Yo otsikko oli viimeisimmän Päikkärin sisäsivulla olleessa artikkelissa, jonka AM oli kirjoittanut. Luin ko jutun ajatuksen kanssa. Itse kirjoitukseen minulla ei ollut juuri lisättävää, mutta ajatukseni lähtivät kuitenkin hieman laukkaamaan. Liekköhän menneet jopa sivuraiteille :).
Artikkelissa puhuttiin meille (vl:lle) yleisestä tarpeesta ja tavasta pyytää epäilyksiä anteeksi. Mieltäni on jo aiemmein jäänyt kalvamaan ko tapa. Mihin Raamatun kohtaan se perustuu? Jos joku Raamattua paremmin tunteva ja ymmärtävä osaa auttaa, niin olisin kiitollinen.
Ymmärrän kyllä epäuskon ja sen anteeksi pyytämisen (esim. Johannes Kastaja ja Epäilevä Tuomas). Tietysti käsitteiden epäilys ja epäusko ero voi olla marginaalinen ja ne voivat joskus yksittäisessä tapauksessa tarkoittaa samaa asiaa. Itseäni kiusaa koko ajan se, että jo pelkät epäilykset saarnataan synniksi ilman keskustelua ja perustusten tarkastelua. Vaarana tällöin on, että jo pelkkä epäilyksen alaisista asioista keskusteleminen on jo väärin ja synti. Ajatellen vaikkapa Lutheria uskonpuhdistajana ja muita vastaavia tapauksia, olisi uskonpuhdistus ollut mahdotonta ilman epäilyksiä ja niistä esiinnoussutta keskustelua.
Epäilyksissä
88
7474
Vastaukset
- ma_ria
Raamatussahan kyllä puhutaan paljon epäilyksistä ja "evästetään" niitä vastaan. Mutta silloin takoitetaan Jumalan olemassaoloon tai Jeesuksen ristinkuolemaan tai syntien anteeksisaamiseen tai muuhun oleelliseen asiaan liittyviä epäilyksiä.
Minusta tuossa Päivämiehen kirjoituksessa sekoitetaan taas meidän kulttuuriset erityispiirteet Jumalan antamiin käskyhin ja ilmoituksiin ja puhuttiin molemmista samalla viivalla. Eli olisi sama asia, jos epäilee korvakorusäännöksen tarpellisuutta kuin että epäilisi Jumalan olemassaoloa. Ja niinhän se ei Raamatun mukaan ole!
Itse en ymmärrä, mitä hyödyttää tällä tavoin sekoittaa asioita. Ei Raamattu kehota olemaan epäilemättä tai uskoa KAIKKEA vastaantulevaa vaan nimeomaan koettelemaan henget ja kulkemaan sitä kohti, missä Pyhä Henki on. Ja epäilemään opetuksia, jotka eivät ole Raamatun opetuksen mukaisia.
Sehän on äärimmäisen tärkeää osata erottaa asiat toisistaan!
Lutherkin kirjoituksissaan tavan takaa varoittaa ihmissäännöistä ja siitäkin, jos niitä yritetään ujuttaa Jumalan ilmoituksen alle ja perustella niitä sillä:
"Tätä sanaa, "joka kuulee teitä, se kuulee minua" ei voi käsittää perinnäissääntöjä tarkoittavaksi. Kristushan vaati heitä opettamaan siten, että hänen äänensä kuuluu, koska hän sanoo: "se kuulee minua". Siispä hän tahtoo, että kuullaan hänen sanaansa, ei ihmisen säätämiä perinnäissääntöjä. Nuo aasit kuitenkin väkisin vääntävät tämän lausuman, joka jos mikä tukee meitä ja sisältää ihanasti lohduttavan opin, tarkoittamaan joutavanpäiväisiä asioita ruokien, vaatteiden ja muun sellaisen erottelemisesta." (Ausburgin tunnustuksen puolustus)
Sen sijaan Jumalan käskyille kehotetaan olemaan kuuliaiset, elämään hurskaasti ja siviästi. Niillä on suuri siunaus.
Ps. Yllä oleva sitaatti oli sanatarkasti Lutherin, eli en itse lisännyt sitä "aasi"-sanaa :)- Tremulantti
Miten henget koetellaan?
- Bjr
"Minusta tuossa Päivämiehen kirjoituksessa sekoitetaan taas meidän kulttuuriset erityispiirteet Jumalan antamiin käskyhin ja ilmoituksiin ja puhuttiin molemmista samalla viivalla. Eli olisi sama asia, jos epäilee korvakorusäännöksen tarpellisuutta kuin että epäilisi Jumalan olemassaoloa. Ja niinhän se ei Raamatun mukaan ole!"
kävin lukemassa koko artikkelin, enkä löytänyt siitä mitään mainintaa kulttuurisista erityispiirteistä. Olenkohan lukenut saman artikkelin kuin sinä? Artikkeli näkyy olevan Aapo Mäenpään kirjoittama ja perustuu vahvasti raamattuun, ennen kirjoitettuun Jumalan sanaan. - tarsiger
Kiitokset taas vastauksesta ma_ria!
Tuossa alempana Bjr jo viittasi Päikkärin artikkeliin ja sen henkeen. Olen samoilla linjoilla Bjr:n kanssa , että ko artikkeli ei sisältänyt viittausta tämän ajan "sääntöihin". Kuten jo avauksessani sanoin, luin artikkelin tarkkaan (jotenkin se kolahti) ja sen jälkeen ajatukset lähtivät laukkaamaan siihen yleiseen vl-tapaan pyytää epäilyksiä anteeksi. Ehkä luit ma_ria rivien välistä jotain sellaista, mitä siellä ei ollut, mutta jota siellä epäilit olevan. Rehellisyyden nimissä sorrun aika usein itse siihen.
Muuten viittaus Lutherin tekstiin oli mielenkiintoinen. Se on varmaan olllut usein tällä palstalla esillä, mutta luin sen nyt eka kertaa oikein ajatuksen kanssa. En epäile, etteikö lainauksesi ole yhtä ajankohtainen tänäkin päivänä. - ma_ria
Tremulantti kirjoitti:
Miten henget koetellaan?
Viittasin Raamatunpaikkaan 1 Joh.4:1:
"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja."
Tutkimista ja koettelua voi olla vaikka asioiden pohtiminen Raamatun opetuksen ja Lutherin kirjoitusten valossa. - ma_ria
tarsiger kirjoitti:
Kiitokset taas vastauksesta ma_ria!
Tuossa alempana Bjr jo viittasi Päikkärin artikkeliin ja sen henkeen. Olen samoilla linjoilla Bjr:n kanssa , että ko artikkeli ei sisältänyt viittausta tämän ajan "sääntöihin". Kuten jo avauksessani sanoin, luin artikkelin tarkkaan (jotenkin se kolahti) ja sen jälkeen ajatukset lähtivät laukkaamaan siihen yleiseen vl-tapaan pyytää epäilyksiä anteeksi. Ehkä luit ma_ria rivien välistä jotain sellaista, mitä siellä ei ollut, mutta jota siellä epäilit olevan. Rehellisyyden nimissä sorrun aika usein itse siihen.
Muuten viittaus Lutherin tekstiin oli mielenkiintoinen. Se on varmaan olllut usein tällä palstalla esillä, mutta luin sen nyt eka kertaa oikein ajatuksen kanssa. En epäile, etteikö lainauksesi ole yhtä ajankohtainen tänäkin päivänä.Niin taisi vähän käydä :)
Luin kirjoituksen uudestaan ja totesin, että rivienvälejä tulkitsin nyt enemmän kuin itse tekstiä.
Mutta koska epäilyksiä ei ollut mitenkään määritelty (paitsi parissa kohdassa, epäilys Jumalan olemassaolosta ja epäilys Jumalan valtakunnan rajoista) jäi vaikutelma, että kaikki epäilykset olisivat sielunvihollisen valhesaarnaa.
Näinhän myös aika lailla yleisesti ajatellaan vl-liikkeessä, että kaikki epäilykset ja kriittisyys on syntiä, sielunvihollisesta.
Ja kun itse ja käsittääkseni kovin monet muutkin kipuilevat suurimpien "epäilysten" kanssa juuri näissä tapakysymyksissä, niin kaikki nämä asiat yhdistyivät mielessäni kokonaisuudeksi.
Mutta hätäisesti tulkittu joka tapauksessa juuri tätä tekstiä, jos tarkkoja ollaan. Yritän parantaa tapani. //"Tätä sanaa, "joka kuulee teitä, se kuulee minua" ei voi käsittää perinnäissääntöjä tarkoittavaksi. Kristushan vaati heitä opettamaan siten, että hänen äänensä kuuluu, koska hän sanoo: "se kuulee minua". Siispä hän tahtoo, että kuullaan hänen sanaansa, ei ihmisen säätämiä perinnäissääntöjä. Nuo aasit kuitenkin väkisin vääntävät tämän lausuman, joka jos mikä tukee meitä ja sisältää ihanasti lohduttavan opin, tarkoittamaan joutavanpäiväisiä asioita ruokien, vaatteiden ja muun sellaisen erottelemisesta." (Ausburgin tunnustuksen puolustus) //
En ole ennen noin selvällä suomen kielellä kuullut sitä asiaa, että "meidän" seuraaminen ei olekaan välttämättä se tärkein asia - se voi viedä jopa harhaan, Lutherin mukaan.
Minun vikani on se, että kuulostelen aina sitä, miten "meitä" eli vl-seurakuntaa korostetaan jopa Kristuksen ohi. Kaikki mitä vl-seurakunta sanoo tai edellyttää elävän uskon merkkinä on sen perusteella uskon ydintä ja kuuliaisuuden osoitusta Jumalalle ja Hänen Tahdolleen. Vl-seurakuntahan on totuuden patsas ja perusta, saarnojen mukaan. Ja Jeesus on Tie, TOTUUS ja Elämä, jne. Ihan loogisesti.
Mutta sitten nämä ns. perinnäissäännöt! Huomaan olleeni 30 vuotta liian aikaisin liikkeellä tuon näkökulman kanssa! Hyvä kun ei roviolla poltettu, vaikka sisältä olenkin aika karrelle palanut....
Hengissä silti!- Tremulantti
ma_ria kirjoitti:
Viittasin Raamatunpaikkaan 1 Joh.4:1:
"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja."
Tutkimista ja koettelua voi olla vaikka asioiden pohtiminen Raamatun opetuksen ja Lutherin kirjoitusten valossa.Jos usko tulee kuulemisesta, niin kuinka voin luottaa, että lukemalla raamattua ja Lutheria teen oikeat päätelmät profeetan oikeellisuudesta.
Tuossa alempana oli kirjoitukseesi hieman lievennystä. Erityisesti noihin tapakulttuuriasioihin. Itsekin myönsit lukeneneesi rivien välejä ko. tekstistä.
Luin minäkin sen ajatuksen kanssa äsken. Ja löysin samat rivien välit!
Siellä oli viittauksia Jumalan olemassaolon ja Jumalan Valtakunnan rajojen epäilyyn. Sehän on suora viittaus "meitä ja Herraa Jeesusta" - seuraamisjuttuun eli vl-seurakunnalle kuuliaisuuteen. Siitä päästään niihin tapakulttuuriseikkoihin, joiden katsotaan olevan elävän uskon merkki käytännössä.
Siihenhän usein viitataan esim. sillä Raamatun paikalla, jossa kerrotaan Paratiisin kielletystä puusta ja ihmisen epäilyksistä: "...sanoiko Jumala todella niin?..."
Täällä palstallakin on viitattu tuohon kohtaan vaikka ehkäisykysymyksessä! Se voidaan liittää moneen vl-käytäntöön, tv-suositukseenkin, joka pahimmillaan oli lakia ja ehdottomuutta erottamisen uhalla.
Sanoiko Jumala todella niin silloin? Kyllä meille niin vakuutettiin. Pyhä Henki on Jumalan yksi persoona ja Se puhuuu seurakunnan kautta! Silloin se puhui tuolla tavalla. Ei saanut epäillä, kritisoida tai kapinoida. Koska: "Ei ne ole ukkojen päätöksiä, vaan PH:n..."
Epäilyksiä on meillä kaikilla. Mitä paremmin tajuaa ihmisen syntisyyden, vajavaisuuden ja heikkouden, niin sitä suurempi on hämmästys ja epäilys, että kuitenkin saa tällaisena omistaa Jumalan lupauksia ja armoa kohdalleen. Ilman mitään omaa tekelettä tai kieltäymystä. Niitä epäilyksiä on monesti tunnustettava.
Tuli mieleeni vielä Lutherin aika. Olen lukenut jostakin, etteivät katolisen kirkon hengenmiehet uskaltaneet edes kaukoputkeen katsoa, ettei tulisi epäilyksiä...
Usko oli sidottu senaikaiseen maailmankuvaan ja uudet tiedot sotivat sitä vastaan. Luultiin kai, että ihminen saattoi ruveta epäilemään kirkon opetuksia, jotka eivät natsanneet uusien tieteellisten havaintojen kanssa?
Onneksi niitä epäilyksiä ei ripitetty kuoliaaksi!- ma_ria
Tremulantti kirjoitti:
Jos usko tulee kuulemisesta, niin kuinka voin luottaa, että lukemalla raamattua ja Lutheria teen oikeat päätelmät profeetan oikeellisuudesta.
"Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." (Room. 10:17)
Siinä se Raamatunkohta kokonaisuudessaan. Virkkeen loppuosa on tärkeä.
Niin, kuulemisen osuus on tietysti myös tärkeä ja meille veeällille kait itsestäänselvä.
Mutta Raamatussa kehotetaan myös tutkimaan Pyhiä kirjoituksia ja keskustelemaan uskonasioista, mutta sitä ehkä vähemmän tehdään (tarkoitan myös itseäni). - ma_ria
x-vl kirjoitti:
Tuossa alempana oli kirjoitukseesi hieman lievennystä. Erityisesti noihin tapakulttuuriasioihin. Itsekin myönsit lukeneneesi rivien välejä ko. tekstistä.
Luin minäkin sen ajatuksen kanssa äsken. Ja löysin samat rivien välit!
Siellä oli viittauksia Jumalan olemassaolon ja Jumalan Valtakunnan rajojen epäilyyn. Sehän on suora viittaus "meitä ja Herraa Jeesusta" - seuraamisjuttuun eli vl-seurakunnalle kuuliaisuuteen. Siitä päästään niihin tapakulttuuriseikkoihin, joiden katsotaan olevan elävän uskon merkki käytännössä.
Siihenhän usein viitataan esim. sillä Raamatun paikalla, jossa kerrotaan Paratiisin kielletystä puusta ja ihmisen epäilyksistä: "...sanoiko Jumala todella niin?..."
Täällä palstallakin on viitattu tuohon kohtaan vaikka ehkäisykysymyksessä! Se voidaan liittää moneen vl-käytäntöön, tv-suositukseenkin, joka pahimmillaan oli lakia ja ehdottomuutta erottamisen uhalla.
Sanoiko Jumala todella niin silloin? Kyllä meille niin vakuutettiin. Pyhä Henki on Jumalan yksi persoona ja Se puhuuu seurakunnan kautta! Silloin se puhui tuolla tavalla. Ei saanut epäillä, kritisoida tai kapinoida. Koska: "Ei ne ole ukkojen päätöksiä, vaan PH:n..."
Epäilyksiä on meillä kaikilla. Mitä paremmin tajuaa ihmisen syntisyyden, vajavaisuuden ja heikkouden, niin sitä suurempi on hämmästys ja epäilys, että kuitenkin saa tällaisena omistaa Jumalan lupauksia ja armoa kohdalleen. Ilman mitään omaa tekelettä tai kieltäymystä. Niitä epäilyksiä on monesti tunnustettava.
Tuli mieleeni vielä Lutherin aika. Olen lukenut jostakin, etteivät katolisen kirkon hengenmiehet uskaltaneet edes kaukoputkeen katsoa, ettei tulisi epäilyksiä...
Usko oli sidottu senaikaiseen maailmankuvaan ja uudet tiedot sotivat sitä vastaan. Luultiin kai, että ihminen saattoi ruveta epäilemään kirkon opetuksia, jotka eivät natsanneet uusien tieteellisten havaintojen kanssa?
Onneksi niitä epäilyksiä ei ripitetty kuoliaaksi!(Olen samaa mieltä niistä rivien väleistä, niistä on hyvin lyhyt matka "pakettiin"... mutta pidetään tämä nyt vaan meidän kahden välisenä, jotta ei annettaisi käsitystä, että tulkitaan veljen sanat pahimman jälkeen...)
- Uskosa
x-vl kirjoitti:
Tuossa alempana oli kirjoitukseesi hieman lievennystä. Erityisesti noihin tapakulttuuriasioihin. Itsekin myönsit lukeneneesi rivien välejä ko. tekstistä.
Luin minäkin sen ajatuksen kanssa äsken. Ja löysin samat rivien välit!
Siellä oli viittauksia Jumalan olemassaolon ja Jumalan Valtakunnan rajojen epäilyyn. Sehän on suora viittaus "meitä ja Herraa Jeesusta" - seuraamisjuttuun eli vl-seurakunnalle kuuliaisuuteen. Siitä päästään niihin tapakulttuuriseikkoihin, joiden katsotaan olevan elävän uskon merkki käytännössä.
Siihenhän usein viitataan esim. sillä Raamatun paikalla, jossa kerrotaan Paratiisin kielletystä puusta ja ihmisen epäilyksistä: "...sanoiko Jumala todella niin?..."
Täällä palstallakin on viitattu tuohon kohtaan vaikka ehkäisykysymyksessä! Se voidaan liittää moneen vl-käytäntöön, tv-suositukseenkin, joka pahimmillaan oli lakia ja ehdottomuutta erottamisen uhalla.
Sanoiko Jumala todella niin silloin? Kyllä meille niin vakuutettiin. Pyhä Henki on Jumalan yksi persoona ja Se puhuuu seurakunnan kautta! Silloin se puhui tuolla tavalla. Ei saanut epäillä, kritisoida tai kapinoida. Koska: "Ei ne ole ukkojen päätöksiä, vaan PH:n..."
Epäilyksiä on meillä kaikilla. Mitä paremmin tajuaa ihmisen syntisyyden, vajavaisuuden ja heikkouden, niin sitä suurempi on hämmästys ja epäilys, että kuitenkin saa tällaisena omistaa Jumalan lupauksia ja armoa kohdalleen. Ilman mitään omaa tekelettä tai kieltäymystä. Niitä epäilyksiä on monesti tunnustettava.
Tuli mieleeni vielä Lutherin aika. Olen lukenut jostakin, etteivät katolisen kirkon hengenmiehet uskaltaneet edes kaukoputkeen katsoa, ettei tulisi epäilyksiä...
Usko oli sidottu senaikaiseen maailmankuvaan ja uudet tiedot sotivat sitä vastaan. Luultiin kai, että ihminen saattoi ruveta epäilemään kirkon opetuksia, jotka eivät natsanneet uusien tieteellisten havaintojen kanssa?
Onneksi niitä epäilyksiä ei ripitetty kuoliaaksi!Sana on Jeesus Kristus. Sana ei siis ole seurakunta.
Ja seurakunnan, (joka on vaimo), tulee olla aina alamainen miehelleen, (joka on Kristus.
Pyhä Henki toimii AINA Jumalan sanan kautta. (Ei ihmisten ja heidän yhdistystensä intuitioiden kautta)
----------------------------------
Pyhän Hengen virka on Sanan virka.
----------------------------------
Jumalan sana (Kristus) synnyttää JOKAISEN lapsen Jumalalle.
Seurakunta ei synnytä yhtään mitään, ellei se julista Jumalan Sanaa Kristusta, joka on tuo hengellisen elämän synnyttäjä.
Siis Henki joka eläväksi tekee, ....
on Jeesus Kristus Jumalan Poika (Sana). HÄN on seurakunnan pää ja Vapahtaja!
Joh. 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä.
Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. - Uskosa
"Eli olisi sama asia, jos epäilee korvakorusäännöksen tarpellisuutta kuin että epäilisi Jumalan olemassaoloa."
--------------------------------------------
Kannattaa tietenkin kysyä itseltään, miksi minä tarvitsen korvakorut? Miksi minulle ei Luojan luoma kelpaa sellaisena kun HÄN se on lahjaksi saanut. Se siitä!
----------------------------------------------
Epäilyllä, kristittyyjen kielenkäytössä, ei tarkoiteta suinkaan epäilyä Jumalan olemassaolosta, vaan pelkoa epäilyä siitä, että kelpaanko juuri tällaisena Jumalalle?
Pääsenkö VARMASTI taivaaseen jos lähtöni tulee seuraavan sekunnin aikana?
Jos tätä pelastusvarmuutta ei ole sydämessä, (siis nimeomaan sydämessä, ei tiedossa ja ymmärryksessä), niin se on KRISTITYN epäilyä!!!! - tarsiger
ma_ria kirjoitti:
(Olen samaa mieltä niistä rivien väleistä, niistä on hyvin lyhyt matka "pakettiin"... mutta pidetään tämä nyt vaan meidän kahden välisenä, jotta ei annettaisi käsitystä, että tulkitaan veljen sanat pahimman jälkeen...)
Edelleenkin olen sitä mieltä, että ei pidä lukea alkuperäistä tekstiä väärin. Luin sen uudelleen ja käsittämällä esim Jumalan valtakunnan vl-yhteisöksi jne päästään tulkinnoissa lähelle x-vl:n tulkintaa.Samoin yhden uskon käsite. Emme varmaan voi kieltää sen raamatullisia perusteita. Kirjoitus ei millään tavoin tuominnut eivl:iä kadotukseen, vaan korosti Raamatun mukaista yhtä uskoa. Toki tunnustan sen, että siitä on erittäin helppo tehdä silta "vain me" -oppiin, mutta sitä ei tekstissä ollut. Tekstissä _ei_ myöskään ollut suoria viittauksia mihinkään nykyajan ilmiöön tai "sääntöön". Kuten Bjr jo mainitsikin, tekstissä käytetyt termit ja viittaukset löytyvät Raamatusta. Tekstissähän oli tarkasteltu niitä kysymyksiä (esim Jumalan olemassaolo), joita sinä ma_ria nostit Raamatun mukaisiksi epäilyksiksi.
Miksi sitten olen asiasta tarkka? Olen ennenkin keskstellut palstalla rivien välistä lukemista vastaan, koska ennakkoasenteemme vaikuttavat siihen liikaa. Sopivalla ennakkoasenteella toisen kirjoituksesta löytää melkein mitä tahansa.
:))) - ma_ria
tarsiger kirjoitti:
Edelleenkin olen sitä mieltä, että ei pidä lukea alkuperäistä tekstiä väärin. Luin sen uudelleen ja käsittämällä esim Jumalan valtakunnan vl-yhteisöksi jne päästään tulkinnoissa lähelle x-vl:n tulkintaa.Samoin yhden uskon käsite. Emme varmaan voi kieltää sen raamatullisia perusteita. Kirjoitus ei millään tavoin tuominnut eivl:iä kadotukseen, vaan korosti Raamatun mukaista yhtä uskoa. Toki tunnustan sen, että siitä on erittäin helppo tehdä silta "vain me" -oppiin, mutta sitä ei tekstissä ollut. Tekstissä _ei_ myöskään ollut suoria viittauksia mihinkään nykyajan ilmiöön tai "sääntöön". Kuten Bjr jo mainitsikin, tekstissä käytetyt termit ja viittaukset löytyvät Raamatusta. Tekstissähän oli tarkasteltu niitä kysymyksiä (esim Jumalan olemassaolo), joita sinä ma_ria nostit Raamatun mukaisiksi epäilyksiksi.
Miksi sitten olen asiasta tarkka? Olen ennenkin keskstellut palstalla rivien välistä lukemista vastaan, koska ennakkoasenteemme vaikuttavat siihen liikaa. Sopivalla ennakkoasenteella toisen kirjoituksesta löytää melkein mitä tahansa.
:)))Olet oikeassa Tarsiger, vaikka tuosta voitaisiin tietysti keskustella pidempäänkin, mitä ajatuksia kirjoituksen taustalla oli. Mutta siihen tarvittaisiin jo kirjoittaja itse mukaan, koska tottakai aina on mahdollista, että tulkitsemme liikaa omista näkemyksistämme käsin.
Minulla nämä asiat ovat pinnalla siksi, että sekä seurapuheissa että Päivämiehessä on esiintynyt varsin paljon tapakulttuurin rinnastamista Jumalan tahtoon ja käskyihin ja se ei ole Raamatun opetuksen mukaista. Sellainen saarna on kovaa eikä ravitse sielua. Olen tullut tämän takia seuroistakin monta kertaa kotiin takki ihan tyhjänä ja jotenkin lohduttomissa tunnelmissa. Mutta tätä taustaa vasten on selvää, että tulkitsen asioita (varmaan liikaakin) tältä kannalta.
Siinä on vääristely lähellä. Aiheellisesti varoittelet. - ma_ria
Uskosa kirjoitti:
"Eli olisi sama asia, jos epäilee korvakorusäännöksen tarpellisuutta kuin että epäilisi Jumalan olemassaoloa."
--------------------------------------------
Kannattaa tietenkin kysyä itseltään, miksi minä tarvitsen korvakorut? Miksi minulle ei Luojan luoma kelpaa sellaisena kun HÄN se on lahjaksi saanut. Se siitä!
----------------------------------------------
Epäilyllä, kristittyyjen kielenkäytössä, ei tarkoiteta suinkaan epäilyä Jumalan olemassaolosta, vaan pelkoa epäilyä siitä, että kelpaanko juuri tällaisena Jumalalle?
Pääsenkö VARMASTI taivaaseen jos lähtöni tulee seuraavan sekunnin aikana?
Jos tätä pelastusvarmuutta ei ole sydämessä, (siis nimeomaan sydämessä, ei tiedossa ja ymmärryksessä), niin se on KRISTITYN epäilyä!!!!Kristitty voi epäillä monenlaisia asioita.
"Kannattaa tietenkin kysyä itseltään, miksi minä tarvitsen korvakorut? Miksi minulle ei Luojan luoma kelpaa sellaisena kun HÄN se on lahjaksi saanut. Se siitä!"
Ei siinä siitä ole kysymys. Vaan siitä, että halki koko Raamatun ja Lutherin kirjoitusten varoitellaan laatimasta vaatetusta, ruokaa tai muita ulkonaisia asioita koskevia ihmissääntöjä, liittämästä niitä uskon kokonaisuuteen ja orjuuttamasta niillä itseään ja toisia. Raamatun mukaan sellainen on syntiä.
Minä tarvitsen vaatteitakin, kauniitakin vaatteita, kenkiä, koruja ja muita enemmän tai vähemmän välttämättömiä asioita. Lutehrin kielellä ne ovat uskon kannalta täysin merkityksettömiä, "jonninjoutavia" ja niiden näkeminen uskon kannalta merkittävinä asioina on sielunvihollisen valhesaarnaa. Väärien profeettojen opetusta. Raamattu kehottaa tällaisissa asioissa tottelemaan enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Ja lukuisissa eri kohdissa, lukuisin eri esimerkein ja selkein sanoin.
Minä en voi sivuuttaa noita asioita. Siinä on suuresta asiasta kysymys. Minun mielestäni leikittelet synnillä antamalla asiasta tuollaisia lausuntoja. - Uskosa
ma_ria kirjoitti:
Kristitty voi epäillä monenlaisia asioita.
"Kannattaa tietenkin kysyä itseltään, miksi minä tarvitsen korvakorut? Miksi minulle ei Luojan luoma kelpaa sellaisena kun HÄN se on lahjaksi saanut. Se siitä!"
Ei siinä siitä ole kysymys. Vaan siitä, että halki koko Raamatun ja Lutherin kirjoitusten varoitellaan laatimasta vaatetusta, ruokaa tai muita ulkonaisia asioita koskevia ihmissääntöjä, liittämästä niitä uskon kokonaisuuteen ja orjuuttamasta niillä itseään ja toisia. Raamatun mukaan sellainen on syntiä.
Minä tarvitsen vaatteitakin, kauniitakin vaatteita, kenkiä, koruja ja muita enemmän tai vähemmän välttämättömiä asioita. Lutehrin kielellä ne ovat uskon kannalta täysin merkityksettömiä, "jonninjoutavia" ja niiden näkeminen uskon kannalta merkittävinä asioina on sielunvihollisen valhesaarnaa. Väärien profeettojen opetusta. Raamattu kehottaa tällaisissa asioissa tottelemaan enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Ja lukuisissa eri kohdissa, lukuisin eri esimerkein ja selkein sanoin.
Minä en voi sivuuttaa noita asioita. Siinä on suuresta asiasta kysymys. Minun mielestäni leikittelet synnillä antamalla asiasta tuollaisia lausuntoja.Sinä kyllä leikittelet! Tosin olen kanssasi samaa mieltä siitä että asusteet eivät kuulu autuuden perusteisiin.
Mutta luepa nyt tarkoin, mitä Pietari kirjoittaa, niin huomaat että olit väärässä ja minä oikeassa sen leikittelyn kanssa.
1. Piet. 3:3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista,
- ei hiusten palmikoimista
- eikä kultien ympärillenne ripustamista
- eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
1. Piet. 3:4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
1. Piet. 3:5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ...
----------------------------------
*) - ja olivat miehillensä alamaiset;
----------------------------------
1. Piet. 3:6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille,
- kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, ....
- kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.
Minun vaimoni kutsuu minua usein herraksi ja vielä sukunimellä, eikä laita korvakoruja maksustakaan korviinsa!!! - katsokaas nyt
Uskosa kirjoitti:
Sinä kyllä leikittelet! Tosin olen kanssasi samaa mieltä siitä että asusteet eivät kuulu autuuden perusteisiin.
Mutta luepa nyt tarkoin, mitä Pietari kirjoittaa, niin huomaat että olit väärässä ja minä oikeassa sen leikittelyn kanssa.
1. Piet. 3:3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista,
- ei hiusten palmikoimista
- eikä kultien ympärillenne ripustamista
- eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
1. Piet. 3:4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
1. Piet. 3:5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ...
----------------------------------
*) - ja olivat miehillensä alamaiset;
----------------------------------
1. Piet. 3:6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille,
- kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, ....
- kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.
Minun vaimoni kutsuu minua usein herraksi ja vielä sukunimellä, eikä laita korvakoruja maksustakaan korviinsa!!!Katsokaas nyt:
-vaatteilla koreilu ei sovi uskovaisille
-hiusten palmikointi ei sovi uskovaisille (ei varmaan myöskään permis?) ja kuinka ollakkaan hiusväristä ei puhuta mitään!!
-kultakoruilla koreilu ei sovi uskovaisille, ja taas: korvakoruista ei puhuta mitään!!
Miksi nämä asiat eivät koske tällä tavalla vanhoillislestadiolaisia?
Miksi nämä ohjeet on hylätty joutavina ja on luotu uudet hassunhauskat normit:
-korvakorut eivät sovi..
-hiusväri ei sovi..
-meikki ei sovi uskovaiselle
Mistä ihmeestä nämä on repäisty???Milloin ja kuka???
On siis valittu ihan eri asiat itse keskenään, kuin mitä Raamattu esittää
Tästähän sen selvästi näkee, että ihmisestä nämä on, ihmisestä ihmisestä ja vielä kerran ihmisestä...
Raamattu kyllä todella viisaasti esittää, että esim vaatteilla koreilu ei ole sopivaa. Eihän se olekaan, jos asiaa ajatellaan. Tämä on looginen elämäntapaohje, mutta se ei siis koske lestadiolaisia joilla on omat, "hienommat" juttunsa.
Mutta kun ei ajatella, ajattelu kielletään, eikä Raamattua ensinkään tunneta, lestadiolaiset polkevat Raamatun ohjeita mennen tullen ja - todellakin- vaatteilla koreilu on hyvin yleistä lestadiolaisten keskuudesssa.
Tässä on TODELLA hyvä esimerkki siitä miten itse tehdyt hassut pikkupikkusäännöt sumentavat TODELLISIA Raamatun ohjeita, eli aiheuttavat IHAN VÄÄRIÄ valvomisia ja vatvomisia. Vikaan mennään kunnolla ja koko porukalla eikä kenenkään sallita avata suutaan että mitä ihmettä tässä vouhutetaan.
ELI:
HYVÄ JUMALANSANAN ANTAMA looginen elämäntapaohje: älkää koreilko vaatteilla. Yksinkertaista. Loogista. Selkeää. Kuitenkin lestadiolaisille - käsittämätöntä.
HUONO IHMISEN SORVAAMA epälooginen elämäntapaohje: älkää pitäkö korvakoruja älkääkä värjätkö hiuksianne. - Tietäjä1
katsokaas nyt kirjoitti:
Katsokaas nyt:
-vaatteilla koreilu ei sovi uskovaisille
-hiusten palmikointi ei sovi uskovaisille (ei varmaan myöskään permis?) ja kuinka ollakkaan hiusväristä ei puhuta mitään!!
-kultakoruilla koreilu ei sovi uskovaisille, ja taas: korvakoruista ei puhuta mitään!!
Miksi nämä asiat eivät koske tällä tavalla vanhoillislestadiolaisia?
Miksi nämä ohjeet on hylätty joutavina ja on luotu uudet hassunhauskat normit:
-korvakorut eivät sovi..
-hiusväri ei sovi..
-meikki ei sovi uskovaiselle
Mistä ihmeestä nämä on repäisty???Milloin ja kuka???
On siis valittu ihan eri asiat itse keskenään, kuin mitä Raamattu esittää
Tästähän sen selvästi näkee, että ihmisestä nämä on, ihmisestä ihmisestä ja vielä kerran ihmisestä...
Raamattu kyllä todella viisaasti esittää, että esim vaatteilla koreilu ei ole sopivaa. Eihän se olekaan, jos asiaa ajatellaan. Tämä on looginen elämäntapaohje, mutta se ei siis koske lestadiolaisia joilla on omat, "hienommat" juttunsa.
Mutta kun ei ajatella, ajattelu kielletään, eikä Raamattua ensinkään tunneta, lestadiolaiset polkevat Raamatun ohjeita mennen tullen ja - todellakin- vaatteilla koreilu on hyvin yleistä lestadiolaisten keskuudesssa.
Tässä on TODELLA hyvä esimerkki siitä miten itse tehdyt hassut pikkupikkusäännöt sumentavat TODELLISIA Raamatun ohjeita, eli aiheuttavat IHAN VÄÄRIÄ valvomisia ja vatvomisia. Vikaan mennään kunnolla ja koko porukalla eikä kenenkään sallita avata suutaan että mitä ihmettä tässä vouhutetaan.
ELI:
HYVÄ JUMALANSANAN ANTAMA looginen elämäntapaohje: älkää koreilko vaatteilla. Yksinkertaista. Loogista. Selkeää. Kuitenkin lestadiolaisille - käsittämätöntä.
HUONO IHMISEN SORVAAMA epälooginen elämäntapaohje: älkää pitäkö korvakoruja älkääkä värjätkö hiuksianne.EDELLINEN KIRJOITTAJA KUULUU
ESIKOISLESTADIOLAISUUTEEN! - ma_ria
Uskosa kirjoitti:
Sinä kyllä leikittelet! Tosin olen kanssasi samaa mieltä siitä että asusteet eivät kuulu autuuden perusteisiin.
Mutta luepa nyt tarkoin, mitä Pietari kirjoittaa, niin huomaat että olit väärässä ja minä oikeassa sen leikittelyn kanssa.
1. Piet. 3:3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista,
- ei hiusten palmikoimista
- eikä kultien ympärillenne ripustamista
- eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
1. Piet. 3:4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
1. Piet. 3:5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ...
----------------------------------
*) - ja olivat miehillensä alamaiset;
----------------------------------
1. Piet. 3:6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille,
- kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, ....
- kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.
Minun vaimoni kutsuu minua usein herraksi ja vielä sukunimellä, eikä laita korvakoruja maksustakaan korviinsa!!!Vaimosi saa kyllä kutsua sinua herraksi ja sukunimellä, jos se tapa teidän perheen keskustelukulttuuriin istuu.
Hän voi myös vapaasti olla käyttämättä korvakoruja vaikka hänelle tarjottaisiin rahasummaa niiden käyttämisestä.
Mutta jos hän luulee saavuttavansa sillä jotain ansiota sielunautuutensa ansaitsemiseksi, hän tekee syntiä. Samoin, jos hän orjuuttaa jonkun toisen olemaan käyttämättä korvakoruja ja vetoaa siihen, että tämä armosta osallisena olisi niin velvoitettu toimimaan, hän tekee syntiä. - Heino1
Uskosa kirjoitti:
Sinä kyllä leikittelet! Tosin olen kanssasi samaa mieltä siitä että asusteet eivät kuulu autuuden perusteisiin.
Mutta luepa nyt tarkoin, mitä Pietari kirjoittaa, niin huomaat että olit väärässä ja minä oikeassa sen leikittelyn kanssa.
1. Piet. 3:3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista,
- ei hiusten palmikoimista
- eikä kultien ympärillenne ripustamista
- eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
1. Piet. 3:4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
1. Piet. 3:5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ...
----------------------------------
*) - ja olivat miehillensä alamaiset;
----------------------------------
1. Piet. 3:6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille,
- kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, ....
- kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.
Minun vaimoni kutsuu minua usein herraksi ja vielä sukunimellä, eikä laita korvakoruja maksustakaan korviinsa!!!kanssasi, naisten pukeutumisesta. Mielestäni olet ymmärtänyt Pietarin kirjeen väärin: 1 Piet. 3:3,4 "joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäri-ripustamisissa eli vaatteen puvussa. Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä".
Vielä kovemmin puhuu Jesaja: 3:16-24 "Ja Herra sanoo: että Zionin tyttäret ovat ylpiät, ja käyvät kenossa kauloin, kiilusilminä, kävelevät ja koriasti astelevat, niinkuin jalat sidotut olisivat"; ja niin edelleen. Nämä paikat olet varmaankin lukenut tarkasti, mutta oletko ajatellut sitä, että missään kohtaa raamattua ei kielletä pitämästä kauniita vaatteita, eikä koruja. Kauniita vaatteita ja koruja ovat naisiset pitäneet Jeesuksenkin aikana. Löydät raamatusta naisen Lyydian, joka myi kauniita kankaita Purppuraa.
Kun Pietari puhuu "vaimoin kaunistuksesta", ei hän sano, että ei saa pukeutua kauniiseen pukuun, ei saa pitää koruja. Hän varoittaa siitä, että ulkonainen kaunistus ei saa tulla pääasiaksi. Ei se, että vaimosi ei halua pitää korvakoruja, tee häntä yhtään uskovaisemmaksi, kuin se joka niitä pitää.
Tämä Pietarin neuvo: 1 Piet. 3:4 "Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä". Tämä koskee meitä kaikkia ihmisiä, ei ainoastaan naisia. Se ei ole kielto, tai sääntö korujen pidosta, vaan tärkeysjärjestys, sisäinen kaunistus on tärkein - olla puettu Kristuksen vanhurskaudella.
Ei vaimon ole konstikaan puhutella miestään herrakseen, jos mies kohtelee häntä niinkuin raamattu opettaa: Piet. 3:7 "Te, miehet, myös asukaat heidän kanssaan taidolla ja antakaat vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hänen kunniansa, niinkuin myös elämän armon kanssaperillisille, ettei teidän rukouksenne estetyksi tulisi". - mutta Raamattua
Tietäjä1 kirjoitti:
EDELLINEN KIRJOITTAJA KUULUU
ESIKOISLESTADIOLAISUUTEEN!Raamattua haluan noudattaa ja suosittelen muuten sinullekkin, ettei käy kaverin käpy.
"Vaatteilla ei sovi kristityn koreilla." - Siinäpä oiva elämäntapaohje sinullekin kotiinviemisiksi.
Nyppiikö?....heh....ei pitäisi....on nimittäin sitten tätä ennenkirjoittettua jumalansanaa, ja jos ei sulle tällaisena passaa, niin suosittelen uudelleen orientoitumista näihin elämäntapaohjeistuksiin.... ma_ria kirjoitti:
Vaimosi saa kyllä kutsua sinua herraksi ja sukunimellä, jos se tapa teidän perheen keskustelukulttuuriin istuu.
Hän voi myös vapaasti olla käyttämättä korvakoruja vaikka hänelle tarjottaisiin rahasummaa niiden käyttämisestä.
Mutta jos hän luulee saavuttavansa sillä jotain ansiota sielunautuutensa ansaitsemiseksi, hän tekee syntiä. Samoin, jos hän orjuuttaa jonkun toisen olemaan käyttämättä korvakoruja ja vetoaa siihen, että tämä armosta osallisena olisi niin velvoitettu toimimaan, hän tekee syntiä.Ymmärrän mitä tarkoitat.
Meillä ei herrottelu ja sukunimen käyttö kuvaa kunnioitusta. Päinvastoin. Jos olen todella sydämistynyt ja suuttunut mieheeni, sanon ilkeillessäni häntä herraksi eli "mikä luulet olevasi... jne".
Samoin sukunimen käyttö. Se kuvastaa halveksuntaa ja vierautta, jos kutsuu toista sukunimellä. Sitä paitsi olen ottanut hänen sukunimensä aikoinaan. Minulla on sama kunnioitettava nimi!
Olen yhtä kunnioitettava itse jopa tyttösukunimelläni! Ja korvikset korvissani! (psss... niitä minulle ei ole ;)tarsiger kirjoitti:
Edelleenkin olen sitä mieltä, että ei pidä lukea alkuperäistä tekstiä väärin. Luin sen uudelleen ja käsittämällä esim Jumalan valtakunnan vl-yhteisöksi jne päästään tulkinnoissa lähelle x-vl:n tulkintaa.Samoin yhden uskon käsite. Emme varmaan voi kieltää sen raamatullisia perusteita. Kirjoitus ei millään tavoin tuominnut eivl:iä kadotukseen, vaan korosti Raamatun mukaista yhtä uskoa. Toki tunnustan sen, että siitä on erittäin helppo tehdä silta "vain me" -oppiin, mutta sitä ei tekstissä ollut. Tekstissä _ei_ myöskään ollut suoria viittauksia mihinkään nykyajan ilmiöön tai "sääntöön". Kuten Bjr jo mainitsikin, tekstissä käytetyt termit ja viittaukset löytyvät Raamatusta. Tekstissähän oli tarkasteltu niitä kysymyksiä (esim Jumalan olemassaolo), joita sinä ma_ria nostit Raamatun mukaisiksi epäilyksiksi.
Miksi sitten olen asiasta tarkka? Olen ennenkin keskstellut palstalla rivien välistä lukemista vastaan, koska ennakkoasenteemme vaikuttavat siihen liikaa. Sopivalla ennakkoasenteella toisen kirjoituksesta löytää melkein mitä tahansa.
:)))///....Luin sen uudelleen ja käsittämällä esim Jumalan valtakunnan vl-yhteisöksi jne päästään tulkinnoissa lähelle x-vl:n tulkintaa.Samoin yhden uskon käsite. Emme varmaan voi kieltää sen raamatullisia perusteita.///
Minusta tuo ei ole raamatullinen tulkinta. Siis se, että vl-yhteisö on Jumalan Valtakunta tai että yksi usko käsittäisi vain vl-uskon.
Meinaat, että luin alkuperäisen tekstin väärin! Taitaa olla siis vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä? Onneksi tuo lukihäiriö ei ilmene kovinkaan muilla asia-alueilla. Luultavasti?
Ennakkoasenteita minulta löytyy, vääristävät silmälasit löytyvät, oikea silmävoide puuttuu ja uskonymmärrys on hukassa - veeällien mielestä. Siksi luen rivien välistä kadotustuomion, jota siellä ei mielestäsi ollut. Oli vain maininta yhdestä Raamatun mukaisesta uskosta. Sekö ei tarkoitakaan vain vl-uskoa?
Ajattelin, että tarkoittaa, koska itsekin uskoin sillä tavalla ollessani vl. Ja muutamat veeällät suomentavat sen yhä niin.
Sekö on ennakkoasennetta, joka saa aikaan sen, että löydän "toisen kirjoituksesta melkein mitä tahansa".- tarsiger
x-vl kirjoitti:
///....Luin sen uudelleen ja käsittämällä esim Jumalan valtakunnan vl-yhteisöksi jne päästään tulkinnoissa lähelle x-vl:n tulkintaa.Samoin yhden uskon käsite. Emme varmaan voi kieltää sen raamatullisia perusteita.///
Minusta tuo ei ole raamatullinen tulkinta. Siis se, että vl-yhteisö on Jumalan Valtakunta tai että yksi usko käsittäisi vain vl-uskon.
Meinaat, että luin alkuperäisen tekstin väärin! Taitaa olla siis vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä? Onneksi tuo lukihäiriö ei ilmene kovinkaan muilla asia-alueilla. Luultavasti?
Ennakkoasenteita minulta löytyy, vääristävät silmälasit löytyvät, oikea silmävoide puuttuu ja uskonymmärrys on hukassa - veeällien mielestä. Siksi luen rivien välistä kadotustuomion, jota siellä ei mielestäsi ollut. Oli vain maininta yhdestä Raamatun mukaisesta uskosta. Sekö ei tarkoitakaan vain vl-uskoa?
Ajattelin, että tarkoittaa, koska itsekin uskoin sillä tavalla ollessani vl. Ja muutamat veeällät suomentavat sen yhä niin.
Sekö on ennakkoasennetta, joka saa aikaan sen, että löydän "toisen kirjoituksesta melkein mitä tahansa".luetun ymmärtämisen kokeessa, jos minä olin tentaattorina :)))
Kirjoituksessa ei missään vaiheessa puhuttu vl-uskosta tai vastaavasta. Tekstissä puhuttiin muistaakseni sanoilla "meillä Jumalan valtakunnassa". Sinä tulkitsit sen vl-uskoksi, minä en. Edelleen myönnän, että sillan rakentaminen näiden käsitteiden välille on helppoa. Mielestäni sitä ei saa tehdä ilman alkuperäisen tekstin kirjoittajan lisävalaistusta.
Edelleen,
:)))) tarsiger kirjoitti:
luetun ymmärtämisen kokeessa, jos minä olin tentaattorina :)))
Kirjoituksessa ei missään vaiheessa puhuttu vl-uskosta tai vastaavasta. Tekstissä puhuttiin muistaakseni sanoilla "meillä Jumalan valtakunnassa". Sinä tulkitsit sen vl-uskoksi, minä en. Edelleen myönnän, että sillan rakentaminen näiden käsitteiden välille on helppoa. Mielestäni sitä ei saa tehdä ilman alkuperäisen tekstin kirjoittajan lisävalaistusta.
Edelleen,
:))))Vai leikit sinä tentaattoria? Ja hylsyn annoit!
Voisiko arvoisa kuulustelija armollisesti sallia uuden tenttipäivän? Yrittäisin vielä kerran paremmalla onnella ja valmistautumisella.
Lupaan lukea kaikki siionin julkaisut suomeksi ja ruotsiksi sadan vuoden ajalta. En rakentele aasinsiltoja, enkä muitakaan kestämättömiä hökkeleitä niiden perusteella! Lupaan ottaa tukiopetustakin vaikka omin kustannuksin, rahapussin pohjaan asti.
En silti ole varma, että pystyn ikinä pääsemään läpi näin vaikeasta tentistä. ;(((((- mehem
x-vl kirjoitti:
Tuossa alempana oli kirjoitukseesi hieman lievennystä. Erityisesti noihin tapakulttuuriasioihin. Itsekin myönsit lukeneneesi rivien välejä ko. tekstistä.
Luin minäkin sen ajatuksen kanssa äsken. Ja löysin samat rivien välit!
Siellä oli viittauksia Jumalan olemassaolon ja Jumalan Valtakunnan rajojen epäilyyn. Sehän on suora viittaus "meitä ja Herraa Jeesusta" - seuraamisjuttuun eli vl-seurakunnalle kuuliaisuuteen. Siitä päästään niihin tapakulttuuriseikkoihin, joiden katsotaan olevan elävän uskon merkki käytännössä.
Siihenhän usein viitataan esim. sillä Raamatun paikalla, jossa kerrotaan Paratiisin kielletystä puusta ja ihmisen epäilyksistä: "...sanoiko Jumala todella niin?..."
Täällä palstallakin on viitattu tuohon kohtaan vaikka ehkäisykysymyksessä! Se voidaan liittää moneen vl-käytäntöön, tv-suositukseenkin, joka pahimmillaan oli lakia ja ehdottomuutta erottamisen uhalla.
Sanoiko Jumala todella niin silloin? Kyllä meille niin vakuutettiin. Pyhä Henki on Jumalan yksi persoona ja Se puhuuu seurakunnan kautta! Silloin se puhui tuolla tavalla. Ei saanut epäillä, kritisoida tai kapinoida. Koska: "Ei ne ole ukkojen päätöksiä, vaan PH:n..."
Epäilyksiä on meillä kaikilla. Mitä paremmin tajuaa ihmisen syntisyyden, vajavaisuuden ja heikkouden, niin sitä suurempi on hämmästys ja epäilys, että kuitenkin saa tällaisena omistaa Jumalan lupauksia ja armoa kohdalleen. Ilman mitään omaa tekelettä tai kieltäymystä. Niitä epäilyksiä on monesti tunnustettava.
Tuli mieleeni vielä Lutherin aika. Olen lukenut jostakin, etteivät katolisen kirkon hengenmiehet uskaltaneet edes kaukoputkeen katsoa, ettei tulisi epäilyksiä...
Usko oli sidottu senaikaiseen maailmankuvaan ja uudet tiedot sotivat sitä vastaan. Luultiin kai, että ihminen saattoi ruveta epäilemään kirkon opetuksia, jotka eivät natsanneet uusien tieteellisten havaintojen kanssa?
Onneksi niitä epäilyksiä ei ripitetty kuoliaaksi!Kiinnostuin ja luin kirjoituksen. Tässä oma tekstianalyysini.
1: "Epäilykset ovat sielunvihollisen kuiskuttelua meissä."
...
2: "Saatamme pohtia: Onko vain yksi joukko, joka pääsee taivaaseen? Onko Jumalalle kelvollinen vain yksi usko?"
Sitaatin 2 viittauskohde on mielestäni vl-lehdessä selvä: Sitaatti viittaa siihen oppiin, että vain täsmälleen vl-tavalla uskovat voivat tulla autuaaksi. Jutun aiheena on epäileminen, joten sitaatti 2 puhuu tuon opin epäilemisestä. Sitaatti 1 puolestaan kertoo epäilemisen olevan sielunvihollisesta. Jutun sanoma on siis tältä osin, että vain sielunvihollinen voi panna ihmisen kysymään, onko kyseinen seurakuntaoppi varmasti Jumalasta.
Sitaatti 2 ei toki suoraan sano viittauskohdettaan. Periaatteessa ei-vl-lehdessä sen viittauskohde jäisikin epäselväksi tai monitulkintaiseksi. Vl-lehdessä viitauskohde on kuitenkin mielestäni selvä. Jos kirjoittaja ei olisi tarkoittanut sitä mitä yllä kuvaan, hänen olisi vl-lehdessä pitänyt ymmärtää ilmaista asia toisin.
(Jos A.M. luet tätä keskustelua, niin ethän ota näitä analyysejä henkilökohtaisesti. Tällä kerralla sinun kirjoituksesi sattui nousemaan keskustelun aiheeksi.) - ma_ria
mehem kirjoitti:
Kiinnostuin ja luin kirjoituksen. Tässä oma tekstianalyysini.
1: "Epäilykset ovat sielunvihollisen kuiskuttelua meissä."
...
2: "Saatamme pohtia: Onko vain yksi joukko, joka pääsee taivaaseen? Onko Jumalalle kelvollinen vain yksi usko?"
Sitaatin 2 viittauskohde on mielestäni vl-lehdessä selvä: Sitaatti viittaa siihen oppiin, että vain täsmälleen vl-tavalla uskovat voivat tulla autuaaksi. Jutun aiheena on epäileminen, joten sitaatti 2 puhuu tuon opin epäilemisestä. Sitaatti 1 puolestaan kertoo epäilemisen olevan sielunvihollisesta. Jutun sanoma on siis tältä osin, että vain sielunvihollinen voi panna ihmisen kysymään, onko kyseinen seurakuntaoppi varmasti Jumalasta.
Sitaatti 2 ei toki suoraan sano viittauskohdettaan. Periaatteessa ei-vl-lehdessä sen viittauskohde jäisikin epäselväksi tai monitulkintaiseksi. Vl-lehdessä viitauskohde on kuitenkin mielestäni selvä. Jos kirjoittaja ei olisi tarkoittanut sitä mitä yllä kuvaan, hänen olisi vl-lehdessä pitänyt ymmärtää ilmaista asia toisin.
(Jos A.M. luet tätä keskustelua, niin ethän ota näitä analyysejä henkilökohtaisesti. Tällä kerralla sinun kirjoituksesi sattui nousemaan keskustelun aiheeksi.)Olen samaa mieltä.
Mikäli kirjoittaja olisi tarkoittanut muuta kuin edellä mainitset, olisi se myös ollut Päivämiehen linjasta ja muista kirjoituksista siinä määrin poikkeavaa, että asia olisi pitänyt tuoda esille.
Vaikka siis luimme rivien välejä, meillä oli perustellut syymme tulkintaamme, kun muutakaan ei mainittu.
Tämä tilanne olisi ollut helppo välttää vaikkapa määrittelemällä kirjoituksen alussa millaisia epäilyksiä kirjoittaja tarkoittaa.
Itse olen viime aikoina aika usein kuullut seuroissa puhuttavan epäilyksistä ja liitettävän ne suoraan pinnalla oleviin televisio, video, konsertti ym. asioihin. Nämäkin epäilykset on kehotettu uskomaan anteeksi.
Ne eivät kuitenkaan ole niitä epäilyksiä mistä Raamattu puhuu vaan käytännön asioita, joista kuuluisi keskustella avoimesti ja kaikkia kuunnellen. - ma_ria
tarsiger kirjoitti:
luetun ymmärtämisen kokeessa, jos minä olin tentaattorina :)))
Kirjoituksessa ei missään vaiheessa puhuttu vl-uskosta tai vastaavasta. Tekstissä puhuttiin muistaakseni sanoilla "meillä Jumalan valtakunnassa". Sinä tulkitsit sen vl-uskoksi, minä en. Edelleen myönnän, että sillan rakentaminen näiden käsitteiden välille on helppoa. Mielestäni sitä ei saa tehdä ilman alkuperäisen tekstin kirjoittajan lisävalaistusta.
Edelleen,
:))))Asiassa on kaksi puolta.
Toisaalta ei ylipäätään ole reilua laittaa sanoja toisen suuhun, tehdä omia tulkintojaan rivien välistä ja sitten vaatia toista niistä tilille. Suohon menemisen mahdollisuus on suuri. Itsekään en haluaisi tulla niin kohdelluksi.
Toisaalta, tässä tapauksessa tämä on vähän saivartelua. Onhan se kyllä ihan selvä, mitä siinä kirjoituksessa tarkoitettiin.
Siinä tarkoitettiin epäilyksiä, jotka kohdistuvat siihen vl-uskontulkintaan, jossa me Päivämiehen lukijat suurimmaksi osaksi kilvoittelemme ja jota päivittäin todeksi elämme.
Kuten hetki sitten toiselle kirjoittajalle kommentoin, jos se olisi tarkoittanut JOTAIN MUUTA, niin se olisi ollut siinä määrin odottamatonta ja linjasta poikkeavaa, että asia olisi pitänyt selkeästi tuoda esille.
Kysymys on siitä, suhtautuuko asiaan siten, että kyseessä olisi ikään kuin kaikesta viitekehyksestä irrallinen, neutraali kirjoitus. Ja kunnioittaisi kirjoittajan täyttä vapautta määritellä "rivien välit" tai tekstin monitulkintaisuus, eli kirjoittajan oikeutta omaan tekstiinsä.
Vai suhteuttaako kirjoituksen sen aika tarkkaan määriteltävän asiakokonaisuuden osaksi, missä se esiintyy. Ja täyttää puuttuvan informaation sillä tiedolla, mitä asiasta entuudestaan omaa. mehem kirjoitti:
Kiinnostuin ja luin kirjoituksen. Tässä oma tekstianalyysini.
1: "Epäilykset ovat sielunvihollisen kuiskuttelua meissä."
...
2: "Saatamme pohtia: Onko vain yksi joukko, joka pääsee taivaaseen? Onko Jumalalle kelvollinen vain yksi usko?"
Sitaatin 2 viittauskohde on mielestäni vl-lehdessä selvä: Sitaatti viittaa siihen oppiin, että vain täsmälleen vl-tavalla uskovat voivat tulla autuaaksi. Jutun aiheena on epäileminen, joten sitaatti 2 puhuu tuon opin epäilemisestä. Sitaatti 1 puolestaan kertoo epäilemisen olevan sielunvihollisesta. Jutun sanoma on siis tältä osin, että vain sielunvihollinen voi panna ihmisen kysymään, onko kyseinen seurakuntaoppi varmasti Jumalasta.
Sitaatti 2 ei toki suoraan sano viittauskohdettaan. Periaatteessa ei-vl-lehdessä sen viittauskohde jäisikin epäselväksi tai monitulkintaiseksi. Vl-lehdessä viitauskohde on kuitenkin mielestäni selvä. Jos kirjoittaja ei olisi tarkoittanut sitä mitä yllä kuvaan, hänen olisi vl-lehdessä pitänyt ymmärtää ilmaista asia toisin.
(Jos A.M. luet tätä keskustelua, niin ethän ota näitä analyysejä henkilökohtaisesti. Tällä kerralla sinun kirjoituksesi sattui nousemaan keskustelun aiheeksi.)Tuota tulkintaa minäkin tarkoitin. Minulla on vuosikymmenien tapa tulkita vl-tekstejä. Niistä löytää aina tuon, mistä Sinäkin kirjoitit.
Ei vl-oppi tietenkään kaikissa kirjoituksissa ole aina selvästi sanottu. Mutta silti kirjoitus on kuitenkin tutun vl-opin mukainen. Joku toinen sanoo reilummin ja tuomitsee selkeämmin ja rajaavammin.
Jos rivien välit olisivat jotain muuta, niin Päivämies ei varmaan edes hyväksyisi koko tekstiä. Silloinhan "henki" olisi väärä? Sen pitää passata virallisen vl-opin raameihin.
Kuten veeälliä on nykyisin varmaan opetettukin, pitää muita kehoittaa parannukseen fiksuksi. Ei sanota, että tuolla väärällä uskolla menette helvettiin vaan sanotaan, ettei tuolla uskolla pääse taivaaseen. Siinä on mukamas iso ero!
Minua ei hämää lainkaan "muita emme arvioi" - kommentit. Jos veeällien saarnat ja kirjoitukset olisivat muuttuneet perusasenteiltaan, niin kyllä se näkyisi, eikä sitä tarvitsisi salaa rivien välissä vihjailla. Se ei olisi mikään piilo- ja arvausleikkiä! Nyt se sitä on, jos entiset vl-tulkinnat eivät olekaan PM-kirjoitusten takana. Sitä en vielä usko. Siksi luen tekstejä kuten olen yli 30 vuotta tottunut tekemään ja tulkitsen ne tuntemani vl-opin mukaan.
Muutosta tapahtunee. Mutta ei se noin salakavalasti voi tapahtua? Vai voiko?ma_ria kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Mikäli kirjoittaja olisi tarkoittanut muuta kuin edellä mainitset, olisi se myös ollut Päivämiehen linjasta ja muista kirjoituksista siinä määrin poikkeavaa, että asia olisi pitänyt tuoda esille.
Vaikka siis luimme rivien välejä, meillä oli perustellut syymme tulkintaamme, kun muutakaan ei mainittu.
Tämä tilanne olisi ollut helppo välttää vaikkapa määrittelemällä kirjoituksen alussa millaisia epäilyksiä kirjoittaja tarkoittaa.
Itse olen viime aikoina aika usein kuullut seuroissa puhuttavan epäilyksistä ja liitettävän ne suoraan pinnalla oleviin televisio, video, konsertti ym. asioihin. Nämäkin epäilykset on kehotettu uskomaan anteeksi.
Ne eivät kuitenkaan ole niitä epäilyksiä mistä Raamattu puhuu vaan käytännön asioita, joista kuuluisi keskustella avoimesti ja kaikkia kuunnellen.Se mitä kirjoitin Mehemille, olisi sopinut myös Sinulle kommentiksi. Lukaise sieltä.
Minusta entisen vl-opin päälle ei voi rakentaa uutta tulkintaa tai jotain kaunista suvaitsevaa koristusta.
Entisestä väärästä tiukkuudesta on sanouduttava selvästi irti. Siihen ei riitä epäselvät olemattomat rivien välit. Jos niin ei tehdä, aiheutetaan hämmennystä ja hajoittamista ihmisten mielissä.
Minusta sekin on väärää. Se on tietynlaista henkistä vallankäyttöä. Ajatusten manipulointia ja ehkä tahallista sekoittamista.
Väki pysyy hiljaa, kun ei tiedä eikä uskalla olla mitään mieltä...- tarsiger
ma_ria kirjoitti:
Asiassa on kaksi puolta.
Toisaalta ei ylipäätään ole reilua laittaa sanoja toisen suuhun, tehdä omia tulkintojaan rivien välistä ja sitten vaatia toista niistä tilille. Suohon menemisen mahdollisuus on suuri. Itsekään en haluaisi tulla niin kohdelluksi.
Toisaalta, tässä tapauksessa tämä on vähän saivartelua. Onhan se kyllä ihan selvä, mitä siinä kirjoituksessa tarkoitettiin.
Siinä tarkoitettiin epäilyksiä, jotka kohdistuvat siihen vl-uskontulkintaan, jossa me Päivämiehen lukijat suurimmaksi osaksi kilvoittelemme ja jota päivittäin todeksi elämme.
Kuten hetki sitten toiselle kirjoittajalle kommentoin, jos se olisi tarkoittanut JOTAIN MUUTA, niin se olisi ollut siinä määrin odottamatonta ja linjasta poikkeavaa, että asia olisi pitänyt selkeästi tuoda esille.
Kysymys on siitä, suhtautuuko asiaan siten, että kyseessä olisi ikään kuin kaikesta viitekehyksestä irrallinen, neutraali kirjoitus. Ja kunnioittaisi kirjoittajan täyttä vapautta määritellä "rivien välit" tai tekstin monitulkintaisuus, eli kirjoittajan oikeutta omaan tekstiinsä.
Vai suhteuttaako kirjoituksen sen aika tarkkaan määriteltävän asiakokonaisuuden osaksi, missä se esiintyy. Ja täyttää puuttuvan informaation sillä tiedolla, mitä asiasta entuudestaan omaa.<
Asiassa on kaksi puolta.
>
Olen samaa mieltä kanssasi. Pyrin ainakin tiedostamaan molemmat puolet. Ensimmäisen vastauksesi jälkeen pyrin tietoisesti välttämään sitä rivien välistä lukemista koska tiedostin sen toisen puolen.
On täysin selvää, että mikä tahansa kirjoitus on sidottu tiettyyn viitekehykseen. Tämä viitekehys sisältää ajan, paikan yms asiat. Ajetellen am:n kirjoitusta, se oli Päikkärissä, vl:n kirjoittaman jne. Sen perusteella kirjoitusta rasittivat nuo viitekeyksen mukanaan tuomat asiat. Sen perusteella ymmärrän sinun, x-vl:n ja mehemin tulkinnat. Kuitenkin, ajatellen kirjoitusta itseään, se oli Raamattuun perustuva ja siinä _ei_ ollut suoria viittauksia vl-kristillisyyteen ja sen erityispiirteisiin. Itse koen erittäin vaarallisena lähteä arvostelemaan tällaisia raamatullisia ja varsin oikeaoppisia kirjoituksia. Kuten mehemkin tuolla jo sanoi, jos kirjoitus olisi ollut jossain muussa julkaisussa kuin Päikkäri, niin sitä ennakkoasenteen mukanaan tuomaa rasitetta ei olisi ollut.
Sinällään minusta tämä keskustelu on mielenkiintoista saivartelua :) - tarsiger
x-vl kirjoitti:
Vai leikit sinä tentaattoria? Ja hylsyn annoit!
Voisiko arvoisa kuulustelija armollisesti sallia uuden tenttipäivän? Yrittäisin vielä kerran paremmalla onnella ja valmistautumisella.
Lupaan lukea kaikki siionin julkaisut suomeksi ja ruotsiksi sadan vuoden ajalta. En rakentele aasinsiltoja, enkä muitakaan kestämättömiä hökkeleitä niiden perusteella! Lupaan ottaa tukiopetustakin vaikka omin kustannuksin, rahapussin pohjaan asti.
En silti ole varma, että pystyn ikinä pääsemään läpi näin vaikeasta tentistä. ;(((((Saat uusintamahdollisuuden. Muista, että tenttiaineistona on vain am:n artikkeli Epäilystä.
Hyvänä opettajana annan luonollisesti palautetta edellisestä tentistä. Edellisessä tentissä toimit tyypillisen huonosti tenttiin valmistautuneen opiskelijan tavoin sanomalla
<
Lupaan lukea kaikki siionin julkaisut suomeksi ja ruotsiksi sadan vuoden ajalta. En rakentele aasinsiltoja, enkä muitakaan kestämättömiä hökkeleitä niiden perusteella! Lupaan ottaa tukiopetustakin vaikka omin kustannuksin, rahapussin pohjaan asti.>
Ko artikkelit eivät kuulu tentia aihepiiriin. Eli siis yrität siirtyä tentin aihepiirin ulkopuolelle. Ehkä tiedät siitä paljon, mutta se tieto ei auta tässä tentissä.
Tentissä on siis yksi tehtävä:
Lue am:n teksti ja vastaa vain sen teksin perusteella kysymykseen vaihtoehdolla a tai b.
Kirjoittiko AM tekstissään
a) vl-uskon mukaisesta yhdestä uskosta ja pelastumisesta
b) Raamatun mukaisesta yhdestä uskosta ja pelastumisesta
:))
Ps.
Minulla aika lailla kokemusta tenttien laadinnasta ja vastausten arvioinnista :)). Aihepiiri on vain tyypillisesti erilainen. - tarsiger
mehem kirjoitti:
Kiinnostuin ja luin kirjoituksen. Tässä oma tekstianalyysini.
1: "Epäilykset ovat sielunvihollisen kuiskuttelua meissä."
...
2: "Saatamme pohtia: Onko vain yksi joukko, joka pääsee taivaaseen? Onko Jumalalle kelvollinen vain yksi usko?"
Sitaatin 2 viittauskohde on mielestäni vl-lehdessä selvä: Sitaatti viittaa siihen oppiin, että vain täsmälleen vl-tavalla uskovat voivat tulla autuaaksi. Jutun aiheena on epäileminen, joten sitaatti 2 puhuu tuon opin epäilemisestä. Sitaatti 1 puolestaan kertoo epäilemisen olevan sielunvihollisesta. Jutun sanoma on siis tältä osin, että vain sielunvihollinen voi panna ihmisen kysymään, onko kyseinen seurakuntaoppi varmasti Jumalasta.
Sitaatti 2 ei toki suoraan sano viittauskohdettaan. Periaatteessa ei-vl-lehdessä sen viittauskohde jäisikin epäselväksi tai monitulkintaiseksi. Vl-lehdessä viitauskohde on kuitenkin mielestäni selvä. Jos kirjoittaja ei olisi tarkoittanut sitä mitä yllä kuvaan, hänen olisi vl-lehdessä pitänyt ymmärtää ilmaista asia toisin.
(Jos A.M. luet tätä keskustelua, niin ethän ota näitä analyysejä henkilökohtaisesti. Tällä kerralla sinun kirjoituksesi sattui nousemaan keskustelun aiheeksi.)Viittasin jo tuolla marialle kirjoittamassani viestissä tähän sinun viestiin. Jos satut vielä lukaisemaan tämän viestini, niin vilkaise sekin viesti. En viitsi toistaa kaikkia asioita.
Kommentoin vain tätä
<
Periaatteessa ei-vl-lehdessä sen viittauskohde jäisikin epäselväksi tai monitulkintaiseksi.
>
Vaara on, että tulkitsemme kaikki vl-tekstit tietyllä (negatiivisella?) tavalla. Arvioin kuitenkin, että vl-kristillisyydessä suurin osa saarnoista, kirjoituksista yms on raamatullisia ja oikeaoppisia luterilaisen kristillisyyden mukaan. tarsiger kirjoitti:
Saat uusintamahdollisuuden. Muista, että tenttiaineistona on vain am:n artikkeli Epäilystä.
Hyvänä opettajana annan luonollisesti palautetta edellisestä tentistä. Edellisessä tentissä toimit tyypillisen huonosti tenttiin valmistautuneen opiskelijan tavoin sanomalla
<
Lupaan lukea kaikki siionin julkaisut suomeksi ja ruotsiksi sadan vuoden ajalta. En rakentele aasinsiltoja, enkä muitakaan kestämättömiä hökkeleitä niiden perusteella! Lupaan ottaa tukiopetustakin vaikka omin kustannuksin, rahapussin pohjaan asti.>
Ko artikkelit eivät kuulu tentia aihepiiriin. Eli siis yrität siirtyä tentin aihepiirin ulkopuolelle. Ehkä tiedät siitä paljon, mutta se tieto ei auta tässä tentissä.
Tentissä on siis yksi tehtävä:
Lue am:n teksti ja vastaa vain sen teksin perusteella kysymykseen vaihtoehdolla a tai b.
Kirjoittiko AM tekstissään
a) vl-uskon mukaisesta yhdestä uskosta ja pelastumisesta
b) Raamatun mukaisesta yhdestä uskosta ja pelastumisesta
:))
Ps.
Minulla aika lailla kokemusta tenttien laadinnasta ja vastausten arvioinnista :)). Aihepiiri on vain tyypillisesti erilainen.Tenttimatskuni jouduin ahkeran mieheni takia hakemaan roskista. Mutta mitäpä ei tekisi näin tärkeän tehtävän vuoksi! :)
Luin tekstin moneen kertaan. Kuvittelin olevani rauhansanalainen, isoesikoinen, jopa körtti, jotta pääsisin oikeaan raamatulliseen ja uskonnolliseen fiilikseen...
Raaka, rohkea vetoni kuitenkin -> oikea vastaus on a). Eli ko. kirjoitus oli vl-uskon mukainen.
Perusteluja:
1) Kirjoitus oli Päivämiehessä.
2) Päivämiehessä ei ole koskaan aiemmin ollut sellaisia kirjoituksia, joissa olisi laajennettu uskon ja pelastuksen käsitettä oman vl-seurakunnan ulkopuolelle. Siksi en usko, että tuossakaan olisi ollut. Edes rivien välissä.
3) Kirjoituksessa mainittiin, että vaarana on alkaa epäillä kuin Eeva paratiisissa. Mitä Eeva epäili? Mitä me epäilemme samalla tavalla? Mikä on kiellettyä tänään? Mitä Jumala on sanonut, kieltänyt?
Ei Eeva autuuttaan epäillyt eikä syntisyyttään surrut, koska ei ollut vielä edes langennut. Siispä siitä ei ollut kysymys.
Viittasin jo toisessa kirjoituksessa tyypillisiin vl-epäilyihin, joita Eevalla ei kuitenkaan ollut, mutta jotka sopivat tuohon "sanoiko Jumala..." - kysymykseen.
Niitä ovat erinäiset vl-seurakunnan rakkaudenneuvot, jotka on annettu melkein kuin paavin suusta. Niitä ei saa epäillä.
4) "Saatamme pohtia: Onko vain yksi joukko, joka pääsee taivaaseen?" Tuo paljastaa vl-opin.
Koska en itse edes ajattele uskovaisia JOUKKONA, niin en edes voi epäillä tuollaisia. Minulla ei ole tarvetta surra sitä, koska jätän sen täysin Jumalan asiaksi.
Miksi minun tarvitsee edes ajatella taivaaseen menijöitä yhtenä laumana? Enhän tiedä, ketkä sinne lopulta pääsevät. Mitä se minua haittaa, vaikka sinne pääsisi sata erilaista joukkoa?
Ei se voi olla autuuden ehto, että osaa rajata uskovaiset yhteen joukkoon, kuten veeällät tekevät. Sitten tuntevat syntisyyttä, jos ajatuksiin tulee epäilyksiä siitä? Näinhän tuossa kirjoituksessa oli. Se oli vl-uskoa selkeästi.
5) "Jumalan valtakunnasta on aina opetettu Jumalan sanan mukaisesti yhdestä autuuden tiestä ja yhdestä lammaslaumasta."
Viittaan edelliseen kohtaan. Taas autuuden ehtona uskominen yhteen laumaan!
Sehän on tietysti yksi lauma, mutta mitä ihmeen epäilemistä siinä on? Paitsi, kun sen käsittää melkein silmin nähtäväksi Jumalan lasten joukoksi.
Minusta kirjoituksessa mainitut epäilykset eivät olleet Raamatun mukaisia, vaan vl-uskon mukaisia.
Ei tainnut mennä vieläkään läpi? ;(((((((((((- mehem
tarsiger kirjoitti:
Viittasin jo tuolla marialle kirjoittamassani viestissä tähän sinun viestiin. Jos satut vielä lukaisemaan tämän viestini, niin vilkaise sekin viesti. En viitsi toistaa kaikkia asioita.
Kommentoin vain tätä
<
Periaatteessa ei-vl-lehdessä sen viittauskohde jäisikin epäselväksi tai monitulkintaiseksi.
>
Vaara on, että tulkitsemme kaikki vl-tekstit tietyllä (negatiivisella?) tavalla. Arvioin kuitenkin, että vl-kristillisyydessä suurin osa saarnoista, kirjoituksista yms on raamatullisia ja oikeaoppisia luterilaisen kristillisyyden mukaan."Vaara on, että tulkitsemme kaikki vl-tekstit tietyllä (negatiivisella?) tavalla."
Moni PM:n lukija kuitenkin tulkitsee kyseisen kirjoituksen juuri tietyllä tavalla, eli että virallisten käsitysten kyseenalaistaminen on syntiä. Ja monen mielestä tämä tulkinta on positiivinen, koska juuri niinhän asioista pitää raittiisti ajatella! Jos kirjoittaja on tarkoittanut jotakin muuta kuin sitä, hänen sanavalintansa johtavat osan lukijoista harhaan.
Myönnän, etten voi tietää, mitä A.M ajattelee. Periaatteessa pidän jopa mahdollisena, että hän hyväksyy virallisten käsitysten kyseenalaistamisen! Ehkä hän on vain ajatellut, että Päikkäriin kuuluu kirjoittaa tällainen kirjoitus. tarsiger kirjoitti:
Saat uusintamahdollisuuden. Muista, että tenttiaineistona on vain am:n artikkeli Epäilystä.
Hyvänä opettajana annan luonollisesti palautetta edellisestä tentistä. Edellisessä tentissä toimit tyypillisen huonosti tenttiin valmistautuneen opiskelijan tavoin sanomalla
<
Lupaan lukea kaikki siionin julkaisut suomeksi ja ruotsiksi sadan vuoden ajalta. En rakentele aasinsiltoja, enkä muitakaan kestämättömiä hökkeleitä niiden perusteella! Lupaan ottaa tukiopetustakin vaikka omin kustannuksin, rahapussin pohjaan asti.>
Ko artikkelit eivät kuulu tentia aihepiiriin. Eli siis yrität siirtyä tentin aihepiirin ulkopuolelle. Ehkä tiedät siitä paljon, mutta se tieto ei auta tässä tentissä.
Tentissä on siis yksi tehtävä:
Lue am:n teksti ja vastaa vain sen teksin perusteella kysymykseen vaihtoehdolla a tai b.
Kirjoittiko AM tekstissään
a) vl-uskon mukaisesta yhdestä uskosta ja pelastumisesta
b) Raamatun mukaisesta yhdestä uskosta ja pelastumisesta
:))
Ps.
Minulla aika lailla kokemusta tenttien laadinnasta ja vastausten arvioinnista :)). Aihepiiri on vain tyypillisesti erilainen.En missään nimessä halua sanoa, että ko. kirjoitus olisi ollut Raamatun vastainen sinänsä.
Mutta viittaukset epäilyksiin olivat vl-uskon mukaisia, eivätkä olleet mielestäni selkeästi raamatullisia epäilyjä. Erityisesti ne kohdat, jotka otin omassa vastauksessani esille.
Siellä PM:ssä oli tosin mainintoja sellaisistakin epäilyksistä, jotka sopivat jopa itselleni ja jotka löytyvät varmaan Raamatusta suoraan. Oma kelvottomuus (pahuus) / Jumalan Rakkaus ja Armo.
Annoit minulle vain kaksi vaihtoehtoa. Siksi vastasin tuolla tavalla, enkä ruvennut pyörittelemään asioita edestakaisin.
Minulla jäi ajatuksiin vielä tuo ensimmäisten ihmisten esimerkki, johon tuossa kirjoituksessakin oli viitattu pariin kertaan.
Eevan ja Aatamin sanotaan olleen synnittömässä olotilassa Paratiisissa. Heillä oli vain yksi kielto - hyvänjapahan tiedon puuhun ei saanut kajota.
Epäily "sanoiko Jumala todella niin" - nousi Eevalla mieleen, kun vihollinen houkutteli rikkomaan Jumalan käskyä. Voittamaton "porkkana" oli se, että ihmisestä tulisi yhtä viisas kuin Jumala, jos söisi kielletyn hedelmän! Eeva lankesi.
Paratiisista karkoituksen jälkeen meistä ei kukaan ole enää paratiisimaisessa sieluntilassa. Meillä on uskomme mukaan perisynti, joka aiheuttaa sen, että olemme vikapäitä kaikkeen, ainakin meillä on taipumus kaikkeen pahaan.
Jos Eeva lankesi syntiin Paratiisissa, niin mekö voisimme välttää lankeemuksia ei-paratiisissa perisynnin turmelemina? Ei onnistu kenelläkään. Tai sitten voi yrittää bluffata ja teeskennellä.
Nyt sitten veeällät vetoavat tuohon Jumalan käskyyn, joka on annettu Paratiisi-oloihin. Meidän pitäisi pystyä olemaan epäilemättä Jumalan käskyjä milloin milläkin elämän alueella. Kaikilla niillä alueilla, mihin vl-seurakunta on hyväksi nähnyt antaa neuvojaan. Lisäyksellä, ettei saa epäillä kuin Eeva aikoinaan.
Mehän olemme osallisia epäilyn -synnistä jo ihmisen syntiinlankeemuksen kautta!
Minusta tuo vetoaminen Eevaan on keinotekoista ja tarkoitushakuista syyllistämistä. Meistä kenestäkään ei tule sellaista Eevaa, millainen hän oli ennen lankeemusta. Ei vaikka tekisimme parannusta koko ajan epäilyksistä. Ne ovat meidän ajatuksissamme ja lentelevät vapaasti, vaikka miten yritämme niitä alasampua ja kuolettaa.
Minusta veeällät laittavat niitä pahanjahyväntiedon puita monille eri elämän alueille ja liittävät siihen tuon "Jumalan käsky" -leiman. Eli älä epäile siksi seurakunnan ohjeita.
Meidän elämä on varmaan paljon vaikeampaa kuin Eevalla, jos kiellettyjä asioita on enemmän ja ihmisen omat lähtökohdat välttää syntiä ovat syntiinlankeemuksen jälkeen heikommat kuin ensimmäisillä ihmisillä.
Siksi en oikein allekirjoita sitä, että vedotaan Eevaan ja Aatamiin ja ohjataan (piiskataan?) meitä parempaan uskomiseen ja vaellukseen kuin heillä oli. Meistä ei siihen kertakaikkiaan ole!- hyvin sanottu!
mehem kirjoitti:
"Vaara on, että tulkitsemme kaikki vl-tekstit tietyllä (negatiivisella?) tavalla."
Moni PM:n lukija kuitenkin tulkitsee kyseisen kirjoituksen juuri tietyllä tavalla, eli että virallisten käsitysten kyseenalaistaminen on syntiä. Ja monen mielestä tämä tulkinta on positiivinen, koska juuri niinhän asioista pitää raittiisti ajatella! Jos kirjoittaja on tarkoittanut jotakin muuta kuin sitä, hänen sanavalintansa johtavat osan lukijoista harhaan.
Myönnän, etten voi tietää, mitä A.M ajattelee. Periaatteessa pidän jopa mahdollisena, että hän hyväksyy virallisten käsitysten kyseenalaistamisen! Ehkä hän on vain ajatellut, että Päikkäriin kuuluu kirjoittaa tällainen kirjoitus."Ehkä hän on vain ajatellut, että Päikkäriin kuuluu kirjoittaa tällainen kirjoitus."
Aloin pitkästä aikaaa nauraa ääneen tätä palstaa lukiessani! Tuo on niin totta! - tarsiger
x-vl kirjoitti:
En missään nimessä halua sanoa, että ko. kirjoitus olisi ollut Raamatun vastainen sinänsä.
Mutta viittaukset epäilyksiin olivat vl-uskon mukaisia, eivätkä olleet mielestäni selkeästi raamatullisia epäilyjä. Erityisesti ne kohdat, jotka otin omassa vastauksessani esille.
Siellä PM:ssä oli tosin mainintoja sellaisistakin epäilyksistä, jotka sopivat jopa itselleni ja jotka löytyvät varmaan Raamatusta suoraan. Oma kelvottomuus (pahuus) / Jumalan Rakkaus ja Armo.
Annoit minulle vain kaksi vaihtoehtoa. Siksi vastasin tuolla tavalla, enkä ruvennut pyörittelemään asioita edestakaisin.
Minulla jäi ajatuksiin vielä tuo ensimmäisten ihmisten esimerkki, johon tuossa kirjoituksessakin oli viitattu pariin kertaan.
Eevan ja Aatamin sanotaan olleen synnittömässä olotilassa Paratiisissa. Heillä oli vain yksi kielto - hyvänjapahan tiedon puuhun ei saanut kajota.
Epäily "sanoiko Jumala todella niin" - nousi Eevalla mieleen, kun vihollinen houkutteli rikkomaan Jumalan käskyä. Voittamaton "porkkana" oli se, että ihmisestä tulisi yhtä viisas kuin Jumala, jos söisi kielletyn hedelmän! Eeva lankesi.
Paratiisista karkoituksen jälkeen meistä ei kukaan ole enää paratiisimaisessa sieluntilassa. Meillä on uskomme mukaan perisynti, joka aiheuttaa sen, että olemme vikapäitä kaikkeen, ainakin meillä on taipumus kaikkeen pahaan.
Jos Eeva lankesi syntiin Paratiisissa, niin mekö voisimme välttää lankeemuksia ei-paratiisissa perisynnin turmelemina? Ei onnistu kenelläkään. Tai sitten voi yrittää bluffata ja teeskennellä.
Nyt sitten veeällät vetoavat tuohon Jumalan käskyyn, joka on annettu Paratiisi-oloihin. Meidän pitäisi pystyä olemaan epäilemättä Jumalan käskyjä milloin milläkin elämän alueella. Kaikilla niillä alueilla, mihin vl-seurakunta on hyväksi nähnyt antaa neuvojaan. Lisäyksellä, ettei saa epäillä kuin Eeva aikoinaan.
Mehän olemme osallisia epäilyn -synnistä jo ihmisen syntiinlankeemuksen kautta!
Minusta tuo vetoaminen Eevaan on keinotekoista ja tarkoitushakuista syyllistämistä. Meistä kenestäkään ei tule sellaista Eevaa, millainen hän oli ennen lankeemusta. Ei vaikka tekisimme parannusta koko ajan epäilyksistä. Ne ovat meidän ajatuksissamme ja lentelevät vapaasti, vaikka miten yritämme niitä alasampua ja kuolettaa.
Minusta veeällät laittavat niitä pahanjahyväntiedon puita monille eri elämän alueille ja liittävät siihen tuon "Jumalan käsky" -leiman. Eli älä epäile siksi seurakunnan ohjeita.
Meidän elämä on varmaan paljon vaikeampaa kuin Eevalla, jos kiellettyjä asioita on enemmän ja ihmisen omat lähtökohdat välttää syntiä ovat syntiinlankeemuksen jälkeen heikommat kuin ensimmäisillä ihmisillä.
Siksi en oikein allekirjoita sitä, että vedotaan Eevaan ja Aatamiin ja ohjataan (piiskataan?) meitä parempaan uskomiseen ja vaellukseen kuin heillä oli. Meistä ei siihen kertakaikkiaan ole!Tällää kertaa läpäisit tentin :). Molempien viestiesi sisältö osoitti harvinaista perehtymistä asiaan, mutta ennenkaikkea lauseesi
<
En missään nimessä halua sanoa, että ko. kirjoitus olisi ollut Raamatun vastainen sinänsä.
>
Tiedän, että saivartelen, mutta ajoin juuri tätä asiaa takaa.
Hyvää sunnuntai-iltaa sinnepäin :) - tarsiger
mehem kirjoitti:
"Vaara on, että tulkitsemme kaikki vl-tekstit tietyllä (negatiivisella?) tavalla."
Moni PM:n lukija kuitenkin tulkitsee kyseisen kirjoituksen juuri tietyllä tavalla, eli että virallisten käsitysten kyseenalaistaminen on syntiä. Ja monen mielestä tämä tulkinta on positiivinen, koska juuri niinhän asioista pitää raittiisti ajatella! Jos kirjoittaja on tarkoittanut jotakin muuta kuin sitä, hänen sanavalintansa johtavat osan lukijoista harhaan.
Myönnän, etten voi tietää, mitä A.M ajattelee. Periaatteessa pidän jopa mahdollisena, että hän hyväksyy virallisten käsitysten kyseenalaistamisen! Ehkä hän on vain ajatellut, että Päikkäriin kuuluu kirjoittaa tällainen kirjoitus.Oikestaan minusta on aika mukava saivarrella tämän asian tiimoilta :))
Sanoit aiemmin
<
Periaatteessa ei-vl-lehdessä sen viittauskohde jäisikin epäselväksi tai monitulkintaiseksi.
>
Ja sitten
<
Ja monen mielestä tämä tulkinta on positiivinen, koska juuri niinhän asioista pitää raittiisti ajatella!
>
Kirjoitus jätti siis monille tulkinnoille sijaa. Kyse on siis vain lukijan ennakkoasenteesta. Koko saivarteluni on tätä ennakkoasenteen tuomaa tulkintaa vastaan. Varsinkin, jos sitä käytetään tuomitsemaan ko kirjoitus. tarsiger kirjoitti:
Tällää kertaa läpäisit tentin :). Molempien viestiesi sisältö osoitti harvinaista perehtymistä asiaan, mutta ennenkaikkea lauseesi
<
En missään nimessä halua sanoa, että ko. kirjoitus olisi ollut Raamatun vastainen sinänsä.
>
Tiedän, että saivartelen, mutta ajoin juuri tätä asiaa takaa.
Hyvää sunnuntai-iltaa sinnepäin :)Miksi Sinulle on tärkeää, että PM-kirjoitusta ei pidetä Raamatun vastaisena? Eihän se sitä voi ollakaan, jos siinä siteerataan ja selitetään Raamattua.
Monissa, monissa eri hengellisissä ryhmissä tehdään samoin. Sama Raamattu on käytössä ja tulkittavissa. Mutta silti tuskin veeällätkään pitävät niiden kirjoituksia Raamatun mukaisina, vaikka ne eivät olekaan Raamatun vastaisia sinänsä. Tulkinta ja ns. henki on eri.
Tulee mieleeni sellaiset Raamatun asiat kuin sapatin ajankohta, suhtautuminen vereen, huivillisuus seuroissa, naispappeus, palkan ottaminen saarnaamisesta, rahan keräykset seuroissa, arpajaiset. Mitä kaikkea niitä löytyykään?
Niihin kaikkiin löytyy Raamatun tuki! Ne eivät ole siis sinänsä R:n vastaisia. Mutta tuskin allekirjoitat mielessäsi, että ne ovat R:n mukaisia, koska ne eivät ole sen tulkinnan mukaisia, joita olet itse tottunut vl-uskosi ympärille laittamaan.
Minä voisin samalla tavalla kirjoittaa jehovien palstalla. Olen lukenut heidän lehtiään aika paljon. Nekään eivät ole sinänsä R:n vastaisia.
Mutta heidän tulkintansa ei vastaa sitä, miten itse tulkitsen Raamatun ydinsanoman ja sen ympärillä olevan kehän. Minulle heidän tulkintansa on outo ja vieras, vaikka kyseiset paikat olisi suoraan R:sta.
Siellä kirjoituksissa olevat rivien välit eli se heidän tulkintansa aiheuttaa sen, että en tunne sitä omakseni enkä saa siitä sielulleni ruokaa.
Siis se rivien välissä oleva tulkinta, jonka luulen siellä olevan! Se on sitä ennakkoluuloa, josta moitit minua.
Se kohdistuu minulla samalla tavalla muiden ryhmien saarnojen tulkintaan ja kirjoitusten rivien väleihin kuin tuohon vl-kirjoitukseen PM:ssä.
En voi ottaa niistä mitään neutraalisti erilleeen siitä viitekehyksestä, joissa ne ovat. En voi irroittaa entisiä tietoja ja luulojani erilleen ja lukea kirjoituksia ilman ennakkoasenteita. Minä en pysty siihen.
Jos joku tulee jehovien kirjoituksista sanomaan minulle ennakkoluuloistani, niin sekin on ihan totta. Luen sieltä verensiirto- ja -syöntikiellot, vaikka niitä ei siellä siinä kirjoituksessa olisi edes mainittu.
Sitä se "väärä" tietäminen aiheuttaa. Jos en niin tekisi, voisin pitää jehovien kirjoituksia todella raamatun mukaisina, koska sitähän ne ovat. Silti en halua uskoa heikäläisten tulkintaan. Eli minulla on asenne jo valmiiksi päässäni ja värittää lukemaani. Kuten se on valitettavasti myös silloin kun luen Päivämiestä.
----------
Kiitokset arvostelustasi ja toivotuksestasi!- tarsiger
x-vl kirjoitti:
Miksi Sinulle on tärkeää, että PM-kirjoitusta ei pidetä Raamatun vastaisena? Eihän se sitä voi ollakaan, jos siinä siteerataan ja selitetään Raamattua.
Monissa, monissa eri hengellisissä ryhmissä tehdään samoin. Sama Raamattu on käytössä ja tulkittavissa. Mutta silti tuskin veeällätkään pitävät niiden kirjoituksia Raamatun mukaisina, vaikka ne eivät olekaan Raamatun vastaisia sinänsä. Tulkinta ja ns. henki on eri.
Tulee mieleeni sellaiset Raamatun asiat kuin sapatin ajankohta, suhtautuminen vereen, huivillisuus seuroissa, naispappeus, palkan ottaminen saarnaamisesta, rahan keräykset seuroissa, arpajaiset. Mitä kaikkea niitä löytyykään?
Niihin kaikkiin löytyy Raamatun tuki! Ne eivät ole siis sinänsä R:n vastaisia. Mutta tuskin allekirjoitat mielessäsi, että ne ovat R:n mukaisia, koska ne eivät ole sen tulkinnan mukaisia, joita olet itse tottunut vl-uskosi ympärille laittamaan.
Minä voisin samalla tavalla kirjoittaa jehovien palstalla. Olen lukenut heidän lehtiään aika paljon. Nekään eivät ole sinänsä R:n vastaisia.
Mutta heidän tulkintansa ei vastaa sitä, miten itse tulkitsen Raamatun ydinsanoman ja sen ympärillä olevan kehän. Minulle heidän tulkintansa on outo ja vieras, vaikka kyseiset paikat olisi suoraan R:sta.
Siellä kirjoituksissa olevat rivien välit eli se heidän tulkintansa aiheuttaa sen, että en tunne sitä omakseni enkä saa siitä sielulleni ruokaa.
Siis se rivien välissä oleva tulkinta, jonka luulen siellä olevan! Se on sitä ennakkoluuloa, josta moitit minua.
Se kohdistuu minulla samalla tavalla muiden ryhmien saarnojen tulkintaan ja kirjoitusten rivien väleihin kuin tuohon vl-kirjoitukseen PM:ssä.
En voi ottaa niistä mitään neutraalisti erilleeen siitä viitekehyksestä, joissa ne ovat. En voi irroittaa entisiä tietoja ja luulojani erilleen ja lukea kirjoituksia ilman ennakkoasenteita. Minä en pysty siihen.
Jos joku tulee jehovien kirjoituksista sanomaan minulle ennakkoluuloistani, niin sekin on ihan totta. Luen sieltä verensiirto- ja -syöntikiellot, vaikka niitä ei siellä siinä kirjoituksessa olisi edes mainittu.
Sitä se "väärä" tietäminen aiheuttaa. Jos en niin tekisi, voisin pitää jehovien kirjoituksia todella raamatun mukaisina, koska sitähän ne ovat. Silti en halua uskoa heikäläisten tulkintaan. Eli minulla on asenne jo valmiiksi päässäni ja värittää lukemaani. Kuten se on valitettavasti myös silloin kun luen Päivämiestä.
----------
Kiitokset arvostelustasi ja toivotuksestasi!tarkennuspyyntöösi paremmin kuin minä olisin osannut vastata. Sinällään koko kysymys on itselleni hankala ja se ei ole täysin jäsentynyt aivokopassani.
Tuo jehova-esimerkki oli aika selkeä. Mikä on suhtemme muihin uskontoihin? Miten suhtaudumme muiden opetukseen, jos se (osa siitä) on Raamatun mukaista. Tuomitsemmeko sen ilman muuta, koska uskomme se "hapatuksen" aina olevan siinä mukana. Miten omat nenällä olevat lasimme vaikuttavat mielipiteisiimme ja mitä laseja yleensä ottaen kannamme? Minulle ne ehkä ovat vl-lasit, mutta mitkä ne ovat sinulla? Onko kaikilla yleensä ottaen lasit nenällä ja jos ei ole, niin millainen on se ihminen - ekumeeninen, kaiken hyväksyvä, jne?
Siinä kysymyksiä, jotka nousivat kirjoituksesi pohjalta ja joihin minulla ei ole selkeää vastausta ;( tarsiger kirjoitti:
tarkennuspyyntöösi paremmin kuin minä olisin osannut vastata. Sinällään koko kysymys on itselleni hankala ja se ei ole täysin jäsentynyt aivokopassani.
Tuo jehova-esimerkki oli aika selkeä. Mikä on suhtemme muihin uskontoihin? Miten suhtaudumme muiden opetukseen, jos se (osa siitä) on Raamatun mukaista. Tuomitsemmeko sen ilman muuta, koska uskomme se "hapatuksen" aina olevan siinä mukana. Miten omat nenällä olevat lasimme vaikuttavat mielipiteisiimme ja mitä laseja yleensä ottaen kannamme? Minulle ne ehkä ovat vl-lasit, mutta mitkä ne ovat sinulla? Onko kaikilla yleensä ottaen lasit nenällä ja jos ei ole, niin millainen on se ihminen - ekumeeninen, kaiken hyväksyvä, jne?
Siinä kysymyksiä, jotka nousivat kirjoituksesi pohjalta ja joihin minulla ei ole selkeää vastausta ;(Meillä jokaisella on jonkinlaiset silmälasit nenällä näissä hengellisissä asioissa.
Ovathan ne välttämättömät normaaleissa oloissakin. Emme näe samalla tavalla. Emme sittenkään, vaikka meillä ei olisi laseja lainkaan, vaan pärjäisimme luonnollisilla silmillä. Toiset voivat olla vielä värisokeitakin!
Samoin hengenlasit poikkeavat toisistaan. Ymmärtääkseni meillä kenelläkään ei ole absoluuttista näkökykyä Totuuteen.
Vasta tulevaisuudessa Kirkkauden Maassa näemme oikein ja samalla tavalla. Nyt meillä on ihmisen rajallisuus ja puutteellisuus osanamme ja siihen on tyytyminen. "Kuin kuvastimesta..." Ja varmaan aika huonolaatuisesta?
Sinulla ovat vl-lasit? Minulla ovat "vl-lasit toisella värillä". Voi olla, että näen kumpareet ja maaston erot eri tavalla kuin Sinä? Sitä en uskalla sanoa enkä tiedäkään, näetkö paremmin.
Mutta näillä laseilla MINÄ kuljen eteenpäin ja näen riittävän tarkasti! Kuten Sinä omillasi?
Näilla laseilla näen myös ne rivien välit, joissa piilottelee se "hapatus", joka on kunkin ryhmän tai kirkon Raamatun tulkinnassa.
Absoluuttista Raamatun tietämystä ja tulkintaa ei ole kenelläkään! Emme sitä tarvitsekaan. Meille riittää todella vähäinen, vain heikko usko Armoon ja Hengen hedelmänä seuraa Rakkaus. Ei tarvita täysin puhdasta oppia, ei täydellistä uskoa, ei kaikenkattavaa tietämystä! Jos joku sitä edellyttää, vaatii vääriä asioita, ohi Raamatun meneviä ehtoja.
Kerron vielä yhden oman kokemuksen. Kun olin aikoinaan "huomannut" lakihengen vl-seurakunnan julistuksessa ja käytännössä, niin näin sitä henkeä rivien välissä joka paikassa.
En voinut kunnolla kuunnella edes radiojumalanpalveluksia, kun tuntui, että lakia saarnataan sielläkin. Jo tietyn Raamatun paikan lukeminen tuntui lailta! Janosin vain Armoa, Lempeyttä ja Rakkautta.
Kun yksinäisyydessäni kuulin radiosta Armolaulun, niin silloin tajusin ja tunsin, mikä on tärkeintä ja lohduttavinta uskomisessa. Siinä ei ollut rivien välejä, oli vain puhdasta Armon Sanaa. Ei tarvinnut miettiä, mikä oli oikeaa tulkintaa. Se Sanoma riitti sellaisenaan!
- Elämän lapsi
Lutherin kirjoittamaksi olen kuullut seuraavan ajatuksen: "Joka ei ole epäillyt, ei ole uskonutkaan."
Olisiko epäily siis uskon varjo tai uskon "etiäinen"?
Epäilysten anteeksi pyytämisessä on mielestäni kyse siitä, että vajavainen ihminen väliin epäilee, voiko hän sellaisena kelvata Jumalalle; mikä ei ollenkaan tarkoita Jeesuksen ansaitseman lahjavanhurskauden väheksymistä. Minusta siinä on samasta asiasta kyse kuin opetuslasten pyynnössä "Herra lisää meille uskoa!"- tarsiger
Kiitokset viestistäsi.
Jos kirjoittamasi ajatus on todella Lutherin, niin toimimme aika lailla oppi-isämme opetusta vastaan saarnamalla pelkät epäilykset synniksi. Jotenkin tulkitseisin lainaamasi ajatuksen sanoman sellaiseksi, että epäilyksistä täytyy pystyä keskustelemaan ilman syyllisyyttä ja synninpelkoa. Vasta keskustelujen ja pohdinnan kautta usko "avautuu".
Muistan yhden tilaisuuden, jossa keskustelut ajautuivat tarkastelemaan joidenkin (käytännön)asioiden perusteita ja raamatullisuutta. Oikestaan se tyrehtyi alkuunsa toteamukseen, että ne (keskustelut aiheesta) ovat epäilyksiä ja ne saa (pitää?) uskoa vain anteeksi.
- verrattuna meihin
Lutherhan oli hiukan kovaotteisempi kriitikkona verrattuna meihin jotka kritisoimme (sinänsä oikeita asioita!) nimettöminä ja varsin vaisuin sanakääntein
Luther pisti haisemaan. Hän haukkui sen ajan omavanhurskaat isäin perinnessääntöjen vaatijat ja ylläpitäjät sekä väärähenkiset milloin hölmöläisiksi, milloin aaseiksi, milloin pölvästeiksi
heh heh...
ja kaiken kukkuraksi Mara meni naulaamaan (sinänsä oikeat ja raittiit) ajatuksensa sen ajan rauhanyhdistyksen (l. kirkon:O)) oveen
Kyllä siinä taisi sen ajan tiukkapipolla pasmat sotkeutua ja pulssi nousta kun Mara innoissaan ja oikean asian puolesta taistellen pani kritiikkiä hiukan kehiin
No, ilmankos meikäläisiä(kin) sitten mm. "protestanteiksi" kutsutaan
heh heh... - pakkula
Opista ei ole niin kovin tarkkaa tietoa, mutta niin kauan kuin muistan, ovat uskovaiset pyydelleet epäilyksiä anteeksi. Kun ei ole tiedossa nimeltä mainittavaa pois pantavaa, on kuitenkin voitu pyytää anteeksi epäilyksiä. On voitu valitella myös syntisen tuntoisuutta, kiusauksia ynnä muuta. Eivät kiusauksetkaan sinänsä ole syntiä, kyllä niitä silti voi pyydellä anteeksi. Tarkkaan ottaen siinäkin on kuitenkin synti väijymässä. Oli yksi, joka oli kiusattu niinkuin mekin, hänelle ei siinä kuitenkaan tullut syntiä. Me ihmiset olemme kaikki syntiin taipuvaisia. Siitä ne epäilyksetkin tulevat, kunnäkee ja elävästi tuntee sen turmaltuneen luontonsa ja siitä johtuvat heikkoudet. Siinen me tarvitsemme evankeliumin vahvistusta, lohdutusta, tarvitsemme jokainen.
Vaikka emme niikllä sanoilla pyytäisikään, pyydämme vain yleistä synnin päästöä, niinmeile Jumalan valtakunnasta on julistettu kaikki synnit ja kiusaukset anteeksi. Siihen sisältyy paljon enemmän, kuin ne vajavaiset inhimilliset sanat ilmaisevat.
Ku ntunnustamme jonkin yksittäisen synnin, siihenkin julistetaan kaikki synnit anteeksi. Olisi perin turvatonta, jos saisi vin sen synnnin anteksi, jonka on tunnustanut. Jumalan armo sisältä AINA paljon enemmän, kuin meidän hidas ja epäisväinen milemme jaksaa ymmärtää.- pakkula
Jäi pois se epäuskon määritelmä, jonka edelliseen otsikkoon kirjoitin. Epäuskohan on paljon vakavampi asia, kuin epäiluykset. Epäusko on sitä, että ei usko ollenkaan, se on sitä, ettei omista jumalan armoa omalle kohdalleen. Tuomaalla oli epäilyksiä, ei epäuskoa.
- raiteilta (onneksi) pudonnut
Tästäpä tuli mieleeni taannoinen tapaus, kun masentuneena pyytelin apua "ystäviltä", he eivät nähneet muuta kuin _syntisen_ väsyneen äidin, jolle saarnattiin epäilyksen anteeksi. Hoitona hyvä, mutta täysin väärä!!
Että jos jotain opiksi teille sanoisin, älkää tuomitko kaikkea vikaan joutumista synniksi. Mieluummin yrittäkää korjata tilannetta ihan käytännön tasolla. Pelkkä saarnaaminen ei riitä. Minua olisi _paljon_ enemmän auttanut hetken keskustelu, ymmärtäminen uupumuksen alla, lasten hoitaminen, pieni hengähdystauko arjen pyörityksestä. Mutta mitä siis sain, sain vain uskoa väsymyksen tuomat asiat anteeksi, joka ei lohduttanut yhtään!Kuuntelin kerran tosissani suviseuroissa saarnoja. Korviini sattui luettelo synneistä, joihin uskovainen joutuu. Niitä saarnattiin sitten tietysti anteeksi. Ne kolahti varmaan monen sydämelle.
Ensin oli vähäuskoisuutta syntinä. Sitten oli rakastamattomuutta ja kovuutta. Mutta oli myös VÄSYMYSTÄ ja uupumusta. En muista oliko masennusta, mutta ei varmaan kauas mene sekään "synti".
Siinä viitattiin perheen tuomaan huoleen ja työhön. Eli ei ollut kyse uskon alueella olevasta väsymyksestä ja heikko-uskoisuudesta.
Jos ihmisellä on vain 24 tuntia vrk:ssa ja työtä ja vaivaa 25 tuntia, ei ole ihme, jos väsyttää! Onko se syntiä? Minusta se on synnin määritelmän vääristelyä. Jos sinulla on nälkä, onko se syntiä, vaikkei ruokaa olisikaan?
Ei normaalit ihmisen tarpeet lähde hengellisellä hoidolla! Minusta ne menevät joskus iloisesti sekaisin vl-saarnoissa.- raiteilta (onneksi) pudonnut
x-vl kirjoitti:
Kuuntelin kerran tosissani suviseuroissa saarnoja. Korviini sattui luettelo synneistä, joihin uskovainen joutuu. Niitä saarnattiin sitten tietysti anteeksi. Ne kolahti varmaan monen sydämelle.
Ensin oli vähäuskoisuutta syntinä. Sitten oli rakastamattomuutta ja kovuutta. Mutta oli myös VÄSYMYSTÄ ja uupumusta. En muista oliko masennusta, mutta ei varmaan kauas mene sekään "synti".
Siinä viitattiin perheen tuomaan huoleen ja työhön. Eli ei ollut kyse uskon alueella olevasta väsymyksestä ja heikko-uskoisuudesta.
Jos ihmisellä on vain 24 tuntia vrk:ssa ja työtä ja vaivaa 25 tuntia, ei ole ihme, jos väsyttää! Onko se syntiä? Minusta se on synnin määritelmän vääristelyä. Jos sinulla on nälkä, onko se syntiä, vaikkei ruokaa olisikaan?
Ei normaalit ihmisen tarpeet lähde hengellisellä hoidolla! Minusta ne menevät joskus iloisesti sekaisin vl-saarnoissa....ei tarvitse enää niitä saarnoja kuunnella sillä korvalla. "Iloisesti sekaisin"- meiningillä saatte vain pahaa aikaan. Jos joskus huomattaisiin ihminen ihmisenä eikä "uskovaisena" tai (vielä kamalampaa) "ei-uskovaisena", niin luulisin että kannatusluvut joukoissanne lisääntyisi.
Mitä tulee masentuneisuuteen, niin koin aikoinani että "kunnon uskovainen" ei masennu!! On hirvittävä vääryys tuottaa ihmisille tällaista "aivopesua" ja saattaa ihmiset entistä pahempaan ahdinkoon. Mutta niin, jokainen meistä saamme onneksi valita tiemme. Uskohan on jokaisen omakohtainen asia. - pakkula
Ainakin minun kotiseudullani on myös keskusteltu, on haluttu ottaa ja otettukin huomioon erikseen sellainen ilmiöä, jota sanotaan masennukseksi nykyisin. On myös erotettu Jumalan sanan mukaisen synti ja uupuminen ajallisten tehtävien puristuksessa.
Onhan se sinänsä vaikea kaikessa auttaa, mutta ainakin on haluttu ja yritetty auttaa, siis keskustellenkin. Monesti sellaisessa tilanteessa ei tarvita edes sanoja, kunhan on läsnä ja valmis kuuntelemaan. Saattaa jopa liiat sanat kuuntelijan taholta pilatakin tilanteen. Muutamilla ystävällisillä kommenteilla voi rohkaista ystäväänsä, jota on kuuntelemassa.
Mutta on aivan paikallaan tarvittaessa myös kauniita lohdun ja neuvon sanoja sanoa. Toivottavasti ymmärrätte oikein. raiteilta (onneksi) pudonnut kirjoitti:
...ei tarvitse enää niitä saarnoja kuunnella sillä korvalla. "Iloisesti sekaisin"- meiningillä saatte vain pahaa aikaan. Jos joskus huomattaisiin ihminen ihmisenä eikä "uskovaisena" tai (vielä kamalampaa) "ei-uskovaisena", niin luulisin että kannatusluvut joukoissanne lisääntyisi.
Mitä tulee masentuneisuuteen, niin koin aikoinani että "kunnon uskovainen" ei masennu!! On hirvittävä vääryys tuottaa ihmisille tällaista "aivopesua" ja saattaa ihmiset entistä pahempaan ahdinkoon. Mutta niin, jokainen meistä saamme onneksi valita tiemme. Uskohan on jokaisen omakohtainen asia.Minä olen entinen vl. Silti kuuntelen vl-saarnoja joskus perhesyistä, esim. suviseuroissa. Ehkä tarkemmin kuin kunnon veeällät, joille puheet ovat mukavaa "taustamusiikkia".
Ja suosituksena - yksi, mikä tahansa puhe päivässä isossa teltassa!
Minä en oikeasti tykkää siitä, että maalliset ja hengelliset asiat ja tarpeet ovat iloisesti sekaisin.- noin
x-vl kirjoitti:
Minä olen entinen vl. Silti kuuntelen vl-saarnoja joskus perhesyistä, esim. suviseuroissa. Ehkä tarkemmin kuin kunnon veeällät, joille puheet ovat mukavaa "taustamusiikkia".
Ja suosituksena - yksi, mikä tahansa puhe päivässä isossa teltassa!
Minä en oikeasti tykkää siitä, että maalliset ja hengelliset asiat ja tarpeet ovat iloisesti sekaisin.Kyllä nyt menee yli hilseen taas... Siis mitkä asiat on iloisesti sekaisin? En ole koskaan kuullut että joku olisi saarnassaan puhunut masennuksesta tai väsymyksestä syntinä!! tämä on täysin väärä tieto ja sekin täytyy ottaa huomioon, että voi itse syystä tai toisesta käsittää puhujan sanomisia väärin.
Eli... Jos olemme esim. masentuneita niin meitä lohdutetaan tiedolla, että vaikeinakin aikoina meidän on hyvä luottaa taivaan isän johdatukseen. " Hän on luvannut kantaa kaikki meidän taakkamme" siis miten asian muuten voi esittää. ja jos saarnataan epäilykset tässä yhteydessä anteeksi, niin sekin on oikein. Siis jos henkilöstä tuntuu että jumala on hyljännyt, koska tällaisia vaivoja minulle antaa tai onko jumalaa olemassa jne. Epäilyksiä. Jos haluaa uskoa anteeksi nämäkin asiat, niin ne ei ainakaan ole painamassa. Eihän seurapuheessa voi alkaa ruotimaan yksittäisen ihmisen väsymyksiä, varmaan ymmärrätte?
Ja sitten, Mistä tiedät kuka siellä suviseuroissa kuuntelee eniten? Tuntuu erittäin pahalta se, että sanot kuuntelevasi tarkemmin puheita kuin kunnon vl-t,(miten erottelet kunnollisuuden) mutta miksi sana ei sitten avaudu sinulle?? - Uskosa
raiteilta (onneksi) pudonnut kirjoitti:
...ei tarvitse enää niitä saarnoja kuunnella sillä korvalla. "Iloisesti sekaisin"- meiningillä saatte vain pahaa aikaan. Jos joskus huomattaisiin ihminen ihmisenä eikä "uskovaisena" tai (vielä kamalampaa) "ei-uskovaisena", niin luulisin että kannatusluvut joukoissanne lisääntyisi.
Mitä tulee masentuneisuuteen, niin koin aikoinani että "kunnon uskovainen" ei masennu!! On hirvittävä vääryys tuottaa ihmisille tällaista "aivopesua" ja saattaa ihmiset entistä pahempaan ahdinkoon. Mutta niin, jokainen meistä saamme onneksi valita tiemme. Uskohan on jokaisen omakohtainen asia.Valinnan vapaudesta olen Lutherin kanssa samaa mieltä, nimittäin että vapaasti valittu tie vie aina sinne minne liha meitä ohjaa.
Sen sijaan jos tahdomme taivaaseen, niin valinta on uskottava (jätettävä) Jumalan Kaikkivalriaan käsiin.
Varmaa on että ihminen siinä masentuu, jos hänen on hallittava omilla tekemisillään ja valinnoillaan, paitsi ajallinen elämänsä, niin myöskin iankaikkinen elämänsä.
Kyllä siinä silloin lepää ihmisen hennoilla hartioilla täysin mahdoton taakka kannettavaksi. - Uskosa
noin kirjoitti:
Kyllä nyt menee yli hilseen taas... Siis mitkä asiat on iloisesti sekaisin? En ole koskaan kuullut että joku olisi saarnassaan puhunut masennuksesta tai väsymyksestä syntinä!! tämä on täysin väärä tieto ja sekin täytyy ottaa huomioon, että voi itse syystä tai toisesta käsittää puhujan sanomisia väärin.
Eli... Jos olemme esim. masentuneita niin meitä lohdutetaan tiedolla, että vaikeinakin aikoina meidän on hyvä luottaa taivaan isän johdatukseen. " Hän on luvannut kantaa kaikki meidän taakkamme" siis miten asian muuten voi esittää. ja jos saarnataan epäilykset tässä yhteydessä anteeksi, niin sekin on oikein. Siis jos henkilöstä tuntuu että jumala on hyljännyt, koska tällaisia vaivoja minulle antaa tai onko jumalaa olemassa jne. Epäilyksiä. Jos haluaa uskoa anteeksi nämäkin asiat, niin ne ei ainakaan ole painamassa. Eihän seurapuheessa voi alkaa ruotimaan yksittäisen ihmisen väsymyksiä, varmaan ymmärrätte?
Ja sitten, Mistä tiedät kuka siellä suviseuroissa kuuntelee eniten? Tuntuu erittäin pahalta se, että sanot kuuntelevasi tarkemmin puheita kuin kunnon vl-t,(miten erottelet kunnollisuuden) mutta miksi sana ei sitten avaudu sinulle??"...miksi sana ei sitten avaudu sinulle??"
Siis mikä sana ei sinun mielestäsi avaudu hänelle?
Paljon sitä on sellaistakin traditionaalista puhetta kateedereilta, joka ei välttämättä avaudu edes puhujalle itselleenkään. Puhuu vaan sen, mitä hänen on käsketty puhumaan, ettei tule hylätyksi yhteisössään.
Mutta se mikä pitäisi Jumalan sanasta avautua on, että Jeesus Kristus ON TULLUT MAAILMAAN nimenomaan SYNTISIÄ PELASTAMAAN.
Jumala pelastaa syntisen siksi koska hän rakastaa syntistä. Jumala pelastaa syntisen Poikansa Kristuksen ansion tähden, ja YKSIN armosta, ei ansiosta.
Kun tämä sanoma syttyy symessä liekkeihin, niin silloin Sana on avautunut. Silloin Portti taivaaseen on avoin. Sen avasi Jeesus Kristus YKSIN, verisillä käsivarsillaan.
Kiitos sinulle Jeesus!!! noin kirjoitti:
Kyllä nyt menee yli hilseen taas... Siis mitkä asiat on iloisesti sekaisin? En ole koskaan kuullut että joku olisi saarnassaan puhunut masennuksesta tai väsymyksestä syntinä!! tämä on täysin väärä tieto ja sekin täytyy ottaa huomioon, että voi itse syystä tai toisesta käsittää puhujan sanomisia väärin.
Eli... Jos olemme esim. masentuneita niin meitä lohdutetaan tiedolla, että vaikeinakin aikoina meidän on hyvä luottaa taivaan isän johdatukseen. " Hän on luvannut kantaa kaikki meidän taakkamme" siis miten asian muuten voi esittää. ja jos saarnataan epäilykset tässä yhteydessä anteeksi, niin sekin on oikein. Siis jos henkilöstä tuntuu että jumala on hyljännyt, koska tällaisia vaivoja minulle antaa tai onko jumalaa olemassa jne. Epäilyksiä. Jos haluaa uskoa anteeksi nämäkin asiat, niin ne ei ainakaan ole painamassa. Eihän seurapuheessa voi alkaa ruotimaan yksittäisen ihmisen väsymyksiä, varmaan ymmärrätte?
Ja sitten, Mistä tiedät kuka siellä suviseuroissa kuuntelee eniten? Tuntuu erittäin pahalta se, että sanot kuuntelevasi tarkemmin puheita kuin kunnon vl-t,(miten erottelet kunnollisuuden) mutta miksi sana ei sitten avaudu sinulle??Taasko meni kirjoitukseni yli hilseen? Milloin ennen on niin tapahtuntut? Kuka olet?
Ehkä kuuntelen suviksissa saarnoja enemmän kuin monet kunnon veeällät. Tällaisen kuvan olen saanut monista vl-sukulaisista. Itsekin ovat tunnustaneet.
Mutta en sanonut sitä sen vuoksi, että siinä olisi ylpeilyn aihetta. En saa sen vuoksi yhtään enempää hyväksyntää veeällien taholta, vaikka kävisin kuuntelemassa kaikki Suomen siionit läpi kaikkine saarnoineen. Voisiko sen mukamas ottaa ansioksi?
Miksi Sana ei avaudu minulle? Ehkäpä sinulla on siihen hyvä vl-vastaus?- raiteilta (onneksi) pudonnut
Uskosa kirjoitti:
Valinnan vapaudesta olen Lutherin kanssa samaa mieltä, nimittäin että vapaasti valittu tie vie aina sinne minne liha meitä ohjaa.
Sen sijaan jos tahdomme taivaaseen, niin valinta on uskottava (jätettävä) Jumalan Kaikkivalriaan käsiin.
Varmaa on että ihminen siinä masentuu, jos hänen on hallittava omilla tekemisillään ja valinnoillaan, paitsi ajallinen elämänsä, niin myöskin iankaikkinen elämänsä.
Kyllä siinä silloin lepää ihmisen hennoilla hartioilla täysin mahdoton taakka kannettavaksi."Valinnan vapaudesta olen Lutherin kanssa samaa mieltä, nimittäin että vapaasti valittu tie vie aina sinne minne liha meitä ohjaa."
Miten erottelet lihan ja uskon eri tiet? Onko vain vanhoillislestadiolaisuus se ainoa oikea uskon tie, jota täytyy seurata kaikki maallinen unohtaen, synnyttää lapsia joka vuosi, käydä seuroissa joka viikonloppu, leipoa myyjäisiin ja kahvituksiin ilman mukinoita jaksaa tai sitten ei ja rahatilanteeseen katsomatta... tässä vain murto-osa esimerkeistä... Mielestäni, kuten tässä keskustelussakin on käynyt ilmi, että ei ole vain tietty joukko joka pelastuu vaan se usko määrää kuka sinne taivaaseen pääsee. Viimekädessähän valinnan tekee Jumala, emme me. Tarkenna minulle, niin ymmärrän kenties paremmin vastauksesi.
Ihminen masentuu jos hän ei kykene hallitsemaan itseään ja omaa elämäänsä. Osa jopa sekoaa lopullisesti. Eikä kai kukaan toivo pientenlasten vanhemmille moista taakkaa kannettavaksi. Tosin kokemuksiini vedoten voin vain kertoa, että vanhoillislestadiolaisuudessa on unohdettu ihminen kokonaisuutena. Ei kaikki jaksa 15 lasta. Ei kaikki äidit ole samanlaisia puurtajia. Meilläkin on tunteet ja niitä tunteita teidän ei pitäisi koskaan väheksyä ja tuomita synneiksi. Jos tuntee siten, että MIELUUMMIN kuolee kuin synnyttää yhtään lasta, ei se ole oikein. JA tähän lahkonne _pakottaa_. (kärjistin, mutta syystä) Perusteluiksi sanon sen minkä jo tiedätte ilman sanomista, että ehkäisy kaikissa muodoissa on kielletty!!
Kaikesta huolimatta, hyvää alkavaa talvea! - tökeryyttä
x-vl kirjoitti:
Taasko meni kirjoitukseni yli hilseen? Milloin ennen on niin tapahtuntut? Kuka olet?
Ehkä kuuntelen suviksissa saarnoja enemmän kuin monet kunnon veeällät. Tällaisen kuvan olen saanut monista vl-sukulaisista. Itsekin ovat tunnustaneet.
Mutta en sanonut sitä sen vuoksi, että siinä olisi ylpeilyn aihetta. En saa sen vuoksi yhtään enempää hyväksyntää veeällien taholta, vaikka kävisin kuuntelemassa kaikki Suomen siionit läpi kaikkine saarnoineen. Voisiko sen mukamas ottaa ansioksi?
Miksi Sana ei avaudu minulle? Ehkäpä sinulla on siihen hyvä vl-vastaus?Hei, mulla ei todellakaan ollut tarkoitus pahalla tuota asiaa ilmaista. Itse asiassa kirjoitin lopun niin kiireesti, että ajattelinkin jonkun voivan käsittää väärin.
Siis tarkoitin sanan avautumisella tai kuullun vastaanottamisella sitä, että kun sinä kuuntelet, mutta se ei saa sinussa halua palata joukkoomme? Eli olisin halunnut keskustella asiasta kanssasi asiallisesti. Lähinnä siitä miksi olet ex-vl. Eli vaikka kuulee niin ei mitä todennäköisemmin sisäistä. Toivottavasti nyt ymmärrät??
Ja kun kirjoitin että taas meni yli hilseen, tarkoitin yleisesti näitä kirjoituksia täällä. mielestäni jotku kommentit on aivan tuulesta temmattuja. en ole lukenut aiemmin sinun kirjoituksia, joten en voi edes puhua pelkästään sinusta. Käyn tällä palstalla n. puolen vuoden välein, mutta parempi vissiin etsiä muita palstoja.
Täällä ei varmaan monesti mitään rakentavaa synny??
varmaan annoin itsestäni ärsyttävän vaikutelman tms. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitus. Ja tosiaan en aio antaa täällä mitään vl-vastauksia. varmaan myönnät että tuo oli silmät leiskuen annettu piikkaus?
se siitä... tökeryyttä kirjoitti:
Hei, mulla ei todellakaan ollut tarkoitus pahalla tuota asiaa ilmaista. Itse asiassa kirjoitin lopun niin kiireesti, että ajattelinkin jonkun voivan käsittää väärin.
Siis tarkoitin sanan avautumisella tai kuullun vastaanottamisella sitä, että kun sinä kuuntelet, mutta se ei saa sinussa halua palata joukkoomme? Eli olisin halunnut keskustella asiasta kanssasi asiallisesti. Lähinnä siitä miksi olet ex-vl. Eli vaikka kuulee niin ei mitä todennäköisemmin sisäistä. Toivottavasti nyt ymmärrät??
Ja kun kirjoitin että taas meni yli hilseen, tarkoitin yleisesti näitä kirjoituksia täällä. mielestäni jotku kommentit on aivan tuulesta temmattuja. en ole lukenut aiemmin sinun kirjoituksia, joten en voi edes puhua pelkästään sinusta. Käyn tällä palstalla n. puolen vuoden välein, mutta parempi vissiin etsiä muita palstoja.
Täällä ei varmaan monesti mitään rakentavaa synny??
varmaan annoin itsestäni ärsyttävän vaikutelman tms. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitus. Ja tosiaan en aio antaa täällä mitään vl-vastauksia. varmaan myönnät että tuo oli silmät leiskuen annettu piikkaus?
se siitä...Toki myönnän sen, että tietyt vl-ilmaisut tuntuvat minusta melkein riidanhaastolta. Silmäni eivät enää leimua kuten nuorempana, mutta tiettyä terävyyttä tekstissäni en malta estää.
Luulin sinua ns. puskastahuutelijaksi. Ajattelin, että olet lukenut viestejäni ja tiedät taustastani. Sitten on mukava heittää kelju kommentti sivusta!
Erehdyin. Anteeksi!
Minulla on päämääränä sovinnollinen ja rakentava keskustelu. Mutta sille en voi mitään, jos ajatukseni ja käsitykseni koetaan vl-oppirakenteita arvostelevaksi ja purkavaksikin.
Minusta niissä on jotain perusväärää ja se näkyy pahimmillaan siinä, miten aika monet veeällät suhtautuvat meihin ulkopuolisiin. Ehkä karseimmillaan meihin entisiin veeälliin?
Jotenkin on tullut sellainen vaikutelma, että kyllä nipotussynteihin riittää engergiaa, mutta ei sellaisiin asenteisiin, jotka myrkyttävät ihmissuhteita.
Minusta ne ovat niitä jokaisen ihmisen perussyntejä, joihin vl-seurakunnan pitäisi suunnata huomionsa ja "nuhteensa". Mutta jostakin syystä sitä ei tehdä.
Tuntuu kuin vl-oppi jotenkin melkein tukisi sitä sellaisten veeäällien kohdalla, jotka ottavat oman ja oman porukan erinomaisuuden ihan liian tosissaan.
Jo jako uskovaiset / uskottomat tukee sitä. Ja ketä ovat uskovaiset? Vl-uskossa olevat! Muut ovat sitten jumalattomia tai väärävanhurskaita, joilla ei saisi olla mitään tekemistä oikeiden Jumalan lasten kanssa!
Luulin sinunkin ajattelevan niin.
- Heino1
ja kyllä se on ihan oikein. Mutta olen kuullut teidän seuroissa saarnattavan anteeksi kiusauksia ja synninvikoja! Mitä syntejä ne ovat? Kuka niitä kiusauksia tekee ja synninvikoja ja miten niitä tehdään? Synti on Jumalan tahdon rikkomista. On olemassa kahdenlaista syntiä, ensiksi, olemme kaikki tulleet osalliseksi syntiinlankeemuksen seurauksena perisynnistä, jota apostoli kutsuu lihaksi: Gal. 5:16 "Mutta minä sanon vaeltakaat Hengessä, niin ette lihan himoa täytä".
Tämän syntiinlankeemuksen vahingon Jeesus korjasi, ristinkuolemalla ja ylösnousemuksella, eli perisynti ei meitä kadota. Mutta siitä emme myöskään pääse eroon. Room. 7:24 "Minä viheliäinen ihminen; kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista"?
Eli tämä meidän "kuoleman ruumis" osaa kyllä rikkoa Jumalan pyhän tahdon ja näitä rikkomuksia nimitetään tekosynneiksi. Näistä töistä, eli tehdyistä synneistä saa jokainen tuomion: Ilm. 20: 12 "ja kuolleet tuomittiin niistä, mitkä kirjoissa kirjoitetut olivat, töittensä jälkeen". Sentähden minäkin haluan kuulla ja siksi olen uskomassa, että kuulisin viimeisellä tuomiolla: Heino, ei yhtään syntiä, kaikki on sovitettu!
Miten sitten epäilys voisi olla tekosynti? Nuorena poikana luin paljon muutakin kuin raamattua mm. maailman synnystä, alkuräjähdyksestä ja monen suuren ajattelian teorioita ihmisen ja maailman synnystä. Syntyi minun sydämeeni epäilys, entäpä jos nuo suuret viisaat ovatkin oikeassa, jos ei olekaa mitää kuoleman jälkeen?
Usko tulee aivan varmasti kuulosta ja kuulo Jumalan Sanan kautta, niinhän raamattu todistaa. Istuin seuroissa ja kuuntelin, teksti oli tutusta kertomuksesta, keskustelusta Emmauksen tiellä: Luuk. 24:25 " Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaat sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat"! Sana satutti minua, tunsin, tässä on yksi tosi tomppeli! En minä olisi vapaaksi muuten päässyt, kuin parannuksen kautta ja silloin ymmärsin, että kyllä epäilys on tekosynti. - yksivaantässä
epäilyjen kautta voi löytyä usko ja totuus asioihin. Ei niitä ilman epäilevää mieltä löydy. uskokin uudistuu vasta epäilyjen myötä.
psalmin kirjoittajat epäilevät, ja miettivät asioita, joita epäilivät (harkitsivat, pohtivat
ja käyttivät järkeä) Ps 73:16
Kun epäilys vie ahdistukseen asti, silloinkin psalmin kirjoittajat etsivät Herraa (rukoilivat ja
ajattelivat asioita, jotka eiheuttivat epäilyjä) 77:3 -
psalmin kirjoittaja epäilee, mutta psalmissa ei kirjoiteta, että hän olisi pyytänyt epäilyjään syntinä anteeksi:
22:2
Kun psalmin kirjoittajat epäilevät, he käyttävät järkeä ja älyä ja kuuntelevat "mietelauseita",
ts. sanan ulkopuolista tietoa 49:5
73:16 epäilyksissä psalmin kirjoittaja miettii, ts. käyttää järkeä ja pohtii asioita.
Kun Jaakob ja israelilaiset epäilivät, ei heidän täytynyt pyytää epäilyjään synteinä anteeksi.
Raamattu kylläkin kertoo heidän epäuskostaan ja epilyistään jesaja 40:27
Koko Siion epäilee, mutta ei Siionia käsketty pyytämään epäilyjään anteeksi. Sen sijaan
Raamattu kuvaa, että koko Siion epäilee: jesaja 49:14
raamattu on täynnä näitä kohtia, joissa ihmisillä on epäilyjä. Yhdessäkään kohdassa ei kuvata,
että heidän olisi täytynyt pyytää anteeksi epäilyjään.
Raamatun kuvausten perusteella ihmiset ja jopa koko Siion ovat epäileviä.
Jos siis joku epäilee, hän on vain inhimillinen ihminen, eikä hänen epäilynsä ole syntiä.
Jos epäilyt olisivat syntiä, niin kai Jeesus olisi sanonut Tuomakselle, että pyydä epäilysi anteeksi.- toinenvaan
Jeesus Tuomakselle? Kehoitti uskomaan, joten eipä ole saarna muuttunut.
27. Sitte sanoi hän Toomaalle: pistä sormes tänne, ja katso minun käsiäni, ja ojenna tänne kätes, ja pistä minun kylkeeni, ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Joh.20 - yksivaantäältä
toinenvaan kirjoitti:
Jeesus Tuomakselle? Kehoitti uskomaan, joten eipä ole saarna muuttunut.
27. Sitte sanoi hän Toomaalle: pistä sormes tänne, ja katso minun käsiäni, ja ojenna tänne kätes, ja pistä minun kylkeeni, ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Joh.20Niin Jeesus teki ja niin hän meitäkin kohtelee epäilyksissä.
Missä sinä kohtaat Jeesuksen, jotta Hän siten sinulle tekisi?
Sinä kohtaat Jeesuksen sanassa, mietelauselmissa, toisissa ihmisissä, lauluissa, luonnossa jne.
Tuomas on tyypillinen Raamatun kuvaama ihminen: hän on kuten VT:n kuvaamat pyhä miehet. hän epäilee.
Raamattu kertoo siis, että ihmiset ovat sellaisia, että he epäilevät.
Raamattu ei kehoita näissä sadoissa kuvauksissaan näitä ihmisiä tunnustamaan epäilyjään synteinä.
Päinvastoin: raamattu kuvaa epäilyjen kuuluvan ihmiseen. Se on asia, joka ei ihmisestä poistu, niin kauan kun ihminen on ihminen.
raamattu kuvaa tarkasti kymmenissä kohdissa, että Jumala käyttää epäilyä keinona muuttaa ihmisen uskoa. Ihmisen usko kasvaa epäilyissä. Epäilyt ovat kuvatut Jumalan keinoksi kääntää ihmistä oikeampaan uskoon. Epäilyt on myös kuvattu Jumalan keinoksi koetella ihmistä.
Kun Jumala haluaa sinua koetella, kiellätkö Jumalaa koettelemasta sinua ja pyydät syntinä anteeksi Jumalan keinoa koetella sinua?
Luulen Jumalan itkevät surullisena, jos joku ihminen Hänen keinoaan koetella uskoa pitää tätä Jumalan työtä syntinä.
Surullista myös se, että yhdellä jakeella kumoat Raamatun sadat muut jakeet, jotka kertovat tästä asiasta... Se on ristiriitainen tapa lukea Raamattua, kun Raamatulla kumoaa Raamattua. Se on sellainen tapa lukea Raamattua, jota kutsutaan valikoivaksi lukutavaksi: otetaan jae irti sieltä, eikä pohdita sitä Raamatun kokonaisuuden kannalta. - Heino1
uskon perusolemukseen. Hebr. 11:1,6 "Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile. Sillä ilman uskoa on mahdotoin kelvata Jumalalle; sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman, että hän on, ja on niille kostaja, jotka häntä etsivät". Raamatussa on meille annettu uskonesikuvaksi Abraham: Room. 4:20 "Mtta ei hän epäillyt ensinkään Jumalan lupauksesta epäuskolla, vaan oli vahva uskossa ja antoi Jumalalle kunnian".
Uskon perusolemukseen ei kuulu epäilys, epäilys tulee meistä, meidän kehnoudesta. Juuri epäily johti Israelin korpivaelluksen aikana epäuskoon ja jos epäilyksistä ei pääse eroon, niin kyllä se johtaa epäuskoon.
Eikö sitten saa mitään epäillä ja kysenalaistaa? Jos ei saisi, meidät eksytettäisiin kaikki ihmisoppeihin. Kun Paavali saarnaa Ateenassa: Ap. T. 17:11 "Sillä he olivat jalonpaa sukua kuin ne, jotka Tessalonikassa olivat, ja ottivat juuri mielellään sanan vastaan ja tutkivat joka päivä Raamatuita, jos ne niin olisivat". Eli, aina tulee koetella, olenko minä seuraamassa Jeesusta: 1Piet. 2:21 "Sillä sitä varten olette te kutsutut, että Kristus myös kärsi meidän edestämme ja jätti meille esikuvan, että teidän pitää hänen askeleitansa noudattaman".
Kun Paavali neuvoo Timoteusta: 1Tim. 3:15 "Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus". Tätä raamatun kohtaa on paljon käytetty, kun on vaadittu kuuliaisuutta seurakunnalle. Kaksi muuta raamatunpaikkaa ovat: Luk. 10:16 "Joka teitä kuulee, se minua kuulee", ja 1 Tess. 1:6 "Ja te olette meitä ja Herraa seuraamaan ruenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan".
Ei se ole epäilystä, jos tutkii saarnoja ja opetusta, ovatko ne ihmisten ajatuksia vai Pyhän Hengen ilmoitusta. Ensinnäkin kun Paavali kutsuu seurakuntaa "totuuden patsaaksi", ei hän sano, että seurakunta on totuus! Jos seurakunta opettaa ihmiskäskyjä, ei ole syntiä niitä epäillä. Miten se Paavali sanoikaan: Gal. 3:1 "Te hullut Galatalaiset! kuka teidät on vimmannut totuutta uskomasta"? Tulee olla kuuliainen, vain Jumalansanalle ja vain häntä palvella: Room. 6:16 "Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelijoiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi"? - Uskokaa
"...uskokin uudistuu vasta epäilyjen myötä. "
Ei todellakaan uudistu, mutta jos on nöyryyttä kysyä Herralta miksi minä epäilen, niin silloin tuo Jumalan ilmoitus puuttuvasta uskosta (=epäily) voi kyllä koitua siunaukseksi.
Epäily johtuu siitä että ihminen on liian ylpeä ja itseriittoinen luottaakseen Jumalan Sanaan, ottaakseen Kristuksen ansion vaatteen lahjana vastaan.
Hän kyllä köyhäilee ihmisten silmissä ja omassakin mielessään, koska hänen ylpeytensä on naamioitunut hengelliseksi köyhyydeksi.
Hän yrittää räpiköidä taivaaseen osaksi omilla ansioillaan ja voimillaan koska ei voi ottaa armoa vastaan armosta, ja siitä tulee tuo epäily. - Jagelloniga
yksivaantäältä kirjoitti:
Niin Jeesus teki ja niin hän meitäkin kohtelee epäilyksissä.
Missä sinä kohtaat Jeesuksen, jotta Hän siten sinulle tekisi?
Sinä kohtaat Jeesuksen sanassa, mietelauselmissa, toisissa ihmisissä, lauluissa, luonnossa jne.
Tuomas on tyypillinen Raamatun kuvaama ihminen: hän on kuten VT:n kuvaamat pyhä miehet. hän epäilee.
Raamattu kertoo siis, että ihmiset ovat sellaisia, että he epäilevät.
Raamattu ei kehoita näissä sadoissa kuvauksissaan näitä ihmisiä tunnustamaan epäilyjään synteinä.
Päinvastoin: raamattu kuvaa epäilyjen kuuluvan ihmiseen. Se on asia, joka ei ihmisestä poistu, niin kauan kun ihminen on ihminen.
raamattu kuvaa tarkasti kymmenissä kohdissa, että Jumala käyttää epäilyä keinona muuttaa ihmisen uskoa. Ihmisen usko kasvaa epäilyissä. Epäilyt ovat kuvatut Jumalan keinoksi kääntää ihmistä oikeampaan uskoon. Epäilyt on myös kuvattu Jumalan keinoksi koetella ihmistä.
Kun Jumala haluaa sinua koetella, kiellätkö Jumalaa koettelemasta sinua ja pyydät syntinä anteeksi Jumalan keinoa koetella sinua?
Luulen Jumalan itkevät surullisena, jos joku ihminen Hänen keinoaan koetella uskoa pitää tätä Jumalan työtä syntinä.
Surullista myös se, että yhdellä jakeella kumoat Raamatun sadat muut jakeet, jotka kertovat tästä asiasta... Se on ristiriitainen tapa lukea Raamattua, kun Raamatulla kumoaa Raamattua. Se on sellainen tapa lukea Raamattua, jota kutsutaan valikoivaksi lukutavaksi: otetaan jae irti sieltä, eikä pohdita sitä Raamatun kokonaisuuden kannalta.Epäily tulee ihmisen lihasta ja se on syntiä.
Mutta totta kai saatana kiusaa Jeesuksessa pelastettuja sillä tavoin että se valehtelee ja saa ihmisen uskomaan valheitaan.
Mutta se on myöskin merkkinä siitä, että kaikki ei ole Jumala- suhteessa sillä tavoin kun pitäisi olla. Kristus on ainut tie, totuus ja elämä. Liha ei mitään hyödytä, joten askarteleminen oman lihansa pyhitystoimissa
on pelastuksen kannalta hukkaan heitettyä aikaa. - ma_ria
Uskokaa kirjoitti:
"...uskokin uudistuu vasta epäilyjen myötä. "
Ei todellakaan uudistu, mutta jos on nöyryyttä kysyä Herralta miksi minä epäilen, niin silloin tuo Jumalan ilmoitus puuttuvasta uskosta (=epäily) voi kyllä koitua siunaukseksi.
Epäily johtuu siitä että ihminen on liian ylpeä ja itseriittoinen luottaakseen Jumalan Sanaan, ottaakseen Kristuksen ansion vaatteen lahjana vastaan.
Hän kyllä köyhäilee ihmisten silmissä ja omassakin mielessään, koska hänen ylpeytensä on naamioitunut hengelliseksi köyhyydeksi.
Hän yrittää räpiköidä taivaaseen osaksi omilla ansioillaan ja voimillaan koska ei voi ottaa armoa vastaan armosta, ja siitä tulee tuo epäily.jos ei epäile Jumalan sanaa, vaan sen osaksi lisättyjä ihmisääntöjä? Jos uskoo armoon vaan ei sen ehdoksi liitettyihin tekoihin?
- Uskokaa
ma_ria kirjoitti:
jos ei epäile Jumalan sanaa, vaan sen osaksi lisättyjä ihmisääntöjä? Jos uskoo armoon vaan ei sen ehdoksi liitettyihin tekoihin?
Silloinhan ei ole kyseessä epäily ollenkaan.
Epäily tarkoittaa ainoastaan epäilemistä omasta autuudestaan.
Ihmissäännöt ja erilaisten uskonnollisten yhdistyste identiteettiin liittyvät kysymykset ovat vapaata riistaa tässä mielessä. - en sinua
Uskokaa kirjoitti:
"...uskokin uudistuu vasta epäilyjen myötä. "
Ei todellakaan uudistu, mutta jos on nöyryyttä kysyä Herralta miksi minä epäilen, niin silloin tuo Jumalan ilmoitus puuttuvasta uskosta (=epäily) voi kyllä koitua siunaukseksi.
Epäily johtuu siitä että ihminen on liian ylpeä ja itseriittoinen luottaakseen Jumalan Sanaan, ottaakseen Kristuksen ansion vaatteen lahjana vastaan.
Hän kyllä köyhäilee ihmisten silmissä ja omassakin mielessään, koska hänen ylpeytensä on naamioitunut hengelliseksi köyhyydeksi.
Hän yrittää räpiköidä taivaaseen osaksi omilla ansioillaan ja voimillaan koska ei voi ottaa armoa vastaan armosta, ja siitä tulee tuo epäily.raamattu kyllä kuvaa kymmenissä kohdin sitä, miten Jumala käyttää epäilyä koetellakseen ihmisen uskoa. Se on siis Raamatun mukaan Jumalan keino kasvattaa ihmistä ja muuttaa ihmisen uskoa, eikä suinkaan saatanan keino, kuten esität.
uskon siis mieluummin Raamattua ja sen rikasta puhetta, kuin sinun epäraamatullisia näkemyksiäsi. - ma_ria
Uskokaa kirjoitti:
Silloinhan ei ole kyseessä epäily ollenkaan.
Epäily tarkoittaa ainoastaan epäilemistä omasta autuudestaan.
Ihmissäännöt ja erilaisten uskonnollisten yhdistyste identiteettiin liittyvät kysymykset ovat vapaata riistaa tässä mielessä.Tätä minä olen koko ajan tarkoittanut. Olen kanssasi täysin samaa mieltä!!
- Uskokaa
en sinua kirjoitti:
raamattu kyllä kuvaa kymmenissä kohdin sitä, miten Jumala käyttää epäilyä koetellakseen ihmisen uskoa. Se on siis Raamatun mukaan Jumalan keino kasvattaa ihmistä ja muuttaa ihmisen uskoa, eikä suinkaan saatanan keino, kuten esität.
uskon siis mieluummin Raamattua ja sen rikasta puhetta, kuin sinun epäraamatullisia näkemyksiäsi.Luuleto sinä todellakin pelastuvasi tekemällä Kristuksesta valehtelijan?
Mark. 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; ....
*) mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. - Uskokaa
en sinua kirjoitti:
raamattu kyllä kuvaa kymmenissä kohdin sitä, miten Jumala käyttää epäilyä koetellakseen ihmisen uskoa. Se on siis Raamatun mukaan Jumalan keino kasvattaa ihmistä ja muuttaa ihmisen uskoa, eikä suinkaan saatanan keino, kuten esität.
uskon siis mieluummin Raamattua ja sen rikasta puhetta, kuin sinun epäraamatullisia näkemyksiäsi.Jaak. 3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Jaak. 3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. - minävaantäältä
Heino1 kirjoitti:
uskon perusolemukseen. Hebr. 11:1,6 "Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile. Sillä ilman uskoa on mahdotoin kelvata Jumalalle; sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman, että hän on, ja on niille kostaja, jotka häntä etsivät". Raamatussa on meille annettu uskonesikuvaksi Abraham: Room. 4:20 "Mtta ei hän epäillyt ensinkään Jumalan lupauksesta epäuskolla, vaan oli vahva uskossa ja antoi Jumalalle kunnian".
Uskon perusolemukseen ei kuulu epäilys, epäilys tulee meistä, meidän kehnoudesta. Juuri epäily johti Israelin korpivaelluksen aikana epäuskoon ja jos epäilyksistä ei pääse eroon, niin kyllä se johtaa epäuskoon.
Eikö sitten saa mitään epäillä ja kysenalaistaa? Jos ei saisi, meidät eksytettäisiin kaikki ihmisoppeihin. Kun Paavali saarnaa Ateenassa: Ap. T. 17:11 "Sillä he olivat jalonpaa sukua kuin ne, jotka Tessalonikassa olivat, ja ottivat juuri mielellään sanan vastaan ja tutkivat joka päivä Raamatuita, jos ne niin olisivat". Eli, aina tulee koetella, olenko minä seuraamassa Jeesusta: 1Piet. 2:21 "Sillä sitä varten olette te kutsutut, että Kristus myös kärsi meidän edestämme ja jätti meille esikuvan, että teidän pitää hänen askeleitansa noudattaman".
Kun Paavali neuvoo Timoteusta: 1Tim. 3:15 "Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus". Tätä raamatun kohtaa on paljon käytetty, kun on vaadittu kuuliaisuutta seurakunnalle. Kaksi muuta raamatunpaikkaa ovat: Luk. 10:16 "Joka teitä kuulee, se minua kuulee", ja 1 Tess. 1:6 "Ja te olette meitä ja Herraa seuraamaan ruenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan".
Ei se ole epäilystä, jos tutkii saarnoja ja opetusta, ovatko ne ihmisten ajatuksia vai Pyhän Hengen ilmoitusta. Ensinnäkin kun Paavali kutsuu seurakuntaa "totuuden patsaaksi", ei hän sano, että seurakunta on totuus! Jos seurakunta opettaa ihmiskäskyjä, ei ole syntiä niitä epäillä. Miten se Paavali sanoikaan: Gal. 3:1 "Te hullut Galatalaiset! kuka teidät on vimmannut totuutta uskomasta"? Tulee olla kuuliainen, vain Jumalansanalle ja vain häntä palvella: Room. 6:16 "Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelijoiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi"?Epäilys ja usko. Onneksi jo muinaiset profeetat kipuilivat tämän ongelman kanssa. Jesajan aikana ihmiset tuskaisina totesivat: ”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä” (Jes 40:27). Profeetta Habakuk valitti: ”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ’Väkivaltaa!’ ja sinä et auta? Minkä tähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota?” (Hab 1:2-3, KR38).
Jeremia kysyy: ”Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa?” (Jer 12:1). Hän oli vaivattu siitä, etteivät asiat menneet niin kuin hänen mielestä niiden olisi pitänyt mennä. Miten tässä on nyt näin käynyt! Mutta hän jatkaa: ”Kuitenkin, Herra, taivun siihen, että Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen” (Jer 12:3).
Oikeastaan koko Jobin kirja painiskelee tämän ongelman kimpussa: Miksi Jumala antaa lapsensa joutua niin yllättäen sanomattoman raskaitten elämänkohtaloiden musertamaksi? Myös Psalmin 73:n rukoilija tuntee tämän ongelman: ”Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia” (73:3-4) ”Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu” (Ps 73:13-14).
Kysyin joku vuosi sitten eräältä lähetystyöntekijältä, miten Herra on sinua auttanut. Hän oli joutunut erittäin syvän masennuksen valtaan ja koki jotain siitä mistä Dostojevski sanoi: "Minä en tunnusta uskoani Jeesukseen Kristukseen lapsen lailla. Minun 'hoosiannani' on syntynyt epäilyksen tulessa". Se tuli voi olla kauhea.
Tämä ystäväni kertoi: Oli mitä vaikein masennuksen vaihe, ei näkynyt missään valonpilkahdustakaan moneen viikkoon ja tuntui siltä, että kaikki mahdollisuuteeni pelastua olivat menneet. Mistään ei löytynyt apua, ei läheisiltä eikä ystäviltä.
Lopulta se ainoa, mikä auttoi ja nosti masennuksen kuopasta oli pari katkelmaa Raamatusta. Toinen kohti oli katkelma Miika 7:stä: Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen. Ystäväni kertoi, että hän otti tämän Herran lupauksen aivan kirjaimellisesti ja suorastaan matemaattisesti ilman mitään tunteita: Voin siis Jumalan lapsena langeta, Raamattu ottaa sen huomioon. Siinä ei ole siis mitään täysin yllättävää. Mutta yhtä lailla Raamattu vakuuttaa, että olenpa langennut mihin tahansa ja miten tahansa, minä voi aina myös nousta: ”Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen.”
Toinen kohta oli Psalmista 42:6: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.” Jälleen täysin matemaattista päättelyä. Tulee aika jolloin tämän päivän pimeys on poissa ja sydämestäni kykenen kiittämään häntä häneltä saamastani avusta. Vain sana rohkaisi. Vain sanan tukemana kestin. Hän totesi kuinka tärkeää onkaan, että olemme opetelleet ulkoa Raamattua. Silloin Pyhällä Hengellä on käytettävänä meidän muistissamme Jumalan sanaa.
Meillä ihmisinä ei olekaan mitään suoranaista, välitöntä, Raamatun sanan ohittavaa tai ylittävää yhteyttä Herraan. Jumala pitäessään yhteyttä meihin käyttää aina antamaansa sanaa välikappaleenaan. Olemme Raamatussa olevan ilmoituksen sanan varassa ja kohtaamme Jumalan näissä aistein havaittavassa, ulkoisissa, kuulluissa, puhutuissa, luetuissa tai kirjoitetuissa sanoissa.
"Et saa uskoa ennen kuin sinulla on Jumalan sana etkä sitä enempää. Uskon olemus ja luonne näet on sellainen, että se perustuu ja jää Jumalan sanaan. Siellä missä ei ole Jumalan sanaa ei voi eikä saakaan olla mitään uskoa. Hän ei ole milloinkaan vaatinut uskomaan mitään tekoaan ilman sanaa" (Luther).
"Jumala on jättänyt meille maan päällä kestettäväksi paljon onnettomuutta eikä sen ohessa muuta lohdutusta kuin pyhän sanansa, niin kuin Kristus onkin meille sanonut: Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minussa rauha. Se, joka siis tahtoo taipua siihen, että Jumalan valtakunta tulisi häneen ja Jumalan tahto tapahtuisi, älköön juoksennelko sinne tänne älköönkä vain hakeko oikotietä. Ei asia siitä muuksi muutu: Jumalan tahto tapahtuu, kun sinun tahtosi ei tapahdu, toisin sanoen, kuta enemmän sinulla on vastoinkäymisiä, sitä enemmän tapahtuu Jumalan tahto, varsinkin kuolemassa. Se on jo päätetty, eikä sitä voi kukaan muuttaa, että maailmassa on ahdistus, mutta Kristus on meidän rauhamme.
Tässä ahdistuksessa erottuvat toisistaan pahat ja hyvät. Pahat, jotka lankeavat pian armosta ja jo alkaneesta Jumalan valtakunnasta. Eivät ymmärrä Jumalan tahtoa, eivät tiedä, miksi hyväksi tällainen ahdistus on, eivätkä sitäkään, miten menetellä siinä. Siksi he palaavat takaisin omaan tahtoonsa ja heittävät jälleen armon luotaan, aivan kuin huono vatsa, joka ei siedä ruokaa. Toiset lankeavat kärsimättömyyteen, sadattelevat, kiroilevat, herjaavat ja raivostuvat peräti täydellisesti. Toiset juoksevat sinne tänne, etsivät ihmisiltä lohdutusta ja neuvoa, jotta vain pääsisivät onnettomuudestaan ja voittaisivat, ja masentaisivat vastustajansa ja lyhyesti sanoen olisivat omia auttajiaan ja lunastajiaan, eivätkä odota, että Jumala päästäisi heidät heidän rististään" (Luther).
Kun vilpitön rukoilija tutkistelee itseään Raamatun mukaan, huomaa hän pian, että juuri usko puuttuu hänen rukouksestaan. Jaakobin kirje sanoo, että hänen on rukoiltava uskoen ollenkaan epäilemättä. Mutta hänen laitansa on aivan päinvastoin. Hän epäilee ennen rukoustaan, epäilee rukoillessaan ja epäilee rukoiltuaankin. Niinpä niin, minä se vasta olen meren aallon kaltainen, epäilyksen tuulet ajavat ja heittelevät sinne ja tänne. Juuri minuahan Raamattu kuvaa puhuessaan ihmisestä, joka on ”kaksimielinen ja epävakaa kaikilla tiellään”.
Tällainen ihminen on hädässä, on avuton ja rukoilee ja huomaa, ettei saa mitä rukoilee, vaikka kuinka usein rukoilee ja huutaa Jumalan puoleen hädässään sekä itsensä että omiensa edestä. Hän kokee, että hänen rukouksensa ovat tulleet tuomituksi: Jumala ei voi kuulla häntä, sillä hän ei rukoile uskoen. Hän rukoilee epäillen. Oi, miten epäily voikaan tunkeutua ihan joka ainoaan rukoukseen! Siksi alkaa arkailla kaikkea rukousta ja pelätä sitä, että juuri rukoilemalla rikkookin Jumalaa vastaan.
Epäilevä ystävä sinun laitasi ei ole niin huonosti kuin luulet. Sinulla on enemmän uskoa kuin aavistatkaan. Sinulla on kyllin uskoa, koska rukoilet ja jopa kyllin tullaksesi kuulluksi.
Uskohan on siitä kummallinen kapine, että se usein piiloutuu, niin ettemme näe emmekä löydä sitä. Ja kuitenkin se on olemassa ja osoittaa aivan määrättyjä ja selviä elonmerkkejä.
Sitä epäilyksen ja sisäisen epävarmuuden tilaa, jossa olet usein alkanut ja lopettanut rukouksesi, olet sanonut epäuskoksi. Mutta se johtuu käsitteiden sekaannuksesta, joka paha kyllä on varsin yleinen, mutta silti vaarallinen rukouselämällemme.
Epäusko on aivan toista kuin epäilys. Epäusko on tahdon ominaisuus, ja siihen sisältyy, että ihminen ei tahdo uskoa, ts. ei tahdo nähdä hätäänsä eikä mennä Jeesuksen luo, ei tunnustaa avuttomuuttaan, ei puhua vilpittömästi ja luottavasti hänelle synnistään ja hädästään.
Epäilys sitä vastoin on kärsimys, kipu, heikkous, joka aika ajoin valtaa uskon. Sitä voisi sen vuoksi sanoa uskonhädäksi, uskon kärsimykseksi, uskon kivuksi, uskonahdistukseksi.
Tämä uskonsairaus voi olla milloin tuskallinen, milloin tuskattomampi, milloin pitkä, milloin lyhempi, aivan niin kuin muutkin sairaudet. Mutta jos suostumme näkemään sen kärsimykseksi, joka pannaan kannettavaksemme, silloin siltä katkeaa sen ahdistusta ja hämmennystä aiheuttava kärki.
Kaikkinainen kärsimys, joka tulee kannettavaksemme, tulee palvella meidän hyväämme. Niinpä uskonkärsimyskin. Se ei ole siis vaarallinen, niin kuin se meistä monesti tuntuu olevan. Se ei vaaranna uskoamme eikä rukoustamme. Sehän vain tekee meidät avuttomiksi. Ja kuten jo äsken huomasimme avuttomuus on rukousta kannattava sieluntila ja sen käyttövoima. Siksi ei mikään niin edistä rukouselämäämme kuin tämä avuttomuuden kokeminen.
Kun juttelin epäilyksen ja epäuskon asioista, niin viisaampi kertoi minulle, että luehan
ajatuksella näitä rovasti Peltolan sanoja. Nämä yllä olevat vain olivat pieniä copypastetuksia
hänen tekstistään. Hän on kirjoittanut asiasta paljon enemmänkin, kuten moni muukin.
Minä uskon, auta epäuskoani = ihminen on epäuskoinen tai epäilevä, eikä ihmisellä
voi olla täyttä varmuutta kaikesta. Jumala on se joka auttaa meitä, sillä sellaisiksi, ihmisiksi,
Hän on meidät luonut.
raamattu kuvaa kymmenissä paikoissa, miten Jumala koettelee epäilysten ja epäuskon avulla ihmisiä, ja kasvattaa ihmisiä ihmisinä ja uskossaan niissä prosesseissa. Epäilyksen lähde ei siis Raamatun mukaan todellakaan ole aina sielunvihollinen, vaan yleensä lähtenä on se inhimillisyys, jonka Jumala luomistyössään ihmisille antoi, kun ei luonut heitä jumalaolennoiksi. Ja usein se lähde, on itse Jumala. - suoranainen helmi
minävaantäältä kirjoitti:
Epäilys ja usko. Onneksi jo muinaiset profeetat kipuilivat tämän ongelman kanssa. Jesajan aikana ihmiset tuskaisina totesivat: ”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä” (Jes 40:27). Profeetta Habakuk valitti: ”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ’Väkivaltaa!’ ja sinä et auta? Minkä tähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota?” (Hab 1:2-3, KR38).
Jeremia kysyy: ”Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa?” (Jer 12:1). Hän oli vaivattu siitä, etteivät asiat menneet niin kuin hänen mielestä niiden olisi pitänyt mennä. Miten tässä on nyt näin käynyt! Mutta hän jatkaa: ”Kuitenkin, Herra, taivun siihen, että Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen” (Jer 12:3).
Oikeastaan koko Jobin kirja painiskelee tämän ongelman kimpussa: Miksi Jumala antaa lapsensa joutua niin yllättäen sanomattoman raskaitten elämänkohtaloiden musertamaksi? Myös Psalmin 73:n rukoilija tuntee tämän ongelman: ”Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia” (73:3-4) ”Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu” (Ps 73:13-14).
Kysyin joku vuosi sitten eräältä lähetystyöntekijältä, miten Herra on sinua auttanut. Hän oli joutunut erittäin syvän masennuksen valtaan ja koki jotain siitä mistä Dostojevski sanoi: "Minä en tunnusta uskoani Jeesukseen Kristukseen lapsen lailla. Minun 'hoosiannani' on syntynyt epäilyksen tulessa". Se tuli voi olla kauhea.
Tämä ystäväni kertoi: Oli mitä vaikein masennuksen vaihe, ei näkynyt missään valonpilkahdustakaan moneen viikkoon ja tuntui siltä, että kaikki mahdollisuuteeni pelastua olivat menneet. Mistään ei löytynyt apua, ei läheisiltä eikä ystäviltä.
Lopulta se ainoa, mikä auttoi ja nosti masennuksen kuopasta oli pari katkelmaa Raamatusta. Toinen kohti oli katkelma Miika 7:stä: Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen. Ystäväni kertoi, että hän otti tämän Herran lupauksen aivan kirjaimellisesti ja suorastaan matemaattisesti ilman mitään tunteita: Voin siis Jumalan lapsena langeta, Raamattu ottaa sen huomioon. Siinä ei ole siis mitään täysin yllättävää. Mutta yhtä lailla Raamattu vakuuttaa, että olenpa langennut mihin tahansa ja miten tahansa, minä voi aina myös nousta: ”Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen.”
Toinen kohta oli Psalmista 42:6: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.” Jälleen täysin matemaattista päättelyä. Tulee aika jolloin tämän päivän pimeys on poissa ja sydämestäni kykenen kiittämään häntä häneltä saamastani avusta. Vain sana rohkaisi. Vain sanan tukemana kestin. Hän totesi kuinka tärkeää onkaan, että olemme opetelleet ulkoa Raamattua. Silloin Pyhällä Hengellä on käytettävänä meidän muistissamme Jumalan sanaa.
Meillä ihmisinä ei olekaan mitään suoranaista, välitöntä, Raamatun sanan ohittavaa tai ylittävää yhteyttä Herraan. Jumala pitäessään yhteyttä meihin käyttää aina antamaansa sanaa välikappaleenaan. Olemme Raamatussa olevan ilmoituksen sanan varassa ja kohtaamme Jumalan näissä aistein havaittavassa, ulkoisissa, kuulluissa, puhutuissa, luetuissa tai kirjoitetuissa sanoissa.
"Et saa uskoa ennen kuin sinulla on Jumalan sana etkä sitä enempää. Uskon olemus ja luonne näet on sellainen, että se perustuu ja jää Jumalan sanaan. Siellä missä ei ole Jumalan sanaa ei voi eikä saakaan olla mitään uskoa. Hän ei ole milloinkaan vaatinut uskomaan mitään tekoaan ilman sanaa" (Luther).
"Jumala on jättänyt meille maan päällä kestettäväksi paljon onnettomuutta eikä sen ohessa muuta lohdutusta kuin pyhän sanansa, niin kuin Kristus onkin meille sanonut: Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minussa rauha. Se, joka siis tahtoo taipua siihen, että Jumalan valtakunta tulisi häneen ja Jumalan tahto tapahtuisi, älköön juoksennelko sinne tänne älköönkä vain hakeko oikotietä. Ei asia siitä muuksi muutu: Jumalan tahto tapahtuu, kun sinun tahtosi ei tapahdu, toisin sanoen, kuta enemmän sinulla on vastoinkäymisiä, sitä enemmän tapahtuu Jumalan tahto, varsinkin kuolemassa. Se on jo päätetty, eikä sitä voi kukaan muuttaa, että maailmassa on ahdistus, mutta Kristus on meidän rauhamme.
Tässä ahdistuksessa erottuvat toisistaan pahat ja hyvät. Pahat, jotka lankeavat pian armosta ja jo alkaneesta Jumalan valtakunnasta. Eivät ymmärrä Jumalan tahtoa, eivät tiedä, miksi hyväksi tällainen ahdistus on, eivätkä sitäkään, miten menetellä siinä. Siksi he palaavat takaisin omaan tahtoonsa ja heittävät jälleen armon luotaan, aivan kuin huono vatsa, joka ei siedä ruokaa. Toiset lankeavat kärsimättömyyteen, sadattelevat, kiroilevat, herjaavat ja raivostuvat peräti täydellisesti. Toiset juoksevat sinne tänne, etsivät ihmisiltä lohdutusta ja neuvoa, jotta vain pääsisivät onnettomuudestaan ja voittaisivat, ja masentaisivat vastustajansa ja lyhyesti sanoen olisivat omia auttajiaan ja lunastajiaan, eivätkä odota, että Jumala päästäisi heidät heidän rististään" (Luther).
Kun vilpitön rukoilija tutkistelee itseään Raamatun mukaan, huomaa hän pian, että juuri usko puuttuu hänen rukouksestaan. Jaakobin kirje sanoo, että hänen on rukoiltava uskoen ollenkaan epäilemättä. Mutta hänen laitansa on aivan päinvastoin. Hän epäilee ennen rukoustaan, epäilee rukoillessaan ja epäilee rukoiltuaankin. Niinpä niin, minä se vasta olen meren aallon kaltainen, epäilyksen tuulet ajavat ja heittelevät sinne ja tänne. Juuri minuahan Raamattu kuvaa puhuessaan ihmisestä, joka on ”kaksimielinen ja epävakaa kaikilla tiellään”.
Tällainen ihminen on hädässä, on avuton ja rukoilee ja huomaa, ettei saa mitä rukoilee, vaikka kuinka usein rukoilee ja huutaa Jumalan puoleen hädässään sekä itsensä että omiensa edestä. Hän kokee, että hänen rukouksensa ovat tulleet tuomituksi: Jumala ei voi kuulla häntä, sillä hän ei rukoile uskoen. Hän rukoilee epäillen. Oi, miten epäily voikaan tunkeutua ihan joka ainoaan rukoukseen! Siksi alkaa arkailla kaikkea rukousta ja pelätä sitä, että juuri rukoilemalla rikkookin Jumalaa vastaan.
Epäilevä ystävä sinun laitasi ei ole niin huonosti kuin luulet. Sinulla on enemmän uskoa kuin aavistatkaan. Sinulla on kyllin uskoa, koska rukoilet ja jopa kyllin tullaksesi kuulluksi.
Uskohan on siitä kummallinen kapine, että se usein piiloutuu, niin ettemme näe emmekä löydä sitä. Ja kuitenkin se on olemassa ja osoittaa aivan määrättyjä ja selviä elonmerkkejä.
Sitä epäilyksen ja sisäisen epävarmuuden tilaa, jossa olet usein alkanut ja lopettanut rukouksesi, olet sanonut epäuskoksi. Mutta se johtuu käsitteiden sekaannuksesta, joka paha kyllä on varsin yleinen, mutta silti vaarallinen rukouselämällemme.
Epäusko on aivan toista kuin epäilys. Epäusko on tahdon ominaisuus, ja siihen sisältyy, että ihminen ei tahdo uskoa, ts. ei tahdo nähdä hätäänsä eikä mennä Jeesuksen luo, ei tunnustaa avuttomuuttaan, ei puhua vilpittömästi ja luottavasti hänelle synnistään ja hädästään.
Epäilys sitä vastoin on kärsimys, kipu, heikkous, joka aika ajoin valtaa uskon. Sitä voisi sen vuoksi sanoa uskonhädäksi, uskon kärsimykseksi, uskon kivuksi, uskonahdistukseksi.
Tämä uskonsairaus voi olla milloin tuskallinen, milloin tuskattomampi, milloin pitkä, milloin lyhempi, aivan niin kuin muutkin sairaudet. Mutta jos suostumme näkemään sen kärsimykseksi, joka pannaan kannettavaksemme, silloin siltä katkeaa sen ahdistusta ja hämmennystä aiheuttava kärki.
Kaikkinainen kärsimys, joka tulee kannettavaksemme, tulee palvella meidän hyväämme. Niinpä uskonkärsimyskin. Se ei ole siis vaarallinen, niin kuin se meistä monesti tuntuu olevan. Se ei vaaranna uskoamme eikä rukoustamme. Sehän vain tekee meidät avuttomiksi. Ja kuten jo äsken huomasimme avuttomuus on rukousta kannattava sieluntila ja sen käyttövoima. Siksi ei mikään niin edistä rukouselämäämme kuin tämä avuttomuuden kokeminen.
Kun juttelin epäilyksen ja epäuskon asioista, niin viisaampi kertoi minulle, että luehan
ajatuksella näitä rovasti Peltolan sanoja. Nämä yllä olevat vain olivat pieniä copypastetuksia
hänen tekstistään. Hän on kirjoittanut asiasta paljon enemmänkin, kuten moni muukin.
Minä uskon, auta epäuskoani = ihminen on epäuskoinen tai epäilevä, eikä ihmisellä
voi olla täyttä varmuutta kaikesta. Jumala on se joka auttaa meitä, sillä sellaisiksi, ihmisiksi,
Hän on meidät luonut.
raamattu kuvaa kymmenissä paikoissa, miten Jumala koettelee epäilysten ja epäuskon avulla ihmisiä, ja kasvattaa ihmisiä ihmisinä ja uskossaan niissä prosesseissa. Epäilyksen lähde ei siis Raamatun mukaan todellakaan ole aina sielunvihollinen, vaan yleensä lähtenä on se inhimillisyys, jonka Jumala luomistyössään ihmisille antoi, kun ei luonut heitä jumalaolennoiksi. Ja usein se lähde, on itse Jumala.miten osasitkaan kirjoittaa noin hyvin?
- pätkiksi
suoranainen helmi kirjoitti:
miten osasitkaan kirjoittaa noin hyvin?
Ne on rovasti Peltolan saarnaa. Siellä loppupuolella ilmoitetaan se, että ne on pätkiä rovasti Peltolan saarnasta.
- toinenvaan
yksivaantäältä kirjoitti:
Niin Jeesus teki ja niin hän meitäkin kohtelee epäilyksissä.
Missä sinä kohtaat Jeesuksen, jotta Hän siten sinulle tekisi?
Sinä kohtaat Jeesuksen sanassa, mietelauselmissa, toisissa ihmisissä, lauluissa, luonnossa jne.
Tuomas on tyypillinen Raamatun kuvaama ihminen: hän on kuten VT:n kuvaamat pyhä miehet. hän epäilee.
Raamattu kertoo siis, että ihmiset ovat sellaisia, että he epäilevät.
Raamattu ei kehoita näissä sadoissa kuvauksissaan näitä ihmisiä tunnustamaan epäilyjään synteinä.
Päinvastoin: raamattu kuvaa epäilyjen kuuluvan ihmiseen. Se on asia, joka ei ihmisestä poistu, niin kauan kun ihminen on ihminen.
raamattu kuvaa tarkasti kymmenissä kohdissa, että Jumala käyttää epäilyä keinona muuttaa ihmisen uskoa. Ihmisen usko kasvaa epäilyissä. Epäilyt ovat kuvatut Jumalan keinoksi kääntää ihmistä oikeampaan uskoon. Epäilyt on myös kuvattu Jumalan keinoksi koetella ihmistä.
Kun Jumala haluaa sinua koetella, kiellätkö Jumalaa koettelemasta sinua ja pyydät syntinä anteeksi Jumalan keinoa koetella sinua?
Luulen Jumalan itkevät surullisena, jos joku ihminen Hänen keinoaan koetella uskoa pitää tätä Jumalan työtä syntinä.
Surullista myös se, että yhdellä jakeella kumoat Raamatun sadat muut jakeet, jotka kertovat tästä asiasta... Se on ristiriitainen tapa lukea Raamattua, kun Raamatulla kumoaa Raamattua. Se on sellainen tapa lukea Raamattua, jota kutsutaan valikoivaksi lukutavaksi: otetaan jae irti sieltä, eikä pohdita sitä Raamatun kokonaisuuden kannalta."Surullista myös se, että yhdellä jakeella kumoat Raamatun sadat muut jakeet, jotka kertovat tästä asiasta... Se on ristiriitainen tapa lukea Raamattua, kun Raamatulla kumoaa Raamattua. Se on sellainen tapa lukea Raamattua, jota kutsutaan valikoivaksi lukutavaksi: otetaan jae irti sieltä, eikä pohdita sitä Raamatun kokonaisuuden kannalta."
kumota enkä kumonnut mitään Raamatun satoja jakeita. Kerroin vain mitä Jeesus sanoi epäilevälle Tuomaalle ja totesin, että ei Jumalan valtakunnan saarna ole muuttunut miksikään: samalla tavalla saarnataan tänäkin päivänä epäileville uskoa. Eikös se ole oikeaa saarnaa? Uskonsaarnaa käskettiin viemään yhtä lailla epäilevälle Johannes Kastajalle vankilaan.
On huomattava myös ero siinä, milloin epäillään Jumalan sanaa, saarnaa ja ilmoituksia ja milloin epäillään omaa uskoa ja sen voimaa. - Pitäisikö hankkia oma elämä
minävaantäältä kirjoitti:
Epäilys ja usko. Onneksi jo muinaiset profeetat kipuilivat tämän ongelman kanssa. Jesajan aikana ihmiset tuskaisina totesivat: ”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä” (Jes 40:27). Profeetta Habakuk valitti: ”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ’Väkivaltaa!’ ja sinä et auta? Minkä tähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota?” (Hab 1:2-3, KR38).
Jeremia kysyy: ”Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa?” (Jer 12:1). Hän oli vaivattu siitä, etteivät asiat menneet niin kuin hänen mielestä niiden olisi pitänyt mennä. Miten tässä on nyt näin käynyt! Mutta hän jatkaa: ”Kuitenkin, Herra, taivun siihen, että Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen” (Jer 12:3).
Oikeastaan koko Jobin kirja painiskelee tämän ongelman kimpussa: Miksi Jumala antaa lapsensa joutua niin yllättäen sanomattoman raskaitten elämänkohtaloiden musertamaksi? Myös Psalmin 73:n rukoilija tuntee tämän ongelman: ”Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia” (73:3-4) ”Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu” (Ps 73:13-14).
Kysyin joku vuosi sitten eräältä lähetystyöntekijältä, miten Herra on sinua auttanut. Hän oli joutunut erittäin syvän masennuksen valtaan ja koki jotain siitä mistä Dostojevski sanoi: "Minä en tunnusta uskoani Jeesukseen Kristukseen lapsen lailla. Minun 'hoosiannani' on syntynyt epäilyksen tulessa". Se tuli voi olla kauhea.
Tämä ystäväni kertoi: Oli mitä vaikein masennuksen vaihe, ei näkynyt missään valonpilkahdustakaan moneen viikkoon ja tuntui siltä, että kaikki mahdollisuuteeni pelastua olivat menneet. Mistään ei löytynyt apua, ei läheisiltä eikä ystäviltä.
Lopulta se ainoa, mikä auttoi ja nosti masennuksen kuopasta oli pari katkelmaa Raamatusta. Toinen kohti oli katkelma Miika 7:stä: Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen. Ystäväni kertoi, että hän otti tämän Herran lupauksen aivan kirjaimellisesti ja suorastaan matemaattisesti ilman mitään tunteita: Voin siis Jumalan lapsena langeta, Raamattu ottaa sen huomioon. Siinä ei ole siis mitään täysin yllättävää. Mutta yhtä lailla Raamattu vakuuttaa, että olenpa langennut mihin tahansa ja miten tahansa, minä voi aina myös nousta: ”Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen.”
Toinen kohta oli Psalmista 42:6: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.” Jälleen täysin matemaattista päättelyä. Tulee aika jolloin tämän päivän pimeys on poissa ja sydämestäni kykenen kiittämään häntä häneltä saamastani avusta. Vain sana rohkaisi. Vain sanan tukemana kestin. Hän totesi kuinka tärkeää onkaan, että olemme opetelleet ulkoa Raamattua. Silloin Pyhällä Hengellä on käytettävänä meidän muistissamme Jumalan sanaa.
Meillä ihmisinä ei olekaan mitään suoranaista, välitöntä, Raamatun sanan ohittavaa tai ylittävää yhteyttä Herraan. Jumala pitäessään yhteyttä meihin käyttää aina antamaansa sanaa välikappaleenaan. Olemme Raamatussa olevan ilmoituksen sanan varassa ja kohtaamme Jumalan näissä aistein havaittavassa, ulkoisissa, kuulluissa, puhutuissa, luetuissa tai kirjoitetuissa sanoissa.
"Et saa uskoa ennen kuin sinulla on Jumalan sana etkä sitä enempää. Uskon olemus ja luonne näet on sellainen, että se perustuu ja jää Jumalan sanaan. Siellä missä ei ole Jumalan sanaa ei voi eikä saakaan olla mitään uskoa. Hän ei ole milloinkaan vaatinut uskomaan mitään tekoaan ilman sanaa" (Luther).
"Jumala on jättänyt meille maan päällä kestettäväksi paljon onnettomuutta eikä sen ohessa muuta lohdutusta kuin pyhän sanansa, niin kuin Kristus onkin meille sanonut: Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minussa rauha. Se, joka siis tahtoo taipua siihen, että Jumalan valtakunta tulisi häneen ja Jumalan tahto tapahtuisi, älköön juoksennelko sinne tänne älköönkä vain hakeko oikotietä. Ei asia siitä muuksi muutu: Jumalan tahto tapahtuu, kun sinun tahtosi ei tapahdu, toisin sanoen, kuta enemmän sinulla on vastoinkäymisiä, sitä enemmän tapahtuu Jumalan tahto, varsinkin kuolemassa. Se on jo päätetty, eikä sitä voi kukaan muuttaa, että maailmassa on ahdistus, mutta Kristus on meidän rauhamme.
Tässä ahdistuksessa erottuvat toisistaan pahat ja hyvät. Pahat, jotka lankeavat pian armosta ja jo alkaneesta Jumalan valtakunnasta. Eivät ymmärrä Jumalan tahtoa, eivät tiedä, miksi hyväksi tällainen ahdistus on, eivätkä sitäkään, miten menetellä siinä. Siksi he palaavat takaisin omaan tahtoonsa ja heittävät jälleen armon luotaan, aivan kuin huono vatsa, joka ei siedä ruokaa. Toiset lankeavat kärsimättömyyteen, sadattelevat, kiroilevat, herjaavat ja raivostuvat peräti täydellisesti. Toiset juoksevat sinne tänne, etsivät ihmisiltä lohdutusta ja neuvoa, jotta vain pääsisivät onnettomuudestaan ja voittaisivat, ja masentaisivat vastustajansa ja lyhyesti sanoen olisivat omia auttajiaan ja lunastajiaan, eivätkä odota, että Jumala päästäisi heidät heidän rististään" (Luther).
Kun vilpitön rukoilija tutkistelee itseään Raamatun mukaan, huomaa hän pian, että juuri usko puuttuu hänen rukouksestaan. Jaakobin kirje sanoo, että hänen on rukoiltava uskoen ollenkaan epäilemättä. Mutta hänen laitansa on aivan päinvastoin. Hän epäilee ennen rukoustaan, epäilee rukoillessaan ja epäilee rukoiltuaankin. Niinpä niin, minä se vasta olen meren aallon kaltainen, epäilyksen tuulet ajavat ja heittelevät sinne ja tänne. Juuri minuahan Raamattu kuvaa puhuessaan ihmisestä, joka on ”kaksimielinen ja epävakaa kaikilla tiellään”.
Tällainen ihminen on hädässä, on avuton ja rukoilee ja huomaa, ettei saa mitä rukoilee, vaikka kuinka usein rukoilee ja huutaa Jumalan puoleen hädässään sekä itsensä että omiensa edestä. Hän kokee, että hänen rukouksensa ovat tulleet tuomituksi: Jumala ei voi kuulla häntä, sillä hän ei rukoile uskoen. Hän rukoilee epäillen. Oi, miten epäily voikaan tunkeutua ihan joka ainoaan rukoukseen! Siksi alkaa arkailla kaikkea rukousta ja pelätä sitä, että juuri rukoilemalla rikkookin Jumalaa vastaan.
Epäilevä ystävä sinun laitasi ei ole niin huonosti kuin luulet. Sinulla on enemmän uskoa kuin aavistatkaan. Sinulla on kyllin uskoa, koska rukoilet ja jopa kyllin tullaksesi kuulluksi.
Uskohan on siitä kummallinen kapine, että se usein piiloutuu, niin ettemme näe emmekä löydä sitä. Ja kuitenkin se on olemassa ja osoittaa aivan määrättyjä ja selviä elonmerkkejä.
Sitä epäilyksen ja sisäisen epävarmuuden tilaa, jossa olet usein alkanut ja lopettanut rukouksesi, olet sanonut epäuskoksi. Mutta se johtuu käsitteiden sekaannuksesta, joka paha kyllä on varsin yleinen, mutta silti vaarallinen rukouselämällemme.
Epäusko on aivan toista kuin epäilys. Epäusko on tahdon ominaisuus, ja siihen sisältyy, että ihminen ei tahdo uskoa, ts. ei tahdo nähdä hätäänsä eikä mennä Jeesuksen luo, ei tunnustaa avuttomuuttaan, ei puhua vilpittömästi ja luottavasti hänelle synnistään ja hädästään.
Epäilys sitä vastoin on kärsimys, kipu, heikkous, joka aika ajoin valtaa uskon. Sitä voisi sen vuoksi sanoa uskonhädäksi, uskon kärsimykseksi, uskon kivuksi, uskonahdistukseksi.
Tämä uskonsairaus voi olla milloin tuskallinen, milloin tuskattomampi, milloin pitkä, milloin lyhempi, aivan niin kuin muutkin sairaudet. Mutta jos suostumme näkemään sen kärsimykseksi, joka pannaan kannettavaksemme, silloin siltä katkeaa sen ahdistusta ja hämmennystä aiheuttava kärki.
Kaikkinainen kärsimys, joka tulee kannettavaksemme, tulee palvella meidän hyväämme. Niinpä uskonkärsimyskin. Se ei ole siis vaarallinen, niin kuin se meistä monesti tuntuu olevan. Se ei vaaranna uskoamme eikä rukoustamme. Sehän vain tekee meidät avuttomiksi. Ja kuten jo äsken huomasimme avuttomuus on rukousta kannattava sieluntila ja sen käyttövoima. Siksi ei mikään niin edistä rukouselämäämme kuin tämä avuttomuuden kokeminen.
Kun juttelin epäilyksen ja epäuskon asioista, niin viisaampi kertoi minulle, että luehan
ajatuksella näitä rovasti Peltolan sanoja. Nämä yllä olevat vain olivat pieniä copypastetuksia
hänen tekstistään. Hän on kirjoittanut asiasta paljon enemmänkin, kuten moni muukin.
Minä uskon, auta epäuskoani = ihminen on epäuskoinen tai epäilevä, eikä ihmisellä
voi olla täyttä varmuutta kaikesta. Jumala on se joka auttaa meitä, sillä sellaisiksi, ihmisiksi,
Hän on meidät luonut.
raamattu kuvaa kymmenissä paikoissa, miten Jumala koettelee epäilysten ja epäuskon avulla ihmisiä, ja kasvattaa ihmisiä ihmisinä ja uskossaan niissä prosesseissa. Epäilyksen lähde ei siis Raamatun mukaan todellakaan ole aina sielunvihollinen, vaan yleensä lähtenä on se inhimillisyys, jonka Jumala luomistyössään ihmisille antoi, kun ei luonut heitä jumalaolennoiksi. Ja usein se lähde, on itse Jumala.ja vastata siitä itse.
- JIA
Pitäisikö hankkia oma elämä kirjoitti:
ja vastata siitä itse.
Miten hankitaan oma elämä? Ei kukaan voi valita, syntyykö poikana vai tyttönä, syntyykö mihin maahan ja millaisille vanhemmille. Ei itse voi valita, minkäväriset silmät tulee ja onko tukka kihara vai suora. Ei voi valita onko terve vai onko joku sairaus tai vamma. Kokonaan omaa ansiota ei ole sekään, miten opiskelee ja mihin ammattiin, sillä toisilla on toisenlaiset lahjat siihenkin.
Varmaankaan ei ole omaa ansiota se, saako puolisoa vai ei. Saako lapsia ja miten elämä sujuu. Vaikka miten yrittää itse, kaikkea ei saa. Koettelemukset ja vaivat samoin kuin onni ja menestys ei ole omassa hallinnassa. " Jos Herra siunausta/ei anna töillesi/on turhaa ponnistusta/sun kaikki rientosi."
Vastuu omasta elämästä pitää ottaa, sillä se on lahjaksi saatu, mutta tärlkeätä on muistaa sekin, kuka on lahjan antaja. Kaikki, mitä olemme saaneet, voidaan ottaa yhtäkkiä poiskin. Myös elämän lahja. - minävaantäällä
Pitäisikö hankkia oma elämä kirjoitti:
ja vastata siitä itse.
Oma elämä pitää hankkia, uskoi Jumalaan tai ei.
Jokaisen täytyy vastata omasta elämästään, uskoi Jumalaan tai ei.
Itse asiassa, Jumalaan uskovien ei tule vastata vain omasta elämästään, vaan myös vähäosositen elämästä ja luonnosta (varjella maata).
Siinä sitä urakkaa.
Jotta se ei tuntuisi urakalta, niin onpa tällainenkin juttu meillä apuna, että ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. - Heino1
minävaantäältä kirjoitti:
Epäilys ja usko. Onneksi jo muinaiset profeetat kipuilivat tämän ongelman kanssa. Jesajan aikana ihmiset tuskaisina totesivat: ”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä” (Jes 40:27). Profeetta Habakuk valitti: ”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ’Väkivaltaa!’ ja sinä et auta? Minkä tähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota?” (Hab 1:2-3, KR38).
Jeremia kysyy: ”Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa?” (Jer 12:1). Hän oli vaivattu siitä, etteivät asiat menneet niin kuin hänen mielestä niiden olisi pitänyt mennä. Miten tässä on nyt näin käynyt! Mutta hän jatkaa: ”Kuitenkin, Herra, taivun siihen, että Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen” (Jer 12:3).
Oikeastaan koko Jobin kirja painiskelee tämän ongelman kimpussa: Miksi Jumala antaa lapsensa joutua niin yllättäen sanomattoman raskaitten elämänkohtaloiden musertamaksi? Myös Psalmin 73:n rukoilija tuntee tämän ongelman: ”Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia” (73:3-4) ”Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu” (Ps 73:13-14).
Kysyin joku vuosi sitten eräältä lähetystyöntekijältä, miten Herra on sinua auttanut. Hän oli joutunut erittäin syvän masennuksen valtaan ja koki jotain siitä mistä Dostojevski sanoi: "Minä en tunnusta uskoani Jeesukseen Kristukseen lapsen lailla. Minun 'hoosiannani' on syntynyt epäilyksen tulessa". Se tuli voi olla kauhea.
Tämä ystäväni kertoi: Oli mitä vaikein masennuksen vaihe, ei näkynyt missään valonpilkahdustakaan moneen viikkoon ja tuntui siltä, että kaikki mahdollisuuteeni pelastua olivat menneet. Mistään ei löytynyt apua, ei läheisiltä eikä ystäviltä.
Lopulta se ainoa, mikä auttoi ja nosti masennuksen kuopasta oli pari katkelmaa Raamatusta. Toinen kohti oli katkelma Miika 7:stä: Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen. Ystäväni kertoi, että hän otti tämän Herran lupauksen aivan kirjaimellisesti ja suorastaan matemaattisesti ilman mitään tunteita: Voin siis Jumalan lapsena langeta, Raamattu ottaa sen huomioon. Siinä ei ole siis mitään täysin yllättävää. Mutta yhtä lailla Raamattu vakuuttaa, että olenpa langennut mihin tahansa ja miten tahansa, minä voi aina myös nousta: ”Jos minä olen langennut, niin minä nousen jälleen.”
Toinen kohta oli Psalmista 42:6: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.” Jälleen täysin matemaattista päättelyä. Tulee aika jolloin tämän päivän pimeys on poissa ja sydämestäni kykenen kiittämään häntä häneltä saamastani avusta. Vain sana rohkaisi. Vain sanan tukemana kestin. Hän totesi kuinka tärkeää onkaan, että olemme opetelleet ulkoa Raamattua. Silloin Pyhällä Hengellä on käytettävänä meidän muistissamme Jumalan sanaa.
Meillä ihmisinä ei olekaan mitään suoranaista, välitöntä, Raamatun sanan ohittavaa tai ylittävää yhteyttä Herraan. Jumala pitäessään yhteyttä meihin käyttää aina antamaansa sanaa välikappaleenaan. Olemme Raamatussa olevan ilmoituksen sanan varassa ja kohtaamme Jumalan näissä aistein havaittavassa, ulkoisissa, kuulluissa, puhutuissa, luetuissa tai kirjoitetuissa sanoissa.
"Et saa uskoa ennen kuin sinulla on Jumalan sana etkä sitä enempää. Uskon olemus ja luonne näet on sellainen, että se perustuu ja jää Jumalan sanaan. Siellä missä ei ole Jumalan sanaa ei voi eikä saakaan olla mitään uskoa. Hän ei ole milloinkaan vaatinut uskomaan mitään tekoaan ilman sanaa" (Luther).
"Jumala on jättänyt meille maan päällä kestettäväksi paljon onnettomuutta eikä sen ohessa muuta lohdutusta kuin pyhän sanansa, niin kuin Kristus onkin meille sanonut: Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minussa rauha. Se, joka siis tahtoo taipua siihen, että Jumalan valtakunta tulisi häneen ja Jumalan tahto tapahtuisi, älköön juoksennelko sinne tänne älköönkä vain hakeko oikotietä. Ei asia siitä muuksi muutu: Jumalan tahto tapahtuu, kun sinun tahtosi ei tapahdu, toisin sanoen, kuta enemmän sinulla on vastoinkäymisiä, sitä enemmän tapahtuu Jumalan tahto, varsinkin kuolemassa. Se on jo päätetty, eikä sitä voi kukaan muuttaa, että maailmassa on ahdistus, mutta Kristus on meidän rauhamme.
Tässä ahdistuksessa erottuvat toisistaan pahat ja hyvät. Pahat, jotka lankeavat pian armosta ja jo alkaneesta Jumalan valtakunnasta. Eivät ymmärrä Jumalan tahtoa, eivät tiedä, miksi hyväksi tällainen ahdistus on, eivätkä sitäkään, miten menetellä siinä. Siksi he palaavat takaisin omaan tahtoonsa ja heittävät jälleen armon luotaan, aivan kuin huono vatsa, joka ei siedä ruokaa. Toiset lankeavat kärsimättömyyteen, sadattelevat, kiroilevat, herjaavat ja raivostuvat peräti täydellisesti. Toiset juoksevat sinne tänne, etsivät ihmisiltä lohdutusta ja neuvoa, jotta vain pääsisivät onnettomuudestaan ja voittaisivat, ja masentaisivat vastustajansa ja lyhyesti sanoen olisivat omia auttajiaan ja lunastajiaan, eivätkä odota, että Jumala päästäisi heidät heidän rististään" (Luther).
Kun vilpitön rukoilija tutkistelee itseään Raamatun mukaan, huomaa hän pian, että juuri usko puuttuu hänen rukouksestaan. Jaakobin kirje sanoo, että hänen on rukoiltava uskoen ollenkaan epäilemättä. Mutta hänen laitansa on aivan päinvastoin. Hän epäilee ennen rukoustaan, epäilee rukoillessaan ja epäilee rukoiltuaankin. Niinpä niin, minä se vasta olen meren aallon kaltainen, epäilyksen tuulet ajavat ja heittelevät sinne ja tänne. Juuri minuahan Raamattu kuvaa puhuessaan ihmisestä, joka on ”kaksimielinen ja epävakaa kaikilla tiellään”.
Tällainen ihminen on hädässä, on avuton ja rukoilee ja huomaa, ettei saa mitä rukoilee, vaikka kuinka usein rukoilee ja huutaa Jumalan puoleen hädässään sekä itsensä että omiensa edestä. Hän kokee, että hänen rukouksensa ovat tulleet tuomituksi: Jumala ei voi kuulla häntä, sillä hän ei rukoile uskoen. Hän rukoilee epäillen. Oi, miten epäily voikaan tunkeutua ihan joka ainoaan rukoukseen! Siksi alkaa arkailla kaikkea rukousta ja pelätä sitä, että juuri rukoilemalla rikkookin Jumalaa vastaan.
Epäilevä ystävä sinun laitasi ei ole niin huonosti kuin luulet. Sinulla on enemmän uskoa kuin aavistatkaan. Sinulla on kyllin uskoa, koska rukoilet ja jopa kyllin tullaksesi kuulluksi.
Uskohan on siitä kummallinen kapine, että se usein piiloutuu, niin ettemme näe emmekä löydä sitä. Ja kuitenkin se on olemassa ja osoittaa aivan määrättyjä ja selviä elonmerkkejä.
Sitä epäilyksen ja sisäisen epävarmuuden tilaa, jossa olet usein alkanut ja lopettanut rukouksesi, olet sanonut epäuskoksi. Mutta se johtuu käsitteiden sekaannuksesta, joka paha kyllä on varsin yleinen, mutta silti vaarallinen rukouselämällemme.
Epäusko on aivan toista kuin epäilys. Epäusko on tahdon ominaisuus, ja siihen sisältyy, että ihminen ei tahdo uskoa, ts. ei tahdo nähdä hätäänsä eikä mennä Jeesuksen luo, ei tunnustaa avuttomuuttaan, ei puhua vilpittömästi ja luottavasti hänelle synnistään ja hädästään.
Epäilys sitä vastoin on kärsimys, kipu, heikkous, joka aika ajoin valtaa uskon. Sitä voisi sen vuoksi sanoa uskonhädäksi, uskon kärsimykseksi, uskon kivuksi, uskonahdistukseksi.
Tämä uskonsairaus voi olla milloin tuskallinen, milloin tuskattomampi, milloin pitkä, milloin lyhempi, aivan niin kuin muutkin sairaudet. Mutta jos suostumme näkemään sen kärsimykseksi, joka pannaan kannettavaksemme, silloin siltä katkeaa sen ahdistusta ja hämmennystä aiheuttava kärki.
Kaikkinainen kärsimys, joka tulee kannettavaksemme, tulee palvella meidän hyväämme. Niinpä uskonkärsimyskin. Se ei ole siis vaarallinen, niin kuin se meistä monesti tuntuu olevan. Se ei vaaranna uskoamme eikä rukoustamme. Sehän vain tekee meidät avuttomiksi. Ja kuten jo äsken huomasimme avuttomuus on rukousta kannattava sieluntila ja sen käyttövoima. Siksi ei mikään niin edistä rukouselämäämme kuin tämä avuttomuuden kokeminen.
Kun juttelin epäilyksen ja epäuskon asioista, niin viisaampi kertoi minulle, että luehan
ajatuksella näitä rovasti Peltolan sanoja. Nämä yllä olevat vain olivat pieniä copypastetuksia
hänen tekstistään. Hän on kirjoittanut asiasta paljon enemmänkin, kuten moni muukin.
Minä uskon, auta epäuskoani = ihminen on epäuskoinen tai epäilevä, eikä ihmisellä
voi olla täyttä varmuutta kaikesta. Jumala on se joka auttaa meitä, sillä sellaisiksi, ihmisiksi,
Hän on meidät luonut.
raamattu kuvaa kymmenissä paikoissa, miten Jumala koettelee epäilysten ja epäuskon avulla ihmisiä, ja kasvattaa ihmisiä ihmisinä ja uskossaan niissä prosesseissa. Epäilyksen lähde ei siis Raamatun mukaan todellakaan ole aina sielunvihollinen, vaan yleensä lähtenä on se inhimillisyys, jonka Jumala luomistyössään ihmisille antoi, kun ei luonut heitä jumalaolennoiksi. Ja usein se lähde, on itse Jumala.kirjoitustasi, mutta oikaise jos ymmärrän väärin. Kun kirjoittaja, (Peltola) lainaa raamattua: Jer. 12:1 "Herra, jos minä vielä kävisin sinun kanssas oikeudelle, niin sinä kuitenkin löydetään hurskaaksi; kuitenkin puhun minä sinun kanssas oikeudesta. Miksi käy jumalattomille niin hyvin, ja suurilla ylönannetuilla on kaikkinaista kyllä"? Ja vielä: Jes. 40:27 "Miksis siis sinä Jakob sanot, ja sinä Israel puhut: minun tieni on Herralta salattu, ja minun oikeuteni käy minun Jumalani ohitse"?
Samoin Ps. 73:13,14 "Pitäisikö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetonna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni? Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä"? Ei näissä yhdessäkään profeetta puhu epäilyksestä, vaan ne ovat kysymyksiä, joita ihminen ei koettelemusten tullessa ymmärrä. Miksi Jumala antaa auringon paistaa, niin hyville kuin pahoille?
Ei se, että on uskomassa takaa sitä, että täällä elämässä menestyy. Kyllä Jumala koettelee uskon, monenlaisten vastoinkäymysten kautta. Näin on käynyt myös Jopin kohdalla, hän sai suuret koettelemukset, jopa niin, että hän kirosi syntymänsäkin. Mitenkä Jumala koetteli Isakin uskon? Käski uhrata ainoan poikansa. Mutta kun saa kuulla, että kehnona ja epäileväisenäkin saan uskoa: 2Piet.3:15 "Ja lukekaa meidän Herran Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys teidän autuudeksenne". Niin sydän yhtyy lauluun: "Epäilysten alta nousee sieluni sua kiittämään". - hymyilevä'
Heino1 kirjoitti:
kirjoitustasi, mutta oikaise jos ymmärrän väärin. Kun kirjoittaja, (Peltola) lainaa raamattua: Jer. 12:1 "Herra, jos minä vielä kävisin sinun kanssas oikeudelle, niin sinä kuitenkin löydetään hurskaaksi; kuitenkin puhun minä sinun kanssas oikeudesta. Miksi käy jumalattomille niin hyvin, ja suurilla ylönannetuilla on kaikkinaista kyllä"? Ja vielä: Jes. 40:27 "Miksis siis sinä Jakob sanot, ja sinä Israel puhut: minun tieni on Herralta salattu, ja minun oikeuteni käy minun Jumalani ohitse"?
Samoin Ps. 73:13,14 "Pitäisikö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetonna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni? Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä"? Ei näissä yhdessäkään profeetta puhu epäilyksestä, vaan ne ovat kysymyksiä, joita ihminen ei koettelemusten tullessa ymmärrä. Miksi Jumala antaa auringon paistaa, niin hyville kuin pahoille?
Ei se, että on uskomassa takaa sitä, että täällä elämässä menestyy. Kyllä Jumala koettelee uskon, monenlaisten vastoinkäymysten kautta. Näin on käynyt myös Jopin kohdalla, hän sai suuret koettelemukset, jopa niin, että hän kirosi syntymänsäkin. Mitenkä Jumala koetteli Isakin uskon? Käski uhrata ainoan poikansa. Mutta kun saa kuulla, että kehnona ja epäileväisenäkin saan uskoa: 2Piet.3:15 "Ja lukekaa meidän Herran Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys teidän autuudeksenne". Niin sydän yhtyy lauluun: "Epäilysten alta nousee sieluni sua kiittämään".Ymmärrät siis itsekin, että Raamatun mukaan epäilys ja epäusko ovat useimmissa Raamatun ilmaisemissa tapauksissa Jumalan keino koetella tai muuttaa ihmisen uskoa?
Rovastin saarna aukeaa parhaiten, jos käytät siihen aikaa ja pohdit. Ihan kuten psalmien kirjoittajatkin kertoivat tehneensä, kun epäilivät, eivätkä luottaneet Jumalaan :) - Heino1
hymyilevä' kirjoitti:
Ymmärrät siis itsekin, että Raamatun mukaan epäilys ja epäusko ovat useimmissa Raamatun ilmaisemissa tapauksissa Jumalan keino koetella tai muuttaa ihmisen uskoa?
Rovastin saarna aukeaa parhaiten, jos käytät siihen aikaa ja pohdit. Ihan kuten psalmien kirjoittajatkin kertoivat tehneensä, kun epäilivät, eivätkä luottaneet Jumalaan :)erilainen raamattu! Eikä tuo rovastin saarna kuvaa muuta kuin, että hän ei itse ymmärrä mitä kirjoittaa. Ei epäily, eikä epäusko ole Jumalasta. Luuk. 17:5,6 "Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa. Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäviikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä".
Me joudumme kaikki Jumalan edessä tunnustamaan heikon uskomme: Mar. 9:24 "Ja kohta pojan isä huusi itkien ja sanoi: Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani". Epäilys ja epäusko tulee meidän lihallisesta mielestämme, ei Jumalasta. Jumala ei myöskään ketään kiusaa, vaan Perkele, joka kiusasi Jeesustakin: Luuk. 4:12 "Ja Jeesus vastastaten sanoi hänelle: sanottu on: ei sinun pidä kiusaamaan Herraa sinun Jumalaas". Eikä epäilysten ja epäuskon kautta usko vahvistu.
- eppäilijä
Tämä TV-kielto on epäilyttävä nykyajan valossa, koska ko kielto koskee ainoastaan analogista (siis esisensuurin läpikäynyttä!) TV vastaanotinta.
TV-kielto ei siis koske internetin kautta seurattavia TV lähetyksiä eli nettitelevisiota. Eikä myöskään videoelokuvia, ml dvd.
Näitä saa kristitty seurata puhtain omantunnoin, kunhan sisältö on sopivaa. Näin , vaikka internettelevision tarjonta on analogiseen verrattuna ehkä noin tuhat kertaa vaarallisempaa johtuen siitä että internettelevisiota ei sensuroi kukaan. Eikä myöskään videotallenteita.
TV kielto on siis epäilyttävä, koska se on ilmiselvästi jäänne ajalta ennen internettiä
Se on myös epäilyttävä sen vuoksi että se aikoinaan runnottiin kentälle väkisin ja kaikki jotka siihen eivät alistuneet, erotettiin käyttäen henkistä ja hengellistä väkivaltaa rauhanyhdistysten jäsenyydestä.
Miksi se on jäänyt edelleen voimaan, johtuu siitä että kenelläkään ei ole keinoja, työkaluja eikä rohkeutta purkaa sitä. Se johtuu myös kiellon väkivaltaisesta toimeenpanosta, joita jälkiä halutaan näiden nimenomaisten toimeenpanijoiden toimesta edelleen tänäkin päivänä suojata hokemalla hokemasta päästyäänkin että
-päätös oli "oikea",
-päätös oli "yksimielinen",
Mielestäni totuus on että se ei ollut kumpaakaan- Blastus
Mikä ihme sitkeästi elävä juttu tämä oikein on ja mistähän mahtaa olla peräisin, että analoginen tv on kielletty ja muut ei?
Kyllähän nyt jokainen ymmärtää, ettei tuommoisissa legendoissa ole mitään järkeä?!
Jos analogisesta tv:stä tulee jotain mielenkiintoista, niin tokihan ainakin minä sen katson siinä kuin netti-tv-lähetyksestäkin. Analogista vastaanotinta en tosin omista, koska en halua maksaa tv-lupamaksua aivopesusta ja kaikenlaisesta roskasta, jota ihmiset eivät itsekään enää roskaksi tunnista. Tulisi sitten melkoinen hinta niille järkeville lähetyksille.
Jos videonauhalle tai dvd:lle on tallennettu jotain mielenkiintoista, katson kyllä ja jos sinne on tallennettu jotain soopaa, niin eihän sitä tarvitse katsoa? - eppäilijä
Blastus kirjoitti:
Mikä ihme sitkeästi elävä juttu tämä oikein on ja mistähän mahtaa olla peräisin, että analoginen tv on kielletty ja muut ei?
Kyllähän nyt jokainen ymmärtää, ettei tuommoisissa legendoissa ole mitään järkeä?!
Jos analogisesta tv:stä tulee jotain mielenkiintoista, niin tokihan ainakin minä sen katson siinä kuin netti-tv-lähetyksestäkin. Analogista vastaanotinta en tosin omista, koska en halua maksaa tv-lupamaksua aivopesusta ja kaikenlaisesta roskasta, jota ihmiset eivät itsekään enää roskaksi tunnista. Tulisi sitten melkoinen hinta niille järkeville lähetyksille.
Jos videonauhalle tai dvd:lle on tallennettu jotain mielenkiintoista, katson kyllä ja jos sinne on tallennettu jotain soopaa, niin eihän sitä tarvitse katsoa?niin hullulta kuin se kuulostaakin, näin se vain on että
1.
ANALOGINEN televisio "ei ole kristityn kodin huonekalu". Ja jos tätä et usko, sinut erotetaan uskovien yhteydestä.
2.
Vastaavasti: INTERNETTELEVISIO saa olla myös kristityssä kodissa mutta kristityn tulee "valvoa, mitä katsoo".
Eli analogisen kanssa ihmisten omaan valvomiseen ei voida luottaa mutta internettelevision kanssa omavalvonta pelaa
Eihän tässä olekaan mitään järkeä siksi sitä TV kieltoa eppäilenkin
- Erkki
Epäilysten saarnaaminen synniksi on uskonnollista vallankäyttöä. Sillä pyritään rajoittamaan ihmisten vapautta ajatella. Terve uskonnollisuus olisi sellainen, joka tukisi tuota vapautta.
- tarsiger
Ketjun viesteissä nikillä Uskokaa on minusta erittäin hyvä kommentti siitä, ihminen epäilee kilvoituksensa hyvyyttä ja taivaskelpoisuutta. Ajattelen syntinä sitä silloin, kun se meinaa tukahduttaa ihmisen matkanteon. Sen epäilyn saarnaaminen anteeksi on oikein ja raamatullista.
Toki myönnän, että vl-piireissä joskus tukahdutetaan ääneen ajattelua saarnaamalla ajallisten asioiden epäilykin synniksi ilman mahdollisuutta tarkastella perustuksia paremmin. Silloin kyse on vallankaytöstä (ehkä aika voimaks sana) tai ainakin kyvyttömyydestä keskusteluun.
Juuri noiden kahden piirteen tarkastelu oli koko avaukseni lähtökohta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3773628
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit2021746Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.661347Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten1481234Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa
”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.164875- 117873
Mitä teen väärin?
Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää117840Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät
Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu56833Oli mukava tavata irl
Sattuma toi sinut matkani varrelle. Ihmettelin sitä silloin, ehkä vähän vieläkin. Oli ilo jutella ja tuntea, vaikka nyt24819Haluaisin tietää
mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔46792