AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / millainen paikka suljeet osasto on?

millainen paikka suljeet osasto on?

138 Vastausta 40 543 Lukukertaa
kysyisin siis että millainen paikka tämä suljettu osasto on? mitä siellä tehdään? ollaan vaan omissa oloissaan eristettynä muulta maailmalta vai?

ovet lukossa

Jos olet sisällä, niin näet sen. Sinut pidetään sujetussa tilassa josta et pääse karkaamaan minnekään. Ole siellä niin kauan kun saat elämäsi kuntoon. Luottamuksen henkilökuntaan että pääset sitten vapaammin liikkumaan. Siellä on hyvä olla ja sieltä saat avun. Älä ota mörkönä sitä vastaan, vaan rakenna elämäsi siellä ja parane.

jgfdjgfd

Ei se nyt mikään vankila ole. Kyllä sieltä pystyy karkaamaan!!
toki sielt pystyy karkaamaan mutta se on aika haastavaa

Huhhuh

Kiesus näitä teidän keskusteluja. Jos on hätä ja sairas, mielisairaala on oikea paikka.
Tottakai siellä pidetään kuria. Ne, jotka sinne joutuvat ovat sairaata: masentuneita, tai kykenemättömiä huolehtimaan omasta elämästään tai seka-aineiden käyttäjiä, huumeiden käyttäjiä, psykiatrisen diagnoosin saaneita: skitsofrenia, psykoosi tai vastaavat. Tottakai se sattuu itseensä kun on oudossa paikassa talo täynnä "vielä hullumpia".
On syy miksi suljetussa paikassa pidetään. Jotta et karkaa. Jotta et tee itsellesi mitään. Jotta opit parantumaan ja hyväksymään tilanteen.
Kupittaa ja Psykiatrian klinikka ovat erittäin hyviä paikkoja. Ei hoitajien tehtävä olekaan olla koko ajan läsnä potilaan vieressä. Siellä potilas saa levätä, olla pois arjesta ja parantua. Siellä potilas saa mahdollisuuden, jos sen ottaa vastaan. Jos on valmiiksi vastustava asenne, ei onnistu.
Tottakai se on kuin vankila. Ei se mikään hotellikaan ole. Kun mieli on sairas, se vie aikaa parantua siitä. Silloin ei turhia aktiviteetteja tarvita. Valitettavasti keinot ovat karut, mnutta useimmiten toimivat.
tästä olet aivan oikeassa, läheiseni joutui eilen paiholaan unettomuuden takia, toki kirjoituksesi on 2010 mutta halusin välttämättä saada tietoa paiholan sairaalasta, olen aina pitänyt sitä sairaalaa kamalan karun näköisenä ja kerran olin vierailemassa ystäväni talossa josta näkee suoraan tänne sairaalaan ja joku juoksi pihalla yrittäen karkaen. Toivon vaan ettei tämä paikka ole sitten itsessään niin karu kuin annoin itseni luulla.

Riippuu hyvinpaljon

Millaista siellä on. Turun Kupittaan A 1 osastoa en suosittele kenellekkään. Työntekijät ovat ilkeitä diktaattoreita. Ja työnteko ei heitä kiinnosta, viihtyvät mieluiten hoitajat keskenään. Joskus osastolle tulee sijainen jolta löytyy inhimillisyyttä. Koska ovet ovat lukossa henkilökunta käyttää vallanvälineenä sitä pääseekö potilas ulkoilemaan vaiko ei. Sillä ei ole merkitystä olisiko ulkoilu potilaalle hyväksi vaiko ei. Hyvin monesta hoitajasta ei tiedä onko hän potilas vaiko hoitaja - he kun eivät käytä nimilappuja rinnassa. Parhaiten pärjää kun on kaikessa samaa mieltä hoitohenkilökunnan kanssa. Karmaiseva kokemus ei potilaiden vaan henkilökunnan takia.
Koettakaa nyt ymmärtää edes se, ettei henkilökunnalla ole mitään halua eikä tarvetta käyttää "vallanvälineenä" yhtään mitään, vaan rajoitukset johtuvat potilaiden kunnosta.

Tiedän hyvin, miten kova pala joillekin tuittupäille on, kun he eivät saa tehdä, mitä haluavat. Olen ollut suljetulla itsemurhavaaran takia, ja oli RASITTAVAA kuunnella yhden hoitajien "alistaman" muijan jatkuvaa kapinalässytystä, kun itse tajusin, että henkeäni yritetään pelastaa.

ihan turvallinen paikka

Jotkut potilaat voivat kyllä olla suljetulla osastolla hieman sekaisin ja käyttäytyä häiritsevästi. Suljetulla voi kyllä olla hyviäkin huonekavereita. Jos joutuu M1-lähetteellä pakkohoitoon, niin eka on neljän päivän tarkkailuaika, jolloin ei pääse ulos ollenkaan. Sitten pääsee kerran päivässä hoitajan kanssa ulos ja kanttiinille. Seuraava vaihe muistaakseni on puolen tunnin ja tunnin vapaa ulkoiluoikeus. Lopulta saa täyden vapaakävelyoikeuden, jolloin pääsee ulos koska haluaa kunhan ei poistu sairaala-alueelta ja on illalla lääkkeidenjaossa paikalla. Suljetulta pääsee silloin aikasintaan viikonloppulomalla, kun on täysi vapaakävelyoikeus. Suurin osa potilaista käy viikonloppulomilla.

Heh!

kuulostaa pahemmalta kuin vankila. On se jännä juttu, että sairasta, vasten tahtoisesti hoitoon toimitettua pitää lisää ruoskia. Pakkohoito olisi ehdottomasti poistettava lainsäädännöstä, korkeintaan se olisi suotavaa vain erittäin vaarallisille väkivaltarikollisille.

Vai sitä

Entäs jos on itselle vaarallinen eli itsetuhoinen?

holhous helvettiin!

se on jokaisen ihan ikioma asia.

Jos olet itsetuhoinen

Jos olet itsellesi tai muille vaarallinen, niin et pääse ulos sieltä paikasta, ennen kuin toivut. Saat lääkkeitä, sinua tarkkaillaan 24/7 ja saatat joutua lepositeisiin jos asiat menevät ihan äärimmilleen. Huoneesi ratsataan ja kaikki teräesineet viedään. kynät yms..

voihan se siltäkin tuntua

Kumminkin neljän päivän tarkkailuajan jälkeen voi tulla vapauttavakin päätös, jolloin kyllä yleensä jäädään vielä vapaaehtoisesti sairaalaan. On pakkohoito minustakin tuntunut lusimiselta, mutta eipä minun henkinen terveys aina niin kunnossa ole ollut. Viimeksi kysyin suoraan psykiatrilta, että kuinka pitkä kakku tuli, kun en ollut kovin hoitomyönteinen. Minä olisin viime vuonnakin voinut lähteä vähäksi aikaa pöpilään lepään, kun kärsin aika pahoin masennuksesta. Pöpilässä voi olla hyviäkin huonekavereita, joiden kanssa on mukava saunoa osastolla. Lisäksi terapiatyöt tuovat vaihtelua osastolla makaamiseen ja ruokailu on neljä kertaa päivässä, joten voi joku pitää pöpilää ihan täyshoitolonakin, mutta kyllähän se lysti maksaa 12 euroa päivä, jos ei sossu sitten maksa sairaalamaksuja. Sairaala-alueellakin on rauhallista kävellä ja kanttiinilla on mukava käydä välillä kahveella.
http://www.adressit.com/psykiatrisen_pakkohoidon_lakkauttaminen

Kannattaa allekirjoittaa tämä adressi, niin pakkohoitopaikkoja ainakin vähennetään.
mitä kun kaveri haki sairaslomaa psykiatrilta ja tämä pisti sen kuusankoskelle viikonlopuksi nyt hän on ollu siel jo kolme viikkoo ku alunperin piti olla 3pv ja sit viikko ja nyt veny kolmee viikkoo ja ikinä syöny rauhottavia taikka psyyke lääkkeitä ja pumpannu likan ihan täytee lääkkeit vaikka sillä ei ole edes mitään "ongelmaa"ni mitä kun on nyt lomilla ja menee takas ensviikol et mitä ku ei hän haluu enää takasin sinne kun kaikki ok et voiks se vaan tyylii hakee kamat vai soittaa sinne tai käydä lääkärin juttusilla et miten pitää toimia?
jos ei ole mitään ongelmaa, niin miksi helvetissä hän sitte meni sinne...kukapa sinne takas haluis mennä, jos vielä on semmonen mahdollisuus, että lomilla pääsee käymään..........

Entä jos..

Entä jos menee tuonne vapaaehtoisesti. Voiko sinne mennä joksikin aikaa miettimään asioitaan ja olla hetki erossa muusta maailmasta. Mitä siellä neljän seinän sisällä oikein sitten tehdään? Jutellaan lääkäreiden kanssa ja syödään lääkkeitä? Onko heillä jokin suunnitelma, minkä he sitten siellä toteuttavat, vai miten tämä nyt oikein menee? Ja miten yhteydenpito muihin?

vastausta

ei siellä mitään lääkäreiden kanssa pahemmin saa jutella. Hoitajat siellä alistavat ja kiusaavat, vittuilevat ja nauresekelevat keskenään (ovat sadisteja) ja saavat nautinnon siitä kun ihminen kärsii lääkkeiden sivuvaikutustuskissaan. Jos menet hoitajalta jotain kysymään, katsoo hän vain työkaveriaan ja naureskelee,käyttäytyy siis kuin sinua ei olisi olemassakaan. Todellista hoitoa, eikö? Täti tulee vessaan perässäsi, ei ihan sentään ota vehkeestä kiinni kun kuset. Istuu jakkaralla kun seisot suihkun alla. Välillä sitoo sinut lepositeisiin, alastomana tietenkin.

Noh

Onneksipa ei ole pahemmin vehkeitä mistä kiinni ottaa

OK:)

Ei vai? Sisään päin kasvanut? Vai naispuolinenko olet? On siellä lebso-hoitajiakin.

...

Naispuolinen olen ainakin tähän päivään asti ollut. Ja eiköhän niillä hoitajillakin jossain se raja mene. Mutta niin.. asiallisia vastauksia kiitos.

selvä

paha se on asiallisesti kertoa asiattomasta toiminnasta. Kaikkeen siellä kannattaa varautua, vai kuullostaako sinusta asialliselta se nöyryytys josta äsken kerroin ja jota he siellä harjoittavat?

noh...

Vähän vaikea uskoa, että siellä aletaan toisten vehkeistä tarttumaan ja seurataan toisten pesu toimia. Oletko itse käynyt kyseisessä paikassa, että omasta kokemuksestasi kerrot? Vai onko kenties kuulopuhetta?

niin

minä sanoinkin, että ei sentään ihan tartuta vehkeistä, mutta on se silti kiusallista kun (vastakkaista)sukupuolta oleva hoitaja seuraa wc-toimituksiasi, pesujasi ym. Toisia se ei kiusaa, mutta ihmisiä on niin moneen junaan, monet kuitenkin ovat sen verran herkkiä että menevät lukkoon tommosessa tilanteessa eikä saa ehkä mitään asioitaan tehtyä. Sitten pisu otetaankin katetrilla ulos, se jos joku on vielä epämiellyttävämpää...kannattaa pysyä kaukana kyseisistä laitoksista jos ei vastentahtoisesti viedä

tuota..

Kyllä siinä varmasti menee monikin ihan jumiin jos suihkussakaan ei rauhassa saa käydä. Eikai kaikkialla näin voi olla? Onko ihan omaa kokemusta?

en tiedä

Niin, en minä tiedä kuin vain yhdestä paikasta kertoa, muualla voi olla toisin, tai sitten ei...

Turun

sadisteja. Eikä tämä ole ainoastaan minun mielipide.A 1 = Turussa suljettu osasto. Minua ei seurattu vessaan eikä suihkuun,mutta muuten hoitohenkilökunta oli todella töykeää porukkaa. Kun joutuu suljetulle osastolle menettää ihmisarvonsa. Kyllä huomaa myös hoitajista kuka on sairaanhoitaja ja kuka mielenterveyshoitaja. Päälinmäisenä muistikuvana on että hoitohenkilökunta kyttäsi aina, minä olin siellä peloissani vaikka olenkin mies. Ulkoiluajat on yksi asia millä hoitohenkilökunta terrorisoi potilaita, jos olet hyvissä väleissä henkilökunnan kanssa pääset ulkoilemaan ja lomailemaan. Kaikki pitää osata erikseen pyytää esim. minun ulkoiluaikani jäi lyhyeksi kun en itse osannut vaatia pisempiä ulkoiluaikoja. Erästä miespotilasta nöyryytettiin aivan tahallaan hänet mm. pakotettiin "putkaan" keskellä päivää ilman mitään erityissyytä. Ellei syyksi lasketa sitä että hän oli hyvin järissään ja osasi vaatia poispääsyä. Hänen sänkynsä myllättiin - sieltä etsittiin ruokailuveitsiä (?) kuulemma ja potilas pakotettiin sijaamaan sänkynsä uudelleen. Ruumiillista väkivaltaa käytetään mielellään paljon, siksi osastolla onkin enemmistö isokokoisia mieshoitajia. En nähnyt yhtään tilannetta missä ruumiillista väkivaltaa olisi pitänyt käyttää.Osasto aiheutti minulle ainakin trauman ja taantumisen lapsen tasolle - kaikkeen piti olla lupa ja osastolla vallitsi pelon ilmapiiri.

Ihme touhua

Kyllä kai jollakin on jotain hyviä kokemuksia? Ei millään voisi uskoa, että Suomessa olisi näin asiat.

Hei veeti1

Olen hyvin pahoillani, mutta kun näin on monille päässyt käymään, niin minusta näyttää vahvasti ja vakavasti siltä, että suomella on todella huonosti asiat. Mutta jos nämä nuoret tekisivät tästä ilmoituksen, niin KUKA HEITÄ USKOISI?! -Ei kukaan. Hehän ovat sairaita, ekä henäkivät jokainen vain harhoja! Tämä yhteiskunta on TODELLA VAJAVAINEN! Huomaa, että monet ovat päässeet töihin tonne hyvillä papereille nenä taivasta kohden viritettynä, mutta ihmisen myötätunnosta ei ole koskaan tehty koetta, enkä usko että tullaan edes tekemään. Eihän tällainen ajatus varmasti tulisi edes mieleenkään heidän tietävissä ja suurenmoisissa aivoissaan. Vaude, matematiikka on kymppi, mene hoitamaan lapsi, jotka tarvitsevat apua. Opeta heille vaikka kertotaulua.

En usko, että yksikään ihminen hakee sinne töihin vain välittämisen vuoksi, uskon että monia kiinnostaa ja he ovat uteliaita näkemään millaisia sellaiset lapset ovat. Niin olin minäkin. Ja huomasin, että he ovat mielettömän vahvoja, kaikkien kauheuksien jälkeen, he ovat valmiita uskomaan huomiseen, uskomaan, että heitä rakastetaan ja että tien päässä on valo. Niin, he ovat vahvoja, hoitajien pitäisi ottaa esimerkkiä. Ei se, että pitää jalkoja sohvalla ja itkee tuolilla, niin he huomaavat vain, että: "hei kappas, tuolla on tyttö, jolla on jalat tuolilla.."Ja sitten juostaan sinne ja karjutaan, niin että tärykalvot puhkeaa, ei suinkaan kysytä:"Miksi itket? Mikä sinulla on" Useasti, kun joku itki, niin he käänsivät pään pois, ettei vain "tarvitsisi" mennä lohduttamaan sitä pillittävää kakaraa.

Noh, veeti. Ei se ehkä kaikissa paikoissa ole noin äärimmillään, olet varmasti oikeassa. Mutta turussä NÄIN ON. Kyllä siellä piipahti monia opiskelijoita, joilla oli sydän paikallaa. <3
voisitko kertoa minka laista siellä oli koska minä ehkä joudun sinne kun olen viilelly ja jos viiltelen lisää olen miettinyt pitkään minkalaista siellä on lapsille kun olien itse vafsta 13 vuotias minua pelottaa mennä sinne jos siellä on tuommoista voisiko joku auttaa tai kertoa minkalaista siellä on

K-HKS

kanta-hämeen keskussairaalan p4 ja p2 osastoilla ollut yhteensä masennuksen vuoksi jotain 9 kk parin vuoden sisään. veemäisiäkin hoitajia on, mutta niin kauan kuin itse toimii aikuismaisesti ja on ihmisiksi eli ei riehu tai raivoa niin rento meno. vähän tylsää, kannattaa ottaa leffoja, alkkareita ja oma shampoo mukaan. aluksi tuntuu todella karulta, mutta siihen tottuu. tsemppiä.
Saako jatkaa samassa koulussa jos joutuu suljetulle ? vai miten se sitten menee
Suljetulle osastolle joutuvat saattavat olla psykoottisia ja sekaisia ja hoidonkin
jälkeen joskus pidempään niin huonossa kunnossa, etteivät koulussa jaksa
edes olla. Jos ei näin vaikeasta tilanteesta ole kysymys ja kouluun pystyy
menemään, niin miksi ei omaan kouluunsa voisi palata? "Suljettukin" on
sairaala ja tiedot ovat salaisia, jos ei niitä itse tai niistä jotain tietävä typerys
(ei tietysti työntekijät yms.), vaikka joku tuttusi, levittele. Kai nyt sairaalasta
palaava otetaan entiseen kouluunsa tai työpaikkaansa, jos sinne jaksaa
mennä? Eihän sairaus mikään rikos ole. Nuorisorikolliset ovat tietysti usein
erityisjärjestelyisssä, mutta tiedän heistäkin joidenkin saaneen jatkaa omassa
tutussa koulussaan.

Turun osasto

Olen monien kanssa samaa mieltä turun suljetusta osastosta. Väkivaltaahan siellä käytetään. He kyttäävä ja odottavat, että saisivat hyvän syyn viedä lepositeisiin. "Rauhoittumaan" He selvästi kaipaavat elämäänsä dramaattisuutta, jota voivat luoda työpaikallaan. He rankaisivat minua, jos en nuoleskellut heidän persettään. Olimme sopineet kaikki lomailut yms..En mennyt kauaakaan, kun he kostivat mulle ja soittivat isälleni: "Hänen olonsa on vähän ailahdellut ja meistä olisi hyvä, että hän jäisi tänne tarkkailtavaksi" Ja se "tarkkailu"..En huomannut sellasta, eivät he edes keskustelleet kanssani. Kauheeta se oli, ihan hirveäää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Rakkaat vanhemmat

Olisi ihanaa, kun te kaikki vanhemmat, joilla on ongelmia tai traumoja lapsuudestaan.- Kävisitte läpi omat haavanne ja antaisitte niiden eheytyä. Sillä jokainen teidän haavanne, on teidän lapsenne haava, ja kun te kuolette, se vuotaa heissä, teidän lapsissanne. Jos ette koskaan antaneet lapsillene mitään, ette rakkautta, ettekä apua tähän maailaam, niin kuinka heillä olisi "välineitä" omien haavojensa paikkaukseen. Ja taas ne vuotavat haavat juoksevat sukupolvelta toiselle ja hajoaminen jatkuu jatkumistaan.

Älkääkä missään nimessä hakeko psykiatriselta osastolta apua lapsillenne. Katsokaa ensin peiliin: "Pitääkö minun hakea apua? Onko minusta ainesta parantamaan lastani, joka on sairastunut MINUN vierelläi, minun käsilläni? Sillä, kun te olette parantuneet, vanhemmat, niin kuka olisi parempi apu lapselle, kun heidän omat vanhempansa, jotka oavt katsoneet lapsiensa kasvua syntymästä saakka? Rakastakaa! Antakaa rakkautta! Vain rakkaus eheyttää!

Äläkää vain survoko lapsia osastolle, joka än täynnä rikkinäisiä. Kuka pystyisi rakastamaan tuntematonta lasta? -Lasta, johon heillä ei ole tunnesiteitä? Ehkä joku. Mutta ei kahden tai kolmen kädet riitä kymmeniin lapsiin. Heidät kätensä ovet kylmät. Minä tiedän sen, sillä he koskivat minuun ja satuttivat minua.

Vaikka he eivät avaa suutaan, niin siinä välinpitämättömässä ilmapiirissä heidän vihansa on suurimmillaan. Ja kun he avaavat suunsa, niin minun teki mieli juosta pois, juosta vain..johonkin piiloon.

Ei ihmiselle, jolla ei ole edes ihmisarvot kohdallaan. Ei kenenkään pitäisi olla toisen ihmisen varassa! Ei kenenkään pitäisi saada "operoida ja korjata" - jonkun pientä ruhjeille hakattua sydäntä. Se on MEILLE, VAJAVAISILLE IHMISILLE AIVAN LIIKAA. Saati saamme pidettyä itsemme kasassa, saati sitten muita. Me olemme alttiita inhimillisille virheille, ja sydämen asialla, virheille ei ole sijaa.

Rakkaat vanhemmat, kääntykää, katsokaa peiliin. Mutta älkää hylätkö aarteitanne vieraan ankarille käsille!

Osasto

Olen pahoillani puolestanne. Kun puhun turun suljetustan osastosta, en löydä yhtään, en todellakaan ainuttakaan hyvää sanaa siitä paikasta. Vääriä diagnooseja, nolattuja nuoria, haukuttuja (Hoitaja: Voi, haluaisin niin uskoa, että pystyt siihen. Mutta sinä et pysty, et millääänn..jne)Mollaamista, henkistä- ja fyysistä väkivaltaa. Kiristystä: (Jos et kerro meille, niin sinulta lähtee luvat tai voi tapahtua näin..uhkauksia, jotka osuvat todella syvälle, omaan perheeseenkin koskevia uhkauksia) Monet viiltelivät, joten he veivät huoneeseen ja HUUSIVAT, en tiedä tapahtuiko muuta, enkä tosiaan halua tietää! Itkin öitä ja päiviä..he joivat kahvia ja pelasivat tietokone pelejään kansliassaan. ÄLKÄÄÄ MENKÖ SINNE! JOS SE ON TEIDÄN PÄÄTÖKSESTÄÄN KIINNI! Kasvatti se paikka kylläkin! Sain tietoa ihmisten rakkaudettomuudesta ja siitä, että he eivät välitä YHTÄÄÄÄÄÄÄNN!

World without love

Dear, you may found yourself from thing writing.
You may be hurting.
They told me, that you still cut your wrists,
I remember when you pulled your sleeves down, to cover your wrists.
Maybe you supposed, that I didnt regonize you, under all those feelings, that you go trough.
I just wanted you to know, that you're not wothless, like they let you understand.
I saw how suicidal you was, how depressed and lonely. I couldt do anything for you, and im so sorry. I felt myself so powerless wiht you.

You're not insignificant. Dear, world is unlimited for you. It's endless and wonderful, but with Jesus. He sees you as you're, he sees you as blameless. Look at him, tell him what you feel, what you felt on their arms. They were so hard on you. God knows that, but tell him anyway. He wants you to come to him. Be blessed by him. I wish you to understand how perfect you're for him. So expensive and beautiful.

Dear, I didnt meant to be cold. But i was as broken as you was. I couldt be any better. I've been so unhappy and depressed, but i prayed him, to love him, to listening to me and take me on his arms, that can heal me so well. Let him love you, and you will be survivor, not only that, you will be survior that made it.

I miss you.

With God almighty

Dear, you may found yourself from thing writing.
You may be hurting.
They told me, that you still cut your wrists,
I remember when you pulled your sleeves down, to cover your wrists.
Maybe you supposed, that I didnt regonize you, under all those feelings, that you go trough.
I just wanted you to know, that you're not wothless, like they let you understand.
I saw how suicidal you was, how depressed and lonely. I couldt do anything for you, and im so sorry. I felt myself so powerless wiht you.

You're not insignificant. Dear, world is unlimited for you. It's endless and wonderful, but with Jesus. He sees you as you're, he sees you as blameless. Look at him, tell him what you feel, what you felt on their arms. They were so hard on you. God knows that, but tell him anyway. He wants you to come to him. Be blessed by him. I wish you to understand how perfect you're for him. So expensive and beautiful.

Dear, I didnt meant to be cold. But i was as broken as you was. I couldt be any better. I've been so unhappy and depressed, but i prayed him, to love him, to listening to me and take me on his arms, that can heal me so well. Let him love you, and you will be survivor, not only that, you will be survior that made it.

I miss you.

Harjavallan

on kirjaimellisesti samanlainen osasto
pikkasen vanha viesti mutta pakko vastata, että voi kyllä, kyllä hoitaja saattaa tuupata mukaan kyttäämään ku menet suihkuun ja vessaan. Katsekontakti pitää säilyttää! niin se hoitaja mulle sano....

On myös..

Tämä on kuulopuhetta. Sanon sen jo heti kättelyssä.
Eräs n.40-vuotias nainensanoi, että suomen osastoilla tapahtuu seksuaalista hyväksikäyttöä. Aivan niin kuin muissakin maissa. Niin että, nuoret tankataan lääkkeillä ja sitten niitä raiskataan. Tätä ei voi tietää, sillä eihän kukaan nuorista voi tietää mitä heille olisi tapahtunut. Mutta pitää muistaa, että ei suomi sen parempi maa ole kuin muutkaan. Eikä pidä sulkea silmiään miltään, mutta ei kuitenkaan nyökätä jokaisen puheen jälkeen.
Jos on tuollaisia hoitajia mielisairaalassa, eikö he käsitä,että asiakas,(potilas) vapautuu joskus. Minulle jos olisi tehty yksi tuollainen nöyryytys, kun olisin pois päässyt, olisin ottanut hoitajan-jien nimet selville. Sitten olisin pyytänyt vähän väkivaltaisen sukulaispojan, ja pari salikaveria mukaan. Se hoitaja EI sen käsittelyn jälkeen enää olisi ketään nöyryyttänyt, se on varma.
Huonon kohtelun jälkeen mielesssä oli pitkään "laittaa tilit tasan", mutta ei
se ole järkevää kenellekään. Huono omatunto ja voi löytää itsensä kiven
sisältä. Kyllä näitä asioita voi yrittää edes toisten takia viedä potilaiden
oikeuksia ajavien ihmisten tietoon. Jollakin näillä palstoilla on niistä neuvoa.

lisäystä

Psykiatrin kanssa on yleensä viikottain juttutuokio, jossa kartoitetaan potilaan tilaa. Yhdellä osastolla Pitkäniemessä pääsi jopa useamminkin psykiatrin jutulle erityisestä syystä, kun osastolla oli kaksi psykiatria. Kyllä kaikilla potilailla suljetulla jonkinlainen lääkitys on, vaikka kaikki eivät välttämättä suostuisi pillereitä syömään. Sairaalassa voidaan tehdä lisäksi psykologiset tutkimukset, mutta varsinaisessa terapiassa en muista kenenkään käyneen. Omahoitajan kanssa on keskusteluja vaihtelevasti riippuen, että millainen omahoitaja on ja millainen oma tilanne on. Liian paljon hoitajat kyllä mielestäni viihtyvät kahvihuonessa ja kansliassa kuin potilaiden keskuudessa juttuseuraa tarjoten. Itsekin olin niin rauhallinen, että en ole osannut aina vaatia keskusteluseuraa hoitajista.

Psykiatri myöntää hoitajien suosituksesta potilaalle vapaakävelyoikeuden ja lomaoikeuden. Pakkohoitoon jouduttaessa kannattaa vaan koittaa tehdä yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa, vaikka pahalta voisi välillä tuntua. Minä olen päässyt jopa psykoottisissa hahrhoissa suljetulta pois, kun olin niin rauhallinen tapaus. Kannattaa muistaa, että sellaiset henkilöt joihin joudutaan käyttämään pakkokeinoja saattavat antaa suljetusta osastosta aika vääristyneen kuvan. Suljetulla on olemassa omat sääntönsä ja siellä ei saa käyttäytyä kovin uhkaavasti tai häiritsevästi muita kohtaan. Mitään mielivaltaa ei ole suljetulla minun aikanani tapahtunut. Luulisin, että moni psyykkisistä ongelmista kärsiväkin niin halutessaan pystyy hillitsemään itsensä, joten moni koppituomio tai lepareihin joutuminen on sikäli aivan turhaa. Kaiken kaikkiaan porukka suljetulla on kokemusteni mukaan ihan kuin suoraan kadulta, joista ei voi monestakaan päällisin puolin arvata, että olisi hoidontarpeessa. En kumminkaan suosittelisi hakeutumaan kovin helpoin perustein sairaalaan hoitoon, kun aika voi tuntua suljetulla todella pitkältä, kun aina ei ole muuta tekemistä kuin vahdata töllöstä sarjaa josta ei edes pidä ja seurakaan ei välttämättä niin kehittävää ole. Minusta pöpilästä voi ajatella, että se on joillekin vaan paikka, josta haetaan pätevyys hullun uralle. Jotkut mt-ongelmista kärsivätkin menevät pöpilään ihan lomailemaan välillä, joten ei kaikilla suljetulla ole niin pakottavia syitä sairaalahoitoon. Minua taas ei avohoidon porukka kovin helpolla enää hoitoon lähetä, kun ajatellaan että pärjään heikoimpinikin aikoina kämpilläni.
Älä mene vapaaehtoisesti sinne sadististen hoitsujen armoille.Heitä ei siellä valvota,ja monet hoitajista kuuluisi toimiensa takia telkien taakse.

Hmm..

Onko sitten vielä erikseen olemassa avo-osasto? Jos on niin mikähän se se on?

Kun

itse hakeutuu mielisairaalaan, hän päätyy avo-osastolle. Osastolla olo on vapaaehtoista, mutta hoito keskeytyy, jos sieltä lähtee pois.Uloskirjoittamisesta sovitaan psykiatrin ja hoitohenkilökunnan ja tietysti potilaan itsensä kanssa. Osastolla on ovet auki ja mennä voi niin paljon kun haluaa - henkilökunnalle tulee kuitenkin ilmoittaa minne menee ja koska tulee takaisin. Hoitohenkilökunta kannustaa potilasta olemaan usein lomilla - pyritään siihen ettei ihminen laitostu. Ilmapiiri osastolla on välitön ja potilaita sekä henkilökuntaa kutsutaan etunimillä. Potilasta myös kuunnellaan häntä koskevissa asioissa. Uloskirjoituksen yhteydessä potilas voi varata itselleen kriisipaikan. Jos palaa lomalta päihtyneenä voi joutua selvittelemään päätänsä suljetulle osastolle.Kuvaus Turun A2 osastosta.

Avo-osastolla

on hoitoryhmä, johon kuuluu lääkäri ja vähintään 2 hoitajaa. Lääkäriä tapaat noin kerran viikkoon ja häntä voi myös lähestyä vaikka käytävällä jos on jokin tärkeä asia kysyttävänä. Lisäksi hoitajan kanssa on vähintään kerran viikkoon tapaaminen. Lääkäritapaamisissa (hoitokokous) on myös joku oma hoitajista paikalla. Osastolla kaikki ovat "siviili" vaatteissa ja sitä varten osastolla on pesukone ja kuivauskaappi, jossa omat vaatteet voi pestä. Jokaisen henkilön tulee itse huolehtia omien lääkkeidensä hakemisesta hoitajilta. Osastolla ei ole paljoa harraste mahdollisuuksia ja onkin tarkoitus, että jokainen potilas hakeutuu normaaleihin "siviili" harrastuksiinsa.

Näinkin on käynyt

Yksi tosi tapaus Turun nuorisopsykiatrian osastolta 717, eli suljettu osasto.
Kyseinen potilas näki tuttunsa ikkunasta ja hoitohenkilökunta pisti hähet pois omasta huoneestaan, kun olisi nukkunut siellä, eipä käynyt potilaan vaihtoehto hoitajalle, hoitaja raahasi nuoren potilaan suoraan eristyskoppiin ja nukahtamislääkettä tarpeeksi potilaalle, ovi kiinni valot pois ja varmisti että ovi oli lukossa..
Potilaalla oli aamulla kova pissahätä ei päässyt kertomaan asiasta kenellekään, kukaan ei tullut amulla häntä katsomaan..
potilas pidätti ja pidätti hätäänsä ja oli seuraavana päivänä vielä ihan paniikissa ja peloissaan hoitohenkilökunnan tarpeettomasta alistamisesta ja nöyryyttämisestä, ilman että potilasta kuunneltiin mitenkään tai saatikaan olisi huomioitu mitenkään..
Menkää ihmeessä hoitoon suljetulle saatte tuntea kuinka teitä hoidetaan siellä entistä hysteerisemmäksi.

Meinasivat potilaalle tämän jälkeen vielä määrätä rauhoittavaa kun vaikutti niin pahalta tapukselta eristyskopista juuri ulos päässeenä, kai tuollaisesta pelästyy ihan tervekin ihminen ??
Sadistisia kiduttajia siellä näemmä vaan on, kun potilas pääsi sieltä pois hän oli varma että tekee ainakin muutamia valituskia koskien hoitovirheitä :)

Kauheeta..

Ilmeisestikin olen sitten tarkoittanut tuota avo-osastoa. En ole niin tietoinen nuista paikoista. Tuo suljettu osasto kuullostaa kauhealta paikalta. Mutta siis kysyisinkin nyt, että millainen tämä avo-osasto on? Sieltä luultavammin on parempia kokemuksia?

Suljettu

Suljettu osasto. Siinähän se. Et pääse mihinkään ja valvotaan melko paljon. Jos rupeat riehumaan kovin paljon laitetaan lepareihin. :D
Aika kivaa!!

murtunut käsi

niin murtunut käsi oli seurausta vierailusta suljetulla osastolla kun en psykoosissa olessani ymmärtänyt poistua kansliasta tarpeeksi nopeasti.No sattuuhan sitä mut oltuani sairaalassa noin 50 kertaa ja nähtyäni suht paljon niin täytyy sanoa et kyl se henkilökunnasta riippuu osaston toiminta, monet on niin "kypsiä" et olis alan vaihto paikalla mut avolla on asiat yleensä paremmin.On kyllä suljetulla muutama hyvä hoitajakin ollut,mut mielivaltaisia ja alalle sopimattomia on paljon!En ole ollut psykoosissakaan väkivaltainen ja olen 160cm ja paino 60kg niin etten ymmärrä miks hoitajat toimi niin et käsi murtu ja olisin voinut tehdä tutkimuspyynnön ylemmäs mut kuka jaksaa taistella vaikka moni hoitaja avolla kehotti.Käsi oli vuoden toimintakyvytön hermon vaurioiduttua mut parani onneks.Elämä on rankkaa vakavan masennuksen kanssa taistellessa jo 15vuotta,tåytyy silti katsoa eteenpäin ja toivoa parempaa!!

Minä ainakin

ollessani olin todella peloissani, ja tunsin itseni täysin puolustuskynyttömäksi, joten minkäänlainen väkivaltainen käytös ei olisi tullut kuuloonkaan.
Noinhan valealan sairaalassa oli yleinen tapa kohdella potilaita.

Oma kokemus

Suljettu osasto on loppujen lopuksi ihan ok paikka, tiedän pari tyyppiä jotka eivät halua enää kotiin tai asuinpaikkaansa hoitojakson loputtua. Itse kuulun niihin. Ovet ovat toki lukossa, vain kerran 11 viikon aikana ovi on ollut jostain kumman syystä auki, mutta siitä ei tullut harmia koska kukaan ei tajunnut sitä. Hoitajien luottamuksen saa melko nopeasti ja sitten pääsee ulos käymään. Kajaanin osasto 5:llä (se suljettu)on ainakin ihan symppis hoitajat, mutta nyt kun nuoria (ikä on 13-17) on enemmän, ei tahdo kenenkään aika riittää keksusteluun.

Hei kaikki

Olen itse ollut suljetulla n. 8kk.
Ei se kauheaa ollut. Se auttaa monia nuoria.
Mutta on ymös hoitajia, jotka purkavat vihaansa meihin tai käyttävät valtaansa muuten väärin.
Jos itse käyttäydyt hyvin, niin ei vaikeuksissakaan tarvitse rypeä. :)
Omasta asenteesta seo myös kiinni

hei jonna!

Missäpäin olit hoidettavana?
Onko ketään jolla olisi kokemusta Hesperiasta Helsingissä? Millaiset olosuhteet ja hoitajat suljetulla osastolla? Kiitos vastauksesta!

siistii?

kaikkein pahinta aikaa sielä on varmaan se viikko tai kaks .. ennenkuin pääsee ulos kävelee tai mitään.. pää siinä mulla ainaki meinas räjähtää ku joutu kököttää 2 viikkoo sisällä.. ja jos ei tunne porukkaa sieltä ni voipi olla vähä oprpo olo, mut nopee niihinki kyllä sitte tutustuu loppujenlopuks =)
suljettu osasto on paikka jossa olet erotettuna muusta maailmasta. Sinulla ei ole mitän oikeuksia. Olet jatkuvassa lääkityksessä. Pääset vessaan vain hoitajan seurassa.Et pääse ulos ulkoilemaan. Et saa tehdä mitään.

hmm

tuttuni on ollut sellaisella, ja se oli kyllä mielestäni lämminhenkisen, turvallisen ja miellyttävän oloinen paikka. Yllätyin itsekin, sanana kun suljettu osasto tuo mieleen jotain paljon karumpaa. Ehkä niitä on sitten aika erilaisia, ongelmien vakavuusasteesta riippuen?

Osasto P7

Olin P7:ssa vantaalla. Se oli mukava paikka jossa pystyi levätä ja selvittää päätä kahden kk ajan. Kärsin vaikeasta masennuksesta, sain peseytyä ja käydä wc:ssä yksin. Shaverin antoivat suihkuun jos tarvitsi ja ovet sai lukita vessassa. Työntekijät mukavia, empaattisia ja juttelunhaluisia. Sairaalassa sai opiskella samalla ettei jää jälkeen. Tietenkin jos oli itselleen tai muille vaaraksi, esim, hakkasi tai vahingoitti itseään, joutui lepositeisiin päiväksi. Vartijat tietenkin kävelivät joskus osastolla katsomassa tilannettya. Lääkkeitä en syönyt kuin nukahtamislääkkeitä joskus iltaisin. Suosittelen tätä suljettua osastoa jos yrittää oikeasti parantua.

?

minä olen ollut tampereella lasten suljetulla osastolla 6 viikkoa, eikä siellä mun mielestä ollut yhtään epämukavaa. viikonlopuiksi pääsi kotiin, ulkona oltiin yleensä ½ tuntia päivässä mutta jos monet toivoivat niin enemmänkin.hoitajilla ei ollut kiire juuri ollenkaan, he tulivat pelaamaan afrikan tähteä tai hieromaan hartioita kun vaan pyysi.kaikilla oli oma huone, jos joku alkoi itkemään, niin hoitajat tulivat kyselemään heti mikä on hätänä.mä ainakin kävin sielä sairaalakoulua, luokassa oli vaan 1-4 oppilasta, opettaja oli tosi mukava, vastasi kaikkeen mitä älysi kysyä, ei huutanut eikä suuttunut koskaan. siellä tapahtui aina kaikkea pientä mukavaa(tiistaisin kaikki sai mukillisen limsaa, hoitaja toi usimman demi-lehden numeron aina suoraan minulle yms.)

nykyäänkin joskus kaipaan sitä tunnelmaa.en tiedä oliko se ainut mukava suljettu osasto suomessa, mutta mä ainakin tykkäsin siitä.

osastolle ehkä joutuva!

Kyselisin sellaista kun mahdollisesti äitini passittamassa minua osastolle,lääkärini mukaan minulla on ollut liikaa itsetuhoisia oireita,viiltelyä suurimmaksi osaksi.Ja luultavasti minut passitetaan suljetulle aluksi koska kotoa karkaamiset ovat olleet aikalailla toistuvia nykyään.Olen kärsinyt yöllä/päivällä voimaakkasta virtsankarkailusta joka myös ilmenee sairaskertomuksesta.Joudunko suljetullakin/jos avolle pääsen käyttämään siellä vaippoja ja millainen käytäntö noissa laitoksissa on niiden suhteen?

Hei veeti1

mitäs jos mentäisiin yhdessä. En ole itse mikään nuori, mutta ninen kuitenkin ja väsynyt kaikkeen =( Olen perheellinen ja vois sanoa että on kaikki mitä voi haluta. En nauti mistään.
Olen oppinut lakoholin käytön viimiestän 2 vuoden aikana, kärsinyt paniikkihäiriöstä yli 10 v, samoinyleisetä ahdistuneisuudesta. N. 2 vuotta sitten minulla todettiin keskivaikea masennus mutta varmaan se on muuttunut, koska olen kerran ollut vatsahuuhtelussa ja usein tulee itsemurha-ajatuksetkin mieleen. Lapset estää toteuttamisen, koska rakastan heitä niin paljon. Olen eroamassa ja sekin tuo oman mausteensa asiaan. Olen uusperheen äiti, jonka lapsella on ongelmia jo edellisestäkin erosta ja se saa minut entistäkin onnettomammaksi, kun en tiedä miten olisi hyvä. Oma hyvinvointi vs lapsi. Mutta eikö äidin hyvinvointi liity laosen hyvinvointiin? Olén niin ymmälläni =((
Puoleni pitämisessä olen niin hyvä, että haluan ehdottomasti Turkuun. Olen elämäni taistellut kaikista mahdollisista asioista pitäen puoliani, ja syystä (AINA), joten haluan samalla myös niitata nuo paskiaiset, jos sellaisia Turun suljetulla osastolla on. Voin sanoa suoraan, että olen hyvä riidoissa, mitä tulee oikeuksiin =))
So, shall we?

pahempi vankilaa

olen pohjois-karjalasta ja kokemukseni on paiholan sairaalasta.itsemurha-yrityksen jälkeen keskussairaalan sisätautilääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi psykiatrista hoitoa.omasta halustani sain lähetteen psykavolle.minut kuitenkin vietiin suljetulle väkisin lukkojen taakse ilman selityksiä.siellä määrättiin vastentahtoiseen hoitoon.joka kestikin sitten koko sairaalassa olo ajan(yli2kk)..olin jatkuvan valvonnan alla.hoitajien suhtautuminen minuun oli hyvin ivallista ja omahoitaja keskusteluissa kertoili enimmäkseen omasta rakennusprojektistaan yns. pakkohoitopäätöstä ei pyynnöstäni hulimatta purettu koko aikana,vaikka niin olis tehtävä heti kun tilanne sen sallii. kaikkineen karmiva kokemus.

paiholasta?!?!

Millainen suljettu puoli on? Huoneet? Käytännöt esim:jos kieltäytyy lääkeide syönnistä yms. Olen hakeutumassa hoitoon, koska olen itselleni ja muille vaarallinen ja jutellut lääkärin kanssa myös ja lääkäri ollut sitä mieltä että ainakin parin viikon hoitojakso olisi hyväksi minulle.minulla myös ongelmana kuunnella,totella muita,sääntöjä en halua koskaan noudattaa, ja jos joku niitä latelee minulle hermot menee usein.miten tuolla suljetulla wc käynnit,suihkus yms menee??tupakointi?

osastolle ehkä joutuva!

Kyselisin sellaista kun mahdollisesti äitini passittamassa minua osastolle,lääkärini mukaan minulla on ollut liikaa itsetuhoisia oireita,viiltelyä suurimmaksi osaksi.Ja luultavasti minut passitetaan suljetulle aluksi koska kotoa karkaamiset ovat olleet aikalailla toistuvia nykyään.Olen kärsinyt yöllä/päivällä voimaakkasta virtsankarkailusta joka myös ilmenee sairaskertomuksesta.Joudunko suljetullakin/jos avolle pääsen käyttämään siellä vaippoja ja millainen käytäntö noissa laitoksissa on niiden suhteen?
Olen aika varma ettet mitään vaippoja joudu käyttämään :)))
Kuulut sisätautien osastolle, et psykiatrian pakkohoitoon.

Hyvä paikka

Kokemukseni suljetusta osastosta on myönteinen, kesällä menin vapaaehtoisesti suljetulle osastolle itsemurha yrityksen vuoksi. Alussa on 2 hoitajaa tarkistamassa tavarat, ottavat talteen mikä on vaaraksi (kynät, laturit, hammastikut ja sakset). Hoitohenkilökunta olivat mukavia ja heillä halu auttaa, omahoitajan kanssa oli helppo jutella vaikeistakin asioissa. Olin suljetulla viikon ja sain mukavan huonetoverin jonka kanssa olen pitänyt yhteyttä.

Siellä

ollaan samalla tavalla kuin vankilassa. Eristettynä. Varo ettet sano poikkipäistä sanaa. Voit joutua eristysselliin eli putkaan, jossa ei ole muuta kuin peitto ja täkki ja tyyny. Suljettu osasto on pahempi paikka kuin vankila tai putka.

Kysymyksiä

Miten pahoja masennusoireita on oltava, jotta pääsee esim. Helsingissä tuonne avo-osastolle, entä suljetulle?
Onko se niin, että avo-osastolle voi mennä ainoastaan omasta tahdosta, mutta suljetulle osastolle tahdostakin riippumatta mikäli ongelmat ovat niin vakavia. Riittääkö esimerkiksi läheisten huoli?
Ei se jako niin tarkkaa ole, voi olla tarpeen mukaan kummassa paikassa
on tarkoituksenmukaisempi hoito tarjolla.

Esimerkiksi itsemurha-aikeet, suljettu osasto todennäköisemmin
mutta jaksohan voi olla tosi lyhytkin, niin yksilöllistä mitä syitä
taustalla on.

osasto

Itse olin yhden viikonlopun suljetulla osastolla, kun avo-osasto oli kiinni viikonlopun ajan. Mulla ei mitään huonoja kokemuksia osastosta. Hoitajat olivat kyllä melko välinpitämättömiä ja ainoastaan yksi hoitaja kysyi viikonlopun aikana, että miten on mennyt siellä. Mulla oli jo silloin rajoitetut vapaakävelyt ja kävin ulkona itsekseni tunnin verran päivässä.

kokeiltu

Hämeenlinnan sairaalan psykiatrinen poliklinikka oli suljettu osasto, mutta ihan mukavaa siellä oli olosuhteisiin nähden. Joskus aika kului hitaasti, mutta usein oli järjestetty terapiaa, ja siellä tapasi niin potilaina kuin hoitajina mukavia ihmisiä, toisin kuin jos olisi vain maannut kotona lääkkeitä syöden. Vain harva potilas oli sellainen että hänestä näki päälle päin että hänellä on joku vaiva.

osasto

Mulla vähän toisenlaisia kokemuksia suljetusta osastosta. Olin siellä tosi vain viikonlopun, kun avo-osasto oli kiinni. Potilaat oli hyvin erilaisia ja osa ihan ok, mutta osa tosi huonossa kunnossa. Hoitohenkilökunta ei juurikaan ollut kiinnostunut potilaista. Esim. CP-vammaista potilasta ei autettu suihkussa.
Jotain hyvääkin siitä seurasi, sillä sain todella hyvän ystävän sieltä :)

No huh

Kyllä tuli niin järkyttäviä kokemuksia että noistahan saisi kunnon kauhuelokuvan. Todella hirvittävää! Miten laki sallii ihmistä kohdeltavan tuolla tavalla, en voi ymmärtää.
Pitkäniemen NPS1 on ihan paras paikka. Olin siellä kuukausen ja kivaa oli. Ei kyllä masennusta kauheesti helpottanu. Paikat saatto meijän jäljiltä mennä kyllä vähän remonttiin, mutta mitäs pienistä. Suurin osa hoitajista oli ohan kivoja, mutta pari oli kyllä tosi mulkvistiakin..

VÄÄRIN!

Eikös se ole niin että ihmiset menevät sinne suljetulle osastolle parantuakseen ja pääsevät pois kun ovat parantuneet?!??!koska osa kavereistani on ollut nuorempana pari viikkoa suljetulla osastolla ja päässeet sen jälkeen pois, eli ovat jo terveitä! Vanhemmat osaavat kyllä olla sitten niin urpoja etten saisi kaveerata näitten ''laitoslaisten'' kanssa koska ovat jotenki mielipuolisia vaikkakin ovatkin jo päässeet laitokselta.... EN YMMÄRRÄ mitä vanhempia vaivaa!!!!!

elkää

Viiltelyn jälkiaineena saa euforian. Tuo kamala hyvänolonkipu. Ottakaa tatuointeja jos varaa ja mahdollisuus <3 itsellä tehtiin 2 ssa osassa koko käsi ja tunne aivan mahtavan tuskaisen euforinen. ja jos pakko viillellä tehkää se jalkoihinne... Näin yhden niin söpön tytön tampereen pitkäniemen pysäkillä että meinas tippua silmät päästä kun on niin hemaseva. Tuuli puhalsi häneltä hihan ylös ja hänellä oli hirveän kokoiset viiltohaavat. Jos tämä maailma olisi yhtään parempi ja olisi ollut enemmän rohkeutta olisin mennyt kysymään häntä kaverikseni jos vaikka minun tyyppiäni niin halinallekseni. Kyllä itsekkin olen kipuni tuntenut/tunnen. Mietin jopa vapaaehtoista osastolle lähtöä kun ei ole ystäviä, olisi sentään tavannut ihmisiä joilla on jotain samaa. Joskus paras apu kipuun ja ahdistukseen on vain oikeasti mennä sinne lääkäriin.. Mitä hävittävää siinä vaiheessa on kun ajattelee itsaria/itsensä viiltelyä. Itsekkin soitin poru kurkussa lääkäriin ja parkasin että olisi masennuksesta pitänyt jutella lääkärin kanssa kun on niin paha olla ja ahdistaa eikä saa nukuttua. Sain ajan 2 viikon päähän ja seuraavana maanantaina soitin jo uudelleen kun olo vain paheni, unta ei saanut, olo kuin zombilla. Nyt on Tenoxia unenpuutteeseen ja ilta ahdinkoon.
Hei.

Olen ollut hoitajana suljetulla osastolla. Ja nyt käyn siellä päivittäin puolisoni luona. Voin sanoa ienellä kokemuksellani, että vaihtelua tietenkin on. Esimerkiksi tämä masennukseen erikoistunut osasto on rauhallinen ja hiljainen paikka, potilaat tavallisia ihmisiä ja tosi hyviä tyyppejä. Usein vaan elämä on runnellut rankalla kädellä...Tämmöinen sekaosasto, joka on yleensä päivystyksen läheisyydessä, tänne tulee useasti psykoosipotilaat eri syistä siis joutuneet psyykoottiseen tilaan, jossa aika ja paikka on useilla hukassa. On skitsofreenikoita ja huumetyyppejä, alkkiksia jakaikkea siltä väliltä. Tästä usein rauhattomuus siellä. Hoitajissa myös on paljon eroja, ja toisten kanssa synkkaa paremmin kuin toisten. ihmisiä siellä kaikki on ja 80% sydämeltään työssä mukana. Suljetulla osastolla katsotaan potilaan tilanne ensin ja mietitään yhteisiä sääntöjä. Ovet on tietty lukossa ja ikkunat. Jos vointi sallii pääsee ulkoileen ja kävelylle ensin hoitajan mukana, myöhemmin myös yksin. Kotilomille pääsee kun aikan on hyvä ja vointi! (vaikka joka päivä) Edetään pienin askelin, jotta kontrolli pysyisi potilaalla hyvänä..harrastamaan pääsee mahdollisuuksien mukaan, elokuvia voi katsoa tms...ei ole paha paikka; pahinta on sinnitellä oman pahan olonsa kanssa; ja kyllä sairaala on paikka, jossa sitä ymmärretään ja sitä yhdessä selvitellään! Osastolla on potilalla omahoitaja ja lääkäri, jonka kanssa pidetään keskuteluja, on ryhmätoimintaa ja fysioterapiaa..niissä mietitään sitten sopivin hoitovaihtoehto..usein niitä pitää kokeilla erilaisia, jotta paranemista tapahtuisi..Aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii todella paljon..
Itse olin pari päivää suljetulla akuuttiosastolla kun miehen pettäminen sekoitti pään hetkellisesti. Hoitajat olivat siellä niin mukavia että olisin toisaalta halunnut jäädä sinne pitemmäksi aikaa. Kännykkä otettiin pois ja taskut tarkistettiin, mutta vaikka hakkasin päätä seinään ja tein muuta hölmöä ei mua mihinkään koppiin pantu. Sain yhden hengen huoneenkin. Terkkarissa sain rauhoittavia ja vartija istui vieressä lähes koko ajan koska olin sekava ja agressiivinen. Sain itse päättää jäänkö vapaaehtoisesti hoitoon mutta halusin kuitenkin kotiin. Niin ja masennusta ja lääkitystä on kyllä taustalla jo 12 vuoden ajalta.
muuten saako kännykän pitää kun menee suljetulle osastolle?

no joo

jouduin mieheni itsemurhan takia suljetulle osastolle minne en tosiaan halunnut enkä tuntenut kuuluvani. ajatukseni olivat itsetuhoisia mutta en käyttäytynyt tai tehnyt mitään sellaista.
paikka oli täys hulluja ja porukka oli aivan vatipäistä. itse en halunnut ottaa mitään lääkkeitä siellä, eikä kukaan pakottanutkaan. kaikki omaisuuteni otettiin pois ja hoitajat kohtelivat todella helvetin kylmästi ja tylysti. kaverini tullessa käymään, itkin hänen olkapäätään vasten huoneessani, kaverini oli mies.. ja hoitaja sinne sitten heti hyökkäsi ja huusi että ei täällä saa harrastaa mitään irstauksia tai paneskelua.... voi hyvä jumala.... kyllä teki mieleni huutaa takaisin mutta tyydyin sanomaan että itken kuule mieheni kuolemaa ystäväni vieressä...

lisäksi sain hoitavalta lääkäriltä diagnoosin siitä että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.... no, olen jo pitkät ajat käynyt omalla psykiatrilla juttelemassa ja hän on todennut että en tosiaan sairasta... ja sille että sairastaisin sitä, ei ollut se psyk osaston lääkäri laittanut edes mitään perustelija.
Eli eikun leima ottaan kun kerran sinne on joutunut....

paska paikka, niin paska!!!!

suljettu osasto joonas

olin paimiossa suljetulla osatolla kun viilsin käteen ja kirjoitin paperille hirttäämistä kun mua kiusattiin kokemäellä minulla ei ollut siellä yhtään ystävää siellä paikassa mut suljettu osasto siellä sain apua mukavia hoitajia ja potilaita on se kivaa kun saa apua mut ystävätkin voi auttaa hädässä mut olin niin masentunut

Suljettu

Sinne mennään joko vapaaehtoisesti tai pakkohoitolähetteellä. Itseltäni on ainakin aina kysytty kumminko mennään, jos olen ollut sen verran hyvässä kunnossa.

Pakkohoitolähetteellä menevät eivät pääse ulkoilemaan aluksi ollenkaan, paitsi ellei osaston yhteydessä ole aidattua pihaa. Tietty vapaaehtoisesti menevätkään eivät ihan heti pääse ulkoilemaan, mutta pakkohoitopäätöksellä "etujen" saamiseen menee kauemmin.

Osastolla tarkastetaan kaikki mukana tuomasi tavarat. Ei saa olla mitään, millä voisi vahingoittaa itseään tai muita. Saat huoneen, jossa on yleensä myös toinen potilas.

Osastolla on selkeä päivärytmi, josta pidetään aina kiinni. Osastolla jossa olen ollut hoidossa, on aina aamuryhmä, johon osallistuvat kaikki potilaat tietysti vointi huomioiden. Siinä esitellään nimeltä itsensä uusille potilaille, keskustellaan päivän/tulevien päivien ohjelmasta, jutellaan osaston ajankohtaisista asioista potilaiden, hoitajien ja lääkäreiden kesken. Henkilökohtaisista asioista ei ryhmässä puhuta.

Osastolla on kuntouttavaa toimintaa, kuten keskusteluryhmä, liikuntaryhmä, askarteluryhmä, aamujumppaa, rentoutusryhmää jne. Lisäksi on henkilökohtaiset keskustelut nimetyn omahoitajan kanssa ja hoitoneuvottelut hoitajan sekä nimetyn lääkärin kanssa.

Ulkoiluluvat saa voinnin mukaan 1-2krt 15-30min/krt. Vapaat luvat saa, kun vointi on selkeästi parantunut. Ovet ovat aina lukossa ja hoitaja päästää ulos.

Tallaista.

suljetulle ekan kerran

Hei..

Mietityttää ihan hulluna suljetulle meneminen. Minulle on sitä hienovaraisesti ehdoteltu jo jonkin aikaa (lähes vuoden verran), mutta nyt vasta alan itse olla kypsää kauraa siihen.

Minulla on taustalla mm..

-burnout
-vakava masennus
-itsetuhoisuus (viiltely, syömishäiriöt, aggressiivinen käytös, lääkkeiden yliannostelu)
-rajatilapersoonallisuus
-posttraumaattinen stressihäiriö
-unettomuus

Hassua ettei vielä toistaiseksi olla tyyliin raahattu suljetulle. Paristi on poliisit tai ambulanssi heittäneet kriisipäivystykseen. Että kyllä tätä on venytettykin. Missä menee raja jolloin ainoa tie on suljetun kautta? Itsellä on käynyt elämän kanssa juuri niin ettei parhaita kortteja olla jaettu mutta silti on yrittänyt uhmakkaasti potkia eteenpäin. Mutta nyt.. Nyt en jaksa edes nousta sängystä, en pysty hoitamaan asioitani, en jaksa käydä edes suihkussa. Jos menen ulos, todennäköisesti ilta päättyy viiltelyyn tai johonkin yhtä epäjärkevään.

Eniten pelottaa se että suljetulla kohdellaan kuin imbesilliä.. Ihmisen arvo nyt ei riipu ÄO:sta mitenkään, mutta jos itse menisin sinne ja kokisin että minua kohdellaan jonain tiettynä kategoriana ja unohdetaan se mitä oikeasti olen ja varsinkin kaikki se joka on ajanut minut tähän pisteeseen niin huh. Joutuisin varmaan heti jonnekin eristyskoppiin koska polttaisin päreeni siihen suhtautumiseen.

Haluan sinne mennessäni (jos menen) tulla kohdelluksi kuin ihminen joka on joutunut kokemaan liikaa ja saanut pahasti ylimääräistä painolastia. Haluan ymmärrystä ja apua jotta voin opetella käsittelemään tunteitani jotka pääsevät niin helposti käsistä. Haluan empatiaa. Jotain edes. Muuten se on vain ajanhukkaa. Voin kuvitella viihtyväni suljetulla vähän pidemmänkin aikaa jos koen oloni väheksytyksi ja vietän aikani jossain vankikopissa vain koska puhuin suuni puhtaaksi. Ei sen niin pitäisi mennä.. sehän olisi ajan ja rahojen tuhlausta. Niille ihmisille maksetaan siitä että ovat siellä toisia varten. Kukaan ei koskaan maksanut minulle kun olin vanhemmilleni psykiatrina lapsesta asti ja nyt joudun kärsimään seurauksista. Ja silti olen valmis auttamaan muita. Jos näillä hoitajilla ei liikene sen vertaa niin saavat kyseenalaistaa arvonsa.

Toivottavasti asia ei ole niin.

Kallista lihotushoitoa

Ei voi suositella kenellekään suljettua osastoa. Aika tulee pitkäksi siellä, eikä pääse pois, vaikka on aivan
kunnossa jo. Omaa mielipidettä ei kuunnella, ja joku lääkäri (monesti paljon hullumpi kuin sinä itse)
pitää sinua siellä väkisin viikko tolkulla.
Jouduin sinne liian ryyppäämisen takia, aloin kuulla ääniä jne. Niillä lääkkeillä äänet lähtevät aika
tehokkaasti, mutta sitten siellä olet ja laskua kertyy koko ajan.
Parempi jättää viina pois, vaikka elämä ilman viinaa onkin helvetin tylsää. Onhan niitä muitakin syitä, anoreksia
jne. Pahinta on se, ettei pääse pois ja ne laskut, jotka vievät kaikki rahat.
Suljettu osasto... Jos rupean miettimään niin ehkä sekä huonoin että paras paikka. Ainakin silloin kun elämässä ei ole mitään muuta, ja itsemurha lähellä, niin olen kokenut osaston hyväksi paikaksi.

Herätys aamulla, jolloin saa yleensä aika rauhassa heräillä. Aamulääkkeet ja aamupala. Yleensä ihan hyvä ruoka. Aamupalaksi leipää (erilaisia), jogurtteja, muroja, mysliä, hedelmiä, kaakaota, kahvia, teetä, mehuja, vettä, erilaiset täytteet leipään.
Aamukokous, jolloin käydään nopeasti vastuuhoitajat läpi ja päivän ohjelmat. Yleensä nuorten puolella nuori menee sairaalakouluun, jossa on oman voinnin mukaan. 1-4 tuntia päivässä.
Lounas. Ruoka ihan hyvää ja jälkkäriä myös...
Kahvihetki. Potilaat keittävät itsenäisesti kahvia, syömishäiriöiset syö välipalan.
Iltakokous, käydään ohjelmia ja vastuuhoitajia läpi.
HILJAINEN TUNTI. Tyhmin osuus. Ollaan tunti omassa huoneessa hiljaa. Nukutaan, viilellään, hakataan päätä seinään, syömishäiriöiset tekevät lihaskuntoa, läksyjä harvoin, kuunnellaan musiikkia, luetaan... Tai vain ollaan... Suihkussakin voi käydä.
Yhteisissä tiloissa on pelikortit, jotka voidaan joskus ottaa pois jos niitä ruvetaan heittelemään. Erilaisia lautapelejä joita harvoin pelataan... Palapelejä, joita voidaan joskus tehdä... TV:tä katsotaan yleensä aika harvoin... Puhutaan ja sekoillaan...

Jos joku saa kilarit niin muut menee omaanhuoneeseen, kunnes välikohtaus on ohitse. Osastoilla on yleensä eristyshuone, joissa on lepositeet. Musiikkihuone, jossa voi kuunnella musiikkia, jutella, pelata... Joskus leivotaan jotain/ katotaan leffaa/ toimintaterapia ryhmä.

Kaikista vituttavinta on se kun käyttäytyy itsetuhoisesti = hakee apua, niin rangaistukset niskaan. Jos rupeaa oikeasti vituttamaan niin lääkkeet käteen ja omaan huoneeseen, ei juttelua. Jutteluapua saa vain silloin kun pyytää ja on rauhallinen. Paitsi jos on liian rauhallinen, hoitajat tulkitsevat ettei potilas tarvitse sitä. Siinä vaiheessa kun pinna on tosi kireellä, ja haluaa ulos niin joutuu lepositeisiin, jossa kukaan ei puhu sinulle mitään.

Väitän, että suljetulle osastolle pystyy tappamaan itsensä. Niin on käynytkin.
Ylempänä joku vertasi vankilaa ja suljettua osastoa. Vankilassa on ihmisoikeudet ja kansalasiten perusoikeudet (perustuslain toinen luku), mutta suljetulla osastolla ei ole. Samoin Laki potilaan oikeuksista on suljetulla osastolla tuntematon henkilökunnalle.
Tuosta suljetulla osastolla olemisesta joutuu siis itse vielä maksamaankin? Aika hullua touhua, eihän siinä ole mitään järkeä jos väkisin pidetään lukkojen takana ja laskua vaan karttuu ja karttuu lisää.
Suljettu osasto tarkoittaa sitä, että kulku osastolta ulos on rajoitettu, eli ovi on lukossa.

Siinä kaikki, ei sen erikoisempaa. Koska suljetulla osastolla yleensä on hyvin sairasta ja sekalaista potilasaineistoa, kuka minkäkin takia (yksi itsemurhavaarassa oleva masennuspotilas, toinen psykoottinen harhainen ja levoton, kolmas jotain...) potilaiden kokemukset suljetulta osastolta ovat yleensä negatiiviset -tietysti tähän vaikuttaa myös se, että olo siellä sijoittuu pahaan sairauden vaiheeseen - eli hyvin huonoon psyykkiseen kuntoon, joten tottakai muistot osastolla olosta ovat huonot.

Pois pääsee, kun kunto sallii.
Sain Turun kupittaan osastolta hepatiitti C:n ja HIV:n koska hoitaja raiskasi minut ollessani lääketokkurassa.
oletko tehnyt moisesta raiskauksesta oikeusjuttua??
Jos tuo on todella totta ,se on törkeä RIKOS !!
Tee heti poliisille rikosilmoitus joko itse tai käske jonkun ulkopuolisen tehdä se !!
en menis koskkan mieli sairaalaan
Luulen, että jos kaikki suomen asukkaat joutuisivat suljetulle osastolle, suurin osa saisi jonkin diagnoosin. "Meiltähän et ilman diagnoosia pois lähde!"
olipas hurjat urbaanit legendat....
kävin mielisairaalassa, koska interferoni on myrkkyä joka muuttuu kehossa adrenaliiniksi (kemialliset reaktiot) En halua paljastaa miksi käytin interferonia, mutta mielisairaalassa kerroin eräälle hoitajalle meneväni huoneeseeni ja tekeväni itsemurhan ja hoitaj sanoi vain vai niin. En suosittele suljettua osastoa kenellekkään. Tilat toki olivat hienot oli saunaa oli kuntosalia oli kaunis ympäristö ulkona, mutta mitään näistä ei saanut käyttää. Hoitajilla ei yksinkertaisesti ole aikaa huolehtia potilaista!
diagnoosini olivat puhtaita arvauksia!
Minua lääkittiin lähes tajuttomaksi, jotten puhuisi ongelmistani! Kuitenkin kaikki hokivat että puhu ongelmistasi. Miten voin puhua jos lääkettokkurassani pysyn hädintuskin hereillä?
Itse koin mielisairaalassa ongelmaksi että luonnollinen kontakti vastkkaiseen sukupuoleen oli täysin mahdotonta. (EN PUHU NYT SEXISTÄ VAAN TAVALLISESTA JUTTELUSTA) ongelma oli että jokainen naispuolinen hoitaja katsoo potilaita nenvarttaanpitkin alentavasti. Ainakin näin tehtiin miestenosastolla. Mielestäni olisi hyvä jos mielisairaala vaivautuisi kerran päivässä mielellään iltapäivällä jolloin kaikki ovat hereillä järjestämään ryhmäterapian jossa olisi sekä mies että naispotilaita. Mielisairaalassa tapaamani hoitajat (eri-sukupuolata kuin minä) kohtelivat minua valtavan alentavasti he puhuivat minulle kuin koiralle, koin tämän loukkaavana. Ja jokainen mieshän puhuu ongelmistaan mieluiten toiselle miehelle mutta mutta katselee mieluiten naista.
Mielisairaalan potilaiden pitäisi turvautua ensin toisiinsa ja sitten vasta hoitajiin ja viimmeisenä lääkäreihin1
Aion korjata ongelman perustamalla yksityisen sairaalan toiminimeellä OY:Mirrorhand and Reaper. Toistai´seksi yhtiöni toimitasäde on 4m minusta kaikkiin ilmansuuntiin, mutta tavoitteeni on laajentaa toiminta pikkuhiljaa kattamaan koko maailman!
Yksityissairaalani palvelut ovat sitten hirvittävän kalliita!
Yhtiöni starttirahat aion saada haastamalla muutaman (EI NIMIÄ) hypoteettisen lääkärin ( EHKÄ ESA LAIHON ) oikeuteen minulle sattuneesta hoitovirheestä!
Ja jos jollain on jotain tätä vastaan puhukoon nyt tai olkoon iäti hiljaa!
ei suljettu osasto mikään vankila ole itse vietin kellokoskella suljetulla osastolla 2kk ja sielä sai ihan normaalisti kävellä sisätiloissa eikä sielä seurattu mihinkään mutta ulkoovet olivat kyllä lukossa ja niistä ei päässyt pihalle muuten paitsi jos sai pihalupia mutta siellä ei istuta kokopäivää omissa huoneissaan vaan siellä on yleisiä tiloja joissa saa olla aivan vapaasti
Ihan ensimmäiseksi, nykyään melkein kaikki psykiatriset osastot Suomessa ovat suljettuja. Käytännöt potilaiden kanssa riippuvat siitä onko hoitoon tullut vapaaehtoisesti vai ns. pakkohoitoon. Pakkohoitoon voi joutua, jos on vaaraksi muille tai itselleen. Osastolla jokaisella potilaalla on omahoitajat, joiden kanssa niitä omia asioita hoidetaan. Jokaiselle potilaalle lääkärin ja läheisten kanssa tehdään hoitosuunnitelma, johon sisältyy lääkitys, liikkumisvapaus, mahdolliset osaston sisäiset ryhmät, liikunta (esim. kuntosali) jne.. Hoitoneuvotteluihin pääsevät myös potilaan omaiset mukaan. Osastolla täytyy tosiaan muistaa se, että ihmisillä on eri syitä olla siellä. Jotkut tuodaan pakolla, esim. psykoosipotilaat, toiset taas epätoivoisesti haluavat itse tulla osastolle kuten masennuspotilaat. Psykiatrinen osasto ei siis tosiaan ole mikään vankila, tosin voin kuvitella sen tuntuvan siltä esim. psykoosi- tai maniapotilaalle. Kun psyykkinen vointi on riittävän tasainen, aletaan pikkuhiljaa kokeilla vapaakävelyä, ensin esim. puoli tuntia päivässä ja siitä sitten eteen päin. Myös kotilomia aletaan kokeilla pikkuhiljaa, näillä mitataan vointia. Ei siis kannata pelätä psykiatrista osastoa.
Kato mun gängsta biilii, joka kaupungilla rullaa
alta 200 pelkäl pintakaasulla
Kumia polttaa pelkäl napin painasulla
tulliportinkatu - hei täältä tullaan!
Lasit on niin tummat ei nää sisään eikä ulos
Ku shoguniin ne laittaa 10+ lopputulos
Ei mul oo vikaa kuulos.
Hei tsiikaa plaidin konttii,
siel tusina subbareita basson tahtiin pomppii.

refrain:
Meil on räppiraideri ja kromatut vanteet
Bassot paukkuu niin lujaa et meinaa lasit halkee
Peräs oikeuskanteet
ja pari mustaa maijaa
Sun täytyy olla tyhmä jos et tätä juttuu snaijaa

Kuumin suomihoppi saa keinuun naisten lanteet
Takapenkil joka nainen riisuu kaikki vaatteet
20 tuumaset alumiinivanteet
Saa amispojat kateudesta halkasemaan ranteet

Kruisaan alas tulliporttii ilman ajokorttii
MJ kaahaa ja hoitaa monta eskorttii
Lähen kilpasille jos joku koittaa haastaa
Kun jammu antaa hanaa sillo renkaat irtoo maasta
Luu roikkuu pihalla ledit on ku sulaa vahaa
Takaa vitullinen siipi oo taskut täynnä rahaa
Kolmen tuuman rööri syöksemässä tulta
Takaan kateellisten kööri saa silmillensä multaa
En välitä vittuukaan mitä ne muut duunaa
Kun stoppaan valoihin jengi meitsin peltii puunaa
Katalogist tsuumaan uutta madallussarjaa
Voisin nokittaa tätä vitun peltilehmä karjaa

refrain

Voit tulla tsekkaa jos pelkäät että huijaan
Jos puijaan niin lupaan että saat nussii mun muijaa
Mut huijatuks tulit ha! taas kerran
Mulla ei oo mitää horoo oon itteni herra
paska toimii just niin ku junan vessa
Tää räppilevy joka soi sun autonsoittimessa
saa spiikkerit paukkuu ja räjähtämään saa
Kadun koirat haukkuu ja mummot saa slaagin
Ja mun auto saan sillä paljon pesää
Niinku karhu luolassa venaa kokoaja uutta kesää
Tallist kiesi alle suunnaks Väinölänniemi
kromi vanteet pyörii ja me ei käytetä pienii
Oikeuskanteet ne syyttää pedofiiliasta
Sen takii pysyn erossa jokaisesta siasta
En hidasta vaikka peilis kuinka valot välkkyy
Kun tiedän että ne kuitenki mun subbareita kärkkyy

refrain

Tuu tu-tuu ihmeessä koittaa
jos veikkaat et pystyt meitsit viivoilla voittaa
Tätä kärrii onki vähä vaikeempi tavoittaa
kun keskustasta motarille kaasu pohjas loikkaan
joten menkää vittuu meidä alta
Kun mä rullaan sillo mulla on näiden teiden valta
ja jos on alla lowrideri
luukutan räppiä nii et joha jengi vaimenee

refrain

Kuopioo tuu poika tänne kukkoilee
veikkaan et alka sillo päitä puttoilee
Poteet ikkunoista loistaa joten svidi ohi kaahaa
perässäni letka kateellisten datsuneita raahaa

Se on sata varmaa et hommat menee nappiin
kun lumpio suorana lyö ahtopaineet tappiin
Kojelaudassa vaihtovalo vimmatusti välkkuu
Illal mittarit punasella baarissa pilkkuu
pilkun jälkeen naiset meitsin kiesin kyytii hinkuu
Annan vänärillä kyytii laitan kaikki ne tihkuu
Pesät kosteina tihkuu kun bassoa pumppaa
Ei meno ala hiipuu ku porkkanas skuuppaa

refrain

Kuopio kumarreta ei ketään
Kuopio aina omal tyylil tehää
Kuopio heikompia vedätetää
k-p-o k-p-o
Hahhah miten naurettava räkänokka on keksinyt tuollaiset sanotukset. Joku Kuopiolainen räkis joka ei ole saanut äidiltään huomiota. Noin naurettavaa pskaa en ole ikinä kuullut. Kuopiosta tulee näköjään naurettavimman räkikset.
Oonksmä jotenkin sairaampi ku oon kuvitellu, nimittäin noi "karmivat" suljettu osasto kokemukset kuulostaa musta niin ihanilta ja haluaisin päästä sellaiseen paikkaan?
Karmea paikka ja kokemus se oli. Kaikuvat seinät ja yksinpä siellä hoipertelee kun kaik niin sekoja ainakin jotkut osastot. 5 henkee yhes huonees ja levottomimmat petitoverit herättelee jos eivät itse saa nukutuksi. Psykiartikin vain vihaisen oloinen ja hoitajia tapaa aika harvoin. Toisiin potilaisiin ei saa kontaktia kun ne niin sekavassa mielentilassa. Pakkohoidossa ei ole tietoa edes millon pääsee pois. Psyykenlääkkeet kuivaa suuta joten paras olla rauhallisesti jottei joudu eristykseen jossa ei saa vettä edes janoonsa. No tällast oli joskus noin vajaat 30v sitten
Onko kellään kokemuksia Jyväskylän Kangasvuoren sairaalan hoitokäytännöistä? Odotan tänne vastauksia, please?!!!!
Entäs sellaiset potilaat, jotka eivät masennuksensa tms. takia halua ollaan missään tekemisissä toisten ihmisten kanssa?

Niin että samaan huoneeseen jonkun vajakin kanssa ja vielä pitäisi jossakin ryhmäterapioissa kekustella???

Itse sairastan masennusta ja paniikkihäiriötä, en ole koskaan ollut itsetuhoinen tai muuta vastaavaa, mutta jos tuollaiseen paikkaan joutuisin niin hirttäytyisin vaikka lakanaan.

Vieraat ihmiset kuvottaa, saati sitten että omista asioistani niille puhuisin..lääkärit jne on ihan asia erikseen.
Hoito on aina yksilöllistä oli sairaus mikä hyvänsä, ei ryhmähoitoa muutoin kun vasta on jokin diagnoosi ja siis että haluaa sellaiseen ja sellainen on sopiva.
Muiden terveysasiat ei kuulu muille, hoitajat niistä ei ainakaan saa kertoa missä tahansa terveydenhoitoyksikössä että mikä tolla toisella potilaalla on sairautena.
Voi olla myös ahdistavaa sekin kun jossain joku toinen potilas kyselee
että mistäs syystä sinä täällä olet, mun mielestä kohteliaampaa on
olla yleensä sellaista kyselemättä, ainakaan muiden kuullen koska jos
on muitakin siinä kuuloetäisyydellä niin siinähän kuulee moni muukin sitten.
Ihmeellisiä kokemuksia täällä suljetuista osastoista. Oon tällä hetkellä Lahdessa suljetulla ja musta täällä on kivaa. Saa käydä ihan yksin vessassa/suihkussa eikä kukaan mitenkään vahtaa. Ruoka on hyvää ja tupakille pääsee tunnin välein. Lisäksi kaikki hoitsut ja huonetoverit ovat mukavia, kaikkien kanssa tulee hyvin juttuun. Kännykkää ja konetta saa käyttää päivisin ja telkkaria voi kattoa noissa yhteisissä tiloissa.
Noita kaikkia voi tehdä kotonakin, ei siihen sairaalaa tarvita.
" Sain Turun kupittaan osastolta hepatiitti C:n ja HIV:n koska hoitaja raiskasi minut ollessani lääketokkurassa. "

Kuka tämä hoitaja oli ja miltä osastolta?
Itse jouduin itsemurhan yrittämisestä siviilipalveluksen aikana hämeenlinnasta forssan suljetulle sen 8h odottelun jälkeen jumalattoman nälissäni vitutuksessani ja kauheessa krapulassa vaadin pääsyä vapaaksi sieltä(tästä on noin 5v aikaa) 1h oli jo tarpeeksi mulle ja mietin että täällä hullujen seassa en vain pysty olemaan lopulta sain jonkun lekurin tulemaan sisälle allekirjotin jonkun lapun ja lähin menemään niin vitun nopeeta haneen kun vain pääsin. Suljettu ei ole ihmisten paikka.

Tai on jos haluat olla keskellä narkkarien ja muuten psyykkisesti sairaiden ihmisten keskellä muutaman kuukauden.
Jos olet extrovertti, viihdyt siellä.
Jos olet introvertti, teet jo ensimmäisen yön jälkeen kaikkesi, että pääset pois sieltä.
Mielisairaille/ mielenhäiriöisille ja masennusta poteville pitäisi ehdottomasti olla eri osastot.
Masentunuthan on periaatteessa terve, kärsii vain ajallisesta depressiosta, sairaudesta josta voi parantua täysin terveeksi.

Masentuneelle hoidon alkuvaiheessa suljettu osasto saattaa olla kuin taivasosuus, lopultakin paikka jossa voi turvallisesti nukahtaa tästä elämästä hetkeksi pois.
Masentuneen hoidon edetessä sosiaaliset virikkeet ovat toki hyödyllisiä, mutta alkuvaiheessa tuskin kukaan oikeasti masentunut kaipaa minkäänlaista virikettä.
Siksi ihmettelin tässä ketjussa useiden kertomuksia tyyliin "siellä ei ollut kivaa"? Jos on sairastunut masennukseen ei edes kykene odottamaan mistään mitään "kivaa".
Ilmeisesti mielenhäiriöön sairastuneilla ajatukset kulkevat eri latua ja siksikin nämä eri tavoin sairastuneet potilaat tulisi sijoittaa erilleen, molempien eduksi.
Olin itse viime kesänä suljetulla osastolla n.2kk. Potilaat koostuivat mielisairaista(mm skitsofrenia, maanisdepressio,psykoosi,masennus), huumenarkomaaneista ,alkoholisteita ja potilaista jotka ovat olleet joskus linnassakin. Yksi vankilassa ollut henkilö oli todennut että suljettu osasto oli paljon pahempi paikka kuin vankila... mene ja tiedä...
Osastolla oli tietyt heräämis ajat ja tietty päivärytmi joka meni jokseenkin näin
klo 8.00 herätys ja aamupala( joillekin aamulääke)
klo 11.00 lounas
klo 14.00 kahvi
klo 17 päivällinen
klo 20 iltapala
Ensinnäkin ruoka osastolla oli aivan älyttömän hyvää yleensä(keittoja, riisipuuroa, kalasoppaa, lasagnea,perunat& lihapullat jne) varsinkin kun vertasi sen ajan ruokiin mitä itse teki kotona muunmuassa . Kun menin osastolle niin painoni oli n.66kg ja jo viikon jälkeen painoni oli noussut 9 kilo(Osa syy lihomiseeni oli tietääkseni myös sen aikainen lääke seroquel jota aloin saamaan kun osastolle menin mutta se vaihdettiin pois äkillisen lihomisen takia joka oli vaan hyvä kuitenki tuolloin 21v ja 180cm pitkä) Lopullisesti painoa tuli lisään noin 20kg eli 86kg johon olen ollut ihan tyytyväinen ja lihomiseni johtui kai myös tosi paljon paikallaan olemisesta ja useammasta ruoka kerrasta päivässä kun taas kotonani tein n 1 lämpimän ruoan päivässä. Aktiviteetit osastolla tv:n katselu ,tupakointi(osastolla oli tupakka koppi), kortin peluu ,syöminen, veli toi onneksi johonki väliin luettavaa ja kuntosalikin osastolta löytyi jota en hölmö tajunnut hyödyntää mutta innostuin osastolla ollessani punnertamaan ja tekemään vatsalihas sarjoja joita teen vieläkin suht aktiivisesti. Voin kertoa että jos poltat paljon ns normaalissa arjessa niin osastolla tupakkaa palaa paljon enemmän en tiedä mistä johtuu ( vitutus, tekemisen puute jne) itselläni normaalisti menee aski tai hieman alle mutta osastolla meni reilu aski -2 päivässä tai jopa enemmän. Kanssa olijat ovat joko jopa melkein ''normaalissa'' tilassa tai vähän enemmän sekaisin ( puhuvat itsekseen, selittävät omituisia, nauravat jatkuvasti, kärsivät lääkkeiden sivuvaikutuksista)
Jatkoa edelliselle... Kun menet osastolle niin sinulle valitaan omahoitaja jonka kanssa silloin tällöin keskustelet, pääsee joskus ulos tupakalle tai voi käydä hänen kanssaan ulkona jos on luvat siihen( minulle sattui n.40 vuotias mies joka oli hiukan kaksinaamainen( esim nauroi päin naamaa kun tarvitisin apua kun olin sekavassa tilassa ja tätä kertoessani muille hoitajille kielsi kaiken)
Osaston henkilökunta on vaikea kiteyttää sieltä löytyi vähän joka lähtöön oli 3 luultavasti harjoittelussa olevaa 1 poika ja 2 tyttöä. Poika oli mukava ja kuunteli jos tarvitsi juttu toveria . Tytöt olivat hyvännäköisiä ja mukavia ja kuuntelivat kanssa ja kuuntelivat jos tarvitsit ''seuraa''. Muu kanta henkilö kunta koostui naisista ja miehistä tasa arvoisesti joista jotkut olivat mukavia ja jotkut hieman tylyjä mutta ihmisiä on joka lähtöön.
Lääkkeet :
itselleni kokeiltiin useimpia lääkkeitä tuon kahden kuukauden aikana mutta en tajunnut kysyä lääkkeiden nimiä mutta skitsofrenia lääkkeitä laidasta laitaan esim seroquel ja leponex joista jälkimmäistä tällä hetkellä käytän.
Sain seroquelia joka tuntui auttavan niistä muista vaihtoehdoista parhaiten mutta se vaihettiin pois äkillisen lihomisen takia. seuraava lääke jota minulle annettiin lopetettiin sen huonon toimivuuden vuoksi jonka jälkeen aloin saaman jotain nestemäistä lääkettää ja toista lääkettä samaan aikaan ja näiden sivuvaikutukset olivat suhteellisen kauheat. Väsytti ja silmät pysyivät tuskin auki ja oli ''zombi'' olo mutta samalla oli pirteä olo. tätä lääkitystä jatkettiin n viikko ja se on yksi pahimpia oloja/kokemuksia elämässäni. Lääkitys vaihettiin kun isäni totesi lääkärille ja omalle hoitajalleni että poika ei ole koskaan ollut noin pahassa kunnossa että oisko lääkkeissä jotain vikaa... olisivat kuulemma jatkaneet lääkitystä ja epäilen etteivät muka huomanneet surkeaa vointiani ( pakko liikkeet , ''jäädyin'' tiettyihin asentoihin, erittäin huono ryhti ja edellä mainitsemani väsymys ja samaan aikaan pirteä olo). No lääke vaihdettiin ja oloni koheni huomattavasti. Lääkkeen vaihdon jälkeen minulle kokeiltiin vielä kahta eri lääkettä jonka jälkeen pääsimme tähän nykyiseen lääkitykseeni joka parsi mieleni taas kasaan.
Ulkona liikkumis luvat:
Kun menet osastolle sinulla ei ole mitään asiaa ulos. Käyttäydyt hyvin niin sinulle annettaan asteittain enemmän lupia ( mm hoitajan kanssa ulkoilu, perheen jäsenien kanssa ulkoilu, lyhyet ulkoilu luvat itsekseen sairaala alueella ja pidemmät ulkoilulomat itsekseen ja ensin lyhyt kotona käymis lupa ( vanhempien kanssa jonka jälkeen viikonloppu luvat ja kokonaan kotiutuminen. Sen verran voin sanoa että oli ''koira'' olo kun odotti aina kengät jalassa oven edessä kun oli saanut äidiltä tai isältä soiton että ovat tulossa käymään. Usein istuttiin takapihalla keinussa, juteltiin( lähinnä kuuntelin koska olin melkein koko osaston ajan että harhoja oli niin paljon etten pystynyt paljon kommunikoimaan), nautin ulkoilmasta, polttelin tupakkaa, käytiin kävelemässä n. 1km lenkki kerran tai useammin päivässä sairaala alueella ja loppu vaiheesta äitini kanssa kävimme ajelemassa autolla n . 30 -1h rundeja ja sitten takaisin.
Itselläni meni pari viikkoa etten oikein osannut hillitä itseäni kunnolla ja sairaan hoitajat osaavat kyllä myös ärsyttää. joten sain luvat siihen asti että pääsen ulos vanhempien kanssa ja sitten otettiin taas luvat pois kun esim suutuin ja rikoin kukkaruukun tai jotain vastaava ja isäni ohjattiin tapahtuman jälkeen ulos jonka jälkeen neljä hoitajaa oman huoneeni ovelle ja ei muuta kuin neurolepti piikki kankkuum ja perään rauhoittava piikki ja ei muuta kuin eristyksiin josta pääsin aina päivän / yön jälkeen pois. Eristyksistä ei jäänyt niin karua muistikuvaa koska rauhoittava auttoi totta kai rauhoittumaan erittäin hyvin ja sai nukutuksi eikä minua sidottu kertaakaan lepositeisiin. Unilääkkeeitä tuli napsittua noin 3 viikkoa osastolla ollessani. Sain muunmuassa tenoxia ja jotain muuta lievempää unilääkettä. Tästä oli todellakin apua koska hiljaisuus tuli n.klo 22.00 ja tuli sängyssä usein pyörittyä useampi tunti. Nykyinen lääkitykseni myös aiheuttaa uneliaisuutta mikä on sinällään hyvä että jos haluan parin tunnin päästä käydä nukkumaan otan lääkkeen ja katson telkkaria, olen koneella n2h ja pääsen nukkumaan koska sairaana ollessani vietin aika paljon unettomia öitä ääniharhojen ja muiden harhojen takia.
Tällä hetkellä olen 22 v edellään sairaslomalla n 5kk vielä jonka jälkeen saatetaan vielä jatkaa, Käyn n kerran viikkon keskustelemassa sairaanhoitajan kanssa ja hoitaja suunnittelee koko ajan jatko avohoitoa. sekä kerran kuussa minulta otetaan täydellinen verenkuva ( ennen kerran viikkon.) , eräässä kuntoutujien kokkaus ryhmässä ja silloin tällöin hoidan koiraa. Rahaa saan saman verran kuin sossuna eli toimeentulee :) Kokemusksena suljettu osasto jätti sellaisen kuvan että sinne ei mielellään menisi takaisin ja tämä ei johdu siitä että oli sairaana. Osastolla ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua mutta aikaa pitää jotenkin tappaa. Se ei ole todellaan sama jos istut useamman päivän kotona etkä liiku ja katsot esimerkiksi vain telkkaria ja poltat tupakkaa sisällä. Toki siellä ei ole yksin mutta varmaan yksi pahimmista jutuista on se että vapaus riistetään melkein kokonaan. Tekisi mieli lähteä ulos ja vielä enemmin totta kai silloin kun ei sinne pääse.
Olin pari vuotta sitten jonkin kuukauden suljetulla. Hoitajissa oli kivoja sekä vähemän mukavia, niin kuin meissä kaikissa

Aika kului kulkulupien saamisen jälken kauniilla sairaala-alueella lenkkeillen ja alakerrassa biljardia pelaten. Sauna oli lämpimänä lähes joka ilta. Siellä jaettiin potilaiden kesken ilot ja surut.

Sain Paiholan suljetulla os 52:lla ystäviä joiden kanssa jutellaan aina kun tavataan.
Miksi olit suljetulla?
Minäkin oon Paiholassa viiskakkosella
Kyllähän suljettujen osastojen potilaita luokitellaan jo yleensä kauan ennen kuin ollaan siellä osastolla, yleensä se terveys menee pikku hiljaa myös.
Sinne psygiatrianosastoille vapaaehtoisestikin päätyy mm:ssa vakavemmasta masennuksesta kärsiviä, saa hoitoa ja kotiutuu taas jopa uutena ihmisenä.
Kuten eräs tuttuni jolla on hankala sairaus joka vei eläkkeelle jo nuorena,
kun elämässä on vähän iloja niin pää ei aina kestä..

Sitten kahtiajako niihin ketkä ei voi koskaan elää normaalissa yhteiskunnassa,
siinäkin kerhossa on melkoisen kirjavaa potilasta. Esimerkiksi lievimmästä
päästä on muistisairautta sairastavat, eivät pärjää kotona oikein edes
omaishoidolla eikä kotihoidon avulla, toiseksi kaikille sellaisille ei riitä resurssitkaan kotihoitoon.

Miettikääs pahat traumat saanutt lasta jonka ongelmat jountaa koulukiusaamisesta, siinä meni koulut perseelleen ja muukin elämä ja
koitetaan saada taas lapsi takaisin elämään. Normaalissa ympäristössä
ei enää onnistu vaan koko elämä pitää rakentaa uudella ympäristöllä
kokonaan uudestaan ja jotta lapsikin saa takaisin luottamuksensa taas.
Heikkoja kiusataan, niinkö. Veikkaan että aika monilla on heikkoitensa jossa ei jaksa yksin enää kun on liian kovaa.

Mielenterveys, siinäpä sitä onkin iso menoerä yhteiskunnassa.

Kaikki ei saa niin täydellisiä aivoja, vika voi olla aivoissakin eikä ole
itseluotua vaan joudut elämään sen psyykkisten ongelmien kanssa.
Vaikeimmisssa tapauksissa sitten tuetussa asumisessa jonkin asteisessa laitoksessa, tuettua asumista kodinomaisemmin, laitosmaisemmin avoyksiköissä joissa ei ole ovet lukossa ja sitten suljetut laitokset niille
joiden perään ei voi koko ajan katsoa ettei karkaa omille teilleen.

Sitten vammaisetkin on oma ryhmänsä, osa fyysisesti lähes normaaleja
mutta henkinen kehitys esim 10 vuotiaan tasolla, oppinut puhumaan mutta
älykkyys siis todella alhainen.

Näistä mulla on kokemusta, tosi "hullujen" kanssa ei ole paljoa
oltu tekemissä että niistä olisi kiva lukea :)

Ps, edellinen esimieheni oli narsisti, henkisesti erittäin raskas ihminen
jota välttelee mielellään niin paljon kuin vaan voit, niin teki muutkin.
Valkealan sairaalaan jouduin masennuksen takia,joka oli tilannekohtaisesta syystä johtuvaa.Tavarat ja kännykkäni otettiin pois.Poispäästyäni kännykkäni oli lukittunut,sillä joku henkilökunnasta oli yrittänyt sillä soittaa omia puheluitaan.Onneksi kännykässä olin laittanut turvakoodin päälle.Tämmöistä henkilökuntaa siellä,ja muutoinkin he olivat töykeitä ja sadistisia.Jos tapaan jonkun heistä,joudun varmaan seuraavaksi linnaan taposta.
Totta kyllä,hirveä paikka on.Sadistisin mieshoitaja oli ehdottomasti siellä tornionmäeltä kotoisin oleva vaaleahiuksinen pitempitukkainen mies.Tämä hoitaja nautti tuottaessaan pahaa mieltä potilaille,yrittäen provota jonkun sanomaan vastaan,jolloin sai lukittua ihmisparan liinoihin.Tälle tyypille minä kostaisin .
Itse olen ollut turun nuorisopsykiatrisella hoidossa eikä se ollut niin paha paikka kuin kaikki muut sanovat täällä. Sain tyksistä M1 lähetteen ja vietiin ambulanssilla sinne. Kun paikanpäällä oltiin niin kysyttiin vain onko tulenteko välineitä tai terä-aseita taskujakaan ei tarkastettu. ihan mukava paikka oli.
Riippuu tosiaankin täysin olotilastasi ja siitä, onko kyseessä pelkkä tarkkailuosasto, vai pitkäaikainen.

Videolla on kyseessä pitkäaikainen osasto:

itse olen nuorten suljetulla osastolla, joka merkitsee nimensä mukaisesti suljettua. on omat huoneet, mutta myöskin yleiset tilat. ovet lukittuina, eli itse ei pääse ulos ilman avainta. aikuisten suljetulla osastolla on tarkemmat säännöt yms. haluan vaan selventää että suljettu osasto ja mielisairaala on kaksi eri asiaa.
Suljetulla osastolla olevilta on viety perus ihmisoikeus, vapaus.

Vapautesi riisto ei rajoitu pelkästään lukitsemiseen vaan sinuun voidaan vastoin omaa tahtoasi laittaa aineita, kuten aivovaurioittavia neuroleptejä tai SSRI:tä, tai mitä tahansa muuta valtaapitävät katsovat tarpeelliseksi. Jos et suostu ottamaan aineita 'vapaaehtoisesti', ne pakotetaan ruumiiseesi yleensä injektion avulla.

Käytännöstä suljetulla osastolla oleva ihminen esineellistetään enemmän tai vähemmän riippuen "mielisairautesi" tasosta sekä valta-asemassa olevan henkilönkunnan jäsenen asenteista ja koulutuksesta.
Psykiatrinen A1 ja A2 osaston hoitohenkilökunta on vallasta nauttivia hoitajia.Kukaan osastolla ei ole kiinnostunut paranemisestasi/ongelmistasi.Jos et suostu ottamaan lääkkeitä sinut haukutaan lääkevastaiseksi ja kysytään mitä sinä sitten täällä teet.Kotiin päästyäsi saat lääkkeitä akuuttipolilta sähköisellä reseptillä,mutta sama vallankäyttö on siellä.Nöyryytystä,kiusantekoa,halveksuntaa jne.En todellakaan suosittele kenellekkään näitä hoitopaikkoja ja kauheita lääkityksiä.Kun olet koukussa lääkkeisiin alkaa kiusanteko lääkkeiden kirjoittamisen suhteen.Jonkinlainen valvonta pitäisi olla hoitohenkilökunnan käytökselle.Enään en ihmettele Suomen mielenterveyshoidon huonoa hoitoa.Hankkikaa apua jostain muualta niin paranette nopeammin ja säilytätte itsetuntonne/kunnioituksenne.Asia pitäisi saada yleiseen tietoon sekä hoitajat vastuuseen.
itse olen 15v nuori käytin marzine lääkkeitä ja joutuin 3kk osasto jaksolle pakko lähetteellä
 /   /  /  / millainen paikka suljeet osasto on?
Norvital TESTOMAX

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta