kristillisyyden, Kultaisen säännön noudattamisen ja Jeesuksen seuraamisen ilman ahtaita oppirakenteita.

Isä Tuomasta haluan kiittää sitä, että hän muistuttaa, ettei Raamattua pidä lukea ja tulkita vain yksin. Tähän minäkin viittasin, kun sanoin mieluummin lukevani "liberaaliteologeja". (Tämä termi ei muuten ole minun vaan erään keskustelijan antama.) Sellaiset nykyteologit kuin isä Kallistos ja isä Anthony ovat tuoneet elämääni monin verroin enemmän lohtua ja rakkautta kuin ahdas Raamatun tulkinta. En pysty millään ymmärtämään, miten jotkut raamatunkohdat voitaisiin ottaa vain viitteellisinä kuvakertomuksina, koska tiede on osoittanut muuta (esimerkiksi evoluutioteoria), mutta toiset kohdat ovatkin muuttamatonta Jumalan sanaa (esimerkiksi Paavalin opetukset, mutta niistäkin vain tietty osa). Tällaisessa tulkinnassa ja konsensuksessa kytee vainon, kuppikuntaisuuden ja eripuran sytytyslanka. Onpa täällä muistutettu siitäkin, että juutalaiset surmasivat Jeesuksen. Näinköhän asia on sittenkään? Kyllä Jumalan pojan tuomitsivat ja surmasivat ihmiset rotuun, kansallisuuteen ja uskontoon katsomatta; aivan samalla lailla kuin me ihmiset täällä tänäänkin jatkuvasti osoittelemme, syytämme ja tuomitseme toisiamme milloin minkäkin uskon, opin, aatteen, kirkon tai kaikkitietävyyden nimissä samalla nostaen omaa arvostustamme - niin, keiden silmissä, omissammeko?

Makarios

PS. Anteeksi etten malttanut sittenkään pysyä poissa täältä. Edelleenkään en ole ketään tuomitsemassa saati ajamassa yhdestäkän ketjusta pois, vaikka jotkut tuntuvat niinkin luulevan.

ihmettelijä kirjoitti:

>>>Yksi väitteeni oli, että keskustelun esim. kiihtyessä on vaarana, että ns. sokeudumme - emme näe omaa puutteellisuuttamme, synnillisyyttämme, näkökulmiemme kapeuden jne.

Lue lisää

En oikein vieläkään täysin ymmärrä mitä tarkoitat...

Kaikista elämänilmiöistä saa ja pitää keskustella, omista synneistämme, puutteistamme ja heikkouksistamme huolimatta. Mutta jos, niin kuin varmaan kaikki välillä, ns. sokeudumme ja unohdamme nöyrän mielen ja rajallisuutemme, näkökulmiemme kapeuden, niin keskustelu varmaan hieman vääristyy... Tästä Doxi mielestäni aloitti keskustelun kannanotollaan ja olen itse myös yrittänyt tuoda esiin omissa viesteissäni.

No niin...

Lars Ahbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

Lars kirjoitti:

En oikein vieläkään täysin ymmärrä mitä tarkoitat...

Kaikista elämänilmiöistä saa ja pitää keskustella, omista synneistämme, puutteistamme ja heikkouksistamme huolimatta. Mutta jos, niin kuin varmaan kaikki välillä, ns. sokeudumme ja unohdamme nöyrän mielen ja rajallisuutemme, näkökulmiemme kapeuden, niin keskustelu varmaan hieman vääristyy... Tästä Doxi mielestäni aloitti keskustelun kannanotollaan ja olen itse myös yrittänyt tuoda esiin omissa viesteissäni.

No niin...

Lars Ahbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

Lue lisää

>>>Mutta jos, niin kuin varmaan kaikki välillä, ns. sokeudumme ja unohdamme nöyrän mielen ja rajallisuutemme, näkökulmiemme kapeuden, niin keskustelu varmaan hieman vääristyy...

ihmettelijä kirjoitti:

>>>Mutta jos, niin kuin varmaan kaikki välillä, ns. sokeudumme ja unohdamme nöyrän mielen ja rajallisuutemme, näkökulmiemme kapeuden, niin keskustelu varmaan hieman vääristyy...

Lue lisää

Nyt käsitin paremmin mitä yritit sanoa kannanottollasi.

Omasta mielestäni esim. keskustelu vääristyy tai oikeammin kaventuu, jos Kirkon perinteen monimuotoisuus unohtuu... Esim. Kirkon perinne tuntee monta näkökulmaa kysymykseen mikä on Jumalan kuva ihmisessä, mutta jos yhdestä tai vain parista tehdään ns. oppi, emme ole kuuliaisia Kirkon perinteen monimuotoisuudelle. Tai jos esim. korostamme ihmisen sielullisia/sisäisiä omnaisuuksia ja unohdamme aineellisen/ruumiillisen/kehollisen puolen opetuksessa ihmisestä, kavennamme tai vääristämme keinotekoisesti Kirkon perinteen liian kapeaksi... Tämä on mielestäni esimerkki kaventuneesta keskustelusta, mutta toki keskustelu ja siinä eri näkökulmien esiintuominen tekee meidät valppaiksi näkökulmien runsaudesta.

Myös jos nykyajan haasteet tuovat uusia näkökulmia pohdiskeluun Kirkon opista ja opetuksesta. Kirkko elää ajassa, maailmassa ja "maailman elämän edestä", mistä syystä esim. ns. vanha kalenteri on hieman ihmeellinen kannanotto. Jos eettisten kysymysten kohdalla unohdamme nykyajan tiedon tuomia näkökulmia olemme kaventaneet Kirkon tehtävää. Esim. Mar Sarug puhui hyvin siitä, kuinka Kirkon pitäisi olla tieteen kanssa keskusteluyhteydessä ja oppimaan aidosti tuntemaan sen. Olkoon vaikka "suuret esipaimeneet ja koko maailman opettajat" pyhä Basileios Suuri (300-luku) ja Gregorios Teologi (300-luku) esimerkkeinä tässä kutsumuksessa...

Teologi John Meyendorff (1926-1992) totesi artikkelissaan "Kirkon katolisuus" (1973, englanniksi ja suomeksi) kuinka Kirkon on voitettava "kaikenlainen nurkkakuntaisuus", joka on Kirkon katolisen/yleisen kutsumuksen ja tehtävän pettämistä. Meyendorff viittaa artikkelissaan pyhään Gregorios Nyssalaiseen (300-luku), joka on todennut seuraavasti: "Totuus kulkee keskitietä ... se tuhoaa jokaisen harhaopin ja kuitenkin hyväksyy kustakin sen, mikä on sille käyttökelpoista."

En tiedä onko tämä mikään perustelu, mutta mielestäni meidän pitäisi Sokrateen tavoin olla enemmänkin oppilaan roolissa, kuin kaikkitietävyyden luulossa, tuntien meidän oman rajallisuudemme. Tämän tuntien olemme avoimia ammentamaan Kirkon rikkaasta perinteestä ja voimme olla varmoja, että oppiminen ei lopu. Olisi ylpeyttä luulla, että tiedämme ja osaamme kaiken, ja vielä eläämme sitä. Vaikkakin ns. murjottavina ja puutteelisina, mutta avoimina oppilaina meillä tulee aina olemaan paikka Kirkon elämässä.

Anteeksi... tästä tuli pitkä pohdiskelu! :)

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

"Ei ole mielestäni oikein tehdä esim. seksuaalisista vähemmistöistä - eikä kenestäkään toisesta ryhmästä tai ihmisestä - ns. pelinappuloita jonkinlaisessa kamppailussa erillaisten koulukuntien välillä."

Muistutan (taas), että tässä parin viimeisen viikon aikana velloneessa keskustelussa *kukaan* ei ole ollut "tuomitsemassa" ketään hänen ominaisuuksiensa perusteella tms. EI KUKAAN. Tiedämme hyvin, että homoseksuaalisuus on ihmisen ominaisuus JA tiedämme, että heitä on maailman sivu toiminut kirkon eri tehtävissä ongelmitta.

SE, mitä - ainakin minä olen, kai muutama muukin - on arvosteltu, on se, että tilanne on karannut siihen, että homoseksuaalit ovat vaatimassa itselleen "oikeutta" JOPA PAPPEUDESSA elää samansukupuolisessa "liitossa". Erityistä pahennusta on herättänyt se, että tätä ovat käyneet avoimesti kannattamaan muutamat papistonkin jäsenet.

Tämä on jyrkässä ristiriidassa kirkon seksuaalikäsityksen kanssa, joka tuntee ainoastaan miehen ja naisen välisen avioliiton JA toisaalta seksuaalisen pidättyvyyden (seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta).

Tämä vaan muistutuksena, jotta keskustelu ei menisi kovin transsendenttiselle tasolle! Jos tässä asiassa - tai oikeastaan missä tahansa - halutaan välttämättä puhua "koulukunnista", niin ne ovat toisaalta kirkon selkeä opetus ja toisaalta yhdessä paketissa kaikki siitä poikkeavat opetukset!

Alkibiades kirjoitti:

"Ei ole mielestäni oikein tehdä esim. seksuaalisista vähemmistöistä - eikä kenestäkään toisesta ryhmästä tai ihmisestä - ns. pelinappuloita jonkinlaisessa kamppailussa erillaisten koulukuntien välillä."

Muistutan (taas), että tässä parin viimeisen viikon aikana velloneessa keskustelussa *kukaan* ei ole ollut "tuomitsemassa" ketään hänen ominaisuuksiensa perusteella tms. EI KUKAAN. Tiedämme hyvin, että homoseksuaalisuus on ihmisen ominaisuus JA tiedämme, että heitä on maailman sivu toiminut kirkon eri tehtävissä ongelmitta.

SE, mitä - ainakin minä olen, kai muutama muukin - on arvosteltu, on se, että tilanne on karannut siihen, että homoseksuaalit ovat vaatimassa itselleen "oikeutta" JOPA PAPPEUDESSA elää samansukupuolisessa "liitossa". Erityistä pahennusta on herättänyt se, että tätä ovat käyneet avoimesti kannattamaan muutamat papistonkin jäsenet.

Tämä on jyrkässä ristiriidassa kirkon seksuaalikäsityksen kanssa, joka tuntee ainoastaan miehen ja naisen välisen avioliiton JA toisaalta seksuaalisen pidättyvyyden (seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta).

Tämä vaan muistutuksena, jotta keskustelu ei menisi kovin transsendenttiselle tasolle! Jos tässä asiassa - tai oikeastaan missä tahansa - halutaan välttämättä puhua "koulukunnista", niin ne ovat toisaalta kirkon selkeä opetus ja toisaalta yhdessä paketissa kaikki siitä poikkeavat opetukset!

Lue lisää

En jaksa nyt jatkaa tätä. Viestini oli myönteinen palaute hyvästä keskusteluavauksesta... Hieman lähdin pohtimaan ihmettelijä-nimimerkin kanssa mikä on vääristynyttä, tai kapeata, keskustelua.

Mielestäni nimimerkkien ja tietyn nimettömyyden käyttö ei ole täysin oikein, vaikka mahdollistaa paljon - sekä hyvää, että huonoa... Nimellä kirjoittamiseen tottuu nopeasti ja ei myöskään tule kirjoitettua ilman hieman harkintaa, ja ns. hädissään... :)

Luulen, että paikallisessa seurakuntalehdessä ollut ns. Yhteys-liikkeen esittely tuo sen ortodoksi-tukijoittensa huomattavasti kapeammat päämäärät esiin, kun liike ajaa laajemmin radikaaleimpia päämääriä. Nämä laajemmat ja radikaalit pyrkiykset eivät koske Kirkkoa ja sen opetusta, jonka ihanteet ovat avioliiton ja seksualisuuden kohdalla aika selvät.

Tuonpuoleisuuteen (transsendenssiin) asioitten vieminen, tai niiden ankkuroiminen, on mielestäni kohtuulista, perustuuhan Kirkon opetus Jumalan ilmoitukseen, eikä tämänpuoleiseen (immanenttiin) ihmisviisauteen...

Teologisia koulukuntia tai ns. asenne eroja löytyy Kirkon sisällä, ja ehkä se on hyvä... Tästä vakuttuu lukemalla laajasti tai vierailemalla teologisessa koulussa... :)

No niin ... taas vähäksi aikaa!

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisot)

Lars kirjoitti:

Nyt käsitin paremmin mitä yritit sanoa kannanottollasi.

Omasta mielestäni esim. keskustelu vääristyy tai oikeammin kaventuu, jos Kirkon perinteen monimuotoisuus unohtuu... Esim. Kirkon perinne tuntee monta näkökulmaa kysymykseen mikä on Jumalan kuva ihmisessä, mutta jos yhdestä tai vain parista tehdään ns. oppi, emme ole kuuliaisia Kirkon perinteen monimuotoisuudelle. Tai jos esim. korostamme ihmisen sielullisia/sisäisiä omnaisuuksia ja unohdamme aineellisen/ruumiillisen/kehollisen puolen opetuksessa ihmisestä, kavennamme tai vääristämme keinotekoisesti Kirkon perinteen liian kapeaksi... Tämä on mielestäni esimerkki kaventuneesta keskustelusta, mutta toki keskustelu ja siinä eri näkökulmien esiintuominen tekee meidät valppaiksi näkökulmien runsaudesta.

Myös jos nykyajan haasteet tuovat uusia näkökulmia pohdiskeluun Kirkon opista ja opetuksesta. Kirkko elää ajassa, maailmassa ja "maailman elämän edestä", mistä syystä esim. ns. vanha kalenteri on hieman ihmeellinen kannanotto. Jos eettisten kysymysten kohdalla unohdamme nykyajan tiedon tuomia näkökulmia olemme kaventaneet Kirkon tehtävää. Esim. Mar Sarug puhui hyvin siitä, kuinka Kirkon pitäisi olla tieteen kanssa keskusteluyhteydessä ja oppimaan aidosti tuntemaan sen. Olkoon vaikka "suuret esipaimeneet ja koko maailman opettajat" pyhä Basileios Suuri (300-luku) ja Gregorios Teologi (300-luku) esimerkkeinä tässä kutsumuksessa...

Teologi John Meyendorff (1926-1992) totesi artikkelissaan "Kirkon katolisuus" (1973, englanniksi ja suomeksi) kuinka Kirkon on voitettava "kaikenlainen nurkkakuntaisuus", joka on Kirkon katolisen/yleisen kutsumuksen ja tehtävän pettämistä. Meyendorff viittaa artikkelissaan pyhään Gregorios Nyssalaiseen (300-luku), joka on todennut seuraavasti: "Totuus kulkee keskitietä ... se tuhoaa jokaisen harhaopin ja kuitenkin hyväksyy kustakin sen, mikä on sille käyttökelpoista."

En tiedä onko tämä mikään perustelu, mutta mielestäni meidän pitäisi Sokrateen tavoin olla enemmänkin oppilaan roolissa, kuin kaikkitietävyyden luulossa, tuntien meidän oman rajallisuudemme. Tämän tuntien olemme avoimia ammentamaan Kirkon rikkaasta perinteestä ja voimme olla varmoja, että oppiminen ei lopu. Olisi ylpeyttä luulla, että tiedämme ja osaamme kaiken, ja vielä eläämme sitä. Vaikkakin ns. murjottavina ja puutteelisina, mutta avoimina oppilaina meillä tulee aina olemaan paikka Kirkon elämässä.

Anteeksi... tästä tuli pitkä pohdiskelu! :)

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

Lue lisää

>>>Kirkko elää ajassa, maailmassa ja "maailman elämän edestä", mistä syystä esim. ns. vanha kalenteri on hieman ihmeellinen kannanotto.

Lars kirjoitti:

En jaksa nyt jatkaa tätä. Viestini oli myönteinen palaute hyvästä keskusteluavauksesta... Hieman lähdin pohtimaan ihmettelijä-nimimerkin kanssa mikä on vääristynyttä, tai kapeata, keskustelua.

Mielestäni nimimerkkien ja tietyn nimettömyyden käyttö ei ole täysin oikein, vaikka mahdollistaa paljon - sekä hyvää, että huonoa... Nimellä kirjoittamiseen tottuu nopeasti ja ei myöskään tule kirjoitettua ilman hieman harkintaa, ja ns. hädissään... :)

Luulen, että paikallisessa seurakuntalehdessä ollut ns. Yhteys-liikkeen esittely tuo sen ortodoksi-tukijoittensa huomattavasti kapeammat päämäärät esiin, kun liike ajaa laajemmin radikaaleimpia päämääriä. Nämä laajemmat ja radikaalit pyrkiykset eivät koske Kirkkoa ja sen opetusta, jonka ihanteet ovat avioliiton ja seksualisuuden kohdalla aika selvät.

Tuonpuoleisuuteen (transsendenssiin) asioitten vieminen, tai niiden ankkuroiminen, on mielestäni kohtuulista, perustuuhan Kirkon opetus Jumalan ilmoitukseen, eikä tämänpuoleiseen (immanenttiin) ihmisviisauteen...

Teologisia koulukuntia tai ns. asenne eroja löytyy Kirkon sisällä, ja ehkä se on hyvä... Tästä vakuttuu lukemalla laajasti tai vierailemalla teologisessa koulussa... :)

No niin ... taas vähäksi aikaa!

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisot)

Lue lisää

Yhteys-liikkeen tavoitteet ovat erittäin selkeät. Parhaiten ne on määritelty liikkeen kannatuslomakkeessa. Lue sieltä.

Ortodoksiviestissä on parinkin papin kirjoituksessa todettu selkeästi, mikä on kirkon virallinen oppi.

Lehdessä oli myös vierekkäin kaksi mielipidekirjoitusta. Ensimmäisen allekirjoittajina olivat samat papit, jotka ovat allekirjoittaneet myös Yhteys-liikkeen vetoomuksen. Toisen kirjoituksen oli tehnyt suhteellisen hiljattain kirkkoon liittynyt maallikko.

Varsinainen virhe tässä koko jupakassa on se, että kirkon papit allekirjoittavat kirkon virallisen opetuksen vastaisia kirjelmiä julkisuuteen.

Minulla ei ole virkaa tai tointa kirkossa, enkä kuulu sisäpiireihin. Mutta olen sitä mieltä, että vain piispainkokous tai ekumeeninen patriarkaatti voi ryhtyä esittämään muutoksia kirkon oppeihin. Siihen saakka meidän on syytä lukea, mitä kirkkoherra Purmonen ja isä Timo Soisalo kirjoittavat.

efesolainen kirjoitti:

Yhteys-liikkeen tavoitteet ovat erittäin selkeät. Parhaiten ne on määritelty liikkeen kannatuslomakkeessa. Lue sieltä.

Ortodoksiviestissä on parinkin papin kirjoituksessa todettu selkeästi, mikä on kirkon virallinen oppi.

Lehdessä oli myös vierekkäin kaksi mielipidekirjoitusta. Ensimmäisen allekirjoittajina olivat samat papit, jotka ovat allekirjoittaneet myös Yhteys-liikkeen vetoomuksen. Toisen kirjoituksen oli tehnyt suhteellisen hiljattain kirkkoon liittynyt maallikko.

Varsinainen virhe tässä koko jupakassa on se, että kirkon papit allekirjoittavat kirkon virallisen opetuksen vastaisia kirjelmiä julkisuuteen.

Minulla ei ole virkaa tai tointa kirkossa, enkä kuulu sisäpiireihin. Mutta olen sitä mieltä, että vain piispainkokous tai ekumeeninen patriarkaatti voi ryhtyä esittämään muutoksia kirkon oppeihin. Siihen saakka meidän on syytä lukea, mitä kirkkoherra Purmonen ja isä Timo Soisalo kirjoittavat.

Lue lisää

"Mutta olen sitä mieltä, että vain piispainkokous tai ekumeeninen patriarkaatti voi ryhtyä esittämään muutoksia kirkon oppeihin."

Väärin. Ainoastaan ekumeeninen kirkolliskokous voi ryhtyä esittämään muutoksia kirkon oppeihin.

muskoviitti kirjoitti:

"Mutta olen sitä mieltä, että vain piispainkokous tai ekumeeninen patriarkaatti voi ryhtyä esittämään muutoksia kirkon oppeihin."

Väärin. Ainoastaan ekumeeninen kirkolliskokous voi ryhtyä esittämään muutoksia kirkon oppeihin.

Lue lisää

Niin, siis ekumeeninen kirkolliskokous päättää, mutta ei kait sinne voi esityksiäkään ihan pappistasolla tehdä?

Lars kirjoitti:

En jaksa nyt jatkaa tätä. Viestini oli myönteinen palaute hyvästä keskusteluavauksesta... Hieman lähdin pohtimaan ihmettelijä-nimimerkin kanssa mikä on vääristynyttä, tai kapeata, keskustelua.

Mielestäni nimimerkkien ja tietyn nimettömyyden käyttö ei ole täysin oikein, vaikka mahdollistaa paljon - sekä hyvää, että huonoa... Nimellä kirjoittamiseen tottuu nopeasti ja ei myöskään tule kirjoitettua ilman hieman harkintaa, ja ns. hädissään... :)

Luulen, että paikallisessa seurakuntalehdessä ollut ns. Yhteys-liikkeen esittely tuo sen ortodoksi-tukijoittensa huomattavasti kapeammat päämäärät esiin, kun liike ajaa laajemmin radikaaleimpia päämääriä. Nämä laajemmat ja radikaalit pyrkiykset eivät koske Kirkkoa ja sen opetusta, jonka ihanteet ovat avioliiton ja seksualisuuden kohdalla aika selvät.

Tuonpuoleisuuteen (transsendenssiin) asioitten vieminen, tai niiden ankkuroiminen, on mielestäni kohtuulista, perustuuhan Kirkon opetus Jumalan ilmoitukseen, eikä tämänpuoleiseen (immanenttiin) ihmisviisauteen...

Teologisia koulukuntia tai ns. asenne eroja löytyy Kirkon sisällä, ja ehkä se on hyvä... Tästä vakuttuu lukemalla laajasti tai vierailemalla teologisessa koulussa... :)

No niin ... taas vähäksi aikaa!

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisot)

Lue lisää

"Luulen, että paikallisessa seurakuntalehdessä ollut ns. Yhteys-liikkeen esittely tuo sen ortodoksi-tukijoittensa huomattavasti kapeammat päämäärät esiin, kun liike ajaa laajemmin radikaaleimpia päämääriä."

FOKUS on siinä, että meidän papistomme allekirjoitukset ovat julkisuudessa vaatimassa "homoliitoissa" eläville mahdollisuutta toimia pappeudessa ja sillä sipuli.

Ne nimet joko ovat siellä tai eivät eikä siinä sitten auta mikään jälkilieventely. Minusta ainoat vaihtoehdot ovat ne, että nimet joko selityksen (anteeksipyynnön?) kera poistetaan kirkonvastaisen kirjoitelman kannattajien joukosta TAI sitten ylemmältä taholta saadaan kuulla, että tämä onkin kirkon opetuksen mukainen tavoite. Näin yksinkertaista. Kolmas vaihtoehto on tietenkin se, että mitään ei tapahdu. Keksiikö joku muita vaihehtoja?

muskoviitti kirjoitti:

>>>Kirkko elää ajassa, maailmassa ja "maailman elämän edestä", mistä syystä esim. ns. vanha kalenteri on hieman ihmeellinen kannanotto.

"Olisiko kirkon pitänyt ottaa käyttöön tällainen kalenteri (josta lauantait ja sunnuntait puuttuivat), jotta se olisi "elänyt ajassa"?"

Olen joskus aiemmin myös esittänyt kysymyksen pitäisikö Utahissa toimivien ort. seurakuntien ottaa käyttöön siellä vallitsevan uususkonnon noudattama mormonikalenteri juhla-aikoineen jne, jotta ne eivät suotta "erottuisi ympäröivästä todellisuudesta".

Alkibiades kirjoitti:

"Olisiko kirkon pitänyt ottaa käyttöön tällainen kalenteri (josta lauantait ja sunnuntait puuttuivat), jotta se olisi "elänyt ajassa"?"

Olen joskus aiemmin myös esittänyt kysymyksen pitäisikö Utahissa toimivien ort. seurakuntien ottaa käyttöön siellä vallitsevan uususkonnon noudattama mormonikalenteri juhla-aikoineen jne, jotta ne eivät suotta "erottuisi ympäröivästä todellisuudesta".

Lue lisää

Jos kalenterista löytyy kristikunnan yhteisiä juhlia, niin ne tietysti kannattaa viettää samaan aikaan mormoonien kanssa, mutta hieman epäilen sellaisten löytymistä. Kertokoon sellainen, joka on jo mormoonikalenterin löytänyt.

Hieman ihmettelen, voiko Utahissa olla ortodoksista kirkkoa, mutta olisihan se hyvä.

efesolainen kirjoitti:

Jos kalenterista löytyy kristikunnan yhteisiä juhlia, niin ne tietysti kannattaa viettää samaan aikaan mormoonien kanssa, mutta hieman epäilen sellaisten löytymistä. Kertokoon sellainen, joka on jo mormoonikalenterin löytänyt.

Hieman ihmettelen, voiko Utahissa olla ortodoksista kirkkoa, mutta olisihan se hyvä.

Lue lisää

"Hieman ihmettelen, voiko Utahissa olla ortodoksista kirkkoa, mutta olisihan se hyvä."

Miksei voisi? Googleta vaikka orthodox church utah, niin tulee toistakymmentä sivullista tietoa!

muskoviitti kirjoitti:

>>>Kirkko elää ajassa, maailmassa ja "maailman elämän edestä", mistä syystä esim. ns. vanha kalenteri on hieman ihmeellinen kannanotto.

Kirjoitukseni Kirkon ajassa elämisestä ja toiminnasta "maailman elämän edestä", viittaa siihen, että Kirkko on salaisella tavalla Jumalan valtakunnan läsnäoloa JO NYT (eli ajassa)...

Voimme toki erotella maailman ja Jumalan valtakunnan toisistaan ja pitää erityisesti maailmaa esim. vain jonkinlaisen kurjuuden paikkana ja odottaa siirtymistä täysin tuonpuoleiseen Jumalan valtakuntaan - taivaseen. Tälläisen jyrkän erottelun, ja jopa vastakkainasettelun, tuloksena meidän maailmamme kokee, venäläisen teologin Paul Evdokimovin (1901-1970) sanoin, ns. energiahävikin tai siitä tulee, toisen loistavan venäläisen teologin Alexander Schmemannin (1921-1983) sanoin, ns. armotiiviis ... ja maailman hätä jää mielestämme armon ja toiminnan ulkopuolelle (esim. Schmemann näki tässä erottelussa maallistumisen juuret kristinuskon historiassa - maailman jonkinlainen heitteillejättö). Energiahävikin kokeneessa ja armotiiviissä maailmassa uskonnosta tulee helposti huumetta ja eskapismin muoto, ja silloin maailmasta viis...

Mutta eikö Kirkko - taivas maan päällä - ole juuri osoittamassa, tälläisen maailman ja Jumalan valtakunnan erottelun ja erillään pitämisen, suurena harhana ja Saatanan juonena (kr. diabolos - mm. erottelija). Kirkon asema, tai paikka, on maailman ja tulevan Jumalan valtakunna välissä - maailmassa, mutta ei maailmasta - ja kutsuu sen omia jäseniä todistamaan elämällään maailman kirkastumisen ja korottamisen mahdollisuuden puolesta... Se kutsuu maailmaa muuttumaan ja pyhittää Jumalan hyväksi näkemää, mutta irvikuvaksi muuttunutta, maailmaa ja tuo Jumalan valtakunnan armolliset säteet maailmaan... Kristityinä olemme siten vertauskuvia käyttäen suolana (Matt. 5:13), valona (Matt. 5:14) ja sieluna (Kirje Diognetokselle 6:1) maailmassa ja tämä vaati kilvoittelua ja rukousta itsemme ja maailman hädän puolesta...

Ne Kirkon luostarit jotka elävät jonkun menneen ajan mukaan hyvin kokonaisvaltaisesti (esim. Athosvuorella) ovat toki väkeviä Jumalan valtakunnan todistajia ja muistuttaa meitä siitä, että Jumalan valtakuntaa ja maailmaa ei saa sekoittaa toisiinsa, mutta samalla on mielestäni muistettava, että niitä ei myöskään saa erottaa toisistaan liian jyrkästi. Ehkä viimeksimainittu on muistutuksemme luostareille? Muistaakseni esim. pyhä Gregorios Teologi (300-luku) puhui myös kaupunkiluostareiden puolesta... Tässä jännitteessä - historian ja tulevan välissä - oleminen on haasteellista, mutta kuka on väittänyt, että elämä on helppoa ja Kirkon olevan pakopaikka/oopiumia ihmisille...

Kun puhume kalenterista ja ajasta mielestäni meidän pitää muistaa, että kiista koskee pääsääntöisesti/vain gregoriaanista kalenteria ja sen käyttöä (ei mormoonien tai muita kalentereita - en jaksa ns. skolastisesti jossitella niistä). Gregoriaaninen kalenteri on tarkempi ja käsittääkseni juuriltaan jopa kristillisempi kuin juliaaninen. Miksi Kirkko ei voisi ottaa tämä todellinen vaihtoehto käyttöön? Kirkko, ja ympäröivä maailma, elää pitkälti muutenkin sen mukaan...

En tiedä kaipasitko enemmän teknistä kalenteri-kysymyksen käsittelyä, eikä tällaista teologista näkökulmaa/kannanottoa? Myönnän avoimesti, että en tunne kalenteri-kysymyksen kaikissa sen teknisissä yksityiskohdissa ja rehellisesti sanottuna (usean teologian opiskelivuoden ja lukuisien väittelyiden jälkeen) olen aika väsynyt siihen...

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

Anteeksi kirjoitusvirhe!

Kysyn, mitä tarkoitat ajatuksella, että meidän tulee kantaa toistemme heikkouksia?

"Tärkeintä Suomi24-keskustelussa aiheen "ortodoksisuus" alla on täysin perustelematon huoli siitä, että Kirkon opetusta ollaan muuttamassa yhden allekirjoituksen tähden."

Viiden allekirjoituksen.

Jos joku on huolissaan, sen ei todellakaan tarvitse olla sinun perusteltavissasi. Itse perustelet myös sellaisia asioita, jotka minusta puolestaan ovat "perustelemattomia".

::::::::::::::::::::::::::::::::::

"Toiseksi tärkeintä, säikeestä riippumatta, tuntuu olevan puhdasoppisuuden valvomisen lisäksi puhdas **ttuilu."

Näin ainakin sinun puoleltasi, kun pari kertaa viikossa tulet kaikista lupauksistasi huolimatta tänne jauhamaan yhtä ja samaa. Miksi sinusta muuten tästä adressikysymyksestä ei saisi keskustella? Miksi olet koko ajan sitä ajamassa alas, mutta sitten kuitenkin "taas ja taaskin" jauhat omia vastakkaisia mielipiteitäsi? Onko tämä jotain neukkoideologian tuomista tännekin: on lehdistön-, uskonnon-, kokoontumis- ja ydistymisvapaus jne, mutta kukaan kunnon kansalainen ei niitä *halua* käyttää.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::

"Yhä kysyn, mikä meitä vaivaa."

Sinusta en tiedä - osaan vaan arvailla. Itseäni on tänä loppukesänä kovasti vaivannut se, että meiltä puuttuu seksuaalieettisissä kysymyksissä selkeä kirkon ääni. Tähän voit tietenkin vastata, että se nyt ei ole keskeistä mutta jutellaan globaalissa hengessä vaikka aikamme suurimmasta ongelmasta: kettutarhauksesta. Anteeksi että laitoin sanoja suuhusi. Alkaa vaan toimintamalli olla aika tuttu.

Alkibiades kirjoitti:

"Tärkeintä Suomi24-keskustelussa aiheen "ortodoksisuus" alla on täysin perustelematon huoli siitä, että Kirkon opetusta ollaan muuttamassa yhden allekirjoituksen tähden."

Viiden allekirjoituksen.

Jos joku on huolissaan, sen ei todellakaan tarvitse olla sinun perusteltavissasi. Itse perustelet myös sellaisia asioita, jotka minusta puolestaan ovat "perustelemattomia".

::::::::::::::::::::::::::::::::::

"Toiseksi tärkeintä, säikeestä riippumatta, tuntuu olevan puhdasoppisuuden valvomisen lisäksi puhdas **ttuilu."

Näin ainakin sinun puoleltasi, kun pari kertaa viikossa tulet kaikista lupauksistasi huolimatta tänne jauhamaan yhtä ja samaa. Miksi sinusta muuten tästä adressikysymyksestä ei saisi keskustella? Miksi olet koko ajan sitä ajamassa alas, mutta sitten kuitenkin "taas ja taaskin" jauhat omia vastakkaisia mielipiteitäsi? Onko tämä jotain neukkoideologian tuomista tännekin: on lehdistön-, uskonnon-, kokoontumis- ja ydistymisvapaus jne, mutta kukaan kunnon kansalainen ei niitä *halua* käyttää.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::

"Yhä kysyn, mikä meitä vaivaa."

Sinusta en tiedä - osaan vaan arvailla. Itseäni on tänä loppukesänä kovasti vaivannut se, että meiltä puuttuu seksuaalieettisissä kysymyksissä selkeä kirkon ääni. Tähän voit tietenkin vastata, että se nyt ei ole keskeistä mutta jutellaan globaalissa hengessä vaikka aikamme suurimmasta ongelmasta: kettutarhauksesta. Anteeksi että laitoin sanoja suuhusi. Alkaa vaan toimintamalli olla aika tuttu.

Lue lisää

...ilkeästi ja vaivasi on pakkomielle. Voiko tätä selkeämmin sanoa?

Sinua on jo useammalla suulla pyydetty vaihtamaan levyä. Tarkistaa voisit myös tuota
"mut sä lupasit pysyy poissa" -asennettasi...


Makarios

Makarios kirjoitti:

...ilkeästi ja vaivasi on pakkomielle. Voiko tätä selkeämmin sanoa?

Sinua on jo useammalla suulla pyydetty vaihtamaan levyä. Tarkistaa voisit myös tuota
"mut sä lupasit pysyy poissa" -asennettasi...


Makarios

Lue lisää

"Sinua on jo useammalla suulla pyydetty vaihtamaan levyä."

Asiasta ei siis saa puhua. Kannatitko muuten aikoinaan neuvostojärjestelmää? On aikamoisia kaikuja totalitaarisuudesta näissä kommenteissasi.

Itse keskustelunaiheesta sanainen arkkusi ei sitten aukeakaan, vaan keskityt nimittelemään minua? Sekin sopii.


"Tarkistaa voisit myös tuota
"mut sä lupasit pysyy poissa" -asennettasi..."

Ihan siinä missä sinä itse sitä "mä pysyn poissa" -asennettasi. Ero on vaan siinä, että sinun puheesi eivät ole totta.

Näiden muutamien säikeiden ongelmana ovat kirjoittajat, jotka väittävät olevansa aidon ja puhtaan ortodoksisen opin kannalla. Ja seuraavassa kappaleessa nämä samat ihmiset alkavat selitellä, miten lähimmäisenrakkauden nimissä pitäisi suhtautua tiettyihin vähemmistöihin kirkon perinteisen opetuksen vastaisesti.

Kirkko rakastaa lähimmäisenä jokaista ihmistä ja näin pitää myös seurakuntalaisten tehdä. Mutta kirkko on myös julistanut joitakin elämäntapoja synnillisiksi. Ja tässä kohdassa on keskusteluissa jo jouduttu ongelmiin.

Joidenkin mielestä syntiä ei saa sanoa synniksi. Se on ihmisten tuomitsemista. Mutta minä ajattelen toisin: Kirkko opettaa perimänsä mukaisesti, mitkä asiat ovat syntiä. Kirkko ei opeta, että N.N. on syntinen.

Jos yksittäinen seurakuntalainen kokee tämän vuoksi elämänsä vaikeaksi, niin hänen pitää keskustella sielunsa ongelmista rippi-isänsä kanssa. Yksittäisen ihmisen syntisyyden tietää vain hän itse ja Jumala taivaassa. Myös rippi-isä tietää synnin, jos siitä hänelle kerrotaan.

Kukaan seurakuntalainen ei voi mennä syyttämään toista ihmistä syntiseksi. Me emme voi tietää, mitä toisen ihmisen päässä tapahtuu.

Minä voin kirjoittaa tänne, että muutama pappi on minun mielestäni tehnyt väärin asettuessaan kirkon virallista oppia vastaan, mutta senkin asian synnillisyys on asianomaisen papin ja hänen rippi-isänsä välinen kysymys.

Henkilökohtaisesti en voi luottaa rippi-isään, jonka käsitys synnistä on erilainen, kuin mitä kirkko opettaa.

Jos koet tuon ylläolevan ***** -tekstinä, niin siihen sinulla on täysi vapaus.

efesolainen kirjoitti:

Näiden muutamien säikeiden ongelmana ovat kirjoittajat, jotka väittävät olevansa aidon ja puhtaan ortodoksisen opin kannalla. Ja seuraavassa kappaleessa nämä samat ihmiset alkavat selitellä, miten lähimmäisenrakkauden nimissä pitäisi suhtautua tiettyihin vähemmistöihin kirkon perinteisen opetuksen vastaisesti.

Kirkko rakastaa lähimmäisenä jokaista ihmistä ja näin pitää myös seurakuntalaisten tehdä. Mutta kirkko on myös julistanut joitakin elämäntapoja synnillisiksi. Ja tässä kohdassa on keskusteluissa jo jouduttu ongelmiin.

Joidenkin mielestä syntiä ei saa sanoa synniksi. Se on ihmisten tuomitsemista. Mutta minä ajattelen toisin: Kirkko opettaa perimänsä mukaisesti, mitkä asiat ovat syntiä. Kirkko ei opeta, että N.N. on syntinen.

Jos yksittäinen seurakuntalainen kokee tämän vuoksi elämänsä vaikeaksi, niin hänen pitää keskustella sielunsa ongelmista rippi-isänsä kanssa. Yksittäisen ihmisen syntisyyden tietää vain hän itse ja Jumala taivaassa. Myös rippi-isä tietää synnin, jos siitä hänelle kerrotaan.

Kukaan seurakuntalainen ei voi mennä syyttämään toista ihmistä syntiseksi. Me emme voi tietää, mitä toisen ihmisen päässä tapahtuu.

Minä voin kirjoittaa tänne, että muutama pappi on minun mielestäni tehnyt väärin asettuessaan kirkon virallista oppia vastaan, mutta senkin asian synnillisyys on asianomaisen papin ja hänen rippi-isänsä välinen kysymys.

Henkilökohtaisesti en voi luottaa rippi-isään, jonka käsitys synnistä on erilainen, kuin mitä kirkko opettaa.

Jos koet tuon ylläolevan ***** -tekstinä, niin siihen sinulla on täysi vapaus.

Lue lisää

...on siinä, ettei MISTÄÄN voi puhua enää ilman, että kaksi tiettyä ihmistä vetäisi siihen Yhteys-liikeasian mukaan. Se on pakkomielteistä.

**ttuilulla viittasin yleiseen ilkeilyyn, en kehenkään henkilöön. Mutta jos nyt haluat tietää tarkemmin, niin minua harmittaa, että Doxiakin jo piti tölviä englanninkielisistä sitaateista. Se oli mielestäni ilkeää ja asiatonta. Keskenkasvuista sekin.

Makarios

Makarios kirjoitti:

...on siinä, ettei MISTÄÄN voi puhua enää ilman, että kaksi tiettyä ihmistä vetäisi siihen Yhteys-liikeasian mukaan. Se on pakkomielteistä.

**ttuilulla viittasin yleiseen ilkeilyyn, en kehenkään henkilöön. Mutta jos nyt haluat tietää tarkemmin, niin minua harmittaa, että Doxiakin jo piti tölviä englanninkielisistä sitaateista. Se oli mielestäni ilkeää ja asiatonta. Keskenkasvuista sekin.

Makarios

Lue lisää

Pitäisihän meidän toki kirjoitella muistakin asioista. Olen pahoillani, että vedin tämän jutun vielä mukaan, mutta monet ovat jo pyrkineet hämärtämään kirkon opetusten ja opetettavan synnillisyyden välistä rajaa. Ehkä jätän tämän alaotsikon taas omaan arvoonsa.

Makarios kirjoitti:

...on siinä, ettei MISTÄÄN voi puhua enää ilman, että kaksi tiettyä ihmistä vetäisi siihen Yhteys-liikeasian mukaan. Se on pakkomielteistä.

**ttuilulla viittasin yleiseen ilkeilyyn, en kehenkään henkilöön. Mutta jos nyt haluat tietää tarkemmin, niin minua harmittaa, että Doxiakin jo piti tölviä englanninkielisistä sitaateista. Se oli mielestäni ilkeää ja asiatonta. Keskenkasvuista sekin.

Makarios

Lue lisää

"...on siinä, ettei MISTÄÄN voi puhua enää ilman, että kaksi tiettyä ihmistä vetäisi siihen Yhteys-liikeasian mukaan. Se on pakkomielteistä."

Mikset itse suuntaa keskustelua johonkin muuhun ajankohtaisempaan suuntaan? Itse jauhat samalla tavalla - ellei pahemmin - siitä yhdestä ja samasta. Välillä lupaat, että muka "rukoustemme" mukaan lähdet pois ja pysyt siellä, sitten taas parin päivän kuluttua pulpahdat pinnalle kuin korkki.

En ole rukoillut poissaoloasi. Huono olisikin sellainen jumala, joka ei sinua poissa pystyisi pitämään.

Alkibiades kirjoitti:

"...on siinä, ettei MISTÄÄN voi puhua enää ilman, että kaksi tiettyä ihmistä vetäisi siihen Yhteys-liikeasian mukaan. Se on pakkomielteistä."

Mikset itse suuntaa keskustelua johonkin muuhun ajankohtaisempaan suuntaan? Itse jauhat samalla tavalla - ellei pahemmin - siitä yhdestä ja samasta. Välillä lupaat, että muka "rukoustemme" mukaan lähdet pois ja pysyt siellä, sitten taas parin päivän kuluttua pulpahdat pinnalle kuin korkki.

En ole rukoillut poissaoloasi. Huono olisikin sellainen jumala, joka ei sinua poissa pystyisi pitämään.

Lue lisää

...homostalinistiluopiopakanalta muuta voisit odottaa? Kaltaistasi älyllistä keskusteluako?

Johon taisin sortua nyt itsekin.

Makarios

Alkibiades kirjoitti:

"...on siinä, ettei MISTÄÄN voi puhua enää ilman, että kaksi tiettyä ihmistä vetäisi siihen Yhteys-liikeasian mukaan. Se on pakkomielteistä."

Mikset itse suuntaa keskustelua johonkin muuhun ajankohtaisempaan suuntaan? Itse jauhat samalla tavalla - ellei pahemmin - siitä yhdestä ja samasta. Välillä lupaat, että muka "rukoustemme" mukaan lähdet pois ja pysyt siellä, sitten taas parin päivän kuluttua pulpahdat pinnalle kuin korkki.

En ole rukoillut poissaoloasi. Huono olisikin sellainen jumala, joka ei sinua poissa pystyisi pitämään.

Lue lisää

Joskus en ymmärrä kaikkien kommentteja, mutta en ehkä sitten ole itsekään ollut aivan selkeä.

Tiivistän vielä kerran: Kirkon opin on määritellyt ekumeeninen kirkolliskokous. Jos siihen tarvitaan sovelluksia, niin kansallisella tasolla meillä on piispainkokous. Hiippakunnassa piispan velvollisuus on huolehtia opillisesta puhtaudesta.

Papiston velvollisuus on opettaa virallisen opin mukaisesti.

Tilanne ei muutu miksikään näiden keskustelujen avulla.

Jotkut muut nimimerkit ovat keskustelleet siitä, miten lähimmäisiin pitäisi suhtautua. Minun vastaukseni on, että rakkaudella ja ymmärtämyksellä. Kirkon opetus on yksi asia ja yksittäisen seurakuntalaisen elämän hänen henkilökohtainen asiansa.

Tämänkertainen läsnäoloni on hieman poikkeuksellsita, mutta vetäydyn taas.

Makarios kirjoitti:

...homostalinistiluopiopakanalta muuta voisit odottaa? Kaltaistasi älyllistä keskusteluako?

Johon taisin sortua nyt itsekin.

Makarios

"...homostalinistiluopiopakanalta muuta voisit odottaa? Kaltaistasi älyllistä keskusteluako?

Johon taisin sortua nyt itsekin."

Noo, kyllä sinä aina piirun verran minua parempana tulet pysymään. No hätä!

Tuo alun attribuutti vähän hämmästyttää, kun otetaan keskustelualueen otsikko huomioon. Sellainenko oikeasti olet?

No meitä vaivaa se sama, mikä vaivaa nettikirjoittajia kaikkialla kaiken aikaa: inhimillisyys. Kuten tuhat kertaa on todettu, nimimerkin takaa on hauska soittaa poskea. Toisaalta, luepa keskustelua vaikka talopaketeista tai autopalstaa, niin näet että sama oikeassa olemisen ja poskensoiton meininki on sielläkin. On lopulta aika vähän eroa sillä, kiivaileeko oikeasta opista vai Kastelli -talopaketista. Sama tekniikka pätee: kyseenalaistetaan toisten asiantuntemus, korostetaan omaa, epäillään toisen kirjoittajan alkuperää tyyliin "et taida olla ortodoksi" tai "taidat olla talopakettimyyjä". Ja jos muu ei auta, niin ei kun nimittelemään. Ja ikinä ei saa myöntää olevansa väärässä tai edes että joku muu olisi joskus oikeassa.

Minusta tämän palstan pitäisi olla "harrastukset" palstan alapalsta, koska suurin osa meistä täällä on "uskontoharrastelijoita", joita kiehtoo uskonnon yksityiskohta kuten aamenen paikka rukouksessa tai dogmaattinen nyanssi. Tällaisia me ihmiset kai sitten olemme.

Alkibiades kirjoitti:

"Tärkeintä Suomi24-keskustelussa aiheen "ortodoksisuus" alla on täysin perustelematon huoli siitä, että Kirkon opetusta ollaan muuttamassa yhden allekirjoituksen tähden."

Viiden allekirjoituksen.

Jos joku on huolissaan, sen ei todellakaan tarvitse olla sinun perusteltavissasi. Itse perustelet myös sellaisia asioita, jotka minusta puolestaan ovat "perustelemattomia".

::::::::::::::::::::::::::::::::::

"Toiseksi tärkeintä, säikeestä riippumatta, tuntuu olevan puhdasoppisuuden valvomisen lisäksi puhdas **ttuilu."

Näin ainakin sinun puoleltasi, kun pari kertaa viikossa tulet kaikista lupauksistasi huolimatta tänne jauhamaan yhtä ja samaa. Miksi sinusta muuten tästä adressikysymyksestä ei saisi keskustella? Miksi olet koko ajan sitä ajamassa alas, mutta sitten kuitenkin "taas ja taaskin" jauhat omia vastakkaisia mielipiteitäsi? Onko tämä jotain neukkoideologian tuomista tännekin: on lehdistön-, uskonnon-, kokoontumis- ja ydistymisvapaus jne, mutta kukaan kunnon kansalainen ei niitä *halua* käyttää.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::

"Yhä kysyn, mikä meitä vaivaa."

Sinusta en tiedä - osaan vaan arvailla. Itseäni on tänä loppukesänä kovasti vaivannut se, että meiltä puuttuu seksuaalieettisissä kysymyksissä selkeä kirkon ääni. Tähän voit tietenkin vastata, että se nyt ei ole keskeistä mutta jutellaan globaalissa hengessä vaikka aikamme suurimmasta ongelmasta: kettutarhauksesta. Anteeksi että laitoin sanoja suuhusi. Alkaa vaan toimintamalli olla aika tuttu.

Lue lisää

Eiköhän tästä Yhteys-liike ja homoasiasta ole tullut jo kaikki oleellinen sanottua, puolin ja toisin. Pakkoko sitä on tunkea joka keskusteluun. Vähän sama, kun päättäisi jokaisen mahdollisen keskustelun sanoihin "ai niin, turkistarhaus on syntiä". Hyvää keskustelukulttuuriako?

Jos nyt joku palaa halusta kysellä multa, että sinäkö määräät mistä keskustellaan, niin vastaan jo edeltä että kyllä ja ei. Keskustelijana ohjaan palstan keskusteluja haluamaani suuntaan kuten muutkin, mutta vain moderaattori voi lopulta päättää mikä juttu pysyy ja mikä ei.

Ketään ei pitäisi toivoa ulos, koska keskustelun kannalta on hyvä, että on monia mielipiteitä. Ainoa mitä toivoisin on, että uskontoa ei käytetä lyömäaseena tyyliin "rukoilen puolestasi, että...", koska siinä vedetään arkiväittelyyn liian pyhät asiat. Jotain rotia sentään on oltava opin puolustamisessakin.

Alkibiades kirjoitti:

"...on siinä, ettei MISTÄÄN voi puhua enää ilman, että kaksi tiettyä ihmistä vetäisi siihen Yhteys-liikeasian mukaan. Se on pakkomielteistä."

Mikset itse suuntaa keskustelua johonkin muuhun ajankohtaisempaan suuntaan? Itse jauhat samalla tavalla - ellei pahemmin - siitä yhdestä ja samasta. Välillä lupaat, että muka "rukoustemme" mukaan lähdet pois ja pysyt siellä, sitten taas parin päivän kuluttua pulpahdat pinnalle kuin korkki.

En ole rukoillut poissaoloasi. Huono olisikin sellainen jumala, joka ei sinua poissa pystyisi pitämään.

Lue lisää

Voi Alkis ja Makari! Olette kuin kaksi marjaa!

Alkibiades kirjoitti:

"...homostalinistiluopiopakanalta muuta voisit odottaa? Kaltaistasi älyllistä keskusteluako?

Johon taisin sortua nyt itsekin."

Noo, kyllä sinä aina piirun verran minua parempana tulet pysymään. No hätä!

Tuo alun attribuutti vähän hämmästyttää, kun otetaan keskustelualueen otsikko huomioon. Sellainenko oikeasti olet?

Lue lisää

...nimimerkin Alkibiades viestistä:

* mitä "itseni kieltäminen" tarkoittaa ja onko sillä mahdollisesti ulottuvuuksia, jotka pakottavat minut luopumaan jostain, johon minulla mukamas on oikeus? Tarkoittaako se, että kristittynä esimerkiksi seksuaalisuuteni / ahneuteni / ylpeyteni / laiskuuteni jne jne loputtomiin... voisi olla asia, jonka kohdalla minun on kiellettävä itseni? Jos koen, että jokin näistä on sellainen, miksi eivät sitten kaikki olisi?

tjl kirjoitti:

Eiköhän tästä Yhteys-liike ja homoasiasta ole tullut jo kaikki oleellinen sanottua, puolin ja toisin. Pakkoko sitä on tunkea joka keskusteluun. Vähän sama, kun päättäisi jokaisen mahdollisen keskustelun sanoihin "ai niin, turkistarhaus on syntiä". Hyvää keskustelukulttuuriako?

Jos nyt joku palaa halusta kysellä multa, että sinäkö määräät mistä keskustellaan, niin vastaan jo edeltä että kyllä ja ei. Keskustelijana ohjaan palstan keskusteluja haluamaani suuntaan kuten muutkin, mutta vain moderaattori voi lopulta päättää mikä juttu pysyy ja mikä ei.

Ketään ei pitäisi toivoa ulos, koska keskustelun kannalta on hyvä, että on monia mielipiteitä. Ainoa mitä toivoisin on, että uskontoa ei käytetä lyömäaseena tyyliin "rukoilen puolestasi, että...", koska siinä vedetään arkiväittelyyn liian pyhät asiat. Jotain rotia sentään on oltava opin puolustamisessakin.

Lue lisää

Opin puhtauden valvominen kuuluu piispoille. Pappien kohdalla asia kannattaa pitää mielessä, kun seuravan kerran pidetään seurakunnan valtuuston vaalit.

tjl kirjoitti:

No meitä vaivaa se sama, mikä vaivaa nettikirjoittajia kaikkialla kaiken aikaa: inhimillisyys. Kuten tuhat kertaa on todettu, nimimerkin takaa on hauska soittaa poskea. Toisaalta, luepa keskustelua vaikka talopaketeista tai autopalstaa, niin näet että sama oikeassa olemisen ja poskensoiton meininki on sielläkin. On lopulta aika vähän eroa sillä, kiivaileeko oikeasta opista vai Kastelli -talopaketista. Sama tekniikka pätee: kyseenalaistetaan toisten asiantuntemus, korostetaan omaa, epäillään toisen kirjoittajan alkuperää tyyliin "et taida olla ortodoksi" tai "taidat olla talopakettimyyjä". Ja jos muu ei auta, niin ei kun nimittelemään. Ja ikinä ei saa myöntää olevansa väärässä tai edes että joku muu olisi joskus oikeassa.

Minusta tämän palstan pitäisi olla "harrastukset" palstan alapalsta, koska suurin osa meistä täällä on "uskontoharrastelijoita", joita kiehtoo uskonnon yksityiskohta kuten aamenen paikka rukouksessa tai dogmaattinen nyanssi. Tällaisia me ihmiset kai sitten olemme.

Lue lisää

Kyllä tämä on eräänlainen harrastuspalsta. Mitään kovin syvällisiä asioita ei täällä kannata ruveta käsittelemään, vaan keskustelu koskee enemmän uskonnon ulkonaista puolta jumalanpalvelusjärjestystä, kirkkojen keskinäisiä suhteita jne. Palstalle näkyy ilmestyneen uusi aihe : Millainen on hyvä lukija. Ottakaapa kaikki kiltisti kantaa tähän kysymykseen, ja lopettakaa turha riitely.

tjl kirjoitti:

No meitä vaivaa se sama, mikä vaivaa nettikirjoittajia kaikkialla kaiken aikaa: inhimillisyys. Kuten tuhat kertaa on todettu, nimimerkin takaa on hauska soittaa poskea. Toisaalta, luepa keskustelua vaikka talopaketeista tai autopalstaa, niin näet että sama oikeassa olemisen ja poskensoiton meininki on sielläkin. On lopulta aika vähän eroa sillä, kiivaileeko oikeasta opista vai Kastelli -talopaketista. Sama tekniikka pätee: kyseenalaistetaan toisten asiantuntemus, korostetaan omaa, epäillään toisen kirjoittajan alkuperää tyyliin "et taida olla ortodoksi" tai "taidat olla talopakettimyyjä". Ja jos muu ei auta, niin ei kun nimittelemään. Ja ikinä ei saa myöntää olevansa väärässä tai edes että joku muu olisi joskus oikeassa.

Minusta tämän palstan pitäisi olla "harrastukset" palstan alapalsta, koska suurin osa meistä täällä on "uskontoharrastelijoita", joita kiehtoo uskonnon yksityiskohta kuten aamenen paikka rukouksessa tai dogmaattinen nyanssi. Tällaisia me ihmiset kai sitten olemme.

Lue lisää

...kyllä, mikä vaivaa (siihenhän törmää kaikkialla), ja annan itseni ymmärtää senkin, mikä "talopaketti-inhimillisyyden" takana on. Eri asia on, haluanko toisenlaisiin arvoihin uskovana olla sitä hyväksymässä (varsinkaan kristillisyyttä, peräti ortodoksisuutta, käsittelevällä keskustelukanavalla), vaikka itse siihen lankean typerästi myös.

Meitä suomalaisia vaivaa sekin, että (muka) yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuksien puitteissa ihmisten annetaan käyttäytyä, miten sattuu, eikä mihinkään saisi puuttua.


Makarios

efesolainen kirjoitti:

Opin puhtauden valvominen kuuluu piispoille. Pappien kohdalla asia kannattaa pitää mielessä, kun seuravan kerran pidetään seurakunnan valtuuston vaalit.

Miten ne vaalit tähän liittyy?

erkki junkkari kirjoitti:

Miten ne vaalit tähän liittyy?

Tuo Yhteysliikeen allekirjoittajien ryhmä on jo aiemminkin muodostanut omia vaalirenkaitaan. Minä vain en aiemmin ollut tietoinen tuosta julistuksesta. Mutta jokainen valitkoon itse omantuntonsa mukaisesti.