Vaivani saattaa kuulostaa typerältä ja lapselliselta, mutta se vaivaa minua ja ajattelin kysäistä, onko jollakulla ollut samanlaisia "oireita".:)
Olen nyt noin viikon ollut horroksessa, ikään kuin unesa kaiken aikaa. Keskittyminen herpaantuu jatkuvasti, ajattelu on hidasta ja ajatus katkeaa kaiken aikaa. Muistikin tuntuu olevan hakusessa: vaikeinta on muistaa pieniä asioita. Ja muistikuvat esim. saman päivän tapahtumista ovat hatarat: tietää esim. käyneensä kaupassa, mutta mitään varsinaista ei siitä muista. Toimin normaalisti, mutta tuntuu kuin toimisin kuin robotti: teen asioita, mutta olen kaiken aikaa jossain muualla. Niin typerältä kuin se kuulostaakin: mikään ei tunnu miltään. Olen pihalla kaiken aikaa, en tajua, mitä ympärilläni tapahtuu. Kaikki tapahtuu kuin jonkin harson tai muurin takana, olen suljettuna omassa maailmassani.
Elämäni on muuten kunnossa: on ystäviä, olen ollut onnellinen, poikaystävän kanssa menee hyvin, töitäkin riittää jne. Tottakai stressiä on jonkin verran, ainahan sitä on, eikä nyt ole mitään erityistä stressaamisen aihetta. Olen nukkunut normaalisti: nukun n.6h/vrk, minkä tiedän olevan liian vähän, mutta sen verran olen nukkunut jo vuosia, eikä vastaavanlaisia oireita ole koskaan ennen tullut.
Sain reilu viikko sitten hirveän kivun vasemmalle puolelle kaulaa ja päätä kun halasin poikaystävääni: tulkitsin kivun suonenvedoksi (tuntui aivan suonenvedolta), mutta nyt on alkanut pelottaa, että olisiko siellä tapahtunut jotain muuta.
Tavallaan kaiken aikaa väsyttää, mutta ei normaalilla tavalla: ei tee mieli mennä nukkumaan tms, haluaisin vain laittaa silmät kiinni ja olla ajattelematta mitään.
Onko tämä tunne kenellekään tuttu? Pitäisikö hakeutua tutkimuksiin, vai onko kyseessä vain joku ohimenevä vaihe?
Apua, olen poissaoleva
47
36543
Vastaukset
- tiikeri85
Sen verran vielä lisäisin, että näössäni on jotain häikkää (tätä on tutkittu, ja ilmeisesti silmälihakseni ovat jännittyneet, mistä johatuu tarkennusongelmat) ja korvani ovat olleet lukossa jo pari viikkoa.
Onko kukaan kokenut, että näiden aistien heikentyminen tuottaisi epätodellisen olon?- avh05
kun luin poissaolostasi. Minulla oli pari vuotta sitten oppilas, joka eoi tuntunut oppivan mitään. Vaikka hänelle kuinka selitti, hän ei tuntunut muistavan mitään. Tutkimuksissa selvisi, että hänellä oli poissaolokohtauksia, jotka kuuluivat epilepsiaan.Hän siis yhtäkkiä o0loi kuin muissa maailmoidssa, jolloiun kaikki hänelle selitetty meni ihan ohi. Ja mitäpä sellaisesta sitten muistaisi. hän sai mustaakseni epilepsialääkityksen jne. Poidssaolokohtaukset ovat tulleet vastaan myös kun olen lukenut aivohalvausten jälkeisestä epilepsiasta ja sen ilmenemisestä. En halua sinua nyt pelästyttää, enkä tosiaan tiedä tästä sen tarkempaa, mutta näistä olen kuullut. Ehkä kannattaisi mennä lääkärille. Neurologi tietäisi pahaiten epilepsiasta ja kaikki painottaa, että siihen on hyvä lääkitys, se ei ole maailmanloppu. Itsekin sitä kuitenkin aivohalvauksen seurauksena vähän pelkään.
- tiikeri85
avh05 kirjoitti:
kun luin poissaolostasi. Minulla oli pari vuotta sitten oppilas, joka eoi tuntunut oppivan mitään. Vaikka hänelle kuinka selitti, hän ei tuntunut muistavan mitään. Tutkimuksissa selvisi, että hänellä oli poissaolokohtauksia, jotka kuuluivat epilepsiaan.Hän siis yhtäkkiä o0loi kuin muissa maailmoidssa, jolloiun kaikki hänelle selitetty meni ihan ohi. Ja mitäpä sellaisesta sitten muistaisi. hän sai mustaakseni epilepsialääkityksen jne. Poidssaolokohtaukset ovat tulleet vastaan myös kun olen lukenut aivohalvausten jälkeisestä epilepsiasta ja sen ilmenemisestä. En halua sinua nyt pelästyttää, enkä tosiaan tiedä tästä sen tarkempaa, mutta näistä olen kuullut. Ehkä kannattaisi mennä lääkärille. Neurologi tietäisi pahaiten epilepsiasta ja kaikki painottaa, että siihen on hyvä lääkitys, se ei ole maailmanloppu. Itsekin sitä kuitenkin aivohalvauksen seurauksena vähän pelkään.
Oletko siis itse saanut joskus aivohalvauksen?
Jos olet, niin minkätyppisiä oireita sinulla halvauksesta oli, jos saan udella?
- .....
mutta, kyllä kannattaisi nyt mennä lääkärille.
Muista kertoa kivusta, jonka koit, sillä näyttäis olevan yhteys oireittesi kanssa.
Tuonlaatuinen jatkuva"poissaolo ", muistikatkot ja tajunnan tason lasku ei ole normaalia.
Tutkimuksiin pitäis päästä hetimiten. - -------
Tuli mieleen tuosta kaulassa napsahduksesta, että tuntuiko se paremmin niskan puolella? Myös näkö- ja korvaongelmat voivat viitata ihan pelkkään hartia ja niskakireyteen. Venyttele niskaa, sillä minunkin sumea olotila helpotti :)
- tiikeri85
Kyllä se kipu ihan kaulassa ja hartiassa ennen kaikkea tuntui. Halasin poikaystävää erittäin voimakkaasti, rutistin oikein kunnolla, ja siksi tulkitsin sen suonen vedoksi (meni ohi kun venytin toiseen suuntaan).
Niska mulla on ollut lievästi sanottuna jumissa jo kauan, yläniska varsinkin (kohta, jossa lihas kiinnittyy kallon alaosaan) ja nyt ovat kipeytyneet hartiat ja selkäkin päätteellä työskentelemisen johdosta. Niskaa koitettiin hoitaa fysioterapeutilla, mutta eihän se auttanut kuin hetkeksi, hierontahan auttaa vain väliaikaisesti. Eilen hieroin niskaa itse vähän ja tuntui kuin veri kohisisi päähän ja hetkeksi kaikki tuntui "kirkkaammalta". Heh. Itse ei vain jaksa itseään kovin kauan hieroa, joten niska on kyllä edelleen jumissa.
Sen verran vielä sanon, että olen juossut läähärissä, fysioterapiassa, hammaslääkärissä ja optikolla toistuvien päänsärkyjeni takia kohta puoli vuotta. Säryt eivät ole kovin kovia, semmoista tasaista jomotusta. Niska on siis ollut tukossa, purenta on väärä ja silmien lihaksetkin ovat jumissa, säryt ilmeisesti ovat kaikkien näiden tulosta. Mutta suurempiin tutkimuksiin lääkärini ei minua vielä ole lähettänyt.
Kaiken lisäksi mulla on olut flunssa nyt kolmisen vikkoa, kaksi antibioottikuuria on tullut syötyä, mutta ei auta. Ei ole enää paha flunssa, niiskutusta ja köhimistä vain.
Tiedän myös että minulla on taipumusta luulotautisuuteen ja tarkkailen itseäni jatkuvasti. Ja kun jotain saan päähäni en muuta ajattelekaan ja saatan "vaivaa" miettimällä vain pahentaa tilannetta ja alkaa kuvitela ties mitä oireita.
- kilpirauhanen?
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin kuuluu hajamielisyys yms. Sehän vielä sijaitsee kaulalla, mutta en tiedä voiko se olla kipeä (ainakin vajaatoimintaa selittää tulehdusreaktio). Kannattaisi tutkituttaa kilpirauhasarvot. Joka tapauksessa, oli syy mikä ikinä tahansa, kipin kapin lääkäriin!
Hei tiikeri, kuvauksesi oireistasi oli aivan kuin itseni kirjoittama. Olen jo pidemmän aikaa kärsinyt kohtauksittain ilmenevästä poissaolevuuden tunteesta (olipas hassu ilmaisu, mutten oikein tiedä miten muuten sitä kuvailisin). Mulla tila tulee siis kohtauksittain, jotka kestävät tunnista yhteen viikkoon. "Kohtauksen" aikana minäkin olen täysin pihalla kaikesta: keskittyminen, ajattelu, muisti ja puhe takkuilevat, toimin täysin "automaattiohjauksella" (tosin häiriintyneellä sellaisella) ja aistini toimivat jotenkin vääristyneesti esim. kuulen paremmin naapurini puhelinkeskustelun kuin keskustelukumppanini puheen ja näen asiat jotenkin vääristyneesti esim. säikyn omaa peilikuvaani. Mulla on tällöin todella outo ja eristäytynyt olo, ikäänkuin olisin jonkun lasisen kuplan sisällä.
Aikansa kestettyään tila menee itsestään ohi ja olo palautuu normaaliksi. Olen yrittänyt keksiä mikä ulkoinen tekijä voisi aiheuttaa "kohtauksen", mutten ole sitä keksinyt.
Minäkin olen miettinyt tutkimuksiin hakeutumista, mutta en ole saanut aikaiseksi, koska oireet vaikuttavat niin epämääräisiltä ja niitä on todella hankala alkaa puhumalla selvittämään. Menen jotenkin lukkoon lääkäreiden edessä.
Kärsin myös toistuvista päänsäryistä ja huimauksesta, Jotka lääkärin mukaan johtuvat jännitysniskasta.
Tsemppiä sulle tiikeri! Jos hakeudut tutkimuksiin, kerrothan selvisikö niistä mitään.- tiikeri85
...että muillakin on samanlaisia kokemuksia, etten ole ihan yksin tämän ongelmani kanssa. "Kiva" sen takia lainausmerkeissä, että on ihnottavaa, että joudut samoista oireista kärsimään.:/
Noh, nyt tuntuu, että pientä edistystä on tapahtunut: Käskytin äsken erään ihmisen hieromaan niskojani ja kyllä, taas tuntui kuin silmät olisivat avautuneet ja olisin palannut rysäyksellä tähän maailmaan. Sormenpäistä alkoi kihelmöimään ja päänahassa tuntuu kuumia "aaltoja" ja korvissa kohisee: tuntuu kuin veri suorastaan söyksyisi takaisin päähäni. Hatkessä tilu olo, että olen taas messissä kaikessa ympärillä tapahtuvasta ja pystyn ajattelemaan selkeämmin.:) Ihanaa.
Kaipa tuo sitten niskan jäykkyydestä johtuu, ilmeisesti super jännittys niskassa estää hyvän verenkierron päähän... Ainakin olettaisin näin. Eräällä tutullani oli taannoin samantyyppisiä ongelmia: hänelle tuli pyörrytyskohtauksia ja tuntui kuin taju ja järki lähtisi milloin hyvänsä. Parin päivän kärvistelyn jälkeen hän hakuetui lääkärin pakeille ja lääkäri oli tyynesti painanut yhtä kohtaa hartioista; jännitys (josta tuttuni ei edes itse ollut huomannut) laukesi ja veri kohisi päähän. Sillä vaivat katosivat.
Mutta jos nämä oireet palaavat tai pahenevat taas, hakeudun lääkärille, toivottavasti tämä nyt hieronnala selviäisi.
Niin ja yksi kysymys nousi vielä mieleni: onko mahdollista, että aivoverenvuodon/halvauksen tms. voi saada ilman että itse sitä "huomaa". Olen aina kuvitrellut, että niin vakavissa tapauksissa oireet ovat niin suunnattomat ja ylitsepääsemättömät, että ambulanssikyyti on syytä saada heti sairaalaan, eikä epäilyksen varaa jäisi, että onko kyseessä vaarallinen tilanne vai ei... Vai onko mahdollista, että jonkun tämäntyyppisen "kohtauksen" jälkeen ihminen pystyisi jatkamaan elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä huomaisi dramaattisia muutoksia, eikä olisi erittäin huomattavia kipuja? Kiitos sille, joka osaa vastata.:)
Voimia sullekin, ja samoin, jos tutkimuksiin menet, niin olisi kiva jos pistäisit infoa tännekin.:) - Onnekas?
tiikeri85 kirjoitti:
...että muillakin on samanlaisia kokemuksia, etten ole ihan yksin tämän ongelmani kanssa. "Kiva" sen takia lainausmerkeissä, että on ihnottavaa, että joudut samoista oireista kärsimään.:/
Noh, nyt tuntuu, että pientä edistystä on tapahtunut: Käskytin äsken erään ihmisen hieromaan niskojani ja kyllä, taas tuntui kuin silmät olisivat avautuneet ja olisin palannut rysäyksellä tähän maailmaan. Sormenpäistä alkoi kihelmöimään ja päänahassa tuntuu kuumia "aaltoja" ja korvissa kohisee: tuntuu kuin veri suorastaan söyksyisi takaisin päähäni. Hatkessä tilu olo, että olen taas messissä kaikessa ympärillä tapahtuvasta ja pystyn ajattelemaan selkeämmin.:) Ihanaa.
Kaipa tuo sitten niskan jäykkyydestä johtuu, ilmeisesti super jännittys niskassa estää hyvän verenkierron päähän... Ainakin olettaisin näin. Eräällä tutullani oli taannoin samantyyppisiä ongelmia: hänelle tuli pyörrytyskohtauksia ja tuntui kuin taju ja järki lähtisi milloin hyvänsä. Parin päivän kärvistelyn jälkeen hän hakuetui lääkärin pakeille ja lääkäri oli tyynesti painanut yhtä kohtaa hartioista; jännitys (josta tuttuni ei edes itse ollut huomannut) laukesi ja veri kohisi päähän. Sillä vaivat katosivat.
Mutta jos nämä oireet palaavat tai pahenevat taas, hakeudun lääkärille, toivottavasti tämä nyt hieronnala selviäisi.
Niin ja yksi kysymys nousi vielä mieleni: onko mahdollista, että aivoverenvuodon/halvauksen tms. voi saada ilman että itse sitä "huomaa". Olen aina kuvitrellut, että niin vakavissa tapauksissa oireet ovat niin suunnattomat ja ylitsepääsemättömät, että ambulanssikyyti on syytä saada heti sairaalaan, eikä epäilyksen varaa jäisi, että onko kyseessä vaarallinen tilanne vai ei... Vai onko mahdollista, että jonkun tämäntyyppisen "kohtauksen" jälkeen ihminen pystyisi jatkamaan elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä huomaisi dramaattisia muutoksia, eikä olisi erittäin huomattavia kipuja? Kiitos sille, joka osaa vastata.:)
Voimia sullekin, ja samoin, jos tutkimuksiin menet, niin olisi kiva jos pistäisit infoa tännekin.:)Minä heräsin pari vuotta sitten ihmeelliseen päänsärkyyn, joka tuntui joka puolella päätä (ihan kuin pää olisi hajonnut kirjaimellisesti). Kävin viikon aikana kolme kertaa lääkärissä ja sain särkylääkkeitä. Mukaan tuli hetkellisesti myös muita oireita; kuumetta, pyörrytystä jne, kunnes lopulta korvat menivät kahdeksi päiväksi lukkoon ja korvissa humisi. Sitten kaikki oireet loppuivat kuin seinään. Sain kuitenkin lähetteen pään kuvaan ja neurologille kuulemaan tuloksia. Reilun kuukauden kuluttua sain tietää sairastaneeni aivoverenvuodon, joka johtui vuotaneesta aneyrysmasta (verisuonenpullistuma). Pullistuma klipsattiin myöhemmin leikkauksella pois verenkierrosta.
Vaadi tutkimuksia, jos oireesi jatkuvat !! Minä uskoin lääkäreitä liian kauan. Onneksi ei käynyt pahemmin ! - avh05
Onnekas? kirjoitti:
Minä heräsin pari vuotta sitten ihmeelliseen päänsärkyyn, joka tuntui joka puolella päätä (ihan kuin pää olisi hajonnut kirjaimellisesti). Kävin viikon aikana kolme kertaa lääkärissä ja sain särkylääkkeitä. Mukaan tuli hetkellisesti myös muita oireita; kuumetta, pyörrytystä jne, kunnes lopulta korvat menivät kahdeksi päiväksi lukkoon ja korvissa humisi. Sitten kaikki oireet loppuivat kuin seinään. Sain kuitenkin lähetteen pään kuvaan ja neurologille kuulemaan tuloksia. Reilun kuukauden kuluttua sain tietää sairastaneeni aivoverenvuodon, joka johtui vuotaneesta aneyrysmasta (verisuonenpullistuma). Pullistuma klipsattiin myöhemmin leikkauksella pois verenkierrosta.
Vaadi tutkimuksia, jos oireesi jatkuvat !! Minä uskoin lääkäreitä liian kauan. Onneksi ei käynyt pahemmin !Sairastuin aivohalvauukseen vuosi sitten. Minulle tuli aivoinfarkti. Myöhempään viestiisi viiitaten, sitä ei välttämättä itse aina huomaa.
Minulla ei ollut etukäteisoireita, paitsi verenpainetta, joka oli jo hoidossa. Eräänä yönä se sitten ilmeisesti iski. Aamulla herätessäni huomasin että kaikki ei ole kunnossa. Silloin oireet olivat niin selvät, ettei niitä voinut olla huomaamatta. Täydellisen vasemmanpuoleisen halvauksen vuoksi en päässyt sängystä ylös enkä pukeisiin ja ambulanssin ymmärsi tilata. - minä tässä
luehan sinäkin tua alimmainen tekstini niin voit olla melko varma,että et ilmeisesti kärsi mistään pahasta sairaudesta :)
- tiikeri85
No niin, menin nyt sitten lääkäriin, jotta ei tarvitse itsekseen outoa olotilaa märehtiä. Tulehdus-, kilpirauhas- ja verensokeriarvot otettiin ja normaali verenkuva, kaikki arvot mallillaan. Lekusri teki myös neurologisia testejä vaikka millä mitalla (tuntoaistin testausta, koordinaatiokyvyn tsekkasi, silmät, refleksit, tasapaino ym ym.), ja niissäkin kaikki kohdallaan, eli mikään ei päässä ole "napsahtanut" tai pitäisi olla muutenkaan "fyysisesti" vialla. Epileptistä poissaolokohtausta oli miettinyt yhdeksi vaihtoehdoksi, mutta se ei kuulemma sovi oireisiini. Mulla on muuttunut tuo poissaolon tunne "kohtauksiksi", eli kestävät vain muutaman tunnin, alkavat ihan tyhjästä.
Lopulta diagnisoi kohtaukset ahdistuskohtauksiksi, ja psykologille vissiin seuraavaksi varataan aikaa, jotta saataisiin selville, että mistä ne johtuvat, mitään suuria ahdistuksen aiheita kun elämässäni ei ole, tai ainakaan en tiedosta niitä. Nyt kun tiedän, ettei mistään vakavasta ole kysymys, myös kohtaukset ovat helpottuneet: on vain poissaoleva olo, mutta muistikatkoksia ym. ei tule ja kuten sanoin, kohtaukset menevät ohi.
Hakeuduin lääkäriin, kun sain paniikkikohtauksen stressatessani asiaa: olin varma, että nyt on verisuoni poksahtanut päässä ja siitä se kohtaus alkoi. Pyörrytystä, hengenahdistusta, ensin puutuivat molemmat jalat ja sitten oikea käsi (niin pahasti, ettei kättä voinut käyttää), oksetti, sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja olin varma että kuolen hetkellä millä hyvänsä. En ole koskaan ennen saanut paniikkikohtausta, joten en tiennyt etä kyse oli niinkin "vaarattomasta" tilasta, mikä tottakai vain pahensi asiaa.
Mutta aina-marinalle sanoisin, että suosittelen ehdottomasti menemään lääkäriin, niin saat mielenrauhan ja varmaan oireetkin siitä helpottavat.:) Tsemppiä!Kiva, kun kirjoitit tänne taas kuulumisiasi tiikeri. Olen ollut taas vaihteeksi niin pihalla, että huomasin viestisi vasta nyt. Onneksi tilanne sinun kohdallasi selvisi eikä kyse ollut mistään vakavammasta. (Tarkoitus ei ole mitenkään vähätellä ahdistus- tai paniikkikohtauksia, mutta ne ovat varmasti pienempi paha kuin monet aivoperäiset, oikesti vakavat sairaudet.)
Mullakin alkoi tulla useita lyhyempiä kohtauksia päivässä ja tila alkoi todella haitata selviytymistäni työssä, joten hakeuduin työterveyslääkärin vastaanotolle ja sain lähetteen verikokeisiin sekä neurologisiin tutkimuksiin. Nyt tässä vain odotellaan sitä aikaa.- tiikeri85
aina-marina kirjoitti:
Kiva, kun kirjoitit tänne taas kuulumisiasi tiikeri. Olen ollut taas vaihteeksi niin pihalla, että huomasin viestisi vasta nyt. Onneksi tilanne sinun kohdallasi selvisi eikä kyse ollut mistään vakavammasta. (Tarkoitus ei ole mitenkään vähätellä ahdistus- tai paniikkikohtauksia, mutta ne ovat varmasti pienempi paha kuin monet aivoperäiset, oikesti vakavat sairaudet.)
Mullakin alkoi tulla useita lyhyempiä kohtauksia päivässä ja tila alkoi todella haitata selviytymistäni työssä, joten hakeuduin työterveyslääkärin vastaanotolle ja sain lähetteen verikokeisiin sekä neurologisiin tutkimuksiin. Nyt tässä vain odotellaan sitä aikaa....että säkin menit tutkimuksiin, varmasti saat mielenrauhan niiden jälkeen.:) jos vain jaksat, niin iloitteletko, mitäkö tutkimuksista selvisi? Siis tietenkin jos vaan haluat!
Tsemppiä! tiikeri85 kirjoitti:
...että säkin menit tutkimuksiin, varmasti saat mielenrauhan niiden jälkeen.:) jos vain jaksat, niin iloitteletko, mitäkö tutkimuksista selvisi? Siis tietenkin jos vaan haluat!
Tsemppiä!Muutama viikko sitten sain neurologian poliklinikalta kirjeen, jossa sanottiin että neurologi on arvioinut lähetteeni kiireellisyyden ja pääsen tutkimuksiin vasta joskus kesällä.
Veriarvoni olivat kaikki kunnossa, eikä työterveyslääkärin tekemän tutkimuksen perusteella minusta löytynyt mitään vikaa.
"Poissaolokohtaukset" eivät ole hävinneet. Toki on päiviä, jolloin niitä ei ole, mutta on päiviä, jolloin olen kuin mikäkin imbesilli suoraan hidastetusta filmistä. Lisäksi kärsin jatkuvasta huimauksesta ja ajoittain oudoista näköhäiröistä. Esim. päätä kääntäessäni tuntuu kun maisema jatkaa liikettään, vaikka pääni on paikallaan ja joskus näyttää kuin maisema tärisisi.
Täytyy vain sinnitellä kesään asti. Mulla on kuitenkin sellainen tunne, että nämä oireet ovat psyykkisiä, mulla nimittäin on taipumusta luulotautiin... Kerron kun tiedän lisää.- tiikeri85
aina-marina kirjoitti:
Muutama viikko sitten sain neurologian poliklinikalta kirjeen, jossa sanottiin että neurologi on arvioinut lähetteeni kiireellisyyden ja pääsen tutkimuksiin vasta joskus kesällä.
Veriarvoni olivat kaikki kunnossa, eikä työterveyslääkärin tekemän tutkimuksen perusteella minusta löytynyt mitään vikaa.
"Poissaolokohtaukset" eivät ole hävinneet. Toki on päiviä, jolloin niitä ei ole, mutta on päiviä, jolloin olen kuin mikäkin imbesilli suoraan hidastetusta filmistä. Lisäksi kärsin jatkuvasta huimauksesta ja ajoittain oudoista näköhäiröistä. Esim. päätä kääntäessäni tuntuu kun maisema jatkaa liikettään, vaikka pääni on paikallaan ja joskus näyttää kuin maisema tärisisi.
Täytyy vain sinnitellä kesään asti. Mulla on kuitenkin sellainen tunne, että nämä oireet ovat psyykkisiä, mulla nimittäin on taipumusta luulotautiin... Kerron kun tiedän lisää.Niin, kävin lääkärissä uudestaan, kun olo on taas vaihteeksi pahentunut. Tai ei pahentunut, mutta kohtaukset eivät enää mene ohi, nyt on lähes jatkuva olotila. Vaan todella epätodellinen olo. Ja mulle on tullut ihan kamalia päänsärkyjä, semmosia, että sillon ei voi mitään tehdä, sattuu niin julmetusti.
Työterveyslääkäri pani lähetteen neurologille, että tulee sekin puoli varmuuden vuoksi vielä tarkemmin tsekattua. Laittoi pyynnöksi, että pääsis 1-4 vko:n kuluessa tutkimuksiin.
Ja sinne psykologille sain ajan ensi viikoksi. Ehkä mielen asiantuntija osaa auttaa... Toivottavasti. Mitään mielialalääkityksiä en kyllä haluaisi, kun en tunne olevani mitenkään henkisesti pahoinvoiva. Mutta katsotaan.
Itsellänikin taipumusta luulosairauteen, siksi onkin tosi hyvä, että pääsee sinne neurologille, njiin ei sitten ainakaan tarvitse sitä stressata, että päässä olisi jotain vikana, jos semmonen tulos tutkimuksista selviää.
Voimia! - Minttu38
paniikkihäiriössä on poissa oleva tunne ja ihan kuin olisi unessa siihenkin kuuluu myös puutumista... itselläni myös puutumista kasvoissa ja välillä kåsissä, mutta en osaa yhdistää sitä panikointiin.
tiikeri85 kirjoitti:
Niin, kävin lääkärissä uudestaan, kun olo on taas vaihteeksi pahentunut. Tai ei pahentunut, mutta kohtaukset eivät enää mene ohi, nyt on lähes jatkuva olotila. Vaan todella epätodellinen olo. Ja mulle on tullut ihan kamalia päänsärkyjä, semmosia, että sillon ei voi mitään tehdä, sattuu niin julmetusti.
Työterveyslääkäri pani lähetteen neurologille, että tulee sekin puoli varmuuden vuoksi vielä tarkemmin tsekattua. Laittoi pyynnöksi, että pääsis 1-4 vko:n kuluessa tutkimuksiin.
Ja sinne psykologille sain ajan ensi viikoksi. Ehkä mielen asiantuntija osaa auttaa... Toivottavasti. Mitään mielialalääkityksiä en kyllä haluaisi, kun en tunne olevani mitenkään henkisesti pahoinvoiva. Mutta katsotaan.
Itsellänikin taipumusta luulosairauteen, siksi onkin tosi hyvä, että pääsee sinne neurologille, njiin ei sitten ainakaan tarvitse sitä stressata, että päässä olisi jotain vikana, jos semmonen tulos tutkimuksista selviää.
Voimia!Pääsen muutaman viikon päästä vihdoinkin sinne neurologille ja jouduin vielä käymään verikokeessa (borrelioosi ja b-vitamiini), mutta tuloksia en ole vielä saanut tietää.
Poissaoleminen, näköhäiriöt ja huimaus vaivaavat minua nykyään päivittäin. On tosi helpottavaa päästä tutkimuksiin.
Toivottavasti tilanteesi on selkiintynyt. Voimia!- Zinon
aina-marina kirjoitti:
Pääsen muutaman viikon päästä vihdoinkin sinne neurologille ja jouduin vielä käymään verikokeessa (borrelioosi ja b-vitamiini), mutta tuloksia en ole vielä saanut tietää.
Poissaoleminen, näköhäiriöt ja huimaus vaivaavat minua nykyään päivittäin. On tosi helpottavaa päästä tutkimuksiin.
Toivottavasti tilanteesi on selkiintynyt. Voimia!Hei.
Luin viestipuunne, ja oireet ovat samanlaisia omieni kanssa. Siksipä olisi kiinnostavaa tietää, mitä lääkärit ovat teille sanoneet, kenties jotain hoito-ohjeita? - vastailkaahan
Minttu38 kirjoitti:
paniikkihäiriössä on poissa oleva tunne ja ihan kuin olisi unessa siihenkin kuuluu myös puutumista... itselläni myös puutumista kasvoissa ja välillä kåsissä, mutta en osaa yhdistää sitä panikointiin.
itselläni on samat oireet. ainut ero on että ne eivät tule kohtauksina vaan epätodellinen olo on koko ajan. tästä syystä en usko että kyseessä on epilepsia koska eikös siinä poissa olon tunne tule kohtauksittain? olo on ollut minulla melkein niin kauan kun muistan. olen vasta 16 vuotias. tänään sain tietää tehneeni ja sanoneeni jotain jota en ollenkaan muista tehneeni joten päätin etsiä tietoa asiasta.
- tässä minä
vastailkaahan kirjoitti:
itselläni on samat oireet. ainut ero on että ne eivät tule kohtauksina vaan epätodellinen olo on koko ajan. tästä syystä en usko että kyseessä on epilepsia koska eikös siinä poissa olon tunne tule kohtauksittain? olo on ollut minulla melkein niin kauan kun muistan. olen vasta 16 vuotias. tänään sain tietää tehneeni ja sanoneeni jotain jota en ollenkaan muista tehneeni joten päätin etsiä tietoa asiasta.
Hämärä olo,epätodellinen olo,ihmetyttää,blackout,kyseenalaistamine..yms?Tuttua?Olen nuori tyttö ja koen itse samaa asiaa elikkä unohtelen välillä asioita enkä keskity asioihin kunnolla.Joskus tuntuu että asioita on pohdittavana liikaa(mikä on yleinen ilmiö monella nuorille),joten on vain helpompi olla ajattelematta mitään ja sen takia minulle tulee useita blackout kohtia.Ajatus voi olla niin liiallista ja virtaa voimakkaasti,että alan olla jo ajatuksieni maailmassani.Tyttö 16 vuotias,voit kärsiä psyykkisestä olotilasta nimeltä "depersonalisaatio"."Tämä lievä ja hetkellinen(jokseenkin muilla kauan kestävä) olotila on lyhyesti sanottuna tila jossa ihmisen alintajunta tulee esiin.on olo kuin ei olisi olemassa.tunnet kurjan olonja alat kyseenalaistaa ympärilläsi olevaa.olet jakaantunut pesroona;voit ns"erottaa" mielen ja ruumiin erilliseksi.alat hahmottaa maailman kokonaan uudeksi ja ylläsi on dramaattinen olo,kun tajuat että mikään ei olekaan yhtä päivänselvä asia.ÄLKÄÄ PELÄTKÖ tätä tautia.tätä jo harrastaa moni ihminen maailmassa ja sen lisäksi tämä ei ole vakavaa.tutkikaa tätä kyseistä ilmiötä jmuusta lähteestä niin tiedätte enemmän.uskon muuten että tällä toisella henkilöllä joka sattuu unohtelemaan ja ajattelemaan niin ajattelee joko liikaa tai kärsii jonkin rtyypin depersonalisaatio.TÄMÄ OLI MUN MIELIPIDE ASIASTA.enkä usko tällä henkilöllä olevan mitään sairautta.ehkä ihminen vaan ajattelee liikaa..?
- Päden
tässä minä kirjoitti:
Hämärä olo,epätodellinen olo,ihmetyttää,blackout,kyseenalaistamine..yms?Tuttua?Olen nuori tyttö ja koen itse samaa asiaa elikkä unohtelen välillä asioita enkä keskity asioihin kunnolla.Joskus tuntuu että asioita on pohdittavana liikaa(mikä on yleinen ilmiö monella nuorille),joten on vain helpompi olla ajattelematta mitään ja sen takia minulle tulee useita blackout kohtia.Ajatus voi olla niin liiallista ja virtaa voimakkaasti,että alan olla jo ajatuksieni maailmassani.Tyttö 16 vuotias,voit kärsiä psyykkisestä olotilasta nimeltä "depersonalisaatio"."Tämä lievä ja hetkellinen(jokseenkin muilla kauan kestävä) olotila on lyhyesti sanottuna tila jossa ihmisen alintajunta tulee esiin.on olo kuin ei olisi olemassa.tunnet kurjan olonja alat kyseenalaistaa ympärilläsi olevaa.olet jakaantunut pesroona;voit ns"erottaa" mielen ja ruumiin erilliseksi.alat hahmottaa maailman kokonaan uudeksi ja ylläsi on dramaattinen olo,kun tajuat että mikään ei olekaan yhtä päivänselvä asia.ÄLKÄÄ PELÄTKÖ tätä tautia.tätä jo harrastaa moni ihminen maailmassa ja sen lisäksi tämä ei ole vakavaa.tutkikaa tätä kyseistä ilmiötä jmuusta lähteestä niin tiedätte enemmän.uskon muuten että tällä toisella henkilöllä joka sattuu unohtelemaan ja ajattelemaan niin ajattelee joko liikaa tai kärsii jonkin rtyypin depersonalisaatio.TÄMÄ OLI MUN MIELIPIDE ASIASTA.enkä usko tällä henkilöllä olevan mitään sairautta.ehkä ihminen vaan ajattelee liikaa..?
Niin siis "tässä minä" otsikolle kirjoittaneelle, että kyseessä ei ole tauti. Kyseessä on oire jostakin, kuten mikä tahansa kipu. Ja ei, useinkaan oireella ei ole tekemistä minkään psyykkisen jutun kanssa. Sellaista, kuin epätodellisuushäiriötä ei ole olemassakaan.
- ..
itelläni ollu jo kuukauden samanlaisia oireita ei ole kivaa..
- Keski-ikäinen mies
Kirjoitanpa minäkin kokemuksistani tänne.
Olin suuressa yrityksessä töissä, kunnes viime talvena alkoivat keskittymisvaikeudet. Työn luonne ei sitä mahdollista, joten jouduin jäämään sairauslomalle. Keväällä oli erittäin epätodellinen olo. En luottanut yhtään omiin tekemisiini, en edes autolla ajooni. Pelkäsin unohtavani liikennevalot tms.Kävellessäni epäilin ettei jalkani ole edes maassa, pää tuntui todella sumuiselta.Avaimet hukkuivat, vaikka ne olivat kädessäni puoliminuuttia aiemmin. Sairaslomasta tuli pitkä. Yrityksen YT toimien myötä menetin työpaikkani.
Olen yrittänyt nyt syksyllä opiskella, mutta yrityksesksi on jäänyt. En kykene oppimaan mitään. En ymmärrä kuulemaani enkä lukemaani. Lukeminen ei onnistu, koska ajatukset eivät pysy kasassa. Olin aiemmin kova lukemaan kirjoja. Vuosi sitten se loppui, ei yhtään kirjaa sen jälkeen.
Olen tyhmentynyt mekittävästi, ÄOni on laskenut rajusti. Tiedän mitä se oli aiemmin, nyt olen testaillut nettittesteillä ja huonolta näyttää. Tuntuu että piuhat on niin pitkät että tieto ei mee perille asti. Korvani soivat jatkuvasti. Ikäänkuin korvani yhdistäisi erittäin kireä teräslanka, joka soi. Jatkuvan tasaisen signaalin lisäksi siellä kulkee ikäänkuin signaaleja. Joskus tuntuu, että joku tökkii neulalla aivojani, terävä nopea kipu siis, niinkuin meteoriparvena. Ei ole siis jatkuvaa vaan muutaman päivän välein. Pieniä tasapainohäiriöitä on välillä. Niinkuin aivot muljahtelisivat, sellaista pehmeää nykimistä. Joskus koko yläkehoa nykii.
Nivelissä tuntuu välillä kipua. Välillä säteilevä kipu on oikean jalan varpaissa. Välillä vasemman jalan varpaissa. Useimmiten vasemmassa polvessa, joskus oikeassa, välillä sormissa.
Kesällä kuljin psykiatrien luona, kamalin kokemus ikinä. Käsittämättömiä narsisteja olivat kaikki. Toisilleen nyökyttelevä lehmälauma. Enpä ole sairaampia ihmisiä ennen nähnyt. Yrittivät vaan saada minua sellaisiin lääkkeisiin koukkuun, joita en tarvitse. Heidän mielestään olin psykoosissa. Minä en uskonut heidän juttujaan , eivätkä he minun. Lopetin siellä hyppäämisen, enkä ole katunut.
Lääkärien etiikka on kamala. Heidän asiantuntemuksensa omaan alaansa on yleensä huono. Jos he eivät saa diagnosoitua nuhakuumetta, niin alkavat vaan paskanjauhannan mielenterveysongelmista. Viimeisin lääkäri aikoi laittaa lähetteen neuropsykologisiin tutkimuksiin neurologiselle poliklinikalle. Viikon kuluttua kyselin kyseiseltä osastolta tilannettani, lähetettä ei ollut tullut. Tiedustellessani asiaa minulle vastattiin, että lähetteen teko on kesken, kun lääkäri ei ole saanut sitä valmiiksi- VIIKOSSA !?!
Nyt olen vaan hukassa, enkä tiedä mitä tehdä. Pään magneettikuvaus olisi toki hyödyllinen, mutta siihen tarvitsee erikoislääkärin lähetteen, mistähän sen onnistuisi saamaan? - juhi67
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Kirjoitanpa minäkin kokemuksistani tänne.
Olin suuressa yrityksessä töissä, kunnes viime talvena alkoivat keskittymisvaikeudet. Työn luonne ei sitä mahdollista, joten jouduin jäämään sairauslomalle. Keväällä oli erittäin epätodellinen olo. En luottanut yhtään omiin tekemisiini, en edes autolla ajooni. Pelkäsin unohtavani liikennevalot tms.Kävellessäni epäilin ettei jalkani ole edes maassa, pää tuntui todella sumuiselta.Avaimet hukkuivat, vaikka ne olivat kädessäni puoliminuuttia aiemmin. Sairaslomasta tuli pitkä. Yrityksen YT toimien myötä menetin työpaikkani.
Olen yrittänyt nyt syksyllä opiskella, mutta yrityksesksi on jäänyt. En kykene oppimaan mitään. En ymmärrä kuulemaani enkä lukemaani. Lukeminen ei onnistu, koska ajatukset eivät pysy kasassa. Olin aiemmin kova lukemaan kirjoja. Vuosi sitten se loppui, ei yhtään kirjaa sen jälkeen.
Olen tyhmentynyt mekittävästi, ÄOni on laskenut rajusti. Tiedän mitä se oli aiemmin, nyt olen testaillut nettittesteillä ja huonolta näyttää. Tuntuu että piuhat on niin pitkät että tieto ei mee perille asti. Korvani soivat jatkuvasti. Ikäänkuin korvani yhdistäisi erittäin kireä teräslanka, joka soi. Jatkuvan tasaisen signaalin lisäksi siellä kulkee ikäänkuin signaaleja. Joskus tuntuu, että joku tökkii neulalla aivojani, terävä nopea kipu siis, niinkuin meteoriparvena. Ei ole siis jatkuvaa vaan muutaman päivän välein. Pieniä tasapainohäiriöitä on välillä. Niinkuin aivot muljahtelisivat, sellaista pehmeää nykimistä. Joskus koko yläkehoa nykii.
Nivelissä tuntuu välillä kipua. Välillä säteilevä kipu on oikean jalan varpaissa. Välillä vasemman jalan varpaissa. Useimmiten vasemmassa polvessa, joskus oikeassa, välillä sormissa.
Kesällä kuljin psykiatrien luona, kamalin kokemus ikinä. Käsittämättömiä narsisteja olivat kaikki. Toisilleen nyökyttelevä lehmälauma. Enpä ole sairaampia ihmisiä ennen nähnyt. Yrittivät vaan saada minua sellaisiin lääkkeisiin koukkuun, joita en tarvitse. Heidän mielestään olin psykoosissa. Minä en uskonut heidän juttujaan , eivätkä he minun. Lopetin siellä hyppäämisen, enkä ole katunut.
Lääkärien etiikka on kamala. Heidän asiantuntemuksensa omaan alaansa on yleensä huono. Jos he eivät saa diagnosoitua nuhakuumetta, niin alkavat vaan paskanjauhannan mielenterveysongelmista. Viimeisin lääkäri aikoi laittaa lähetteen neuropsykologisiin tutkimuksiin neurologiselle poliklinikalle. Viikon kuluttua kyselin kyseiseltä osastolta tilannettani, lähetettä ei ollut tullut. Tiedustellessani asiaa minulle vastattiin, että lähetteen teko on kesken, kun lääkäri ei ole saanut sitä valmiiksi- VIIKOSSA !?!
Nyt olen vaan hukassa, enkä tiedä mitä tehdä. Pään magneettikuvaus olisi toki hyödyllinen, mutta siihen tarvitsee erikoislääkärin lähetteen, mistähän sen onnistuisi saamaan?Hei!
ei siinä muuta kun vaan hakeudut neurologille esim yksityislääkäri aseman kautta- Hän tekee tarvittavan arvion onko aihetta lähteä kuvaukseen. Jos joudut itse maksamaan niinkuin mulle kävi niin kela korvausten jälkeen jäi n 200e itselle maksettavaa. Se on varsin pieni hinta mielenrauhasta.
- asdffda
Itselläni on narkolepsia. Olen usein horroksessa, ja satavarmasti nukahdan jos olen vain enkä tee mitään. Sitten kun väkisin pakotan itseni tekemään jotain, tulee juuri tilanteita joita en todellakaan muista jälkeenpäin. Näin on etenkin niinä päivinä jolloin koitan pärjätä ilman lääkkeitä.
- jeree1975
Onko tiikeri lukenut enää näitä ja kuinka voitkaan tätä nykyä?
- 75vesa
Tääl viel ketään, kellä tätä poissaolevaa tunnetta?
- Opiskelija 88
Minullakin alkoin poissaolo kohtaukset 2 vuotta sitten. Kaikki alkoi siitä, kun oikea käsi tuntui oudolta, se ei ollut kipeä vaan kainalossa tuntui joku omituinen tunne, luulin sitä joksikin kasvaimeksi tai vastaavaksi ja olin peloissani noin 2vko. Sitten eräs päivä kuin sormien näpäytyksestä Kaikki muuttui, Kuin olisin nähnyt kaiken toisen silmistä, kuin jostain tunnelin päästä. kaikki kuulosti ja näytti jotenkin eriltä. Sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen ja esitin normaalia kavereideni edessä vaikka tunsin, että kuolisin.
Siitä alkoi lääkärissä juoksun rumpa jossa minua väitettiin masentuneeksi, vaikken tuntenut itseäni masentuneeksi. Olo oli kuitenkin hirveä kuin olisin toisessa mailmassa ja olin ahdistunut, joten otin lääkkeet masennukseen.
Nämä poisti ahdistusta ehkä jotenkuten mutta, pelkäsin silti sairastavani jotain aivoperäistä. Minulla on ollut sellainen aivan pihalla oleva olo.
Juoksin fysioterapiassa ja lääkärissä edelleen. Aloin seurustella ja tuntui hetken siltä, että kaikki helpotti, joten jätin lääkkeet pois, olinhan jo syönyt niitä 6kk. Ahdistus palasi kuitenkin 2kk sisään. Kerroin tyttöystävälleni ahdistuksestani ja peloistani. Tämä sai minut jotenkin hieman toimeliaammaksi. Hommasin yksityiselle neurologi ajan, neurologi tuumasi, ettei usko mihinkään vakavaan mutta sanoi, että antaa lähetteen magneettikuviin jotta saisin mielenrauhan. Nyt kun olin näin lähtenyt selvittämään vaivojani halusin kuviin mahdollisimman nopeaa joten en halunnut oottaa OYS:n jonoja vaan kävin yksityisen magneettikuvissa jossa oli uudet laitteet, niska ja pään magneetti 700e neurologi 120e. Kuvissä näkyi niskassa 3 välilevynpullistuman alkua ja yksi repeämä välilevyssä, lisäksi sivulöydöksenä muutama kysta poskiontelossa. Tämä tieto, että ei mitään vakavaa rauhoitti hetkeksi. Lisäksi aloitin triptyl lääkkeen lihas jännitykseen ja pää kipuun, tämä myös poisti pahimman ahdistuksen. Tällä hetkellä ei vieläkään ole normaali olo. Päässä tuntuu edelleen jännitystä ja on epätodellinen olo, ahdistaa vieläkin muttei niin palioa. Kai tämä on vain psyykkistä. Tässä oli vain nopea tiivistys kahden vuoden matkastani jota en edes haluaisi muistella ja sen muisteleminen tuntuu omituiselta. Kaiken näköisiä oireita on ollut, veikkaan johtuvan lihas kireydestä.
Joten älkää pelätkö mennä lääkäriin kysymään mikä on, itse odotin kauan ja olin suorastaan seota pelosta. Matka on pitkä selvitä kun pääsee niihin ajatuksiin missä minä olin.- Jefff
Kuis jakseletkaan tätä nykyä opiskelija?
- jere-75
Juu itsellä alkoi poissaoleva ja ahdistus reilu puoli vuotta sitten. Minulla oli juuri ollut flunssaa ja heti ensimmäisenä työpäivänä tämän jälkeen oireet alkoivat. Tunne oli pelottava ja todella ahdistava. Itseasiassa näitä vastaavia oloja on ollut aiemminkin, mutta kestänyt vain ihan hetken aikaa tai maksimissaan ehkä pari tuntia. Ensimmäisen kerran kun muistan tämän tapahtui 7.luokalla kesken matikan tunnin. Menin huilimaan terkkarille pimeään pariksi tunniksi ja olo oli ok. Armeijassa muistan, että iski hetkellinen ja tämän jälkeen joskus satunnaisia todella nopeita. Nyt alkukeväästä tosiaan tuntui, että tämä iski taas... ero vain, että nyt tämä jäi päälle kunnolla. Elämän ilo on kärsinyt kunnolla. Tuntuu ettei mikään enään kiinnosta, innosta kun on tämä olo. Välillä ajattelee onko tämä edes todellista. Olemmeko kuin jossain matrix elokuvassa jne. Hemmetin pelottava ja ahdistava olo :(. Luonteeltani olen harkitseva, miettivä ja asioita eri kanteilta ajatteleva. Mietin monesti asioita ehkä liikaakin ja olen turhan usein kritisoimassa aivan turhanpäiväisenkin oloisia asioita. Pää suorastaan välillä ylikierroksilla. Nyt olen ollut samasa työpaikassa kohta 5 vuotta. Konttori hommia. Työhön kuuluu ongelmien ratkaisua ja selvittelyä. Ylitöitä on tehnyt aika todella paljon, mutta nyt olen suorastaan lopettanut ne kokonaan tämän olonikin takia. Olen lihonnut ehkä 40kg kiloa sisätöissä sitten aloituspäivän (typerä kun en ole alkanut kunnolla harrastaa lenkillä käyntiä jne). Verenpaine kanssa ollut suht korkea. Niskat ei erityisemmin tunnu ainakaan, että olisi koskaan vaivannut, mutta ohan ne ehkä hieman jäykät. Enemmänkin tuntuu, että naama olisi täynnä nestettä aina pitkälti otsaan asti. Ettei olisi poskiontelot ja enemmän täynnä. Kun liikutan päänahkaani otsaa kurtistamalla tunnen jäykkyyttä päänahassa. Kaiken maailman kolotusta on kanssa milloin missäkin. Luettuani tarinoitanne mietin, että tämähän voi olla ihan fyysisen itsensä laiminlyönninkin tulos, mutta ei välttämättä. Toivottavasti on. Pitää koittaa pian alkaa liikkumaan ja palata terveemmille elämäntavoille. Lääkäriin psykologille ja noin tahtoisin kanssa oikeastaan menä, mutta jotain odottelen ja jännittää kai mennä ja ottaa se ensimmäinen askel niin hemmetisti. Kuinka kaipaankaan :.( aikaa jolloin olin oma itseni. Nyt en näe kovin usein kavereitakaan kun on niin ahdistunut olo ja tahdon olla kotona ja esim koneella. Kun katson vaikka jotain sarjaa, niin mieleni ns. lepää kun keskityn johonkin muuhun kuin itseeni.... Tässä nyt aikalailla tuntemuksiani ja tarinaa minusta. Kumpa teistä kohtalontovereista kuuluisi kanssa jotain. Helpottaa ainakin kun saa hieman puhua ja tietää ettei ole yksin tämmöisen tai vastaavan kanssa. Kuulemisiin.
- addeee
up
- ke7o
jaaha empä siis ole ainoa kellä näitä poissaolokohtauksia. itselläni on myös ja tuntuu kuin päässä olisi kaasua eli onttotunne ja sitten kuulemma menee välillä keskustelut ohi. eli olisiko se siis neurologille? vaikka vastikään kyllä kävin ja totesivat että epilepsia on mutta olisiko siis lääkkeiden tarkkaus aika vai voisikohan olla joku muu vika nyt kuin tuo epilepsia?
- aapuuaa help
moi en tiiä oks tää vakavaa tai mitää mut mulla on tullu sellasia kohtauksia et mä vaaseison ja ihmettelen et mis mä oon ja sitte selkii et oon koulus ja kamu seisoo vieres ja kysyy et ooks kunnos meiän piti mennä välkälle? mä oon 14 v ja en syö kyl säännöllisesti enkä nuku tarpeeksi ja juon energiajuomia noin 1-3 päiväs enkä saata syödä päivän aikana muutaku 1leivän ja loput päivästä kahvilla ja energiajuomal mä oon epäilly et mul on monia muitaki ongelmii. mä stressaan paljon. mul on paljon asioita josta pitäs varm puhuu jollekki mut en vaa pysty pelkään myös että olen masentunut ja sen takia en nuku enkää syö hyvin. nukun yössä noin 4-5h
- Teinin äiskä
Heippa. Mene ihmeessä juttelemaan vaikka kouluterveydenhoitajan kanssa. Elämäntavat vaikuttavat toki siihen miten "skarppina" on ja saattavat jopa aiheuttaa masennustakin. Mutta eikö olekkin hienoa jos oloa voi parantaa pelkästään elämäntapoja pikkuisen parantelemalla :) Terveydenhoitajan kanssa voitte miettiä kuinka voisi muuttaa elämäntapojasi ja mistä voisit saada siihen lisää tukea. Älä pelkää mennä juttelemaan, olithan rohkea kun tännekin kirjoitit. Masennuskaan ei ole mikään maailman loppu tai häpeän asia, ei kukaan sinua tuomitse. Stemppiä sinulle rutkasti, kyllä ne asiat lähtee selviämään kun lähdet jollekulle puhumaan :)
- jj
Kuis te kohtalon veljet/siskot jakselette?
- murmurmursu
Oon 15 vuotias poika ja oon kohta pari kuukautta kärsiny ihan samasta ku ap...
Olo on hiukan sumee, kuin humalassa ja tuntuu että asiat tulee tehtyä robottimaisesti, kuten myös ap kertoi. Mistä tämä voisi johtua? Itse olen muutamalle kertonu tästä vaivasta mut ei kukaan oo välittäny. Meinasin jos lääkärintarkistus tulis nii vois kertoo :D- Infopläjäys!
Morjesta ja tervehdys kaikille! Laitoin saman tekstin jo tuonne toiseen ketjuun, mutta fyysisen puolen esiintuominen oli jostakin syystä siellä epäsuosiossa. Uskon kuitenkin, että tästä voi olla teille hyötyä:
Jos kyseessä on psyykkinen häiriö, on se lähes varmasti vain ihan normaali paniikkihäiriö, missä ei sinänsä ole mitään vaarallista tai pelättävää. Toki se on varmasti erittäin ikävä, mutta hoidettavissa. Haluan muistuttaa kaikkia, että mikäli epätodelliseen oloon ei kuulu mitään muuta kriittistä (usein panikointi on vain luonnollinen seuraus) voi aiheuttajana olla monesti fyysinen puoli.
Kokonaisuudessaan kyseinen olo on oire jostakin ongelmasta, eikä ongelma itsessään.
Tämän epämieluisan tunteen lähteenä voi olla mm niska/hartiaongelmat (jännitysniska on yleinen aiheuttaja oireelle), alhainen verenpaine/syke (joskus myös korkeakin), puutostilat erityisesti vitamiineissa, asentohuimaus (jota ihminen ei edes välttämättä itsekkään tiedosta, sillä tasapainoaisti on huomaamatyamme ristiriidassa näkemämme kanssa), migreeni (voi olla muuten oireeton), epilepsia, kilpirauhasen-ja lisämunuaisenvajaatoiminta/liikatoiminta, jos nukut yöllä vatsallasi, voi se aiheuttaa lukuisia ongelmia (juurikin niska), jotka johtavat kyseiseen olotilaan, huono purenta ja siitä aiheutuvat jännitystilat (viisaudenhammas myöskin), yksinkertaisesti huono näkö tai taittovika (pienikin heitto). Liika kofeiini myöskin. Itselläni on tuo heikko syke ja verenpaine. Istuminen nostaa verenpainetta ja olo helpottuu. Alkoholi laskee entisestään verenpainetta, jolloin voi ns jysähtää olo päälle. Vaikka masennuslääkkeet auttaisivatkin, ei se tarkoita, että olisit masentunut ja/tai kärsisit paniikkihäiriöstä. Lääke nyt lisää ns onnellisuushormoonia kehossa, jolloin fyysisetkin vaivat vain unohtuvat. Liika murehtiminen ja oireen tarkkailu taas edesauttaa pienenkin oireen havaitsemisessa, eli ei kannata.
Mukava löytää aiheesta tällainen positiivinen ketju, missä etsitään syytä oireeseen! :)
- Toinen infopläjäys!
Lisään vielä mahdollisiksi aiheuttajiksi piilokarsastuksen silmissä, verensokerin laskus, sekä aivojen välittäjäaineen puutostilan. Tällöin aivot ns ylikuormittuvat saamastaan datasta, eivätkä pysy ruumiin perässä.
Kuittaan! - Info extra
Tuo karsastus kuulostaa kanssa mielenkiintoiselta. Piilokarsastuksessa toinen silmä tarkentaa huomaamattamme väärin, jolloin syntyy olo, kuin ei olisi siinä missä todellisuudessa on. Näin käy, jos tarkennus on pielessä syvyyssuunnassa. Kaikki tuntuu siis kaukaiselta, vaikka ei olekkaan ja aivot menee solmuun, kun ristiriitaista dataa on vaikea käsitellä. Silmälääkärissä havaitaan vaiva ja kunnon rillit auttaa. Myöskin leikkaus mahdollinen. Myöskin aurinkolasien käyttö.
Kun asiaa kaivelee näin yleensä, niin tuntuu todella moraalittomalta, että lääkäri alkaa heti puhumaan mielenterveysongelmasta, kun ei syytä oireluun keksi. Varsinkin jos kokee muuten olevansa henkisesti terve ihminen. Oirelut ovat kaikilla samanlaisia ja se on yleistä, mutta syitä on monia. Tässä ja edellisissä viesteissä kaikki tietämäni. - kukkuu3
Kuis porukka jakselee?
- Depe4
Moikka. Olen 60-vuotias mies, ja elänyt huomattavan osan elämästäni depersonoituneena, alkaen 27-vuotiaasta. Masennustakin on ollut. Elämä ei maistu. Kognitiiviset kyvyt heikentyneet koko ajan, erityisesti käsitteellinen ajattelu. Kolmisen vuotta sitten alkoi ilmetä piilokarsastusta, ja sen aiheuttama olon huononnus tuntui jotenkin samantyyliseltä kuin 27-vuotiaana tapahtunut ensimmäinen depersonalisaatiooireisto. Ja siis tuo mitä joku kirjoitti ylempänä että piilokarsastuksen kompensointi rasittaa aivoja on mielenkiintoinen kysymys. Voisiko kaiken alku minullakin olla tietämättä alkanut piilokarsastus?
- miina5
Voiko tänne kirjoittaa rekisteröitymättä?
- miina5
Hei,
Haluaisin viewlä tuoda tänne keskusteluun oman näkemykseni. Minulla on ollut poissaoleva tunne noin 4 vuotta. olen ihan töissäkäyvä ja selviän arjesta ihan hyvin. Toisaalta nautin olostani, koska se on aika huima tunne. Ei ole tylsää koskaan : D
Olen jo oppinut luottamaan, ettei tila mene pahemmaksi eikä tämä ole vaarallista.
- huomatkaa myös
vielä yksi tekijä joka saattaa olla syynä oireisiin. Sisäilmaongelmat tekevät juuri samankaltaisia oireita joita tässä ketjussa on kerrottu. Kokemuksesta haluan sanoa.
Työpaikoilla, kotona ja koulussa jossa on koneellinen ilmastointi saattaa sisäilma olla todella sairastuttavaa, varsinkin jos ikkunoita ei pidetä koskaan auki. On joko hometta tai sitten sama ilma kiertää ali- / ylipaineistettuna koko talossa. Happivajaus on varmaa. Hengitys ja keuhkot alkavat salakavalasti oireilla. Saattaa kestää vuosikausia ennenkuin elimistö väsyy ja alkaa tuottamaan juuri kuvatunlaisia oireita.
Kannattaa mainita lääkärille myös tämä mahdollisuus. Lääkärit eivät tätä osaa ajatella eivätkä ymmärrä, mutta mitä enemmän potilaat ottavat asian esille he havahtuvat toivottavasti.
Psyykelääkkeistä KIELTÄYTYKÄÄ EHDOTTOMASTI, Kannattaa käydä lukemassa tuolla lääkkeet ja henkinen hyvinvointi osioissa mihin ne johtavat ihmisiä. - Toinenkerta
Olo on kuin katsoisi maailmaa jonkin sortin kuplan sisältä (Kannabiksen vaikutus samanlainen) ja osaa olla mutta ei pysty keskittymään asioihin. itse poltin vähän kukkaa ja jäi tämä tunne päälle. koittakaa nauttia siitä se on rentoa minun mielestä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663185
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262233Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681829Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251677Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161391- 281351
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61246Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281220Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101167Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631137