Epätodellinen olo

kysyn

Johtuuko masennuksesta,vai mistä???poissa oleva,epätodellinen olo??on vaikea kuvailla...tuntuu kuin eläisi unessa,kumpa "joku" herättäisi.

107

57590

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • masennuksesta

      syömistäsi lääkkeistä. Psykoosin ensi oire ?

      • Camomillos

        ei kuulu mitenkään psykoosiin, Epätodellista oloa potevat lähes kaikki paniikkihäiriöiset. Kuuluu ahdistushäiriöihin.Kun mieli on liikaa vauhdissa ja jos elää jatkuvan pelon tunteen kanssa, se väsyttää niin, että olo heittäkin epätodelliseksi. Myös syvä uupumus aiheuttaa saman.

    • Camomillos

      masennnukseen ja ahdistukseen.Usein taustalla on pitkäaikaisesti seuraavia asioita:
      väsymys/univelka
      stressi
      monien asioiden liikaa suorittamista samaan aikaan
      Taustalla siis voi olla jotakin muuta mutta nämä ovat yleensä tuon olon laukaisijoita.Itse näen olon todella kamalana, mutta samalla se on merkki siitä, että en ole itse älynnyt rauhoittua, joten elimistöni ilmoittaa siitä.

      Mitä enemmän asiaa tuijotat sen epätodellisemmaksi olo käy.Joten vaikka olo tulee kuinka mieleesi kaiken aikaa, yritä ajatella mitä muuta tahansa. Se ei alussa ole helppoa mutta se onnistuu.Liika ajattelu olotilastasi ajaa sinut oravanpyörään, joten siksi tämä neuvo.


      Omalla epätodellisuus ajallani opin vähän säännöstelemään sitä.Eli opin tutkimaan itseäni ja ennakoida tilanteet, milloin on aika hidastaa tahtia. Muista levätä, vältä asioiden päällekkäisyyttä.Tee jotakin JOKA PÄIVÄ mistä pidät ja pidä kiinni siitä, vaikka se aluksi onkin tervaa.(kun pääset tekemiseen,muistatkin miten kivaa se on)Karsi pois, mikä ei ole välttämätöntä, eikä kivaa.Tähän kuului itselläni myös ihmissuhteet, jotka olivat olleet sellaisia, että minä olin aina se antava osapuoli.
      Käy myös täällä:http://groups.msn.com/Avec-kaveriksitasapaino/_whatsnew.msnw

      Vaikka asia koskeekin paniikkihäiriötä on aihealueena myös ahdistuneisuus ja siitä on paljon keskustelua. Niin kuin myös epätodellisesta olosta.
      Katso myös kaikki hoidot, luontaishoidot jms. ja lue mitä olen kirjoittanut tieto-osioon estradiolista, jos siis olet nainen.
      Estrosta kirjoitin myös tänne suomi24 osioon paniikkihäiriö.
      Oikea nikkini on Kamomillos mutta kun laiskottaa enkä jaksa kirjautua olen Camomillos: )

      • mulla

        ainakin tuollainen olo oli alkavan psykoosin merkki.Kannattaa hakea apua ajoissa.

      • Camomillos
        mulla kirjoitti:

        ainakin tuollainen olo oli alkavan psykoosin merkki.Kannattaa hakea apua ajoissa.

        Saataahan olla että psykoosiinkin kuuluu epätodellista oloa, mutta se on ikuinen seuralainen myös paniikkihäiriössä ja masennuksessa.Ahdistusta on kuitenkin enemmän kuin psykoosipotilaita. Miksi niin kärkkäästi sanon tästä?
        Siksi, että paniikkihäiriöiset pelkäävät yli kaiken sanaa psykoosi. Kaikki mikä liittyy omaan mieleen pelottaa enemmän kuin mikään(kontrollinmenetys).Jos alkaa pelätä itsellään psykoosia, ahdistuu vain voimakkaasti lisää, joka lisää vain epätodellista oloa ja niitä kuviteltuja oireita.
        Apua voi hakea masennuksessakin, mutta miksi heti ensimmäiseksi ajatella pahinta vaihtoehtoa?

      • NAINEN 34

        Hei olen kärsinyt tuosta epätodellisesta olosta nyt vajaa kaksi vuotta olen käyttänyt cipralexia ja sepramia, mutta epätodellinen olo on ja pysyy, eikö siitä pääse eroon koskaan( olo on kuin ei olisi aina hetkessä mukana ja katsoo tosi ulkopuolisena asioita ja kuin järki ei pelaisi, vaivan kuin päänparistot olisi loppu) olen lääkäreille kuvannut oloani ja noita kahta eri lääkettä kokeillut ja sepramia syön vieläkin, aloitekyky hieman parantunut mutta pää ei ole täysin mukana lähellekkään. Eikö tämä ikinä helpota!!!!!!

      • Mikko77
        NAINEN 34 kirjoitti:

        Hei olen kärsinyt tuosta epätodellisesta olosta nyt vajaa kaksi vuotta olen käyttänyt cipralexia ja sepramia, mutta epätodellinen olo on ja pysyy, eikö siitä pääse eroon koskaan( olo on kuin ei olisi aina hetkessä mukana ja katsoo tosi ulkopuolisena asioita ja kuin järki ei pelaisi, vaivan kuin päänparistot olisi loppu) olen lääkäreille kuvannut oloani ja noita kahta eri lääkettä kokeillut ja sepramia syön vieläkin, aloitekyky hieman parantunut mutta pää ei ole täysin mukana lähellekkään. Eikö tämä ikinä helpota!!!!!!

        Itse olen kärsinyt vastaavasta ongelmasta maaliskuusta -06 lähtien ja olo on hieman helpottunut.

        Asia saattaa korjaantua yksinkertaisemmillakin konsteilla. Itselläni tämä olo alkoi sillä, kun retkautin niskani pahasti. Niskaani tuli todella kova kramppi joka ei ole lähtenyt pois fysioterapiallakaan.

        Tähän vaivaan kuuluu mm. juuri tuo epätodellinen olo, raajojen puutuminen, rintakivut, huimaus ja jopa hammassärky.

        Itselläni tämä on aiheuttanut paniikkihäiriöitä, mutta varsinainen syy ei ole kuitenkaan siinä vaan juuri niskassa. Olen ajatellut hakea apua OMT-fysioterapiasta tai naprapatiasta.

        Niskassa menee paljon hermoja jotka saattavat olla puristuksissa ja aiheuttaa ongelmia näkökenttään. Fysioterapeuttini sanoi, että tämä voi kestää parikin vuotta, mutta lähtee ajallaan.

      • J -77
        Mikko77 kirjoitti:

        Itse olen kärsinyt vastaavasta ongelmasta maaliskuusta -06 lähtien ja olo on hieman helpottunut.

        Asia saattaa korjaantua yksinkertaisemmillakin konsteilla. Itselläni tämä olo alkoi sillä, kun retkautin niskani pahasti. Niskaani tuli todella kova kramppi joka ei ole lähtenyt pois fysioterapiallakaan.

        Tähän vaivaan kuuluu mm. juuri tuo epätodellinen olo, raajojen puutuminen, rintakivut, huimaus ja jopa hammassärky.

        Itselläni tämä on aiheuttanut paniikkihäiriöitä, mutta varsinainen syy ei ole kuitenkaan siinä vaan juuri niskassa. Olen ajatellut hakea apua OMT-fysioterapiasta tai naprapatiasta.

        Niskassa menee paljon hermoja jotka saattavat olla puristuksissa ja aiheuttaa ongelmia näkökenttään. Fysioterapeuttini sanoi, että tämä voi kestää parikin vuotta, mutta lähtee ajallaan.

        Vastaanpa nyt tähän vanhaan viestiin. Minullakin johtuu vanhasta niskavammasta nuo paniikki- ym:t oireet. Ihan samanlaista, huimaa, epätodellista oloa ja kaameita migreenikohtauksia. Nykyään lääkkeenä Cipralex, mutta tiedän kyllä että tuo niska on kaiken pahan alku ja juuri! Sieltä ne minun ongelmat lähtee.

      • Merilli
        Mikko77 kirjoitti:

        Itse olen kärsinyt vastaavasta ongelmasta maaliskuusta -06 lähtien ja olo on hieman helpottunut.

        Asia saattaa korjaantua yksinkertaisemmillakin konsteilla. Itselläni tämä olo alkoi sillä, kun retkautin niskani pahasti. Niskaani tuli todella kova kramppi joka ei ole lähtenyt pois fysioterapiallakaan.

        Tähän vaivaan kuuluu mm. juuri tuo epätodellinen olo, raajojen puutuminen, rintakivut, huimaus ja jopa hammassärky.

        Itselläni tämä on aiheuttanut paniikkihäiriöitä, mutta varsinainen syy ei ole kuitenkaan siinä vaan juuri niskassa. Olen ajatellut hakea apua OMT-fysioterapiasta tai naprapatiasta.

        Niskassa menee paljon hermoja jotka saattavat olla puristuksissa ja aiheuttaa ongelmia näkökenttään. Fysioterapeuttini sanoi, että tämä voi kestää parikin vuotta, mutta lähtee ajallaan.

        Mulla epätodellinen olo johtuu siitä, että niskat on yksinkertaisesti jumissa. Jos olen päivän kököttänyt tietokoneen ääressä, minkä lisäksi olen stressaantunut (edesauttaa jumiutumista, sillä rento mieli pitää niskankin rentona), niin johan olen illalla kuin unessa. Tuntuu kuin katselisin sekä maailmaa että itseäni ulkopuolelta, enkä jotenkin usko, että olen hereillä. Pelkään, että teen vielä jotain vaarallista, kun uskon niin täysillä olevani nukuksissa. Todella ahdistava olotila!

      • peijakassss

        kiitos ihan pirusti! ihmissuhteiden kans sama. hemmetin hyvä neuvo

      • jepjeps2
        mulla kirjoitti:

        ainakin tuollainen olo oli alkavan psykoosin merkki.Kannattaa hakea apua ajoissa.

        Eihän sitä hullu tiedä olevansa hullu ennen kun se raahataan niskaperse otteella psygiatrille. Mutta itselläni myös on noita epätodellisia oloja, mutta tiedostan silti täysin mitä teen. Mutta tuntuu etten olisi siinä juuri sillä hetkellä, vaan tavallaan sivusta seuraajana. Suhteellisen pelottavaa, mutta kyllä siihen tottuu. Sekä tuo camomillos antoi hyvän ohjeen, kuinka sitä voi vähän hillitä.

      • jhgjhg
        J -77 kirjoitti:

        Vastaanpa nyt tähän vanhaan viestiin. Minullakin johtuu vanhasta niskavammasta nuo paniikki- ym:t oireet. Ihan samanlaista, huimaa, epätodellista oloa ja kaameita migreenikohtauksia. Nykyään lääkkeenä Cipralex, mutta tiedän kyllä että tuo niska on kaiken pahan alku ja juuri! Sieltä ne minun ongelmat lähtee.

        Oon aina ymmärtänyt että paniikkikohtaukset liittyvät useimiten kuolemanpelkoon, sekoamisen pelkoon ym. Eikä mihinkään niska kipuihin, tai siihen ootko nyrjäyttänyt niskas. Jospa sulla on jotain sydämellä joka on jääny unholaan, jota et vaan muista. Jospa se puhkes samalla kon "niskas" nyrjäytit.

      • kokemusta
        jhgjhg kirjoitti:

        Oon aina ymmärtänyt että paniikkikohtaukset liittyvät useimiten kuolemanpelkoon, sekoamisen pelkoon ym. Eikä mihinkään niska kipuihin, tai siihen ootko nyrjäyttänyt niskas. Jospa sulla on jotain sydämellä joka on jääny unholaan, jota et vaan muista. Jospa se puhkes samalla kon "niskas" nyrjäytit.

        Hän tarkoittaa sitä, että kun niskasi on jumissa, sinua huimaa, tunnet päässäsi painetta, pelkäät pyörtymistä tai kuolemaa, niin kyllä siinä väkisin paniikkiin menee jokainen. nimimerkillä: Kokemusta.

    • paula

      Yleensä kun kävelen ulkona, tuntuu kun kattoisin maailmaa jonkun lasin lävitse...jotenkin kuollu, poissa oleva olo, semmonen sumuinen ja uninen...johtuu se siitä, ja menee ohi kun masennuskin menee :)

    • mullakin

      on samanlainen olo!Mustakin tuntuu semmoselta epätodelliselta...niinku joltain rinnakkaistodellisuudelta!

      • mulla

        näin keväisin ahdistus pahenee herkästi, kun auringon valo lisääntyy, mutta sisäinen kello on vielä talviunessa. Sitä kautta myös epätodellinen olo lisääntyy. Aina jääkiekon mm-kisojen aikaan olen todella stressaantunut ja nuutunut. Ei johdu siitä,että jännittäisin niitä. Se vaan toistuu joka vuosi.

    • potsku

      Ei välttämättä johdu masennuksesta. Itselläni on ollut ehkä samanlaisia kokemuksia. Tunne, että on unessa, olenko olemassa? Sitä on vaikea kuvailla. Ala-asteikäisenä oli jo, enkä ollut masentunut, kuten ehkä nyt. Itse en pitänyt enkä pidä sitä mitenkään vaarallisena. Viimeksi oli muutama päivä sitten, melkein koko päivän. Silloin tuli myös vähän heikko olo. En tiedä mistä johtuu. Elämä kai on jokseenkin unenomaista. Vähän samantapainen on se deja vu -ilmiö, miten nyt kirjoitetaankaan. Eli tunne, että käsilläolevan tilanteen on kokenut ennenkin.

      • odie01

        Mulla on ollu noin vuoden epätodellinen pöhnänen olo, todettiin tossa alle vuos sitten paniikki häiriö, ja syön cipralexejä päivittäin enään ei tule kohtauksia mutta olo säilyy, jotenkin tuntuu kun on koneen ääressä niin olo pahenee. ahdistavaa kun ei voi nauttia elämisestä.. :(

    • nixu69

      mulla on samat oireet ja oma lääkäri sanoi että paniikkihäiriötä se on

      • Crimsongaze

        Mulla myös epätodellista, lasikupuoloa.. Olen sairastanut psykoosia, ja ollut puolisen vuotta tahdostariippumattomassa hoidossa, diagnoosina psykoottinen masennus..

        Nyt en huomaa itsessäni masennuksen oireita. Huomaan kuitenkin käyväni ylikierroksilla jatkuvasti, ja epätodellinen olo rajoittaa elämääni hurjasti.. Se on todella voimakasta, enkä keksi mitään millä siitä pääsisi eroon.. Todella ahdistavaa..

        Mitään vinkkejä, miten siitä pääsisi eroon? Mitä voisin tehdä tässä just nyt ja heti, mitkä voisivat vähän lievittää..?

        Todellisuudentaju on muutenkin lähtemässä, en oikeasti enää ole varma että elänkö, vai näenkö unta. En pysty nauttimaan elämästä tämän olon kanssa..

    • M92

      Mulla oli tasan vuosi sitten epätodellinen olo, joka jatkui melkein puoli vuotta. Se oli kamalaa, ja vielä kun näin nuori olen, niin se tuntui pelottavalta. En edes huomannut, että epätodellinen olo oli poissa, kun vasta eilen, kun mulle tuli taas sellainen. Se tuli vaan yhtäkkiä, kun oltiin hakemassa koiranpentua. Kun sain sen syliini, niin yhtäkkiä olin ihan kuin puulla päähän lyöty. Tuntui kun olisin ollut unessa, tai katsonut jotain vanhaa filmiä. Voiko se johtua siitä, että stressasin hirveästi miten isäni suhtautuu koiraan, vaikka oli siihen jo suostunut. Ja mulla oli hirveä stressi siitä...miten mä pääsen pois tästä epätodellisuudeta?!

      • Depeche.

        Kyllä se epätodellinen olo noissa stressaavissa tilanteissa tulee jos on tullakseen. Itselläkin ollut noin3-4v. silloin tällöin ja jaksoja jolloin elämä on normaalia
        eikä oloja edes huomaa.. Jotkut puhuvat jostakin elimistön puollustautumiskeinosta ja jotkut liittävät sen ahdistaviin kokemuksiin. Itselläni olen huomannut sen olevan vain tapa käsitellä stressiä ja ahdistusta.. Onhan se inhotavaa mutta ei kuitenkaan koskaan sekota tai tapa.

      • jag099

        kaikille..Pelotti ihan hirveesti mikä on ku tuli näin pimeä olo...kiitos enää ei pelota :)

    • boy 12

      apua! Olen 12 vuotias poika.Kärsin myös epätodellisesta olosta.Tuntuu välillä että toimiiko aivot kunnolla kun en oikein ymmärrä ja pysty ajattelemaan selvästi.olo on pahimillaan esim kaupuggissa ihmisten ilmoilla.tuntuu välillä kuin olisin unessa.syön seroguel nimistä lääkettä psykoosiin. 100mg aamulla 150mg illalla.voisiko olo johtua osittain lääkkeestä.en oikein tiedä.yksi vinkki joka voi auttaa oloa.purista tai nipistä itseä oikein kovaa.Näin tiedät että olet olemassa.vastatkaa

      • jag099

        uskon että olosi johtuu osittain lääkkeistä.
        itse aloitin lääkkeet niin nyut ku olen kolme päivää syönyt vahvempaa annostusta niin tuli epätodellinen olo..

    • masennus

      mulla ainaki on juuri sellainen olo melkein koko ajan ja kun ajattelen koko ajan että minä teen jotain kauheaaa se vain pahenee ja pahenneee, ja luulen että se johtuuu masennuksesta koska mul ei oo enne ollut sellasta olooa , mutta kun joskus harvoin innostun jostain asiasta niin se helpottaaa

    • fg

      minua on ahdistanut koska en tiennyt mistä outoolo johtuuu , lääkäritkin vaan nyökyttivät päätään. nyt luulen että se tidennäköisesti johtuuu masennuksesta

    • asdad

      Varmaan johtuu masennuksesta, tai ainakin itse olen masentunut ja samanlainen olo on koko ajan.

      • pöhnis

        Mulle iski alkukesästä oikein paniikkikohtaus rypäs.6:den päivän ajan kohtauksia tuli yhteensä pitkälti toistakymmentä.Olin ihan poikki oikeastaan koko kesän mutta töissä kävin ja kesää vietettiin perheen kanssa niinkuin jaksettiin.Lääkärissä juoksin,ekg:tä otettiin,useita verikokeita myös.Neurologilla TT-kuvat jne. ja mitään ei löytynyt.Aina terveenä olleena ihmisenä hätä oli suuri,kun oireita oli jos jonnimmoisia.Heinäkuun lopulla diagnoosiksi paniikkihäiriö.Lääkitys nyt vain 1,5tbl/vrk,0,5mg rivatrilia ja olo muuten hyvä,puutumiset,pistelyt,sydämmentykytykset jne. hävinneet pikkuhiljaa,mutta EPÄTODELLINEN OLO piinaa johon liittyy vähäistä huimausta.Olen kiitollinen,että olo muuten rauhoittunut,mutta kunpa tosiaan joku nykäisisi tämän usvaverhon pois kasvoiltani.Fysioterapiassa todettu myöskin niska-hartiaseudun paha jäykkyys joka ei ainakaan tätä vaivaa varmasti helpota,mutta hieronnassa ja itsenäisellä jumpalla/liikunalla koitan tätä vaivaa helpottaa.Epätodellinen olo minullakin vain pahenee jos siihen kiinnittää liikaa huomiota ja pieni touhuaminen (vaikka koko rulianssin aiheuttaja varmaankin on stressi uupumus) helpottaa.
        Tämä ei kyllä mikään mukava olotila ole ja toivon herääväni taas omana itsenäni,virkeänä,energisenä.Voimia teille kaikille joita tämä sama kiusa vaivaa syystä tai toisesta.Aurinkoa syksyisiin päiviin!

      • ex-kofeinisti
        pöhnis kirjoitti:

        Mulle iski alkukesästä oikein paniikkikohtaus rypäs.6:den päivän ajan kohtauksia tuli yhteensä pitkälti toistakymmentä.Olin ihan poikki oikeastaan koko kesän mutta töissä kävin ja kesää vietettiin perheen kanssa niinkuin jaksettiin.Lääkärissä juoksin,ekg:tä otettiin,useita verikokeita myös.Neurologilla TT-kuvat jne. ja mitään ei löytynyt.Aina terveenä olleena ihmisenä hätä oli suuri,kun oireita oli jos jonnimmoisia.Heinäkuun lopulla diagnoosiksi paniikkihäiriö.Lääkitys nyt vain 1,5tbl/vrk,0,5mg rivatrilia ja olo muuten hyvä,puutumiset,pistelyt,sydämmentykytykset jne. hävinneet pikkuhiljaa,mutta EPÄTODELLINEN OLO piinaa johon liittyy vähäistä huimausta.Olen kiitollinen,että olo muuten rauhoittunut,mutta kunpa tosiaan joku nykäisisi tämän usvaverhon pois kasvoiltani.Fysioterapiassa todettu myöskin niska-hartiaseudun paha jäykkyys joka ei ainakaan tätä vaivaa varmasti helpota,mutta hieronnassa ja itsenäisellä jumpalla/liikunalla koitan tätä vaivaa helpottaa.Epätodellinen olo minullakin vain pahenee jos siihen kiinnittää liikaa huomiota ja pieni touhuaminen (vaikka koko rulianssin aiheuttaja varmaankin on stressi uupumus) helpottaa.
        Tämä ei kyllä mikään mukava olotila ole ja toivon herääväni taas omana itsenäni,virkeänä,energisenä.Voimia teille kaikille joita tämä sama kiusa vaivaa syystä tai toisesta.Aurinkoa syksyisiin päiviin!

        Oireet ovat samat kuin kofeinismissa, jos käytät kofeiinia, lopeta se täydellisesti niin olet erittäin todennäköisesti kunnossa puolen vuoden sisään.

    • panicius

      tiedän sairastavani masennusta ja ahdistun helposti en kuitenkaan syö lääkkeitä, en ole koskaa syönyt, ehkä pitäisi. Mulle on tullu noita epätodellisia olotiloja silloin tällöin. Se tulee niin sanotusti kohtauksen omaisena. Kestää muutaman tunnin. Välillä tulee erittäin voimakas ja välillä lievempiä. Mulla littyy noihin kohtauksiin myös tinnitus ja se etten ymmärrä mitään enkä pysty ajattelemaan selkeästi. Kehon liikuttaminen tuntuu oudolta ihankun ei itse liikuttaisi itseään mutta kuitenkin liikuttaa. On vähän semmonen olo et on lukittuna omaan ruumiiseensa. Onkohan nämä paniikki kohtauksia??

      • opiskelija88

        panicius: oireesi vastaavat samaa kuin minulla. Tätä on jo kestänyt puolivuotta. Uskon tämän johtuvan pelosta ja ahdistuksesta ja stressistä. Pelkoni ovat sairauden pelkoa, ensinnä oli ms-taudin pelko, sitten keuhko ja kurkku syövän pelko, tällä hetkellä pahin pelko on jokin mielisairaus, koska on näitä epätodellisia oloja. Millä näistä pääsee eroon??? tuntuu kuin olo ei olisi koskaan enään normaali joka ajaa epätoivoon. toivoa antaa se, että olotila normalisoituu lähes kokonaan kun olen kavereiden tai perheen jäsenten seurassa ja saan muuta ajateltavaa, mutta kun olen yksin ajatus laukkaa ja kaikki tuntuu niin epätodelliselta kun katsoo vaikka televisiota, niin tuntuu kuin oma elämä lähes sekottuisi ohjelman kanssa tai jotain vastaavaa en osaa selittää. pitäisi kait lopettaa tv:n katsominen joksikin aikaa. Urheilu auttaa tähän oloon kanssa, Koulussakaa ei huvittaisi käydä, olenkin nytten ollut paripäivää poissa joka on lisännyt stressiä, siitä että jää muita jälkeen. Tuntuu, että ei jaksaisi käydä enään ollenkaan, mutta mitä sitten tapahtuu? jään näiden olojen kanssa keskenään joka päivä enkä saa muuta ajateltavaa.
        täytyy vain koittaa jaksaa, ehkä joku päivä vielä menen lääkäriin jos sieltä avun saisi, en vain haluaisi syödä lääkkeitä koska pelkään niiden muutavan itseäni, jos tässä ny enään on muutettavaa, koska tunnen että olen menettänyt sen persoonan joka olin joskus, toivottavasti saan joskus sen vielä takaisin.

      • exx-kofeinisti
        opiskelija88 kirjoitti:

        panicius: oireesi vastaavat samaa kuin minulla. Tätä on jo kestänyt puolivuotta. Uskon tämän johtuvan pelosta ja ahdistuksesta ja stressistä. Pelkoni ovat sairauden pelkoa, ensinnä oli ms-taudin pelko, sitten keuhko ja kurkku syövän pelko, tällä hetkellä pahin pelko on jokin mielisairaus, koska on näitä epätodellisia oloja. Millä näistä pääsee eroon??? tuntuu kuin olo ei olisi koskaan enään normaali joka ajaa epätoivoon. toivoa antaa se, että olotila normalisoituu lähes kokonaan kun olen kavereiden tai perheen jäsenten seurassa ja saan muuta ajateltavaa, mutta kun olen yksin ajatus laukkaa ja kaikki tuntuu niin epätodelliselta kun katsoo vaikka televisiota, niin tuntuu kuin oma elämä lähes sekottuisi ohjelman kanssa tai jotain vastaavaa en osaa selittää. pitäisi kait lopettaa tv:n katsominen joksikin aikaa. Urheilu auttaa tähän oloon kanssa, Koulussakaa ei huvittaisi käydä, olenkin nytten ollut paripäivää poissa joka on lisännyt stressiä, siitä että jää muita jälkeen. Tuntuu, että ei jaksaisi käydä enään ollenkaan, mutta mitä sitten tapahtuu? jään näiden olojen kanssa keskenään joka päivä enkä saa muuta ajateltavaa.
        täytyy vain koittaa jaksaa, ehkä joku päivä vielä menen lääkäriin jos sieltä avun saisi, en vain haluaisi syödä lääkkeitä koska pelkään niiden muutavan itseäni, jos tässä ny enään on muutettavaa, koska tunnen että olen menettänyt sen persoonan joka olin joskus, toivottavasti saan joskus sen vielä takaisin.

        Veikkaanpa, että käytät päivittäin kofeiinia, ja vaivasi aiheutuvat kofeinismista.

        http://qmies.blogit.fi/

      • apillforyou
        exx-kofeinisti kirjoitti:

        Veikkaanpa, että käytät päivittäin kofeiinia, ja vaivasi aiheutuvat kofeinismista.

        http://qmies.blogit.fi/

        Hei

        Perustele, millä tavalla oireet johtuvat kofeiinista? onko sinulla omakohtaisia kokemuksia? Kiinnostaisi tietää, sillä omalla kohdallani olen kyllä huomannut esim. kahvin lisäävän kiihtyneisyyttä ja pahaa oloa...

      • opiskelija88
        apillforyou kirjoitti:

        Hei

        Perustele, millä tavalla oireet johtuvat kofeiinista? onko sinulla omakohtaisia kokemuksia? Kiinnostaisi tietää, sillä omalla kohdallani olen kyllä huomannut esim. kahvin lisäävän kiihtyneisyyttä ja pahaa oloa...

        Joo kofeiinin juomisen vois kyllä koittaa lopettaa ja tupakan kanssa, verenpaineessa oli jonku verran heittoa normaaliin kun viimeksi kävin lääkärissä, saman huoamas äitini kun mitattiin verenpainetta tossa joku aika sitten. Huomiselle sain terkkarille tunnin mittaiseen puhelutuokioon ajan kattoo jos lähtis sitä kautta tutkimaan asiaa. tuosta tinnityksestäkin lueskelin, niin sekin voi olla osa tekijä tässä asiassa. Alla on linkki jossa on taulukko josta näkee mitä lisä oireita tinnitys voi aiheuttaa mielelle,

        http://www.keskisuomenmeniereyhdistys.com/tinnitus.html

        Ajattelin myös pitää opiskelusta tauon, ois puolisen vuotta poissa, tai siis tämän kevät luku kauden, tuntuu tuottavan tällä hetkellä, niin palion paineita. Kasaan itseni henkisesti ja jatkan sitten samaa alaa tai vaihdan, parempi tässä vaiheessa hoitaa vielä polla kuntoon kun on vielä nuori. Tiedä kuinka paha ongelma tästä voi muuten syntyä mielenterveydelle jos ei ota asiaa tosissaan. Nyttenkin tuntuu, että on tulossa hulluksi tai on jo sellainen, jollain tapaa. Kaikista pahimmalta vain tuntuu kertoa vanhemille asiasta, en haluaisi, että he säikähtävät.

      • exx-kofeinisti
        apillforyou kirjoitti:

        Hei

        Perustele, millä tavalla oireet johtuvat kofeiinista? onko sinulla omakohtaisia kokemuksia? Kiinnostaisi tietää, sillä omalla kohdallani olen kyllä huomannut esim. kahvin lisäävän kiihtyneisyyttä ja pahaa oloa...

        Minulla on kofeinismista yli 20 vuoden kokemus ja olen päässyt oireistani kofeiinittomuudella. Blogistani löytyy juttua vaikka millä mitalla, ja myös linkkejä tieteelliseen tutkimukseen artikkeleihin ym.

        http://qmies.blogit.fi/

      • exx-kofeinisti
        opiskelija88 kirjoitti:

        Joo kofeiinin juomisen vois kyllä koittaa lopettaa ja tupakan kanssa, verenpaineessa oli jonku verran heittoa normaaliin kun viimeksi kävin lääkärissä, saman huoamas äitini kun mitattiin verenpainetta tossa joku aika sitten. Huomiselle sain terkkarille tunnin mittaiseen puhelutuokioon ajan kattoo jos lähtis sitä kautta tutkimaan asiaa. tuosta tinnityksestäkin lueskelin, niin sekin voi olla osa tekijä tässä asiassa. Alla on linkki jossa on taulukko josta näkee mitä lisä oireita tinnitys voi aiheuttaa mielelle,

        http://www.keskisuomenmeniereyhdistys.com/tinnitus.html

        Ajattelin myös pitää opiskelusta tauon, ois puolisen vuotta poissa, tai siis tämän kevät luku kauden, tuntuu tuottavan tällä hetkellä, niin palion paineita. Kasaan itseni henkisesti ja jatkan sitten samaa alaa tai vaihdan, parempi tässä vaiheessa hoitaa vielä polla kuntoon kun on vielä nuori. Tiedä kuinka paha ongelma tästä voi muuten syntyä mielenterveydelle jos ei ota asiaa tosissaan. Nyttenkin tuntuu, että on tulossa hulluksi tai on jo sellainen, jollain tapaa. Kaikista pahimmalta vain tuntuu kertoa vanhemille asiasta, en haluaisi, että he säikähtävät.

        Minulla on tinnitusta ajoittain vieläkin, vaikka olen ollut jo pian kaksi vuotta ilman. Onneksi se on hiljentynyt niin, että se on juuri ja juuri kuuluvaa kun tulee päälle, vuosi sitten se oli vielä jatkuvaa ja niin voimakasta, että oli mennä hermo jo pelkästään sen takia. Vaimolla ei ollut koskaan mitään oireita, mutta hän lopetti myös kofeiinin käytön, kun lueskeli millaista myrkkyä kofeiini on astmalääkkeenä. Hän saa nykyään seuraavan päivän kestävän tinnituksen jos juo puoli kupillista kahvia. Ilmeisesti kofeiini vaurioittaa aivoja, vaikka oireita ei esiinnykään.

      • Maryjane -80
        exx-kofeinisti kirjoitti:

        Minulla on kofeinismista yli 20 vuoden kokemus ja olen päässyt oireistani kofeiinittomuudella. Blogistani löytyy juttua vaikka millä mitalla, ja myös linkkejä tieteelliseen tutkimukseen artikkeleihin ym.

        http://qmies.blogit.fi/

        Itsekin olen laittanut aikoinaan paljon kofeiinin piikkiin, kun siitä puhutaan niin paljon pahaa, ja se on myös ollut ahdistuksesta kärsivillä kiellettyjen listalla. Hiljattain löysin kuitenkin kofeiinia puoltavan artikkelin muistaakseni Ilta-Sanomien nettisivuilta, jossa oli listattu aivojen vireyttä ja keskittymistä edistäviä asioita. Kahvi oli listalla, samoin kuin televisio ja nettiselailukin, josta olin yllättynyt. No nettiselailun voin vielä ymmärtääkin, onhan se aivoja aktivoivaa, mutta että kahvi ja televisio. Erityisesti kahvia suositeltiin iäkkäämmille ihmisille. Olen toisaalta huomannut itsekin, että aamukahvi pitää mielen vireänä, ja ajatukset kirkkaana. Harkitsin kahvin juonnin lopettamista ennen tämän artikkelin lukemista. Nyt minusta tuntuu, etten lopetakaan, vaikkakin se lisää jännitysoireita, mutta täytyy pitää se vain minimissä, eli aivan kuten olen tähänkin asti tehnyt. Siis pieni kuppi kahvia aamulla. Se virkistää, mutta ei vielä olennaisesti lisää jännitysoireita, varsinkaan nyt kun olen jo tottunut tuohon päivittäiseen kahviannokseen.

        Tuosta epätodellisesta olosta, kärsin siitä silloin tällöin, mutta itse liitän sen kyllä univajeeseen. Toisaalta viime päivinä olen ihmetellyt, kun ehkä noin viikon ajan olen nukkunut tosi vähän (noin 5h/yö), ja silti olen ollut aika pirteä. Ainakin työpäivän ajan. Sen olen jaksanut oikein hyvin. Sitten kun tulen kotiin, ja istun koneen ääreen, saattaa käydä niin, että silmät alkaa lupsua. Välillä olenkin ottanut pienet, ja joskus vähän isommatkin iltatorkut, mutta eihän se yöunta oikein korvaa. Yleensä kuitenkaan tuo unimäärä ei riitä minulle, ainakaan talvella, kesällä se ehkä juuri ja juuri riittääkin, kun on valoa. Tuolla unimäärällä talvella olen yleensä kuin unissakävelijä. Siksi ihmettelenkin, että mitä oikein on tapahtunut. En keksi muuta selitystä, kuin että D-vitamiini, jota aloin syksyllä ottaa, on nyt alkanut vaikuttaa täysillä, ja se pitää minut virkeänä.

        Tänään kuitenkin tuli taas pitkästä aikaa tuo epätodellinen olo. Kun kävin kaupassa, olin kuin unessa. Se tosin usein iskee juuri viikonloppuna. Vaikuttaisi siltä, että tietty, säännöllinen päivärytmi vähentäisi noita tuntemuksia. Viikonloppuna kun valvon aamuun asti, herään päivällä, ja herättyänikin vain lorvailen, olo on helposti sekava. Ehkä sekin vaikuttaa, että syönkin silloin vähemmän, ja epäsäännöllisemmin kuin arkisin.

        Teille, jotka pelkäätte, ettette erota enää unta todesta, SUOSITTELISIN yksinkertaista selkounimaailman tunteville tuttua "NENÄTESTIÄ". Yleensä tätä käytetään käänteisessä tarkoituksessa, kun halutaan varmentaa, että ollaan unessa. He, jotka tavoittelevat selkounia, käyttävät tätä keinoa päästäkseen uniensa "herraksi". Käytännössä siis se tarkoitttaa sitä, että yrität hengittää nenän kautta pitämällä samalla nenästä kiinni. Jos se ei onnistu, tiedät olevasi hereillä, ja päinvastoin. Tuo nipistysjuttu on harhaa, eikä toimi, siis ainakaan unessa, eli se ei ole yhtä varma keino. Selkounista ja ns.todellisuustesteistä voi lukea lisää täältä: http://hoyhensaaret.info/

      • Juni88
        opiskelija88 kirjoitti:

        panicius: oireesi vastaavat samaa kuin minulla. Tätä on jo kestänyt puolivuotta. Uskon tämän johtuvan pelosta ja ahdistuksesta ja stressistä. Pelkoni ovat sairauden pelkoa, ensinnä oli ms-taudin pelko, sitten keuhko ja kurkku syövän pelko, tällä hetkellä pahin pelko on jokin mielisairaus, koska on näitä epätodellisia oloja. Millä näistä pääsee eroon??? tuntuu kuin olo ei olisi koskaan enään normaali joka ajaa epätoivoon. toivoa antaa se, että olotila normalisoituu lähes kokonaan kun olen kavereiden tai perheen jäsenten seurassa ja saan muuta ajateltavaa, mutta kun olen yksin ajatus laukkaa ja kaikki tuntuu niin epätodelliselta kun katsoo vaikka televisiota, niin tuntuu kuin oma elämä lähes sekottuisi ohjelman kanssa tai jotain vastaavaa en osaa selittää. pitäisi kait lopettaa tv:n katsominen joksikin aikaa. Urheilu auttaa tähän oloon kanssa, Koulussakaa ei huvittaisi käydä, olenkin nytten ollut paripäivää poissa joka on lisännyt stressiä, siitä että jää muita jälkeen. Tuntuu, että ei jaksaisi käydä enään ollenkaan, mutta mitä sitten tapahtuu? jään näiden olojen kanssa keskenään joka päivä enkä saa muuta ajateltavaa.
        täytyy vain koittaa jaksaa, ehkä joku päivä vielä menen lääkäriin jos sieltä avun saisi, en vain haluaisi syödä lääkkeitä koska pelkään niiden muutavan itseäni, jos tässä ny enään on muutettavaa, koska tunnen että olen menettänyt sen persoonan joka olin joskus, toivottavasti saan joskus sen vielä takaisin.

        Terve! Hieman helpottavaa kuulla että en ole ainoa. oireesi on just eikä melkein samanlaiset kun mulla, olen -88 syntynyt naispuolinen henkilö. Ainakun tulee harjottelusta tai ihmisten keskeltä tyhjään kotiin alkaa se outo olo, ajatukset saa yliotteen eikä niitä pääse pakoon. muistikin on heikentynyt huomattavasti, välillä huomaa etten muista jostain illasta kunnolla joitain juttuja, kun olen ollut yksin. Itse tällä hetkellä syön sepramia tuohon, ei ole vielä ainakaan alkanut vaikuttamaan, vasta 2. vko takana. Olen kyllä huomannut että puhuminen jonkun kanssa tuosta auttaa, paremmin kun mitkään lääkkeet. Terapiassa kävin joskus pari vuotta sitten samasta ongelmasta ja siitä oli pitkäksi aikaa apua, nyt sitten vaan taas tullut takaisin. ehkä pitäisi varata uusi aika..

      • ...
        Juni88 kirjoitti:

        Terve! Hieman helpottavaa kuulla että en ole ainoa. oireesi on just eikä melkein samanlaiset kun mulla, olen -88 syntynyt naispuolinen henkilö. Ainakun tulee harjottelusta tai ihmisten keskeltä tyhjään kotiin alkaa se outo olo, ajatukset saa yliotteen eikä niitä pääse pakoon. muistikin on heikentynyt huomattavasti, välillä huomaa etten muista jostain illasta kunnolla joitain juttuja, kun olen ollut yksin. Itse tällä hetkellä syön sepramia tuohon, ei ole vielä ainakaan alkanut vaikuttamaan, vasta 2. vko takana. Olen kyllä huomannut että puhuminen jonkun kanssa tuosta auttaa, paremmin kun mitkään lääkkeet. Terapiassa kävin joskus pari vuotta sitten samasta ongelmasta ja siitä oli pitkäksi aikaa apua, nyt sitten vaan taas tullut takaisin. ehkä pitäisi varata uusi aika..

        Minullekkin tuli epätodellinen oli vajaa kaksi vuotta sitten kesällä ja se on kestänyt tähän päivään saakka. En pysty kunnolla nauttimaan elämästä nykyään kun se on aina. Se vain tuli kesällä kun yksi aamu heräsin. Minulla oli sinä kesänä myös rintakipuja yms. Stressasin muutenkin silloin kesällä paljon ja kävin lääkärissäkin pariin kertaan rintakipujen ja lievien hengitysvaikeusten takia. Aluksi ajattelin että kuulossani olisi jotain vikaa, mutta ajattelin että ei se voi olla pelkästään siinä koska en tunne asioita etes samalla tavalla kuin ennen. Lääkärissä tarkastettiin kuulo ja korvat eikä niissä ollut mitään vikaa. En tiedä vaikuttavatko kyseiset asiat millään tavalla mutta tätä on kestänyt nyt jo kohta kaksi vuotta.

      • opiskelija88
        ... kirjoitti:

        Minullekkin tuli epätodellinen oli vajaa kaksi vuotta sitten kesällä ja se on kestänyt tähän päivään saakka. En pysty kunnolla nauttimaan elämästä nykyään kun se on aina. Se vain tuli kesällä kun yksi aamu heräsin. Minulla oli sinä kesänä myös rintakipuja yms. Stressasin muutenkin silloin kesällä paljon ja kävin lääkärissäkin pariin kertaan rintakipujen ja lievien hengitysvaikeusten takia. Aluksi ajattelin että kuulossani olisi jotain vikaa, mutta ajattelin että ei se voi olla pelkästään siinä koska en tunne asioita etes samalla tavalla kuin ennen. Lääkärissä tarkastettiin kuulo ja korvat eikä niissä ollut mitään vikaa. En tiedä vaikuttavatko kyseiset asiat millään tavalla mutta tätä on kestänyt nyt jo kohta kaksi vuotta.

        Juni88. Miten on lääkkeet lähtenyt vaikuttamaan? Itse tajusin viimein mennä sinne lääkäriin ja sain Sertalin kuurin, olen syönyt jo sitä 5vko ja olo on helpottunut ainakin jonkun verran, sairauden pelot eivät enään ole vaivanneet niin palioa kuin aiemmin. Epätodellinen olo on kuitenkin vielä, välillä en sitä edes huomaa, mutta jotenkin alan yhtäkkiä ajatella millainen oloni on ja epätodellinen olo palaa. Kyllä kuitenkin sanoisin, että lääkkeistä on apua. Luin äskön aijemman tekstini ja muistan kuinka ahdistunut olin silloln, nyt ei niinkään ahdista on vain jotenkin väliinpitämätön olo.

      • ss
        opiskelija88 kirjoitti:

        Juni88. Miten on lääkkeet lähtenyt vaikuttamaan? Itse tajusin viimein mennä sinne lääkäriin ja sain Sertalin kuurin, olen syönyt jo sitä 5vko ja olo on helpottunut ainakin jonkun verran, sairauden pelot eivät enään ole vaivanneet niin palioa kuin aiemmin. Epätodellinen olo on kuitenkin vielä, välillä en sitä edes huomaa, mutta jotenkin alan yhtäkkiä ajatella millainen oloni on ja epätodellinen olo palaa. Kyllä kuitenkin sanoisin, että lääkkeistä on apua. Luin äskön aijemman tekstini ja muistan kuinka ahdistunut olin silloln, nyt ei niinkään ahdista on vain jotenkin väliinpitämätön olo.

        itsellä olollu 5v 24/7 tuo olo kofeinia en käytä juuri yhtään en polta cipralexia käytetty ei mitään apua niskat kyllä on jumissa ollut myös noin 5v .kyllä tuo vaatii kunnon lääkkeen ja psykiatrit nyt on tuollaisia poppa" miehiä jotka muka luulee että höpöttämällä parantuu ne lääkkeet monet olot muuttaa ei se löpinä. mutta en sit tiiä muuttaako hyväksi aikamoisia myrkkyjä ne on mutta tämä olo on niin tukala että pakko ottaa ja kokeilla että saisi jotenkin pois tälläisessä eläminen ei ole mahdollista .

      • minä88.,.
        ss kirjoitti:

        itsellä olollu 5v 24/7 tuo olo kofeinia en käytä juuri yhtään en polta cipralexia käytetty ei mitään apua niskat kyllä on jumissa ollut myös noin 5v .kyllä tuo vaatii kunnon lääkkeen ja psykiatrit nyt on tuollaisia poppa" miehiä jotka muka luulee että höpöttämällä parantuu ne lääkkeet monet olot muuttaa ei se löpinä. mutta en sit tiiä muuttaako hyväksi aikamoisia myrkkyjä ne on mutta tämä olo on niin tukala että pakko ottaa ja kokeilla että saisi jotenkin pois tälläisessä eläminen ei ole mahdollista .

        minulla on ton epätodellisen tunteen lisäksi todella uupnut olotila.oisko masis??

      • hipsuu
        minä88.,. kirjoitti:

        minulla on ton epätodellisen tunteen lisäksi todella uupnut olotila.oisko masis??

        oLEN KÄYNY VERIKOKEISSA JA EI OLE MITÄÄN FYYSISTÄ..MUT tämä uupunut olo on kamalan inhottavaa ja elämää haittaavaa..lisäks to epätodellinen olo se ei oo kivaa.

      • Aurinkoa odottaessa
        apillforyou kirjoitti:

        Hei

        Perustele, millä tavalla oireet johtuvat kofeiinista? onko sinulla omakohtaisia kokemuksia? Kiinnostaisi tietää, sillä omalla kohdallani olen kyllä huomannut esim. kahvin lisäävän kiihtyneisyyttä ja pahaa oloa...

        Oireet ovat samat ja olen kahvinjuonnin lopettanut kolme vuotta sitten.
        Aamulla oireita ei ole juuri kun on herännyt. Tai kun on kännissä olo on normaalia parempi.
        Oireista olen kärsinyt jo noin 20 vuotta. Iskivät "päälle" kun kokeilin huumeita nuoruudessani.
        Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... ja psyyke :(

      • ARGHhhh
        hipsuu kirjoitti:

        oLEN KÄYNY VERIKOKEISSA JA EI OLE MITÄÄN FYYSISTÄ..MUT tämä uupunut olo on kamalan inhottavaa ja elämää haittaavaa..lisäks to epätodellinen olo se ei oo kivaa.

        SAMA JUTTU, YHTÄ HELVETTIII TÄMÄ

      • Michael777
        ARGHhhh kirjoitti:

        SAMA JUTTU, YHTÄ HELVETTIII TÄMÄ

        Heippa,

        Itsellä oli epätodellinen olo viimeksi armeijassa. Elettiin vuotta 1998, ja alokasaika juuri päättymässä. Perheenjäseneni oli kuolemansairas ja elinaikaa oli luvattu mx. puoli vuotta. Viihdyin armeijassa,mutta tieto kotitilanteesta oli koko ajan takaraivossa. Se alkoi pikkuhiljaa vaivaamaan entistä enemmän ja laukesi todella kova stressi ja sen mukana kova kuumeilu angiina. Samaan aikaan kun sairastelin tuvassa iski "epätodellinen olo". Olotilaa kuvailisin seuraavasti, vähän kuin katselisi elokuvaa toisen silmien läpi, sumuista ja todella omituista. Jopa kun katsoi itseään peilistä tuntui todella tyhjältä. Kävin lääkärissä ja kerroin tuntemuksistani, lääkäri epäili että johtuu flunssasta ja poskiontelon tulehduksesta. Sain lääkkeeksi duactia, ja lääkäri sanoi että se auttaa. Pääsin juuri lomille ja menin asunnolleni, ja otin Duactit ja menin nukkumaan pois väsymystä. Toivoin, että herättyäni olotila olisi normaali.. mutta ei ollut. Siihen aikaan tuli käytettyä alkoholia vapailla,joten ajattelin että jos ottaa kunnon humalat niin jos se auttaisi. Ei auttanut, se oli aivan hirveää olla jossain baarissa kännissä ja katsoa elämää sumun läpi. Oma peilikuva ei näyttänyt omalta jne. Tätä jatkui koko loppuaika armeijassa, eli yhteensä 6kk. En myöntänyt itselleni, että olen masentunut.. Ennen armeijaa elämä oli säännöllistä, urheilin ja pidin itsestäni hyvää huolta. Armeijassa ei pakollisten urheilujen lisäksi kiinnostanut tehdä mitään. Ahdistus oli aivan hirveä ja siihen vielä syksy ja talvi. Keväällä kun kotiutus läheni aloin odottamaan,että myös tämä "epätodellinen olo" häviäisi. Muistan mm. kun kun istuttiin luokkahuoneessa ja katsoin ulos ikkunasta, kaikki ihmiset näyttivät jotenkin oudoilta.. vaikea kuvata tunnetta. Tämä oli todella hirveää, olinhan vasta 20v. ja parhaassa iässä.

        Kotiutuksen jälkeen sama olotila jatkui,mutta vähän parani. Läheiseni menehtyi vähän kotiuttamiseni jälkeen. Siihen aikaan en tiennyt mitä teen tulevaisuuteni kanssa, vkl:t meni baareissa ja tuli vietettyä aika villiä elämää. Sain syksyllä opiskelupaikan ja muutin toiselle paikkakunnalle,aloitin taas urheiluharrastukset ja elämä sai uuden suunnan. Epätodellinen olo alkoi pikkuhiljaa häviämään kunnen se hävisi kokonaan. Sanoisinko,että vuosi meni tässä "epätodellisessa olotilassa". Nyt ehkä myönnän, että olin sairas (masentunut), ihme että jaksoin armeijan loppuun. Tänään olen 33v. ja muistan vieläkin sen olotilan ja ahdistuneisuuden. Nyt kaikki on ollut hyvin, olen hyvässä työpaikassa ja minulla on perhe. En tiedä sairastunko joskus uudelleen, toiv. en. Se on aivan hirveää. Se tuntui ihmeelliselt,että olin aina hyvässä kunnossa, komea ja minulla oli paljon kavereita, että itse sairastun masennukseen. Se löi päin kasvoja! Kun katson sen aikaisia valokuvia, niin näen itseni eri tavalla, olen kalpea ja silmissä outo katse.

        En enään juurikaan muistele noita aikoja, paitsi nyt jotenkin tuli mieleen että katsotaan onko muilla samanlaisia kokemuksia. Haluaisin auttaa muita kohtalontovereita ja keskustella asiasta. Minä parannuin ja sain elämäni kuntoon. Uskon, että niin saat sinäkin.
        Se sumuisten lasien takaakatsominen on aivan kauheaa, etkä tunne itseäsi.. en osaa kuvailla sitä enään paremmin.

        Laittakaa viestiä tähän viestiketjuun, jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia vaikka meilien välityksellä.

      • nalle x
        Michael777 kirjoitti:

        Heippa,

        Itsellä oli epätodellinen olo viimeksi armeijassa. Elettiin vuotta 1998, ja alokasaika juuri päättymässä. Perheenjäseneni oli kuolemansairas ja elinaikaa oli luvattu mx. puoli vuotta. Viihdyin armeijassa,mutta tieto kotitilanteesta oli koko ajan takaraivossa. Se alkoi pikkuhiljaa vaivaamaan entistä enemmän ja laukesi todella kova stressi ja sen mukana kova kuumeilu angiina. Samaan aikaan kun sairastelin tuvassa iski "epätodellinen olo". Olotilaa kuvailisin seuraavasti, vähän kuin katselisi elokuvaa toisen silmien läpi, sumuista ja todella omituista. Jopa kun katsoi itseään peilistä tuntui todella tyhjältä. Kävin lääkärissä ja kerroin tuntemuksistani, lääkäri epäili että johtuu flunssasta ja poskiontelon tulehduksesta. Sain lääkkeeksi duactia, ja lääkäri sanoi että se auttaa. Pääsin juuri lomille ja menin asunnolleni, ja otin Duactit ja menin nukkumaan pois väsymystä. Toivoin, että herättyäni olotila olisi normaali.. mutta ei ollut. Siihen aikaan tuli käytettyä alkoholia vapailla,joten ajattelin että jos ottaa kunnon humalat niin jos se auttaisi. Ei auttanut, se oli aivan hirveää olla jossain baarissa kännissä ja katsoa elämää sumun läpi. Oma peilikuva ei näyttänyt omalta jne. Tätä jatkui koko loppuaika armeijassa, eli yhteensä 6kk. En myöntänyt itselleni, että olen masentunut.. Ennen armeijaa elämä oli säännöllistä, urheilin ja pidin itsestäni hyvää huolta. Armeijassa ei pakollisten urheilujen lisäksi kiinnostanut tehdä mitään. Ahdistus oli aivan hirveä ja siihen vielä syksy ja talvi. Keväällä kun kotiutus läheni aloin odottamaan,että myös tämä "epätodellinen olo" häviäisi. Muistan mm. kun kun istuttiin luokkahuoneessa ja katsoin ulos ikkunasta, kaikki ihmiset näyttivät jotenkin oudoilta.. vaikea kuvata tunnetta. Tämä oli todella hirveää, olinhan vasta 20v. ja parhaassa iässä.

        Kotiutuksen jälkeen sama olotila jatkui,mutta vähän parani. Läheiseni menehtyi vähän kotiuttamiseni jälkeen. Siihen aikaan en tiennyt mitä teen tulevaisuuteni kanssa, vkl:t meni baareissa ja tuli vietettyä aika villiä elämää. Sain syksyllä opiskelupaikan ja muutin toiselle paikkakunnalle,aloitin taas urheiluharrastukset ja elämä sai uuden suunnan. Epätodellinen olo alkoi pikkuhiljaa häviämään kunnen se hävisi kokonaan. Sanoisinko,että vuosi meni tässä "epätodellisessa olotilassa". Nyt ehkä myönnän, että olin sairas (masentunut), ihme että jaksoin armeijan loppuun. Tänään olen 33v. ja muistan vieläkin sen olotilan ja ahdistuneisuuden. Nyt kaikki on ollut hyvin, olen hyvässä työpaikassa ja minulla on perhe. En tiedä sairastunko joskus uudelleen, toiv. en. Se on aivan hirveää. Se tuntui ihmeelliselt,että olin aina hyvässä kunnossa, komea ja minulla oli paljon kavereita, että itse sairastun masennukseen. Se löi päin kasvoja! Kun katson sen aikaisia valokuvia, niin näen itseni eri tavalla, olen kalpea ja silmissä outo katse.

        En enään juurikaan muistele noita aikoja, paitsi nyt jotenkin tuli mieleen että katsotaan onko muilla samanlaisia kokemuksia. Haluaisin auttaa muita kohtalontovereita ja keskustella asiasta. Minä parannuin ja sain elämäni kuntoon. Uskon, että niin saat sinäkin.
        Se sumuisten lasien takaakatsominen on aivan kauheaa, etkä tunne itseäsi.. en osaa kuvailla sitä enään paremmin.

        Laittakaa viestiä tähän viestiketjuun, jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia vaikka meilien välityksellä.

        Olen ollut masentunut, mutta en ole kokenut tuollaista epätodellista olotilaa. Sen sijaan läheiselläni, joka on nyt masentunut, on se tunne. Mietin, että voisiko kyseessä olla mielen puolustautumiskeino, silloin kun ei ole henkisiä valmiuksia kohdata sitä tilannetta? Ehkä ilman epätodellista oloa olisi suurempi vaara oikeasti ajatua psykoosiin? Että niin hirveä kuin se olotila tuntuukin, niin se on vähemmän paha, kuin mikä on vaihtoehtona? Eli se on siis defenssi.

        Tuntuu ainakin siltä, että epätodellinen olo on nimenomaan nuorten masentuneiden vaivana. Sekin tuntuisi loogiselta, koska nuorella ei ole vielä kokemuspohjaa, joka voisi helpottaa elämän kriisitilanteissa.

      • wilma79
        Michael777 kirjoitti:

        Heippa,

        Itsellä oli epätodellinen olo viimeksi armeijassa. Elettiin vuotta 1998, ja alokasaika juuri päättymässä. Perheenjäseneni oli kuolemansairas ja elinaikaa oli luvattu mx. puoli vuotta. Viihdyin armeijassa,mutta tieto kotitilanteesta oli koko ajan takaraivossa. Se alkoi pikkuhiljaa vaivaamaan entistä enemmän ja laukesi todella kova stressi ja sen mukana kova kuumeilu angiina. Samaan aikaan kun sairastelin tuvassa iski "epätodellinen olo". Olotilaa kuvailisin seuraavasti, vähän kuin katselisi elokuvaa toisen silmien läpi, sumuista ja todella omituista. Jopa kun katsoi itseään peilistä tuntui todella tyhjältä. Kävin lääkärissä ja kerroin tuntemuksistani, lääkäri epäili että johtuu flunssasta ja poskiontelon tulehduksesta. Sain lääkkeeksi duactia, ja lääkäri sanoi että se auttaa. Pääsin juuri lomille ja menin asunnolleni, ja otin Duactit ja menin nukkumaan pois väsymystä. Toivoin, että herättyäni olotila olisi normaali.. mutta ei ollut. Siihen aikaan tuli käytettyä alkoholia vapailla,joten ajattelin että jos ottaa kunnon humalat niin jos se auttaisi. Ei auttanut, se oli aivan hirveää olla jossain baarissa kännissä ja katsoa elämää sumun läpi. Oma peilikuva ei näyttänyt omalta jne. Tätä jatkui koko loppuaika armeijassa, eli yhteensä 6kk. En myöntänyt itselleni, että olen masentunut.. Ennen armeijaa elämä oli säännöllistä, urheilin ja pidin itsestäni hyvää huolta. Armeijassa ei pakollisten urheilujen lisäksi kiinnostanut tehdä mitään. Ahdistus oli aivan hirveä ja siihen vielä syksy ja talvi. Keväällä kun kotiutus läheni aloin odottamaan,että myös tämä "epätodellinen olo" häviäisi. Muistan mm. kun kun istuttiin luokkahuoneessa ja katsoin ulos ikkunasta, kaikki ihmiset näyttivät jotenkin oudoilta.. vaikea kuvata tunnetta. Tämä oli todella hirveää, olinhan vasta 20v. ja parhaassa iässä.

        Kotiutuksen jälkeen sama olotila jatkui,mutta vähän parani. Läheiseni menehtyi vähän kotiuttamiseni jälkeen. Siihen aikaan en tiennyt mitä teen tulevaisuuteni kanssa, vkl:t meni baareissa ja tuli vietettyä aika villiä elämää. Sain syksyllä opiskelupaikan ja muutin toiselle paikkakunnalle,aloitin taas urheiluharrastukset ja elämä sai uuden suunnan. Epätodellinen olo alkoi pikkuhiljaa häviämään kunnen se hävisi kokonaan. Sanoisinko,että vuosi meni tässä "epätodellisessa olotilassa". Nyt ehkä myönnän, että olin sairas (masentunut), ihme että jaksoin armeijan loppuun. Tänään olen 33v. ja muistan vieläkin sen olotilan ja ahdistuneisuuden. Nyt kaikki on ollut hyvin, olen hyvässä työpaikassa ja minulla on perhe. En tiedä sairastunko joskus uudelleen, toiv. en. Se on aivan hirveää. Se tuntui ihmeelliselt,että olin aina hyvässä kunnossa, komea ja minulla oli paljon kavereita, että itse sairastun masennukseen. Se löi päin kasvoja! Kun katson sen aikaisia valokuvia, niin näen itseni eri tavalla, olen kalpea ja silmissä outo katse.

        En enään juurikaan muistele noita aikoja, paitsi nyt jotenkin tuli mieleen että katsotaan onko muilla samanlaisia kokemuksia. Haluaisin auttaa muita kohtalontovereita ja keskustella asiasta. Minä parannuin ja sain elämäni kuntoon. Uskon, että niin saat sinäkin.
        Se sumuisten lasien takaakatsominen on aivan kauheaa, etkä tunne itseäsi.. en osaa kuvailla sitä enään paremmin.

        Laittakaa viestiä tähän viestiketjuun, jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia vaikka meilien välityksellä.

        Heippa!

        Olisiko mahdollista saada se sun meiliosoite?Samankaltaisia tuntemuksia täällä..Vois helpottaa kun olis joku joka kokenut saman...

      • beenthereseveraltime
        Michael777 kirjoitti:

        Heippa,

        Itsellä oli epätodellinen olo viimeksi armeijassa. Elettiin vuotta 1998, ja alokasaika juuri päättymässä. Perheenjäseneni oli kuolemansairas ja elinaikaa oli luvattu mx. puoli vuotta. Viihdyin armeijassa,mutta tieto kotitilanteesta oli koko ajan takaraivossa. Se alkoi pikkuhiljaa vaivaamaan entistä enemmän ja laukesi todella kova stressi ja sen mukana kova kuumeilu angiina. Samaan aikaan kun sairastelin tuvassa iski "epätodellinen olo". Olotilaa kuvailisin seuraavasti, vähän kuin katselisi elokuvaa toisen silmien läpi, sumuista ja todella omituista. Jopa kun katsoi itseään peilistä tuntui todella tyhjältä. Kävin lääkärissä ja kerroin tuntemuksistani, lääkäri epäili että johtuu flunssasta ja poskiontelon tulehduksesta. Sain lääkkeeksi duactia, ja lääkäri sanoi että se auttaa. Pääsin juuri lomille ja menin asunnolleni, ja otin Duactit ja menin nukkumaan pois väsymystä. Toivoin, että herättyäni olotila olisi normaali.. mutta ei ollut. Siihen aikaan tuli käytettyä alkoholia vapailla,joten ajattelin että jos ottaa kunnon humalat niin jos se auttaisi. Ei auttanut, se oli aivan hirveää olla jossain baarissa kännissä ja katsoa elämää sumun läpi. Oma peilikuva ei näyttänyt omalta jne. Tätä jatkui koko loppuaika armeijassa, eli yhteensä 6kk. En myöntänyt itselleni, että olen masentunut.. Ennen armeijaa elämä oli säännöllistä, urheilin ja pidin itsestäni hyvää huolta. Armeijassa ei pakollisten urheilujen lisäksi kiinnostanut tehdä mitään. Ahdistus oli aivan hirveä ja siihen vielä syksy ja talvi. Keväällä kun kotiutus läheni aloin odottamaan,että myös tämä "epätodellinen olo" häviäisi. Muistan mm. kun kun istuttiin luokkahuoneessa ja katsoin ulos ikkunasta, kaikki ihmiset näyttivät jotenkin oudoilta.. vaikea kuvata tunnetta. Tämä oli todella hirveää, olinhan vasta 20v. ja parhaassa iässä.

        Kotiutuksen jälkeen sama olotila jatkui,mutta vähän parani. Läheiseni menehtyi vähän kotiuttamiseni jälkeen. Siihen aikaan en tiennyt mitä teen tulevaisuuteni kanssa, vkl:t meni baareissa ja tuli vietettyä aika villiä elämää. Sain syksyllä opiskelupaikan ja muutin toiselle paikkakunnalle,aloitin taas urheiluharrastukset ja elämä sai uuden suunnan. Epätodellinen olo alkoi pikkuhiljaa häviämään kunnen se hävisi kokonaan. Sanoisinko,että vuosi meni tässä "epätodellisessa olotilassa". Nyt ehkä myönnän, että olin sairas (masentunut), ihme että jaksoin armeijan loppuun. Tänään olen 33v. ja muistan vieläkin sen olotilan ja ahdistuneisuuden. Nyt kaikki on ollut hyvin, olen hyvässä työpaikassa ja minulla on perhe. En tiedä sairastunko joskus uudelleen, toiv. en. Se on aivan hirveää. Se tuntui ihmeelliselt,että olin aina hyvässä kunnossa, komea ja minulla oli paljon kavereita, että itse sairastun masennukseen. Se löi päin kasvoja! Kun katson sen aikaisia valokuvia, niin näen itseni eri tavalla, olen kalpea ja silmissä outo katse.

        En enään juurikaan muistele noita aikoja, paitsi nyt jotenkin tuli mieleen että katsotaan onko muilla samanlaisia kokemuksia. Haluaisin auttaa muita kohtalontovereita ja keskustella asiasta. Minä parannuin ja sain elämäni kuntoon. Uskon, että niin saat sinäkin.
        Se sumuisten lasien takaakatsominen on aivan kauheaa, etkä tunne itseäsi.. en osaa kuvailla sitä enään paremmin.

        Laittakaa viestiä tähän viestiketjuun, jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia vaikka meilien välityksellä.

        Kyseessä on depersonalisaatioilmiö, joka yleensä on esim. masennuksessa se pahimpana koettu masennusoire!

        http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00359

    • aapelisxafrte

      hankin silmälasit ni lähti epätodellinen olo samantien

    • parannuin sittenkin!

      heippa kaikki! kuulostaa siltä että todella monella on samoja oireita kun minullakin oli 3 vuotta sitten. halusin vaan kertoa teille kaikille jotka kärsitte ahdistuksesta ja epätodellisesta olosta, että uskokaa mua: ne olotilat menee VARMASTI ohi :) olin 15 ku mulla alko olemaan epätodellinen olo. ravasin joka viikko eri lääkäreillä ja mitään ei koskaan löytyny. mulla tuntu olevan kaikki maailman oireet ja niiden myötä kaikki maailman sairaudet. tuntu että ois oikeesti tullut hulluksi tuossa olotilassa mutta tässä mä nyt vielä oon ihan järjissäni :) mulla puhkes ensimmäisen vuoden jälkeen vakava masennus koska olin niin ahdistunut. meijän sukulaisia ja kavereita kuoli ihan tosta noin vaan aivan jatkuvasti. sen lisäksi mua on aina ahdisteltu seksuaalisesti hyvinkin paljon ja nää kaikki nyt sit pakkautu pahaks oloks ja sit en vaa enää jaksanu. (epätodellinen olo voi tulla ilman mitään merkittävää tapahtumaaki) nukuin vuoden päivät ja vastahakosesti alotin terapian. tuntu vaan siltä et mikää olo ei mee koskaan pois ja että helpoin keino ois tappaa itsensä. annoin kuitenkin terapialle aikaa ja sain mielialalääkkeet, (seronil). sitte jatkettiin tätä lääke-, ja terapia rumbaa ja kas kummaa: 3kk sitte mut todettiin virallisesti terveeksi. KAIKKI oireet ja ahdistukset ja pelot katosivat terapiassa. nyt on lääkkeet lopetettu lopullisesti ja elämä rullaa. :) ja siis terapiassa juteltiin vaa päivän kuulumisia ja kaikkee bullshittii enkä uskonu auttavan. mieli kuitenkin alitajunnassa työsti oloa. terapia alko olee pahimman ajan jälkeen sellanen ihana hengähdyspaikka mulle :) eli sellanen tarina mulla ja tarkoituksena oli vaan kertoo että turha murehtiminen aiheuttaa ahdistusta ja pahan olon, mikäli ette oo koskaan kuullut sitä aikaisemmin :D ja siis jos hakeudutte aikasin terapiaan (ihan 1 krt viikossa riittää) nii säästytte todella varmasti masennukselta :) mulla kävi just se moka että vanhemmat vähättelivät oloa tarpeeksi kauan kunnes sitten en enää kestänyt.. eli terapia vois olla ihan hyvä. mutta toi olo ei varmasti jää pysyväti päälle!! :) voimia kaikille!!

    • epätoivoin.e.n

      vaivun usein "epätodelliseen olotilaan", sitä on vaikea kuvailla, tunne on joskus painajaismainen ja välillä pyörryttää.. En osaa hakea apua, tai olen yrittänyt mutta yhtä tyhjän kanssa. En jaksa enää varata lääkäriaikoja..luulen että pitävät minua huijarina joka yrittää vaan päästä saikulle. Ja mitä jos yrittäisinkin? olen opiskelija niin mieluummin hoitaisin näitä oireita nyt kuin myöhemmin työelämässä.

    • sairaan sairas

      yli kaksikymmentä vuotta sitte tää alko, pikkuhiljaa.Nyt olo on ollu jatkuvasti epätodellinen jo viistoista vuotta. On hoidettu jos milläkin lääkkeellä(psyyke, epilepsia)ja psykoterapialla. Välillä ollu ilman mitään lääkkeitä. Aina sama tilanne,paitsi kerran oli pari selväpäistä päivää. Otin sillon yliannostuksen(200 kpl)masennuslääkkeitä. Jouduin tietenkin huuhteluun,mutt herättyäni oli kirkas olo. Ei ehkä sovi hoitotoimenpiteeksi. En ole lääkäreiltä saanu minkäänlaista selitystä tähän sumupäisyyteen. Pahimmillaan muutaman tunnin mustia aukkoja,jolloin toimin aivan normaalisti,mutta muistiin ei jää mitään(olin jopa käyttänyt äidin lääkärillä ym.)
      Työn tekemisestä ei kyllä tule mitään,koska muisti on muutenkin kärsinyt.Psykologin lausunnun mukaan olen kuitenkin keskimääräistä älykkäämpi,kielellisesti lahjakas,kekseliäs ym. positiivista. SIIS EN "HULLU".
      Olen kylläkin elänyt äärimmäisen traumatisoivan lapsuuden;jota asiantuntijat tarjoavat selitiksenä kaikkeen.
      Ehkä tulevaisuudessa tähänkin vaivaan löytyy joku lääke.
      Sitä odotellessa HYVÄÄ KAAMOSTA KAIKILLE,mutta ei masennuta

    • Petra92

      Samoja oireita mullaki... Oon nyt kohta 19v nainen ja sellasta laimeampaa epatodellista oloa kesti n.5v ja nyt talla hetkella olevaa rajumpaa n.2v eli yhteensa n.7v ja 24hvrk. Ihan kamalaa! Pahinta on se, ettei tieda pystyyko ikina enaa nauttiin elamasta taysilla.Ihan sama onko hereilla vai nukkuuko,sama tunne koko ajan. Kayn psykoterapiassa 2 kertaa viikossa,mutta tuntuu ettei siita oo mitaan apua... Soin Sepram 20mg n.2 vuotta ja nyt lopetin ne 2 viikkoa sitten, hirveat vierotusoireet, sahkoiskuja pitkin kehoa, itkuraivareita, huimausta,etovaa oloa, ahdistusta, ylienergisyytta... Tuntuu ettei talle paskalle loppua nay, enka edes muista, milta tuntuu tuntea ns. normaalisti ja olla 100% hetkessa ja tassa maailmassa... Mulla oli diagnoosina ensin ahdistuneisuushairio,mutta se muutettiin nuoruusian kehityksen kriisiksi... Mietin yksi ilta, etta voiskohan tahan olla syyna jotenki hormoonitoiminta, koska mulla alko kuukautiset samoihin aikoihin ku tama epatodellinen olo... PS, mun lapparisa ei oo kaikkia kirjaimia, siksi vahan outo kirjotus!

    • m27___

      3,5v jatkunut tätä paskaa eikä loppua näy. vuodet vaan lisääntyy...

    • hu0h

      Jjjep tää on niin hirveetä! ei ois ikinä kuvitellu että elämästä tulee tämmöstä. Aivot ei toimi, vituttaa tai masentaa kokoajan, ja sitte vielä lisäksi se kun kaikki tuntuu ihan oudolta. Sitte yrittää ettiä vastauksia kaikkeen ja toivoa että löytyis joku kunnon syyki, helpointa ois ehkä ku vaan katoais. Oon 20-vuotias tyttö, tänään alotin syömää mielialalääkkeitä, hirviä olo ollu jo viimiset puol vuotta ja psykiatrisella sairaanhoitajalla oon käyny n. 5 kertaa mutta lääkitystä en halunnu alottaa, koska musta on jotenki ihan hirveetä että pittää syyä lääkkeitä että jaksaa elää. Nyt vaan oli pakko ku ei oikeestikkaan muuten jaksa. Nuiden lääkkeiden pakkausselosteesta löysin tuon depersonalisaation ja nyt osaan pukea nuo mun oireet sanoiksiki.

      • Michael7777

        Wilma79. Anteeksi, en ole seurannut tätä keskustelua. Onko jo olo parantunut? Laitahan viestiä jos haluat jutella. Autan mielelläni.

    • Michael777

      Vielä edelliseen lisäten itselläni on kaikki hyvin ja tidän miltä teistä tuntuu. Muistan kun mietin, että onko loppuelämäni tämmöistä "sumussa" kulkemista. Se ei todellakaan naurattatunut silloin ja tulevaisuus tuntui pelottavalta. Kuka tahansa voi sairastua masennukseen vai miksi tätä nyt kutsustaan. Itselläni se oli varmasti masennusta, joka puhkesi armeijassa sen mukaisen elämäntilanteen mukana. Ja tosiaan en ole koskaan ollut kiusattu tai muutein väärin kohdeltu. Minulla oli hyvä lapsuus ja paljon kavereita. Koko ikäni olen urheillut ja pitänyt ulkonäöstäni huolta. Se loppui kuin seinään kun " epätodellisuus" iski. En tuntenut itseäni, silmissä oli kiiluva katse ja kaikki tuntui todella oudolta. Mitään lääkkeitä en tähän sairauteen syönyt. Ainoa kerta kun tästä lääkärille puhuin selviää aikaisemmassani viestissä.

      Tästä on nyt aikaa noin 15 vuotta, mutta muistan hyvin kyllä mitä tunsin. En ole onneksi sairastunut uudelleen, mutta jotenkin haluan auttaa tai lohduttaa niitä ketkä eivät tästä kehtaa tutuillensa puhua.

    • selvinnyt

      En jaksa lukea koko pitkää viestiketjua, mutta sitä silmäillessäni herää paljon pahoja muistoja. Kun sairastuin rytinällä vakavaan masennukseen, johon liittyi tuskainen ahdistus, oli tuo depersonaalisaatio yksi kamalimmista oireista. Pari kertaa, kun ahdistus oli aivan pahimmillaan, koin jopa pari kertaa ruumiista irtaantumisen tunteen, joka oli todella pelottavaa. Silloin oli varma, että nyt puhkeaa psykoosi ja tulen "oikeasti hulluksi". Onneksi niin ei käynyt ja lopulta löytyi oikea lääkitys. Tavallisimmista lääkkeistä, siis vain serotoniiniselektiivisistä ei ollut mitään apua, mutta kaksikanavaiset (serotoniini-noradrenaliini) sitten auttoivat. Nyt olen ollut yli 10 vuotta terve (=oireeton) ja useimmiten muistan olla onnellinen jokaisesta terveestä päivästä. Masennus vei käytännössä kuusi vuotta elämästäni. Muutama uhkaava relapsi on ollut, silloin olen joksikin aikaa nostanut hieman lääkeannosta muutamaksi viikoksi. Lääkkeitä kai syön pientä annosta lopun elämääni, mutta ei se mitään.

    • Elämä on rangaistus

      Oon myös kärsinyt tosta epätodellisesta olosta jo n. 6kk. Tälläkin hetkellä tuntuu ku oisin unessa. Mulla on terapia kerran viikossa ja lääkityksenä Valdoxan Diapam tarvittavana. Kävin jo 7-vuotiaana perheneuvolassa juttelemassa (on ollu tosi traumaattinen lapsuus). En koe olevani enää nii masentunu ku esim vuosi sitten, mutta tää olo ei lähe pois... Kakssuuntane mielialahäiriö mulla on diagnoosina, mut en syö antipsykootteja, enkä tuu enää koskaa syömää. Oon ollu pitkiä jaksoja nuorisopsykiatrisella osastolla, viimeks pari vuotta sitte.

      Mutta siis, tiiättekö miten helvetissä tätä oloo vois helpottaa? Käyn terapiassa, oon puhunu itteni puuduksiin ja noita lääkkeitäki löytyy. Oisko kellään neuvoa esim. minkä tyyppinen lääke on toiminu? Tai millä keinolla/tekemisellä saisin itteeni enemmän tähän hetkeen... En käy koulua, enkä tee yhtään mitää. En kykene ees laittamaa ruokaa tai maksamaan laskuja tai vuokraa. En käy kaupassa enkä nää kavereita, en lähe mihinkää koska en haluu nähä muita ihmisiä. Musta on tullu iha zompie, eikä koko elämä enää kiinnosta.

      • Depe

        Mulla alkoi v 1981 27 v iässä sumuisuus (depersonalisaatio, käsitteellisen ajattelukyvyn romahdus ja keskittymiskykvyn romahdus). Sitä kesti n 8,5 vuotta. V 1997 tuli masennus, jota kesti pari kolme vuotta. Uusi masennus 2005. Yllämainittua sumuisuutta esiintyy myös depression aikana usein. Paniikkikohtauksia on silloin tällöin.
        Masennuslääke auttaa jonkin verran. Samoin minua on auttanut Insomin-unilääke, seuraavana päivänä aivot ovat hiukan selkeämmät.
        Terapia ei ole tähän asiaan mitään auttanut.
        Elämä on ollut kaiken kaikkiaan melkoista painajaista v 1981 jälkeen.
        Työssä olen silti käynyt; on pieni ihme että en ole sairaseläkkeellä.

      • Depe
        Depe kirjoitti:

        Mulla alkoi v 1981 27 v iässä sumuisuus (depersonalisaatio, käsitteellisen ajattelukyvyn romahdus ja keskittymiskykvyn romahdus). Sitä kesti n 8,5 vuotta. V 1997 tuli masennus, jota kesti pari kolme vuotta. Uusi masennus 2005. Yllämainittua sumuisuutta esiintyy myös depression aikana usein. Paniikkikohtauksia on silloin tällöin.
        Masennuslääke auttaa jonkin verran. Samoin minua on auttanut Insomin-unilääke, seuraavana päivänä aivot ovat hiukan selkeämmät.
        Terapia ei ole tähän asiaan mitään auttanut.
        Elämä on ollut kaiken kaikkiaan melkoista painajaista v 1981 jälkeen.
        Työssä olen silti käynyt; on pieni ihme että en ole sairaseläkkeellä.

        No lisäänpä vielä yhden merkittävän oireen tuohon listaani: visuaalisen hahmotuskyvyn, siis näkökentän, muuttuminen ulkohkohtaiseksi; ei ikään kuin saa konkreettista otetta ympärillä olevaan.
        - Depe

    • paniikkihäiriöinen

      Käsittämätöntä, että ihmiset pelottelevat näitä joilla on ns. epätodellinen olo väittämällä että se liittyisi jotenkin psykoosiin. Ei helpota kenenkään epätodellista oloa, ottaen huomioon kuinka keskeistä paniikkihäiriössä ja ahdistuneisuushäiriössä sekoamisen pelko.

      Miettikää kahdesti tiedättekö todella mistä puhutte.

    • Taksu

      Heippa! Tosi paljon samoja oireita ollut täällä, helpottavaa lukea etten ole yksin oireideni kanssa. Mulla siis ollut reilun vuoden joka päivä tosi epätodellinen olo, en tunne mitään tunteita, esim. rakkautta, iloa yms, tuntuu kuin olisin ihan poissa omasta kehostani, todella ahdistavaa. Kaiken huippu on että jos poltan tupakan, ei nikotiini vaikuta, eli en siis saa sitä hyvänolon tunneta tupakasta. Tämä on todella älytön oire, enkä olisi ikinä voinut kuvitella että sellaista voi olla. Onko kellään ollut vastaavaa? Samaten alkoholista en saa minkään näköistä mielihyvän tunnetta, sekin on todella hämmentävää.

    • Thyroxin

      Onko teitin kilpirauhasarvoja tutkittu?Minulla olivat vajaatoimintaan viittaavia,mutta ei paljon. Oireet olivat aika samoja,aivan sumuinen ja epätodellinen olo. Ahdistus ja masennus myös.Niin suunnattomasti sekä fyysisiä, että psyykkisiä oireita. Voisin luetella hyvin pitkän listan. Nyt syönyt Thyroxinia 3kuukautta,olo on kuin uudella ihmisellä.

    • unessakävelijä

      mulla epätodellinen olo ollut niin kauan kuin vain jaksan muistaa. en usko että enää koskaan ''herään'' tästä. oon ollut sairaseläkkeellä neljä vuotta ja tuntuu ettei kuntoutuminen ole edennyt ollenkaan. mulla tämä johtuu dissosiaatiosta. tosin on muitakin mt-ongelmia, mutta dissosiaatiohäiriö ns''päädiagnoosi''... :|

    • kisu28

      Hei.
      en jaksanut lukea koko ketjua, voi olla että joku mainitsikin tästä. Mutta kyseessä epätodellisessa olossa on dissosiaatio, eli traumaperäinen oire. Dissosiaatiossa tulevaisuus, menneisyys ja nykyisyys menevät sekaisin ja aiheuttavat epätodellisen olon, jota kutsutaan derealisaatio tai depersionaalisaatio. Usein ohimenevää, mutta kannattaa hakeutua terapiaan jos jatkuu eikä ruveta omaksi tohtoriksi. Mutta lohdutukseksi näissä tiloissa ei voi tapahtua mitään vakavaa, vaikka epämiellyttävää on. Kannattaa hengitellä rauhassa, katsoa huoneessa olevai tavaroita, omaa kehoa, ehkä syödä jotain että maadottuu. Kaikki on kuitenkin vain omassa mielessä. Kannattaa lukea asiasta ja jos jatkuu niin hakeutua hoitoon ja selvittää mikä trauma taustalla on.

    • dippadai123

      Itselläni nyt 20 vuotta samankaltaista ongelmaa. käytännössä 24/7, vain tilan aste vaihtelee viikottain, päivittäin jne.....millon mitenkin, mutta aina se siellä on. Pääoireena minulla on "huimaus". Ei se tunne kun nousee nopeasti ylös ja silmissä sumenee, vaan sellainen keinuttava olo 24/7. Joskus harvoin (ehkä 5 kertaa 20 vuoden aikana) on tullut tosi rajuja huimauskohtauksia. Mistään menierestä ei kuitenkaa ole kyse, eikä ilmeisesti muustakaan sisäkorvaan liittyvästä. Kaikki on tutkittu moneen kertaan aikoinaan.

      Diagnoosina on ollut välillä masennus, paniikkihäiriö, yleistynyt ahistus, millon mikäkin. Ilmeisesti nuo kaikki on vaan jatkuvasti päällä. En tiedä enää mistään mtn.

      Sitten tuo epätodellinen olo. Juurikin nyt se on päällä todella voimakkaana. Olen kuin unessa, tekisi mieli hakata päätä seinään että heräisi. silmät tuntuu polttavilta ja raskailta, tietysti huimaa, näkökenttä menee välillä ihan kummalliseksi.....kuin näkisi kaiken "lättynä"....syvyysnäkö tms menee hetkeksi sekaisin. Ajatukset on junnaavia, mutta ei niitä tavallisia pelon ja ressin aiheita, vaan toistelen päässäni jatkuvasti jotain lausetta, keksin sananmuunnoksia....siis ihan pelkkää hölynpölyä. En pääse pois, en herää todellisuuteen. päässä tykyttää ja raskas olo. Ja aivan helvetillinen väsymys!

      Takana taas erittäin ahistava ja stressaava jakso (muutenkin kuin masennuksen ja ahistuksen kanssa) ja tuntuu että tämä olo mennyt taas todella pahaksi.

    • dippadai123

      pakko lisätä tähän ikivanhaan ketjuun, mitä ei kukaan edes enää varmaan seuraa.

      Mutta, alkomahooli helpottaa oloani valtavasti. väittäisin että 8-10 olusta poistaa 60% oireistani. tästä tosin on tullut minulle ongelma, juon lähes päivittäin tuota pahan makuista litkua nimeltä olut :( En vaan jaksa sitä oloa. Hassua että pitää juoda että pää selvenee......ja siis todellakaan lapsena jolloin oloni iski, en ollut olutpulloa nähnytkään. Myöskin jatkuva "huimaus" paranee, tasapaino paranee. ihan sairasta.

    • Yhteenvetoaja

      Kirjoitin samaisella nimimerkillä "Yhteenvetoaja"

      http://keskustelu.suomi24.fi/node/5838045

      ketjulle. Suosittelen LÄMPIMÄSTI, että luette. Useammin kuin tiedämmekään, kyseinen "hassu" olo on todellisuudessa eräänlaista huimausta, jota ihmisen on itse vaikea tunnistaa. Näkö on tietämättämme ristiriidassa tasapainoaistimme kanssa ja syntyy olo, kuin ei todella olisi siinä. Syy tähän on yleinen vaiva, eli asentohuimaus, joka voi ilmetä derealisaationa, pahoinvointina tai vain huimauksena.

      Esimerkiksi olosi voi hyvin johtua tästä, dippadai123. Alkoholi kuitenkin vaikuttaa tasapainoaistiin ja jos se näin lähenee sitä, mitä näet silmilläsi, on luonnollista, että olosi paranee.

    • Yhteenvetoaja

      Vaikka ketju on jo vanha, niin haluan sen verran raivota, että turha itseään on pelotella jollakin psykoosilla. Itselläni tätä on sattunut pienestä pitäen ja vähentynt sitten vanhempana. Todella harvassa tapauksessa se on minkään psykoosin oire. Psykoosi on kuitenkin tila missä menee kontrolli itsestään.

      Oire on joko psyykkinen tai fyysinen. Psyykkinen oire on tosiaankin se paniikkihäiriö, mikä on loppujenlopuksi vaaraton ja yleinen juttu, vaikka ärsyttäväkin voi ollakkin. Siihen saa helposti hoitoa, eikä kannata turhaan pelätä mitään huolestuttavaa psyykkistä ongelmaa.

      Fyysisellä puolella oireen voi aiheuttaa mm. hormoonien epätasapaino kilpirauhas- ja lisämunuaisongelmissa. Myöskin epilepseia voi liittyä asiaan, kuten migreenikin (joskus myös muuten oireettomana). Kaikista todennäköisin fyysinen syy on kuitenkin tuo salakavala asentohuimaus.

      Stressi ja väsymys nyt pahentavat kaikkia ongelmia. Kuitenkin asentohuimauksen puolesta puhuu erityisesti, jos oire helpottaa/katoaa kun istut, sekä toimit hitaasti. Lukekaa lisää ylemmän kommenttini linkistä.

      Pärjäillään!

    • kovia kokenut

      Minä olen nuorena tyttönä sairastanut paniikkihäiriön ja nyt keski-ikäisenä ajauduin psykoosiin.

      Kyllä näissä yhteistä on, mutta paljon löytyy erilaisuuttakin.

      Paniikkihäiriössä en tuntenut vainoharjoja, psykoosissa kylläkin. Vainoharhat seurasivat minua kaikkialle.

      Psykoosin aikana en itse ymmärtänyt minkään olevan pielessä, mutta paniikkihöiriön aikana mietin jatkuvasti mikä minulla on ja mikä tätä outo olo on.

      Paniikkihäiriössä eivät aistihavointini vääristyneet.

      Paniikkihäiriön aikana eivät vereni stressihormoni pitoisuuden nousseet, toisin kuin psykoosin aikana meni koko hieno säätelyjärjestelmä sekaisin.

      Psykoosin aikana en pystynyt rauhoittumaan paikoilleni vaan pakenin ihmisiä, koska oletin kaikkien haluavan satuttaa minua. Paniikkihäiriön aikana en pelännyt muita vaan pelkäsin itseäni ja sitä että pyörryn julkisella paikalla.

      Paniikkihäiriön aikana pystyi jotenkin järkeillen selittämään itselleen tilanteensa, psykoosin aikana en oikeastaan kyennyt enää järkeilemään tai ajattelemaan mitään rakentavaa tai parantavaa.

      Psykoosin aikana minulta katosi ruokahalu ja laihduin toistakymmentä kiloa, kun taas paniikkihöiriön aikana ruokahaluni oli täysin normaali.

      Niin ja tilanteet jotka laukaisivat psykoosin olivat kohdallani pitkäkestoisia rankkoja asioita joita sattui monta samaa aikaan päälekkäin. Tuohon tilaan ei kovinkaan helposti ajaudu (uskoisin näin)

      Nämä siis omakohtaisia kokemuksia.

    • Yhteenvetoaja

      Psykoosi on loppujenlopuksi erittäin, erittäin harvinainen juttu, mitä pitäisi pelätä kyseisessä oireessa. Jos kerran kyseessä on psyykkinen häiriö, on se lähes varmasti vain ihan normaali paniikkihäiriö, missä ei sinänsä ole mitään vaarallista tai pelättävää. Toki se on varmasti erittäin ikävä, mutta hoidettavissa. Haluan muistuttaa kaikkia, että mikäli epätodelliseen oloon ei kuulu mitään muuta kriittistä (usein panikointi on vain luonnollinen seuraus) voi aiheuttajana olla monesti fyysinen puoli.

      Kokonaisuudessaan kyseinen olo on oire jostakin ongelmasta, eikä ongelma itsessään.

      Tämän epämieluisan tunteen lähteenä voi olla mm niska/hartiaongelmat, alhainen verenpaine/syke (joskus myös korkeakin), puutostilat erityisesti vitamiineissa, asentohuimaus (jota ihminen ei edes välttämättä itsekkään tiedosta, sillä tasapainoaisti on huomaamatyamme ristiriidassa näkemämme kanssa), migreeni (voi olla muuten oireeton), epilepsia, kilpirauhasen-ja lisämunuaisenvajaatoiminta.

      Pärjäillään!

      • Hups! Korjaus ylös:)

        Korjaan edelliseen, että psykoosia EI pitäisi pelätä...jne...!!!!!!

    • Jatkoa vielä

      Tosiaan, siis kyse on eräänlaisesta huimauksesta, joka esiintyy vain hiukan erilailla. Lisään vielä seuraavat neljä aiheuttajaa: Jos nukut yöllä vatsallasi, voi se aiheuttaa lukuisia ongelmia, jotka johtavat kyseiseen olotilaan. Toinen on huono purenta ja siitä aiheutuvat jännitystilat, yksinkertaisesti huono näkö tai taittovika (pienikin heitto). Liika kofeiini myöskin. Itselläni on tuo heikko syke ja verenpaine. Istuminen nostaa verenpainetta ja olo helpottuu. Alkoholi laskee entisestään verenpainetta, jolloin voi ns jysähtää olo päälle. Vaikka masennuslääkkeet auttaisivatkin, ei se tarkoita, että olisit masentunut ja/tai kärsisit paniikkihäiriöstä. Lääke nyt lisää ns onnellisuushormoonia kehossa, jolloin fyysisetkin vaivat vain unohtuvat. Liika murehtiminen ja oireen tarkkailu taas edesauttaa pienenkin oireen havaitsemisessa, eli ei kannata.

    • 3rwefsdc3rwefd

      Mulla on tota koko ajan ja vihaan sitä. Jos on ollut vaikka koko päivän sisällä ja käy kaupassa niin olo on todella utopistinen ja tuntuu kuin olisi vieraalla planeetalla. Joskus kun siitä herää niin olo on paljon parempi olo. Olen monta kertaa lopettanut kirjan lukemisen tai pelin pelaamisen koska totean että en ymmärrä mistään mitään ja kaikki menee ohi. Jääkylmällä vedellä naaman pesu auttaa vähän muttei aina. Kyse ei ole väsymyksestä vaan jostakin perkeleen mielen sumusta. Ensimmäinen asia mitä sanoin 7 vuotta sitten psykologille oli että häiritsee tämä "sumuisuus".

    • Pikku kikka

      Auttaisivatko aurinkolasit?

    • yykaakoo1
    • dippadai123

      "Esimerkiksi olosi voi hyvin johtua tästä, dippadai123"

      Kyllä. samaa mieltä. Olen aina tiennyt että taustalla on jokin ihan oikea ongelma. Vuosien saatossa vaan sitten on kertynyt muuta psyykkistä sontaa päälle niskavaivat (tottakai niskat menee huonoon jamaan kun on pakko koko ajan jäkittää ja "korjata" asentoa jne). Siitä ei sitten ota erkkikään selvää mikä on mitäkin. Mutta tosi asia on että vaikka "huimaus" on koko ajan ja aina läsnä, mutta niin kuin esim muutamat viime päivät, olo on ollut lähes sietämätön. Eli on pahempia jaksoja. Autolla ajaminen on vaikeaa (silmät ei pysy mukana, jotenkin tahmeat), hissin jälkeen on kuin soutuveneessä myrskyllä 10-15 min jne.

      Nytkin kaikki keinuu, silmät väsyy ja pomppii (ei kuitenkaan muille näkyvästi), syvyysnäkö menee kummasti sekaisin jos rentoutuu jne jne. TODELLA kummallinen olo. Kuin olisi vetänyt huumeita, ilman sitä hauskuutta tms.

    • Tilaa Nyt

      Juottehan te ihmiset riittävästi VETTÄ? en väitä, että se ehdottoman varmasti parantaisi täydellisesti kaiken, mutta yleisoloa parantaa huomattavasti, kun pitää huolen, että juo 2-3l/päivä. Sitä VETTÄ siis, alkomahooli poistaa kehosta nesteitä, samoin kahvi.

      Sitten kannattaa opetella jokin rentoutustekniikka, kirjakaupoissa ja kirjastoissa on paljon ohjattuja rentoutus- ja mielikuvamatkalevyjä, tietoinen itsensä rentouttaminen säännöllisesti kyllä tekee pienoisia ihmeitä. Jooga- ja muut venyttelytekniikat tähän lisäksi.

      Sitten voisin vielä lisätä "huuhaa"-vinkin (kivittäkää minut ja tuomitkaa toki ennenkuin kokeilette) vaikkei kukaan kuitenkaan ole edes kiinnostunut:
      ulkona kävely (kesällä paljain jaloin), syvään muutaman kerran hengittäen ja vielä kun kuvittelee itsellensä juuret jalkapohjista syvälle maan sisään, "ankkuroi" maan pinnalle todella tukevasti, loppuu keinuttamiset ja näköhaitat.

    • dippadai123

      onko kellään näihin ihme sumuihin/päässä vetvaamisiin liittyen tällaista?

      Jos keskittyy katsomaan jotain tarkasti, ihan nyt esim telkkaria, tai tätä hemmetin tietokoneen ruutua, kännykän näyttöä, tai nukkumaan mennessä......ikäänkuin aina kun koittaa rentoutua ja olla aivottomana, ei jaksa miettiä, juuri kun antaa periksi murheille.....katoaa ikäänkuin syvyysnäkö? itse kutsu tilaa "silmien hojotukseski". Se iskee aina välillä itselleni. En osaa selittää sitä, mutta ikäänkuin silmät antaisivat periksi väsymyksestä, ja kaikki näyttää "littanalta" hetken aikaa ja tasapaino on entistäkin huonompi. katoaa kun herättelee itsensä, kävelee, käy tupakilla, pesee naamarin. On oltava varovainen kun kävelee, kun ei hahmota syvyyttä jne. aivan karsea olotila, joskus myös herään tähän hojotukseen. mutta tuon kohtauksen jälkeen sitten onkin jostain syystä hetken aikaa yllättävänkin skarppi ja terävä olo. erittäin kummallinen oire.

    • 17v tyttö

      Oiskos täällä ketään vastaavaa tapausta joka osais ohjeistaa mua, ollu nyt parin viikon ajan kokoajan epätodellinen olo josta seurasi ahdistusta. Hakeuduin lääkäriin ja sain lääkettä nimeltä Sertralin Orin 50mg ja sairaslomaa koulusta koska keskittyminen ei onnistu poissaoloisuuden takia. Huomenna viikon verran syöty puolikasta annosta ja sitten se pitäis nostaa kokonaiseen. Myös kilpirauhasen vajaatoimintaa huomattiin verikokeessa mutta lääkärin mielestä se saattoi olla virhe joten menen kuukauden päästä ottamaan uudestaan verikokeet. Onko kellään kokemusta näistä oireista ja lääkkeestä, auttaako se? Vaikea keskittyä mihinkään ja ahdistaa ajatus jos olotila jäisi koko elämän ajaksi tämmöseksi :l pelottavaa

    • 17vpoika

      Itsellä ollut jo 3 vuotta samoja olotiloja, aivan p***seestä. Mutta nyt kun uskaltauduin menemään terkkarille juttelemaan näistä nii puheeksi tuli pilven poltto.. mitä hän epäili vahvasti syyksi näihin olotiloihin. Oletteko te poltellut, keillä on näitä olotiloja?

      • Vanha ja kokenut

        Poltin itsekin ennen pilveä ja se laukaisi
        Mulla tämän hämärän olon ja olen todellakin
        Huomannut että stressi ja ahdistus pamauttaa tämän
        Päälle. Nykyään rentoudun oikein kunnolla
        Ja otan iisisti kun olo puhkee niin se lähtee pois
        Kestää ehkä sen viikon.
        Nykyään kun huomaan tän olon niin mietin vaan
        Että: ai katos vaan, taas tämmönen epänormaali
        Fiilis. No ei tää kauaa kestä, no panic!
        Jatkan treenaamista ja duunissa käymistä ihan normisti enkä
        Jaksa enkä osaa pelätä enää mitään.
        Tässä teille kaikille ohje:
        Pelko pois, leuka pystyyn ja ihmisten sekaan hengailemaan.
        Punttikselle ja kattokaa komedioita!
        Nauru jeesaa aina! Ottakaa ihmiset iisisti ja nauttikaa
        Elämästänne. Tää on kaunis paikka ja kaikki
        On vitun siistiä kun pidätte silmänne auki!
        Se on moro

    • dissosiaatio

      Dissosiaatiohäiriö. Epätodellinen olo ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Tosin en muista lähes mitään koska unohdan tänkin hetken ihan kohta, koskaa oon jotenkin niin poissa. En saa itteeni hereille.

    • emiljaa

      mulla toi epätodellinen olo kokoajan päällä. ja ei johdu kofeiinista kun en sitä käytä..

    • EP-1

      Lääkäri epäili, että epätodellinen ja sekava olo johtuisi jumiutuneista niskoista. Nyt sitten vain kotijumppaa teen ja liikun, jotta olo helpottuisi. Ei kuitenkaan ole auttanut. Väkisinkin alkaa epäilemään jotain vakavaa.
      Onko teillä muilla ollut samankaltaisia oireita että joskus nukkumaan mentäessä tuntuu kuin ajatukset juoksisivat tuhatta ja sataa. Tuntuu kuin silmissä pyörisi jokin video pikakelauksella. Olo helpottuu kun avaa silmät eikä ajattele sitä, mutta vaikeaahan se on kun nukkuakin pitäisi.
      Uniivaje on myös yksi mikä voi aiheuttaa epätodellisen olon tunteen ja stressi. Kaikki kulkevat vähän käsikädessä, eikä aina tiedä mikä on seuraus ja mikä syy.

      Onko kenelläkään ollut minkäänlaisesta lääkityksestä apua?

      • viimeinen tikki

        Mulla ainakin on sellaista kun eläisi unessa oloa tässä kroonisessa väsymysoireyhtymässä. Oon onneks 14 niin paremmat mahkut parantuu täysin. Kolmoisrokote tämän taudin laukaisi. Tai se oli viimeinen tikki.

      • Minäkö
        viimeinen tikki kirjoitti:

        Mulla ainakin on sellaista kun eläisi unessa oloa tässä kroonisessa väsymysoireyhtymässä. Oon onneks 14 niin paremmat mahkut parantuu täysin. Kolmoisrokote tämän taudin laukaisi. Tai se oli viimeinen tikki.

        - Kilpirauhanen
        - Vitamiinien puutokset
        - Asentohuimaus
        - Näössä pientä heittoa
        - Lisämunuainen
        - Stressi, kiireisyys, rentoutumisen puute

        Nämä kannattaa tsekata läpi.

      • katoamassa
        Minäkö kirjoitti:

        - Kilpirauhanen
        - Vitamiinien puutokset
        - Asentohuimaus
        - Näössä pientä heittoa
        - Lisämunuainen
        - Stressi, kiireisyys, rentoutumisen puute

        Nämä kannattaa tsekata läpi.

        Tarkoitatko oloa, jossa tuntuu kun muu maailma yhtäkkiä erkanenisi kauas? Semmonen tunne ku itse tuntuu lipuvan kauemmas ja kauemmas vaikka ympärillä tapahtuisi kokoajan kauheasti kaikkea, niin tuntuu ku kaikkea tarkastelisi lasin takaa ja äänet tuntuu kuuluvan kaukaa? Mulle tulee tommosia hetkiä päivittäin ja sillon kaikki tunteetkin katoaa hetkeksi, ja olo on kuin sisällä olisi tyhjä tila. Ainoo mitä voin tuntee on ahdistus sillon

    • siili1

      "Onko teillä muilla ollut samankaltaisia oireita että joskus nukkumaan mentäessä tuntuu kuin ajatukset juoksisivat tuhatta ja sataa."

      Minulla on ollut tuota, mutta juuri tällä hetkellä se ei vaivaa. Sairastan masennusta ja olin huomaavinani, että aina kun minulla oli ollut takana parempi päivä, kävin tuollaisilla ylikierroksilla nukkumaan mennessä. Samoin silloin, jos oli tapahtunut paljon uutta ja stressaavaa. Alkoi pelottaa, että menen psykoosiin tai muuten maaniseksi. Viime aikoina ei ole enää ollut parempia päiviä eikä ylikierroksilla oloa. En sitten tiedä, mistä tuo johtuu/johtui.

      Minusta tuntuu koko ajan ahdistuksen vuoksi siltä kuin päässä olisi painetta ja eläisin jotenkin irrallaan kaikesta. Sosiaalisissa tilanteissa tuo pään sisäinen omituinen olo korostuu enkä tiedä miten olisin ja mihin katsoisin. Olo tuntuu niin sekavalta, että on vaikea uskoa, ettei se näy toiselle ulospäin.

      • oweyr8

        Mulla on ollut aika-ajoin tuota, juuri ennen nukkumaanmenoa, olevaa vilinää.
        Sairastan epilepsiaa ja luultavimmin myös bipolaarista häiriötä. Tollanen vilinä ja ylikierroksilla olo viittaisi just bipolaariseen. Olen aina vaan luullut sitä stressiksi mutta aiheuttaahan stressi just tommosta maniaakin. Eli kaiketi stressin aiheuttamaa nopeasyklistä hypomaniaa...

    • artsi8

      Stressi, kofeiinin tai esim.huumeiden käyttö aiheuttaa epätodellista oloa. Käy lääkärissä. Rauhoittavat ensiapuna ja mielialalääke 2/3-osalle auttaa, niin kuin itsellenikin Venlafax. Liikunta ja jooga kannattaa ottaa mukaan hoito-ohjelmaan ja muutenkin ottaa iisimmin.

    • mielinen

      Kokeilkaapa syvään hengittämistä, 4 sekunnin ajan sisään, pidätetään 4 sekunnin ajan, 4 sekuntia kestävä uloshengitys syklin lopuksi. Toistetaan 5-10 minuuttia usean kerran päivässä, jotta solumuisti oppii uudelleen ihmisen normaalin tavan hengittää eli pallean avulla. Tiedostetaan päivän mittaan, jos hengitys meinaa valahtaa takaisin pintahengitykseksi.

      Alussa voitte varautua suuriin haukotuksiin, oletan tämän johtuvan elimistö hiilidupksidipitoisuuden kasvusta, koska nopea pintahengitys poistaa sitä elimistöstä liikaa ja tämä aiheuttaa huimausta, epätodellista oloa, sykkeen kiihtymistä, aineenvaihdunnan häiriöitä, keskittymiskyvyn puutetta jne jne.

      Tiedot Arto Pietikäisen kirjasta "joustava mieli", suosittelen lämpimästi jokaiselle ihmiselle riippumatta, onko sairas vai ei.

    • artsi7

      Oon tehnyt palleahengitystä joogan yhteydessä myös vuoden verran 2 kertaa päivässä. Auttaa kyllä jonkun verran, mut masennus/ahdistus ei ratkea yhdellä tai kahdella konstilla. Jos vain mahdollista liikunta, ruokavalio ja empaattinen kanssakäyminen kannattaa ottaa ainakin mukaan hoito-ohjelmaan. Lääkärin kanssa keskustella voisiko mielialalääkkeistä ja psykoterapiasta olla lisäapua.

    • Jännittäjä

      Ootteko kokeillu Tapping eft tekniikkaa? Hakekaa youtubesta sanalla tapping eft ja sieltä löytyy paljon hyvin videoita esim. Brad Yates. Videot on kuitenkin englannin kielellä. Ainakin mua tuo on auttanut rentoutumaan.

    • pöppis

      Söin nuorempana LSD:tä ja sen jälkeen en oo ees noteerannu tommosia pieniä "epätodellisia oloja" kun kokoajan ihmettelen että "mikä maa mikä valuutta". ;)

    • Sonyagay

      Mulle tuli epätodellinen olo joulun 2012 jälkeen. Sillon jouluna pelkäsin iha jumalattomasti maailmanloppua. Sit sitä ei tullukkaan ja sen jälkeen tää epätodellinen olo tuli. Aluks tää vaa oli mulla ja annoin koko asian olla, ei mua se sen enempää häirinnytkään. Mut nyt keväällä, tää epätodellinen olo paheni. Nyt oon kärsiny epätodellisesta olosta puoltoista vuotta. Käyn lääkärillä joka viikko. En syö lääkkeitä. Mulla ei ole masennusta, paniikkihäiriötä tai ahdistuneisuushäiriötä. Mulle on tehty kaikki testit mut mitään mulla ei ole. Mä haluan tän olon vaan pois. Joskus tää olo ottaa nii kovasti päähän et kenties joku päivä tapan itteni tähän. Ihan niinkuin joku osasto veis tän olon pois tai lääkkeet. Mä haluan vaan tästä eroon. En haluais kuolla mutta tää olo on jo ku ois puolikuollut. Auttakaa, mitä mun pitää tehdä? Lääkärit vaa haluaa laittaa mut osastolle, mut auttaako se epätodelliseen oloon? Ei. Mulla on myös niskat jumissa mut oon käyny hierojalla ja äitini hieroo mua usein. Mut ei, mikään ei auta. Oisin kiitollinen jos saisin tän olon ees päiväks pois. Mä en kohta enää kestä tätä. P.s yksikin tulee sanoo et mul on masennus tai psykoosi, ei, mulla ei ole. Tää epätodellinen olo on niin ahdistava. Auttakaa mua.

    • kitsune girlie

      Sama olotila on mulla. Olen herkkä ihminen ja väsyn liiasta ihmisten kanssa olosta ja siedän vain pieniä ihmisryhmiä. Luin että voi olla Depersonalisaatiohäiriö. en ole varma mutta lukekaa aiheesta.

    • Anonyymi

      Epätodellinen olo on oire siitä kun kehosi/mielesi joutuu jostain syystä ylikuormittuneeseen tilaan. Tässä tilanteessa aivojen automaattinen reaktio on suojella ihmistä uhkalta vaikkei sellaista todellisuudessa olisikaan läsnä. Aivot saavat sinut tuntemaan itsesi irralliseksi itsestäsi ja ympäristöstäsi jotta et kokisi fyysistä/henkistä kipua niin voimakkaana.

      Tämä reaktio tulee esille vasta sitten kun aivosi toteavat, että et pysty taistelemaan tai pakenemaan vallitsevaa tilannetta. Tällainen reaktio on todella yleinen vakavan trauman kokeneilla henkilöillä. Nämä henkilöt ovat joutuneet esim. hengenvaaralliseen tilanteeseen tai kokeneet pitkäaikaista henkistä/fyysistä väkivaltaa. Myös läheisen kuolema voi aiheuttaa tällaisen tilan.

      Tällaiseen tilaan voi joutua myös pitkäaikaisen stressin/ahdistuksen/masennuksen seurauksena. Myös paniikkihäiriö altistaa tällaiseen tilaan joutumista.

      Epätodellinen olo/depersonalisaatio/derealisaatio ei siis ole sairaus vaan oire siitä kun mielesi ja kehosi on niin ylikuormittuneessa tilassa että aivosi tulkitsevat ettei pakotietä tai ulospääsyä tilanteesta ole.

      Mikäli osaat englantia niin suosittelen tutustumaan Jordan Hardgraven Youtube-kanavaan: https://m.youtube.com/channel/UCXL_NuwoOk6rp-QFhOIpP2Q
      Hän osaa kertoa aiheesta paremmin ja auttoi minua ymmärtämään kyseisiä tunnetiloja.

    • Anonyymi

      Ulkomailla, ei Nokia-Suomessa tuosta asnaottaisin, että onko asuntonne lähelle asennettu matkapuhelintukiasema, ne mm. nostavat verenpainetta ja stressihormonitasoja. Umpimielisten, tyhmien pelkureiden Suomessa ei tuollaisista puhuta, se on kielletty puheenaihe.

      • Anonyymi

        Tuo taas on pelkkää huuhaata.
        Stressiä on ollut kystä kyllin ennen ensimmäistäkään tukiasemaa, samoin verenpainetautia.

        Hopeaveden litkijät haluavat vain syyttää pahasta olostaan jotain mystistä salaliittoa.

    • Anonyymi

      Minulla ollut entistä pahempana viimeiset pari viikkoa ja tuntuu, että pahenee vaan. Masennus diagnosoitu ja sain lääkkeet jotain 2 kk sitten. Tuntuu etteivät auta yhtään vaan pahentavat oloa
      Epätodellinen , ulkopuolinen olo. Tunne, että kontrolli omaan elämään on lipsumassa ja etten pysty tekemään tarpeeksi. Vihaan itseäni päivä päivältä enemmän ja väsyttää kaikki niin. Olen pystynyt kuitenkin pitämään elämän kasassa, olemaan töissä, huolehtimaan perheestä. Tietyllä tavalla varmaan ylisuoritan elämääni just nyt. Pelkään oikeasti, että jonain päivänä romahdan ihan kokonaan ja sekoan.

    • Anonyymi

      Samaa ollu itellä tuntuu kun katsoisin elokuvaa itsestäni

    • Anonyymi

      Minulla on ollut samanlaisia asioita ja olen itsekkin sitä miettinyt

      • Anonyymi

        Kun olin kasvattikodissani n. 12-vuotiaana ja menin kesäleirille, minulla oli unenkaltainen olo.Se johtui siitä ,että olin repäisty "kotoani" täysin vieraaseen ympäristöön. Kaikki vieraita ihmisiä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      17
      2214

    2. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      84
      2178

    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      10
      1426

    4. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      101
      1407

    5. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      84
      1277

    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      147
      1206

    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      253
      912

    8. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      78
      889

    9. Omalääkäri hallituksen utopia?

      Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha
      Maailman menoa
      173
      884

    10. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      63
      874
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt