syytinki

Historian paras ja asiallisin keskustelu.

Emäntä, miten asiat järjestyivät?

En suosittele kenellekään menemistä maalle miniäksi. Miniä maalla on koko suvun sylkykuppi.
Syytinki pitäisi kieltää lailla.
Jos menet maalle miniäksi, niin unohda oma elämä.

kaikella. s.polven vaihdos halvempi ja jos lähietäisyydellä niin auttavat (monasti) kaikenlaisissa pikkujutuissa vointinsa mukaan, sitä ei todellakaan huomaa silloin kun joku auttelee siinä vasta sitten kun kukaan ei korjaile ja auttele vaikka kirveenteroituksessa ja lämmityksessä, silloin osaa vasta arvostaa noita "pikkujuttuja".

Sukulaisuhteet muualle onkin oma juttunsa,kateus myötämieli yms.

Olen kuullut että nykyään tehdään sellaisia määräaikaisia syytinkejä esim. 10vuotta.

kuinka maalla mummollani oli syytinki. Hän asui n. 400 m. päässä omassa talossaan. Kun isäni otti isännyyden 60-luvun lopussa tehtiin tietenkin syytinki. Mitä kaikkea siihen kuului en tarkasti enää muista, mutta kaikki oli tarkkaan määrätty: marjat, maidot, kaupan tavarat jne. Periaatteessa isovanhempieni ei olisi tarvinnut lainkaan ostaa elintarvikkeita. Kun isoisäni kuoli syytinkiä ei pienennetty. Mummoni halusi ne kymmenet kilot sokeria joka vuosi, kymmenet litrat marjoja jne. Moninaiset olivat ne kerrat, kun mummolle keräsin pentuna mustikoita, puolukoita jne. Tätä tapahtui vielä 80-luvun puoliväliin saakka. "Huvittavinta" tässä kaikessa oli ehkä kuitenkin se, että kun vanhempani rahtasivat selkä vääränä elintarvikkeita mummolleni,jolla oli mm. sokeritauti, vieraita kävi ehkä kerran kuussa jne. Niin samaan aikaan mummoni antoi näitä samoja elintarvikkeita isäni siskoille. Että sukuviha oli sitten täysin totta. Nykyisin kun mietin asiaa, niin oli uskomatonta miten niin kiltti mummo olikin aivan täysin piru. Kuvittelin, että syytinkiä ei enää tänä päivänä olisi. Esim. kun omat vanhemapani luopuivat tilasta sisareni hyväksi ei mitään syytinkejä he missään tapauksessa edes halunneet. Kuinka voi olla mahdollista, että se edelleen on olemassa?

lapsuudesta kirjoitti:

kuinka maalla mummollani oli syytinki. Hän asui n. 400 m. päässä omassa talossaan. Kun isäni otti isännyyden 60-luvun lopussa tehtiin tietenkin syytinki. Mitä kaikkea siihen kuului en tarkasti enää muista, mutta kaikki oli tarkkaan määrätty: marjat, maidot, kaupan tavarat jne. Periaatteessa isovanhempieni ei olisi tarvinnut lainkaan ostaa elintarvikkeita. Kun isoisäni kuoli syytinkiä ei pienennetty. Mummoni halusi ne kymmenet kilot sokeria joka vuosi, kymmenet litrat marjoja jne. Moninaiset olivat ne kerrat, kun mummolle keräsin pentuna mustikoita, puolukoita jne. Tätä tapahtui vielä 80-luvun puoliväliin saakka. "Huvittavinta" tässä kaikessa oli ehkä kuitenkin se, että kun vanhempani rahtasivat selkä vääränä elintarvikkeita mummolleni,jolla oli mm. sokeritauti, vieraita kävi ehkä kerran kuussa jne. Niin samaan aikaan mummoni antoi näitä samoja elintarvikkeita isäni siskoille. Että sukuviha oli sitten täysin totta. Nykyisin kun mietin asiaa, niin oli uskomatonta miten niin kiltti mummo olikin aivan täysin piru. Kuvittelin, että syytinkiä ei enää tänä päivänä olisi. Esim. kun omat vanhemapani luopuivat tilasta sisareni hyväksi ei mitään syytinkejä he missään tapauksessa edes halunneet. Kuinka voi olla mahdollista, että se edelleen on olemassa?

Lue lisää

Olen kysynyt mieheltäni pitäisikö se sisällään näitä teidän antamia asioita. Sain vastauksen, että kyllä . Kävin lueskelemassa niitä kirjoituksia, joita asianomaiset ovat kokeneet, joten sanon miehelleni ,että ei kiitos. Tahdon elää vapaana, kuin taivaan lintu. Olen ehkä itsekäs, mutta rakastan elämääni niin paljon ja uskon näihin kirjoituksiin. Appeni on hyvä, mutta taas tullaan siihen anoppiin, joka voi panna kapuloita rattaisiin, joten se siitä.

miniäksi aikova kirjoitti:

Olen kysynyt mieheltäni pitäisikö se sisällään näitä teidän antamia asioita. Sain vastauksen, että kyllä . Kävin lueskelemassa niitä kirjoituksia, joita asianomaiset ovat kokeneet, joten sanon miehelleni ,että ei kiitos. Tahdon elää vapaana, kuin taivaan lintu. Olen ehkä itsekäs, mutta rakastan elämääni niin paljon ja uskon näihin kirjoituksiin. Appeni on hyvä, mutta taas tullaan siihen anoppiin, joka voi panna kapuloita rattaisiin, joten se siitä.

Lue lisää

Kannattaa pitää päänsä ja olla terveesti itsekäs nyt. Saisit itsekkään leiman otsaasi joka tapauksessa jossain vaiheessa, jos suostuisit syytinkiin... Kokemusta on =) Voit toki pyytää miestäsi lukemaan näitä kokemuksia täältä palstoilta ja miettimään asiaa näiden valossa uudelleen. Oma mieheni ei ollut kovin innostunut kuulemaan muiden kommentteja tai muutenkaan ottamaan huomioon mielipidettäni, joten päätin myös muuttaa kauemmaksi seurailemaan tilannetta. Ainakin oma mielenterveys ja itsetunto sailyy, kun ei asu appivanhempien vaikutuspiirissä =)

Emäntäehdokas kirjoitti:

Kannattaa pitää päänsä ja olla terveesti itsekäs nyt. Saisit itsekkään leiman otsaasi joka tapauksessa jossain vaiheessa, jos suostuisit syytinkiin... Kokemusta on =) Voit toki pyytää miestäsi lukemaan näitä kokemuksia täältä palstoilta ja miettimään asiaa näiden valossa uudelleen. Oma mieheni ei ollut kovin innostunut kuulemaan muiden kommentteja tai muutenkaan ottamaan huomioon mielipidettäni, joten päätin myös muuttaa kauemmaksi seurailemaan tilannetta. Ainakin oma mielenterveys ja itsetunto sailyy, kun ei asu appivanhempien vaikutuspiirissä =)

Lue lisää

Minusta nuo ratkaisunne eivät kuulosta itsekkyydeltä vaan viisaudelta. Helpompi on yrittää ehkäistä ongelmat, kuin alkaa sitten myöhemmin purkaa järjestelyjä, jotka eivät toimi. Hyvä te!

miniäksi aikova kirjoitti:

Olen kysynyt mieheltäni pitäisikö se sisällään näitä teidän antamia asioita. Sain vastauksen, että kyllä . Kävin lueskelemassa niitä kirjoituksia, joita asianomaiset ovat kokeneet, joten sanon miehelleni ,että ei kiitos. Tahdon elää vapaana, kuin taivaan lintu. Olen ehkä itsekäs, mutta rakastan elämääni niin paljon ja uskon näihin kirjoituksiin. Appeni on hyvä, mutta taas tullaan siihen anoppiin, joka voi panna kapuloita rattaisiin, joten se siitä.

Lue lisää

Sinun on elettävä omaa elämääsi eikä appivanhempien elämää. Se vaara on aina tarjolla jos eletään samassa taloudessa riippumatta siitä, onko syytinkiä vai ei. Olisit joka tapauksessa itsekäs ja tekisit kaiken väärin ja huonosti varsinkin siinä tapauksessa, että jompi kumpi appivanhemmista dementoituisi.

Jos nyt kaikista varoituksista huolimatta syytinkiin päädytään, niin ehdottomasti eri talouksissa niin, että syytinkiin kuuluisi vaikkapa vain asuntoa, vesi, lämpö ym. sellaista, joka ei vaikuta kotipalvelun saantiin eikä voi siirtää kolmannelle osapuolelle, vaikkapa muille lapsille.

lapsuudesta kirjoitti:

kuinka maalla mummollani oli syytinki. Hän asui n. 400 m. päässä omassa talossaan. Kun isäni otti isännyyden 60-luvun lopussa tehtiin tietenkin syytinki. Mitä kaikkea siihen kuului en tarkasti enää muista, mutta kaikki oli tarkkaan määrätty: marjat, maidot, kaupan tavarat jne. Periaatteessa isovanhempieni ei olisi tarvinnut lainkaan ostaa elintarvikkeita. Kun isoisäni kuoli syytinkiä ei pienennetty. Mummoni halusi ne kymmenet kilot sokeria joka vuosi, kymmenet litrat marjoja jne. Moninaiset olivat ne kerrat, kun mummolle keräsin pentuna mustikoita, puolukoita jne. Tätä tapahtui vielä 80-luvun puoliväliin saakka. "Huvittavinta" tässä kaikessa oli ehkä kuitenkin se, että kun vanhempani rahtasivat selkä vääränä elintarvikkeita mummolleni,jolla oli mm. sokeritauti, vieraita kävi ehkä kerran kuussa jne. Niin samaan aikaan mummoni antoi näitä samoja elintarvikkeita isäni siskoille. Että sukuviha oli sitten täysin totta. Nykyisin kun mietin asiaa, niin oli uskomatonta miten niin kiltti mummo olikin aivan täysin piru. Kuvittelin, että syytinkiä ei enää tänä päivänä olisi. Esim. kun omat vanhemapani luopuivat tilasta sisareni hyväksi ei mitään syytinkejä he missään tapauksessa edes halunneet. Kuinka voi olla mahdollista, että se edelleen on olemassa?

Lue lisää

Jos kerran sopimuksessa luki jotta mustikkaa tämän verran vuodessa, sitten se on sen verran mustikkaa. Ei siinä sopimuksessa varmastikaan lukenut mitään velvoitetta syödä ne mustikat itse? Ne tietenkin saaja käytti oman harkintansa mukaan, mihin halusi.

Kaikesta sitä huvitutaan.

huvittavaa tuossa oli? kirjoitti:

Jos kerran sopimuksessa luki jotta mustikkaa tämän verran vuodessa, sitten se on sen verran mustikkaa. Ei siinä sopimuksessa varmastikaan lukenut mitään velvoitetta syödä ne mustikat itse? Ne tietenkin saaja käytti oman harkintansa mukaan, mihin halusi.

Kaikesta sitä huvitutaan.

Lue lisää

etkä ilmeisesti tiedä maaseudusta mitään. Etkä edes suomen kielestä; jos lainausmerkeissä on jokin sana, niin sepä ei silloin useinkaan tarkoita sen sanan alkuperäistä merkitystä. Olet itse ilmeisesti niin itsekäs, että ottaisit omilta lapsiltasi ja lapsenlapsiltasi kaikki, mitä irti saisit ja myisit vaikka kirpparilla. Tai antaisit ehkä lempilapsillesi. Näinhän minun mummoni toimi. Vaikka ilman isääni, joka jatkoi tilan pitoa, koko tila olisi mennyt vieraalle, eikä rakas mummoni olisi saanut syytinkiäkään. Olihan se joskus raivostuttavaa kun 10 vanhana piti poimia mustikoita mummolle litratolkulla, kun tiesi niiden menevänkin sukulaisille, koska olemassa oli joku ihme paperi tällaisesta oikeudesta. Että se siitä "HUVITTAVUUDESTA"

ei kestäisi? Miaksanhan minäkin joka päivä veroja joista saat "jatketta" pöytään. Maataloushan on se vihonviimeinen tukiaissyöppä. Joutais lopettaa koko toiminnan.

Mitä mieltä vaimosi on tästä järjestelystä?

Aada kirjoitti:

Mitä mieltä vaimosi on tästä järjestelystä?

Vaimoni kanssa olemme sopineet, että meillä on ja tulee olemaan erillinen asunto vaikkakin samassa pihapiirissä. Tilalle muutto tulee lisäämään yhteistä aikaa perheen kanssa. Vaimoni käy tilan ulkopuolella töissä, mutta auttaa tarvittaessa tilan töissä ja hoitaa isovanhemman(toinen enää elossa) päivittäisen ruuan.
Parisuhteen toimivuus ylittää ulkopuoliset ongelmat.

ihmeessä taloutesi kirjoitti:

ei kestäisi? Miaksanhan minäkin joka päivä veroja joista saat "jatketta" pöytään. Maataloushan on se vihonviimeinen tukiaissyöppä. Joutais lopettaa koko toiminnan.

Ajatteleppas sitä kuinka paljon syytigit säästävät vanhusten toimeentulotuki-, hoito-, asumistuki ym menoissa. 300 euron kuukausieläkettä nauttiva muun alan eläkeläinen vuokralla asuessaan saisi vähintään tuhat euroa kuukaudessa edellä mainittuja tukimuotoja ellei olisi syytinkiä. Lopetetaan vaan maatalous loppulaskusta saattaisit sinäkin yllättyä.

Paalinpyörittäjä kirjoitti:

Vaimoni kanssa olemme sopineet, että meillä on ja tulee olemaan erillinen asunto vaikkakin samassa pihapiirissä. Tilalle muutto tulee lisäämään yhteistä aikaa perheen kanssa. Vaimoni käy tilan ulkopuolella töissä, mutta auttaa tarvittaessa tilan töissä ja hoitaa isovanhemman(toinen enää elossa) päivittäisen ruuan.
Parisuhteen toimivuus ylittää ulkopuoliset ongelmat.

Lue lisää

Mikäpäs minä olen sanomaan etteikö se voisi toimia. Epäilykseni kyllä ovat vahvat. Ei kai se ole mahdotonta, mutta mielestäni vaimosi on valtavan urakan edessä. Ihmettelen hänen puhtiaan jos hän siitä klaaraa.

Hänellä on palkkatyö ja sitten tarvittaessa tilalla töissä. Siinä on jo haastetta paljon. Ja lapset, eli arjessa on paljon työtä.

No sitten vanhempasi samassa pihapiirissä. Vaikka olisi kuinka auvoista nyt, niin paineita taatusti tulee siitä kuviosta. Ja sitten vielä vanhuksen pöytäsyytinki.

Minä en pystyisi enkä jaksaisi. Mutta uskon, että pystyt antamaan arvon vaimosi suurelle suurelle panokselle.

Aada kirjoitti:

Mikäpäs minä olen sanomaan etteikö se voisi toimia. Epäilykseni kyllä ovat vahvat. Ei kai se ole mahdotonta, mutta mielestäni vaimosi on valtavan urakan edessä. Ihmettelen hänen puhtiaan jos hän siitä klaaraa.

Hänellä on palkkatyö ja sitten tarvittaessa tilalla töissä. Siinä on jo haastetta paljon. Ja lapset, eli arjessa on paljon työtä.

No sitten vanhempasi samassa pihapiirissä. Vaikka olisi kuinka auvoista nyt, niin paineita taatusti tulee siitä kuviosta. Ja sitten vielä vanhuksen pöytäsyytinki.

Minä en pystyisi enkä jaksaisi. Mutta uskon, että pystyt antamaan arvon vaimosi suurelle suurelle panokselle.

Lue lisää

Kerron päivittäin vaimolleni, kuinka paljon hän tekee töitä tilan ja ennenkaikkea perheen eteen!
Vanha sanonta pitää edelleen paikkansa;
Hyvä vaimo on talon arvo!
No on meillä konfliktejä aika useinkin vanhan polven kanssa, mutta niistä selvitään parhaiten sillä, että asetun aina vaimoni puolelle kiistoissa ja jos meillä keskinäisiä erimielisyyksiä niin ne puhutaan aina kahdenkesken.
No on meillä unelmana vähentää työmäärää ja lisätä yhteistä aikaa. Jatkossa vähennän karjamäärää ja ensi syksynä vaimoni alkaa tehdä lyhennettyä työviikkoa, kun esikoisemme menee kouluun(lakisääteinen oikeus muuten). Muutaman vuoden päästä olemme suunnitelleet vaimolleni vuorotteluvapaata ja lisäksi maksan hänelle vapaaehtoista eläkevakuutusta, että hän pääsee muutaman vuoden varhennetulle eläkkeelle.
Silloin kun lapsemme olivat pieniä ja vaimoni oli kotona nuoremman lapsen kolmivuotispäivään saakka ( esikoinen joutui tai pääsi hoitoon jo vuoden vanhana) kerroin hänelle usein hänen tärkeästä työstään lastemme kanssa ja itseni oli helppoa tehdä ympyriäisiä päiviä navetassa ja pellolla, kun tiesi kotona asioiden olevan kunnossa.

Paalinpyörittäjä kirjoitti:

Kerron päivittäin vaimolleni, kuinka paljon hän tekee töitä tilan ja ennenkaikkea perheen eteen!
Vanha sanonta pitää edelleen paikkansa;
Hyvä vaimo on talon arvo!
No on meillä konfliktejä aika useinkin vanhan polven kanssa, mutta niistä selvitään parhaiten sillä, että asetun aina vaimoni puolelle kiistoissa ja jos meillä keskinäisiä erimielisyyksiä niin ne puhutaan aina kahdenkesken.
No on meillä unelmana vähentää työmäärää ja lisätä yhteistä aikaa. Jatkossa vähennän karjamäärää ja ensi syksynä vaimoni alkaa tehdä lyhennettyä työviikkoa, kun esikoisemme menee kouluun(lakisääteinen oikeus muuten). Muutaman vuoden päästä olemme suunnitelleet vaimolleni vuorotteluvapaata ja lisäksi maksan hänelle vapaaehtoista eläkevakuutusta, että hän pääsee muutaman vuoden varhennetulle eläkkeelle.
Silloin kun lapsemme olivat pieniä ja vaimoni oli kotona nuoremman lapsen kolmivuotispäivään saakka ( esikoinen joutui tai pääsi hoitoon jo vuoden vanhana) kerroin hänelle usein hänen tärkeästä työstään lastemme kanssa ja itseni oli helppoa tehdä ympyriäisiä päiviä navetassa ja pellolla, kun tiesi kotona asioiden olevan kunnossa.

Lue lisää

Yleensä täällä "poraatahan" ,ja miksei toki saisikin. Mutta on hieno kuulla että on edes yksi kaveri joka on osannut priorisoida elämänarvoja ja saanut pyörimään perhe-elämän, työn ja jopa vielä syytinkiläisetkin siinä ohessa.Melkein kadehdin,että
tuo yhtälö saadaan pelaamaan, mutta toki suon sen ilomielin. Eli, nostan hattua korkiaatte ja nimenomaan "Fredriksonia" eikä mitään halpaa jäljitelmää. Nämä on sellaisia asioita joissa pitää
olla realiteettia mutta ei optimistisuuskaan ole haitaksi, päinvastoin.

Paalinpyörittäjä kirjoitti:

Kerron päivittäin vaimolleni, kuinka paljon hän tekee töitä tilan ja ennenkaikkea perheen eteen!
Vanha sanonta pitää edelleen paikkansa;
Hyvä vaimo on talon arvo!
No on meillä konfliktejä aika useinkin vanhan polven kanssa, mutta niistä selvitään parhaiten sillä, että asetun aina vaimoni puolelle kiistoissa ja jos meillä keskinäisiä erimielisyyksiä niin ne puhutaan aina kahdenkesken.
No on meillä unelmana vähentää työmäärää ja lisätä yhteistä aikaa. Jatkossa vähennän karjamäärää ja ensi syksynä vaimoni alkaa tehdä lyhennettyä työviikkoa, kun esikoisemme menee kouluun(lakisääteinen oikeus muuten). Muutaman vuoden päästä olemme suunnitelleet vaimolleni vuorotteluvapaata ja lisäksi maksan hänelle vapaaehtoista eläkevakuutusta, että hän pääsee muutaman vuoden varhennetulle eläkkeelle.
Silloin kun lapsemme olivat pieniä ja vaimoni oli kotona nuoremman lapsen kolmivuotispäivään saakka ( esikoinen joutui tai pääsi hoitoon jo vuoden vanhana) kerroin hänelle usein hänen tärkeästä työstään lastemme kanssa ja itseni oli helppoa tehdä ympyriäisiä päiviä navetassa ja pellolla, kun tiesi kotona asioiden olevan kunnossa.

Lue lisää

Uskon, että teet itsekin valtavan paljon töitä, eli paineita tulee siltäkin taholta.

Minusta ei ole oikein, että ihmiset joutuu niin tiukoille työssään maataloudessa ja usein palkkatyössäkin.

Tämä menee nyt ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta sanon silti. Jos mies tekee karjan ja pellon parissa työtä paljon yli normaalien työtuntimäärien (epäilen että 1800 h ei riitä mihinkään). Puoliso on muualla työssä ja lisäksi tarvittaessa tilalla. Sitten on lapset ja syytinkikuviot (ehkä ei nyt rassaa, mutta mun on lähes mahdoton uskoa etteikö siitä tulisi vaimollesi hankala asia ennen pitkää).

Ette taatusti ole ainoa pari, joka näin paljon tekee töitä. Tähtään siihen, että minusta elämä ja maatalous on liian vaativaa, jos näin paljon pitää tehdä, jotta perhe saadaan elätettyä.

Taisit kirjoittaakin, että tavoitteena on vähentää hommia. Se kuulostaa oikealta.

Aada kirjoitti:

Uskon, että teet itsekin valtavan paljon töitä, eli paineita tulee siltäkin taholta.

Minusta ei ole oikein, että ihmiset joutuu niin tiukoille työssään maataloudessa ja usein palkkatyössäkin.

Tämä menee nyt ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta sanon silti. Jos mies tekee karjan ja pellon parissa työtä paljon yli normaalien työtuntimäärien (epäilen että 1800 h ei riitä mihinkään). Puoliso on muualla työssä ja lisäksi tarvittaessa tilalla. Sitten on lapset ja syytinkikuviot (ehkä ei nyt rassaa, mutta mun on lähes mahdoton uskoa etteikö siitä tulisi vaimollesi hankala asia ennen pitkää).

Ette taatusti ole ainoa pari, joka näin paljon tekee töitä. Tähtään siihen, että minusta elämä ja maatalous on liian vaativaa, jos näin paljon pitää tehdä, jotta perhe saadaan elätettyä.

Taisit kirjoittaakin, että tavoitteena on vähentää hommia. Se kuulostaa oikealta.

Lue lisää

Työtä on ollut todella paljon, kireimmät päivät 15-20 tuntisia, mutta jatkossa yritämme päästä lähelle palkansaajan työaikoja. Toisaalta kova raataminen ensimmäiset kymmenen vuotta on mahdollistanut isohkot investoinnit tulorahoituksella ja samanaikaisen velkojen lyhentämisen. Jaksamista lisää myös se, että talous pysyy kunnossa. Itse lohduttaudun aina sillä että minulla on niin vähän velkaa, että pystyn tarvittaessa lopettamaankin. Lisäksi paineita vähentää se, että aion jossain vaiheessa lopettaa karjanpidon ja koulutan lapseni muulle alalle. Kehitän tilaani siten, että lapsilleni jää hoidetut metsät ja vuokrattavaksi kelvolliset pellot ja rakennukset ilman mitään jatkamispaineita. Olen kuitenkin suuresta työmäärästä huolimatta viihtynyt hyvin maanviljelijänä ja toimeentulokin on ollut parempi vuosiansion suhteen verrattuna palkkatyöhön ennen tilanpitoa.
Perheeen kanssa yhteistä aikaa olen järjestänyt töiden ajoituksella. Usein olen lasten kanssa iltaisin ja sitten, kun vaimoni laittaa heitä nukkumaan lähden vasta ruokkimaan eläimiä.

Paalinpyörittäjä kirjoitti:

Työtä on ollut todella paljon, kireimmät päivät 15-20 tuntisia, mutta jatkossa yritämme päästä lähelle palkansaajan työaikoja. Toisaalta kova raataminen ensimmäiset kymmenen vuotta on mahdollistanut isohkot investoinnit tulorahoituksella ja samanaikaisen velkojen lyhentämisen. Jaksamista lisää myös se, että talous pysyy kunnossa. Itse lohduttaudun aina sillä että minulla on niin vähän velkaa, että pystyn tarvittaessa lopettamaankin. Lisäksi paineita vähentää se, että aion jossain vaiheessa lopettaa karjanpidon ja koulutan lapseni muulle alalle. Kehitän tilaani siten, että lapsilleni jää hoidetut metsät ja vuokrattavaksi kelvolliset pellot ja rakennukset ilman mitään jatkamispaineita. Olen kuitenkin suuresta työmäärästä huolimatta viihtynyt hyvin maanviljelijänä ja toimeentulokin on ollut parempi vuosiansion suhteen verrattuna palkkatyöhön ennen tilanpitoa.
Perheeen kanssa yhteistä aikaa olen järjestänyt töiden ajoituksella. Usein olen lasten kanssa iltaisin ja sitten, kun vaimoni laittaa heitä nukkumaan lähden vasta ruokkimaan eläimiä.

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että tiedät paljon ja olet fiksu. Sitä suuremmalla syyllä ihmetelen, että miksi ihmeessä sellainen asumisjärjestely?

En tietenkään tarkoita, että kun minä en pystynyt elämään sellaisessa systeemissä, niin kukaan muukaan ei voi onnistua. Kai se voi toimia.

Minulle kävi niin, että ne asiat jotka alussa olivat ongelmia tai luulin, että niistä voisi tulla pulmia, niin saattoivatkin mennä ihan kivuttomasti. Mutta asiat jotka alussa hieman ärsyttivät paisuivat vuosien mittaan todella rassaaviksi. Ja lisäksi tuli asioita, joita en alussa osannut ollenkaan ennakoida.

Hankalinta eivät olleet selkeät mielipide-erot tai riidat. Niissä tilanteissa oli selvää, että me tehdään niinkuin tehdään ja vanhat saa olla mitä mieltä vaan.

Rassaavinta oli se "harmaa alue". Onko vaimosi lukenut keskusteluketjun seiskasivulta? Löytääkö hän sieltä tuttuja tuntoja? Jos löytää, niin niitä tuntoja kannattaisi kuunnella herkällä korvalla.

Aada kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että tiedät paljon ja olet fiksu. Sitä suuremmalla syyllä ihmetelen, että miksi ihmeessä sellainen asumisjärjestely?

En tietenkään tarkoita, että kun minä en pystynyt elämään sellaisessa systeemissä, niin kukaan muukaan ei voi onnistua. Kai se voi toimia.

Minulle kävi niin, että ne asiat jotka alussa olivat ongelmia tai luulin, että niistä voisi tulla pulmia, niin saattoivatkin mennä ihan kivuttomasti. Mutta asiat jotka alussa hieman ärsyttivät paisuivat vuosien mittaan todella rassaaviksi. Ja lisäksi tuli asioita, joita en alussa osannut ollenkaan ennakoida.

Hankalinta eivät olleet selkeät mielipide-erot tai riidat. Niissä tilanteissa oli selvää, että me tehdään niinkuin tehdään ja vanhat saa olla mitä mieltä vaan.

Rassaavinta oli se "harmaa alue". Onko vaimosi lukenut keskusteluketjun seiskasivulta? Löytääkö hän sieltä tuttuja tuntoja? Jos löytää, niin niitä tuntoja kannattaisi kuunnella herkällä korvalla.

Lue lisää

Meitä täällä muutama juntti odottaa edelliseen vastausta. Onko toivoa?