David Wilkersonin saama profetia 2002 helmikuussa

David Wilkerson:

MINÄ OLEN YKSI HERRAN MONISTA VARTIJOISTA. JA SIKSI EN VOI PYSYTELLÄ VAITI.

Minulle tuli tämä Herran sana:

"Ihmislapsi, puhu kansasi lapsille ja sano heille: Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänen vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja

puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa, ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria, ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa.

Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.

(Hes. 33:1-6)



Johdanto

Omassa lihassani minäkään en halua kuulla tämän kirjan viestiä. Minäkin nautin kansakuntamme ylitsevuotavasta vauraudesta - ja ylistän Jumalaa siitä riittävästä rahavirrasta, joka mahdollistaa kaiken julistus- ja avustustyömme New Yorkissa. Mutta kulunut, jatkuvasti kasvavan vaurauden vuosikymmen on tuudittanut kansamme ja koko maailman uneen - kristilliset seurakunnat mukaan lukien - ja me täällä toivomme vain, ettei suuri amerikkalainen unelmamme vielä vain päättyisi.

Jotkut lukijat voivat heittää inhoten tämän kirjan käsistään heti pari lukua luettuaan. He torjuvat sen pelkkänä tuomiopäivän höpötyksenä, jota synkkä saarnamies päästelee suustaan. Sydämessäni uskon silti, että jokainen rukoileva kristitty ja jokainen ajatteleva ihminen tietää vaistomaisesti, että jonkinlainen raja on jo ylitetty - että Jumalan kärsivällisyys alkaa olla lopuillaan ja tilinteon päivä on tullut.

Olen tietoisesti kirjoittanut tämän kirjan lyhyesti ja toivottavasti osuvasti. Minulle ei ole annettu näkyjä, unia tai erityisiä ilmoituksia - ja torjun suoralta kädeltä kaikki profeetalliset varoitukset, jotka eivät ole Raamatun mukaisia. Samoin on jokaisen tämän kirjan lukijan velvollisuus koetella Jumalan Sanan kautta se, mitä olen kirjoittanut. Kaikki vilpittömät uskovat pystyvät kyllä saamaan selville, mitä Jumala aikoo tehdä, jos he vain varaavat aikaa ja tutkivat Raamattua ja löytävät ne mallit, joiden mukaan Jumala on historian aikana tuominnut syntiä tehneet kansakunnat.

Tässä kirjassa on toivoa. Jokaisesta luvusta lukija löytää runsain mitoin raamatullisia totuuksia. Kehotan teitä lukemaan rukoillen kaksi viimeistä lukua ja iloitsemaan Jumalan lupauksista siitä, että Hän pysyy koettelemusten aikoina uskollisena omilleen.




Ensimmäinen luku

VIIMEINEN KUTSU



Kun kirjoitan tätä kirjaa (1998), eletään niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin läntisessä maailmassa keskellä ennen näkemätöntä vaurautta. Pörssikurssit ovat ennätyksellisen korkeita. Työttömyys on alhaisempi kuin aikoihin, ja useimmat ihmiset odottavat suurin toivein tulevaisuutta. USA Today kirjoitti äskettäisessä artikkelissaan, että "Yhdysvaltojen pyörät pyörivät kohti tulevaisuutta, ja luottamus talouteen on parempi kuin kolmeenkymmeneen vuoteen". Artikkelissa sanottiin, että ihmiset suhtautuvat luottavaisesti tulevaisuuteen, vaikka jättiyhtiöt irtisanovat tuhansia työläisiään. Verotilastojen mukaan yksistään Yhdysvalloissa on nykyään yli 87.000 dollarimiljonääriä. Ylellisyystavaroiden maahantuontiin upotetaan yksistään siellä vuosittain kaksisataa miljardia dollaria. Tietenkin on myös köyhyyden vaivaamia alueita, joilla työttömyys on korkealla, ja perheiden on vaikea tulla toimeen, mutta kokonaisuudessaan kaikki teollistuneet maat ratsastavat vaurauden aallonharjalla.

Kun katson hyvinvoinnin ja rikkauden kasvamista, en voi olla ihmettelemättä, miten Jumala voi jatkuvasti siunata niin pahaa maailmaa? Uskon, että jokaisen älykkään kristityn on pakko tehdä tämä kysymys: "Miksi me kukoistamme, vaikka yhteiskuntamme on suunnannut kulkunsa kohti tilannetta, jossa sen sielusta on karistettu kaikki ajatukset Jumalasta, eikä Häntä enää edes muisteta?" Tässä muutama esimerkki:

Tuomioistuimet tekevät kaiken voitavansa saadakseen Jumalan nimen mainitsemisenkin lainvastaiseksi julkisessa elämässä. Tuomarit tuomitsevat uskon symbolit oikealta ja vasemmalta - ristit, uskonnolliset kyltit, seimikuvaelmat, koulujen rukoushetket. Ja nyt esimerkiksi Yhdysvalloissa kasvattaa suosiotaan kansanliike, joka vaatii kolikoista poistettavaksi tekstin: "In God We Trust", ‘Jumalaan me luotamme’.

Me vajoamme verenvuodatuksen valtamereen, kun edelleen sallimme miljoonien syntymättömien lasten murhaamisen. Lääkärit imevät ulos täysin kehittyneiden vauvojen aivot raskauden viimeisellä kolmanneksella. Sairaanhoitajat, jotka häpeilemättä osallistuvat aborttien tekemiseen, taas marssivat mielenosoituksissa, joita järjestetään vastalauseeksi valaiden, minkkien ja kanien tappamiselle. Mitä ylimielistä tekopyhyyttä!

Pelkästään Yhdysvalloissa on nykyään yli 100 miljoonaa tv-vastaanotinta ja noin 100.000 elokuvateatteria - ja useimmat toimivat pornokanavina! Valitettavasti vain hyvin harva elokuva tuottaa voittoa, ellei niitä - sisällöstä piittaamatta - sallita lapsille,. Jopa Disneyn elokuvat ja muut perhefilmit ovat hypänneet mukaan samaan kelkkaan. Useimmat niistäkin yllyttävät ihmisiä, jopa lapsia, kiroilemaan ja harrastamaan okkultismia. Kristuksen kiroamisesta ja halveksimisesta on itse asiassa tullut suosittua huvia - Häntä pilkataan, Hänet tehdään naurattavaksi, Hänen nimensä raastetaan aistillisuuden ja väkivallan katuojaan.

Väkivalta on kaikkialla maailmassa ylittänyt jo Nooan tai Lootin päivien tason. Melkein joka kaupungissa ja kylässä on koettu järjettömien murhien aiheuttamaa kauhua. Sen vuoksi monet ovat jo kirjaimellisesti linnoittautuneet koteihinsa ja pelkäävät kulkea kaduilla. Erityisesti opiskelijoiden keskuudessa tapahtuva järjetön tappaminen on mykistänyt useimmat ihmiset. Koulumme ovat nyt turvattomia.

Tässä on vain muutama esimerkki kansakuntien moraalin rappeutumisesta. Yhdysvalloissa kovapintaisimmatkin huomioitsijat - vapaamieliset kirjailijat, ei-uskovat poliitikot ja haastateltaviaan hiostavat ajankohtaisohjelmien juontajat valittavat: "Amerikka on tullut hulluksi! Kansakunta on moraalisen sekamelskan pyörteissä. Syöksymme kohti anarkiaa - kaikki toivo on mennyttä!"

Kaiken tämän moraalittomuuden ja Jumalaa kohtaan osoitetun vihamielisyyden valossa minun on kysyttävä Herralta: "Isä, miksi Sinä siunaat tätä kansakuntaa? Me yritämme poistaa Sinut yhteiskunnastamme - ja silti Sinä vuodatat meille hyvyyttäsi. Me syyllistymme hirveisiin väkivallantekoihin, verenvuodatukseen ja siveettömyyksiin - silti Sinä lähetät meille ennen kuulumatonta vaurautta. Miksi?"

Tähän on vain yksi ainoa syy - ja Jumalan Sana tekee sen erittäin selväksi: Kansakunnat ovat juuri nyt saamassa viimeisen kutsun katumukseen, vain vähän ennen suurta tuomiota! Uskon, että olemme taloudellisen ja yhteiskunnallisen romahduksen partaalla.

En sano tätä siksi, että minulle olisi annettu siitä jokin näky tai uni. Olen pikemminkin vain tutkinut Jumalan sanaa - ja luen Raamatusta, että Jumala kohtelee meidän aikamme ihmisiä samalla tavalla kuin Hän on kohdellut kaikkia kansakuntia, jotka ovat hylänneet Hänet. Juuri tällä tavoin Danielkin käsitti, että juutalaiset jälleenrakentaisivat taas Jerusalemin ja asuttaisivat sen. Hän yksinkertaisesti vain tutki Jumalan sanaa. Kun hän luki Jer. 25:12, hän näki, että seitsemänkymmentä vuotta sitten ennustettu päivä oli koittanut:

... minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. (Dan. 9:2)

Danielin ennustukset perustuivat tähän Raamatusta löydettyyn sanaan. Samoin myös me voimme ymmärtää paremmin Herran tekoja, kun tutkimme Hänen sanaansa. Totuus on, että Jumala pysyy muuttumattomana; Hän toimii aina iankaikkisten tarkoitustensa mukaan.

Nyt haluaisin kertoa, miksi uskon, että Jumala yhä siunaa moraalitonta maailmaamme.

1. Länsimaiden nykyinen vauraus on Jumalan viimeinen armollinen kutsu, ennen kuin Hänen rangaistuksensa toteutuu!

Koko Raamatun läpi toistuu sama malli: kun kansakunnat kääntyivät pois Jumalasta, Hän lähetti heille varoituksia profeettojen välityksellä. Elleivät ihmiset vastanneet, Jumala lähetti usein rajumyrskyjä ja jyrkkiä säänmuutoksia ja vitsauksia havahduttamaan heitä. Mutta ellei sekään tehonnut, Jumala lähetti heille viimeisen viestin: Hän hukutti heidät vaurauteen. Se oli suuren armon viimeinen kutsu!

Useimmissa tapauksissa ihmiset halveksivat Jumalan antamia siunauksia ja hyvyyttä ja käänsivät Hänelle selkänsä saadakseen jatkaa nautintojensa ja halujensa tyydyttämistä. Ja kun niin tapahtui, tuomio seurasi nopeasti. Paavali kirjoittaa:

Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja¨ Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan." (Room. 2:4-6)

Jumala sanoo: "Minun tilinteon päiväni tulee sinun kohdallesi. Tiedät myös, että ansaitset vihani ja rangaistukseni! Mutta lähettämällä sinulle kaikki nämä nykyiset siunaukset haluan yllyttää sinua katumukseen. Hyvyyteni sinua kohtaan on tarkoitettu osoittamaan sinulle oma mitättömyytesi ja tekemään sinut nöyräksi. Mutta jos vain jatkat siunausteni halveksimista ja vaellat häpeämättä synnin vallassa, sinä ainoastaan kokoat minun vihaani sinua kohtaan!"

Meidän hyvinvointimme kasvaa päivä päivältä. Silti emme vielä ole nöyrtyneet. Me keräämme Jumalan vihaa meitä kohtaan - ja pian Hän vuodattaa sen meidän ylitsemme!

Seuraavassa kerron muutaman esimerkin yhteiskunnista, jotka kukoistivat juuri ennen tuomiotaan:

Ajatelkaa Nooan päiviä - vauraus oli viimeinen kutsu!

Jumala päätti tuomita Nooan aikaisen yhteiskunnan sen hirvittävän väkivallan, aistinautintojen tyydyttämisen ja kasvavan pahuuden vuoksi. Mutta ensin Hän lähetti heille Nooan saarnaamaan vanhurskautta, varoittamaan heitä edessä olevasta tuomiosta. Suuressa armossaan Jumala antoi tuolle yhteiskunnalle satakaksikymmentä ihmeellisen kukoistuksen vuotta. Raamattu sanoo: "... Nooan päivinä... he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle... he... ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat." (Luuk. 17:26-28). Ihmiset järjestivät pitoja, juhlivat sadonkorjuuta, tekivät paljon työtä, kävivät kauppaa tuotteillaan. Lyhyesti sanottuna liike-elämä kukoisti, rakennushankkeita oli paljon, ja hienoja taloja pystytettiin. Koko ajan ihmisten ylle kerääntyi kuitenkin tuhon pilvi - ja Nooa jatkoi profeetallisten varoitustensa julistamista.

Mutta ihmiset eivät piitanneet Nooasta, vaan jatkoivat aistillisten halujensa tyydyttämistä. Ei heillä ollut aikaa profeetoille tai tulevan tuomion varoituksille. He pystyivät näkemään edessään vain hyviä aikoja. Heidän kukoistava vaurautensa kesti vedenpaisumuksen päivään saakka - "... siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin..." (jae 27). Sinä kirkkaana, aurinkoisena päivänä, jolloin taivaalla näkyi vain pari pientä pilvenhattaraa, Jumala vihdoin käski Nooaa ja hänen perhettään: "Tänään teidän on mentävä arkkiin." Vain parin päivän päästä Herran viha tuhosi kaiken!

Ajatelkaa Lootin päiviä - vauraus oli viimeinen kutsu!

Sodomassa ja Gomorrassa vallitsi samanlainen kukoistava talouselämä kuin Nooan ajan yhteiskunnassakin. Silti Hesekiel kirjoittaa: "Tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo... mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut. He korskeilivat..." (Hes. 16:49, 50). Minä kysyn teiltä - eikö tämä kuulosta meidän aikojemme länsimaiden kuvaukselta? Näillä ihmisillä oli runsain määrin ruokaa eikä merkkiäkään kovista ajoista. He menestyivät, ja heillä oli runsaasti vapaa-aikaa käytettävissään. Silti he eivät piitanneet köyhistä!

Nykyiset valtaapitävien tekemät hyvinvoinnin leikkaukset ovat jo ylittäneet tarvittavat säästöt ja muuttuneet synniksi Jumalaa vastaan. Epätoivoista puutetta kärsiviltä perheiltä katkaistaan viimeinenkin mahdollisuus saada apua. Silti valtaosa yhteiskuntaa edelleen hamuaa itselleen kaiken rikkauden ja elää ylellisyydessä.

Sodoman ja Gomorran asukkaat eivät tienneet, että heidän vaurautensa oli Jumalan heille esittämä viimeinen armollinen kutsu. Äkkiä hyvät ajat loppuivat hetkessä. Tuho syöksyi heidän päälleen kirkkaassa päivänvalossa - ja vuorokauden kuluessa koko yhteiskunta oli raunioina!

Ajatelkaa kuningas Joosian päiviä - vauraus oli viimeinen kutsu!

Joosia oli vasta kahdeksantoistavuotias, kun Jumala havahdutti hänen sydämensä huomaamaan jotakin, jota hän luki Raamatusta. Äkkiä nuori kuningas näki, että hänen kansansa oli vihastuttanut Jumalan epäjumalanpalveluksellaan - ja nyt kaikki merkit viittasivat edessä olevaan tuomioon. Hän tunnisti historialliset tuomion ennusmerkit Jumalan Sanasta - ja huusi: "Suuri on Herran viha, joka on syttynyt meitä vastaan!" (2 Kun. 22:11-13).

Joosia tarvitsi kipeästi apua, ja hän lähetti palvelijansa profeetta Huldan luo ja sanoi: "Kirjoitukset ilmoittavat minulle, että olemme vaarassa saada Jumalan vihan päällemme. Mitä me voimme tehdä?" Hulda vahvisti, että Jumala tuottaisi tuhon Israelille - eikä Hän muuttaisi mieltään:

... "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala... Katso, minä annan tätä paikkaa ja sen asukkaita kohdata onnettomuuden, kaiken, mitä sanotaan siinä kirjassa,jonka Juudan kuningas on lukenut, sillä he ovat hyljänneet minut japolttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet minut... ja minussa on syttynyt viha tätä paikkaa kohtaan, eikä se sammu." (jakeet 15-17)

Armossaan Jumala antoi Juudalle pienen lykkäyksen. Hän ilmoitti Joosialle: "Koska sinun sydämesi on pehminnyt ja sinä olet nöyrtynyt Herran edessä... minä korjaan sinut isiesi tykö... ja sinun silmäsi pääsevät näkemästä kaikkea sitä onnettomuutta, minkä minä annan kohdata tätä paikkaa" (jakeet 19-20). Siksi seuraavina vuosina ei ollut merkkiäkään siitä hirvittävästä tuomiosta, jonka Jumala oli varannut Juudalle. Päinvastoin, näytti siltä kuin suuri herätys olisi tapahtunut: Joosia kaatoi maahan epäjumalankuvia ja repi pakanallisia temppeleitä, ajoi ulos noitia, lopetti lasten uhraamisen, hävitti homoseksuaalisuuden ja haureuden harjoittamisen ja kutsui koko kansakunnan takaisin Herralle.

Tänä aikana kansakunta nautti suuresta vauraudesta. Kaikki näytti olevan hyvin, ei ollut taloudellisia ongelmia, ja edessä oli vain hyviä aikoja. Mutta kun kuningas Joosia kuoli kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana, koko parannuksenteko osoittautui ontoksi. Ihmiset olivat olleet mukana vain puolinaisesti. Jopa Joosian omat pojat, joiden piti periä valtaistuin, olivat jääneet herätyksen ulkopuolelle.

Profeetta Jeremia näki kaiken sen läpi. Hän ennusti:

Joosian, Aamonin pojan, Juudan kuninkaan, kolmannestatoista vuodesta alkaen tähän päivään saakka... on Herran sana tullut minulle, ja minä olen teille puhunut... mutta te ette kuulleet minua, sanoo Herra... Sentähden... minä hävitän heidän keskuudestaan riemun ja ilon huudon... käsikivien äänen [liiketoiminnan] ja lampun valon [vaurauden]. Niin koko tämä maa tulee raunioiksi... (Jer. 25:3-11)

Jumala oli toiminut koko ajan, vuodattanut siunauksiaan juuri ennen tuomionsa tuottamista. Nyt Hän kaatoi vihansa maljan Juudan päälle:

Kuitenkaan ei Herra kääntynyt suuren vihansa hehkusta, kun kerran hänen vihansa oli syttynyt Juudaa vastaan kaikesta siitä, millä Manasse oli vihoittanut hänet. Ja Herra sanoi: "Minä toimitan myöskin Juudan pois kasvojeni edestä..." (2 Kun. 23:26-27)

Jumala käänsi pois kaiken siunauksensa Juudalta. Hänen tuomionsa lankesi, kun heidän kukoistuksensa oli huipussaan!

Eräs kaikkein vakuuttavimpia todisteita on Jeremian 44. luvussa

Hetkessä Juudan hyvät päivät muuttuivat helvetilliseksi painajaiseksi: Hampaisiin asti aseistetut armeijat vyöryivät Jerusalemiin, polttivat temppelin ja muuttivat kaupungin rauniokasaksi. Israelin jäännöksen oli paettava Egyptiin henkensä edestä. Mutta kaiken tämän tuhon ja kauheuden jälkeenkin jäännös jatkoi epäjumalanpalvelustaan ja uhrasi väärille jumalille. Jumalan viha syttyi taas - ja Hän varoitti heitä Jeremian kautta: "Te olette nähneet kaiken sen onnettomuuden, jonka minä olen antanut tulla Jerusalemille... heidän pahuutensa tähden" (jakeet 2-3). "Hylätkää väärät jumalamme - tai minä löydän teidät Egyptistäkin ja tuhoan teidät sielläkin!"

Mutta ihmiset kapinoivat. He sanoivat Jeremialle: "Me emme sinua tottele; vaan me täytämme joka lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle... ja silloin meillä oli leipää yltäkyllin, ja meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta. Mutta siitä asti, kun me lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle... on osanamme ollut kaiken puute ja hukkuminen miekkaan ja nälkään." (Jer. 44:16-18). Mikä tunnustus! Nämä ihmiset tunnustivat aikaisemmin harjoittamansa demonisen epäjumalanpalvonnan, ja että he olivat vuodattaneet viatonta verta. Silti he yhä väittivät: "Jumala siunasi meitä silloin vauraudella. Elämä oli hyvää. Meidän oli hyvä olla, meillä oli paljon tavaraa eikä mitään huolia."

Jeremia oli kauhuissaan. Hän huusi: "Oletteko te sokeita? Ettekö käsitä, että sentähden, että te poltitte uhreja ja teitte syntiä Herraa vastaan, tämä onnettomuus on kohdannut teitä? Herra ei voinut enää kärsiä teidän pahuuttanne! Teidät olisi pitänyt pyyhkäistä maahan, tuhota - mutta Hän osoitti teille armoaan. Ne siunaukset olivat teidän viimeinen kutsunne. Katsokaa vain ympärillenne, sitä mitä teille on sen jälkeen tapahtunut!"

Ajatelkaa Babylonin kukistumista - vauraus oli viimeinen kutsu!

Ilmestyskirjan 18. luku ennustaa kammottavan näyn kukoistavan yhteiskunnan sortumisesta tuomion alle yhdessä ainoassa tunnissa. Tätä yhteiskuntaa nimitetään Babyloniksi - ja monet raamatuntutkijat ovat yrittäneet ennustaa, mikä kansakunta se olisi. Jotkut sanovat, että se on ennalleen palautettu Rooma. Toiset väittävät, että se on jälleenrakennettu versio Irakissa sijaitsevasta kirjaimellisesta Babylonista.

Raamatusta ei selviä, kuka tämä Babylon lopulta on. Minusta se kuulostaa vaikkapa New Yorkilta tai joltakin muulta suurkaupungilta. Raamattu kuvaa sitä näin:

... maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta... Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut... Koska hän sanoosydämessään: ’Minä istun kuningattarena... enkä ole surua näkevä.’
(Ilm. 18:3, 7)

Kuka tämä Babylon sitten onkin, sen vertaansa vailla olevan vaurauden murskaa äkillinen, taloudellinen romahdus - ja se menettää kaiken yhdessä yössä! Kaikki maailman vauraat liikemiehet, jotka tekevät kauppaa Babylonin kanssa, olivat luulleet saavansa taas yhden uuden upeiden voittojen päivän. Heidän laivansa olivat lastattuina tavaroilla ja ne odottivat pääsyä satamaan. Mutta hirvittävä tuomio lankeaakin nopeasti!

Ja maanpiirin kuninkaat... itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun; he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki... sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!" Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun kukaan ei enää osta heidän tavaraansa. (jakeet 9-11)

Heidän taloudellisen valtansa lähde on poissa - heidän vaurautensa on hävinnyt hetkessä - koska Jumalan tuomio lankesi äkkiä!

2. Kristityt uskovat, että heidän kansakuntansa on immuuni sellaiselle tuomiolle, koska sen piirissä on paljon rukoilevia uskovia.

Kristityt, jotka uskovat, ettei heidän kansaansa tuomita, nojautuvat tähän yhteen ainoaan jakeeseen:

Mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teenne heidän maansa jälleen terveeksi. (2 Aik. 7:14)

Kiitän Jumalaa tästä lupauksesta. Jokainen harras esirukoilija ja rukoustaistelija tuntee sen. Mutta minä kysyn sinulta: missä on todiste siitä, että oma kansakuntasi on katunut? Emme me ole nöyrtyneet pois pahoilta teiltämme - vaikka kuinka moni kristitty olisi rukoillut! Mitä todisteita näemme, että poliittiset johtajamme olisivat nöyrtyneet ja katuneet pahoja teitään? Eräs huomioitsija kirjoittaa Yhdysvalloissa: "Me amerikkalaiset suostumme kernaasti pitämään lurjuksia johtajinamme, kunhan saamme heiltä vaurautta. Ei ole väliä, vaikka he olisivat avionrikkojia, kunhan he pitävät korkeasuhdanteen pyörät pyörimässä." Ja presidentinvaalikampanjan mainoslauseena oli: "Sehän on talouselämää, typerys". Toisin sanoen: "Vain vauraudella on merkitystä". Ihmiset eivät välitä mistään muusta kuin hyvistä ajoista!

Vasta kun luemme 2 Aikakirjan 7. luvun loppuun, käsitämme täysin, mitä Jumala meiltä edellyttää:

Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte minun käskyni ja säädökseni... ja menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä, niin minä kiskaisen sellaiset irti maastani, jonka minä olen heille antanut..." (jakeet 19-20)

Herra sanoo: "Jos kieltäydytte katumasta, seurauksena on tuho!"

Samalla tavoin Jumala sanoi Jeremialle:

Niin minä teen tälle huoneelle, joka on otettu minun nimiini... samoin kuin olen tehnyt Siilolle, ja heitän teidät pois kasvojeni edestä, niinkuin olen heittänyt pois kaikki teidän veljenne, kaikki Efraimin jälkeläiset. Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta äläkä niillä minua ahdista; sillä en minä sinua kuule.
(Jer. 7:14-16)

Käsitätkö, mitä Jumala tässä sanoo? Hän julistaa: "Kansakunta on ylittänyt rajan - enkä minä nyt kuule heidän puolestaan esitettyjä rukouksia!"

Aika tulee, jolloin ihmiset tekevät niin taukoamatta syntiä, tuottavat Jumalalle niin syvää murhetta, että raja on ylitetty. Jumala päättää langettaa tuomionsa - eikä sitä enää pysty mikään rukousten määrä muuttamaan. Näin käy kerta toisensa jälkeen Raamatun historiassa - ja sama on tapahtumassa meilläkin juuri nyt! Jumala sanoo: "Olen saanut tarpeekseni teidän verenvuodatuksestanne, teidän epäjumalanpalveluksestanne, teidän torjuvasta asenteestanne. Jatkakaa vain, jatkakaa anomistanne ja esirukouksianne - mutta minä en niitä kuule!"

Uskon, että Etelä-Korea on esimerkki tästä. Se on Aasian valtioiden joukossa yksi niistä, joissa on tehty eniten evankelioimistyötä. Siellä ovat maailman suurimmat evankeliset seurakunnat. Eräässä Soulin seurakunnassa on yli 500.000 jäsentä, ja monissa muissa heitä on yli 25.000. Eivätkä he ole pelkkiä nimikristittyjä. He ovat rukoilevia ihmisiä, joita kokoontuu tuhansittain "rukousvuorelle" etsimään Herraa.

Etelä-Korea on myös ollut Aasian vauraimpia valtioita. Se on saanut nauttia kukoistavasta kansantaloudesta - maailman yhdenneksitoista suurimmasta - ja sen tuotteita on viety kaikkialle maailmaan. Rikkaiden maiden pankit ryntäsivät kilpaa lainaamaan heille miljardeja ja puhaltamaan lisää vauhtia vaurauden liekkeihin. Pian maasta tuli niin rikas, ettei sellaisesta olisi voitu uneksiakaan, ja siellä vallitsi täystyöllisyys. Jotkut tarkkailijat sanoivat, että Etelä-Korean talous oli voittanut kilpailussa jopa Japanin. Mutta yhdessä yössä tapahtui ennalta-arvaamatonta: Etelä-Korean rahayksikön arvo romahti miltei täysin - ja sadat liikeyritykset ja suuret tehtaat menivät konkurssiin. Hallitus oli vähällä kaatua, ja edessä häämötti massatyöttömyyden uhka. Kansainvälisen valuuttarahaston oli kiiruhdettava apuun ja tuettava maata miljardeilla dollareilla pelastaakseen sen täydelliseltä romahdukselta.

Miten tämä saattoi tapahtua? Ylittikö Etelä-Korea lakkaamattoman pahuuden ja epäjumalanpalveluksen rajan - vai tuliko heidän romahduksensa, koska he eivät ruokkineet Pohjois-Korean nälkäänäkeviä ihmisjoukkoja? He ovat esimerkki myös meille siitä, mitä voi tapahtua täälläkin yhdessä hetkessä!

Jumala käski Israelia: "Menkääpä minun asuinpaikkaani, joka oli Siilossa, jossa minä ensin annoin nimeni asua, ja katsokaa, mitä minä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden tähden!" (Jer. 7:12). Samoin Jumala sanoo meille: "Katsokaa Etelä-Koreaa, Venäjää, Indonesiaa, Bosniaa - kaikkia kansakuntia, joiden talous on kriisissä. Ottakaa vaarin heidän esimerkistään!"

Otteita David Wilkersonin kirjasta "Ennustus" vuodelta 2001:

"Raamatuntutkijat ovat yksimielisiä suurelta osin siitä, että tässä puhutaan hyvin vaikeista ajoista, jotka ovat vielä edessäpäin, tulossa. Sakarjan kirjan 9 luvussa jakeessa 1 sanotaan: 'Sillä Herran silmä katsoo ihmisiä, kaikkis Israelin sukukuntia.'

Jotain niin valtavaa ja pelottavaa tulisi tapahtumaan kansakunnissa, että jokainen ymmärtää sen olevan Jumalan aikaansaamaa. Jokainen katsoo silloin taivaaseen. Se mitä luemme jakeessa 3 on hämmästyttävää 'rakentanut itsellensä linnoituksia ja kasannut kokoon hopeaa kuin tomua ja kultaa kuin katujen lokaa.' Kansasta oli tullut niin mahtava ja rikas, että sen ei uskottu milloinkaan sortuvan.

Mutta: 'Herra köyhdyttää sen ja syöksee mereen sen voiman ja se itse poltetaan tulella' (jae 4). Tuli viittaa jonkinlaiseen paniikkiin. Minä uskon sen viittaavan taloudelliseen paniikkiin. Kaikki sen hopea ja kulta, jota sillä oli kuin tomua, joutuu tulella kulutettavaksi. Se eli ylellisyydessä, kunnes Herra sanoi, että minä viskaan sen maahan. Lyhyessä ajassa 'Herra köyhdyttää sen ja syöksee mereen sen voiman'. Herra ei luvannut antaa 'pehmeää laskua'. Hän lupasi 'syöstä mereen'.

Jakeessa 5 sanotaan, että kansojen 'toivo (odotus) joutuu häpeään'. He odottavat pääsevänsä taloudellisesta lamastaan ja osallisiksi läntiselle maapallon osalle tyypillisestä taloudesta, kapitalisesta mittavasta menestyksestä, mutta Raamattu osoittaa, mitä tapahtuu maailmanlaajuisesti. Jakeessa 6, 'Minä hävitän filistelialaisten ylpeyden', Sakarja kuvailee, kuinka väkevät kansakunnat sortuvat. Kaikki heidän odotuksensa tuhoutuvat. Kaikki kasattu hyvinvointi joutuu paniikin tulessa kulutettavaksi.

Minä tahdon sanoa teille: Jumala ei ole sokea. Hän on nähnyt nämä armeijat, Jumalaa ja Kristusta vihaavat liberaalit poliitikot ja muut, jotka ovat yrittäneet tehdä Jumalasta lainsuojattoman kansoissamme....Jumala näkee ja kuulee eikä seiso toimettomana enää. Tulee maailmanlaajuisesti aika, jolloin Jumala sanoo: nyt riittää!

Me olemme nyt astumassa tämän taloudellisen tuomion ajan kaikkein vaikeimpaan vaiheeseen. Euro vajoaa. Tuomion aika ei kosketa vain Yhdysvaltoja vaan koko maailmaa.

Tähän sisältyy Sakarjan viesti: 'Iloitse suuresti tytär Siion, riemuitse tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle!' (jae 9). Toki tämä tarkoittaa ensisijaisesti Jeesusta, joka ratsasti Jerusalemiin aasintamman varsalla. Se on Jeesuksen ensimmäinen tulemus. Mutta Sakarja sitoo tämän viimeisiin päiviin. Hän sitoo sen omiin päiviimme. Hän ennusti näistä päivistä. Sinä saat aivan erityisen ilmestyksen Jeesuksesta ja nähdä Hänet niin kuin et milloinkaan aikaisemmin. Tulet tuntemaan Hänet paremmin kuin ennen. Levottomuuden keskellä tämä on valtava ilmestys: Kuninkaasi tulee!

Kuuletko Hengen äänen - Jumalan äänen - profetoivan hengessäsi: Olen nähnyt sotajoukot ja sanonut, että nyt saa riittää, nyt Minä annan temppeliini tuoreen ilmestyksen Jeesuksesta!

Ylistys Jumalalle!"

Raamattu varoittaa, että kun Jumala langettaa tuomionsa kansakunnille, hän aloittaa sen lamaannuttamalla niiden talouselämän.

David Wilkerson

Myös USAn mellakoista, nyt on mm Los Angelesissa ryöstetty suunnitelmallisesti kauppoja. Ryöstäjät ottavat yhteyttä toisiinsa sopien kellon ajan kokoontua kaupan eteen ja sopivalla hetkellä suurena joukkona ryntäävät sisään, tyhjentävät kaupan hyllyt mukaansa, poistuessaan jakaantuvat kukin taholleen.
Kun kauppiaan kutsuma poliisi saa osan rosvoista kiinni, pian he ovat kuitenkin jo vapaana.